Labor unions found guilty of violating peace obligations for organizing strikes against collective agreement terms.

Tehtaan metalli- ja sähkötyöntekijöiden kahtena eri ajankohtana toimeenpanemien lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin palvelusvuosilisäjärjestelmän säilyttämistä ja muihin palkkausta koskeviin vaatimuksiin. Lakot olivat tältä osin kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimusten palvelusvuosilisää ja palkkausta koskeviin määräyksiin. Siltä osin kuin jälkimmäinen lakko oli toimeenpantu vastalauseeksi työnantajan ilmoittamille mahdollisille lomautuksille, lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimusten työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Kumpikaan ammattiosastoista eivätkä niiden edustajat olleet ryhtyneet toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi, minkä lisäksi ammattiosastot vastasivat edustajiensa osallistumisesta työtaisteluihin. Ammattiosastot olivat siten syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 13

KANTAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry, Helsinki

VASTAAJAT Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

KUULTAVAT Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto ry, Vuolijoki

Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosasto ry, Vuolijoki

ASIA Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.1.2000

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston sekä Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on myös vaatinut Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Taustaa

Patentes Talgo S.A. oli ostanut Rautaruukki Oyj:ltä Transtech-liiketoimintayksikön, jonka henkilöstö oli siirtynyt uuden yhtiön eli Talgo-Transtech Oy:n palvelukseen 18.6.1999. Yhtiöön kuuluu Otanmäen tehdas sekä Oulun yksikkö. Oulussa sijaitsee yhtiön ylin johto sekä myynti- ja suunnittelutoiminnot. Yhtiö toimialana on veturien ja junavaunujen valmistaminen sekä konepajateollisuuden alihankintatyöt.

Yhtiön Otanmäen tehtaan henkilömäärä on noin 533, joista työntekijöitä on 412. Oulun toimistossa työskentelee noin 30 toimihenkilöä ja ylempää toimihenkilöä. Otanmäen tehtaan työntekijöistä 370 kuuluu Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosastoon ja 23 Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosastoon. Otanmäen tehtaan työntekijöillä on pääluottamusmies ja 11 luottamusmiestä.

Työnantaja oli 18.6.1999 antanut työntekijöille esityksen yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen aloittamisesta. Neuvottelut olivat liittyneet liikkeen luovutukseen ja siitä mahdollisesti seuraaviin oikeudellisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Neuvotteluissa oli käsitelty muun muassa Rautaruukki Oyj:n aikaista palvelusvuosilisäjärjestelmää.

Edellä mainitun palvelusvuosilisäjärjestelmän mukaan Rautaruukki Oyj:hin kolme vuotta työsuhteessa olleet ovat saaneet tuntipalkkaansa 60 pennin lisän, kuusi vuotta työsuhteessa olleet 1 markan suuruisen lisän ja yhdeksän vuotta työsuhteessa olleet 1.50 markan lisän. Palvelusvuosilisäjärjestelmä poikkeaa työehtosopimuksen 10 §:n 5 momentissa sovitusta ja on siihen verrattuna lisäetuus. Paikallisen palvelusvuosilisäjärjestelmän lisäksi yrityksessä on noudatettu työehtosopimuksen mukaista palvelusvuosilisäjärjestelmää.

Heinäkuun 1. päivänä 1999 alkaneiden yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä työnantaja oli tarjonnut käytössä olleen paikallisen palvelusvuosilisäjärjestelmän tilalle useita muita vaihtoehtoja. Työntekijöiden edustajat eivät kuitenkaan olleet hyväksyneet näitä vaihtoehtoja, vaan he olivat vaatineet aikaisemman järjestelmän pysyttämistä voimassa.

