Court rules that sandblasting rates depend on whether the building is primarily cast-in-place or element-based. Dismissed claim for higher rates on element walls in a mixed structure.

Työntekijät olivat sopineet työnantajansa kanssa kerrostalon pintojen hiekkatasoitetöiden tekemisestä työehtosopimuksen mukaisilla urakkahinnoilla. Kyseinen kerrostalo oli muutoin elementtirakenteinen, mutta sen kantavat väliseinät ja porraskäytävät samoin kuin osa välikattorakenteista oli valettu paikalla suurmuottimenetelmää käyttäen.

Maalausalan työehtosopimuksessa on koneellisesta hiekkatasoitetyöstä sovittu eri urakkahinnat suurmuottimenetelmällä ja elementtimenetelmällä rakennettua kerrostaloa varten. Lisäksi työehtosopimuksessa on oma hinnoittelu tiili- ja lautavalupintoja varten. Tulkintaerimielisyydessä oli kysymys siitä, olisiko työnantajan tullut työehtosopimuksen perusteella maksaa korkeamman suurmuottimenetelmällä rakennetun kerrostalon hinnoittelun mukaan myös elementtimenetelmällä valmistettujen pintojen tasoitetyöstä.

Tuomiossa on katsottu, että hinnoittelua sovellettaessa kerrostalo on joko suurmuottimenetelmällä tai elementtimenetelmällä rakennettu sen perusteella, kummalla menetelmällä sen tasoitettavat pinnat on pääosin tehty. Tällöin elementtimenetelmällä rakennetussa kerrostalossa myös suurmuottimenetelmällä rakennettujen pintojen tasoitetyöhön voidaan soveltaa elementtirakenteisten pintojen tasoitetyön hinnoittelua.

Työnantaja, joka oli elementtimenetelmällä rakennetussa kerrostalossa maksanut palkan tasoitettavien pintojen mukaan, ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 12

KANTAJA Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT Suomen Maalarimestariliitto ry, Helsinki

Maalausliike Pöntinen Ky, Mikkeli

ASIA Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.12.1999

Pääkäsittely 17.1.2000

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennusliiton välillä solmittuun maalausalan urakkahinnoitteluun sisältyy määräykset koneellisesta hiekkatasoitetyöstä. Nämä määräykset jakaantuvat yleismääräyksiin ja lisähintoihin, minkä lisäksi sopimukseen on otettu hinnoittelutaulukot erikseen suurmuottimenetelmällä rakennettua kerrostaloa (Taulukko n:o 1), elementtimenetelmällä rakennettua kerrostaloa (Taulukko n:o 2) ja tasasaumaisia tiili- ja lautavalupintoja varten (Taulukko n:o 3). Taulukoissa on sovittu tasoitetyöstä maksettavista kokonaishinnoista neliömetriä kohti käsittelykertojen määrän perusteella. Taulukoissa on lisäksi eri työvaiheille osahinnat, jotka työehtosopimuksen mukaan muodostuvat kokonaishinnan perusteella.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta

- vahvistamaan, että maalari A:n ja maalari B:n Maalausliike Pöntinen Ky:lle marras- ja joulukuun 1997 aikana Mikkelin Asumisoikeus Oy -nimisessä kohteessa tekemään tasoiteurakkatyöhön on tullut soveltaa maalausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan urakkahinnoittelun koneellisia hiekkatasoitetöitä koskevan taulukon 1 hintoja,

- velvoittamaan Maalausliike Pöntinen Ky:n suorittamaan A:lle ja B:lle edellä mainitun urakkahinnoittelutaulukon 1 nojalla urakkapalkkaa yhteensä 1 940 markkaa 30 penniä laillisine korkoineen,

- tuomitsemaan Maalausliike Pöntinen Ky:n työehtosopimuksen urakkahinnoittelua koskevien määräysten tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla,

- tuomitsemaan Suomen Maalarimestariliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla, ja

- velvoittamaan Suomen Maalarimestariliiton ja Maalausliike Pöntinen Ky:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A ja B ovat olleet työsuhteessa Maalausliike Pöntinen Ky:hyn. B:n työsuhde alkoi 9.1.1980 ja jatkuu edelleen. A:n työsuhde alkoi vuonna 1979 ja päättyi vuoden 1999 maaliskuussa. B:n ja A:n työtehtäviin kuuluivat maalaus- ja tasoitetyöt Maalausliike Pöntinen Ky:n urakoimissa rakennuskohteissa.

