Labor court dismissed union claim that city must separately negotiate adjustment allowance for its members.

Suomen Konepäällystöliitto oli erottuaan kunnallisen pääsopijajärjestön jäsenyydestä sopinut valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen pohjalta 2.4.1998 omasta virka- ja työehtosopimuksesta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa. Tämä virka- ja työehtosopimus vastasi sisällöltään ja voimassaoloajaltaan 11.12.1997 allekirjoitettua teknisten sopimusta.

Teknisten sopimuksessa oli sovittu järjestelyvaran maksamisesta 1.1.1998 lukien. Kaupunki oli kunnallisen pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kanssa sopinut järjestelyvaraerän laskemisesta ja maksamisesta. Tämän sopimuksen mukaisesti järjestelyvara oli maksettu myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenille.

Erimielisyydessä oli kysymys siitä, olisiko kaupungin tullut erikseen sopia järjestelyvaran maksamisesta Suomen Konepäällystöliiton kanssa sen jälkeen, kun sen ja työmarkkinalaitoksen kesken oli 2.4.1998 solmittu edellä mainittu virka- ja työehtosopimus.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 3

KANTAJA Suomen Konepäällystöliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin kaupunki

ASIA Työ- ja virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.10.1999

Pääkäsittely 2.11.1999

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Konepäällystöliitto ovat 2.4.1998 tehdyllä virka- ja työehtosopimuksella sopineet soveltavansa Suomen Konepäällystöliiton jäseninä oleviin kuntien ja kuntayhtymien työntekijöihin ja viranhaltioihin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, AKAVA-JS ry:n, Kunta-alan unioni ry:n ja Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n 11.12.1997 allekirjoittamaa teknisten sopimusta 1998-1999 (TS-98). Tuon sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Järjestelyvara 1.1.1998 lukien

1 mom. Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan 1.1.1998 lukien 0,5 %:n suuruisella paikallisella järjestelyvaralla, jonka suuruus todetaan paikallisesti yhteisesti. Paikallinen järjestelyvara lasketaan kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan, TS:n soveltamisalaan kuuluvan henkilöstön marraskuun 1997 palkkasummasta. Tähän palkkasummaan lisätään TS:n 2 §:n soveltamisohjeessa mainittujen TS:n soveltamisalan piiriin 1.1.1998 alkaen siirrettyjen marraskuun 1997 palkkasumma. Järjestelyvaran tulee olla samansuuruinen käyttöönottohetkestä alkaen sopimuskauden päättymiseen saakka, mutta viranhaltijalle tai työntekijälle maksettava henkilökohtainen palkka voi vaihdella TS:n 13 §:n määräysten mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Suomen Konepäällystöliittoon kuuluvalla Helsingin kaupungin palveluksessa olevalla teknisellä henkilöstöllä on teknisten sopimuksen 1998 - 1999 perusteella oikeus saada 1.1.1998 lukien maksettava järjestelyvaraerä siten laskettuna, että järjestelyvaraerä lasketaan marraskuun 1997 palkkasummasta, johon on sisällytetty tehtäväkohtaisen palkan lisäksi kaikki edellä mainitulta kuukaudelta maksettavat ja kertyneet palkanlisät (henkilökohtainen palkka, ammattialalisä, syrjäseutulisä, kokouspalkkio, luentopalkkio, erillislisä, työaikakorvaukset ja tulospalkkio),

- vahvistaa, että Helsingin kaupunki on laskiessaan 1.1.1998 maksettavan järjestelyvaraerän määrän menetellyt teknisten sopimuksen 1998 - 1999 vastaisesti, kun järjestelyvaraerän laskennan perusteena olevaan palkkasummaan ei ole sisällytetty marraskuulta 1997 maksettavia ja kertyneitä kaikkia palkanlisiä,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

