Labor court dismisses union claim that employer must reimburse pilot's private car travel to airport instead of bus stop.

Lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevien määräysten mukaan korvaus oman auton käytöstä maksetaan kotoa lähimmän lentokentälle liikennöivän linja-auton reitin varteen tai tällaisen yhteyden kokonaan puuttuessa kotoa lentokentälle. Kysymys lentoemännän oikeudesta saada mainitun työehtosopimuksen perusteella korvaus oman auton käytöstä kodin ja lentokentän väliseltä matkalta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 19

KANTAJA Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY ry, Helsinki

VASTAAJAT Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry, Helsinki,

Finnair Oyj, Helsinki

ASIA Työehtosopimuksen tietensä rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.1.2000

Pääkäsittely 6.3.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleen Finnair Oyj:n lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevassa liitteessä 5 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhtiö maksaa ca:lle oman auton käytöstä edestakaisen korvauksen tai yhdensuuntaisen korvauksen vuokra-auton käytöstä seuraavissa tapauksissa:

a) mikäli työ alkaa tai päättyy klo 22.00 - 06.30 välisenä aikana tai mikäli ca kaupungin sisäisen linja-auto- tai raitiovaunuliikenteen säännöllisten vuorojen muuten puuttuessa ei pääse kaupungista lentokentälle liikennöivään autoon tai päinvastoin

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaus oman auton tai taksin käytöstä (maks. 35 km yhteen suuntaan) maksetaan alueella, jonka säde on 20 kilometriä ja keskipiste Helsingin lentoasema, erillisen kuitin perusteella ajettaessa lyhyintä tietä kotoa lähimmän lentokentälle liikennöivän linja-auton reitin varteen, tai tällaisen yhteyden kokonaan puuttuessa kotoa lentokentälle. Kilometrikorvauksen osalta noudatetaan yhtiön yleistä käytäntöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Finnair Oyj on menetellyt osapuolten välisen työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevan liitteen 5 vastaisesti jättämällä maksamatta liitteessä sovitulla tavalla työmatkakorvauksia lentoemäntä A:lle,

vahvistamaan, että A:lla on oikeus kilometrikorvaukseen oman auton käytöstä kodin ja lentoaseman välisiltä matkoilta jäljempänä mainittuina aikoina,

velvoittamaan Finnair Oyj:n maksamaan Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen rikkomisesta,

velvoittamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton maksamaan Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

velvoittamaan vastaajat korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Finnair Oyj:n lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevassa liitteessä on edelle jäljennetyt määräykset oman auton käytöstä. Yhtiö on lisäksi antanut asiasta omat sisäiset ohjeet. Sekä yhtiön aikaisemmassa matkustamokäsikirjassa 13.3.1990 että nykyisessä hallinnollisessa ohjeessa TYK 3.2.1999 todetaan nimenomaisesti, että kilometrikorvaus maksetaan asuinpaikan ja lentoaseman välisestä matkasta.

Lentoemäntä A anoi korvausta oman auton käytöstä juhannuksen aikaisilta työvuoroilta 20.6., 21.6., 22.6. ja 24.6.1998 jouduttuaan julkisen kulkuyhteyden puuttumisen vuoksi käyttämään työmatkalla omaa autoa. A asuu Espoon Lintuvaarassa, josta lentoasemalla on 19,5 kilometriä ja Helsingin terminaaliin Mannerheimintielle 18 kilometriä. A ajoi lentoasemalle, koska sinne oli jokseenkin saman pituinen matka kuin terminaaliin, josta olisi ollut linja-autoyhteys lentoasemalle. Lentoterminaalin läheisyydessä ei kuitenkaan ollut pysäköintimahdollisuuksia ja matkaan olisi kulunut yli kaksinkertainen aika.

A on toiminut luottamusmiehenä usean vuoden ajan ja oli perillä korvauskäytännöstä ja siitä, että vastaavissa tapauksissa korvaus oli maksettu kodin ja lentoaseman välisen matkan mukaisesti. A:lla olisi ollut myös mahdollisuus matkustaa yhtiön kustannuksella taksilla lentokentälle.

A haki korvausta ensisijaisesti kodin ja lentoaseman välisestä matkasta ja toissijaisesti kodin ja lentoterminaalin välisestä matkasta. Kumpaakaan korvausta ei hänelle suoritettu.

A ei ollut päässyt edellä mainittuina aikoina työpaikalleen julkisilla kulkuvälineillä. Näin ollen työehtosopimuksen työmatkakorvausmääräysten mukaan A:lla oli mahdollisuus käyttää joko taksia tai omaa autoa. Työn luonteen vuoksi lentoemännät joutuvat olemaan matkalla useita päiviä, joten oman auton pysäköiminen Mannerheimintien varteen terminaalirakennuksen lähettyville ei ole mahdollista. Koska matka lentokentälle on lähes sama kuin terminaaliin, tulee kilometrikorvaus maksaa oman auton käytöstä. Finnair Oyj ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY olivat aikaisemmin kyseistä liitettä tulkinneet näin ja yhtiö on kirjannut tulkinnan edellä mainittuun hallinnolliseen ohjeeseensa.