Maalausliike teki 7.11.1997 A:lle ja B:lle urakkatyötarjouksen Mikkelin Rauhanniemeen rakennettavan Mikkelin Asumisoikeus Oy:n asuinkerrostalon pintojen tasoitetyöstä. A ja B eivät hyväksyneet tehtyä hintatarjousta, koska he arvioivat sen jäävän alle työehtosopimuksen vähimmäishinnoittelun. Osapuolet kuitenkin sopivat suullisesti, että urakka tehdään työehtosopimuksen mukaisilla urakkapalkoilla. Työ tehtiin marras- ja joulukuussa 1997 noin kuudessa viikossa.

Työmaa käsitti kerrostalon, jossa on 27 huoneistoa viidessä asuinkerroksessa sekä kerho-, pesutupa- ja varasto- ynnä muita tiloja kellarikerroksessa. Urakkaan kuului kohteen betoni-, tiili- ja gyproc-seinien sekä porraskäytävien kattojen tasoitus koneellisella ruiskumenetelmällä.

Tasoitusurakan kohteena olevassa kerrostalossa oli käsiteltäviä pintoja yhteensä noin 4 641 neliömetriä. Pinnat jakaantuivat seuraavasti:

- noin 30 prosenttia oli betonikattoja, jotka oli rakennettu paikalle tuoduista, yhteen liitetyistä ontelolaatta-elementeistä, joiden reunat oli valettu paikalla,

- noin 33 prosenttia oli betoniseiniä, jotka olivat elementtirakenteisia ulkoseiniä ja paikalla valettuja kantavia väliseiniä,

- noin 11 prosenttia oli paikalla valettuja rappukäytävien kattoja ja seiniä,

- noin 8 prosenttia oli tiiliseiniä, jotka olivat huoneistojen puolelta tasoitettuja saunojen, kylpyhuoneiden ja WC-tilojen seiniä,

- noin 12 prosenttia oli gyproc-seiniä, ja

- noin 4 prosenttia oli gyproc-kattoja.

Lisäksi kohteessa tehtiin tasoitetyön edellyttämä sähkökeskuskoteloiden ja sähkörasioiden sekä ikkunoiden ja ovien suojaus ennen massan ruiskuttamista ja tasoittamista.

Urakkakohteen kerrostalo tehtiin suurmuotti- ja elementtitekniikkaa yhdistäen, osa pinnoista valettiin paikalla ja osa tuotiin elementteinä. Suurmuottitekniikan jäljiltä pinta on epätasaisempi ja edellyttää enemmän tasoitetyötä, joten työn hinta on kalliimpi elementtiosien tasoitustyöhön verrattuna.

A ja B olettivat, että työhön sovellettaisiin maalausalan katto- ja seinärakenteiden tasoitetöiden urakkahinnoittelun taulukkoa 1, koska kyse oli kohteesta, jonka rakentamisessa käytettiin suurmuottimenetelmää elementtitekniikan ohella ja koska aikaisemminkin vastaavanlaisissa sekatekniikalla valmistetuissa kerrostaloissa yhtiö oli koneellisessa hiekkatasoitetyössä maksanut taulukon 1 mukaista palkkaa. Työnantaja kuitenkin yksipuolisesti muutti hinnoitteluperustetta ja maksoi elementtitekniikalla tehdyistä pinnoista oman hinnoittelunsa mukaisen palkan, joka oli pienempi kuin taulukon 1, mutta suurempi kuin taulukon 2 mukainen palkka.

Työehtosopimuksen mukainen urakkapalkka olisi kohteesta ollut 37 443,30 markkaa, mutta yhtiö maksoi työstä 35 503 markkaa, joten työntekijöiden saatava oli 1 940,30 markkaa.

