Labor court opinion clarifies collective agreement rules on pay groups, overtime pay, and final settlement timing for TV technicians.

Lausunnossa oli kysymys pääasiassa radio- ja televisiovastaanottimien korjaus- ja huoltotyötä tehneen mekaanikon

työsuhteessa sovellettavasta työehtosopimuksesta,

palkkaryhmästä,

oikeudesta työajan lyhennyskorvauksiin ja

lopputilin maksuajankohdasta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 30

KUULTAVAT Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry

Sähköalojen ammattiliitto ry

ASIA

Lappeenrannan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa, jossa kantajana on rtv-mekaanikko X ja vastaajina Lauritsalan Sähkö Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies, liikkeenharjoittaja B.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.12.1999 ja 19.1.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välillä 29.9.1995-31.1.1998 voimassa olleessa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I

YLEISTÄ

1 §

SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1 Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kohdassa 2 mainituin poikkeuksin Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y:n sähköasennusalan jäsenyritysten ja niiden 7 §:n kohdissa 4, 7 ja 8 mainittujen työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

2 Sellaisten yritysten ollessa kyseessä, jotka suorittavat muutakin kuin tämän työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä, sovelletaan tätä työehtosopimusta vain niihin osastoihin, joiden osalta kyseiset yritykset ovat jäseninä Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y:ssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV

TYÖPALKAT

7 §

PAIKKAKUNTALUOKAT, PERUSTUNTIPALKAT JA TYÖNTEKIJÄIN RYHMITTELY

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pr A

Työntekijät, joiden ammattitaito ja kokemus ei riitä itsenäiseen työskentelyyn

B

Työntekijät, jotka pystyvät itsenäiseen työskentelyyn annettujen yksityiskohtaisten piirustusten ja ohjeiden mukaan

C

Työntekijät, jotka pystyvät vaativaan itsenäiseen työskentelyyn

Työntekijöitä palkkaryhmiin sijoitettaessa, sekä palkkaryhmästä toiseen siirrettäessä on kiinnitettävä huomiota myös työntekijän koulutukseen, työtehoon ja työtehtävän asettamiin vaatimuksiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 §

PALKANMAKSUPÄIVÄ

Palkanmaksupäivä on perjantai ellei paikallisesti ole muusta sovittu ja palkanmaksukausi kaksi viikkoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos perjantai on juhlapäivä, maksetaan palkka edellisenä päivänä. Palkan tulee olla nostettavissa palkanmaksupäivänä. Työsuhteen päättyessä on palkan loppuselvitys kuitenkin tehtävä viivytyksettä ja yleisestä palkanmaksupäivästä riippumatta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen osana olevassa 25.3.1993 allekirjoitetussa työajan lyhennyssopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 Työajan lyhennyssopimuksen muuttaminen

Tällä pöytäkirjalla liitot sopivat STK:n ja SAK:n 23.8.1984 ja 15.3.1986 solmittujen sopimusten edellyttämien työajan lyhennysten toteuttamisesta 1.4.1993 alkaen.

Edellä olevan perusteella liitot toteavat, että työajan lyhennyksen kokonaiskertymä on sata (100) tuntia kalenterivuodessa.

2 Soveltamisala

Sellaisen työntekijän, jonka säännöllinen työaika määräytyy sähköasennusalan työehtosopimuksen 6 §:n mukaisesti, työaikaa lyhennetään kalenterivuosittain enintään 100 tunnilla.

Edellytyksenä kuitenkin on, että työntekijällä on työsopimuksen mukaan oikeus enintään 30 päivän vuosilomaan ja että vuosittaista työaikaa lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

3 Vapaan määrä ja antaminen

Vapaan kertymisen määräytymiskuukausi on kalenterivuosi. Vapaata kertyy työntekijälle alla olevan taulukon mukaisesti niiltä lomanmääräytymiskuukausilta, joilta hänelle vuosilomalain 3 §:n mukaan, kuitenkin lukuunottamatta sanotun pykälän 3. momentin viimeistä virkettä, muodostuu oikeus vuosilomaan. Työssäolopäivien veroisina ei kuitenkaan pidetä sanotun lain 3 §:n 5 momentin kohdissa 5, 11 ja 11 a mainittuja päiviä.

Työssäolopäivien veroisiksi päiviksi luetaan myös SAK/STK 10.9.1990 solmiman lomapalkkasopimuksen 3 §:ssä tarkoitetut päivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

X on vaatinut Lauritsalan Sähkö Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen, liikkeenharjoittaja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa, työajan lyhennyskorvausta ja odotusajan palkkaa vuosilta 1989 - 1997 yhteensä 148 368,09 markkaa laillisine korkoineen ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Perusteet

Rtv-mekaanikko X oli ollut 27.8.1987 - 31.8.1994 työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Lappeenrannasta olevan Lauritsalan Sähkö Ky:n palveluksessa. X:n työsuhde oli alkanut uudelleen 1.3.1996 ja se jatkuu edelleen.

Lauritsalan Sähkö Ky oli ollut 1.2.1977 - 31.12.1996 Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n jäsen. Jäsenyytensä perusteella Lauritsalan Sähkö Ky oli ollut sidottuna sähköasennusalan työehtosopimukseen. Vastaajayhtiö oli maksanut työnantajaliiton jäsenmaksun myös huollon henkilökunnasta. Vastaajayhtiön jäsenyyden päättyessä voimassa ollut työehtosopimus oli ollut voimassa 31.12.1997 saakka. Vastaajayhtiö oli ollut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsenyydestä eroamisesta huolimatta velvollinen noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun saakka.

X oli työskennellyt Lauritsalan Sähkö Ky:n Taavetin toimipaikassa 27.8.1987 - 31.8.1994. Koko edellä mainitun ajan työnantaja oli maksanut X:lle työehtosopimuksen palkkamääräykset alittavaa palkkaa. Alipalkkoihin perustuva saatava ajalta 1.1.1989 - 31.8.1994 oli yhtensä 78 667,65 markkaa.

X oli käynyt 3-vuotisen ammattikoulun rtv-asentajalinjan ja palvellut varusmiehenä viestijoukoissa. Hän ei voinut koulutuksensa vuoksi kuulua palkkaryhmään A. X:n työtehtävät sisälsivät vaativaa, itsenäistä korjaustyötä. Siihen kuului töiden vastaanotto asiakkailta, korjaustyö ja työn luovutus sekä laskutuksesta huolehtiminen. X:llä oli tehtävän edellyttämä taito. X:n työtehtävistä ainakin 30 prosenttia oli liittynyt myymälärakennuksen ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan.

Työnantaja oli maksanut työajan lyhennyskorvaukset vuodelta 1994. Sen sijaan vuodelta 1993 ja sitä edeltävältä ajalta työajan lyhennyskorvauksia ei ollut maksettu. Saatava tältä osin ajalta 1.1.1989 - 31.8.1994 oli yhteensä 19 878 markkaa.

Ensimmäinen työsuhde oli päättynyt 31.8.1994. Osa palkasta oli jäänyt työsuhteen päättyessä maksamatta. Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä oli viivästynyt vähintään kuudella päivällä, oli X:llä oikeus saada työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukainen odotusajan palkka. Työsuhteen päättyessä työehtosopimuksen mukainen erikoisasentajien C-ryhmän palkka oli ollut 42,05 markkaa tunnilta ja tältä osin saatava oli 2 018,40 markkaa.

Toinen työsuhde oli alkanut 1.3.1996 ja tuosta alkaen X oli tehnyt työtä yhtiön Lappeenrannan toimipaikassa. Työnantaja oli maksanut työehtosopimuksen palkkamääräykset alittavaa palkkaa. Alipalkkoihin perustuvia saatavia ajalta 1.3.1996 - 31.12.1997 oli 38 526,34 markkaa.

