Labor court dismissed union's termination claim against employer for sales secretary dismissed as trade union representative.

Työnantaja oli ensin irtisanonut ja irtisanomisajan kuluessa purkanut teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiehenä toimineen myyntisihteerin työsopimuksen.

Työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin jääneen näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämät perusteet purkaa työsopimus. Samoin katsottiin jääneen näyttämättä, että sillä olisi ollut mainitun sopimuksen mukaiset perusteet myöskään irtisanoa myyntisihteerin työsopimus.

Työnantaja velvoitettiin suorittamaan myyntisihteerille korvausta työsuhteen luottamusmiessopimuksen vastaisen päättämisen johdosta.

Lisäksi tuomiossa on katsottu, ettei työsuhteen palauttamiselle ollut edellytyksiä.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä esitetty hyvityssakkovaatimus on hylätty. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 32

KANTAJA Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL ry, Helsinki

VASTAAJA Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Helsinki

KUULTAVA Lohja Rudus Oy Ab, Lohja

ASIA Luottamusmiessopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.3.2000

Pääkäsittely 9.5.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 18.12.1997 allekirjoitetun teollisuustoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä tehdyssä luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

9 § Luottamusmiehen irtisanomissuoja Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa luottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Osastoluottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Luottamusmiehestä tai osastoluottamusmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden teollisuustoimihenkilöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen tai osastoluottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen tai osastoluottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitetta.

Jos luottamusmiehen tai osastoluottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin IML 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut, että työtuomioistuin

ensisijaisesti vahvistaa, että luottamusmies A:n ja Lohja Rudus Oy Ab:n välisen työsuhteen palauttamiselle on edellytykset ja velvoittaa Lohja Rudus Oy Ab:n suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksen 9 §:n nojalla työsuhteen jatkuessa maksettavana vaihtoehtoisena korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavat 316 560 markkaa, ja

toissijaisesti, mikäli työtuomioistuin harkitsee, ettei edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ole, velvoittaa Lohja Rudus Oy Ab:n suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksen vastaisen irtisanomisen ja purkamisen johdosta luottamusmiessopimuksen 9 §:n mukaisena korvauksena niinikään 30 kuukauden palkkaa vastaavat 316 560 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

velvoittaa Lohja Rudus Oy Ab:n suorittamaan, mikäli työsuhdetta ei palauteta, A:lle maksamatta olevan irtisanomisajan palkan ajalta 15.12.1999 - 8.4.2000 yhteensä 39 863,10 markkaa laillisine korkoineen 15.12.1999 lukien,

velvoittaa Lohja Rudus Oy Ab:n suorittamaan, mikäli työsuhdetta ei palauteta, A:lle vuosilomakorvausta ajalta 15.12.1999 - 8.4.2000 kahdeksalta päivältä yhteensä 3 376,60 markkaa laillisine korkoineen 15.12.1999 lukien,

velvoittaa Rakennustuoteteollisuus RTT:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Lohja Rudus Oy Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A oli ollut Lohja Rudus Oy Ab:n palveluksessa 21.4.1971 lähtien toimien yhtiön Tampere-Vaasa -alueyksikön Nekalan myyntipisteessä Tampereella myyntisihteerinä. Hänen päätehtävinään olivat olleet valmisbetonin myynti, kuljetusten järjestely ja tilausten vastaanotto. Lisäksi hän oli käsitellyt kuormakirjoja, hinnoitellut pumppauksia ja tehnyt palkanlaskennan esitöitä. Vuodesta 1975 lähtien A oli toiminut teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiehenä.

A oli 4.10.1999 kutsuttu yhtiön tuotepäällikön B:n luokse neuvotteluun, jossa paikalla olivat olleet myös yhtiön Tampere-Vaasa -alueyksikön aluepäällikkö C ja työntekijöiden luottamusmies. Aluepäällikkö oli ilmoittanut asiana olevan A:n työsuhteen päättäminen. Irtisanomisperusteiksi keskusteluissa olivat kiteytyneet A:n ominaisuudet. Aluepäällikkö oli ilmoittanut A:n olevan liian voimakastahtoinen mielipidejohtaja. Hänellä oli liikaa valtaa eikä hän arvostanut virallisia johtajia. Aluepäällikkö oli toisaalta todennut A:n tekevän työnsä hyvin ja olevan ahkera.

Palaverissa 8.10.1999 olivat olleet paikalla aluepäällikkö, tuotepäällikkö, luottamusmies ja A. A:lle annettiin tuolloin 6.10.1999 laadittu irtisanomisilmoitus, jonka mukaan irtisanominen oli toimitettu 8.10.1999 ja työsuhde päättyi 8.4.2000. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu henkilökohtainen syy.

Yhtiön aluepäällikkö oli lähettänyt A:lle 29.10.1999 päivätyn työsuhteen päättämistä koskevan kirjeen. Kirjeessä irtisanomisen oli väitetty tapahtuneen 8.10. eikä 4.10.1999. Aluepäällikkö oli perustellut irtisanomista sillä, että A oli omalla toiminnallaan vaikeuttanut organisaation johtamista ja kehittämistä, tilanteiden selvittämistä ja organisaatiolle asetettuihin tavoitteisiin pyrkimistä. Aluepäällikkö oli väittänyt asioista keskustellun säännöllisesti tuotantokokouksissa, muissa henkilöstötilaisuuksissa ja työpaikalla käydyissä keskusteluissa. Kirjeessä oli lisäksi viitattu A:n saamaan kirjalliseen varoitukseen.

