Labour court dismissed union claim that employer terminated contract during heated verbal dispute, ruling employee resigned instead.

Työntekijä oli työnantajan kanssa käydyn sanaharkan jälkeen poistunut kesken työpäivän työmaalta. Tuomiossa oli kysymys siitä, oliko työnantaja päättänyt työntekijän työsopimuksen, vai oliko työntekijä itse ottanut lopputilin.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 22

KANTAJA Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Suomen Maalarimestariliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy, Kotka

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.12.1999

Pääkäsittely 29.2.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.12.1997 allekirjoitetun maalausalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on sovittu seuraavaa:

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, asfaltti-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus- ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on 4.8.1998 päättänyt maalari A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, velvoittamaan Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n nojalla maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhteensä 4 321,30 markkaa laillisine korkoineen, velvoittamaan Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n työsopimuslain 47f §:n nojalla maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 44 352 markkaa laillisine korkoineen, tuomitsemaan Suomen Maalarimestariliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja velvoittamaan Suomen Maalarimestariliiton ja Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A on työskennellyt maalarina Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n palveluksessa 10.4.1998 alkaen. Työnantaja purki hänen työsopimuksensa 4.8.1998.

A työskenteli työsopimuksensa päättämisen aikaan asuinrakennuskohteessa sisämaalaustöissä. Hänen ollessa 4.8.1998 työmaalla maalaamassa oli yhtiön johtaja B saapunut paikalle ja alkanut kiivassanaisesti moittia A:n työnjälkeä ja ammattitaitoa. B oli aluksi kehottanut A:ta siirtymään ulkomaalaustöihin, mutta A:n niihin suostuttua kehottanut häntä kokonaan poistumaan työmaalta. A oli vastannut lähtevänsä työmaalta, mutta katsovansa B:n täten antaneen hänelle lopputilin. Tämän lyhyen, kovaäänisen ja kiivaan keskustelun jälkeen A oli poistunut työmaalta. B oli huutanut vielä A:n perään, että jos tämä lähtee, niin on itse ottanut lopputilin. A oli puolestaan vastannut B:lle, että työnantaja oli tässä tilanteessa purkanut hänen työsopimuksensa.

A oli mennyt seuraavana päivänä 5.8.1998 työmaalle viemään tuntilistojaan ja pyytänyt työtodistusta. B oli jälleen kovin ja epäasiallisin sanoin käskenyt A:n poistua paikalta uhaten muutoin soittaa poliisit paikalle.

A itse ei ollut antanut pienintäkään aihetta työsopimuksensa äkilliseen päättämiseen. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen epäasiallisin ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisin perustein.

A oli työskennellyt rakennusalalla vuodesta 1982 lähtien muun muassa kirvesmiehen ja muurarin tehtävissä sekä kouluttanut itseään maalausalan tehtäviin useilla kursseilla. Hän suoritti maalarin perustutkinnon loppuun vuoden 1999 huhtikuun kurssilla. A oli työsuhteensa päättymisen jälkeen työttömänä 31.7.1999 asti.

Työnantaja on vakavarainen yhtiö, jonka palveluksessa on ollut kesäisin noin 70-80 työntekijää ja talvisin pysyvässä työsuhteessa noin 40 työntekijää. Vahingonkorvauksen määrää korottavana seikkana tuli ottaa huomioon A:n työttömyyden kesto, työnantajayhtiön koko ja työnantajan työntekijää loukkaava menettely.

Työnantajaliitto tuki aktiivisesti työnantajan toimintaa ja tapahtunutta työsopimuksen purkamista. Liitto on siten laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maalarimestariliitto, jonka lausumaan Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Maalarimestariliitto on lisäksi vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maalarimestariliiton ja Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

B oli 4.8.1998 arvostellut A:n työn jälkeä ja ammattitaitoa. B oli tuolloin myös todennut A:lle, että tämän olisi syytä maalata vain ulkokaiderautoja sisätöiden sijasta. A:n aiottua tämän johdosta poistua työmaalta B oli ilmoittanut, että hän näin toimiessaan aiheuttaisi itse työsopimuksensa päättämisen. A oli tästä huolimatta poistunut työmaalta. Työnantaja ei ollut antanut hänelle lopputiliä.

