Labor court orders employer to reinstate employee or pay damages for wrongful dismissal due to alcohol incident.

Poliisin suorittamassa puhalluskokeessa oli todettu, että postinjakaja oli aamulla omalla autolla työhön tullessaan ollut siinä määrin alkoholia nauttinut, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 0,6 promillea. Hänet oli tämän vuoksi määrätty väliaikaiseen ajokieltoon. Työnantaja oli purkanut postinjakajan työsopimuksen sillä perusteella, että työntekijä ei ilman ajolupaa voinut suorittaa työsopimuksensa sisällöksi muodostunutta postin jakelua autolla, että tämä oli menettänyt työnantajan luottamuksen ja että työntekijä oli kyseisenä aamuna ollut työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena.

Tuomiossa on katsottu jääneen näyttämättä, että postinjakaja olisi esiintynyt työpaikallaan päihtyneenä tai että työnantajalla olisi muutoinkaan ollut perusteet purkaa tai irtisanoa työsopimus. Työnantaja on velvoitettu maksamaan korvausta työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä.

Lisäksi tuomiossa on katsottu, että työsuhteen palauttamiselle oli olemassa edellytykset. Tämän vuoksi tuomiossa on määrätty vaihtoehtoinen korvaus sen varalta, että työnantaja kolmen viikon kuluessa tuomion antamisesta tarjoaa työntekijälle päättyneen työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä esitetty hyvityssakkovaatimus on hylätty.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 25

KANTAJA Postiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Työnantajaliitto Allianssi TLA ry, Helsinki

KUULTAVA Suomen Posti Oy, Helsinki

ASIA Työsuhteen purku ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.3.2000

Pääkäsittely 12.4.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajaliitto Allianssi TLA:n edeltäjän, PT:n Työnantajaliitto ry:n ja Postiliiton välillä 25.3.1994 solmitussa kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Työnjohto sekä työsuhteen alkaminen ja päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä tämän sopimuksen liitteenä olevassa irtisanomispöytäkirjassa on sovittu (liite 1).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

14 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

15 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 13 §:n 1 kappaleen mukaisen vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Suomen Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomispöytäkirjan 2 ja 22 §:n vastaisesti purkaessaan postinjakaja A:n työsopimuksen,

harkitsemaan, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle, ja siinä tapauksessa, että Suomen Posti Oy tuomiossa esitetyn määräajan kuluessa tarjoaa A:lle hänen työsopimuksensa edellyttämää työtä, velvoittamaan Suomen Posti Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena aiheutuneesta vahingosta 91 350 markkaa ja tälle erälle laillista korkoa 8.6.1999 lukien,

velvoittamaan Suomen Posti Oy:n, mikäli A:n työsuhdetta ei palauteta, maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen yhteensä 64 675,30 markkaa ja korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 219 240 markkaa sekä molemmille erille laillista korkoa 8.6.1999 lukien,

tuomitsemaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

velvoittamaan Suomen Posti Oy:n ja Työnantajaliitto Allianssi TLA:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A otettiin Suomen Posti Oy:n edeltäjän, Posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen vuonna 1979. Hän oli Suomen Posti Oy:n palveluksessa Espoossa työnantajan 8.6.1999 suorittamaan työsopimuksen purkamiseen asti. A oli ollut 3.6.1999 työhöntulomatkalla poliisin puhalluskokeessa, jonka tulos oli ollut 0,6 promillea. Tuolloin A oli määrätty väliaikaiseen ajokieltoon. Aamulla 3.6.1999 töihin saapuessaan A ilmoitti välittömästi tapahtuneesta lähimmälle esimiehelleen.

Työsopimuksen purkamiseen ei ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentin edellyttämää tärkeää syytä eikä irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä. Työsopimuksen purkaminen toteutettiin työpaikalla käytössä olevan päihdeongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoonohjausta koskevan toimintamallin periaatteiden ja toimintatapojen vastaisesti. Edelleen A:n työsopimuksen purkamisella rikottiin työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatetta, koska Suomen Posti Oy:ssä vastaavanlaisissa tilanteissa ei ole päädytty työsuhteen purkamiseen eikä irtisanomiseen. Varsinaista kuljetustyötä suorittava työntekijä sijoitetaan käytännön mukaisesti ajokiellon ajaksi toisiin tehtäviin niin sanotuille kärry- tai polkupyöräreiteille.

Myös A olisi voitu sijoittaa ilman mitään hankaluuksia toisiin tehtäviin ajokiellon ajaksi. Hänen työsopimuksen mukainen tehtävä oli postinjakajan tehtävä. Postinjakajan tehtävä ei sinällään edellyttänyt ajokorttia. Ajokortin omaaminen ei ollut myöskään A:n työsuhteen solmimisen ehtona. Hän olisi voinut jatkaa postinjakajan tehtävässä muulla kuin jakeluautoreitillä.