Asiassa pidettiin liittoneuvottelu 8.11.1999. Työnantajaliiton taholta esitettiin suullisesti irtisanomisperusteiksi, että A ei ollut suostunut myymään betonia toimitettavaksi arkisin kello 15 jälkeen eikä lauantaina. Hän oli harhaanjohtanut uutta esimiestään palkankorotusta pyytäessään, mistä hänelle oli annettu edellä mainittu kirjallinen varoitus 16.10.1998. Edelleen irtisanomisperusteina olivat A:n pitämät pekkasvapaat ja suullisten ohjeiden vastainen menettely A:n jätettyä tilittämättä henkilökunnalta kerätyt Nekalan tontilla olevan autokorjaamon käyttömaksut. Asia jäi liittoneuvottelussa erimieliseksi.

Yhtiö oli sittemmin 9.12.1999 päivätyllä ja 17.12.1999 A:n tietoon tulleella ilmoituksella purkanut A:n työsuhteen päättyväksi 15.12.1999. Purkamisoikeuden käyttäminen oli kuitenkin rauennut työsopimuslain 44 §:n mukaisesti, koska työnantaja ei ollut vedonnut purkuperusteeseen viikon kuluessa siitä tiedon saatuaan.

A oli irtisanottu 4.10.1999 luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Irtisanoessaan A:n työnantajalla ei ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämää niiden teollisuustoimihenkilöiden enemmistön suostumusta, joita A edusti. Työnantajalla ei ollut myöskään ilmoittamaansa työsopimuslain 37 §:n mukaista syytä irtisanoa A:n työsuhdetta.

A ei ollut voinut myydä betonia toimitettavaksi asiakkaille arkisin kello 15 jälkeen eikä lauantaisin, koska yhtiössä ei tuolloin ollut työntekijöitä, jotka olisivat toimittaneet betonin asiakkaille. A:ta ei ollut koskaan moitittu tekemästään työstä tai väitetty hänen jättäneen jotain työvelvoitteitaan täyttämättä. A ei ollut harhaanjohtanut esimiestään palkankorotuksen yhteydessä. Työnantaja oli menetellyt huolimattomasti jättäessään tarkistamatta asian käsittelyn kannalta keskeiset palkkatiedot. Yhtiön esimiehet olivat hyväksyneet A:n pekkasvapaat.

Työntekijöillä oli Nekalassa ollut viiden markan kertamaksua vastaan oikeus käyttää siellä sijainnutta auto- ja työkonekorjaamoa. Korjaamon asentajan kirjanpidon perusteella A keräsi yleensä noin puolivuosittain maksut käyttäjiltä. Rahaa kertyi varsin niukasti noin 30 - 100 markkaa kuukautta kohti. Kun A oli vapautettu työntekovelvoitteesta, oli rahaa ollut kerättynä kaikkiaan noin 1 200 markkaa. Rahat oli säilytetty Nekalan tilauskeskuksessa, jossa ne olivat aina olleet työnantajan käytettävissä. A:n esimiehet olivat olleet tietoisia menettelystä ja hyväksyneet sen. Mitään erityistä rahojen tilittämistä ei ollut myöskään missään vaiheessa työnantajan taholta esitetty. A oli menetellyt rahojen suhteen työnantajan hyväksymän käytännön mukaisesti. Rahojen tilittämättä jättämiseen ei voida pätevästi vedota sen enempää irtisanomis- kuin purkuperusteenakaan. Irtisanomisperusteet ja purkuperuste olivat lain ja työehtosopimuksen vastaisia.

Koska yhtiöllä ei ollut luottamusmiessopimuksen 9 §:n mukaisesti oikeutta irtisanoa eikä purkaa A:n työsopimusta, oli irtisanominen ja purkaminen luottamusmiessopimuksen 9 §:n vastainen. Tämän johdosta tuomittavaa korvausta lisäävänä tekijänä tuli ottaa huomioon työntekijän ikä, työsuhteen pitkä kesto ja taloudellinen menetys, mikä A:lle aiheutui jäämisestä yhtiössä käytössä olevan eläkejärjestelyn ulkopuolelle.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n asiamies oli 13.10.1999 lähettänyt Rakennustuoteteollisuus RTT:hen kehotuksen ryhtyä valvontavelvollisuuden edellyttämiin toimenpiteisiin. Kehotuksessa oli todettu Lohja Rudus Oy Ab:n perusteetta irtisanoneen Tampereen seudun betonisorayksikön teollisuustoimihenkilöitä edustavan luottamusmiehen 4.10.1999 ja vaadittu työnantajaliittoa täyttämään valvontavelvollisuutensa sekä työsuhteen palauttamista. Rakennustuoteteollisuus RTT oli hyväksymällä yhtiön toiminnan ja laiminlyömällä vieläpä toistamiseen toimenpiteisiin ryhtymisen työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT on vastauksessaan, johon Lohja Rudus Oy Ab on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Rakennustuoteteollisuus RTT on lisäksi vaatinut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n velvoittamista korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Lohja Rudus Oy Ab:n oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

Neuvottelutilaisuus 4.10.1999 järjestettiin A:n työsuhteeseen liittyvien ongelmien johdosta. Aluepäällikkö totesi tilaisuudessa, että A ei ollut hyväksynyt yrityksen asettamia tavoitteita eikä suostunut niihin sitoutumaan, vaan määritti työssään yhtiön tavoitteista poikkeavat omat tavoitteensa. Lisäksi hän oli pitkään ja systemaattisesti kiistänyt työnantajan näkemykset ja ohjeet yhtiön asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi A suhtautui esimiehiinsä usein epäkunnioittavasti ja loukkaavasti. Aluepäällikkö ilmoitti tilaisuudessa työnantajan olevan pakotettu pohtimaan eri vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Aluepäällikkö ei kuitenkaan kyseisessä tilaisuudessa irtisanonut A:n työsopimusta.