A:n työsuhde ei ollut päättynyt 4.8.1998 vaan 5.8.1998, jolloin hän oli tuonut yhtiön konttoriin tuntilapun neljän tunnin työstä. Yhtiön käytännön mukaan tuntilaput kerättiin palkanmaksua varten alkuviikosta ja muulloin tuotu tuntilappu merkitsi lopputilin ottamista. Kun A toi tuntilapun 5.8.1998 B:lle, tämä oletti sen tarkoittavan työsopimuksen purkamista. B ilmoitti A:lle, ettei työnantaja ole päättänyt hänen työsopimustaan ja että hän voi palata työhön. A ei kuitenkaan ollut halunnut jatkaa työsuhdetta, jolloin B oli pyytänyt häntä poistumaan paikalta. Missään vaiheessa B ei ole päättänyt A:n työsopimusta, vaan tämä oli itse irtisanoutunut yhtiöstä. Työnantaja ei ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Mahdollisen vahingonkorvauksen suuruutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon sitä alentavana seikkana, että A:n työskentely yhtiön palveluksessa oli ollut erittäin lyhytaikainen. Yhtiö saattaa olla maalausliikkeiden keskuudessa keskikokoa suurempi, mutta yleisesti ottaen kyseessä on pienyritys. Edelleen tulee ottaa huomioon, että kummankin osapuolen käyttäytyminen on ollut yhtä äkkipikaista ja loukkaavaa. Lisäksi A on itse antanut aiheen työsopimuksen päättymiseen, koska hän ei ole noudattanut työnantajan kehotuksia ryhtyä työhön.

A:n lähdettyä 4.8.1998 työmaalta hän oli ottanut yhteyttä työntekijäliiton aluesihteeriin, joka oli puolestaan ottanut yhteyttä työnantajaliittoon. Työnantajaliitosta oli heti oltu yhteydessä B:hen, jonka antaman selvityksen mukaan työntekijä oli itse päättänyt työsopimuksensa. Asiaa oli vielä yritetty sovitella paikallisissa neuvotteluissa, mutta A oli kieltäytynyt tarjotusta työstä. Työnantajaliitto oli siten välittömästi puuttunut erimielisyyteen ja yrittänyt neuvotella ja sovitella asiaa. Kysymys on viime kädessä ollut näytön arvioinnista sen selvittämiseksi, onko työsuhteen päättänyt työnantaja vai työntekijä. Tämän viime kädessä oikeusistuimelle kuuluvan seikan selvittäminen ei ole työnantajan käytettävissä olevin keinoin ollut enemmälti tehtävissä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimuksen päättyminen

Maalari A on 4.8.1998 työskennellyt Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n urakoimassa kohteessa Asunto Oy Suntionkaaren työmaalla Karhulassa. Yhtiön johtajan B:n arvosteltua A:n tekemän pohjamaalaustyön laatua B:n ja A:n välille on syntynyt kiivas sanaharkka. Sen päätteeksi A on poistunut työmaalta. Hän on seuraavana päivänä toimittanut yhtiön toimistoon tuntilapun, jonka perusteella hänelle on maksettu lopputili.

Kanteessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko yhtiö päättänyt A:n työsopimuksen, vai onko A itse ottanut lopputilin.