Alkoholin käyttäminen ei tapahtunut työaikana eikä työpaikalla vaan kotona A:n vapaa-aikana edellisen illan aikana. A ei ollut saanut työnantajalta mitään varoituksia tai huomautuksia alkoholiin tai muuhunkaan liittyen tätä ennen. Alkoholin käyttö oli vähäistä sekä nautitun alkoholimäärän perusteella että seuraavana aamuna todetun alkoholimääräpitoisuuden mittauksen perusteella. Rangaistavaksi säädetyn alkoholipitoisuuden ylittäminen mitattiin kello 5.05. A:n työvuoro alkoi kyseisenä aamuna kello 6. Varsinainen autolla suoritettavaksi tarkoitettu postinjakelutyö alkoi vasta kello 9 - 10. Mikäli A olisi tullut töihin muuten kuin omaa autoaan ajaen, olisi hänen veressään varsinaisen autolla suoritettavan jakelutyön alkaessa ollut alle 0,5 promillea alkoholia.

Suomen Posti Oy:ssä on päihdeohjelmien ehkäisyä ja hoitoonohjausta koskeva toimintamalli vuodelta 1996. Toimintamallissa todetaan, että työntekijän päihdeongelma ei sinänsä ole työsuhteen päättämisperuste, mutta sen moitittavat vaikutukset työkäyttäytymiseen voivat oikeuttaa työsuhteen päättämiseen. Lievempien päihtymystilanteiden osalta on todettu, että työntekijälle on ensin annettava varoitus. Toimintamallissa todetaan, että jokainen tapaus on ratkaistava tilannetta kokonaisvaltaisesti harkiten kuitenkin siten, että Suomen Posti Oy pyrkii niin usein kuin mahdollista saamaan ongelmakäyttäjät hoidon piiriin ja näin antamaan heille vielä mahdollisuuden täysipainoiseen työsuoritukseen ja työsuhteen jatkumiseen. Postissa oli useita esimerkkitapauksia, joissa työsuhdetta ei ollut purettu rattijuoppouden takia, vaan työntekijä oli siirretty toisiin tehtäviin mahdollisen ajokiellon ajaksi.

A suhtautui tekoonsa asianmukaisesti. Hän ilmoitti tapahtuneesta välittömästi lähimmälle esimiehelleen ja noudatti työnantajan antamia työnjohdollisia määräyksiä siirtyä muihin tehtäviin. A kykeni sekä ammattitaitonsa että työkokemuksensa perusteella suoriutumaan korvaavista tehtävistä kiitettävästi. A:n teon vaikutukset eivät aiheuttaneet suoranaista vahinkoa Suomen Posti Oy:lle. A ei tekonsa johdosta menettänyt luottamusta toimia postinjakajan tehtävissä.

Kysymyksessä oli ainutkertainen rikkomus, joka ei aiheuttanut ongelmia työpaikan henkilösuhteisiin ja jonka uusiutuminen ei ole odotettavissa. Irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaiset edellytykset työsuhteen palauttamiselle ovat siten olemassa. A:n teko ei millään tavalla vaarantanut työnantajan muiden työntekijöiden turvallisuutta ja A on halukas ja kykenevä palaamaan postin palvelukseen.

A:n palkka oli työsuhteen päättyessä 9 135 markkaa kuukaudessa. Hän on ollut työttömänä työsopimuksensa päättämisestä lähtien. A on naimisissa, mutta hänellä ei ole huollettavanaan alaikäisiä lapsia. Hän asuu vuokrahuoneistossa, jonka kuukausivuokra on 3 600 markkaa. A:n työttömyyskorvaus on 3 900 markkaa kuukaudessa.

A:n koulutus on kansakoulu. Tämän lisäksi hän on työnantajan tarjoamana suorittanut postin alkeiskurssin sekä postimieskurssin. A:n ammatillinen koulutus rajautuu ainoastaan postityötehtäviin. Työkokemus ja koulutus huomioon ottaen A:n tosiasialliset mahdollisuudet hakeutua muihin kuin postialan tehtäviin ovat heikot. Myös A:n ikä 49 vuotta on käytännössä osoittautunut merkittäväksi esteeksi työllistyä uudelleen. Työnantajan suorittama työsuhteen purku ja purkuperusteena mainittu henkilöstä johtuva syy ovat A:n kannalta voimakkaasti leimaavia ja negatiivisia seikkoja, jotka heikentävät hänen asemaansa työmarkkinoilla. Työnantajan korvausvelvollisuutta vähentäviä seikkoja ei muutoinkaan ole olemassa. Posti-konsernin liikevaihto kasvoi vuoden 1999 tammi-elokuussa 2,9 prosentilla edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta ja konsernin liikevoitto oli 9 prosenttia liikevaihdosta. Konsernin palveluksessa oli elokuun 1999 lopussa 25 252 henkilöä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA ei ole valvonut, että Suomen Posti Oy noudattaa työehtosopimusta. Käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajaliitto on hyväksynyt Suomen Posti Oy:n menettelyn asiassa.

Liittojen väliset erimielisyysneuvottelut käytiin PT:n Työnantajaliiton ja Postiliiton välillä 18.10. ja 1.11.1999. Paikallisneuvottelut henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen välillä käytiin 10.9.1999.

