Union rep elected dismissed from job due to health risks in original duties without prior notice.

Pääluottamusmies oli olkapääleikkauksen jälkeen todettu työkykyiseksi. Työterveyslääkäri oli kuitenkin pääluottamusmiehen sairaushistorian, omien havaintojensa ja työpaikan tuntemuksensa perusteella katsonut hänet terveydentilansa puolesta työnantajalla tarjolla oleviin työtehtäviin sopimattomaksi.

Yhtiö oli työterveyslääkärin lausuntoon vedoten kieltäytynyt ottamasta pääluottamusmiestä takaisin työhön katsoen tämän töihin palatessaan vaarantavan terveytensä. Yhtiö oli myöhemmin käsitellyt työsopimusta työntekijän työkyvyn menettämisen perusteella purkautuneena.

Tuomiossa on kysymys siitä, oliko pääluottamusmies jatkuvasta syystä työkyvytön tarjolla olleisiin työtehtäviin niin, että yhtiöllä sen vuoksi oli perusteet irtisanomisaikaa noudattamatta heti purkaa työsopimus. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 10

KANTAJA Kemianliitto ry, Helsinki

VASTAAJA Kemianteollisuus KT ry, Helsinki

KUULTAVA Amerplast Oy, Tampere

ASIA Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.11.1999

Pääkäsittely 14.12.1999

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 10.2.1998 solmitun muovi- ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 LUKU

LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3 Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Muun luottamusmiehen kuin pääluottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain (320/70) 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Luottamusmiehestä tai työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan kuin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 47f §:n 2 momentin (laissa 595/91) perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erittäin painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, on edellä mainittu korvaus työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään neljän ja enintään 24 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

Työntekijän kuuleminen

Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Soveltamisohje

Sopimuksen 9 §:ssä tarkoitetaan avustajalla esimerkiksi työntekijän omaa luottamusmiestä tai työtoveria.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Amerplast Oy:n menetelleen yleissopimuksen vastaisesti irtisanoessaan yhtiön Ikaalisten tehtaan pääluottamusmiehen A:n työsopimuksen 3.11.1998,

- velvoittaa Amerplast Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen yhteensä 33 000 markkaa laillisine korkoineen työsuhteen päättymisestä 3.11.1998 lukien,

- velvoittaa yhtiön maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen lakkauttamisesta yleissopimuksen vastaisesti 30 kuukauden palkkaa vastaavana määränä 225 000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

- tuomitsee Kemianteollisuus KT:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskenteli yhtiön Ikaalisten tehtaalla 10.4.1989 alkaen työsuhteensa päättymiseen 3.11.1998 asti. Tehtaan pääluottamusmieheksi hänet valittiin 1.1.1997 alkaneeksi toimikaudeksi. A hoiti työsuhteensa aikana lähes kaikkia tehtaan käytössä olevia koneita toimien pääasiassa saumauskoneenhoitajana. Osalla saumauskoneista työskentely oli voimakkaasti yläraajoja rasittavaa. A on kärsinyt työperäisistä yläraajavaivoista, joita hänellä on ollut molemmissa käsissään. Poissaoloja on aiheutunut myös muun muassa hengityselinvaivoista.

Työnantajan edustajat ehdottivat A:lle uudelleenkoulutukseen hakeutumista. Työnantajan painostuksen johdosta A suostui 29.10.1997 käydyssä neuvottelussa siihen, että hän ottaisi yhteyttä työvoimatoimistoon ja selvittäisi tätä kautta mahdollisuuksia sijoittua uuteen työhön. Yhdessä työvoimatoimiston kanssa päädyttiin siihen, että hän hakeutuisi perhepäivähoitajan koulutukseen.

