Labor court dismissed union claim that apprentices must receive heavy equipment surcharges under collective agreement.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa oli sovittu, että työehtosopimuksen oppisopimusoppilaita koskevat taulukkopalkat olivat tuntipalkkoja, joita sovellettiin ilman mitään lisiä. Määräystä oli tulkittava niin, että kyseisillä oppilailla ei ollut oikeutta työehtosopimuksen mukaisiin epämukavisssa olosuhteissa tehtävästä työstä maksettaviin lisiin.

Työnantajayhtiöt eivät olleet rikkoneet työehtosopimusta kieltäytyessään maksamasta raskaan kaluston korjaus- ja huoltotyössä työskennelleille oppisopimusoppilaille työehtosopimuksen mukaista raskaan kaluston lisää.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 16

KANTAJA Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT Keskusliitto ry, Helsinki

Seinäjoen Käyttöauto Oy, Seinäjoki

Oy Scan-Auto Ab, Helsinki

ASIA Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.1.2000

Pääkäsittely 14.2.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 1.1.1998 - 15.1.2000 voimassa olleessa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Palkkaperusteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Oppilaat

Mom. 4

Oppisopimuslain alaisten 15 vuotta täyttäneiden oppilaiden palkat (p/h) ovat seuraavat sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on 1. päivänä tammikuuta 1998 tai lähinnä sen jälkeen:

Paikkakuntakalleusluokka

I pkl

II pkl

1. oppivuosi

2. oppivuosi

3. oppivuosi

4. oppivuosi

Sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on 1. päivänä tammikuuta 1999 tai lähinnä sen jälkeen:

Paikkakuntakalleusluokka

I pkl

II pkl

1. oppivuosi

2. oppivuosi

3. oppivuosi

4. oppivuosi

Soveltamisohje:

Oppilaita koskevat, taulukoissa mainitut palkkaluvut ovat tuntipalkkoja, joita sovelletaan ilman mitään lisiä.

Oppilaspalkkoja sovelletaan yritysten omien ammattikoulujen oppilaaseen silloinkin, kun hänen kanssaan ei ole laadittu oppisopimuslain edellyttämää oppisopimusta. Oppilaan palkkaa määrättäessä otetaan huomioon hänen aikaisemman ammattikoulutuksensa ja nykyisen koulutuksensa pituus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Erilliset lisät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Raskaan kaluston lisä

Mom 4.

Niille työntekijöille, jotka suorittavat raskaan kaluston korjaus- ja huoltotyötä, maksetaan erityistä raskaan kaluston lisää tehdyiltä työtunneilta seuraavasti:

1.1.1998 toteutettavan yleiskorotuksen ajankohdasta lukien lisän määrä on 345 p/h.

1.1.1999 toteutettavan yleiskorotuksen ajankohdasta lukien lisän määrä on 350 p/h.

Raskaalla kalustolla tarkoitetaan niitä kuorma- ja linja-autoja, maansiirto-, metsä- ja maatalouskoneita sekä traktoreita, trukkeja ja nostureita, joiden oma paino kiintein varustein ylittää 3 500 kg.

Korjaus- ja huoltotyöllä tarkoitetaan asennustyötä, joka kohdistuu edellä mainitussa raskaassa kalustossa kiinteänä oleviin työkohteisiin.

Lisää ei kuitenkaan makseta pelti- ja maalaustyöstä, eikä myöskään yksittäisistä pikkutöistä (esim. lampun, sulan tms. vaihdosta).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 7 §:n 4 momentissa tarkoitetulla oppisopimuslain alaisella 15 vuotta täyttäneellä oppilaalla on mainitun työehtosopimuksen perusteella oikeus sen 10 §:n sisältämiin erillisiin lisiin,

tuomitsemaan Seinäjoen Käyttöauto Oy:n ja Oy Scan-Auto Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Autoalan Keskusliiton työehtosopimuslain 8 §:n nojalla maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