Työehtosopimuksen hinnoittelu lähtee periaatteesta, että hinnoittelu koskee joko koko kerrostaloa tai yksittäisiä pintoja koskevia töitä. Taulukot 1 ja 2 koskevat kerrostalon valmistusmenetelmää ja taulukko 3 tietyssä kerrostalossa olevia yksittäisiä pintoja ja seiniä. Koska taulukoiden 1 ja 2 mukaan kerrostalo tehdään joko elementti- tai suurmuottitekniikalla, sisältävät taulukot työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräykset. Taulukot eivät kerrostalokohtaisina voi tulla yhdistettäviksi yhdistetyn valmistustekniikan tilanteissa, koska tällaisesta ei ole sovittu eikä tarkoitettu, eikä puheena olevia hinnoittelumääräyksiä sovellettu sillä tavalla myöskään käytännössä.

Hinnoittelutaulukoilla 1 ja 2 oli sovittu, että taulukot ovat talokohtaisia. Suurmuottitekniikan käyttö kohteen valmistuksessa merkitsee aina taulukon 1 soveltamista tasoitustöihin. Sitä, missä määrin suurmuottitekniikkaa tuli olla käytetty valmistuksessa, jossa taulukko 1 tuli sovellettavaksi, ei ollut osapuolten kesken sovittu. Määräyksessä ei myöskään käytetty ilmaisuja "pääosin" tai "suuremmaksi osaksi", jolloin olisi otettu kantaa valmistustekniikan pääasiallisuuteen. Sanamuoto tuli urakkahinnoitteluun vuonna 1970, jolloin yhdistettyjä menetelmiä ei yleensä käytetty rakentamisessa. Määräyksen sanamuoto ei ole muutoin ollut sopijapuolten keskustelujen kohteena. Liittojen kesken ei tätä ennen ole ollut riitaa hinnoittelumääräyksistä ja soveltamiskäytäntö yrityksissä on vakiintunut.

Työnantaja ei voinut luoda uusia hinnoitteluperusteita ja hintoja, eikä maksaa palkkaa alle taulukon 1 vähimmäispalkkojen, joka oli työn minimipalkka. Urakkapalkkakohtaa oli sovellettava määräyksen sanamuodon mukaan kuten osapuolet olivat yhteisesti aikanaan sopineet. Osapuolet eivät ole sopineet muusta tulkinnasta.

Vastaajayhtiö on vakavarainen, lähes 20 vuotta toiminnassa ollut perheyhtiö, jonka palveluksessa on pysyvästi 40 - 50 työntekijää ja sesonkiaikana kesäisin peräti 100 työntekijää. Vastaajayhtiö on urakoinut useita niin sanottuja sekatekniikalla valmistettuja kohteita.

Yhtiö sovelsi aikaisemmin urakkahinnoittelua koskevia määräyksiä siten kuin kantajaliitto nyt vaatii vahvistettavaksi. Se maksoi työntekijöille yhdistelmätekniikalla maksetuista kerrostaloista suurmuottitekniikan hinnoittelutaulukon mukaista palkkaa. Yhtiö yksipuolisesti ja tietoisesti muutti työehtosopimuksen tulkintaa ja soveltamiskäytäntöä ja alensi perusteetta hyvässä uskossa työskennelleiden työntekijöidensä palkkaa. Yhtiö rikkoi perustellusti ja tietensä selvää ja riidatonta palkkanormia ja kohdisti rikkomuksen pitkäaikaisiin työntekijöihinsä, jotka luottivat yhtiön aiempaan, 1990-luvun alusta asti voimassa olleeseen käytäntöön. Yhtiö ei myöskään etukäteen selvittänyt urakan hinnoitteluperusteita eikä laatinut sitä edellyttävää sopimusta ja työselitystä kuten urakkahinnoittelun 3 § edellytti.

Työnantajaliitto asettui puoltamaan yhtiön työehtosopimuksen sanamuodon vastaista ja yllättäen muuttunutta käytäntöä, joka johti palkkojen alenemiseen. Liitto tuki aktiivisesti yhtiötä ja siten laiminlöi sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Koneellisten hiekkatasoitetöiden urakkahinnoittelut kirjattiin maalausalan työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1970. Hinnoittelu jakaantui kahteen taulukkoon, mikä periaate on nykyäänkin käytössä. Työehtosopimusneuvotteluissa Rakennusliitto esitti ensin hiekkatasoitetöitä hinnoiteltavaksi yhdellä neliömetrihinnalla. Työnantajapuolelta yhtä hintaa kaikille hiekkatasoitetöille ei pidetty oikeana. Lopullisessa neuvottelutuloksessa taulukoita ja hintoja oli kaksi.