A:lle suoritettiin olkapääleikkaus 11.11.1997. Leikkauksen suorittanut erikoislääkäri totesi 4.3.1998 A:n työkyvyttömäksi 5.4.1998 asti. Olkapäävaivojen jatkumisen ja perhepäivähoitajan koulutuksen alkamisen vuoksi A ei palanut työhön. Sen sijaan hän hakeutui työterveyslääkärin vastaanotolle 3.4.1998. Tällöin työterveyslääkäri kirjoitti hänelle sairauslomaa ajalle 3. - 30.4.1998, jota sittemmin jatkettiin vielä 10.5.1998 asti. Samassa yhteydessä työterveyslääkäri kirjoitti työnantajaa varten terveystarkastuksesta lausunnon, jossa todettiin A:n olevan terveydentilansa puolesta sopimaton työhönsä ja mainittiin jatkotoimena ammatillisen koulutuksen toteuttaminen.

A osallistui keväästä syyskuuhun 1998 perhepäivähoitajan koulutukseen. Koulutuksen aikana hän oli työharjoittelussa sekä perhepäivähoidossa että vanhusten huollossa. Hän selviytyi kaikista harjoittelun aikaisista työtehtävistään hyvin eikä leikattu käsi haitannut työntekoa. Hämeenkyrön kunnalla ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia tarjota perhepäivähoitajan työtä A:lle. Näin ollen hän ilmoitti yhtiölle palaavansa työhön 25.9.1998. Työnantaja kuitenkin ilmoitti, ettei sillä ollut tarjota A:lle työtä perustellen kieltoa hänen terveydentilallaan. Tämän jälkeenkin A oli useaan otteeseen yhteydessä yhtiön tehdaspäällikköön. Viimeisessä puhelinkeskustelussa marraskuun alussa 1998 tehdaspäällikkö ilmoitti, ettei A:ta voitaisi työllistää, mutta että hän voisi tulla keskustelemaan vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan.

A kävi erikoislääkärin vastaanotolla 7.10.1998. Erikoislääkäri totesi A:n työkykyiseksi. Mistään jatkohoidoista tervehtyneeseen olkapäähän ei sovittu. Erikoislääkäri laati havainnoistaan työvoimaviranomaisia varten 25.11.1998 päivätyn lääkärinlausunnon, jonka mukaan A:n vasen olkapää oli leikkaushoidolla parantunut.

A sai postitse tehdaspäällikön 26.11.1998 päiväämän työtodistuksen, jossa työsuhteen päättymispäiväksi oli merkitty 3.11.1998 ja päättymisen syyksi lääkärinlausunto. Työtodistukseen oli liitetty työterveyslääkärin 3.4.1998 laatima lausunto. A:ta ei ennen työsuhteen päättymispäivää ollut lainkaan kuultu työsuhteen päättämisen perusteista. Vasta Kemianliiton vaatimuksen jälkeen työnantaja oli 21.12.1998 päivätyssä selvityksessä täsmentänyt työsuhteen päättämisperusteita. Selvityksessä ilmoitettiin, että työsopimuksen päättämisen syynä oli ollut työterveyslääkärin lausunto, jossa A oli todettu työkyvyttömäksi yhtiön tarjoamiin työtehtäviin.

Kemianteollisuus KT sai tiedon A:n työsuhteen päättämisestä ja erikoislääkärin 25.11.1998 päiväämän lääkärinlausunnon sisällöstä lähes välittömästi sen jälkeen, kun A:lle ilmoitettiin työsuhteen päättymisestä. Kun Kemianteollisuus KT ei ole ryhtynyt toimiin A:n perusteettoman irtisanomisen peruuttamiseksi ja työsuhteen palauttamiseksi, se on rikkonut valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT, jonka lausumaan Amerplast Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT on lisäksi vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n oikea kyynärpää kipeytyi vuoden 1991 tammikuussa rullapussikoneella työskentelyssä. Vakuutusyhtiö oli hyväksynyt käden kipeytymisen rasitusvammaksi ja ammattitaudiksi. Vamman vuoksi A leikattiin syyskuussa 1992. Käsileikkauksen jälkeen A työskenteli pussikoneella marraskuuhun 1993 saakka. Tuolloin A oli toimittanut työnantajalle lausunnon, jonka mukaan hänelle ei jatkossa suositella työskentelyä mainitulla koneella. Vaikka A ei tämän jälkeen ollutkaan työskennellyt pussikoneella, hänen sairauspoissaolonsa olivat jatkuneet.