tuomitsemaan Autoalan Keskusliiton, Seinäjoen Käyttöauto Oy:n ja Oy Scan-Auto Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Erimielisyys koskee sitä, ovatko työehtosopimuksen 7 §:n 4 momentin soveltamisohjeen mukaiset oppilaiden palkat sellaisia enimmäispalkkoja, joiden lisäksi työnantajan ei tarvitsisi ottaa palkanmaksussa huomioon lainkaan työehtosopimuksen 10 §:ssä olevia erillisiä lisiä eli vuorotyö-, ilta-, yötyö- ja ulkotyölisiä, raskaan kaluston lisää eikä palvelusvuosilisää.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimus on vuosikaudet sisältänyt palkkaperusteita koskevan 7§:n. Pykälässä on määritelty alan palkkauksen perusteet ja jaoteltu työntekijät muun muassa täysin työkykyisiin 18 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin, nuoriin työntekijöihin sekä oppilaisiin ja harjoittelijoihin. Työntekijöiden palkat on, ottaen huomioon mihin ryhmään työntekijä kuuluu, määritelty sen lisäksi tiettyjen työtehtävien, ammattikoulutuksen ynnä muiden tekijöiden mukaan.

Oppilaita koskeva työehtosopimusteksti otettiin auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimukseen vuonna 1971. Riidanalainen soveltamisohje liitettiin määräykseen vuoden 1976 sopimusratkaisun yhteydessä. Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimukseen se tuli sellaisenaan metalliteollisuuden pääalan työehtosopimuksesta.

Mainitulla soveltamisohjeen kohdalla tarkoitettiin sitä, että oppilaat joutuvat tyytymään, ellei muuta esimerkiksi työsopimuksella sovita, niihin palkkoihin, jotka on kulloinkin työehtosopimuksella sovittu ilman, että oppilailla olisi oikeutta auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 7 §:n sisältämiin mahdollisiin lisiin. Tällöin tarkoitetaan nimenomaan tämän palkkarakennemääräyksen periaatteista riippuvia eli ammattitaitoon, työkykyyn, kokemukseen ja vastaaviin seikkoihin perustuvia lisiä, joita vasta alalle valmistautuville oppisopimusoppilaille ei makseta. Riidanalaista soveltamisohjetta tulee kuitenkin soveltaa ainoastaan auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 7 §:ään. Soveltamisohjeen tarkoituksena ei ollut missään tapauksessa poistaa oppilailta oikeutta saada työehtosopimuksen 10 §:ssä mainittuja erillisiä lisiä.

Työehtosopimuksen 10 §:n sisältämät erilliset lisät olivat kaikki korvausta työntekijälle aiheutuvasta epämukavuudesta. Olisi kohtuutonta, että oppisopimuslain alaiset 15 vuotta täyttäneet oppilaat joutuisivat tyytymään pelkkään työehtosopimuksen 7 §:n vähimmäispalkkaan työskennellessään esimerkiksi vuoro-, ilta-, yö- tai ulkotyössä taikka joutuessaan työskentelemään raskaan kaluston korjaus- ja huoltotyössä. Työehtosopimuksen sopijapuolten tarkoituksena ei ole ollut, että erityinen yksittäinen työntekijäryhmä jäisi vaille 10 §:n sisältämiä erillisiä lisiä. Käytännössä lisiä on johdonmukaisesti maksettu myös oppilaille.

Seinäjoen Käyttöauto Oy ja Oy Scan-Auto Ab eivät olleet maksaneet oppisopimusoppilaille työehtosopimuksen 10 §:n mukaista raskaan kaluston lisää vaikka niitä oli siihen kehotettu. Mainitut työnantajat, jotka olivat toimineet työnantajaliitosta saamiensa ohjeiden mukaisesti, olivat näin rikkoneet työehtosopimusta.

Autoalan Keskusliitto oli laiminlyönyt valvoa, että sen edellä mainitut jäsenyritykset olisivat noudattaneet työehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoalan Keskusliitto, Seinäjoen Käyttöauto Oy ja Oy Scan-Auto Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 7 §:n 4 momentissa on määrätty tyhjentävästi oppisopimuslain alaisten 15 vuotta täyttäneiden oppilaiden palkat niin, että työehtosopimus ei velvoita maksamaan oppilaalle tämän työharjoittelusta työehtosopimuksessa varsinaisille korjaamotyöntekijöille maksettaviksi sovittuja lisiä. Työehtosopimuksen sisältöä osoittaa ennen kaikkea oppisopimusoppilaiden palkkoja koskevan määräyksen soveltamisohjeen ehdoton sanamuoto oppilaita koskevien palkkojen soveltamisesta ilman mitään lisiä. Samoin työehtosopimuksen sisältöä osoittaa kyseessä olevan säännöksen syntyhistoria ja rakenne.