Paikallisneuvotteluissa pääluottamusmies vaati A:n työsuhteen purun peruuttamista ja vakituisen työsuhteen palauttamista. Pääluottamusmies esitti kantanaan paikallisneuvotteluissa, että työnantaja ei noudattanut A:n kohdalla normaalia vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan ensimmäisellä kerralla työntekijälle annetaan varoitus. Myös liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa esitettiin vaatimus A:n työsuhteen palauttamisesta. Postiliiton käsityksen mukaan A:n työsuhteen purkamiselle ei ollut työsopimuslain edellyttämää tärkeää syytä. Ottaen huomioon mahdollisuudet siirtää A jakelureitille, jossa ei ajokorttia tarvita, ei työnantajalla ollut myöskään erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Liittojen välisessä neuvottelussa ei päästy asiassa osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA, jonka lausumaan Suomen Posti Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Postiliiton velvoittamista korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n tehtävä oli työsuhteen viimeisinä vuosina vakiintuneesti ollut autolla tapahtuva postinjakelu. Työhöntulomatkallaan omaa autoaan ajaen A oli syyllistynyt aamulla 3.6.1999 rattijuoppouteen, kun poliisin A:lle suorittaman puhalluskokeen tulos oli 0,61 promillea. Poliisi otti tällöin välittömästi A:lta pois hänen ajokorttinsa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tästä teosta kolmen kuukauden ajokieltoon ja maksamaan sakkoa.

Tultuaan työpaikalle 3.6.1999 A ilmoitti asiasta esimiehelleen. Koska A:n tehtävänä oli nimenomaan autolla tapahtuva postinjakelu, ei hän voinut ajokortittomana hoitaa tehtäväänsä. A sijoitettiin tilapäisesti pariksi päiväksi ylimääräisenä työntekijänä muihin tehtäviin. Asiaa kokonaisuudessaan harkittuaan työnantaja purki A:n työsuhteen 8.6.1999.

Postityö vaatii tekijältään korostettua luotettavuutta ja rehellisyyttä. Postityössä käsitellään jatkuvasti asiakkaiden postiin jättämiä ja sen kuljettavaksi tarkoitettuja lähetyksiä. Näin ollen työn luonteeseen kuuluu, että työntekijöiltä edellytetään erityistä luotettavuutta. Postityön erityisluonnetta kuvaa osaltaan myöskin se, että työntekijöiden salassapitovelvollisuus on voimassa työsuhteen päätyttyäkin. Liikennetehtävissä toimivilta postityönantaja edellyttää erityisvaatimuksia alkoholin käytön suhteen. Mahdollisiin rikkomuksiin suhtaudutaan käytännössä vakavasti ja ne johtavat asianmukaisiin toimenpiteisiin. Mikäli posti ei olisi reagoinut A:n tapauksessa riittävän voimakkaasti, olisi se ollut omiaan huonontamaan Suomen Posti Oy:n mainetta luotettavana postilähetysten kuljettajana ja jakajana.

Pääasialliset postinjakelumuodot ovat jalan, polkupyörällä ja autolla tapahtuva jakelu. A:n tehtävänä oli autolla tapahtuva postinjakelu, vaikka hän työsopimuksensa mukaan ei varsinaisesti ole autonkuljettaja. A suoritti vakiintuneesti useita vuosia jakelua nimenomaan autoa käyttäen. Näin ollen auton kuljettaminen oli oleellinen osa hänen työsuhteensa ja työtehtävänsä sisältöä. A:n työtehtävän luonne voidaan siten perustellusti rinnastaa muihin autolla työtään suorittaviin ja liikenteessä toimiviin autonkuljettajiin.

Työnantaja antoi koulutuksessaan tiukat ja selkeät ohjeet suhtautumisesta alkoholin käyttöön ja alkoholin vaikutuksen alaisena esiintymiseen työtehtävissä ja siihen liittyvissä olosuhteissa. Autoa työssään käyttävän työntekijän syyllistyminen rattijuoppouteen johtaa postityönantajan käytännön mukaan lähes poikkeuksetta työsuhteen päättämiseen. Esimerkiksi joitakin aikoja sitten eräs autonkuljettaja työaikana puhalsi alkometermittariin yli 0,5 promillea ja työsuhde purettiin. Samalla on kuitenkin todettava, että autoa työssään käyttävien työntekijöiden rattijuoppoustapausten määrä postissa on hyvin vähäinen. Postissa ei pääkaupunkiseudulla vuosilta 1994 - 1999 ole työnantajan tiedossa yhtään tapausta, jossa rattijuoppouteen syyllistynyt autonkuljettaja olisi sijoitettu toisiin tehtäviin ajoluvan menettämisen ajaksi, vaan rattijuoppoustapauksissa ryhdyttiin ankarampiin toimenpiteisiin.