Lokakuussa 1994 yhtiön silloinen työterveyslääkäri suositteli A:lle uudelleen koulutusta oikean käden jatkuvien särkyjen ja oireiden johdosta. A:n vammoja arvioitiin lokakuussa 1995 kuntoutuslaitoksessa. Tuolloin havaittiin oireita myös vasemmassa kädessä ja lisäksi oikeassa olka- ja kyynärpäässä oli ollut kipua. Oikean olkapään alueella havaittiin myös jännekalkkia. Tutkimuksen tuloksena suositeltiin fysikaalisia hoitoja ja kehotettiin alan vaihtoon.

Sairauslomien pitkittyessä vuonna 1997 työpaikalla järjestettiin neuvottelu, jossa olivat läsnä A:n lisäksi tehdaspäällikkö, yhtiön työnjohtaja, työsuojeluvaltuutettu, työterveyshoitaja ja työterveyslääkäri. Siinä päädyttiin käynnistämään ammatillinen kuntoutus A:n siirtymiseksi toiseen ammattiin. Neuvottelujen jälkeen A on itse hakeutunut Hämeenkyrön ammatinvalinnanohjauspsykologille, jonka kanssa A:n koulutussuunnitelmaksi valittiin perhepäivähoitajan ammatti.

A leikattiin vuoden 1997 loppupuolella vasemman olkavarren jännetulehduksen johdosta. Leikkauksen jälkeen keväällä 1998 A:lle käynnistettiin kuntoutus ja hän oli sairauslomalla 10.5.1998 asti. Työterveyslääkäri kirjoitti 3.4.1998 A:lle lääkärinlausunnon, jossa suositeltiin ammatillista kuntoutusta. Hän piti A:ta terveydentilansa puolesta työhönsä sopimattomana.

Hämeenkyrön työvoimatoimistossa laadittiin 8.4.1998 ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma. A aloitti elokuussa 1998 perhepäivähoitajan työllisyyskurssin, jota ennen hän oli työkokeilukohteissa. Työllisyyskurssin jälkeen A ei ollut heti työllistynyt. Hän olisi voinut hakea lähihoitajakoulutukseen, jolta ajalta vakuutusyhtiö olisi maksanut päivärahan. Tätä A ei kuitenkaan ollut halunnut tehdä, vaan hän oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Tätä varten hän sai 18.9.1998 yhtiöltä pyynnöstään lausunnon, jonka mukaan A:n terveydentila esti häntä työskentelemästä pussikoneenhoitajana eikä yhtiöllä ollut tarjota hänelle muutakaan hänen terveydentilaansa sopivaa työtä.

A ajautui tämän jälkeen vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ja hakeutui aiemmista yhteisistä suunnitelmista poiketen takaisin työhön yhtiöön. Yhtiö ei kuitenkaan ollut voinut ottaa A:ta takaisin entiseen työhönsä ilman, että A olisi samalla vaarantanut terveydentilansa. Työterveyslääkäri oli edelleen sitä mieltä, ettei A terveydellisistä syistä soveltunut entiseen työhönsä tai muuhunkaan yhtiössä tarjolla olevaan työhön.

Yhtiön tehdaspäällikkö otti marraskuun alussa 1998 yhteyttä A:han keskustellakseen hänen mahdollisuuksista palata takaisin työhön. Tässä puhelinkeskustelussa A kieltäytyi tulemasta keskustelemaan työpaikalle tehdaspäällikön ja työterveyslääkärin kanssa 6.11.1998 mahdollisesta uudelleen sijoittamisesta. A ei siten työnantajan nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta tullut mainittuun tilaisuuteen. Väite siitä, ettei A:ta olisi kuultu ennen työsuhteen päättämistä tai annettu siihen ainakin mahdollisuutta, ei siten pitänyt paikkaansa.