Neuvottelussa 8.10.1999 oli esillä ollut se tosiasia, ettei A:ta voitu siirtää toisiin tehtäviin, koska muuta työtä ei ollut tarjota. Kun A ei ollut suostunut työnantajan sovintotarjoukseen eikä muutakaan ratkaisua asiassa ollut löydettävissä, aluepäällikkö päätyi antamaan laatimansa työsopimuslain 37 §:ään perustuvan irtisanomisilmoituksen A:lle. Aluepäällikkö toi tilaisuudessa esille, että ne toimihenkilöt, joiden luottamusmies A oli, olivat antaneet 6.10.1999 suostumuksensa A:n työsuhteen irtisanomiselle henkilöstä johtuvista syistä.

Irtisanomisilmoituksessa 8.10.1999 A:n irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu henkilökohtainen syy. Ilmoituksen mukaan A:n työsuhde päättyi kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 8.4.2000. A:lle ilmoitettiin kirjeellä 29.10.1999 työsopimuksen irtisanomisen pääasialliset perusteet siten, että annetun kirjallisen varoituksen lisäksi A omalla toiminnallaan vaikeutti organisaation johtamista, kehittämistä, tilanteiden selvittämistä ja organisaatiolle asetettuihin tavoitteisiin pyrkimistä.

A:n irtisanomista koskeva liittoneuvottelu käytiin 8.11.1999. Työnantajapuolelta viitattiin niihin kirjallisesti ilmoitettuihin irtisanomisperusteisiin, jotka ilmenivät aluepäällikön 29.10.1999 päivätystä kirjeestä. Neuvottelussa työnantajaliiton johtaja D mainitsi epäilystä, että A ei kenties ollut kaikilta osin tilittänyt rahaeriä Nekalan auto- ja työkonekorjaamon käytöstä. Kyseiseen epäilyyn ei ollut kuitenkaan vedottu irtisanomisperusteena. Asiassa ei ollut päästy liittoneuvottelussa yhteisymmärrykseen.

A ei työssään halunnut mukautua ja sitoutua esimiestensä asettamiin uuden markkinatilanteen edellyttämiin tavoitteisiin eikä keinoihin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan hän asettui vastustamaan työnantajan näkemyksiä. A asennoitui torjuvasti erityisesti pienasiakkaisiin, jotka tarvitsivat betonia iltaisin ja viikonloppuisin. Kuitenkaan minkäänlaista estettä tällaisiin toimituksiin ei olisi ollut. Hänen asennoitumisensa ei muuttunut, vaikka asia otettiin palavereissa esille. Epäkohtaan puututtiin myös kirjallisilla ohjeilla esimerkiksi muistiossa 19.5.1998. A:n käytös pienrakentajaa kohtaan aiheutti valituksia myös heidän taholtaan. A:ta ei työn itsenäisestä luonteesta johtuen voitu käytännössä mitenkään valvoa. Hänen menettelynsä vaikutti alueyksikön liikevaihtoa ja tulosta heikentävästi.

A:lle oli 16.10.1998 annettu varoitus sillä perusteella, että hän oli johtanut esimiestään harhaan vääriä palkkatietoja antamalla. Vaikka varoituksen antamisesta oli kulunut irtisanomishetkeen verrattuna hieman yli vuosi, tuli varoitus työsuhteen päättämisperusteen laillisuutta harkittaessa kokonaisarvostelussa ottaa huomioon.

A:n työsopimus purettiin päättyväksi 15.12.1999 sen jälkeen, kun hän 9.12.1999 puhelinkeskustelussa oli myöntänyt jättäneensä tilittämättä työnantajalleen rahaeriä, joita pidemmän ajan kuluessa oli kerätty korvauksen Nekalassa olevan auto- ja työkonekorjaamon käytöstä. Purkaminen oli tapahtunut sille säädetyn viikon vanhentumisajan sisällä. Kukaan työnantajien edustajista ei ollut ollut tietoinen siitä, että rahoja ei ollut tilitetty asianmukaisesti yrityksen kassaan. Myöskään aikaisemmat aluepäällikön asemassa toimineet esimiehet eivät olleet olleet kyseessä olevasta menettelystä tietoisia. A:n oli täytynyt ymmärtää Nekalan toimipisteen kassanhoitajana, ettei yrityksessä voida kerätä autojen pesu-, korjaus- ja huoltomaksuja virallinen kirjanpito sivuuttaen kirjekuoreen, jota säilytettiin A:n työpöydän laatikossa. Kerätessään sanottuja maksuja tilittämättä niitä yrityksen kassaan hän oli menetellyt selvästi velvollisuuksiensa vastaisesti.