Työnantaja ei ollut maksanut toisenkaan työsuhteen ajalta työajan lyhennyskorvauksia. Työnantaja oli väittänyt, että X oli tehnyt vain 37,5 tunnin työviikkoa ja että tällä perusteella X:lle ei kuulunut työajan lyhennysvapaata. X oli kuitenkin sopinut työsopimusta solmiessaan tekevänsä 40 tuntista työviikkoa. Tämä oli ollut myös hänen todellinen työaikansa. Saatava ajalta 1.3.1996 - 31.12.1997 oli yhteensä 9 278,10 markkaa.

Työajan lyhennyskorvaukset eivät vanhentuneet vuosilomalain 15 §:n mukaisesti, vaan niiden vanhentumiseen oli sovellettava yleistä 10 vuoden vanhentumisaikaa.

Toteutetut lomautukset eivät vaikuttaneet työajan lyhennyskorvauksiin, koska niiden täsmällistä ajankohtaa ei ollut ilmoitettu etukäteen. Tästä syystä kutakin lomautusta oli käsiteltävä erillisinä vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan mukaisina lomautuksina. Niillä ei ollut vaikutusta vuosilomakertymään ja sillä perusteella ne eivät vaikuttaneet työehtosopimuksen mukaan työajan lyhennyksen kertymiseen.

X ei ollut riitauttanut vastaajan ilmoitusta osaston liikkeenjohdollisesta organisoinnista. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut millään tavalla tiedotettu työntekijöille, eikä tällainen osastojako vaikuttanut työpaikan toimintaan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Lauritsalan Sähkö Ky ja B ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamisesta

X:n työsuhteessa ei tullut soveltaa sähköasennusalan työehtosopimusta, koska työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan sitä sovellettiin vain sellaisiin osastoihin, joiden osalta kyseiset yritykset olivat jäseniä Sähkö- ja telealan työnantajaliitossa. Lauritsalan Sähkö Ky:n radio- ja tv-huollot muodostivat itsenäisen osaston, jonka osalta yhtiö ei ollut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsen. Yhtiö oli ollut mainitun liiton jäsen vain sähköasennusosaston osalta.

X oli ollut suullisesti tehdyn työsopimuksen perusteella työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Lauritsalan Sähkö Ky:hyn 27.8.1987 - 31.8.1994. X oli kyseisen työsuhteensa aikana toiminut avustavana työntekijänä korjaten pääosin radio- ja tv-vastaanottimia yrityksen Luumäen toimipaikassa rtv-huolto-osastolla. Myös 1.3.1996 lukien X:n työtehtävien sisältö oli ollut sama kuin ensimmäisessä työsuhteessa. Varsinaisena työn tekemispaikkana oli myöhemmän työsuhteen aikana ollut kommandiittiyhtiön Lappeenrannan rtv-huolto-osasto.

Lauritsalan Sähkö Ky:n rtv-huollot olivat olleet itsenäisiä Lauritsalan Sähkö Ky:n kodinkonemyyntiä tukevia osastoja, joiden osastojen palveluksessa olleiden työntekijöiden, kuten X:n, työsuhteisiin ei ollut työehtosopimuslain perusteella sovellettava sähköasennusalan työehtosopimusta. Lauritsalan Sähkö Ky oli aloittanut liiketoiminnan vuonna 1948 toiminimellä Lauritsalan Sähkö- ja Radiohuolto. Toiminta oli käsittänyt yksinomaan radiovastaanottimien myyntiä ja korjausta. Sähköasennusalan toimintaa yritys oli alkanut harjoittaa vasta myöhemmin. Yhtiö oli hallinnollisesti ja toiminnallisesti organisoitu itsenäisiksi osastoiksi siten, että kodinkoneiden myyntiosastot olivat Lappeenrannassa, Joutsenossa, Luumäellä sekä vuosina 1975 - 1996 myös Virojoella, radio- ja tv-huolto-osastot Lappeenrannassa ja Luumäellä sekä sähköasennusosastot Lappeenrannassa, Joutsenossa, Luumäellä ja Virojoella.

Myös Lauritsalan Sähkö Ky:n taloushallinnossa radio- ja tv-huollot olivat muodostaneet itsenäiset osastot, joille asianomaisen toimipaikan ostot, palkat ja tulot oli kirjattu. Vastaavalla tavalla kodinkonemyymälät ja sähköasennustoiminta olivat muodostaneet paikkakuntakohtaisesti omat osastonsa. Radio- ja tv-huolto-osastoilla oli kullakin ollut omat esimiehensä. Lappeenrannan ja Luumäen toimipaikkojen rtv-huolto-osastot olivat aina sijainneet kodinkonemyymälöiden yhteydessä siten, että asiointi huollossa oli tapahtunut myymälätilojen kautta. Huoltotoiminnan volyymista yli 90 prosenttia kohdistui asianomaisten kodinkonemyymälöiden myymiin radio- ja tv-laitteisiin. Rtv-huolto-osastot olivat tukitoiminto Lauritsalan Sähkö Ky:n kodinkoneliikkeille.

Radio- ja tv-huolto-osastojen työntekijät, kuten X, eivät olleet osallistuneet Lauritsalan Sähkö Ky:n sähköasennusosastojen töihin. Radio- ja tv-huolto-osastojen työntekijöiden lähes yksinomaisen työtehtävän oli muodostanut radio- ja televisiovastaanottimien korjaaminen. Työntekijät olivat satunnaisesti korjanneet myös Lauritsalan Sähkö Ky:n kodinkonemyymälän myymiä kodin pienkoneita. X oli satunnaisesti osallistunut myös tv-antennien asentamiseen ja kodinkonemyymälän asiakaspalveluun.

Huolto-osastojen työntekijöiden palkankorotukset oli toteutettu Suomen Kodintekniikkaliitto ry:n suositusten mukaisesti samanaikaisesti kodinkonemyymälöiden henkilökunnan palkankorotusten kanssa. Huolto-osastojen toiminta ei tältäkään osin ollut liittynyt Lauritsalan Sähkö Ky:n sähköasennusosastojen toimintaan.

Kodinkoneiden myyntiä ja rtv-huoltotoimintaa harjoittavien osastojensa osalta Lauritsalan Sähkö Ky oli ollut vuodesta 1958 lukien Suomen Kodintekniikkaliiton jäsen. Se oli sähköasennusosastojensa osalta ollut jäsenenä Sähkö- ja telealan työnantajaliitossa 1980-luvun alkupuolelta vuoteen 1996 saakka. Yhtiö ei sitä vastoin ollut koskaan ollut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsen kodinkoneiden myyntiä ja rtv-huoltotoimintaa harjoittavien osastojensa osalta.

X:n kanssa 27.8.1987 alkaneen työsuhteen ehdoista sovittaessa ei ollut sovittu, että työsopimussuhteessa sovellettaisiin sähköasennusalan työehtosopimusta tai että X:n palkkaus määräytyisi mainitun työehtosopimuksen mukaan.

Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsenyritykset olivat velvollisia 2-4 kertaa vuodessa antamaan palkkatilastotiedot palveluksessaan olevista työntekijöistä järjestölle. Lauritsalan Sähkö Ky ei sinä aikana, jonka yritys oli ollut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsen, ollut ilmoittanut palkkatilastoilmoituksissaan kodinkonemyymälöidensä työntekijöiden eikä radio-, televisio- ynnä muiden pienkoneiden huolto-osastoilla työskennelleiden työntekijöidensä palkkatietoja. Tämä osoitti, että Lauritsalan Sähkö Ky:n jäsenyys Sähkö- ja telealan työnantajaliitossa oli rajoittunut yksinomaan sen sähköasennusosastoihin. Ilmeisesti osalta ajasta oli maksettu erehdyksen vuoksi jäsenmaksua koko palkatusta henkilökunnasta, vaikka esimerkiksi myymälähenkilökunta ei voinut kuulua sähköasennusalan työehtosopimuksen piiriin.