A:n työsuhde purettiin 3.11.1998 alkaen sillä perusteella, että hän oli olennaisesti ja pysyvästi kykenemätön suoriutumaan yhtiössä tarjolla olevista työtehtävistä. Työterveyslääkärin 3.4.1998 päivätyn lausunnon mukaan A ei ollut terveydentilansa puolesta sopiva yhtiössä tarjolla oleviin työtehtäviin. Yhtiö ei voinut ottaa A:ta takaisin entiseen työhönsä ilman, että A olisi samalla vaarantanut terveydentilansa. A:lle annettiin mahdollisuus vielä ennen työsuhteen päättymistä hakeutua työkykynsä selvittämiseksi työterveyslääkärin vastaanotolle, jonne hän ei kuitenkaan saapunut. A:lle ei yhtiöstä löytynyt sellaista työtä, jossa hän ei olisi altistunut samoille sairauksille, joista hän oli jo pitkään kärsinyt.

A oli ollut liikunta- ja tukielinsairauksien johdosta poissa työstä vuonna 1990 yhdeksän päivää, vuonna 1991 26 päivää, vuonna 1992 213 päivää, vuonna 1993 47 päivää, vuonna 1994 75 päivää, vuonna 1995 73 päivää, vuonna 1996 89 päivää ja vuonna 1997 123 päivää. Vuonna 1998 A oli sairauslomalla aina 10.5. saakka, jonka jälkeen aloitettiin ammatillinen kuntoutus. A:n poissaoloprosentit olivat vastaavasti vuonna 1990 4,1, vuonna 1991 12,1, vuonna 1992 98,8, vuonna 1993 21,8, vuonna 1994 34,8, vuonna 1995 33,8, vuonna 1996 41,2 ja vuonna 1997 71,3.

A:n työkyvyttömyys oli vuosia jatkuneista tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuen luonteeltaan olennaista ja pysyvää. Työterveyslääkärin lausunnon mukaan ennuste A:n mahdollisuuksista selviytyä tulevaisuudessa työsopimuksensa mukaisista tehtävistä oli huono. Yhtiöllä oli työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy purkaa A:n työsopimus. Joka tapauksessa mahdollista korvausta määrättäessä vähentävänä seikkana tulee ottaa huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen, koska hän ei kehotuksesta huolimatta ollut hakeutunut työterveyslääkärin vastaanotolle eikä hän myöskään saapunut keskustelemaan mahdollisuuksistaan palata työhön. Korvausta vähentävänä tekijänä tuli myös ottaa huomioon A:n työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat.

Työnantajaliitto sai tietää työsopimuksen purkamisesta ja sen syistä vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Liitto ei siten ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

A on ollut Amerplast Oy:n palveluksessa yhtiön Ikaalisten tehtaalla 10.4.1989 alkaen työskennellen pääasiassa pussikoneen hoitajana. A on toiminut tehtaan pääluottamusmiehenä 1.1.1997 lukien.

Yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen 3.11.1998 lukien. A:n 26.11.1998 päivätyssä työtodistuksessa työsuhteen päättymisen syynä on viitattu lääkärin lausuntoon. Selvityksenä työsuhteen päättämisperusteista yhtiö on 21.12.1998 edelleen viitannut työterveyslääkärin lausuntoon, jonka mukaan A oli todettu olennaisesti ja pysyvästi kykenemättömäksi yhtiön tarjoamiin tehtäviin. Tässä oikeudenkäynnissä on työnantajapuolelta lisäksi vedottu siihen, että A oli 3.11.1998 kieltäytynyt tulemasta keskustelemaan mahdollisesta työhönpaluusta ja uudelleen sijoittamisesta. Kun yhtiöllä ei ollut tarjota A:lle hänen työkykyään vastaavia tehtäviä, yhtiötä ei sen käsityksen mukaan voitu kohtuudella velvoittaa jatkamaan sopimussuhdetta A:n kanssa.