Oppilaiden tuntipalkat sovittiin autoalalle ensimmäisen kerran vuoden 1971 työehtosopimuksen 5 §:n 4 momentissa olleilla palkkataulukoilla. Työehtosopimuksessa ei tuolloin otettu tarkemmin kantaa oppilaiden palkkojen ja silloisen työehtosopimuksen 9 §:ssä mainittujen erillisten lisien suhteeseen. Näitä lisiä olivat tuolloin likaisen työn lisä, vuoro-, ilta- ja yötyötä koskeva lisä sekä muuna lisänä ulkotyölisä.

Työehtosopimuksen teksti muuttui jo seuraavassa vuoden 1972 työehtosopimuksen 5 §:n 4 momentissa siten, että vähimmäispalkkoja koskevaan säännökseen sovittiin erityinen soveltamisohje oppilaiden palkkojen sellaisinaan soveltamisesta. Työehtosopimuksen 5§:n soveltamisohje vähimmäistuntipalkkojen sellaisenaan soveltamisesta merkitsi siis jo vuonna 1972 sitä, ettei työehtosopimus velvoittanut maksamaan oppisopimusoppilaalle mitään lisiä, jotka tuolloin mainittiin työehtosopimuksen 8 §:ssä. Nämä lisät olivat vuoro-, ilta- ja yötyölisät sekä muina lisinä ulkotyölisä.

Työehtosopimuksen tekstimääräykset olivat tämän jälkeen samansisältöiset vuoden 1974- 1975 työehtosopimuksessa, kunnes vuoden 1976 työehtosopimuksessa edellä mainittua soveltamisohjetta tarkennettiin. Soveltamisohjeen rajaus tarkoitti sitä, ettei työehtosopimus velvoittanut maksamaan oppisopimusoppilaalle lisiä, jotka silloisessa työehtosopimuksessa oli mainittu sen 9 §:ssä. Nämä lisät olivat vuoro-, ilta- ja yötyölisä ja ulkotyölisä.

Seuraavana vuonna 1977 lisättiin silloisen työehtosopimuksen 10 §:ään uusi 4 momentti, joka koski raskaan kaluston korjaus- ja huoltotyöstä maksettavaa lisää. Samaan aikaan kuitenkin työehtosopimuksen oppisopimusoppilaita koskevat säännökset soveltamisohjeineen pysyivät samansisältöisinä kuin aikaisemmissa työehtosopimuksissa oli jo sovittu.

Vuoden 1984 työehtosopimuksessa sovittiin varsinaiselle korjaamotyöntekijälle määriteltäväksi siinä palkkaryhmässä, johon hän kuului, 0 - 6 prosentin suuruinen vähimmäistuntipalkasta laskettava työkohtaisuuslisä. Tarkoituksena oli saada varsinaisten korjaamotyöntekijöiden palkkaryhmittelyyn entistä enemmän töiden ja tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaista hajontaa. Säännös sijoitettiin palkkaperusteita koskevan 7 §:n viimeiseksi momentiksi, jota koskevat soveltamisohjeet sovittiin seuraavassa vuotta 1986 koskeneessa työehtosopimuksessa.

Edellä mainitun jälkeen työehtosopimusrakenne ja määräysten sisältö ovat säilyneet pääosin muuttumattomina.