X oli työskennellyt vain vähäisen osan työajastaan myymälärakennuksen ulkopuolella erilaisissa sähköasennustöissä. Esimerkiksi helmikuun 1988 ja kesäkuun 1999 välisenä ajanjaksona X oli ollut työssä Lauritsalan Sähkö Ky:n sähköasennusosaston urakoimissa työkohteissa 2,8 prosenttia työajastaan ja lopun työajastaan huollon ja kodinkonemyymälän toimintaan liittyvässä työssä. Kodinkonemyymälän toimintaan liittyvää työtä oli ollut 10,1 prosenttia tarkastelujakson kokonaistyöajasta. Kodinkonemyymälään liittyvä työ oli koostunut kodinkonemyymälään tulleiden vaihtokoneiden korjaustyöstä, asiakaspalvelusta kodinkonemyymälässä sekä kodinkoneiden kuljettamisesta asiakkaille. X:n työtehtävistä alle 10 prosenttia liittyi sähköasennusosaston tekemiin töihin. Myös niissä oli aina annettu eritelty tarjous antenniasennuksista ja niistä laskutettiin erikseen. Muu osa oli itsenäisiä tai myymälän toimintaan liittyviä toimeksiantoja.

X:n työtehtävien luonteessa ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia. Edellä mainitut tiedot kuvaavat X:n työajan jakautumista myös kanteen tarkoittamana ajanjaksona.

Palkkaryhmästä

Sähköasennusalan työehtosopimus ei tullut lainkaan sovellettavaksi X:n työsuhteessa, mutta mikäli kyseistä työehtosopimusta olisi sovellettu, saattaisi lähinnä tulla sovellettavaksi erikoisasentajia koskeva palkkaryhmä A. Mainittu palkkaryhmä koski työntekijöitä, joiden ammattitaito ja kokemus ei riittänyt itsenäiseen työskentelyyn. Palkkaryhmä A vastasi X:n työkokemusta ja hänen työtehtäviensä sisältöä koko 31.8.1994 päättyneen työsuhteen ajalta.

Palkkaryhmän osalta koulutuksella ei ollut merkitystä, vaan työtehtävät ratkaisivat. X oli muutama vuosi ennen työsopimuksen solmimista suorittanut rtv-asentajalinjan ammattikoulussa. X:llä ei kuitenkaan ollut ollut aikaisempaa työkokemusta rtv-asentajan töistä. X:n työpanosta voitiin verrata ainakin vuoteen 1992 saakka harjoittelijana toimimiseen.

X oli palkattu maaliskuussa 1996 Lauritsalan Sähkö Ky:n Lappeenrannan huolto-osastolle avustamaan osaston esimiestä. Esimies oli suorittanut kaikki vaativat korjaustyöt ja huolehtinut myös osaston laskutuksesta ja tilauksista.

Lauritsalan Sähkö Ky:n suorittama työtehtävien seuranta osoitti, ettei X:n ammattitaito tämänkään työsuhteen aikana mahdollistanut X:n itsenäistä työskentelyä. Tämä kävi ilmi muun muassa siten, että X:llä kului korjausten suorittamiseen toistuvasti niin paljon työtunteja, ettei niitä kaikkia voinut kuluttajasuojalain säännökset huomioon ottaen veloittaa asiakkailta. X:n korjaamia koneita koskeva asiakaslaskutus oli ollut muiden Lauritsalan Sähkö Ky:n Taavetin toimipaikan radio- ja tv-huolto-osastolla työskentelevien asiakaslaskutusta pienempi. X:n korjaamia koneita koskevan asiakaslaskutuksen alhaisuus ei ollut johtunut korjattavien koneiden vähyydestä. Suuremman laskutuksen aikaansaanut työntekijä oli vertailujakson aikana työskennellyt yrityksen Lappeenrannan toimipaikan radio- ja tv-huolto-osastolla kuten X:kin. Myös yrityksen asiakkaat olivat ajoittain valittaneet sitä, että koneiden korjaaminen Lappeenrannan toimipaikan radio- ja tv-huolto-osastolla kesti pitkään.

Jos sähköasennusalan työehtosopimusta tulisi soveltaa, osoitti X:n asiakaslaskutuksen alhainen määrä, ettei X ollut kykenevä vaativaan itsenäiseen työskentelyyn sillä tavoin kuin sähköasennusalan työehtosopimuksen erikoisasentajien palkkaryhmän C vaativuusryhmittelyteksti edellytti. X oli avustavan työntekijän asemassa. Hän teki työtehtävänsä yksin annettujen ohjeiden mukaan. Hän otti osin työt vastaan, mutta joutui usein tukeutumaan työssään esimieheensä tai toimitti helposti laitteita maahantuojalle. Joskus esimies joutui jälkeenpäin tekemään korjauksen uudelleen asiakaspalautteen vuoksi. X:n työtaidot eivät riittäneet tehtävään eikä hänen työstään ollut mahdollisuus laskuttaa asiakasta täysimääräisesti.

Lomautuksen vaikutuksista työajan lyhennysvapaisiin

X oli ollut lomautettuna vuosina 1992 - 1993 lähes kuukausittain eri pituisia aikoja. Lomautukset oli toteutettu siten, että X:lle annetun lomautusvaroituksen jälkeen hänen kanssaan oli sovittu tietyistä työtilanteen mukaan määräytyneistä lomautuspäivistä, koska X ei ollut työmatkakulujen kertymän vuoksi halunnut sopia osapäiväistämisestä. Kysymys oli siten ollut vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 11 kohdan mukaisesta lomautuksesta.

X:n työajaksi oli sovittu 37,5 tuntia viikossa, eikä hänellä ollut oikeutta työajan lyhennyskorvauksiin. X oli ollut lomautettuna vuosina 1992 - 1994 ja 1996 - 1997 kuukausittain pitkiäkin aikoja, eikä hänellä siten ollut oikeutta kaikkiin vaatimiinsa työajan lyhennyskorvauksiin.

Vaikka Luumäen rtv-huolto-osaston työsuhteissa ei noudatettu sähköasennusalan työehtosopimusta, osaston työntekijät, kuten X, pitivät työajan lyhennysvapaat yleisen työehtosopimuskäytännön mukaisesti. Osaston esimies ja X olivat sopineet keskenään työajan lyhennysvapaiden ajankohdat ja merkitsivät ne huollon tiloissa olleeseen kalenteriin. Koska X oli ollut kuukausipalkkainen työntekijä, ei työajan lyhennysvapaiden ajankohtia ollut yleensä ilmoitettu Lauritsalan Sähkö Ky:n pääkonttoriin. X ja hänen esimiehensä olivat huolehtineet siitä, että yleisen työehtosopimuskäytännön mukaiset työajan lyhennysvapaat pidettiin.

Lauritsalan Sähkö Ky:ssä noudatetun käytännön mukaan työsuhteen päättyessä palkanlaskenta selvitti kunkin työntekijän pitämättömien työajan lyhennysvapaiden määrän. X:lle oli lopputilissä maksettu korvaus pitämättömistä työajan lyhennysvapaista 33,5 tunnilta hänen 31.8.1994 päättyneen työsuhteensa osalta. Korvaus oli perustunut X:n omaan ilmoitukseen hänen pitämättä olleiden työajan lyhennysvapaiden määrästä. X:llä ei siis ollut ollut pitämättömiin työajan lyhennyksiin perustuvaa saatavaa 31.8.1994 päättyneen työsuhteen osalta.