- tuomitsee Helsingin kaupungin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Tulopoliittisen sopimuksen 1998-2000 mukaan järjestelyvaraerän perusteeena olevaan palkkasummaan on laskettava marraskuun 1997 palkka kertyneine palkanlisineen ja erillispalkkioineen. Helsingin kaupunki kuitenkin sopi kunnallisen pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kanssa, että järjestelyvaraerä lasketaan tehtäväkohtaisten palkkojen summasta. Laskentaperusteena olevasta palkkasummasta puuttuivat siten henkilökohtainen palkanosa, palkan muu osa ja palkan tulososa. Helsingissä toteutetulla laskutavalla 0,5 prosentin suuruisen järjestelyvaraerän vaikutus maksettaviin palkkoihin oli pienempi kuin työehtosopimuksen mukaisella laskutavalla. Järjestelyvaraerän laskemisen perusteena olevaan palkkasummaan eivät kuuluneet muun muassa kiinteät markkamääräiset palkanlisät. Ainakin viimeksi mainittujen markkamääräisten palkanlisien puuttuminen laskentapohjasta alensi palkankorotuksia, kun markkamääräisiä lisiä ei korotettu tehtäväkohtaisten palkkojen korotusta vastaavasti.

Suomen Konepäällystöliitto teki Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa oman erillisen virka- ja työehtosopimuksen, jonka osana oli muun muassa 1.1.1998 lukien maksettavaa järjestelyvaraerää koskeva ehto. Työntekijäliitolla oli tämän vuoksi myös itsenäinen oikeus vaatia työehtosopimuksensa mukaisia palkkaetuja jäsenilleen. Suomen Konepäällystöliittoa ei sitonut Helsingin kaupungin ja kunnallisen pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kesken tehty sopimus järjestelyvaraerän laskemisesta.

Helsingin kaupunki tietoisesti sovelsi Suomen Konepäällystöliiton jäseniin 2.4.1998 tehdyn työehtosopimuksen vastaista järjestelyvaraerän laskutapaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos tiesi mainitusta työehtosopimuksen vastaisesta järjestelyvaraerän laskemisesta ja Suomen Konepäällystöliiton vaatimuksesta saada järjestelyvaraerä lasketuksi työehtosopimuksessa sovitulla tavalla. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kaupunki tuli sen vuoksi tuomita hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä. Ne ovat lisäksi vaatineet Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Helsingin kaupunki sopi pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kanssa, että puheena oleva järjestelyvaraerä lasketaan tehtäväkohtaisten palkkojen summasta. Kaupunki näin ollen menetteli teknisten sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n määräysten mukaisesti järjestelyvaraerän suuruutta yhteisesti todettaessa.

Suomen Konepäällystöliittoon kuuluvien työntekijöiden järjestelyvaraerän laskentapohjan perusteista ja järjestelyvaran jakamisesta käytiin keskusteluja kaupungin ja Suomen Konepäällystöliiton edustajien kesken muun ohessa 23.6.1998. Keskusteluissa ei kuitenkaan ollut päästy kaupungin ja Suomen Konepäällystöliiton edustajien välillä yksimielisyyteen järjestelyvaran laskemisesta pääsopijajärjestöjen kanssa sovituin tavoin. Kaupunki pitäytyi tämän vuoksi kaupungin ja pääsopijajärjestöjen kesken sovittuun järjestelyvaran laskemistapaan, jonka mukaan järjestelyvara laskettiin teknisten sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvan teknisen henkilöstön marraskuun 1997 tehtäväkohtaisten palkkojen summasta.

Tämä laskentatapa perustui siihen, että kun järjestelyvaralla korotettiin työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtäväkohtaisia palkkoja, tästä aiheutui tehtäväkohtaisesta palkasta prosentuaalisina laskettavien palkan muiden osien automaattisen nousun vuoksi tehtäväkohtaisista palkoista laskettua järjestelyvaraa suurempi palkkakustannusten nousu. Jos taas järjestelyvara olisi laskettu koko palkkasummasta, sitä ei olisi voitu käyttää vain tehtäväkohtaisten palkkojen korottamiseen, vaan kaikkien muidenkin palkanosien korottamiseen. Muussa tapauksessa palkat olisivat prosentuaalisten palkanosien vuoksi nousseet huomattavasti enemmän kuin järjestelyvaralla olisi voitu kattaa.

Kaupungilla oli perusteltu syy noudattaa samaa, jo sovittua laskentatapaa myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenille maksettavan järjestelyvaran suuruutta laskettaessa. Kaupungilla ei ollut perusteita asettaa Suomen Konepäällystöliiton jäseniä muihin teknisiin työntekijöihin verrattuina eriarvoiseen asemaan laskemalla heille maksettavan järjestelyvaran suuruus eri tavalla kuin muulle kaupungin palveluksessa olevalle tekniselle henkilöstölle.