A:n työkyky

A:n liikunta- ja tukielinsairauksista on aiheutunut sairauspoissaoloja vastauksessa kerrotulla tavalla. Työterveyslääkäri on vuonna 1994 ensimmäisen kerran suositellut uudelleen koulutusta, mikä kuitenkaan ei tuolloin toteutunut.

A:n sairauspoissaolojen jatkuttua työnantaja on 29.10.1997 järjestänyt A:n ja yhtiön työterveyshuollosta vastaavien henkilöiden kanssa suunnittelupalaverin A:n hakeutumisesta kuntoutukseen. Keskustelussa on todettu tilanteen olevan kestämätön työnantajan kannalta ja toisaalta myös työntekijän vaarantavan terveytensä yrittäessään suoriutua tehtävistään. Palaverissa on sovittu A:n uudelleenkoulutusmahdollisuuksien kartoittamisesta. Palaverin jälkeen A on hakeutunut Hämeenkyrön työvoimatoimistoon, jossa hänelle on ammatinvalintapsykologin avustuksella löytynyt koulutussuunnitelma perhepäivähoitajan ammattiin.

A itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että mainitussa suunnittelupalaverissa työnantaja ei ollut antanut hänelle mitään mahdollisuutta vaihtoehtoiseen työtehtävään, vaan ainoana vaihtoehtona työnantaja oli esittänyt uudelleen koulutusta. Toisaalta A oli itse 5.12.1997 allekirjoittamassaan kuntoutushakemuksessa todennut, että työtehtävien vaihtamismahdollisuuksista oli keskusteltu, mutta tehtaalla ei ollut muuta naisille sopivaa työtä.

A on 11.11.1997 leikattu vasemman olkavarren jännetulehduksen johdosta. Leikkaava lääkäri määräsi A:lle sairauslomaa 5.4.1998 saakka. Olkapäävaivojen jatkuttua A on 3.4.1998 hakeutunut työterveyslääkärin vastaanotolle. Tuolloin hänelle on määrätty sairauslomaa huhtikuun loppuun. Samalla työterveyslääkäri on ammatillisen kuntoutuksen toteuttamista varten antanut lausunnon terveystarkastuksesta. Siinä hän on pitänyt A:ta pussikoneenhoitajan työhön sopimattomana. Sairauslomaa on myöhemmin jatkettu 10.5.1998 saakka.

Hämeenkyrön työvoimatoimisto on 8.4.1998 laatinut A:lle kuntoutussuunnitelman, jonka mukaisesti A on 11.5.1998 lukien 31.7.1998 saakka eri jaksoissa osallistunut työkokeiluun. Tämän jälkeen hän kävi päivähoitajan työllisyyskurssin, joka päättyi 25.9.1998. Kurssin jälkeen A ei kuitenkaan saanut Hämeenkyrön kunnalta perhepäivähoitajan työtä. Tämän vuoksi hän oli samana päivänä ilmoittanut Amerplast Oy:n tehdaspäällikölle halukkuutensa palata entisiin työtehtäviinsä. Tähän tehdaspäällikkö ei tuossa vaiheessa ollut kuitenkaan suostunut. Jo tätä ennen 18.9.1998 yhtiö oli A:n pyynnöstä työvoimaviranomaisia varten antamassaan lausunnossa ilmoittanut A:n hakeutuneen vakuutusyhtiön järjestämään uudelleen koulutukseen, koska hänen terveydentilansa esti häntä toimimasta pussikoneenhoitajana ja että yhtiöllä ei ollut tarjota A:lle muuta työtehtävää.

Tehdaspäällikön kertoman mukaan hän ei ollut erityisesti ajatellut, oliko kysymyksessä työsopimuksen irtisanominen vai purkaminen. Tuossa tilanteessa todistaja ei ollut nähnyt näillä asioilla eroa. Työsuhde oli tavallaan itsestään purkautunut lääkärintodistusten perusteella terveydellisten syiden johdosta.