Edellä todetun perusteella A:n työnantajalla oli ollut työehtosopimukseen ja lakiin perustuva oikeus irtisanoa A:n työsopimus 8.10.1999 sekä purkaa hänen työsopimuksensa 15.12.1999. Työnantajaliitto ei näin ollen ollut syyllistynyt väitettyyn valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen päättäminen

A on ollut Lohja Rudus Oy Ab:n palveluksessa yhtiön Tampere-Vaasa -alueyksikön Nekalan myyntipisteessä Tampereella 21.4.1971 alkaen myyntisihteerinä. A on toiminut yhtiön betonisorayksikön teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiehenä vuodesta 1975 lukien.

Aluepäällikkö C on 4.10.1999 järjestänyt Nekalan myyntipisteessä A:n työsuhteen päättämistä koskevan neuvottelun, johon ovat aluepäällikön lisäksi osallistuneet A ja hänen välitön esimiehensä tuotepäällikkö B sekä työntekijöiden luottamusmies. Neuvottelua on jatkettu samassa kokoonpanossa 8.10.1999, jolloin aluepäällikkö on antanut A:lle kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Ilmoituksen mukaan yhtiö irtisanoo 8.10.1999 A:n työsuhteen päättymään 8.4.2000. Irtisanomisen syyksi on ilmoitukseen merkitty työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu henkilökohtainen syy.

Edellä mainittujen neuvottelujen välillä yhtiön teollisuustoimihenkilöt ovat 6.10.1999 käsitelleet kokouksessaan työnantajan esitystä päättää heidän luottamusmiehenään toimineen A:n työsuhde. Enemmistö teollisuustoimihenkilöistä on antanut irtisanomiseen suostumuksensa.

Yhtiö on irtisanomisajan kuluessa 9.12.1999 ilmoittanut A:lle kirjallisesti purkavansa työsopimuslain 43 §:n perusteella hänen työsopimuksensa päättymään 15.12.1999. Purkamisen perusteeksi on ilmoitettu, että työnantajan tietoon oli tullut, että A oli Nekalan myyntipisteen käteismyynnistä vastaavana ja toimipisteen kassanhoitajana jättänyt tilittämättä rahaeriä, jotka hän oli kerännyt korvauksena Nekalassa olevan auto- ja työkonekorjaamon käytöstä.

Työsopimuksen purkaminen

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiöllä on ollut Nekalassa huoltokorjaamo, jota henkilökunta ja heidän perheenjäsenensä ovat voineet käyttää auton pesemiseen, huoltoon ja pieniin korjauksiin. Vuonna 1995 tällainen käyttö sovittiin maksulliseksi. Käyttökerroista pidettiin luetteloa ja sen perusteella käynnit maksettiin tilauskeskuksessa A:lle. Kertyneitä varoja on niitä yhtiölle tilittämättä käytetty henkilökunnan yhteisiin tarpeisiin esimiehen hyväksymällä tavalla.

A on työtuomioistuimessa kertonut, että päätöksen maksujen keräämisestä oli tehnyt tuolloin esimiehenä toiminut E. Päätöksen taustalla oli tarve saada korjaamon käyttäjien toiminta ja työkalujen säilyminen jonkinlaiseen kontrolliin. E i myös tehnyt päätökset kertyneiden varojen käyttämisestä. Muiden ohella tuotepäällikkö B oli käyttänyt huoltokorjaamoa ja maksanut sen käytöstä, joten myös hän oli tietoinen järjestelystä. Kuitenkaan hän ei ollut puuttunut asiaan millään tavalla. A hoiti myös yksikön käteiskassaa, jolla ei ollut mitään tekemistä korjaamorahojen kanssa.

Todistajana kuullun E:n kertoman mukaan hän oli päättänyt huoltokorjaamomaksujen keräämisestä ja siitä, että A kerää rahat jälkeenpäin käyttäjiltä korjaamon esimiehen laatiman listan perusteella. Todistaja oli ilmoittanut uudesta järjestelystä ja kertyvien rahojen käyttämisestä yhteisiin tarkoituksiin kahdelle esimiehelleen, jotka myös olivat käyttäneet korjaamoa ja maksaneet siitä muiden tavoin. Rahoilla oli ostettu muun muassa kaasugrilli ja niitä oli lähinnä todistajan päätöksellä käytetty myös esimerkiksi palkintojen hankkimiseen henkilökunnan pilkkikilpailuihin. Todistaja oli selvittänyt huoltokorjaamomaksujen keräämisjärjestelyn myös aluepäällikkö C:lle puhelimessa ennen A:n työsopimuksen purkamista.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Mainittujen säännösten mukaan työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on pidettävä muun muassa sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei kohtuuden mukaan voida vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että A oli kerännyt ja säilyttänyt huoltokorjaamomaksuja työpaikalla yleisesti tiedossa olleella ja esimiehensä hyväksymällä tavalla. Asian yhteydessä ei ole edes väitetty, että A olisi käyttänyt rahoja omiin tarkoituksiinsa tai menetellyt niiden suhteen muutoinkaan sopimattomasti. Näyttämättä on jäänyt, että työnantajalla olisi vallinneissa olosuhteissa ollut pelkästään sillä perusteella, että A oli säilyttänyt kyseisiä rahoja työpöytänsä laatikossa tilittämättä niitä yhtiön tilille, luottamusmiessopimuksen edellyttämä tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

Päätyessään todetuilla perusteilla arvioon, ettei Lohja Rudus Oy Ab:llä ole ollut perusteita purkaa A:n työsopimusta, työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko purkuperusteeseen vedottu luottamusmiessopimuksessa edellytetyssä määräajassa.