Finnair Oyj:n antamien ohjeiden mukaan korvaus oman auton käytöstä haetaan kahden kuukauden kuluessa. Lentoemäntä tai stuertti ei saa tietoa siitä, onko korvausanomus joiltakin osin hylätty ja missä tilissä korvaus maksetaan. Yksittäisen lentoemännän tai stuertin mahdollisuudet valvoa korvausten maksamista ovat erittäin huonot.

VASTAUS

Vaatimukset

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ja Finnair Oyj ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevassa liitteessä määritellään tyhjentävästi oman auton käytön periaatteet. Oman auton käytöstä maksetaan korvaus ainoastaan niissä kuudessa tapauksessa, jotka liitteessä mainitaan. Matkustamohenkilöstön kotimatkakorvauskäytäntö oli luotu työn erityispiirteen ja poikkeuksellisten työaikojen vuoksi ja se on perusteiltaan kattava. Korvauskäytäntö oli myös tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi ja kaavamaiseksi, jotta se olisi kohtuullisen helposti valvottavissa. Poikkeuksia määräyksen soveltamisessa ei ole tehty eikä korvauksen maksamiseen ole jätetty harkintavaltaa.

Lentoemäntä A:n työaika oli 20.6.1998 alkanut kello 6.40, 21.6. kello 7.10, 22.6. kello 6.40 ja 24.6.1998 kello 6.35. Työaika ei ollut siten alkanut tai päättynyt kello 22:n ja 6.30:n välisenä aikana liitteen a-kohdan ensimmäisessä lauseessa edellytetyllä tavalla. Näin ollen A ei ole ollut oikeutettu oman auton käyttöön kodin ja lentokentän välillä.

Liitepöytäkirjan mukaan yhtiö maksaa oman auton käytöstä korvauksen myös, mikäli lentoemäntä tai stuertti kaupungin sisäisen linja-auto- tai raitiovaunuliikenteen säännöllisten vuorojen puutteen vuoksi ei pääse kaupungista lentokentälle liikennöivään linja-autoon tai päinvastoin. Tällöin korvaus maksetaan oman auton tai taksin käytöstä ajettaessa kotoa lyhintä tietä lähimmän lentokentälle liikennöivän linja-auton reitin varteen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että lentokentälle liikennöivää linja-autoa ei ole, korvataan matka kotoa lentokentälle.

A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen oman auton tai vuokra-auton käytöstä kodin ja lentokentän väliseltä matkalta, koska linja-autoyhteys terminaalista kentälle oli toiminut normaalisti. Sen sijaan hän olisi ollut oikeutettu saamaan korvauksen auton tai taksin käytöstä kodin ja Helsingin terminaalin välillä, mikäli hän olisi tämän matkan tehnyt.

Vaikka erimielisyydessä on kysymys vähäisestä markkamäärästä, koskee se koko työmatkakorvausta koskevaa järjestelmää ja sen toimivuutta. Koska matkustamohenkilökunnan määrä on noin 1 600, on työmatkakorvausjärjestelmä sovittu kaavamaiseksi. Kaavamainen järjestelmä mahdollistaa kohtuullisen valvonnan. Mikäli korvausperusteisiin lisättäisiin yksittäiselle lentoemännälle tai stuertille edullisuusharkintaoikeus, romutettaisiin täysin työmatkakorvausjärjestelmän valvontamahdollisuus.

Työmatkakorvauksia koskevassa liitteessä ei ole oman auton käytön korvausperusteeksi asetettu huonoja pysäköintimahdollisuuksia tai sitä, että julkisilla kulkuneuvoilla työmatkaan kului pitempi aika. Kanteessa on annettu ymmärtää, että oman auton käyttö olisi mahdollista aina, kun matka kotoa lentokentälle on lähes sama kuin terminaaliin tai linja-autoreitin varteen. Niinikään kantajayhdistys katsoo, että lentoemännällä ja stuertilla olisi edullisuusharkintaoikeus valita hänelle sopivin kulkuneuvo. Tällaiset korvausvaatimuksen perustelut ovat kestämättömiä, eivätkä ne perustu työehtosopimukseen tai käytäntöön. Yhtiön sisäisillä ohjeilla ei ole muutettu työehtosopimuksen sisältöä.

