Employer terminated employee without cause; court ruled employer liable for breach of termination protection agreement.

Työntekijä oli työnantajan kanssa käymänsä kiivassävyisen keskustelun jälkeen jäänyt palaamatta työhönsä. Tuomiossa oli kysymys siitä, oliko yhtiö purkanut työntekijän työsopimuksen, vai oliko työntekijä itse ottanut lopputilin.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 17

KANTAJA Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Suomen Maalarimestariliitto ry, Helsinki

KUULTAVA Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy, Kotka

ASIA Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.12.1999

Pääkäsittely 29.2.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.12.1997 allekirjoitetun maalausalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, asfaltti-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus- ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut

työtuomioistuinta vahvistamaan, että Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on 18.8.1998 päättänyt maalari A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti,

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n velvoittamista irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n nojalla maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhteensä 4 321,30 markkaa laillisine korkoineen,

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n velvoittamista työsopimuslain 47f §:n nojalla maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 44 352 markkaa laillisine korkoineen,

Suomen Maalarimestariliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

Suomen Maalarimestariliiton ja Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt maalarina Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n palveluksessa 6.5.1998 alkaen. Työnantaja purki hänen työsopimuksensa 18.8.1998.

A oli ollut sairauslomalla 6.-8.7., 13. ja 14.7.1998 sekä 31.7. - 9.8.1998. Lääkäri määräsi hänet 17.8.1998 tehtävään jälkitarkastukseen. A ilmoitti asiasta etukäteen työnjohtajalleen ja kävi mainittuna päivänä iltapäivällä lääkärin määräämässä röntgenkuvassa. A sopi työnantajan kanssa, ettei puheena olevalta ajalta makseta palkkaa.

Lääkärintarkastuksen jälkeen A:n oli vielä mentävä aamulla 18.8.1998 terveyskeskukseen hakemaan lääkärin kirjoittama lääkemääräys. A soitti mainittuna päivänä aamulla ennen työajan alkua yhtiön johtajalle B:lle. Hän ilmoitti tulevansa työhön noin tunnin myöhässä, koska joutuisi hakemaan lääkemääräyksen terveyskeskuksesta sen avauduttua kello 8. A ilmoitti myös tekevänsä yhtiön käytännön mukaisesti poissaolotunnit myöhemmin takaisin. B vastasi A:lle, että tästä ei tule mitään, koska olet enemmän sairauslomalla kuin työssä. Lisäksi B totesi A:lle, että voit painua töihin vaikka hevon vittuun, työmaalla ei enää tarvita. A vastasi tähän, ettei ollutkaan vaatimassa poissaolotunneilta palkkaa, vaan lääkemääräyksen hakemisen jälkeen aloittaisi laskutettavan työn. B kuitenkin kiihtyi entisestään ja sanoi, ettei haluaisi enää A:n palveluksia. Tällöin A oli alkanut itkeä ja sanonut, ettei sitten enää tulisi työpaikalle.

Käydyn puhelinkeskustelun A oli ymmärtänyt työnantajan suorittamaksi työsopimuksen purkamiseksi. Sen vuoksi hän ei enää keskustelun jälkeen mennyt työhön, vaan otti yhteyttä Rakennusliiton aluejärjestöön.

Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen epäasiallisin ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisin perustein. Tämän vuoksi A oli oikeutettu kanteessa vaadittuihin korvauksiin.

A, joka oli yksinhuoltaja, oli työskennellyt maalaustöissä vuodesta 1983 lukien. Hän oli työsuhteen päättymisen jälkeen työttömänä 31.5.1999 asti. A:n ansiosidonnainen 500 päivän päivärahakausi tuli täyteen 3.11.1998 ja hän siirtyi peruspäivärahalle. Työnantajayhtiö hoiti rakennuskohteiden kaikki sisustustyöt. Yhtiön palveluksessa oli kesällä noin 70 - 80 työntekijää ja talvikautena noin 40 työntekijää. A:n työttömyyden kesto, työnantajayhtiön koko, aiheutuneen vahingon määrä ja työnantajan loukkaava menettely työsopimusta päätettäessä tuli ottaa huomioon korvauksen määrää lisäävänä seikkana.