A syyllistyi rattijuoppouteen työhöntulomatkallaan ja ajaen autoa yleisessä liikenteessä, joten tekoon sisältyi selkeä vahinkoriski myöskin työnantajan kannalta katsottuna. Teko osoitti piittaamatonta suhtautumista liikenteessä toimimiseen. Toisaalta työsopimuslain mukaan promilleraja ei ole ratkaiseva tekijä alkoholin väärinkäyttötapauksissa. Ellei A olisi jäänyt kiinni ratsiassa, hänen olisi oletettavasti havaittu työssä ollessaan esiintyvän alkoholin vaikutuksen alaisena ja toisaalta hän olisi saattanut jäädä kiinni rattijuoppoudesta työvuoron alkupuolella työaikanaan autoa ajaessaan. Tällöin työsuhteen päättämisperuste olisi ollut entistäkin selvempi, joten kiinnijääminen työhöntulomatkalla ei tee asiaan suhtautumista postityönantajan kannalta yhtään lievemmäksi vaan päin vastoin.

Autoa jakelutehtävissä käyttävää työntekijää saatetaan usein tarvita aamulla erilaisiin lyhytaikaisiin ajotehtäviin kuten tilapäisiin niin sanottuihin paikkauskuljetuksiin ynnä muihin jo ennen varsinaisen autolla suoritettavan jakeluosuuden alkamista, joten työntekijän on ehdottomasti oltava heti työvuoronsa alussa ajokunnossa. A ei ollut kyseisenä aamuna ajokunnossa, joten hän ei olisi silloin kyennyt hoitamaan työvuoron alkuun sijoitettua ajotehtävää.

Postityönantaja katsoi rattijuoppouteen syyllistyneen työntekijän menettäneen sen luottamuksen, mitä autoa työssään käyttävältä työntekijältä luottamukseen perustuvassa työsuhteessa edellytetään. A:n syyllistyminen rattijuoppouteen ja sen seurauksena luottamuksen menettäminen aiheuttivat sen, että häntä ei voitu sijoittaa pysyväisluonteisesti muihin postin tehtäviin. Tilapäisen työvoimavajauksen johdosta, joka sattui samaksi ajaksi, jona työnantaja selvitti kantaansa rattijuoppousasiaan, A:lle järjestyi tilapäisesti muita töitä. Kyseisessä toimipaikassa, jossa A työskenteli, oli vain autojakelua suorittavia jakajia. Mikäli A olisi sijoitettu muihin jakelutehtäviin, olisi se aiheuttanut siinä toimipaikassa, johon A olisi sijoitettu, työntekijöiden työsuhteen ehtojen olennaisia muutoksia, esimerkiksi hankalia työvuorojärjestelyjä ja työntekijän siirtoja toimipaikkojen välillä. Työnantaja ei ollut velvollinen ryhtymään näin mittaviin järjestelyihin rattijuoppouteen syyllistyneen työntekijän takia.

A:n työ oli vaatinut useiden vuosien ajan päivittäistä autolla ajamista ja siten voimassa olevaa ajokorttia. Tämän vuoksi on merkityksellistä, että A menetti tekonsa johdosta ajolupansa. Teon vakavuus ilmeni myöskin siinä, että käräjäoikeus tuomitsi A:n menettämään ajolupansa niinkin pitkäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi, mikä on tällaisten tapausten kohdalla todella pitkä aika. Ajoluvan menettämisen merkitystä ei voitu perustaa pelkästään siihen, edellytetäänkö työsopimuksessa ajokorttia vai ei, vaan työtehtävien sisältö ratkaisee ja sen suhteen A:n työ edellytti jo vuosien ajan voimassa olevaa ajokorttia.

Oikeuskäytännössä työntekijän erityiset velvollisuudet alkoholin käytön suhteen korostuivat tehtävissä, joissa työntekijä ajaa liikenteessä autoa. Tällöin yksikin alkoholin väärinkäyttö voi aiheuttaa työsuhteen päättymisen. Liikenteessä toimivan työntekijän osalta myöskin vapaa-aikana sattunut rattijuoppous voi aiheuttaa työsuhteen päättymisen.

Suomen Posti Oy:n voimassa oleva päihdeongelmien ehkäisyä ja hoitoonohjausta koskeva toimintamalli on tarkoitettu nimenomaisesti päihdeongelmien ehkäisyä ja hoitoonohjausta varten. Suosituksen mukaan päihdeongelma ei ole sinänsä työsuhteen päättämisperuste, mutta sen moitittavat vaikutukset työkäyttäytymiseen voivat oikeuttaa työsuhteen päättämiseen. Työpaikalla päihtyneenä esiintyminen oikeuttaa päättämään työsuhteen jopa välittömästi. Päihdeongelmaisen henkilön työsuhteen päättäminen ei lain mukaan edellytä hoitoonohjausta, mutta posti pyrkii niin usein kuin mahdollista saamaan ongelmakäyttäjät hoidon piiriin. A ei ollut päihdeongelmainen henkilö, joten kyseessä olevaa hoitoonohjaussuositusta ei tullut häneen soveltaa.