Työsopimuksen irtisanominen

Lohja Rudus Oy Ab on ilmoittanut A:n työsopimuksen irtisanomisen syyksi, että hän oli annetun kirjallisen varoituksen lisäksi omalla toiminnallaan vaikeuttanut organisaation johtamista, kehittämistä, tilanteiden selvittämistä ja organisaatiolle asetettuihin tavoitteisiin pyrkimistä. Viittauksella varoitukseen on tarkoitettu A:lle 16.10.1998 annettua varoitusta, joka on perustunut siihen, että A oli johtanut esimiestään harhaan vääriä palkkatietoja antamalla.

Työtuomioistuimessa on erityisesti ilmoitetuista irtisanomisperusteista kuultu todistajina muiden ohella aluepäällikkö C:tä ja tuotepäällikkö B:tä sekä todistelutarkoituksessa A:ta itseään.

C on työtuomioistuimessa kertonut, että A oli yhtiön Nekalan tilauskeskuksen hoitajana toimiessaan ollut keskeisessä työtehtävässä. Hänen välittömänä esimiehenään oli toiminut tuotepäällikkö, joka on vastannut liiketoiminnasta ja muun ohella huolehtinut valmisbetonin laadusta. A oli ottanut vastaan tilauksia ja tehnyt kauppoja pienasiakkaiden kanssa laajoin hinnoitteluvaltuuksin. Sen lisäksi A oli jakanut työvuorot betonipumppuautojen kuljettajille. A ei ollut esimiesasemassa betonimylläreihin nähden, mutta hänen tehtävänään oli ollut ottaa vastaan tilauksia ja yhtiön muun organisaation tuli pitää huoli siitä, että betonimylläreitä oli saatavilla silloin kun heitä tarvittiin.

Edelleen C:n kertoman mukaan kilpailun kiristyttyä valmisbetonimarkkinoilla oli asetetuista tulostavoitteista jääty Tampereen seudulla jatkuvasti jälkeen. Asiaa tuotantopalavereissa käsiteltäessä A oli kuitenkin kiistänyt yhtiön viralliset tuotantoraportit väittäen, etteivät ne antaneet todellista kuvaa yhtiön toiminnan tuloksesta. A ei myöskään ollut ollut samaa mieltä niistä toimintatavoista, joilla yhtiön kannattavuutta tuli kehittää. Yhtiön mielestä pienasiakkaita olisi tullut hankkia lisää ja uusia toimituksia olisi tullut ottaa mahdollisimman paljon myös epämukavina aikoina eli iltaisin kello 16 jälkeen ja lauantaisin. A oli ollut tästä jyrkästi eri mieltä katsoen, ettei pienrakentajilla ollut yhtiön tulokseen sanottavaa merkitystä. A:n näkemykset olivat heijastuneet myös käytännön työhön niin, että pienasiakkaat ja ilta- ja lauantaitoimitukset menivät kilpailijoille.

C:n mukaan A:n suhtautuminen esimiehiinsä oli vähättelevää ja hän saattoi myös asiakkaiden kuullen osoittaa, ettei hän arvostanut heidän ammattitaitoaan.

Joskus elokuussa 1998 A oli toivonut palkkansa tarkistamista. C oli antanut suostumuksensa siihen, että palkkaa korotetaan, mutta A:n vaatimaan yhden palkkaluokan korotukseen ei ollut voitu suostua. A oli ottanut yhteyttä Helsinkiin yhtiön henkilöstöjohtajaan, jolloin oli käynyt ilmi, että A:n silloinen palkka oli alempi kuin mitä hän oli esimiehelleen ilmoittanut. Todistaja oli katsonut, että kysymyksessä oli tahallinen yritys johtaa esimiestä harhaan, minkä vuoksi hän oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen.

A:lle ei ollut muulloin annettu kirjallisia huomautuksia tai varoituksia. Hänelle ei ollut myöskään annettu ohjeita siitä, miten töiden järjestelyjä olisi pitänyt muuttaa. Kuitenkin todistaja oli useita kertoja huomauttanut suullisesti tuotantokokouksissa A:ta siitä, että tämä oli toiminut yrityksen tuloksen kannalta epätoivottavalla tavalla ja poikennut yrityksen tavoitteista. Ennen lokakuun 1999 neuvotteluja ei A:n kanssa ollut ollut keskusteluja hänen työsuhteensa mahdollisesta päättämisestä.

Useamman kerran oli tapahtunut myös niin, että A oli valitellut pumppulistojen olevan täynnä. Kun todistaja oli ottanut yhteyttä ulkopuoliseen yrittäjään betonipumpun saamiseksi, oli A ilmoittanut, että asia järjestyykin eikä ulkopuoliseen yrittäjään tarvitse turvautua. Taustalla oli se, että omilta pumppareilta olisivat työstä maksettavat lisät jääneet muutoin saamatta. Muutoinkin pumppausjärjestelmä oli jäykkä ja tehoton. A toimi niin sanotusti varman päälle jättäen pumppausten väliin pitkän siirtymistauon sen varmistamiseksi, että asiakkaat saivat pumpun työmaalleen mahdollisimman oikeaan aikaan. Kuitenkin myöhemmin, kun järjestelmää on muutettu, pumppausten määrää on voitu lisätä 2,5 kertaiseksi entiseen verrattuna. A:n jäätyä pois työstä oli pumppausten järjestely ja tilausten vastaanotto siirretty mylläreille.