Teknisten sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n 1 momentin määräys perustui sen sanamuodon mukaan selvästi siihen, että teknisten sopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle henkilöstölle maksettavan järjestelyvaran kokonaismäärä kattoi samana summana koko mainitun henkilöstön ja siten myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenistön. Määräyksestä ei ilmennyt, että sillä olisi tarkoitettu järjestelyvaran laskemista erikseen tai eri tavoin eri järjestöjen jäsenten osalta esimerkiksi niin sanottuina järjestökohtaisina potteina. Kaupungin palveluksessa olevat Suomen Konepäällystöliiton jäsenet olivat sitä paitsi saaneet järjestelyvarasta lähes suhteellista palkkaosuuttaan vastaavan määrän.

Kaupungin palveluksessa olevilla Suomen Konepäällystöliiton jäsenillä ei näin ollen ollut oikeutta saada 1.1.1998 lukien maksettavaa järjestelyvaraa siten laskettuna, että järjestelyvaraerä laskettaisiin marraskuun 1997 palkkasummasta, johon palkkasummaan oli sisällytetty tehtäväkohtaisen palkan lisäksi kaikki mainitulta kuukaudelta maksettavat ja kertyneet palkanlisät. Helsingin kaupunki ei siten ole toiminut teknisten sopimuksen määräysten vastaisesti järjestelyvaraerän suuruutta määrittäessään. Kanteessa esitetty vaatimus kaupungin velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta oli perusteeton.

Koska kaupunki on soveltanut oikein Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välistä virka- ja työehtosopimusta kanteessa tarkoitetussa tapauksessa, kanteessa esitetty vaatimus Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa mainitun sopimuksen noudattamista koskevan valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä oli perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunnalliset pääsopijajärjestöt ovat 11.12.1997 allekirjoittamallaan pöytäkirjalla sopineet kunnallista teknistä henkilöstöä koskevasta virka- ja työehtosopimuksesta ajalle 1.1.1998 - 15.1.2000 (TS-98). Tuossa pöytäkirjassa on muun ohella sovittu 1.1.1998 lukien maksettavasta 0,5 prosentin suuruisesta järjestelyvarasta, jonka suuruus todetaan paikallisesti yhteisesti. Paikallinen järjestelyvara lasketaan kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan, TS:n soveltamisalaan kuuluvan henkilöstön marraskuun 1997 palkkasummasta. Helsingin kaupunki on teknisen henkilöstönsä osalta sopinut kunnallisen pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kanssa, että teknisten sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:ssä tarkoitettu järjestelyvaraerä lasketaan tehtäväkohtaisten palkkojen summasta. Järjestelyvara on maksettu tämän mukaisesti myös sopimuksen soveltamispiiriin kuuluneille Suomen Konepäällystöliiton jäsenille.

Suomen Konepäällystöliiton jäsenyys kunnallisessa pääsopijajärjestössä Tekniikan Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:ssä oli päättynyt joulukuussa 1997, joten Suomen Konepäällystöliitto ei jäsenyytensä perusteella ole enää tullut sidotuksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunnallisten pääsopijajärjestöjen väliseen teknisten sopimukseen TS-98:aan.

Suomen Konepäällystöliitto on sittemmin maaliskuussa 1998 pyrkinyt piirisovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa yhtymään kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:ssä ja työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla mainittuun teknisten sopimukseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt hyväksyivät 16.3.1998 alustavasti yhtymisen, mutta samanaikaisesti vireillä olleiden energiayhteisöjen työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua yhtyminen raukesi.

Suomen Konepäällystöliiton jätettyä työtaisteluvaroituksen neuvotteluja jatkettiin valtakunnansovittelijan johdolla. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välille syntyi 2.4.1998 virka- ja työehtosopimus mainittujen osapuolten hyväksyttyä lopullisesti valtakunnansovittelijan edellisenä päivänä antaman sovintoehdotuksen. Tämä virka- ja työehtosopimus vastaa sisällöltään ja voimassaoloajaltaan teknisten sopimusta 1998-1999.