Työnantaja ei ole rikkonut sopimusmääräyksiä purkaessaan A:n työsopimuksen työhöntulomatkalla sattuneen ja toteen näytetyn rattijuoppouden takia. Mikäli työnantajan maksettavaksi vastoin työnantajaliiton käsitystä tulisi korvausta sopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta, on korvausta vähentäviä perusteita useita. Ansionmenetyksen kannalta on otettava huomioon A:lle maksetut työttömyyspäivärahat ja hänen mahdollisesti ansaitsemansa muut tulot. Lisäksi vähentävänä tekijänä tulee ottaa huomioon A:n rattijuopumus ja esiintyminen työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena ja sen johdosta menetetty luottamus toimia postin työntekijänä. Työllistymismahdollisuudet pääkaupunkiseudulla eivät ole nykyään erityisen huonot.

Postityönantajalta ei voida asiaa kokonaisuudessaan tarkastellen kohtuudella vaatia A:n työsuhteen jatkamista, joten työsuhteen purkamiseen on ollut asialliset perusteet. Postityössä edellytettävän korostuneen luottamuksen johdosta postityönantaja ei pidä mahdollisena A:n työsuhteen palauttamista.

Työnantajaliitossa on perehdytty A:n työsuhteen päättämisasiaan. Saadun selvityksen mukaan työnantajalla oli perusteet työsuhteen päättämiseen, joten työnantajaliitto ei ole työnantajan menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan. Asian arvioinnissa tulee myös ottaa huomioon, että Työnantajaliitto Allianssi TLA teki neuvotteluissa ehdotuksen työsuhteen purkamisen muuttamisesta irtisanomiseksi helpottaakseen asian sovinnollista ratkaisemista. Työntekijätaho kuitenkin hylkäsi esityksen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työsopimuksen purkaminen

A on työskennellyt Espoossa Juvanmalmin postitoimipaikassa postinjakajana vuodesta 1979. Viime vuosien aikana hän on suorittanut postinjakelua autoreitillä.

A:n ollessa 3.6.1999 noin kello 5 matkalla työhön omalla autollaan hänet pysäytettiin poliisin liikennevalvonnassa. Tuolloin suoritetussa puhalluskokeessa A:n veren alkoholipitoisuudeksi todettiin 0,6 promillea. Tämän johdosta poliisi määräsi A:n väliaikaiseen ajokieltoon.

Saavuttuaan samana aamuna kello 6 alkavaan työvuoroonsa A on kertonut esimiehelleen tapahtuneesta ja hänelle määrätystä ajokiellosta. Työnantaja määräsi A:n työskentelemään 3.- 4.6. entisessä toimipaikassaan ja 7.6. toisessa toimipaikassa jakelukärryreitillä.

Suomen Posti Oy:n Espoon alueen aluepäällikkö purki A:n työsopimuksen 8.6.1999. Työsopimuksen purkamisen perusteena on ollut, että A ei ilman ajolupaa voinut suorittaa työsopimuksensa sisällöksi muodostunutta postin jakelua autolla ja että hän oli menettänyt työnantajan luottamuksen. Lisäksi A oli työnantajan näkemyksen mukaan ollut kyseisenä aamuna työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena.

Myöhemmin käräjäoikeus on tuominnut A:n sakkorangaistukseen 3.6.1999 tapahtuneesta rattijuopumuksesta ja määrännyt hänet ajokieltoon 6.9.1999 saakka.

Työsopimuksen purkuperusteet

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Suomen Posti Oy:n Espoon alueen aluepäällikköä B:tä ja yhtiön Etelä-Suomen alueen työsuhdepäällikköä C:tä, jotka ovat päättäneet A:n työsopimuksen purkamisesta. Vastaavasti kantajapuolelta on kuultu todistelutarkoituksessa pääkaupunkiseudun alueen postinjakajien pääluottamusmiestä D:tä ja todistajana postiautonkuljettajien luottamusmiestä E:tä.

B on kertonut, että Espoossa suurin osa postin jakelureiteistä on sellaisia, joilla postin jakaminen tapahtuu polkupyörillä tai jakelukärryillä. Kuitenkin Juvanmalmin postitoimipaikassa, jossa A työskenteli, kaikki posti jaetaan jakeluautoilla. Postinjakajan töihin kuului jakelutyön lisäksi sitä edeltävä postin lajittelu. Jo ennen kello 9 alkavaa jakelutyötä saattoivat postinjakajat joutua kuljettamaan autolla virheelliseen toimipaikkaan saapuneita lähetyksiä niin sanottuina paikkauskuljetuksina.