Oppisopimusoppilaiden palkkoja koskevan soveltamisohjeen syntymävaiheessa vuonna 1972 ja sitä tarkennettaessa vuonna 1976 työehtosopimuksen yleisessä palkkapykälässä ei ollut sovittu minkäänlaisista lisiä koskevista määräyksistä. Soveltamisohjeessa ollut rajaus palkkojen soveltamisesta sellaisenaan ilman mitään lisiä ei voinut tuolloin tarkoittaa muuta kuin työehtosopimuksessa muualla sovittujen lisien jättämistä oppisopimusoppilaan palkan ulkopuolelle. Kun näiden lisien joukkoon on soveltamisohjeen syntymisen jälkeen vuonna 1977 lisätty raskaan kaluston korjaus- ja huoltotyöstä maksettava lisä muuttamatta oppisopimusoppilaan palkkaa koskevaa soveltamisohjetta, on se merkinnyt kyseessä olevan lisän jättämistä oppisopimusoppilaan palkan ulkopuolelle.

Raskaan kaluston lisä tuli työehtosopimukseen Metallityöväen Liiton esityksestä. Kun neuvotteluissa Metallityöväen Liiton taholta ei esitetty lisän jättämistä oppisopimusoppilaan palkkoja koskevan soveltamisohjeen ulkopuolelle, ymmärsi työnantajapuoli perustellusti, että koska raskaan kaluston lisä kirjattiin työehtosopimukseen erillisten lisien joukkoon, ei raskaan kaluston lisää kuten ei säännöksessä mainittuja muitakaan lisiä makseta oppisopimusoppilaalle. Oppisopimussuhteessa olevan oppilaan työpaikalla tapahtuvaa ammattiin harjaantumista ei ole tarkoitettu rinnastaa varsinaisessa työsuhteessa olevan korjaamotyöntekijän työhön ja työsuhteen ehtoihin.

Autoalan Keskusliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, eivätkä Seinäjoen Käyttöauto Oy ja Oy Scan-Auto Ab rikkoneet työehtosopimusta. Niihin kohdistetut vaatimukset tulee siten perusteettomina hylätä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 7 §:n 4 momentissa on edelle jäljennetyt määräykset oppilaspalkoista. Näihin palkkamääräyksiin liittyvän soveltamisohjeen mukaan kyseiset palkat ovat tuntipalkkoja, joita sovelletaan ilman mitään lisiä. Samassa sopimuskohdassa on lisäksi erikseen sovittu oppilaspalkoista oppisopimuskoulutuksena järjestetyssä lisäkoulutuksessa ja oppilaiden palkkauksesta suorituspalkkatyössä.

Tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, koskeeko edellä tarkoitetun soveltamisohjeen lisiä koskeva rajaus myös työehtosopimuksen 10 §:n mukaisia lähinnä työskentelyolosuhteisiin perustuvia lisiä. Oy Scan-Auto Ab ja Seinäjoen Käyttöauto Oy ovat soveltaneet oppilaspalkkamääräyksiä niin, että ne eivät ole maksaneet oppisopimusoppilaille työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin mukaista raskaan kaluston lisää.

Sopimuksen syntyhistoria

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan autoalalla on oppilaspalkoista sovittu ensimmäisen kerran vuonna 1971. Riidanalainen soveltamisohje on otettu sopimukseen vuonna 1972 seuraavan sisältöisenä: "Oppilaita koskevat taulukoissa mainitut palkkaluvut ovat vähimmäistuntipalkkoja, joita sovelletaan sellaisinaan. Oppisopimusoppilaiden vähimmäistuntipalkoissa on mukana 40 pennin yleiskorotus sekä 24 pennin korjaamolisä". Muita työehtosopimuksessa mainittuja lisiä olivat tuolloin vuorotyölisä, ilta- ja yötyölisä sekä ulkotyölisä. Mainittujen lisien kanssa samassa sopimuskohdassa aiemmin ollut korjaamolisä eli likaisen työn lisä sisällytettiin edellä todetuin tavoin taulukkopalkkoihin.

Soveltamisohjeen ensimmäinen virke muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1976, jolloin vastaavasti kuin metalliteollisuuden työehtosopimuksessa sopimuskohtaan lisättiin sanat "ilman mitään lisiä". Tuossa vaiheessa työehtosopimuksessa oli määräykset vuorotyölisistä, ilta- ja yötyölisistä sekä ulkotyölisistä. Raskaan kaluston lisä otettiin sopimukseen vuonna 1977.