Betonipinnat saattavat olla tasoitetyön kannalta huomattavan erilaisia riippuen siitä, millä menetelmällä betonipinta on tehty. Aina 1960-luvulle saakka oli yleistä, että talot rakennettiin siten, että kaikki valutyö tehtiin työmaalla. Kuitenkin 1960-luvulla alkoi elementtirakentaminen yleistyä. Osa betoniseinistä, katoista tai lattioista tehtiin elementtitehtaissa ja elementit asennettiin paikoilleen työmaalla. Elementtitehtaassa valmistetun betonielementin pinta on sileämpää ja tasaisempaa kuin työmaalla valettu betonipinta. Tämän vuoksi elementtipinnan tasoittaminen vaatii vähemmän tasoitetta ja vähemmän työtä. Erilaisten hinnoittelutaulukoiden perusteena on siis se, että työ on erilaista riippuen siitä, minkälainen pinta on työn kohteena.

Neuvotteluosapuolien tiedossa vuonna 1970 oli, että kerrostaloja rakennettiin myös sekamenetelmällä. Tasoitetyöt haluttiin kuitenkin hinnoitella talokohtaisesti käytetyn menetelmän perusteella. Työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti tulee talotyypit luokitella joko elementtitekniikalla tai suurmuottimenetelmällä rakennettuihin taloihin ja sen jälkeen maksaa jomman kumman taulukon mukaan työstä koko talossa.

Kun elementtitaloissa yleisesti käytetään myös paikalla valettuja osia, ei taulukko 2 Rakennusliiton kannan mukaisesti tulkittuna olisi tullut juuri koskaan sovellettavaksi. Tosin tätä asiaa koskevissa erimielisyysneuvotteluissa Rakennusliitto esitti käsityksenään, että taloissa, joissa on olennaisesti sekä taulukon 1 että taulukon 2 mukaisia pintoja, ei saa soveltaa taulukkoa 2. Kuitenkaan ei neuvotteluissa eikä myöhemminkään ole sovittu, kuinka paljon pintoja tulee olla, jotta niitä olisi olennaisesti.

Käytäntö, että tasoitetöiden hinnoittelu suoritetaan talotyyppien asemesta pintojen mukaan, on melko yleistä. Kun samassa talossa on tasoitettavia elementtitekniikalla tehtyjä betonipintoja, suurmuottimenetelmällä tehtyjä betonipintoja, tiilipintoja, lautavalupintoja ja gyproc-levypintoja, on jokaiselle pinnalle sovittu oma hintansa. Kun Maalausliike Pöntinen Ky:n ja tasoitemiesten A ja B välinen hinnoitteluriita tuli työnantajaliiton tietoon, ehdotti se ensimmäisenä pintojen mukaista hinnoittelua. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli sovittu työehtosopimuksen mukaisesta hiekkatasoitetöiden hinnoittelusta. Työnantajan mukaan kyseinen kohde oli luokiteltu elementtimenetelmällä rakennetuksi taloksi. Näin ollen työnantaja ylitti kohteessa työehtosopimuksen määräykset, kun se maksoi urakkapalkan pintojen eikä taulukko 2:n mukaan.

Työnantaja ei yksipuolisesti muuttanut hinnoitteluperustetta. Vaikka yrityksessä olisikin aikaisemmin noudatettu muunlaista hinnoittelua, sovittiin tässä työssä noudatettavaksi työehtosopimuksen urakkahinnoittelua. Vastaajayhtiössä ei urakoista tehty kirjallisia sopimuksia, koska hinnoittelussa noudatettiin työehtosopimuksen määräyksiä.

Kanteessa esitetyn suoritusvaatimuksen markkamäärää ei ole riitautettu.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A ja B ovat kanteessa kerrotuin tavoin sopineet työnantajansa Maalausliike Pöntinen Ky:n kanssa Mikkelin Rauhanniemeen rakennettavan kerrostalon pintojen hiekkatasoitetöiden tekemisestä työehtosopimuksen mukaisilla urakkahinnoilla. Kyseinen kerrostalo oli muutoin elementtirakenteinen, mutta sen kantavat väliseinät ja porraskäytävät samoin kuin osa välikattorakenteista oli valettu paikalla suurmuottimenetelmää käyttäen.