B oli kuullut A:n tapauksesta tämän esimieheltä. Todistaja oli pyytänyt asiasta A:lta kirjallisen selvityksen ja 8.6.1999 oli järjestetty palaveri, johon oli osallistunut A:n lisäksi myös luottamusmies. Tuolloin oli tiedossa, että A oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja että häneltä oli otettu ajokortti pois. Sen sijaan hänen humalatilansa asteesta tai ajokiellon pituudesta ei tuossa vaiheessa ollut tietoa. A:n työsopimuksen purkuperuste oli A:n saapuminen töihin alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän oli näin rikkonut niitä pelisääntöjä, joita työntekijöiden odotettiin noudattavan ja menettänyt työsuhteen edellyttämän luottamuksen. Tässä tilanteessa ei todistajan mukaan A:n sijoittamista muihin tehtäviin pysyvämmin varsinaisesti harkittu. Espoossa oli kyseisenä aikana jalkajakelureiteillä kaikki työpaikat täynnä. Myös kesälomasijaisuudet oli jo sovittu. Näin ollen A:n siirto jalkajakelureitille olisi aiheuttanut useamman henkilön siirron tehtävästä ja toimipaikasta toiseen.

B:n mukaan alkoholin käyttö työssä on kiellettyä ja siihen Suomen Posti Oy:ssä aina ehdottomasti puututaan. Niissä tilanteissa, joissa alkoholia ei ole käytetty työaikana, vaan sen vaikutukset ilmenevät esimerkiksi luvattomina poissaoloina, on käytössä varoitus- ja hoitoonohjausjärjestelmä. Siihen turvautumista ei tässä tapauksessa edes harkittu, koska kysymyksessä oli alkoholin käyttö työaikana. Aiemmin A oli tehnyt työnsä moitteettomasti eikä hän ollut saanut varoituksia tai huomautuksia.

C on kertonut kuulleensa aluepäällikkö B:ltä, että A oli ollut työmatkalla ja siten työtehtäviin rinnastettavassa tilanteessa siinä määrin alkoholin vaikutuksen alainen, että häneltä oli otettu ajokortti pois ja että tapaus tulee johtamaan ajokieltoon. A:n tehtävänä oli autolla tapahtuva jakelu ja tähän autolla-ajovelvoitteeseen liittyivät niin sanotut paikkauskuljetukset, joita voi joutua tekemään heti aamulla. A ei ollut sellaisessa kunnossa, että hän olisi pystynyt näitä tehtäviä hoitamaan. Tämän vuoksi osa postista olisi saattanut jäädä sinä päivänä jakamatta. Syntynyttä tilannetta kokonaisuutena arvioiden oli B:n kanssa päädytty siihen, että työsuhteen edellyttämä luottamus oli siinä määrin mennyt, että työsuhteen jatkamisen edellytyksiä ei ollut olemassa.

Todistajan mukaan työntekijöiden luotettavuus on postin liiketoiminnan perustekijä. Kaikki sellainen menettely, joka loukkaa tätä luottamus- tai asiakassuhdetta, on yhtiön kannalta vahingollista. Työnantaja suhtautuu ehdottoman kielteisesti alkoholin käyttöön työaikana tai työhön liittyvissä olosuhteissa ja humalassa esiintyminen työtehtävissä autolla ajettaessa loukkaa erityisesti tätä luottamusta. C:n mukaan työnantajan kanta näihin seikkoihin on ollut myös työntekijöiden tiedossa. A:n tapaukseen verrattavia aiempia tapauksia, joissa henkilö olisi työssä ollessaan syyllistynyt rattijuopumukseen, ei ollut todistajan tiedossa.

C:n mukaan Suomen Posti Oy:ssä annettiin päihteiden väärinkäytöstä varoitus tapauksissa, joissa työtehtävien laiminlyönti tai luvaton poissaolo johtui alkoholin käytöstä. Hoitoonohjausta sovellettiin silloin, kun työntekijän alkoholin käyttö oli sen laatuista, että se alkaa näkyä työelämässä. A:n kohdalla tämä edellytys ei täyttynyt, ja työsopimuksen purkuperusteena oli luottamuksen menettäminen.

C on edelleen kertonut, että Espoossa ei kyseisenä aikana ollut vapaita työpaikkoja. Henkilöstötilanne vaihteli postissa ja vaikka työpaikat pyrittiin täyttämään konsernin sisältä, jouduttiin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla palkkaamaan jakelutehtäviin työntekijöitä myös konsernin ulkopuolelta. Käytännössä äkillisesti sairastuneen työntekijän työpanos korvattiin ylityönä ja määräaikaisiin työntekijöihin turvauduttiin pitempiaikaisissa sairauspoissaoloissa. A:n tehtäviä hoitamaan jouduttiin palkkaamaan ulkopuolinen työntekijä, joten tätäkään kautta ei ollut työpaikkaa vapautunut.

D, joka oli osallistunut kuulemistilaisuuteen ennen A:n työsopimuksen purkamista, on kertonut, että työnantaja oli vedonnut erityisesti siihen, että A suoritti jakelua autolla. Tilaisuudessa oli keskusteltu myös mahdollisuudesta siirtää A polkupyörällä tai jakelukärryillä tapahtuvaan jakeluun johonkin toiseen toimipaikkaan, mutta jakelupäällikkö oli katsonut luottamuksen A:ta kohtaan siinä määrin horjuneen, että ei ollut siihen suostunut siitä huolimatta, että aluepäällikön mukaan tuolloin oli työvoimatarvetta.