Työmatkakorvaus suoritetaan aina tosiasiallisen matkan mukaisesti. A ei ollut käyttänyt omaa autoa kodin ja terminaalin välisellä matkalla. Näin ollen A ei voinut tältä matkalta vaatia kilometrikorvauksia, koska hän ei ollut sitä matkaa tehnyt. Yhtiö ei voi maksaa kilometrikorvauksia tekemättömältä matkalta.

Vastaavissa tapauksissa ei korvausta ole maksettu kodin ja lentoaseman välisen matkan mukaisesti. Yhtiöllä ei ole ollut tällaista käytäntöä, joka olisi johtanut vaikeisiin tulkintaongelmiin.

Työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen työmatkakorvauksia koskevan liitteen mukaisesti. A:lla ei ole oikeutta vaatimiinsa työmatkakorvauksiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen mukaan korvaus oman auton tai taksin käytöstä maksetaan tietyin edellytyksin ajettaessa lyhyintä tietä kotoa lähimmän lentokentälle liikennöivän linja-auton reitin varteen tai tällaisen yhteyden kokonaan puuttuessa kotoa lentokentälle. Finnair Oyj:n sisäisen ohjeen mukaan taksikuljetuksessa käytetään pääasiassa yhtiön järjestämää yhteiskuljetusta. Oman auton kilometrikorvaus maksetaan ohjeen mukaan asuinpaikan ja lentoaseman välisestä matkasta.

Lentoemäntä A on matkustanut kanteessa kerrottuina aikoina omalla autolla kotoaan suoraan lentoasemalle, jonne on ollut matkaa 19,5 kilometriä. Matka Helsingin lentoterminaaliin, jonne ei kysymyksessä olevina aikoina ole ollut julkisia liikenneyhteyksiä, olisi ollut noin 18 kilometriä. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko A:lla työehtosopimuksen perusteella oikeus saada korvaus oman auton käytöstä kyseisiltä asunnon ja lentoaseman välisiltä matkoilta.

Työehtosopimuksen sisältö ja tulkinta

Työtuomioistuimessa on sopimuksen tarkoituksesta ja tulkinnasta kuultu todistajina tai todistelutarkoituksessa lentoemäntä B:tä, kantajayhdistyksen entistä puheenjohtajaa C:tä, työnantajaliiton asiamiestä D:tä ja Finnair Oyj:n lentotoimintaryhmän henkilöstöpäällikköä E:tä.

Myös C on kertonut, että vuoteen 1995 mennessä käytännöksi oli muodostunut ilmoittaa matkakorvausten perusteeksi matka kotoa Helsingin keskustan terminaaliin, vaikka tosiasiallinen matka omalla autolla oli tehty kotoa lentokentälle, jonne oli pitempi matka kuin terminaaliin. Työnantaja oli ollut tietoinen tästä ilmoituskäytännöstä ja siitä oli avoimesti keskusteltu myös matkakorvausmääräyksistä neuvoteltaessa. Työnantaja oli myös tiennyt, ettei autoa voinut jättää terminaaliin. Todistajan mielestä A:lle olisi tullut korvata kanteessa kysymyksessä olevat matkat kotoa terminaaliin olevan matkan perusteella.

D on kertonut, että työehtosopimuksen nimenomaisen sanamuodon mukaan työntekijällä ei ole oikeutta matkakorvaukseen kodin ja terminaalin väliseltä matkalta, jos hän ajaa omalla autolla kotoa lentokentälle. Yhtiön palveluksessa on noin 1800 lentoemäntää tai stuerttia. Tämän vuoksi työmatkakorvauksia koskevan liitteen määräyksiä on käytännön syistä pakko soveltaa kaavamaisesti. Todistajan tiedossa ei ollut, että määräyksiä olisi käytännössä sovellettu muulla tavalla.