A on joulukuussa 1998 toimittanut yhtiölle hänet leikanneen lääkärin 25.11.1998 päivätyn työvoimaviranomaisia varten antaman lääkärinlausunnon, jonka mukaan A:n vasen olkapää oli leikkaushoidolla parantunut. Poliklinikkakäynnillä 7.10.1998 olkapäässä oli ollut vähäisiä kiputuntemuksia, mutta muutoin tilanne oli todettu siinä määrin rauhoittuneeksi, ettei olkanivelen suhteen ollut tarpeen suunnitella jatkotoimia. Lääkärinlausunnon mukaan A oli työkykyinen.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana työterveyslääkäriä, joka on hoitanut A:ta keväästä 1997. Todistajan 3.4.1998 antama lausunto A:n terveydentilasta perustui paitsi omiin havaintoihin myös A:n aiemmista sairauksista käytettävissä olleeseen selvitykseen. Loppuvuodesta 1997 oli yhdessä pohdittu A:n mahdollisuuksia jatkaa yhtiön työtehtävissä. Kaikki tehtaalla tehtävä työ oli käsillä koneen ääressä tehtävää toistotyötä, joka rasittaa ranteita, kyynärpäitä, olkavarsia ja jossain määrin myös yläselkää. Yksilölliset ominaisuudet ovat itse kullakin erilaiset niin, että vaikka suurin osa kestää hyvin työn rasitukset, joillekin alkaa kertyä kalkkia jänteisiin ja tulee muita helpommin ärtymisreaktioita. A:n työhistoria osoitti, että hänen fyysisillä ominaisuuksillaan tehtaan töistä ei selvitä, vaan että hän tulee ajautumaan vääjäämättä toistuviin tuki- ja liikuntaelinoireisiin lähinnä käsien osalta. A oli käydyissä keskusteluissa suostuvainen niihin toimenpiteisiin, joihin tuolloin päädyttiin.

Todistajan mukaan on mahdollista, että käsillään työtä A:n tavoin tekevä henkilö leikkauksen jälkeen jonkin verran varoo leikattua kohtaa, mistä on seurauksena ketjureaktiona muiden kohtien kipeytyminen. A:lla oli jo vuonna 1995 todettu myös oikeassa olkapäässä kalkkia ja sen aiheuttama tulehdus, joka kuitenkin oli tuolloin saatu rauhoittumaan ilman leikkausta. Kalkki ei kuitenkaan poistu itsestään ja se voi myöhemmin aiheuttaa vaivoja ja toiminnan rajoitteita. A sairasti lisäksi astmaa, joka osaltaan rajoitti mahdollisuuksia sijoittaa häntä eräisiin liimaamista sisältäviin töihin.

Muun työn tarjoamismahdollisuudet

Kemianliitto on kanteessaan katsonut, että tehtaalla olisi ollut esimerkiksi Joker-pussikone, joka teknisten parannusten vuoksi oli tullut aiempaa huomattavasti vähemmän rasittavaksi työkohteeksi ja jolle A olisi voinut siirtyä työskentelemään ilman erityistä harjaantumisaikaa. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan A oli viimeksi vuonna 1993 työskennellyt Joker-pussikoneella, jolla muovipussinauha laskostui edestakaisin liikkuviin pakkauslaatikoihin. A:n työskentely tällä koneella päättyi työterveyslääkärin suosituksesta. Vuonna 1996 otettiin tehtaalla käyttöön aikaisempaan verrattuna teholtaan lähes kaksinkertainen pussikone, jossa pakkauslaatikko on paikoillaan ja muovipussinauhaa ohjaava ja laskostava varsi liikkuu edestakaisin. Muutoin työskentely ei oleellisesti ole tällä koneelle aiempaan verrattuna erilaista.