D:n mukaan Espoossa on noin 200 jakelukärryllä tai polkupyörällä tehtävää jakelureittiä ja 49 jakeluautoreittiä. Pääkaupunkiseudulla on päivittäistä rutiinia, että jakajia siirtyy piiristä ja toimipaikasta toiseen. Esimerkiksi äkillisissä poissaolotapauksissa postia ei voi jättää jakamatta, vaan muiden jakajien on tarvittaessa toimittava sijaisina. A:n sijoittamisessa kärry- tai polkupyöräreitille ei olisi ollut mitään ongelmia. Edelleen D:n mukaan niin sanotut paikkauskuljetukset, jotka nykyisin hoidetaan lähinnä taksikuljetuksina, ovat ylityötä, joiden teettämiseen vaaditaan työntekijän suostumus.

Yhtiössä on vakiintunut käytäntö päihdeongelmaisten kohtelussa. Sen mukaan toimittaessa esimiehen olisi D:n mielestä tullut antaa A:lle 3.6.1999 kirjallinen varoitus, lähettää hänet kotiin ja pidättää palkka tuolta päivältä. Asiaa koskevat ohjeet koskivat lähinnä tilanteita, joissa henkilöä oli epäilty poissaoloista, jotka olisivat johtuneet alkoholin väärinkäytöstä. Kuultavan tiedossa ei ollut tapauksia, joissa autoreitillä työskennellyt postinjakaja olisi syyllistynyt rattijuopumukseen. Sinänsä sellaisia tapauksia oli joskus esiintynyt, että postinjakaja oli ollut jakelureitillä humalassa kosketuksissa asiakkaisiin, jolloin asiakkaiden luottamus saattoi ymmärrettävästi mennä. Näin ei ollut kuitenkaan tilanne A:n tapauksessa. Tämä oli pätevä ammattimies, joka tunsi Espoossa jakelureittejä niin oman kuin muidenkin toimipaikkojen alueilla. Tämän tapauksen johdosta ei luottamus A:han ammatti-ihmisenä ole voinut mennä.

E on kertonut edustavansa luottamusmiehenä pääkaupunkiseudun ja osittain myös Etelä-Suomen läänin alueen postiautonkuljettajia. E:n mukaan vapaa-aikana tapahtuneen rattijuopumuksen johdosta ajokieltoon määrättyjen postiautonkuljettajien työsuhdetta ei ollut purettu, vaan autonkuljettaja oli siirretty ajokiellon ajaksi postin muihin tehtäviin. Sen sijaan eräässä tapauksessa, jossa autonkuljettajan todettiin työaikana olleen siinä määrin alkoholia nauttinut, että hänen verenalkoholipitoisuutensa oli saattanut olla yli 0,5 promillea, työsopimus oli purettu.

Arviointi

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että A on 3.6.1999 ajanut autoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajoaikana noin kello 5 aamulla on poliisin suorittaman puhalluskokeen mukaan ollut 0,61 promillea. Tämän vuoksi A on välittömästi määrätty ajokieltoon, joka on jatkunut 6.9.1999 saakka. Saatuaan A:lta tietää tapahtuneesta työnantaja on sijoittanut tämän tilapäisesti muihin tehtäviin asian selvittelyn ajaksi.

Työnantaja ei ole juurikaan selvittänyt mahdollisuuksia järjestää A:lle ajokiellon ajaksi sellaista työtä, joka ei olisi edellyttänyt ajokorttia. Tämä on esitetyn selvityksen mukaan johtunut siitä, että työnantaja on katsonut A:n menettelyllään menettäneen sen luottamuksen, jota työsuhteen jatkaminen olisi edellyttänyt. Tähän perustuen työsopimus on sen jälkeen, kun A:ta on kuultu asiasta, purettu 8.6.1999.

Työehtosopimuksena sovellettavan irtisanomispöytäkirjan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään muun muassa syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä voidaan pitää muun muassa sellaista toisen asianosaisen käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, työnantaja voi viimeksi mainitun lainkohdan mukaan purkaa sopimuksen muun muassa silloin, kun työntekijä esiintyy työpaikalla päihtyneenä.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on 3.6.1999 aamulla tietoisena epäillystä rattijuopumuksesta osoittanut A:n työskentelemään entisessä toimipaikassaan lajittelijana. Tästä on pääteltävissä, ettei A ole työnantajan mielestä ollut tuolloin työskentelyyn vaikuttavassa määrin alkoholin vaikutuksen alaisena. Ottaen lisäksi huomioon esitetyn selvityksen A:n veren alkoholipitoisuudesta ennen työpäivän alkamista työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi 3.6.1999 aamulla esiintynyt työpaikallaan työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla päihtyneenä.

Työsopimuslain 13 §:n yleissäännöksen mukaan työntekijän on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle. Tämän mukaisesti ja ottaen huomioon postinjakajien työn luonteen Suomen Posti Oy on työnantajana voinut perustellusti edellyttää postinjakajilta luotettavuutta sekä suhteessa työnantajaan että asiakkaisiin.