Työehtosopimuksessa on koneellisesta hiekkatasoitetyöstä sovittu eri urakkahinnat suurmuottimenetelmällä (taulukko 1) ja elementtimenetelmällä (taulukko 2) rakennettua kerrostaloa varten. Lisäksi työehtosopimuksessa on oma hinnoittelu (taulukko 3) tiili- ja lautavalupintoja varten. Maalausliike Pöntinen Ky on maksanut palkan tehtyjen pintojen mukaan niin, että suurmuottimenetelmällä tehtyjen pintojen osalta on maksettu taulukko 1:n mukainen palkka, tiili- ja lautavalupintojen tasoitetyöstä taulukko 3:n mukainen palkka ja elementti- ja muiden pintojen tasoitetyöstä vähintään taulukko 2:n mutta alle taulukko 1:n mukainen palkka. Tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko työnantajan tullut tässä tapauksessa työehtosopimuksen perusteella maksaa taulukko 1:n mukainen palkka myös viimeksi mainittujen pintojen tasoitetyöstä.

Työehtosopimuksen tulkinta

Työtuomioistuimessa on kuultu työehtosopimuksen tulkinnasta todistajina kantajaliiton jaostosihteeriä C:tä sekä vastaajaliiton entistä toimitusjohtajaa D:tä ja maalausalan yrittäjää E:tä.

C on kertonut, että maalausalan työehtosopimus lähtee siitä, että urakat hinnoitellaan työvaiheittain niin, että kaikilla työvaiheilla on oma hinta. Kuitenkin tasoitetöiden osalta on päädytty sopimaan talotyyppikohtaisista taulukoista niin, että kaikkia pintoja ei tarvitse erikseen mitata. Poikkeuksen muodostavat taulukon 3 mukaiset tiili- ja lautavalupinnat, joita voi olla sekä suurmuottimenetelmällä että elementtimenetelmällä rakennetuissa kerrostaloissa. Tiili- ja lautavalupintojen osalta on sovittu eri hinnoittelu sen vuoksi, että ne poikkeavat tarvikemenekiltään ja työmäärältään oleellisesti muista tasoitettavista pinnoista.

Todistajan mukaan työehtosopimuksella on sovittu hinnoittelun vähimmäistasosta. Tästä seuraa, että jos jossakin kerrostalossa on sekä elementtirakenteisia että suurmuottimenetelmällä valmistettuja tasoitettavia pintoja, sovellettavaksi tulee koko talon osalta taulukko 1:n mukainen hinnoittelu, koska muutoin osa työstä tehtäisiin alle työehtosopimuksen mukaisten hintojen. Liittojen välillä ei ole sovittu mistään tietystä osuudesta suurmuottimenetelmällä rakennettuja pintoja, jonka perusteella muutoin elementtirakenteinen kerrostalo katsottaisiin urakkahinnoittelua sovellettaessa suurmuottimenetelmällä rakennetuksi. Sopimuksen lähtökohta on, että jos talossa on suurmuottimenetelmällä tehtyjä tasoitettavia pintoja, hinnoittelun tulee määräytyä aina taulukon 1 mukaan ja vain puhtaasti elementtimenetelmällä rakennettujen talojen tasoitetöihin sovelletaan taulukko 2:ta.

C:n mukaan viime vuosina on yleistynyt sellainen rakentaminen, että samassa talossa käytetään kummankin taulukon mukaista tekniikkaa. Käytännössä tällöin on usein sovittu työmaalla kokonaisurakasta. Jos kuitenkin suurmuottimenetelmällä tehtyjä pintoja suhteessa muihin pintoihin on ollut hyvin vähän, esimerkiksi muutama neliö tai prosentti, on kohtuussyistä voitu kehottaa sopimaan erikseen näistä töistä, vaikka se olisikin vastoin sopimuksen talokohtaiselle hinnoittelulle rakentuvaa periaatetta. Jos kuitenkin oleellinen osa pinnoista on suurmuottimenetelmällä tehtyjä, on koko talo taulukko 1:n mukaisen hinnoittelun piirissä.