E:n kertoman mukaan matkakorvausliitteen määräyksiä sovelletaan yhtiössä niiden sanamuodon mukaisesti. Kuitenkin yhtiö on täydentänyt järjestelmää järjestämällä muun muassa lentoemännille ja stuerteille mahdollisuuden käyttää työnantajan kustantamaa yhteistaksijärjestelmää. A:lla olisi ollut oikeus joko ajaa ensin Finnair Oyj:n matkustajabussin terminaaliin omalla autolla ja saada tästä ajamastaan matkasta matkakulukorvaus tai toisena mahdollisuutena tulla suoraan lentokentälle yhteisellä taksikuljetuksella. E:n mukaan työnantaja ei korvaa omalla autolla suoraan lentoasemalle tehtyjä matkoja. Se ei myöskään ole velvollinen korvaamaan matkoja kodin ja Helsingin keskustan terminaalin väliseltä matkalta, jos työntekijä on ajanut omalla autollaan kotoa lentokentälle. Tällaista korvauskäytäntöä ei ollut todistajan tiedossa. Yhtiön sisäisissä määräyksissä on ehkä käytetty epätarkkoja sanontoja, mutta ohjeilla ei ole ollut tarkoitus muuttaa työehtosopimuksen matkakorvausmääräysten sisältöä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan korvaus oman auton käytöstä maksetaan kotoa lähimmän lentokentälle liikennöivän linja-auton reitin varteen tai tällaisen yhteyden kokonaan puuttuessa kotoa lentokentälle. Finnair Oyj:n vuodelta 1999 olevien sisäisten ohjeiden mukaan korvaus oman auton käytöstä maksetaan asuinpaikan ja lentoaseman välisestä matkasta. Tältä osin sisäiset ohjeet ovat samansisältöiset kuin vuoden 1990 matkustamokäsikirjassa. Kyseisessä käsikirjassa oli mainitun määräyksen lisäksi erikseen myös työehtosopimuksen riidanalaista kohtaa vastaava määräys. Tämä seikka yhdessä työtuomioistuimessa kuullun henkilöstöpäällikön todistajanlausunnon kanssa työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että yhtiön sisäisillä ohjeilla ei ole vuonna 1990 tai sen jälkeenkään ollut tarkoitus muuttaa työehtosopimuksen sisältöä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Finnair Oyj:ssä on ainakin 1990-luvun puoliväliin saakka laskutettu ja maksettu korvaukset oman auton käytöstä asunnon ja Helsingin terminaalin väliseltä matkalta, vaikka tosiasiallisesti olisi ajettu omalla autolla suoraan lentoasemalle. Korvauskäytäntö on sittemmin muuttunut niin, että korvaus oman auton käyttämisestä on viimeisten 4-5 vuoden aikana maksettu todellisen matkan perusteella eikä omalla autolla tehtyjä työmatkoja asunnolta suoraan lentoasemalle ole enää korvattu terminaalille olevan matkan perusteella. Tätä käytäntöä ei ole ennen nyt käsiteltävänä olevaa tapausta riitautettu.

Kanteessa on esitetty, että aiemmin A:n tapausta vastaavissa tilanteissa, joissa lentoasemalle on pitempi matka kuin terminaaliin, olisi maksettu korvaus oman auton käyttämisestä asunnon ja lentoaseman välisiltä työmatkoilta. Tällaisesta korvauskäytännöstä, jota ei ole työnantajapuolelta myönnetty, ei työtuomioistuimelle ole kuitenkaan esitetty yksilöityä selvitystä. Tällainen käytäntö olisi joka tapauksessa vastoin matkakustannusten korvausmääräysten sanamuotoa, niiden viimeaikaista soveltamiskäytäntöä ja myös sitä käytäntöä, jota oman auton käytön korvaamisesta on työtuomioistuimessa kantajapuolelta kuultujen todistajien mukaan 1990-luvun alkupuolella noudatettu. Työmatkojen mahdollinen korvaaminen kanteessa esitetyllä tavalla ei siten ole perustunut työehtosopimukseen.

Kanteen tueksi on edelleen viitattu siihen, että A:lle olisi korvattu kilometrikorvausten kanssa samoilla perusteilla korvattavat taksimatkat kotoa lentokentälle. Kysymys on esitetyn selvityksen mukaan ollut työnantajan järjestämästä mahdollisuudesta käyttää korvauksetta yhteistä taksikuljetusta asunnon ja lentoaseman välisiin matkoihin silloin, kun henkilö asuu paikassa, johon on huonot julkiset liikenneyhteydet. Kysymys ei ole ollut A:n matkakustannusten korvaamisesta, vaan työmatkakuljetuksesta, jonka työnantaja on järjestänyt ja jonka kustannuksista se on vastannut. Näin ollen näistä työmatkajärjestelyistä ei voida saada tukea kanteessa esitetyille vaatimuksille.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen sopijapuolet olisivat sopineet laajemmasta oman auton käytön korvausvelvollisuudesta kuin mitä työehtosopimuksen sanamuoto edellyttää. Vaikka matkakustannusten korvaamisessa on aiemmin noudatettu joustavampaa käytäntöä, työehtosopimusta on myös kantajayhdistyksen mukaan jo vuosia sovellettu sen sanamuotoa vastaavalla tavalla, joten määräysten tulkinnasta ei voida katsoa muodostuneen vakiintunutta ja molempien osapuolten hyväksymää kanteen mukaista käytäntöä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:lla olisi työehtosopimuksen perusteella oikeus kilometrikorvauksiin oman auton käytöstä kanteessa tarkoitetuilla kodin ja lentokentän välisillä matkoilla. Näin ollen Finnair Oyj ei ole korvausten maksamisesta kieltäytyessään rikkonut työehtosopimusta eikä Erityispalvelujen Työnantajaliitto laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:llä on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tämän vuoksi asianosaisten on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla puolin ja toisin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Sutela, Vertanen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.