Myös B:n kertoman mukaan A oli suhtautunut häneen esimiehenä vähättelevästi ja käyttänyt hänestä ulkopuolistenkin kuullen loukkaavia ilmaisuja.

A itse on työtuomioistuimessa kertonut tehtävänsä myyntisihteerinä olleen pääosin tilausten vastaanottoa. Häneen ottivat yhteyttä vain pienasiakkaat, koska rakennusliikkeet ja suuremmat urakoitsijat ohjautuivat työnjaon mukaisesti yhtiön myyntipäällikölle. Betonimyllärit vastasivat betoniautojen kuljettajien ajojärjestelyistä ja toimitusaikojen seurannasta. Myyntisihteerin tehtävä ei ollut mikään avaintehtävä myyntipisteen liikevaihdon ja tuloksen kannalta. A:lla oli valtuus tehdä kauppoja pienrakentajien kanssa, jolloin hänen harkinnassaan oli ainoastaan hinnan alennusprosentin suuruus, koska hinnoittelu pohjautui yhtiön laskemiin hinnastoihin. Käytännössä pienasiakkaille ei aina ollut mahdollista myydä betonia, koska yhtiöllä ei joka tilanteessa ollut valmiina kalustoa eikä työntekijöitä.

A:n mukaan työnantaja suhtautui nihkeästi pienrakentajiin. Kun isot rakennuskohteet painoivat päälle, niin omakotirakentajat jäivät taustalle. Kuultava oli usein mutta tuloksetta esittänyt lisätyövoiman palkkaamista. Vaikka yhtiössä virallisesti suhtauduttiin pienrakentajiin asiakkaina hyväksyvästi, niin käytännössä heidän palvelemiseensa ei kuitenkaan oltu valmiita osoittamaan riittäviä resursseja.

A on myöntänyt joskus arvostelleensa esimiestensä toimintatapoja ja lähinnä B:tä tämän saamattomuudesta. Tätä ei kuitenkaan ollut tapahtunut ulkopuolisten kuullen.

A on edelleen kertonut pyytäneensä vuonna 1998 palkankorotusta. Muutaman päivän kuluttua B oli tullut kysymään, mikä hänen silloinen palkkaluokkansa oli. A oli vastannut, että se oli työehtosopimuksen mukainen palkkaluokka 3C. Palkkaa oli sitten päätetty korottaa, mutta häntä ei ollut kuitenkaan suostuttu siirtämään seuraavaan palkkaluokkaan. Kuultava oli tämän vuoksi ollut yhteydessä henkilöstöjohtajaan, joka puolestaan oli ollut yhteydessä C:hen. Tuolloin oli ilmennyt, että hän olikin ilmoittamaansa alemmassa palkkaluokassa 3B. C oli antanut varoituksen pitäen asiaa pahana erityisesti sen vuoksi, että A oli luottamusmies. Kuitenkin palkkaluokan ilmoittaminen oli tapahtunut hyvässä uskossa ja epähuomiossa, joten varoituksen antaminen oli yliammuttua ja kuultavan mielestä tarkoitushakuista.

Neuvottelussa 4.10. C oli ilmoittanut, että palaverin aiheena oli A:n työsuhteen päättäminen. C oli todennut, että päättämiseen ei ollut laillista syytä, mutta syitä sinänsä oli useita. C:n mukaan A oli voimakastahtoinen ja -luonteinen, ei arvostanut virallisia johtajia ja veti rekeä eri suuntaan kuin johtajat. C oli tuonut esiin A:n kaksi-kolme vuotta aiemmin esittämän arvostelun putkilinjojen pesua kohtaan. Kuitenkin C oli myös todennut, että A oli ahkera ja teki hyvää työtä. C oli esittänyt työsuhteen päättämisestä sopimista rahallista korvausta vastaan. A oli pyytänyt miettimisaikaa ja saanut luvan poistua työpaikalta. Tuossa vaiheessa ei ollut enää kysymys työsuhteen jatkamisen edellytyksistä, vaan ainoastaan työsopimuksen päättämisen ehdoista. Näistä ehdoista ei päästy myöhemminkään sopimukseen.

Irtisanomisperusteiden arviointi

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että kilpailutilanne valmisbetonin valmistuksessa on ollut viime vuosina kireä ja aiheuttanut Lohja Rudus Oy Ab:n Tampereen seudun toiminnassa kannattavuusongelmia. Ongelmien syitä ja ratkaisuvaihtoehtoja on käsitelty yhtiön sisäisissä palavereissa, joissa niistä on myös esitetty erilaisia näkemyksiä.

Eräänä keskustelun aiheena on ollut pienasiakkaiden entistä parempi palvelu, joka olisi edellyttänyt ilta- ja lauantaityöskentelyn lisäämistä. Siihen aseman betoninvalmistukseen osallistuneet työntekijät ovat suhtautuneet kielteisesti ja A on ilmeisesti osaltaan ollut tukemassa kyseisten työntekijöiden asennetta. Työnantaja on myös osoittanut, että jälkikäteen tarkastellen A olisi voinut tapahtunutta tehokkaammin järjestellä pumppukaluston käyttöä. Kuitenkaan A:lle ei ole annettu huomautuksia tai varoituksia työvelvoitteiden vastaisesta menettelystä tai yksilöityjä ohjeita toimintatapojen muuttamiseksi.