Yleisen työehtosopimuskäytännön, samoin kuin sähköasennusalan työehtosopimuksenkin mukaan työajan lyhennystä kertyi työntekijälle vain, jos hänen säännöllinen työaikansa oli 40 tuntia viikossa. Lappeenrannan rtv-huolto-osaston työntekijät olivat jo ennen X:n toisen työsuhteen alkua noudattaneet viikoittaista 37,5 tunnin säännöllistä työaikaa. Huolto-osaston työntekijät saivat myös itse päättää, pitivätkö he puolen tunnin vai tunnin pituisen ruokatauon. X:n toisen työsuhteen alkaessa X ja hänen esimiehensä olivat sopineet suullisesti 37,5 tunnin viikottaisesta säännöllisestä työajasta. Käytännössä 37,5 tunnin viikottainen säännöllinen työaika oli toteutunut siten, että X oli aamuisin tullut tavallisimmin työhön kello 8.30. X:llä ei myöskään tästä syystä ollut kertynyt työajan lyhennysoikeutta.

Lauritsalan Sähkö Ky oli tammikuussa 1999 palkannut Lappeenrannan rtv-huolto-osastolle uuden av-asentajan. Tämän kirjallisessa työsopimuksessa oli nimenomaisesti sovittu työntekijän viikoittaisen säännöllisen työajan määräksi 37,5 tuntia. Kaikkien Lauritsalan Sähkö Ky:n Lappeenrannan rtv-huolto-osastolla työskentelevien työntekijöiden säännöllisen työajan osalta oli noudatettu samoja periaatteita. Oli epäuskottavaa, että X vasta noin kolmen vuoden kuluttua työsopimuksensa solmimisesta ryhtyisi vaatimaan yleisen työehtosopimuskäytännön mukaisia työajan lyhennysvapaita, jos hän olisi koko työsuhteensa ajan katsonut olevansa oikeutettu niitä saamaan.

X:llä ei ollut oikeutta vaatimiinsa työajan lyhennyskorvauksiin myöskään sen vuoksi, että hänen saatavansa olivat vanhentuneet vuodelta 1996 ja sitä edeltävältä ajalta vuosilomalain 15 §:n nojalla. Vuosiloma- ja työaikalakeihin perustuville vaatimuksille oli säädetty erityiset yleistä 10 vuoden vanhentumisaikaa lyhyemmät vanhentumisajat. Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 1997:120 katsonut, että vuosilomalain 15 §:n mukaista erityistä vanhentumisaikaa oli sellaisenaan sovellettava myös lomarahaan, jonka maksuvelvollisuus perustui yksinomaan asianomaisessa tapauksessa sovellettuun työehtosopimukseen. Työehtosopimus ei sinällään sisältänyt lomarahaa koskevaa erityistä vanhentumisaikaa.

X:n vaatimus pitämättä väitettyjen työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta perustui sähköasennusalan työehtosopimukseen. Työehtosopimus ei sisällä erityistä vanhentumisaikaa koskevaa määräystä.

Sähköasennusalan työehtosopimuksessa työajan lyhennysoikeuden kertyminen oli kytketty siihen, kertyikö työntekijälle asianomaiselta lomanmääräytymiskuukaudelta vuosilomaoikeutta vuosilomalain 3 §:n mukaan. Koska työajan lyhennyksen kertymiseen nähden oli sovellettavaa vuosilomalakia ja työajan lyhennysoikeus oli asiallisesti vuosilomaoikeuden kaltainen etuus, oli myös vaatimuksiin, jotka koskivat saamatta väitetyksi jääneitä työajan lyhennysvapaita, sovellettava vuosilomalain 15 §:n kanneoikeuden vanhentumista koskevaa säännöstä. Sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaan kalenterivuoden aikana kertynyt työajan lyhennysvapaa tuli osoittaa työntekijän pidettäväksi ennen seuraavan maaliskuun loppua. X:n kanneoikeus saamatta jääneiksi väitettyjen työajan lyhennysvapaiden osalta oli rauennut siltä osin, kun X:n vaatimukset kohdistuivat ennen vuotta 1996 kertyneeksi väitettyihin työajan lyhennysvapaisiin.

Odotusajan palkasta

X:n lopputilin palkanmaksu oli tapahtunut työehtosopimuksen mukaisesti viipymättä sen jälkeen, kun palkanmaksua varten tarpeelliset tiedot oli saatu. X:llä ei ollut oikeutta vaatimaansa odotusajan palkkaan, koska yhtiöllä ei ollut hänelle maksamattomia palkkasaatavia. X:n palkkasaatavat eivät olleet riidattomia, eikä hän ollut kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä huomauttanut saatavan viivästymisestä. Odotusajan palkka oli joka tapauksessa laskettava X:n kanssa sovitun palkan tai enintään palkkaryhmän A mukaisen palkan perusteella.

Lauritsalan Sähkö Ky oli täyttänyt oikea-aikaisesti X:n työsuhteeseen perustuneet maksuvelvollisuutensa X:n työsuhteen päättyessä 31.8.1994. Mikäli vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan X:lle odotusajan palkkaa, olisi määrän ensisijaisesti perustuttava X:n työsopimukseen tai mikäli X:n työsuhteessa olisi tullut soveltaa sähköasennusalan työehtosopimusta, työehtosopimuksen erikoisasentajia koskevan palkkaryhmän A mukaiseen palkkaan.

Lauritsalan Sähkö Ky ja X olivat sopineet sähköasennusalan työehtosopimuksen 15 §:n määräämissä puitteissa siitä, että lopputilin maksaminen oli tapahtunut viivytyksettä X:n työsuhteen päätyttyä, kun lopputili oli maksettu 5.9.1994.

LAPPEENRANNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Lappeenrannan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla lausuntoa seuraavista seikoista:

1) Oliko X:n työsuhteeseen sovellettava kanteen perusteena olevana aikana Sähkötyönantajaliiton (sittemmin Sähkö- ja telealan työnantajaliiton) ja Sähköalojen Työntekijäliiton (sittemmin Sähköalan ammattiliiton) välillä solmittuja sähköasennusalan työehtosopimuksia?

2) Kuuluiko X mainitun työehtosopimuksen mukaan palkkaryhmään A, B vai C? Missä määrin tulkinnassa oli otettava huomioon koulutus, työkokemus, työnkuva, konkreettiset toteutuneet työtehtävät ja työn tuloksellisuus sekä mahdolliset muut perusteet ja miten harkintaperusteita tuli keskenään painottaa, jos ratkaisu riippui riitaisista tosiseikoista?

3) Vaikuttivatko X:n kohdalla toteutetut lomautukset hänen oikeuteensa saada työehtosopimuksen mukaisia korvauksia työajan lyhennyksistä?

4) X:n lopputili oli maksettu keskiviikkona 31.8.1994 päättyneen työsuhteen osalta maanantaina 5.9.1994 ja X oli toimittanut palkanlaskennassa tarvittavat tiedot työnantajalleen telefaxina 31.8.1994 kello 10.25. Oliko X:n työsuhdesaatavat maksettu työehtosopimuksen edellyttämällä tavoin viipymättä ja minä päivänä ne olisi tullut maksaa viimeistään, jos ne oli maksettu myöhässä?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Sähkö- ja telealan työnantajaliitolle ja Sähköalojen ammattiliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa vastannut käräjäoikeuden esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1. Radio- ja televisiovastaanottimien korjaustyötä tekeviä työntekijöitä koskevaa valtakunnallista yleissitovaa työehtosopimusta ei ole olemassa. Sähköasennusalan (nykyisin talotekniikka-alan) työehtosopimus sinänsä kyllä soveltuu puheena olevaan työhön.

Ratkaisevaa tilanteessa, jossa ei ole valtakunnallista yleissitovaa työehtosopimusta, on työnantajan päätös mitä työehtosopimusta tai muuta käytäntöä hän soveltaa työntekijöihinsä. Yleensä työnantaja myös ilmoittaa, minkä työehtosopimuksen tai järjestelmän hän valitsee sovellettavakseen.