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että B oli 4.8.1998 tullut tarkastuskäynnille työmaalle. Tämä oli aluksi syyttänyt A:ta erään seinän maalaamisesta väärällä värillä ja myös kalusteiden taakse jäävien seinän osien maalaamatta jättämisestä. Näiden väitteiden osoittauduttua aiheettomiksi B oli arvostellut A:n työn laatua syyttäen tätä ammattitaidottomaksi sisämaalaustöihin ja kehottanut A:ta menemään ulos kaiteita maalaamaan ja muihin ulkomaalaustöihin. Tähän A oli sanonut suostuvansa. Keskustelu oli ollut molemmin puolin kovaäänistä ja kiivasta ja sen yhteydessä A oli kertomansa mukaan myös epäillyt, maksaako yhtiö kyseisestä maalausurakasta. B oli tuolloin kehottanut A:ta kahteen kertaan lähtemään kävelemään. A:n laitettua työvälineet pois ja ollessa poistumassa B oli alkanut perumaan puheitaan ja sanonut, että jos nyt lähdet, olet itse irtisanonut itsesi.

Seuraavana päivänä 5.8. A oli vienyt tuntilapun B:lle ja pyytänyt kirjoittamaan työtodistukseen, että hänet oli irtisanottu. Tästä B oli jälleen kiivastunut väittäen A:n itse irtisanoutuneen ja kehottanut A:ta poistumaan alueelta uhaten poliisien kutsumisella.

A:n mukaan B oli 4.8. katunut lähinnä sitä, että hän oli irtisanonut A:n. B:n tarkoitus ei niinkään ollut jatkaa työsopimusta, vaan saada ammattitaidottomana pitämänsä A itse ottamaan lopputili. Oman käsityksensä mukaan A olisi keskustelun jälkeen ehkä voinut jatkaa työskentelyä, mutta B:n luonteen tuntien oli kyseenalaista, olisiko siitä enää pidemmän päälle tullut mitään.

B on työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli 4.8. mennyt työmaalle tarkastamaan A:n töitä. Hän oli havainnut työn jäljen niin huonoksi, ettei ollut nähnyt mahdolliseksi, että A voisi jatkaa kyseistä työtä. Hän olikin kehottanut A:ta muihin töihin kuten ulos kaiteita maalaamaan. Tästä A oli suuttunut kovasti ja ankaran sanaharkan jälkeen heittänyt työvälineet kasaan ja poistunut työmaalta. B ei kertomansa mukaan suuttumukseltaan ehkä muista kaikkia keskustelussa käytettyjä sanankäänteitä, mutta kuitenkaan hän ei ollut kehottanut A:ta poistumaan työmaalta, vaan päinvastoin kieltänyt tätä lähtemästä. A oli kuitenkin sanonut lähtevänsä, jolloin B oli todennut, että jos A lähtee, hän on itse irtisanonut itsensä. B:n mukaan hän oli yrittänyt sovitella asiaa kieltämällä A:ta lähtemästä, koska hän ei olisi edes voinut antaa työn huonon laadun perusteella lopputiliä.

Seuraavana päivänä A oli tuonut tuntilapun, josta B oli päätellyt, että A halusi ottaa lopputilin. Kovaäänisen keskustelun jälkeen B oli kertomansa mukaan kehottanut A:ta poistumaan paikalta.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana sähköasentaja C:tä, joka oli kertomansa mukaan työskennellyt 4.8.1998 sen huoneiston kylpyhuoneessa, jossa B:n ja A:n keskustelu oli käyty. Keskustelu oli aluksi ollut ilmeisesti rauhallisempaa, mutta sitten ääni oli puolin ja toisin kohonnut ja myös kiroilua oli kuulunut. B kuului sanovan, että siellä ei ollut yritettykään maalata ja että A siirretään muihin maalaustehtäviin. A:n kysyttyä, että mitä, oli todistaja kuullut B:n kahteen kertaan sanovan, että "ala mennä kotia siitä". A oli siihen sanonut, että selvä, ja lähtenyt kävelemään huoneesta. A oli havainnut todistajan mennessään kylpyhuoneen ohi ja todennut, että sinähän tulet todistamaan. B oli huutanut A:n perään, että jos tämä nyt lähtee, niin itse ottaa lopputilin.

Maalari D on osaltaan vahvistanut, että myös 5.8.1998 B:n ja A:n välillä käyty keskustelu oli ollut kiivassävyinen, joskaan todistaja ei ollut kuullut keskustelun yksityiskohtaista sisältöä.