A:n asema tilauskeskuksen hoitajana on ollut toiminnallisesti melko keskeinen. Kuitenkaan hänen ei ole näytetty olleen sellaisessa asemassa, että hän olisi vastaaviin teollisuustoimihenkilötehtäviin verrattuna tavanomaista merkittävämmin voinut vaikuttaa yhtiön toimintaan tai tulokseen.

A on arvostellut yksikön johtoa ja käyttänyt siinä yhteydessä myös epäkunnioittavia ilmaisuja. Kuitenkaan esitetystä selvityksestä ei voida päätellä, että tämä arvostelu sellaisenaan olisi ollut omiaan vaikeuttamaan yhtiön johtamista tai sen toiminnan kehittämistä. Hänen käyttäytymisensä ei muutoinkaan ole näytetty olleen siinä määrin ristiriidassa hänen asemassaan olevalta henkilöltä vaadittavan menettelyn kanssa, että työnantajalla olisi tämän johdosta ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

A:lle on edellä todetun mukaisesti annettu varoitus väärän palkkatiedon ilmoittamisesta esimiehelle. Työtuomioistuin tältä osin toteaa, että palkkatiedot ovat tyypillisesti nimenomaan työnantajan hallussa ja käytettävissä olevia tietoja. Tämän vuoksi sillä, mitä työntekijä itse ilmoittaa työnantajalle palkakseen ei sellaisenaan voi olla oleellista merkitystä. Tämän käsittelyn yhteydessä ei ole esitetty näyttöä siitä, että A olisi ilmoittanut virheellisen palkkaluokan esimiehelleen tätä harhauttaakseen. A:n oma toiminta yhteydenottoineen yhtiön henkilöstöjohtajaan päinvastoin tukee hänen omaa ilmoitustaan siitä, että kysymys on ollut erehdyksestä. Työtuomioistuin katsoo, että varoitukselle ei voida antaa merkitystä irtisanomisperusteena.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Lohja Rudus Oy Ab:llä ole ollut työehtosopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä myöskään irtisanoa A:n työsopimusta.

Työsuhteen palauttaminen

Lohja Rudus Oy Ab on vastustanut työsuhteen palauttamista.

Työsuhteen päättymisen syynä on edellä todetun mukaisesti ollut keskeisesti ongelmat A:n ja hänen esimiestensä välisissä henkilösuhteissa. Tässä tilanteessa työtuomioistuin ei pidä mahdollisena, että heidän välilleen voisi tämän oikeudenkäynnin jälkeenkään syntyä sellaista luottamusta, jota työsuhde edellyttää. Kun yhtiöllä ei ole edes väitetty olevan mahdollisuuksia sijoittaa A:ta yhtiön muihinkaan toimipisteisiin, työtuomioistuin katsoo, ettei ole edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle.

Korvausvelvollisuus

Lohja Rudus Oy Ab on irtisanoessaan ja myöhemmin purkaessaan A:n työsopimuksen menetellyt sovellettavan luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan korottavana seikkana huomioon paitsi A:n luottamusmiesasema myös se, että hänen työsuhteensa on kestänyt yli 28 vuotta ja että hän on työnantajankin ilmoituksen mukaan hoitanut hyvin tehtävänsä. Korvausta lisäävänä tekijänä otetaan lisäksi huomioon työnantajan menettelyn ilmeinen perusteettomuus työsopimuksen purkamisessa. A on työsopimuksen purkamisen jälkeen ollut työttömänä ainakin 9.5.2000 saakka. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä 250 000 markkaa.

Lohja Rudus Oy Ab on, kun A ei ole saanut hyväkseen koko palkallista irtisanomisaikaa, velvollinen luottamusmiessopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi korvaamaan A:lle saamatta jääneen osan irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen. Vaatimuksen määrä on tältä osin riidaton.

Valvontavelvollisuus

Todistajana kuultu Rakennustuoteteollisuus RTT:n toimitusjohtaja D on todistajana kertonut, että yhtiöstä oli otettu häneen yhteyttä A:n kanssa työsuhteen päättämisestä käydyn ensimmäisen keskustelun jälkeen ja tiedusteltu, voidaanko luottamusmies irtisanoa. Todistaja oli selostanut, mitä työehtosopimuksessa on sovittu luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta henkilökohtaisilla syillä ja myös tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Varsin pitkään oli keskusteltu A:n työsopimuksen irtisanomisen perusteista, ja tämän keskustelun perusteella todistajalle oli syntynyt käsitys, että irtisanominen olisi perusteltu, jos työehtosopimuksen muut edellytykset täyttyivät. Todistajan käsityksen mukaan irtisanomista ei tuolloin ollut vielä toimitettu, koska häneltä oli kysytty ohjeita myös noudatettavista menettelytavoista.

D:n mukaan asiasta käyty liittoneuvottelu oli ollut lyhyt. Todistaja oli todennut irtisanomisperusteet ja antanut vastapuolen neuvottelijalle toimihenkilöiden kokouksesta 6.10. laaditun pöytäkirjan. Vastapuolelta oli todettu, että he neuvottelevat ainoastaan työsuhteen palauttamisesta, kun taas yhtiön kanta oli ollut, että muusta voidaan neuvotella paitsi työsuhteen palauttamisesta.