Työnantajaliitto tuki aktiivisesti työnantajan toimintaa ja tapahtunutta työsopimuksen purkamista. Liitto on siten laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maalarimestariliitto, jonka lausumaan Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Maalarimestariliitto on lisäksi vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maalarimestariliiton sekä Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli 17.8.1998 ollut lääkärin jälkitarkastuksessa. Yhtiön vakiintunut käytäntö on, että tällaisessa tapauksessa poissaolosta tulee sopia B:n kanssa henkilökohtaisesti. Aamulla 18.8.1998 A soitti B:lle ja ilmoitti tulevansa töihin myöhässä. A oli työnantajalle toimitettujen lääkärintodistusten mukaan ollut heinä-elokuun 1998 aikana työkyvyttömänä yhteensä 14 päivää. Kun kesä on tunnetusti kiireisintä aikaa maalausalalla, oli ymmärrettävää, että B oli huomauttanut puhelinkeskustelussa A:lle, että tällä oli enemmän sairauspoissaoloja kuin työpäiviä. Tähän A oli todennut ottavansa lopputilin. A ei tämän jälkeen ollut palannut työhön. Puhelinkeskustelun aikana B ei ollut käyttänyt sellaista kieltä kuin mitä kanteessa on väitetty. Kyseisenlainen kielenkäyttö ei rakennusalalla sinänsä ole harvinaista eikä kenellekään alan työntekijälle tuntematonta.

Työnantaja oli käydyn keskustelun kuluessa arvostellut A:n poissaoloja, mutta se ei ollut päättänyt A:n työsuhdetta puhelun aikana, vaan sen oli tehnyt työntekijä itse, joka oli näin tulkinnut työnantajan sanomisia. A:n sairauspoissaolot ja niin sanotut omat lomat eivät edes olisi olleet riittävä peruste työsopimuksen purkamiselle. Työnantaja ei siten ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Rakennusliiton aluesihteerin tapahtumien kulusta laatima yhteenveto osoittaa, että A oli hermostunut ja kehottanut työnantajaa antamaan hänelle lopputilin. Työnantaja ei ollut lopputiliä antanut, mutta A ei ollut palannut työhön.

Se, että A:n ansiosidonnainen 500 päivän päivärahakausi tuli täyteen 3.11.1998, ei johtunut yhtiön omistajan menettelystä, vaan siitä, että A oli ennen yhtiön palvelukseen tulemistaan pitkään työttömänä. Tämän vuoksi A:n väitettyä työttömyysjakson pituutta ei tullut ottaa huomioon mahdollisen korvauksen määrää lisäävänä seikkana. Sen sijaan työsuhteen lyhyys tuli ottaa huomioon korvausta vähentävänä seikkana. A oli ammattitaitoinen maalari, joten hänellä oli hyvät mahdollisuudet saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Joka tapauksessa korvausta määrättäessä oli otettava sitä vähentävänä huomioon A:n omalla käyttäytymisellään työsuhteen päättämiseen antama aihe ja yleensä ne olosuhteet, joissa työsuhde päättyi.

A oli 18.8.1998 käydyn puhelinkeskustelun jälkeen samana päivänä ottanut yhteyttä työntekijäliiton aluesihteeriin, joka oli puolestaan ottanut yhteyttä työnantajaliittoon. Työnantajaliitosta oli heti tiedon saavuttua otettu yhteyttä B:hen ja kehotettu häntä pyytämään A takaisin työhön. Tähän työnantaja ei ole suostunut, koska työnantajan mielestä työntekijä on ollut aiheetta poissa työstä ilman, että työnantaja olisi päättänyt hänen työsopimustaan. Työnantajaliitto oli siten välittömästi puuttunut erimielisyyteen ja yrittänyt neuvotella ja sovitella asiassa. Kysymys on ollut puhtaasti näytön arvioinnista, joka ei ollut työnantajaliiton valvontavelvollisuuden piiriin kuuluva seikka.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimuksen päättyminen

A oli ollut 17.8.1998 iltapäivällä lääkärin jälkitarkastuksessa. Tuolloin häntä oli kehotettu hakemaan lääkemääräys terveyskeskuksesta seuraavana päivänä. A oli aamulla 18.8.1998 noin kello 7 soittanut yhtiön johtajalle B:lle ilmoittaakseen yhtiön käytännön mukaisesti poissaolostaan ja sen syystä. Kiihtyneessä mielentilassa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen A oli ymmärtänyt työsopimuksensa tulleen puretuksi. Tämän vuoksi A ei ollut palannut työpaikalleen.