Palvelusvuosilisästä ja eräistä muista kiistanalaisista kysymyksistä oli laadittu metalli- teollisuuden työehtosopimuksen mukainen erimielisyysmuistio ja asiaa oli käsitelty Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä. Liitot olivat kuitenkin jääneet paikallista palvelusvuosilisää koskevassa asiassa erimielisiksi, eikä asiassa ollut päästy ratkaisuun myöskään työnantajan ja työntekijöiden edustajien välisissä neuvotteluissa. Työnantaja oli 9.12.1999 irtisanonut palvelusvuosilisäjärjestelmän kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

Työtaistelutoimenpiteet

Yhteistoimintaneuvottelujen ollessa jo käynnissä olivat työntekijöiden pääluottamusmies, teknisten toimihenkilöiden yhdyshenkilö ja teollisuustoimihenkilöiden luottamusmies esittäneet 13.8.1999 tehtaanjohtajalle, että mikäli yhtiö ei hyväksy henkilöstön liikkeen luovutukseen liittyviä esityksiä maanantaihin 16.8.1999 kello 8:aan mennessä, olisi Otanmäen tehtaan koko henkilöstö mainittuna päivänä poissa työstä neljä tuntia työvuorossa. Myös Oulun toimipisteen teknisten toimihenkilöiden oli ilmoitettu olevan mainittuna ajankohtana poissa töistä. Edellä tarkoitettu henkilöstön puolesta esitetty vaatimus oli koskenut muun muassa Rautaruukki Oyj:n aikaisten palvelusvuosietuuksien, palvelusvuosilisäjärjestelmän sekä eräiden palkkaetuuksien säilyttämistä. Koska työnantaja ei ollut suostunut vaatimuksiin, oli Otanmäen tehtaalla ollut 16.8.1999 neljän tunnin työnseisaus. Tähän oli osallistunut 380 työntekijää ja 49 teknistä toimihenkilöä. Myös Oulussa seitsemän teknistä toimihenkilöä oli ollut lakossa.

Muiden työntekijöiden mukana lakkoon olivat osallistuneet Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet sekä kaikki luottamusmiehet lukuun ottamatta pääluottamusmiestä. Sähkömiesten luottamusmies ei ollut osallistunut työtaisteluun, mutta sen sijaan kolme Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston toimikunnan jäsentä oli ollut mukana työtaistelussa.

Työnantajan edustaja oli välittömästi työtaistelun alkamisen jälkeen esittänyt pääluottamusmiehelle kirjallisen vaatimuksen työtaisteluiden lopettamisesta.

Työnantaja oli 9.12.1999 antanut työntekijöiden edustajille neuvotteluesityksen, joka koski enintään 120 henkilön mahdollista lomauttamista maaliskuussa 2000. Työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä oli myös 9.12.1999 neuvoteltu palvelusvuosilisäjärjestelmästä. Tässä neuvottelutilaisuudessa työnantaja oli irtisanonut paikallisen palvelusvuosilisäjärjestelmän. Välittömästi neuvottelun jälkeen luottamusmiehet olivat kokoontuneet pääluottamusmiehen tiloihin, joista he olivat poistuneet hieman kello 13:n jälkeen.

Työnantaja oli tämän jälkeen kuullut huhuja, joiden mukaan työntekijät suunnittelivat lakkoa. Tehtaanjohtaja oli tämän vuoksi soittanut pääluottamusmiehelle ja kysynyt, pitikö paikkansa, että työntekijät olisivat lakossa perjantaina 10.12. ja maanantaina 13.12.1999. Pääluottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden olevan lakossa mainittuina aikoina, minkä lisäksi hän oli todennut, että jatkosta ei ole tietoa. Lakon syyksi pääluottamusmies oli ilmoittanut sen, että työnantajan harjoittaman henkilöstöpolitiikan vuoksi työntekijöiden mitta oli täysi. Pääluottamusmiehen mukaan viimeinen pisara oli palvelusvuosilisäjärjestelmän irtisanominen ja se, että työnantaja oli päättänyt palkkaneuvottelut eivätkä neuvottelut palvelusvuosilisäjärjestelmästä edenneet. Tehtaanjohtaja oli tuossa yhteydessä ilmoittanut lakon olevan laiton ja vaatinut kaikkia työntekijöitä tulemaan työhön.

Työnantajan edustaja oli aamulla 10.12.1999 soittanut pääluottamusmiehelle ja pyytänyt kirjallista selvitystä lakon syystä. Tähän pääluottamusmies ei ollut suostunut, vaan hän oli ilmoittanut antaneensa suullisen vastauksen tehtaanjohtajalle. Tehtaanjohtaja oli tämän jälkeen pyytänyt kirjallista selvitystä lakon syystä, mutta pääluottamusmies oli kieltäytynyt edelleen antamasta sitä. Tämän jälkeen työnantaja oli 10.12.1999 kello 8.30 esittänyt pääluottamusmiehelle kirjallisen vaatimuksen työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun lopettamisesta.