Jos työnantaja on tarkoittanut kuulua ja kuulunut talotekniikka-alan työehtosopimuksen solmineeseen työnantajajärjestöön Sähkötyönantajain Liittoon (Sähkö- ja telealan työnantajaliittoon) radio- ja televisiovastaanottimien korjaustyötä tekevien työntekijöiden osalta, hän on tullut työehtosopimuslain sidottuisuuden perusteella velvolliseksi soveltamaan työntekijöihin sähköasennusalan työehtosopimusta. Jos tällaista sidottuisuutta ei ole, työnantaja on voinut vapaasti valita sähköasennusalan (talotekniikka-alan) työehtosopimuksen tai Kodintekniikkaliiton palkkaussuosituksen tahi jonkun muun soveltuvan työehtosopimuksen tai palkkausmenettelyn käyttöönotettavaksi.

Jos työnantaja on tehnyt päätöksen, että soveltaa esimerkiksi Kodintekniikkaliiton palkkasuositusta radio- ja tv-mekaanikkoihin, on sillä seikalla, millaiset työntekijämäärät ja palkkasummat työnantaja on Sähkötyönantajain Liitolle ilmoittanut, merkitystä vain siinä mielessä, onko työnantajan ilmoittama päätös Kodintekniikkaliiton palkkasuosituksen käyttämisestä luotettava ja totuudenmukainen vai ei.

Työnantajaliiton sääntöjen 3 §:ssä todetaan, että "Jos jäsenhakemus koskee vain yrityksen tiettyä osastoa tai osastoja, ilmoitetaan henkilölukua ja palkkamäärää koskevat tiedot vain tältä osin".

Työnantajaliitossa on selvitetty Lauritsalan Sähkö Ky:n ilmoittamat henkilömäärät ja näitä vastaavat palkkasummat, joiden perusteella työnantajaliiton jäsenmaksu määräytyy. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että yritys on ilmoittanut vuosina 1989 - 1995 Sähkö- ja telealan työnantajaliitolle vuosittain sellaiset työntekijälukumäärät (ei henkilönimittäistä ilmoitusta) ja palkkasummat jäsenmaksun määräytymisen perusteeksi, jotka keskimääräisesti vastaavat yrityksen sähköasentajamääriä. (Toimihenkilöt eli työnjohtajat ja toimistotyötä tekevät henkilöt yritys on ilmoittanut työnantajaliitolle erikseen.) Liite 1.

Selvitys siis tukee työnantajan tekemäkseen väittämänsä päätöksen totuudenmukaisuutta eli sitä, että työnantaja on päättänyt alunalkaen soveltaa ja soveltanut (työehtosopimussidottuneisuuden estämättä) muuta kuin sähköasennusalan työehtosopimusta kantajaan.

Yksinomaan radio- ja televisiomyymälätoimintaa sekä siihen liittyvää asennus- ja huoltotoimintaa harjoittavat yritykset eivät ole kuuluneet eivätkä tänä päivänä kuulu sähköasennusalaa edustavan työnantajaliiton (STAT) jäsenyyteen. Sellaisissa sähköasennusalan yrityksissä, joilla on sivutoiminta-alana myös radio- ja televisiomyymälä, on yleensä myymälän yhteydessä työskenteleviin radio- ja tv-mekaanikkoihin samoin kuin muuhunkin myymälähenkilöstöön sovellettu jotain muuta kuin sähköasennusalan työehtosopimusta.

2. Jos kantaja X:ään sovellettaisiin sähköasennusalan työehtosopimusta hänet sijoitettaisiin johonkin käräjäoikeuden lausuntopyynnössä mainituista palkkaryhmistä.

Kun radio- ja televisioasentajaa sijoitetaan sähköasennusalan erikoisasentajapalkkaryhmiin tai siirretään näistä palkkaryhmistä ryhmästä toiseen, tulee kiinnittää huomiota työntekijän koulutukseen (esimerkiksi suoritetun ammattikoulun lisäksi ammattitutkinto), työtehoon ja työtehtävän asettamiin vaatimuksiin.

Varsinaisista palkkaryhmien vaatimuksista voidaan todeta seuraavaa:

A-palkkaryhmä:

Työntekijän ammattitaito ja kokemus eivät riitä itsenäiseen työskentelyyn. Radio- ja televisiotoimialan ammattikoulun suorittaneen työntekijän voidaan katsoa sijoittuvan vähintään tähän palkkaryhmään ja tällöin työntekijä työskentelee yleensä jonkun ammattitaitoisen työntekijän valvonnassa ja ohjauksessa samoin kuin tämä vanhempi työntekijä yleensä tarkistaa työn lopputuloksen moitteettoman toiminnan.

B-palkkaryhmä:

Työntekijä pystyy itsenäiseen työskentelyyn annettujen yksityiskohtaisten piirustusten ja ohjeiden mukaan. Radio- ja tv-korjausalalla voitaneen katsoa tämän tarkoittavan, että korjattavissa laitteissa ovat tällöin laitepiirustukset ja mittausarvot käytettävissä. Työntekijä osaa itse tarkastaa korjatun laitteen moitteettoman toiminnan.

C-palkkaryhmä:

Työntekijä pystyy vaativaan itsenäiseen työskentelyyn. Tämä tarkoittaa B-palkkaryhmään verrattuna sitä, että työntekijä pystyy etsimään laitteen vian ilman piirustuksia ja korjaamaan laitteen omaa kokemusta ja alan ammattitaitoa käyttäen. Luonnollisesti työntekijä tarkistaa laitteen moitteettoman kunnon ja vastaa työn tuloksesta.

Palkkaryhmän määräytymisperusteita tulee arvioida kokonaisuutena, pääpainon kuitenkin ollessa konkreettisissa toteutuneissa työtehtävissä ja työn tuloksellisuudessa.

Asiakirjoista ei tarkemmin selviä, minkälaisia töitä kysymyksessä oleva työntekijä on tehnyt. Edellä lausuttujen periaatteiden pohjalta voitaneen todistelun avulla käräjäoikeudessa aikanaan selvittää tarkemmin mitä työtä työntekijä on tehnyt ja miten hänen kohdallaan kunkin mainitun palkkaryhmän edellytykset ovat toteutuneet. Työtaidosta voidaan varmemmin saada selvitys esimerkiksi työkokeilla jossain alan ammattioppilaitoksessa asianomaisen alan opettajien valvonnassa.

3. Jos X:ään sovellettaisiin sähköasennusalan työehtosopimusta, työajan lyhennysvapaa kertyy työntekijälle, joka tekee säännöllisenä työaikanaan 40 viikkotuntia niiltä lomanmääräytymiskuukausilta, jolta hänelle vuosilomalain 3 §:n mukaan muodostuu oikeus vuosilomaan. (Työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa on eräät, tähän asiaan vaikuttamattomat 3 §:n kohdat kuitenkin rajattu pois.) Jos X:n säännöllinen viikkotyöaika on ollut sanotut 40 tuntia, hänelle on siis voinut kertyä työajan lyhennysvapaata samalla tavoin kuin vuosilomaa kertyy vuosilomalain 3§:n 10 tai 11-kohtien perusteella.

Kun ratkaistaan, kumman edellä mainituista kohdista perusteilla 40 säännöllistä viikkotyötuntia tekevälle työntekijälle on kertynyt työssäolopäivien veroisia päiviä eli työajan lyhentämiseen oikeuttavia päiviä, joudutaan selvittämään miten lomautukset ja niitä koskevat lomautusilmoitukset tai sopimukset on toteutettu.

Jos lomautukset on toimeenpantu työsopimuslain vaatimusten mukaisella lomautusilmoituksella, josta selviää lomautuksen alkamisajankohta ja kesto sekä (vuosilomalain 3 §:n 11 kohdassa tarkoitetun järjestelyn kyseessä ollen) lain edellyttämä tieto järjestelystä, työajan lyhennystä kertyy jommankumman kohdan (10 tai 11) perusteella siitä riippuen kummassa kohdassa tarkoitetusta lomautuksesta on lain tarkoittama ilmoitus annettu. Jos lomautuksesta on tapauksittain sovittu ilman lain edellyttämää lomautusilmoitusta, työajan lyhennystä kerryttäviä työssäolopäivien veroisia päiviä kertyy enintään 30 päivää kerrallaan lomautusta kohden eli kertyminen tapahtuu kohdan 10 perusteella.

4. Sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaan palkanloppuselvitys on tehtävä viivytyksettä ja yleisestä palkanmaksupäivästä riippumatta.

Asiakirjojen mukaan X:n työsuhde oli päättynyt 31.8.1994 ja Lauritsalan Sähkö Ky oli laskenut lopputilin sanottuna päivänä sekä maksanut sen omalta pankkitililtään myös sanottuna päivänä. Eri pankkien välisestä rahaliikenteen vaatimasta ajasta johtuen summa oli kuitenkin ollut nostettavissa X:n tililtä 5.9.1994. Palkan loppuselvitys on tehty hänen viimeisenään työpäivänään. Sen tekemisen voi näin ollen katsoa tapahtuneen viivytyksettä.

Työnantajan mukaan X ja palkanlaskija olivat sopineet X:n työsuhteen päättyessä, että X:n lopputili maksetaan X:n pankkitilille työolosuhteisiin perustuvana yhdessä erässä siten, että se oli pankkitililtä nostettavissa 5.9.1994. Työehtosopimus ei estä työnantajaa ja työntekijää sopimasta lopputilitapauksessa ajankohdasta, jolloin työntekijän työsuhdesaatavat ovat hänen pankkitilillään nostettavissa.

Työehtosopimus ei myöskään aseta mitään määräaikaa, jonka kuluessa lopputilisaatavien olisi tullut olla työntekijän käytettävissä, jos he eivät tästä ajankohdasta ole mitään sopineet. Toisin sanoen työehtosopimuksessa ei ole pankkien maksuliikenteeseen liittyvää varaumaa maksuliikenteessä tapahtuvan viivästymisen osalta. Jos asiasta ei ole mitään sovittu, tulevat työsopimuslain määräykset sovellettaviksi.

Sähköalojen ammattiliitto on puolestaan lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:

1. Työehtosopimuksen 1 §, joka on ollut riidan tarkoittamana aikana voimassa muuttumattomana, kuuluu

1 Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kohdassa 2 mainituin poikkeuksin Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n sähköasennusalan jäsenyritysten ja niiden 7 §:n kohdissa 4, 7 ja 8 mainittujen työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

2 Sellaisten yritysten ollessa kyseessä, jotka suorittavat muutakin kuin tämän työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä, sovelletaan tätä työehtosopimusta vain niihin osastoihin, joiden osalta kyseiset yritykset ovat jäseninä Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:ssä.

3 Tähän työehtosopimukseen lain mukaan sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan kaikkia tämän työehtosopimuksen määräyksiä sellaisinaan.

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa jutussa vastaajana oleva Lauritsalan Sähkö Ky on kuulunut jäsenenä Sähkö- ja telealan työnantajaliittoon. Yhtiö on ollut jäsenenä yhtiönä eikä siis osastona tai osastoina. Tämän vuoksi jäsenyys on sitonut yhtiötä kaikkien niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat tehneet sähköasennusalan työehtosopimuksessa määriteltyä työtä. Yhtiöön on sovellettava edellä sanotun pykälän 1 kohtaa.

Yhtiö on velvollinen X:n työsuhteessa soveltamaan sähköasennusalan työehtosopimusta jäsenyytensä perusteella ja koska X on tehnyt radio- ja televisioasentajan työtä, jota koskevat määräykset ovat työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdassa, joka kuuluu

Radio- ja televisioasentaja on työntekijä, joka suorittaa yleensä elektronisista komponenteista rakennettuja laitteiden ja kojeiden asennus-, korjaus ja huoltotöitä:

radio- ja televisiovastaanottimet

äänen ja kuvan taltiointi- ja toistolaitteet

radiopuhelimet tai vastaavat laitteet ja kojeet.

2. Sähköasennusalan työehtosopimuksen 7 §:n 7-kohdassa on määritelmät A, B ja C palkkaryhmiin kuulumisesta

Pr A

Työntekijät, joiden ammattitaito ja kokemus ei riitä itsenäiseen työskentelyyn

B

Työntekijät, jotka pystyvät itsenäiseen työskentelyyn annettujen yksityiskohtaisten piirustusten ja ohjeiden mukaan

C

Työntekijät, jotka pystyvät vaativaan itsenäiseen työskentelyyn

Palkkaryhmään A kuuluu työntekijä, joka työskentelee yleensä jonkun ammattitaitoisen työntekijän valvonnassa ja ohjauksessa. Ammattitaitoinen työntekijä yleensä tarkistaa työn lopputuloksen.

Palkkaryhmään B kuuluu työntekijä, joka osaa radio- ja tv-korjausalalla korjata laitteen laitepiirustusten ja suorittamiensa mittausten perusteella. Työntekijä osaa itse tarkastaa korjatun laitteen toiminnan.

Palkkaryhmään C kuuluu työntekijä, joka radio- ja tv-korjausalalla osaa etsiä laitteen vian ilman piirustuksia sekä korjaamaan laitteen omaa kokemusta ja alan ammattitaitoa käyttäen. Työntekijä osaa itse tarkastaa korjatun laitteen toiminnan.

Aluksi sitä tehtävää, mihin työntekijä on palkattu, verrataan työehtosopimuksen palkkaryhmämääritelmiin. Jos työntekijä on käynyt alan ammattikoulun eikä hänellä ole työkokemusta alalta, hän kuuluu aluksi A-palkkaryhmään. Tässä palkkaryhmässä työntekijä on siihen saakka, kun hän on oppinut tekemään yksin ne työt, joita hän on osannut tehdä vain toisen työntekijän valvonnassa ja ohjauksessa. Tämä aika kestää normaalisti noin kolmesta kuukaudesta yhteen vuoteen. Aika riippuu työtehtävien laaja-alaisuudesta ja työntekijän oppimiskyvystä.

Kun työntekijä suoriutuu työstä siten, että hän voi tehdä niitä pääsääntöisesti yksin annettujen yksityiskohtaisten piirustusten ja ohjeiden mukaan, hänet siirretään B-palkkaryhmään.

Kun työntekijä suoriutuu tehtävistä niin itsenäisesti, että hän ei tarvitse yksityiskohtaisia piirustuksia ja ohjeita, hänet siirretään C-palkkaryhmään.

3. Työehtosopimuksen osana noudatettavan työajan lyhennyssopimuksen mukaan työntekijä saa työajan lyhennystä niiltä kuukausilta, joilta hänelle kertyy vuosilomaa. Tästä säännöstä on eräitä poikkeuksia, joista nyt ei ole kyse.

Lomautus vaikuttaa työajan lyhennyksen kertymiseen samalla tavalla kuin vuosiloman kertymiseen. Tämän vuoksi vuosilomalain tulkinta ratkaisee asian.

Jos X:n lomautusta koskeva lomautusilmoitus on annettu siten, että työviikkojen lyhentämistä koskevat työrupeamien välille sijoittuvat lomautuspäivät on ilmoitettu etukäteen, lomautusta on pidettävä vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 11-kohdan tarkoittamana lomautuksena. Jos kukin lomautusjakso on ilmoitettu tai sovittu erikseen, kyseessä on sanotun momentin 10-kohdassa tarkoitettu lomautus. Tällöin työajan lyhennystä kerryttäviä työssäolopäivien veroisia päiviä kertyy enintään 30 päivää kutakin lomautusjaksoa kohti.

4. Työehtosopimuksen 15 §:n 2 ja 3-kohdan mukaan

Palkanlaskenta-aika on pääsääntöisesti 5 työpäivää mutta enintään 7 työpäivää.