Työnjohtaja E on todistajana kertonut korjanneensa A:n Asunto Oy Suntionkaaressa tekemät pohjamaalaustyöt. A oli jättänyt tekemättä hionta- ja kittaustyöt ennen pohjamaalaamista. Samoin seinien ja kattojen rajaukset oli tehty huolimattomasti. Korjaamisessa oli ollut suuri työ, koska kaikki seinäpinnat jouduttiin käsittelemään uudestaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että B on 4.8.1998 arvostellut A:n Asunto Oy Suntionkaaren työmaalla tekemää seinien pohjamaalaustyötä. Tämän johdosta B:n ja A:n välille on sukeutunut kovaääninen ja kiivassävyinen riita. Tuossa yhteydessä B on ilmoittanut keskeyttävänsä A:n työskentelyn ja siirtävänsä tämän muihin vähemmän ammattitaitoa vaativiin tehtäviin. B:n on myös näytetty kahteen kertaan kehottaneen A:ta poistumaan työpaikalta kotiinsa. Edelleen on selvitetty, että B on kuitenkin A:n ollessa poistumassa työmaalta estellyt tätä ilmoittamalla katsovansa, että jos A kuitenkin poistuu, tämä irtisanoo itse työsopimuksensa. A:n vietyä seuraavana päivänä tuntilapun työnantajalle ja kieltäydyttyä palaamasta työhön B on tulkinnut A:n itse tuolloin irtisanoneen työsopimuksensa.

Yhtiö on 14.8.1998 käydyssä paikallisessa erimielisyysneuvottelussa tarjonnut A:lle työtä. Tästä A on kuitenkin kieltäytynyt.

Työtuomioistuin toteaa, että työsopimuksen päättäminen on oikeusvaikutuksiltaan merkittävä oikeustoimi. Tämän vuoksi on edellytettävä, että se toteutetaan niin, ettei osapuolen tarkoituksesta päättää työsopimus jää epäselvyyttä. Sitä, mitä kiihtyneessä tilanteessa sanotaan osapuolten välillä, ei sellaisenaan aina voida pitää sitovana oikeustoimena. Näin on erityisesti silloin, jos osapuoli on ymmärtänyt, että tällaisessa tilanteessa sanottu ei ole vastannut sanojan todellista tarkoitusta.

Työnantajan kanteessa kerrotussa tilanteessa ja siinä kerrotulla tavalla antama kehoitus poistua kesken työpäivän ja työn työmaalta voidaan yleensä tulkita tahdonilmaisuksi päättää työsuhde. Tässä tapauksessa kuitenkin B on kehotettuaan ensin A:ta poistumaan työpaikalta samassa yhteydessä selvästi ilmaissut, että hänen tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut päättää työsopimusta. Myös A on kertonut havainneensa, että B oli alkanut katua sanomisiaan. A oli kuitenkin halunnut pitää kiinni työsopimuksen irtisanomiseksi tulkitsemistaan lausumista siitä huolimatta, että olisi omankin käsityksensä mukaan ilmeisesti toistaiseksi saanut jatkaa yhtiön palveluksessa. Tämän mukaisesti hän oli myös seuraavana päivänä toimittanut tuntilapun työnantajalle lopputilin laskemista varten.

B:n menettely työmaalla 4.8. on ollut ristiriitaista. Kun kuitenkin on selvitetty, ettei A:kaan ole ymmärtänyt B:n sanomisia niin, että tämän lopullisena tarkoituksena olisi tuolloin ollut päättää A:n työsopimus, A on jäämällä pois työstä katsottava itse päättäneen työsopimuksensa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy olisi päättänyt A:n työsopimuksen. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kanteessa esitetyillä perusteilla vaadittuihin korvauksiin. Samasta syystä myöskään Suomen Maalarimestariliiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Rakennusliitolla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi Suomen Maalarimestariliiton ja Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Maalarimestariliitto ja Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Juvonen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.