Varapääluottamusmies oli antanut 9.12.1999 Kainuun Sanomille lausunnon lakon syistä. Varapääluottamusmiehen mukaan lomautusuhallakin oli ollut vaikutusta työnseisauksiin, mutta palvelusvuosilisäsopimuksen irtisanominen oli ollut viimeinen pisara. Tämä varapääluottamusmiehen lausunto oli ilmestynyt sanomalehdessä 10.12.1999. Pohjolan Työ -nimisessä lehdessä oli 14.12.1999 julkaistu Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston puheenjohtajan lausunto, jonka mukaan lakon syynä olivat olleet Rautaruukki Oyj:n aikaisten etujen karsiminen, joista suurin oli palvelusvuosilisäjärjestelmä. Puheenjohtajan mukaan lomautusuhka oli jouduttanut lakkoa.

Työtaisteluiden työehtosopimukseen kohdistuminen

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä solmitun metalliteollisuuden työehtosopimuksen II luvussa on sovittu työpalkkaa koskevista määräyksistä. Työehtosopimuksen 10 §:n 5 momentissa on palvelusvuosilisää koskevat määräykset. Työehtosopimuksen osana noudatetaan myös keskusjärjestöjen välistä yleissopimusta, johon sisältyvän työnjohto-oikeutta koskevan määräyksen mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Samansisältöiset määräykset on myös Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Sähköalojen ammattiliiton välillä solmitun metalliteollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimuksessa.

Edellä selostettujen työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa säilyttämään paikallinen palvelusvuosilisäjärjestelmä sekä Rautaruukki Oyj:n aikaiset paikalliset lisäetuudet. Lisäksi joulukuussa tapahtuneilla työtaistelutoimenpiteillä oli ollut tarkoitus painostaa työnantajaa luopumaan lomautuksista. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet edellä mainittuihin työehtosopimusten määräyksiin.

Ammattiosastojen vastuu

Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston vastuuta työtaistelutoimenpiteistä korosti erityisesti se, että pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia. Lisäksi molemmat ammattiosastot vastasivat siitä, että luottamusmiehet olivat olleet mukana tekemässä päätöstä laittomaan työtaisteluun ryhtymisestä. Myös pääosa ammattiosastojen asettamista luottamusmiehistä ja ammattiosastojen toimikuntien jäsenet olivat olleet mukana työtaisteluissa. Kumpikaan ammattiosasto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä välttämään lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimiin ryhtymistä. Pääluottamusmies ja ammattiosastojen asettamat luottamusmiehet eivät olleet myöskään ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Vahingot

Työtaistelutoimenpiteet olivat aiheuttaneet tuotannon menetystä ja sen mukana huomattavia taloudellisia tappioita. Lakkojen johdosta työnantajalle oli aiheutunut noin 650 000 markan myyntikatteen menetys. Työtaistelutoimenpiteet ovat myös vaarantaneet asiakassuhteita ja aiheuttaneet mahdollisesti toimitusaikojen viivästymisiä.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto on vastauksessaan, johon Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työtaistelut ja niiden tausta

Kanteessa mainitun liikkeen luovutuksen yhteydessä käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen kohteena oli ollut lukuisia sellaisia työntekijöille aikoinaan kuuluneita etuuksia, jotka työnantaja oli ilmoittanut poistavansa siitä syystä, että työnantajan mukaan kysymys oli sellaisista etuuksista, joiden ei yleensä katsottu siirtyvän liikkeen luovutuksen kautta uuden työnantajan vastattaviksi. Työntekijät olivat suhtautuneet ymmärtäväisesti etuuksien poistumiseen, vaikka itsestään selvää oli, että tämä ei työntekijöiden kannalta ollut miellyttävää.