Kanteessa on kysymys siitä, onko yhtiö päättänyt A:n työsopimuksen, vai onko A itse ottanut lopputilin.

A on työtuomioistuimessa kertonut B:n kironneen hänelle puhelimessa ja syyttäneen häntä siitä, että hän oli enemmän sairauslomalla kuin töissä ja edelleen B:n sanoneen, että sellainen ei ollut mahdollista, että A oli aina poissa työstä. A oli kiistänyt B:n väitteet poissaolojen määristä ja selvittänyt syyt nyt kysymyksessä olleeseen lyhytaikaiseen poissaoloon. A oli myös esittänyt, että poissaolo voisi olla palkatonta. Tällöin B oli kiihtyneenä ja karkeaa kieltä käyttäen ilmaissut, että hänen puolestaan A sai mennä töihin mihin hyvänsä. A oli tilanteesta järkyttyneenä alkanut itkeä ja kysynyt, lähettääkö B tarvittavat paperit. Ne B oli luvannut tulevan ensi tilassa ja lopettanut puhelun. A:lle ei keskustelun jälkeen ollut epäselvää, että B oli antanut hänelle lopputilin.

A oli kertomansa mukaan tavannut terveyskeskuksessa samana aamuna noin kello 8.20 työnjohtajansa puolison. Tämä oli kertonut kuulleensa mieheltään, että A oli saanut lopputilin.

B on puolestaan työtuomioistuimessa kuultuna kertonut sanoneensa puhelinkeskustelussa A:lle, ettei tämän työstä tullut mitään, kun hänellä oli enemmän poissaolopäiviä kuin työpäiviä. Tällöin A oli ilmoittanut ottavansa lopputilin. Siihen B oli todennut, ettei lopputilin ottaminen käynyt niin helposti. Puhelu oli loppunut siihen. B ei kertomansa mukaan ollut samana päivänä ollut yhteydessä A:n työnjohtajaan, mutta seuraavana päivänä hän oli saanut työnjohtajalta tietää, ettei A ollut tullut työhön. Tuona päivänä myös työnantajaliitosta oli otettu yhteyttä tässä asiassa.

B ei kertomansa mukaan tullut tietämään, minkä vuoksi A oli ottanut lopputilin. A:ta oli odotettu työhön, mutta tämä ei ollut sinne tullut. Työnantajaliiton edustaja oli esittänyt, että B ottaisi yhteyttä A:han, mutta B ei ollut katsonut tehtäväkseen näin menetellä. Edelleen B on kertonut olevansa luonteeltaan äkkipikainen ja saattavansa käyttää puheessaan myös kirosanoja. Kuitenkin B on kiistänyt kiroilleensa A:lle puhelimessa tämän väittämällä tavalla.

Paikallisessa erimielisyysmuistiossa 15.10.1998 Rakennusliiton aluesihteeri on kirjannut A:n ja B:n välisen puhelinkeskustelun pääpiirteittäin saman sisältöisenä kuin mitä A on siitä työtuomioistuimessa kertonut. Muistion mukaan A olisi B:n sadattelusta hermostuneena todennut, että "jos tämä tarkoittaa lopputiliä, niin anna tulla, sinullahan on valta ja voima". Työtuomioistuimessa kuultaessa A ei ole kuitenkaan muistanut kertoneensa asiasta kyseiselle aluesihteerille tällä tavalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin toteaa, että A:n työsopimuksen päättymistilanteen arviointi on keskeisesti tehtävä A:n ja B:n keskenään ristiriitaisten kertomusten perusteella, joskin oikeudellisessa arvioinnissa merkitystä on annettava myös sille, miten osapuolet ovat toimineet asiassa keskinäisen puhelinkeskustelunsa jälkeen.