D:n mukaan hinnoittelusta sovittaessa pääosa tuotannosta oli joko elementtimenetelmällä tai suurmuottimenetelmällä rakennettuja taloja. Tuolloin ei ollut tarvetta erikseen keskustella siitä, missä määrin jompaa kumpaa tekniikkaa tuli käyttää, jotta talo luokiteltaisiin sen tyyppiseksi taloksi. Jos talo oli valtaosin elementtirakenteinen, koko talossa voitiin soveltaa tämän talotyypin mukaista hinnoittelua tarvitsematta eritellä tasoitettavia pintoja moniin osiin. Näistä periaatteista ei ole ollut aiemmin mitään riitoja.

E on kertonut olleensa alan yrittäjä vuodesta 1964. Tasoitetöiden urakkahinnoittelua on sovellettu käytännössä niin, että elementtirakenteisessa talossa kaikkien tasoitettavien pintojen hinta on määräytynyt taulukko 2:n mukaan silloinkin, kun talossa on ollut suurmuottimenetelmällä rakennettuja pintoja. Tätä käytäntöä ei ole koskaan riitautettu eikä todistajan tiedossa myöskään muista yrityksistä ollut muunlaista käytäntöä. Todistajan käsityksen mukaan kysymys on hinnoittelumääräysten mukaisesta elementtitalosta, jos se on pääosiltaan rakennettu elementeistä. Tällainen talo ei muutu suurmuottitaloksi sen vuoksi, että esimerkiksi sen rappukäytävät on valmistettu paikalla valaen.

Maalausliike Pöntinen Ky:n soveltamiskäytännöstä on kuultu todistajina yhtiön luottamusmiehenä toimivaa maalaria F:ää ja vastaajayhtiön entistä omistajaa G:tä.

F:n kertoman mukaan yhtiö oli nyt riidanalaisessa tapauksessa muuttanut aiemmin noudattamaansa käytäntöä. Sen mukaan tasoitetöistä oli maksettu vastaavissa tilanteissa taulukko 1:n mukainen palkka kaikilta tasoitettavilta pinnoilta, kun nyt pinnat oli jaettu eri taulukoiden mukaisiksi. Yhtiön aikaisemmin maksamat palkat olivat sinänsä ilmeisesti ylittäneet työehtosopimuksen mukaiset vähimmäispalkat. Todistajan käsityksen mukaan jokseenkin kaikissa elementtitaloissa oli myös paikalla valettuja rakenteita.

G on puolestaan kertonut, että hän oli johtanut vastaajayhtiötä sen perustamisesta vuodesta 1979 lähtien aina vuoteen 1994 saakka. Kokonaan G oli vetäytynyt yrityksen palveluksesta vuonna 1996. Yhtiössä oli aina sovellettu tasoitetöiden hinnoittelua niin, että pääosaltaan elementtitekniikalla rakennetussa kerrostalossa elementtipintojen tasoituksesta on maksettu taulukko 2:n mukaan ja samassa talossa mahdollisesti tasoitettavista paikalla valetuista pinnoista oli maksettu taulukko 1:n mukainen hinta. Myös G:n käsityksen mukaan ilmeisesti kaikissa elementtitaloissa on ollut muullakin tekniikalla rakennettuja betoniosia.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että hinnoittelutaulukoissa 1 ja 2 on sovittu talotyyppikohtaisesta hinnoittelusta, josta poikkeuksen muodostavat määrättyjä pintoja koskevat taulukko 3:n mukaiset tasoitetyöt. Tavoitteena on ollut sopia järjestelmästä, jossa tietyntyyppisissä kerrostaloissa tarvitsee soveltaa edellä mainituin poikkeuksin vain yhtä taulukkoa. Tämä puolestaan on helpottanut urakan mittaamista ja jälkilaskentaa.

Sopijapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että elementtirakenteisissa kerrostaloissa voi jonkin verran olla myös suurmuottimenetelmällä rakennettuja tasoitettavia pintoja ilman, että koko talon pintojen tasoitetyö ilman muuta siirtyy taulukon 1 soveltamispiiriin. Rakennusliiton mielestä taulukko 1:n korkeampi hinnoittelu muodostaa kuitenkin työehtosopimuksessa sovitun vähimmäistason, joka periaatteessa estää taulukko 2:n käytön suurmuottimenetelmällä valmistettujen pintojen tasoituksessa.