Poistettavien etuuksien joukossa on ollut muun muassa kanteessa mainittu palvelusvuosilisä, jonka yksipuolinen poistaminen tai sisällyttäminen palkkarakenteeseen ei ole työntekijöiden mielestä työnantajan yksipuolisesti määrättävissä. Palvelusvuosilisäjärjestelmä on muodostunut työntekijöiden työsuhteen ehdoksi työsopimusperusteisena etuutena. Tällä etuudella ei ole mitään tekemistä työehtosopimuksen palvelusvuosilisäjärjestelmän kanssa. Työnantajan ja työntekijäpuolen välillä oli jo 1980-luvun alkupuolella sovittu siitä, että työntekijät saavat palvelusvuosiinsa perustuen (3, 6 ja 9 vuotta) tietyn erillisen pennimääräisen lisän. Tämä erillinen lisä ei perustu työehtosopimukseen, vaan se on selkeästi työsopimusperusteinen etuisuus.

Työntekijöiden näkökulmasta katsottuna yhteistoimintaneuvottelut oli käyty siinä hengessä, että kysymyksessä ei ollut neuvottelu vaan työnantajan saneluratkaisu. Tämä oli herättänyt ihmetystä työntekijöiden edustajissa. Kun taustalla oli ollut riita muun muassa palvelusvuosilisän yksipuolisesta poistamisesta, oli kaiken seurauksena ollut kanteessa mainittu lyhyt työnseisaus elokuussa 1999. Tämä työnseisaus oli ollut lähinnä vastalause työnantajan menettelytavoille yhteistoimintaneuvottelujen aikana.

Työntekijöiden edustajat olivat pyrkineet ratkaisemaan yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen riitaisiksi jääneet asiat siten, että niistä oli laadittu erimielisyysmuistio. Tämä oli toimitettu Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle ja Metallityöväen Liitolle 1.9.1999. Liitot olivat käsitelleet muistiota muistioneuvotteluissa 8.12.1999. Neuvotteluissa ne olivat päätyneet yhteisymmärrykseen ja työntekijöiden eduksi oli päädytty palkkausrakenteeseen liittyvän APO 2-asian osalta. Riidanalainen palvelusvuosietuus (ei siis lisä) oli ratkaistu työnantajan eduksi. Liitot olivat jääneet erimielisiksi nimenomaan paikallista palvelusvuosilisää koskevassa asiassa.

Kanteessa mainittu joulukuussa 1999 toimeenpantu työnseisaus oli aiheutunut yksinomaan siitä syystä, että työnantaja oli ilmoittanut irtisanovansa palvelusvuosilisäjärjestelmän. Työntekijät olivat katsoneet tämän työnantajan yksipuolisen toimenpiteen lainvastaiseksi. Työntekijät olivatkin joulukuussa 1999 käytyjen neuvottelujen yhteydessä esittäneet, että palvelusvuosilisää koskeva erimielisyys viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi. Työnantaja ei ollut tähän esitykseen suostunut, jolloin seurauksena oli ollut työntekijöiden poistuminen työpaikalta ja työnseisaus, joka oli kestänyt kaksi päivää. Työnseisaus oli siten johtunut työnantajan yksipuolisesta palvelusvuosilisäjärjestelmän irtisanomisesta. Työnantajan ilmoittama lomautusuhka ei ollut vaikuttanut työtaistelun syntymiseen.

Ammattiosaston vastuu

Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosastoon kuuluvat työntekijät, luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat osallistuneet työnseisauksiin kanteessa mainituin tavoin. Luottamusmiehet eivät olleet pyrkineet estämään työnseisausta. Tämä johtui siitä, että sekä ammattiosasto että sen edustajat olivat olleet sitä mieltä, että joulukuussa toimeenpantu työnseisaus ei kohdistunut työehtosopimukseen, vaan se oli aiheutunut työnantajan yksipuolisesta palvelusvuosilisäjärjestelmän irtisanomisesta. Mikäli työtaistelutoimenpiteiden katsottaisiin kuitenkin kohdistuneen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, tulisi hyvityssakkoja alentavina tekijöinä ottaa huomioon edellä mainitut työnantajan toimenpiteet lakkojen syynä.

Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosastossa on maksavia jäseniä noin 400.