Jos perjantai on juhlapäivä, maksetaan palkka edellisenä päivänä. Palkan tulee olla nostettavissa palkanmaksupäivänä. Työsuhteen päättyessä on palkan loppuselvitys kuitenkin tehtävä viivytyksettä ja yleisestä palkanmaksupäivästä riippumatta.

Työehtosopimuksen määräysten mukaan palkanlaskennalle on annettu 5 ja enintään 7 työpäivää, jonka jälkeen palkan tulee olla nostettavissa. Poikkeuksena on työsuhteen päättyminen, jolloin palkan tulee olla nostettavissa viivytyksettä. Tällä tarkoitetaan sitä, että työsuhteen päättymispäivä on palkanmaksupäivä, jolloin palkan loppuselvitys on tehtävä.

Tes-määräys vastaa työsopimuslain 22 §:n 1 momentista ja 2 momentin viimeisestä virkkeestä ilmenevää periaatetta

... työpalkka on maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä.

... Työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi.

Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia muustakin palkanmaksupäivästä.

Työtuomioistuimessa on pidetty valmisteluistunnot 21.12.1999 ja 19.1.2000. Valmistelun yhteydessä Sähkö -ja telealan työnantajaliitto on Lauritsalan Sähkö Ky:ltä vuosilta 1978-1985 sekä vuosilta 1991-1995 saamansa lisäselvityksen perusteella lausunut seuraavaa:

Yrityksen antamasta selvityksestä havaitaan, että työnantajaliitolle jäsenmaksuperusteeksi ilmoitetut työntekijöiden ja toimihenkilöiden lukumäärät ja heidän palkkasummansa on ilmoitettu epäjohdonmukaisesti eikä tietojen antajilla näytä olleen täysin selvää käsitystä, keiden henkilöiden palkkasummat tulisi työnantajaliiton jäsenmaksuperusteeksi ilmoittaa työnantajaliitolle. Selvityksestä havaitaan yhtiön ilmoittaneen toimitusjohtajan palkkasumman työnantajaliitolle jäsenmaksun perusteeksi, myyjien palkkasummia on joinakin vuosina ilmoitettu ja radio- ja tv-mekaanikkojen palkkasumma on ollut joskus mukana ilmoitetussa palkkasummassa, joinakin vuosina ei.

Työnantajaliittoon toimitetusta jäsenhakemuksesta selviää, että yritys on vuoden 1976 lopulla hakenut jäsenyyttä työnantajaliitosta. Jäsenyys on myönnetty siten, että yritys on 1.1.1977 lähtien ollut työnantajaliiton jäsen siihen saakka, kunnes se vuonna 1995 erosi työnantajaliiton jäsenyydestä.

Hakiessaan jäsenyyttä vuoden 1976 lopulla yritys ei ole voinut tietoisesti tai tietämättäänkään sitoutua palveluksessaan olevien radio- ja televisiomekaanikkojen osalta sähköasennusalan työehtosopimuksen erikoisasentajia koskevien määräysten soveltamiseen, koska erikoisasentajia koskevia määräyksiä tai heitä koskevaa palkkaryhmittelyä ei työehtosopimuksessa vielä vuonna 1976 tai 1977 ollut olemassakaan. Kuten tämän kirjelmän liitteenä olevista työehtosopimusjäljennöksistä selviää, ensimmäiset työehtosopimusmääräykset erikoisasentajia koskien tulivat työehtosopimukseen vuonna 1978. Yritys ei ole siis voinut vastoin työntekijäliiton väitteitä tulla sidotuksi erikoisasentajia koskien työehtosopimusmääräysten soveltamiseen liittyessään vuoden 1977 alusta työnantajaliittoon.

Yritys on kertonut soveltaneensa radio- ja tv-mekaanikkoihin 1940-luvulta asti jatkuvasti muuta palkkausjärjestelmää kuin mikä vuonna 1981 tuli sähköasennusalan työehtosopimukseen. Mitään merkkejä tai seikkoja ei ole siitä, että yhtiö olisi kuitenkin vuonna 1981 halunnut siirtyä sähköasennusalan erikoisasentajien palkkausjärjestelmän piiriin, saati, että se olisi ollut velvollinen muuttamaan radio- ja tv-mekaanikkojen palkkausta. Yrityshän oli jo aikanaan tehnyt ratkaisunsa noudattaa Kodintekniikkaliiton palkkasuosituksia. Ratkaisua tehtäessä, kuten nytkään, ei ollut eikä ole valtakunnallista radio- ja tv-mekaanikkoja koskevaa työehtosopimusta. Yrityksellä oli ratkaisuunsa siten laillinen oikeus.

Seikka, että työnantajaliitoon ilmoituksia jäsenmaksun määräämistä varten tehneet henkilöt ovat epäjohdonmukaisesti ja ilmeisessä erehdyksessä käyttäneet työnantajaliiton jäsenmaksuperusteena olevaa palkkasummaa laskiessaan joinain vuosina myös radio- ja tv-mekaanikkojen palkkasummaa, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella yritys näiden henkilöiden osalta olisi tullut sidotuksi työehtosopimukseen. Koko yrityksen ilmoitusmenettely on ollut epäjohdonmukaista, vastoin työnantajaliitosta annettuja ohjeita ja sisältänyt erilaisia virheitä. Tämän vuoksi ilmoituksille ei voida panna sellaista merkitystä, että niiden perusteella sidottuisuuden voitaisiin katsoa syntyneen.

Tilannetta ilmoitusten osalta voidaankin verrata sopimusoikeudelliseen tilanteeseen, jossa tahdonilmaisun antaja erehtyy ilmaisunsa sisällyksen kantavuudesta. On selvää, että kysymyksessä oleva erehdys on sellainen, että työnantajaliiton jäsenmaksuperusteeksi tiedot antanut yritys ei asian oikean laidan tuntiessaan olisi minään vuonna sisällyttänyt radio- ja tv-mekaanikkoja ilmoituksiinsa. On kohtuutonta, jos pelkästään epäjohdonmukaisista ja virheellisistä ilmoituksista seuraisi, että yritys katsottaisiin radio- ja tv-mekaanikkojen osalta tulleen sidotuksi työehtosopimukseen ja velvolliseksi muuttamaan heidän palkkausjärjestelmäänsä jälkikäteen ja ehkä jälkikäteen myös maksamaan käräjäoikeudessa vaadittuja palkkaeriä.

Työtuomioistuin on vielä 9.5.2000 pyytänyt liittojen tarkentavaa lausuntoa siitä, onko työehtosopimuksen ja sen soveltamiskäytännön mukaista tulkita määräystä palkan loppuselvityksen tekemisestä viivytyksettä niin, että työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti, jos palkka on työsuhteen viimeisenä päivänä maksettu työntekijän tilille, vaikka se ei pankkiteknisistä syistä olisi tuolloin vielä työntekijän tililtä nostettavissa. Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Sähköalojen ammattiliitto ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Työehtosopimuksesta käydyt neuvottelut ja työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö ei anna johtoa työtuomioistuimen esittämään kysymykseen.

Liittojen käsityksen mukaan pankkitekniset syyt eivät estä ns. lopputilipalkan maksamista siten, että se on työntekijän nostettavissa välittömästi sen jälkeen, kun työnantaja on sen maksanut työntekijän tilille. Lopputilin suhteen on toimittu oikein, jos loppuselvitys on tehty työsuhteen viimeisenä päivänä ja rahat toimitettu samana päivänä työntekijän tilille - vaikka työntekijä ei ole voinut nostaa rahoja jo samana päivänä.