Sopimuksen tulkinta

Työtuomioistuimessa on kuultu sopijapuolten tarkoituksesta ja sopimuksen tulkinnasta todistajina Metallityöväen Liiton työehtosihteereitä A:ta ja B:tä sekä Autoalan Keskusliiton varatoimitusjohtajaa C:tä ja toimitsijaa D:tä.

A on kertonut olleensa alalla vuodesta 1969 ja osallistuneensa työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1980. Liiton palveluksessa hän on ollut vuodesta 1985. Vuoden 1971 työehtosopimuksen mukaan likaisen työn lisää maksettiin kaikille korjaamon työntekijöille vähintään 24 penniä läsnäolotunnilta. Neuvotteluissa kyseinen lisä päätettiin poistaa silloisesta erillisiä lisiä koskeneesta 9 §:stä ja siirtää vastaava määrä taulukoihin. Tämän mukaisesti se maksettiin vuonna 1972 myös oppilaille. Muut erilliset lisät säilyivät entisinä. Todistajan käsityksen mukaan vuonna 1976, kun soveltamisohjeen tekstiä muutettiin, ei ollut tarkoitus muuttaa tulkintoja, vaan ainoastaan selkeyttää tekstiä.

A:n mukaan liiton neuvonnassa ja koulutuksessa on ohjeistettu, että raskaan kaluston puolelle otetuille oppilaille tulee maksaa raskaan kaluston lisä. Sen sijaan esimerkiksi aikatyölisää tai työkohtaista lisää oppilaille ei makseta. Lisien maksamista oppilaille on käsitelty muun muassa liiton luottamusmieskursseilla ja sopimuksen tulkintaa kysellään liitosta muutaman kerran vuodessa. Aiemmin lisien maksamisesta ei ole aiheutunut erimielisyyksiä eikä asiaa ole käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa Autoalan Keskusliiton kanssa.

B on ollut liiton palveluksessa vuodesta 1998, mutta hän oli ollut työehtosopimusasioiden kanssa tekemisissä eri tavoin jo sitä ennen noin 12 vuoden ajan. Oppilaspalkkoja koskeva soveltamisohje oli otettu vuonna 1976 työehtosopimukseen samansanaisena kuin mitä se oli metalliteollisuuden työehtosopimuksessa. Todistajan tietämän mukaan viimeksi mainittua sopimusta on sovellettu niin, että vastaavat olosuhdelisät on oppilaille maksettu. Tällaista käytäntöä on noudatettu myös korjaamopuolella ja siten esimerkiksi raskaan kaluston lisää on oppisopimusoppilaille maksettu. Myös vastaajayhtiössä Oy Scan-Auto Ab:ssä on oppilaille maksettu vuorotyölisät, vaikka saman sopimusmääräyksen mukaista raskaan kaluston lisää ei olekaan maksettu.

C, joka on ollut työnantajaliiton palveluksessa vuodesta 1973, on kertonut, että työnantajaliiton tulkinta perustui soveltamisohjeen selvään sanamuotoon, joka ei ole aiheuttanut koskaan erimielisyyksiä liittojen välillä. Oppisopimusoppilaat eivät ole ammattityöntekijöitä, vaan vasta oppimassa ammattiin, joten heidän työehtosopimuksen mukainen palkkauksensa voi olla erilainen kuin ammattityöntekijöillä. Puheena oleva määräys kuten monet muutkin työehtosopimusmääräykset on ilmeisesti ensin sovittu metalliteollisuuden puolella ja siirretty sitten ilman kummempia selityksiä korjaamosopimukseen. Todistajan tiedossa ei ole sellaisia asiaa koskevia tulkintoja, joista olisi sovittu teollisuuden puolella ja joita korjaamosopimuksen osapuolten tulisi noudattaa.