SÄHKÖALOJEN AMMATTILIITON VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähköalojen ammattiliitto on vastauksessaan, johon Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosasto on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Sähköalojen ammattiliitto on lisäksi vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n velvoittamista korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosastoon kuuluvia työntekijöitä oli poistunut työpaikalta kanteessa mainituin tavoin. Mainitun ammattiosaston edustajat eivät olleet esittäneet työnantajalle minkäänlaisia vaatimuksia. Myöskään työnantajan taholta ei ammattiosaston edustajille ollut esitetty vaatimusta työtaisteluiden lopettamisesta.

Työstä poistumiset olivat johtuneet siitä, että työnantaja oli ryhtynyt alentamaan työntekijöiden palkkoja. Työntekijät eivät olleet vaatineet mitään työehtosopimuksen vastaista. Työnantaja oli siten omalla menettelyllään aiheuttanut työnseisausten syntymisen.

Sähkömiesten luottamusmies oli ollut sairauslomalla perjantaina 10.12.1999 ja palannut työhön maanantaina 13.12.1999. Luottamusmies ei ollut osallistunut työpaikalla 13.12.1999 pidettyyn kokoukseen, eikä hän ollut voinut estää ammattiosastoon kuuluvien työntekijöiden poistumista työpaikoilta. Varaluottamusmies oli ollut työssä Saksassa, eikä hän myöskään ollut voinut estää työstä poistumista.

Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosastossa on 15 maksavaa jäsentä. Lisäksi ammattiosaston jäseninä on ammattiin opiskelevia henkilöitä, jotka eivät maksaneet täyttä jäsenmaksua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Lakko on toimeenpantu ilmoituksen mukaisesti ja siihen ovat kanteessa kerrotuin tavoin osallistuneet Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosastoon kuuluvat työntekijät.

Kun käydyissä neuvotteluissa ei tämän jälkeenkään ole päästy sopimukseen palkkaukseen liittyvistä kysymyksistä, työnantaja on 9.12.1999 irtisanonut palvelusvuosilisäjärjestelmää koskevan sopimuksen. Samana päivänä työnantaja on myös ilmoittanut työntekijäpuolen edustajille enintään 120 työntekijän mahdollisesta lomauttamisesta seuraavan vuoden maaliskuussa. Tämän jälkeen molempiin ammattiosastoihin kuuluvat työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 10.12. ja 13.12.1999. Lakon syyksi työntekijäpuolelta on ilmoitettu työnantajan harjoittama henkilöstöpolitiikka ja palvelusvuosilisäjärjestelmän irtisanominen.

Toimeenpantuihin lakkoihin ovat muiden työntekijöiden ohella osallistuneet myös kanteessa mainitut ammattiosastojen edustajat.

Työtaistelujen kohdistuminen työehtosopimukseen

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 10 §:n 5 momentissa on palvelusvuosilisää koskevat määräykset. Työehtosopimuksen II luvussa on sovittu myös muista palkkaukseen liittyvistä määräyksistä. Työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden yleissopimuksessa on muun muassa työnantajan työnjohto-oikeutta koskeva määräys, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Metalliteollisuuden sähköalojen työntekijöiden työehtosopimuksessa on samansisältöiset määräykset kuin edellä mainitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa.

Lakkojen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin palvelusvuosilisäjärjestelmää ja palkkausta muutoinkin koskeviin vaatimuksiin. Lakot ovat tältä osin kohdistuneet työehtosopimusten palvelusvuosilisää ja palkkausta koskeviin määräyksiin. Siltä osin kuin joulukuussa toimeenpannut lakot ovat olleet vastalause työnantajan ilmoittamille mahdollisille lomautuksille, ovat lakot kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimusten työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosastojen vastuu työtaistelutoimenpiteistä

Ammattiosastot ja niiden edustajat eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosastot vastaavat myös kanteessa mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun. Ammattiosastot ovat siten syyllistyneet asiassa työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosasto ovat velvollisia korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Kohtuullisena korvauksen määränä on, huomioon ottaen asian laatu ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet, pidettävä 3 000 markkaa.

Jutun näin päättyessä saa Sähköalojen ammattiliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle, Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosaston 24 000 markkaa ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosaston 2 000 markkaa.

Otanmäen Metalli- ja kaivostyöväen ammattiosasto ja Otanmäen sähkötyöntekijäin ammattiosasto velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Sähköalojen ammattiliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Lindahl, Palomäki ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.