Talotekniikka-alalla (ent. sähköasennusala) palkan laskeminen ja maksaminen ei aina ole mahdollista niin, että lopullinen palkka olisi työntekijän käytettävissä jo työsuhteen viimeisenä päivänä. Laskennassa tarvittavat tiedot eivät aina ole työsuhteen viimeisenä päivänä saatavissa työnantajasta riippumattomista syistä. Tällainen tilanne on ennen kaikkea urakkatyössä, jossa lopullinen urakkapalkka lasketaan jälkikäteen ja ns. urakkapohjat maksetaan vasta urakan laskemisen jälkeen. Näissäkin tapauksissa palkka maksetaan selvitetyltä osin työsuhteen päättyessä ja lopullinen urakkapalkka urakan laskemisen jälkeen. Sen sijaan tunti- ja kuukausipalkkaisten palkka voitaneen useimmiten laskea siten, että palkka on työntekijän nostettavissa työsuhteen päättyessä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

X:n työsuhteessa sovellettava työehtosopimus

Lauritsalan Sähkö Ky oli 13.12.1976 päivätyllä hakemuksella anonut silloisen Sähkötyönantajain Liitto ry:n jäsenyyttä. Jäsenyys alkoi 1.1.1977 ja oli voimassa vuoteen 1995, jolloin yhtiö erosi kyseisestä työnantajaliitosta. Yhtiö on ollut työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla sidottu eron ajankohtana voimassa olleeseen sähköasennusalan työehtosopimukseen tuon sopimuskauden loppuun eli 31.12.1997 saakka.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Sähköalojen ammattiliitto ovat työtuomioistuimessa kuultuina olleet yhtä mieltä siitä, että X:n tekemä radio- ja televisiovastaanotinten korjaus- ja huoltotyö sinänsä on sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaista työtä. Liitot ovat kuitenkin jääneen erimielisiksi siitä, onko yhtiön jäsenyys työnantajaliitossa ollut sillä tavalla rajoitettu, että yhtiön rtv-mekaanikkojen työ on jäänyt liiton jäsenyyden ja siihen liittyvän työehtosopimukseen sidottuisuuden ulkopuolelle. Käytännössä yhtiö on työehtosopimuksen asemesta soveltanut rtv-mekaanikkojen työsuhteissa Kodintekniikkaliiton palkkasuosituksia.

Sähkö- ja telealan työnantajaliiton sääntöjen mukaan yritys voi olla työnantajaliiton jäsen myös vain tietyn osaston tai osastojen osalta. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Lauritsalan Sähkö Ky ei ole jäsenhakemuksessaan rajannut hakemusta niin, että rtv-mekaanikkojen suorittama korjaus- ja huoltotyö olisi jäänyt jäsenyyden ulkopuolelle. Tuossa vaiheessa sähköasennusalan työehtosopimuksessa ei tosin ole ollut rtv-mekaanikkoja koskevia määräyksiä, jotka on otettu työehtosopimukseen vuonna 1981. Yhtiö on kuitenkin tämän jälkeenkin jokseenkin säännönmukaisesti ilmoittanut myös kyseiset mekaanikot ja heidän palkkamääränsä työnantajaliiton jäsenmaksujen perusteeksi. Vaikka yhtiö on sinänsä voinut hyvässä uskossa soveltaa heidän työsuhteissaan edellä mainittuja palkkasuosituksia myös vuoden 1981 jälkeen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi muodollisesti ollut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton jäsen vain sähköasennustöiden osalta.

Lauritsalan Sähkö Ky on siten yhtiönä ollut työehtosopimuslain 4 §:n mukaisesti sidottu sähköasennusalan työehtosopimukseen, jota se on kanteen perusteena olevana aikana ollut velvollinen soveltamaan työsuhteen vähimmäisehtoina myös sopimuksen piiriin kuuluvaa työtä tehneen X:n työsuhteessa.

X:n palkkaryhmä

Määriteltäessä rtv-mekaanikkojen palkkaryhmää on merkitystä annettava liittojen lausunnoissa esitetyllä tavalla ammattikoulutukselle, työkokemukselle ja kyvylle itsenäiseen työskentelyyn. Alan ammattikoulutuksen saanut henkilö kuuluu alimpaan eli A-palkkaryhmään yleensä vain silloin, kun hänellä ei ole aiempaa työkokemusta ja hän tämän vuoksi tarvitsee kokeneemman työntekijän ohjausta ja valvontaa. Yleensä ammattikoulutuksen saanut työntekijä ainakin jonkin aikaa alalla työskenneltyään kuuluu joko palkkaryhmään B tai C sen mukaan, kuinka vaativaan itsenäiseen työskentelyyn hän pystyy.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella työtuomioistuimen ei ole mahdollista ottaa täsmällisemmin kantaa X:n palkkaryhmään, vaan se jää käräjäoikeuden arvioitavaksi sille X:n työtehtävistä ja ammattitaidosta mahdollisesti esitettävän selvityksen perusteella.

Lomautusten vaikutus työajan lyhennyskorvauksiin

Sähköasennusalalla sovellettavan työajan lyhennyssopimuksen mukaan työajan lyhennysvapaata kertyy niiltä lomanmääräytymiskuukausilta, joilta vuosilomalain 3 §:n mukaan muodostuu oikeus vuosilomaan, kuitenkin lukuun ottamatta sanotun pykälän 3 momentin viimeistä virkettä. Osallisliitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että jos X:n säännöllinen viikkotyöaika on ollut 40 tuntia, hänelle on kertynyt työajan lyhennysvapaata samalla tavoin kuin vuosilomaa kertyy vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 ja 11 kohdan nojalla. Jos lomautuksista on sovittu tapauksittain ilman lain edellyttämää lomautusilmoitusta, kertyminen on tapahtunut 10 kohdan nojalla, mutta jos lomautuksista on työsopimuslaissa edellytetyllä tavalla ilmoitettu etukäteen, lomautusta on tilanteesta riippuen pidettävä joko 10 tai 11 kohdan mukaisena lomautuksena.

Työtuomioistuin yhtyy lausuntonaan liittojen yhteiseen kantaan.

Lopputilin maksuajankohta

Sähköasennusalan työehtosopimuksen 15 §:ssä on sovittu palkan laskenta-ajasta, joka on yleensä viisi, mutta enintään seitsemän työpäivää. Tätä laskenta-aikaa ei kuitenkaan sovelleta työsuhteen päättyessä, vaan tuolloin palkan loppuselvitys on mainitun määräyksen mukaan tehtävä viivytyksettä ja yleisestä palkanmaksupäivästä riippumatta. Sähkö- ja telealan työnantajaliiton ja Sähköalojen ammattiliiton yhteisen näkemyksen mukaan työehtosopimuksen kyseinen määräys tarkoittaa sitä, että jos työsuhteen osapuolet eivät ole muusta maksuajankohdasta sopineet, lopputili on työsuhteen päättyessä maksettava työsuhteen päättymispäivänä. Palkan loppuselvitys on tapahtunut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla viivytyksettä, kun palkka on työsuhteen viimeisenä päivänä maksettu työntekijän tilille.

Työsuhteen päättyessä palkan loppuselvityksen tekeminen ja palkan maksaminen ei aina ole mahdollista niin, että lopullinen palkka olisi työntekijän käytettävissä jo työsuhteen viimeisenä päivänä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi urakkatyössä, jossa laskennassa tarvittavat tiedot eivät aina ole työnantajasta riippumattomista syistä saatavissa työsuhteen viimeisenä päivänä. Tällöinkin palkka on maksettava selvitetyiltä osin työsuhteen päättyessä ja lopullinen urakkapalkka urakan laskemisen jälkeen.

X on työsuhteensa päättyessä 31.8.1994 työskennellyt ilmeisesti pääasiassa tuntipalkalla. Näin ollen ja viitaten liittojen yhteiseen käsitykseen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että työnantaja on tehnyt palkan loppuselvityksen työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla viivytyksettä, jos se on maksanut palkan X:n tilille työsuhteen päättymispäivänä. Kuitenkin yhtiö ja X ovat työehtosopimuksen estämättä voineet keskenään sopia myös muusta palkan maksuajankohdasta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Lausunto on yksimielinen.