Valtakunnansovittelijan hyväksytyn sovintoehdotuksen mukaan kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa oleviin Suomen Konepäällystöliiton jäseniin sovelletaan TS-98:n mukaisia työ- ja virkaehtoja mainitun sopimuksen voimassaoloajan. Sovintoehdotukseen ei sisälly riidanalaisen järjestelyvaran maksamisesta omia määräyksiä, vaan myös tältä osin asia on jäänyt TS-98:n määräysten varaan.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Helsingin kaupunki voinut kunnallisten pääsopijajärjestöjen kanssa sopia paikallisen järjestelyvaran laskemisen perusteista ja maksamisesta 1.1.1998 lukien myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenten osalta, vai olisiko Helsingin kaupungin tullut erikseen sopia järjestelyvaran maksamisesta Suomen Konepäällystöliiton kanssa sen jälkeen, kun sen ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken oli 2.4.1998 solmittu edellä mainittu virka- ja työehtosopimus.

Järjestelyvaraa koskevan määräyksen tulkinta

Sopimusneuvotteluihin osallistunut Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja on kertonut, että nyt kysymyksessä oleva järjestelyvara ei ollut sopimuksesta neuvoteltaessa millään tavalla esillä. Todistajan mukaan tämä johtui osaltaan siitä, että kummallekin osapuolelle oli selvää, että sopimus allekirjoituspöytäkirjoineen muodosti Konepäällystöliiton oman sopimuksen, joka astui takautuvasti voimaan. Mistään rajoituksista tässä suhteessa ei sovittu, joten muut järjestöt eivät voineet Suomen Konepäällystöliittoa sitovasti sopia tämän sopimuksen mukaisesta järjestelyvarasta.

Todistajan mukaan Helsingin kaupunki oli kieltäytynyt neuvottelemasta järjestelyvarasta Konepäällystöliiton sopimuksen pohjalta vedoten pääsopijajärjestöjen kanssa tehtyyn sopimukseen. Kun Suomen Konepäällystöliiton kanssa ei muusta menettelystä ole paikallisesti sovittu, olisi järjestelyvaran suhteen tullut noudattaa TS-98:n määräyksiä.

Sopimuksen rikkominen

Helsingin kaupunki on tullut sidotuksi 1.1.1998 lukien TS-98:aan. Se on tämän vuoksi ollut velvollinen osaltaan noudattamaan myös allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n järjestelyvaraa koskevia määräyksiä. Sopimuksen perusteella Helsingin kaupunki on sopinut pääsopimuksen mukaisten järjestöjen kanssa järjestelyvaraerän laskemisen perusteista ja maksamisesta. Tätä paikallista sopimusta ei ole väitetty TS-98:n vastaiseksi.

Helsingin kaupunki on työ- ja virkaehtosopimukseen sidottuna ollut työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 5 momentin nojalla velvollinen noudattamaan myös sopimusten ulkopuolella olleiden Suomen Konepäällystöliiton jäsenten palvelussuhteissa ehtoja, jotka eivät ole ristiriidassa TS-98:n määräysten kanssa. Tämän mukaisesti palkankorotus on paikallisen sopimuksen perusteella maksettu myös Suomen Konepäällystöliiton jäsenille.

Työtuomioistuin viitaten siihen, mitä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välisen virka- ja työehtosopimuksen tulkinnasta on edellä todettu, katsoo, että Suomen Konepäällystöliittoon kuuluvalla Helsingin kaupungin palveluksessa olevalla teknisellä henkilöstöllä ei tässä tilanteessa ole mainitun sopimuksen perusteella oikeutta saada osaltaan uudelleen lasketuksi ja maksetuksi järjestelyvaraerää kanteessa vaaditulla tavalla.

Helsingin kaupunki ei siten ole pitäytyessään kunnallisten pääsopijajärjestöjen kanssa sopimassaan paikallisessa sopimuksessa rikkonut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 2.4.1998 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä. Näin ollen myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Suomen Konepäällystöliitolla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Suomen Konepäällystöliiton kanne hylätään.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mansikkamäki, Määttänen, Niskanen, Vertanen ja Koivistoinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.