Todistajalle oli soitettu myös työsopimuksen purkuvaiheessa. Tuolloin todistaja oli todennut, että jos tilanne on sellainen, että henkilö, joka on velvollinen hoitamaan kassaa, ohjaa rahoja ohi kassan, niin työsopimuslain mukainen työsopimuksen purkuperuste on olemassa. Todistaja oli kuitenkin korostanut, että ennen työsopimuksen purkamista asianomaista henkilöä itseään samoin kuin kyseisestä järjestelystä mahdollisesti tietäviä entisiä esimiehiä on kuultava asiassa. Kun todistajalle oli myöhemmin ilmoitettu, että A oli myöntänyt asian, todistajan mielestä oli selvää, että purkuperuste oli olemassa.

Työtuomioistuin toteaa, että Rakennustuoteteollisuus RTT on esitetyn selvityksen mukaan pyrkinyt ohjeistamaan Lohja Rudus Oy Ab:tä menettelemään asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Vaikka Rakennustuoteteollisuus RTT on hyväksynyt jäsenyrityksensä työtuomioistuimessa virheelliseksi osoitetun toiminnan, työtuomioistuin siihen nähden, että asian arviointiin vaikuttava selvitys on ollut saatavissa pääosin vasta työtuomioistuimessa, katsoo jääneen näyttämättä, että Rakennustuoteteollisuus RTT olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Lohja Rudus Oy Ab on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n oikeudenkäyntikulut. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on jättänyt oikeudenkäyntikulujen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 10 000 markkaa.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saa Rakennustuoteteollisuus RTT vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Lohja Rudus Oy Ab:n suorittamaan A:lle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 250 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.1.2000 lukien.

Lohja Rudus Oy Ab velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 43 239 markkaa 70 penniä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 15.12.1999 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Lohja Rudus Oy Ab velvoitetaan korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Rakennustuoteteollisuus RTT saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Lindahl, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Lindahl, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin "A:n työsuhde ja työsopimuksen päättäminen", "Työsopimuksen purkaminen", "Työsuhteen palauttaminen" ja "Valvontavelvollisuus" -jaksojen osalta. Kun en voi yhtyä työtuomioistuimen enemmistön näkemykseen irtisanomisperusteen olemassaolosta, esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavaa:

Yhtiöllä on ollut vakavia kannattavuusongelmia. Yhtiön johdon näkemyksen mukaan eräs merkittävä parannuskeino olisi aikaisempaa suurempi panostaminen pienasiakkaisiin. Tämä on ollut perusteltua myös sen vuoksi, että pienasiakkaille tapahtuvasta myynnistä on saatu parempi kate kuin suurasiakkaille tapahtuvasta myynnistä. Ongelmia ja parannusehdotuksia on käsitelty useissa tuotantokokouksissa, joista on myös pidetty pöytäkirjaa. Aikaisempaa suurempi keskittyminen pienasiakkaisiin on ollut selvä toimintatapojen muuttamistavoite, josta A on ollut täysin tietoinen, kun hän on osallistunut tuotantokokouksiin. A:n tietoisuutta osoittaa myös se, että hän on tuotantokokouksissa ja muutoinkin tuonut selvästi esille oman eriävän näkemyksensä.

A ei ole noudattanut yhtiön johdon ohjeita toimintaperiaatteista, vaan on edelleen toiminut oman poikkeavan näkemyksensä mukaisesti muun muassa siten, että hän on tietoisesti vältellyt tilauksia, jotka edellyttävät ilta- tai lauantaityötä. A:n on osoitettu muutoinkin käytännössä toimineen siten, että yhtiö ei ole saanut tavoiteltua määrää pienasiakkaiden tilauksia, vaan pienasiakkaat ovat ohjautuneet kilpailijoille. Tästä on osoituksena myös se, että A:n työsuhteen päättymisen jälkeen pienasiakkaiden tilaukset ovat lisääntyneet siinä määrin, ettei lisäystä voida selittää suhdannevaihteluilla.

Katson, että A on tietoisesti menetellyt yhtiön johdon antamien toimintaperiaatteita koskevien ohjeiden vastaisesti sillä tavoin, että työnantajalla on ollut työehtosopimuksessa edellytetty erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Edellä lausutuilla perusteilla yhdyn tuomiolauselmaan saamatta jääneen irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen osalta ja muilta osin hylkään kanteen ja määrään, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimen enemmistön katsottua A:n työsopimuksen irtisanomisen työehtosopimuksen vastaiseksi katson korvauksen määräksi 190 000 markkaa ja olen työsuhteen palauttamisen sekä työnantajaliiton valvontavelvollisuuden osalta työtuomioistuimen tuomiolauselman kannalla.

Jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin "Valvontavelvollisuus" -jakson toisen kappaleen ensimmäisen virkkeen loppuun asti. A:n luottamusmiesasemasta seuraa, että kun hänen työsopimuksensa purettiin sen jo tultua irtisanotuksi, purun perustetta olisi tullut erityisen huolellisesti selvittää esimerkiksi kuulemalla luottamusmiestä itseään ilmoitetuista purun perusteista. Hyväksyessään työnantajan menettelyn ottamatta tarkempaa selkoa purun syistä ja olosuhteista työnantaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Yhdyn tuomiolauselmaan muutoin, mutta tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rakennustuoteteollisuus RTT:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden liitto STL:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa ja velvoitan Rakennustuoteteollisuus RTT:n vastaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n oikeudenkäyntikuluista yhteisvastuullisesti Lohja Rudus Oy Ab:n kanssa

.