A on 18.8.1998 aamulla ottanut puhelimitse yhteyttä työnantajaansa ilmoittaakseen poissaolostaan ja sen syystä. A ja B ovat kertoneet eri tavoin puhelinkeskustelun sisällöstä erityisesti siltä osin, kun siinä on mahdollisesti kosketeltu työsopimuksen päättämistä. Kummankin kertomuksen mukaan työsopimuksen päättäminen on joka tapauksessa ollut jollakin tavalla keskustelussa esillä.

Työtuomioistuin pitää uskottavana A:n kertomusta siitä, että hän ei itse ollut tarkoittanut ottaa lopputiliä. Tätä käsitystä tukee osaltaan se, että A on kohta puhelinkeskustelun jälkeen ottanut yhteyttä Rakennusliiton paikallistoimitsijaan tilanteen selvittämiseksi. B:n kertomasta on pääteltävissä, että tilanne oli A:n ja B:n välisen puhelinkeskustelun jälkeen jäänyt epäselväksi myös B:lle, joka kertomansa mukaan oli ihmetellyt, miksi A ei ollut tullut töihin. Kuitenkaan myöskään B:n ei ole näytetty puhelinkeskustelun yhteydessä nimenomaisesti päättäneen A:n työsopimusta.

B on arvosteltuaan A:n sairauspoissaoloja kehottanut epäystävällisesti ja karkeaa kieltä käyttäen A:ta menemään muualle työhön. Samassa yhteydessä on ollut esillä lopputilin ottaminen tai antaminen. A on tämän keskustelun perusteella voinut perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että hän ei ollut enää tervetullut työpaikalle ja että hänen työsuhteensa siten oli päättynyt. Vallinneissa olosuhteissa myös B:n on täytynyt käsittää, että A oli ymmärtänyt asian tällä tavalla. Yhtiö on viimeistään työnantajaliiton edustajan yhteydenoton jälkeen 19.8.1998 saanut varmuuden siitä, että A oli ymmärtänyt B:n tarkoittaneen päättää työsopimuksen. Jos yhtiö katsoi tuolloin A:n ymmärtäneen väärin yhtiön tarkoituksen, sen olisi tullut ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin väärinkäsityksen poistamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan ole ryhdytty, joten yhtiön on katsottava tarkoittaneen päättää A:n työsopimus.

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on siten vastuussa A:n työsopimuksen päättymisestä. Yhtiöllä ei ole edes väitetty olleen perusteita irtisanoa A:n työsopimusta. A on näin ollen oikeutettu maalausalan työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalle tehdyn sopimuksen perusteella työsopimuslain mukaisesti määräytyvään korvaukseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä 35 000 markkaa.

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on, kun A ei ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa, velvollinen lisäksi korvaamaan A:lle irtisanomisaikaa vastaavan palkan. Kannevaatimuksen määrä on tältä osin myönnetty oikeaksi.

Työnantajaliitto on saatuaan tietää tapahtuneesta ottanut viipymättä yhteyttä työnantajaan ja pyrkinyt selvittämään ja sovittelemaan asiaa. Kun lisäksi asian arvioinnin kannalta tarpeellinen selvitys on pääosin ollut saatavissa vasta työtuomioistuimessa, työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 13 010,80 markkaa. Vastaajapuoli on myöntänyt esitetyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän kohtuulliseksi.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saa Suomen Maalarimestariliitto vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy on 18.8.1998 päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta työajan lyhennys- ja lomarahoineen yhteensä 4 321 markkaa 30 penniä, ja lisäksi korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 35 000 markkaa. Näille korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä 25.10.1999 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Tasoite ja Maalaus P. Mankinen Oy velvoitetaan lisäksi korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 13 010 markalla 80 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Suomen Maalarimestarimestariliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Juvonen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.