D on kertonut olleensa työnantajaliiton palveluksessa asiamiehenä vuodesta 1992, mutta olleensa työehtosopimusneuvotteluissa mukana jo vuodesta 1981. Työnantajaliitto on tulkinnassaan lähtenyt sopimuksen tekstistä, jonka mukaan normaaleille oppisopimusoppilaille ei makseta lisiä. Tässä suhteessa ei ole ollut merkitystä, ovatko lisät olleet palkkarakenteen sisäisiä vai ulkopuolisia eikä tällaisesta erottelusta ole ennen tätä riita-asiaa edes keskusteltu. Sanamuodon mukainen tulkinta oli työnantajaliitosta ilmoitettu sopimuksen tulkinnaksi jo 1980-luvulla, jolloin todistaja itse oli silloisena huoltopäällikkönä asiaa tiedustellut. Muunkinlaista maksukäytäntöä on voinut olla, mutta työnantajaliiton tulkinta soveltamisohjeesta on ollut aina sama. Todistajan tietämän mukaan metalliteollisuuden työehtosopimuksessa omaksuttuja sääntöjä ei ole tulkittu autokorjaamopuolella eikä raskaan kaluston lisää edes tunneta metalliteollisuuden työehtosopimuksessa.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin toteaa, että tulkittavan soveltamisohjeen sanamuoto, jossa oppilaspalkaksi on nimenomaisesti määritelty työehtosopimuksen 7 §:n 4 momentin sisältämien taulukoiden mukainen palkka ilman mitään lisiä, tukee Autoalan Keskusliiton tulkintaa.

Likaisen työn lisä eli korjaamolisä oli vuoteen 1972 saakka maksettu erillisenä kaikille korjaamotyöntekijöille. Vuonna 1972 on edellä todetun mukaisesti sovittu korjaamolisän sisällyttämisestä osaksi vähimmäistuntipalkkoja. Kun oppisopimusoppilaiden osalta on samalla sovittu soveltamisohjeesta, jonka mukaan vähimmäispalkkoja sovelletaan sellaisinaan, voidaan päätellä tarkoituksena olleen rajata työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta niin, että oppilaille ei tarvinnut maksaa taulukkopalkan lisäksi työehtosopimuksen mukaisia erillisiä lisiä. Tätä käsitystä tukee se, että vuonna 1976 soveltamisohjeen sanamuotoa muutettiin nimenomaan niin, että sopimuksen mukaisia vähimmäispalkkoja sovelletaan ilman mitään lisiä. Tällöin työehtosopimukseen ei ole sisältynyt muita kuin kanteen vahvistusvaatimuksessa tarkoitettuja olosuhdelisiä. Sovittaessa raskaan kaluston lisän ottamisesta työehtosopimukseen vuonna 1977 ei soveltamisohjetta muutettu.

Riidanalainen soveltamisohjeen määräys on esitetyn selvityksen mukaan otettu vuonna 1976 korjaamosopimukseen saman sisältöisenä kuin se oli metalliteollisuuden työehtosopimuksessa. Kyseistä määräystä on tuon sopimuksen soveltamispiirissä kerrottu sovelletun niin, että oppisopimusoppilaille on maksettu olosuhdelisät. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen sopijapuolten kesken olisi sovittu tai tarkoitettu, että määräyksen soveltamisessa tulisi ilman muuta seurata metalliteollisuuden työehtosopimuspiirissä omaksuttavia periaatteita.

Käytännössä oppisopimusoppilaille on myös auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen soveltamisalalla voitu maksaa kanteessa tarkoitettuja lisiä. Tällaisesta velvollisuudesta ei kuitenkaan ole sovittu osallisliittojen välillä eikä myöskään määräyksen soveltamisesta ole näytetty syntyneen vakiintunutta ja yhteisesti hyväksyttyä kanteen mukaista käytäntöä.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei kantaja ole esittänyt riittäviä perusteita vaatimalleen, soveltamisohjeen sanamuotoa vastaamattomalle tulkinnalle.

Johtopäätökset

Työtuomioistuin sille esitetyn selvityksen perusteella katsoo, että kanteessa tarkoitetuilla oppisopimusoppilailla ei ole auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen perusteella oikeutta sopimuksen 10 §:n mukaisiin erillisiin lisiin.

Näin ollen Oy Scan-Auto Ab ja Seinäjoen Käyttöauto Oy eivät ole rikkoneet työehtosopimusta kieltäytyessään maksamasta oppisopimusoppilaille työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista raskaan kaluston lisää. Siten myöskään Autoalan Keskusliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Metallityöväen Liitolla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tämän vuoksi asianosaisten on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Lindahl, Palomäki ja Porttila jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.