A:n ei ole edes väitetty olleen 3.6.1999 yhteydessä postin asiakkaisiin. Näyttämättä on muutoinkin jäänyt, että A:n alkoholin käytöllä, rattijuopumuksella ja ajoluvan menetyksellä olisi ollut tai voinut olla tosiasiallisia vaikutuksia Suomen Posti Oy:n ja sen asiakkaiden välisiin suhteisiin ja sitä kautta siihen luottamukseen, jota postin asiakkaat postin toiminnalta voivat kohtuudella edellyttää.

Esitetyn selvityksen mukaan A on heti aamulla 3.6.1999 ilmoittanut oma-aloitteisesti puhalluskokeen tuloksesta ja ajoluvan menettämisestä työnantajalle. Hän oli ollut postin palveluksessa 20 vuotta ilman, että työnantajalla olisi ollut aihetta huomautuksiin tai varoituksiin. Pelkästään A:n rattijuopumuksen perusteella, joka ei ole tapahtunut työssä, työnantajalla ei ole ollut perusteita katsoa, ettei A enää voisi luotettavasti selviytyä postinjakelutehtävistä. Postinjakajien tai myöskään postiautonkuljettajien päihteiden väärinkäyttö, joka työnantajankin käsityksen mukaan on A:n kohdalla ollut yksittäistapaus, ei sellaisenaan ole muulloinkaan yleensä johtanut luottamuksen menettämiseen, vaan käytännön mukaan henkilö on joutunut yhtiössä käytössä olevan varoitus- ja hoitoonohjausmenettelyn piiriin.

Ajoluvan menettäminen on johtanut siihen, ettei A ole voinut toistaiseksi tehdä niitä postinjakelutehtäviä, joita hän Espoon Juvanmalmin postitoimipaikan työntekijänä oli tehnyt. Vaikka A:n työsuhteen päättyessä tarvittavat lomasijaiset oli jo ilmeisesti otettu eikä myöskään vakituisia työpaikkojakaan ole juuri silloin ollut tarjolla, esitetystä selvityksestä on kuitenkin pääteltävissä, että työnantaja olisi halutessaan voinut ilman erityisempiä järjestelyjä osoittaa A:lle ajokiellon ajaksi tämän työsopimuksen mukaista työtä Espoon muista postitoimipaikoista.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Suomen Posti Oy:llä olisi ollut kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen irtisanomispöytäkirjan mukainen tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen tai edes erityisen painava syy työsopimuksen irtisanomiseen.

Työsuhteen palauttaminen

Suomen Posti Oy ei edellä todetun mukaisesti ole perustellusti voinut katsoa työsopimuksen edellyttämän luottamuksen menneen A:n menettelyn johdosta. Muutoinkaan asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että työsopimussuhteelle ei enää olisi edellytyksiä. Ottaen huomioon Suomen Posti Oy:n toiminnan laajuus, A:n ammattitaito ja pitkä ja nuhteeton työura ja muut asiaan vaikuttavat olosuhteet työtuomioistuin katsoo, että edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa.

Korvausvelvollisuus

Suomen Posti Oy on päättäessään A:n työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesti velvollinen suorittamaan irtisanomissuojapöytäkirjan mukaisen korvauksen. Korvauksen määrässä on muun ohella otettu huomioon A:n pitkäaikainen työskentely postin palveluksessa ja työsopimuksen purkamisesta aiheutuneet taloudelliset seuraukset, mutta toisaalta myös A:n itsensä työsopimuksen päättämiseen antama aihe.

Irtisanomisajalta saamatta jäänyttä palkkaa koskeva korvausvaatimus on määrältään myönnetty oikeaksi.

Valvontavelvollisuus

Työnantajaliitto Allianssi TLA on saanut tietää A:n työsopimuksen purkamisesta vasta sen tapahduttua. Erimielisyysneuvotteluissa liitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun tilanteen arviointia erityisesti ottaen huomioon A:n itsensä työsopimuksen päättymiseen antama aihe voidaan perustellusti pitää epäselvänä, työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Posti Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut. Postiliitto on jättänyt korvauksen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Jutun laatu ja sen vaatimat toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 6 000 markkaa.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Työnantajaliitto Allianssi TLA saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomispöytäkirjan 2 §:n vastaisesti purkaessaan postinjakaja A:n työsopimuksen.

Edelleen työtuomioistuin vahvistaa, että A:n työsuhteen palauttamiselle on olemassa työehtosopimuksen mukaiset edellytykset. Tämän vuoksi ja mikäli Suomen Posti Oy kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa A:lle tämän päättyneen työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, työtuomioistuin velvoittaa Suomen Posti Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesta purkamisesta 45 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 8.6.1999 lukien.

Mikäli A:n työsuhdetta ei palauteta, on Suomen Posti Oy:n maksettava A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen 64 674 markkaa 30 penniä sekä korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 90 000 markkaa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 8.6.1999 lukien

Työnantajaliitto Allianssi TLA:ta vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Suomen Posti Oy velvoitetaan korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, K. Rautiainen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.