Todistajina kuultujen työnjohtajan ja nykyisen pääluottamusmiehen kertoman mukaan työn kiertoa on erityisesti vuoden 1999 aikana lisätty, jolloin tehtäviä on voitu monipuolistaa ja samojen liikkeiden toistamisesta aiheutuvaa yksipuolista rasitusta samalla vähentää. Työn kiertoa on ollut jossakin määrin jo aikaisemmin, koska esimerkiksi palkkausperusteena oli koneiden monipuolinen hallitseminen. Koneiden kesken ei rasittavuuden suhteen ollut kuitenkaan olennaisia eroja. Lisäksi käytetyillä kemikaaleilla saattoi olla merkitystä työntekijöiden sijoittumismahdollisuuksiin.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa irtisanoa ilman niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Lisäksi luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Mainitun lainkohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen muun muassa silloin, kun työntekijä jatkuvasta syystä on kykenemätön työhön.

Työnantajalla on A:n työhistorian ja saamansa lääketieteellisen selvityksen perusteella ollut syytä olettaa, ettei A hänelle suoritetusta vasemman olkapään leikkauksesta huolimatta vastaisuudessakaan tule hänen yksilölliset rakenteelliset ominaisuutensa huomioon ottaen ilman toistuvia sairauslomia selviytymään työsopimuksensa mukaisista tehtävistä ja että A:n työkyky siten oli pysyvästi alentunut.

A on edellä todetun mukaisesti menettänyt Amerplast Oy:n palveluksessa ollessaan osan työkyvystään. Tässä tilanteessa työnantaja olisi ollut velvollinen ryhtymään töiden mitoituksessa ja järjestelyissä erityistoimenpiteisiin A:n terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan ole ryhdytty, vaan A on viime vuosina toistuvista sairastumisista huolimatta useimmiten osoitettu työskentelemään koneella, jolla hän on joutunut repimään pakastepusseja irti toisistaan ja siten tekemään erityisesti käsiä ja ylävartaloa rasittavaa työtä. Toisaalta esitetty selvitys osoittaa, että mahdollisuudet edellä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ovat olleet rajoitetut, koska tarjolla ollut työ on ollut koneilla tehtävää toistotyötä ja koska A sairastamansa astman johdosta ei ole voinut työskennellä liimausta sisältäneissä töissä.

Kuitenkin A on työnantajan päättäessä työsuhteen ollut edellä todetun mukaisesti periaatteessa työkykyinen ja hänen työpanoksensa on ollut työnantajan käytettävissä. A:n terveydentilassa tai työkykyyn vaikuttavissa olosuhteissa muutoinkaan ei syksyllä 1998 ole näytetty tapahtuneen sellaisia muutoksia, joiden johdosta sopimus olisi voitu irtisanomisajasta huolimatta heti purkaa. Siinäkin tapauksessa, että A:n työkyvyn katsottaisiin vähentyneen olennaisesti ja pysyvästi hänen työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin, työnantajan olisi tullut ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, että A olisi saanut hyväkseen työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisajan.

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa siihen, olisiko työnantajalla ollut perusteet irtisanoa vastaavissa olosuhteissa työntekijän työsopimus työtuomioistuin toteaa, ettei Amerplast Oy:llä ole ollut A:n työsopimuksen päättämiseen niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita A on luottamusmiehenä edustanut.

A:n työsopimussuhteen päättämismahdollisuus on jollakin tavalla ollut esillä yhtiön tehdaspäällikön ja A:n välisessä puhelinkeskustelussa 3.11.1998. Kuitenkin on jäänyt näyttämättä, että työnantaja olisi tuolloin ilmoittanut A:lle aikomuksestaan päättää tämän työsuhde niin, että A olisi voinut ennen työsuhteen lopullista päättämistä ottaa kantaa päättämisperusteisiin ja esittää tuolloin saatavissa olleen selvityksen terveydentilastaan. Työsuhde on siten päätetty ilman, että A:ta olisi kuultu asiasta työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Näyttämättä on jäänyt, että A olisi marraskuussa 1998 ollut jatkuvasta syystä työkyvytön ja että yhtiöllä sillä perusteella olisi ollut työehtosopimuksen mukainen peruste purkaa A:n työsopimus. Amerplast Oy on näin ollen velvollinen suorittamaan A:lle korvauksen perusteettomasta työsopimuksen purkamisesta. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä 90 000 markkaa.