Työtuomioistuin toteaa, että taulukko 3:ssa on sovittu pintakohtaisista vähimmäishinnoista. Muiden pintojen kohdalla ei ole vastaavalla tavalla sovittu vähimmäishinnoittelusta, vaan tasoitetyön hinnoittelu määräytyy talotyyppikohtaisesti. Taulukot 1 ja 2 osoittavat siten sen vähimmäishinnan, jolla tasoitetyö kyseisen tyyppisissä kerrostaloissa tehdään. Suurmuottimenetelmällä valmistettujen rakenteiden tasoitetöiden vähimmäishinnoittelu ei siten aina välttämättä määräydy taulukko 1:n mukaan, vaan siihen voidaan soveltaa myös taulukko 2:ta, jos tasoitetyö tehdään työehtosopimuksessa tarkoitetussa elementtimenetelmällä rakennetussa kerrostalossa.

Sopijapuolet eivät ole keskenään määritelleet, mitä sopimuksessa tarkoitetaan elementtitalolla ja mitä suurmuottimenetelmällä rakennetulla talolla. Sovittaessa aikoinaan hinnoittelutaulukoiden ottamisesta työehtosopimukseen ei tarkempaan erittelyyn ole ollut tarvettakaan, koska kerrostalorakennukset ovat olleet lähinnä mainittuja kahta tyyppiä täydennettynä esimerkiksi puu-, lautavalu- ja tiilirakenteilla. Toisaalta myös sekä elementti- että suurmuottivalutekniikoita on käytetty samoissa kerrostaloissa jo tuolloin ilman, että tällaisten tilanteiden varalle olisi sovittu erityisistä määräyksistä.

Edellä todetun mukaisesti suurmuottimenetelmällä tehtyjen pintojen tasoitetyön vähimmäishinnoittelu ei aina ilman muuta määräydy taulukko 1:n mukaan. Sovellettavan taulukon valinnassa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, onko talossa suurmuottimenetelmällä tehtyjä tasoitettavia pintoja siinä määrin, että taloa sen vuoksi on pidettävä tällä menetelmällä rakennettuna kerrostalona. Kun sopijapuolet eivät ole sopineet muista arviointiperusteista, on esitetyn selvityksen valossa perusteltua katsoa, että kerrostalon tasoitetöihin sovellettava taulukko määräytyy kokonaistarkastelun perusteella sen mukaan, kummalla menetelmällä rakennus on tasoitettavien pintojen perusteella pääosin katsottava tehdyksi. Tällöin sovellettavan urakkahinnoittelun kannalta rakennus on elementtimenetelmällä rakennettu kerrostalo, jos sen hiekkatasoitettavista pinnoista suurempi osa on elementtirakenteita kuin suurmuottimenetelmällä valmistettuja pintoja.

Tämän asian yhteydessä on jäänyt yksityiskohtaisesti selvittämättä, mikä osuus urakkakohteena olleen talon betonipinnoista oli valmistettu suurmuottimenetelmällä. Joka tapauksessa on riidatonta, että nyt kysymyksessä ollut urakkakohde on ollut pääosin elementtirakenteinen talo. Tällöin kyseisessä talossa tehtyjen hiekkatasoitetöiden vähimmäishinnoittelu on määräytynyt taulukoiden 2 ja 3 perusteella. Näin ollen Maalausliike Pöntinen Ky:n maksama urakkapalkka on myös riidanalaisilta osin ollut työehtosopimuksen vähimmäismääräysten mukainen.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ja B:llä ole oikeutta kanteessa vaadittuun maksetun urakkapalkan ja taulukon 1 mukaan määräytyvän urakkapalkan erotukseen.

Maalausliike Pöntinen Ky ei edellä todetun mukaisesti ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Näin ollen myöskään Suomen Maalarimestariliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Työehtosopimuksen urakkahinnoittelumääräysten soveltaminen nyt kysymyksessä olleessa tilanteessa on ollut siinä määrin tulkinnanvaraista, että Rakennusliitolla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Suomen Maalarimestariliiton ja Maalausliike Pöntinen Ky:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Tuulensuu, Palomäki ja Orpana jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.