Amerplast Oy on, kun A ei ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa, velvollinen yleissopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi korvaamaan A:lle neljän kuukauden irtisanomisaikaa vastaavan palkan. Kannevaatimuksen määrä on tältä osin myönnetty oikeaksi.

Työnantajaliitto on saanut tietää työsopimuksen purkamisesta vasta sen tapahduttua. Lisäksi asian arvioinnin kannalta tarpeellinen selvitys on pääosin ollut saatavissa vasta tämän oikeudenkäynnin yhteydessä työtuomioistuimessa. Tämän vuoksi työnantajaliiton ei voida katsoa A:n työsopimuksen purkamisen hyväksyessään laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Amerplast Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut. Kemianliitto on ilmoittanut suoranaisten kulujen määräksi 2 500 markkaa ja jättänyt korvauksen määrän palkkion osalta työtuomioistuimen harkintaan. Asian laadun ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet ja edellä todetut kustannukset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvauksen määräksi 6 000 markkaa.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saa Kemianteollisuus KT vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Amerplast Oy on menetellyt yleissopimuksen vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Amerplast Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 33 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 3.11.1998 lukien.

Amerplast Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen yleissopimuksen vastaisesta päättämisestä 90 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine korkoineen 1.9.1999 lukien.

Amerplast Oy velvoitetaan lisäksi korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kemianteollisuus KT saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Virtanen, jonka lausuntoon jäsenet H. Rautiainen ja Saloheimo yhtyivät, lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin "Työsuhteen päättämisperusteen oikeudellinen arviointi" -jakson toisen kappaleen loppuun asti.

Työturvallisuutta koskevien säännösten mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, ettei työntekijä työssään altistu terveyttä vaarantaville tekijöille kuten rasitukselle. Tässä tarkoituksessa työntekijän työtehtävät on mitoitettava hänelle yksilöllisesti soveltuviksi. Työtehtävien rasittavuutta ja työntekijän soveltuvuutta niihin on arvioitava muun muassa työolosuhteita ja työntekijän työkykyä koskevin selvityksin tarvittaessa työterveyshuollon ammattihenkilöstöä käyttäen. Näin on esitetty tapahtuneen A:n kohdalla. Työnantajalla on A:n työhistorian ja saamansa lääketieteellisen selvityksen perusteella ollut syytä olettaa, ettei A hänelle suoritetusta vasemman olkapään leikkauksesta huolimatta vastaisuudessakaan tule ilman toistuvia sairauslomia selviytymään työsopimuksensa mukaisista tehtävistä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työnantajalla ei ole ollut tarjota A:lle muuta hänen yksilöllisiin rakenteellisiin ominaisuuksiinsa soveltuvaa työtä.

Kieltäytyessään päästämästä yleisesti ottaen työkykyiseksi todettua A:ta takaisin työhön ja pitäessään myöhemmin työsopimusta purkautuneena työnantajalla on edellä esitetyn selvityksen mukaan ollut riittävät perusteet katsoa, että A entisiin työtehtäviin palatessaan olisi vaarantanut terveytensä ja että hän siten on työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla ollut jatkuvasta syystä työkyvytön työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin. Amerplast Oy:llä on siten ollut yleissopimuksen mukaiset perusteet purkaa A:n työsopimus. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Amerplast Oy ei edellä todetun mukaisesti ole A:n työsopimuksen purkaessaan rikkonut yleissopimuksen määräyksiä. Näin ollen myöskään Kemianteollisuus KT ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Kemianliitolla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen ja määrään, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimen enemmistön katsottua A:n työsopimuksen purkamisen työehtosopimuksen vastaiseksi olen tuomittavien korvausten ja työnantajaliiton valvontavelvollisuuden osalta työtuomioistuimen tuomiolauselman kannalla.