Trustee dismissal allowed despite breach of rules; union fined for failing to supervise employer's action.

Luottamusmiehenä toimineen pankkitoimihenkilön työsuhde oli purettu perusteena luotonantovaltuuksien törkeä ylittäminen. Pankkitoimihenkilö oli antanut luoton ulos asiakkaalle ennen kuin luoton myöntämisestä oli tehty asianmukaisesti allekirjoitettu päätös.

Pankkitoimihenkilö oli tietoisesti rikkonut pankin luotonanto-ohjeita. Kun kuitenkin oli pääteltävissä, että konttorin esimies oli asiallisesti hyväksynyt luoton myöntämisen ennen sen maksamista asiakkaalle, muodollisen luottopäätöksen puuttumista ei voitu pitää niin vakavana virheenä, että pankilla olisi ollut riittävät perusteet katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen pankkitoimihenkilön menettelyn johdosta rikkoutuneen. Pankilla ei siten ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämää tärkeätä syytä purkaa työsopimusta.

Työnantajan maksettavaksi tuomitun korvauksen määrään on vaikuttanut alentavasti pankkitoimihenkilön oma luotonanto-ohjeiden vastainen menettely.

Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

KANTAJA Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ry

VASTAAJA Pankkialan Työnantajaliitto ry

KUULTAVA Aktia Säästöpankki Oyj

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pankkialan Työnantajaliiton ja silloisen Pankkitoimihenkilöliiton välillä solmitussa rahoitusalan työehtosopimuksessa, joka on voimassa 1.1.1998 15.1.2000, on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa työsopimuslain 43§:n 2 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 13 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta työsopimuslain 43 §:n 5 kohdan purkuperusteellakaan noudattamatta työsuhteen päättymiseen irtisanomisajan pituista aikaa.

9.Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin toimihenkilöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13. Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Aktia Säästöpankki Oyj on menetellyt luottamusmiessopimuksen 4 §:n 8 ja 9 kohtien vastaisesti purkaessaan neuvottelevana luottamusmiehenä toimineen Hillevi Nymanin työsuhteen,

- tuomitsee Pankkialan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta,

- velvoittaa Aktia Säästöpankki Oyj:n suorittamaan Nymanille korvauksena työsopimuksen purkamisesta luottamusmiessopimuksen 4 §:n 13 kohdan nojalla 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän ja korvauksena saamatta jääneeltä irtisanomisajalta 5 kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä (35 x 12 933,-) 452 655 mk, ja

- velvoittaa Pankkialan Työnantajaliiton ja Aktia Säästöpankki Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Perusteet

Pankkitoimihenkilö Hillevi Nyman oli työskennellyt Aktia Säästöpankki Oyj:n palveluksessa vuodesta 1986, josta ajasta 11 vuotta Munkkiniemen konttorissa. Siellä hän oli toiminut palveluneuvojana tehtävänään sijoitukset, luotot ja etuasiakkaiden hoito. Lisäksi Nyman oli pitkään toiminut pankin Helsingin alueen neuvottelevana luottamusmiehenä, työsuojeluvaltuutettuna ja yhteistoimintaneuvottelukunnan henkilöstöä edustavana jäsenenä.

Vuoden 1999 alusta Munkkiniemen konttoriin oli nimitetty uusi esimies. Parin kuukauden kuluttua hänen ja Nymanin välillä oli ilmennyt ristiriitoja. Tilanne oli laukaistu siirtämällä Nyman 24.3.1999 Itäkeskuksen konttoriin kiertäväksi palveluneuvojaksi. Tämän jälkeen Nymanin työt olivat sujuneet hyvin ja ongelmitta.

Munkkiniemen konttorin esimies oli 28.4.1999 huomannut virheen Nymanin myöntämässä luotossa. Aktia oli purkanut Nymanin työsuhteen 7.5.1999 perusteena luottovaltuuksien törkeä ylittäminen. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli käynnistänyt neuvottelut ja vaatinut purun peruuttamista ja työsuhteen palauttamista. Asiasta oli reklamoitu Pankkialan Työnantajaliittoon puhelimitse ja myöhemmin kirjallisesti. Pankkitasolla käydyissä neuvotteluissa ei ollut saavutettu tulosta. Myös liittotasolla työantajapuolen kanta työsuhteen palauttamiseen oli ollut kielteinen.

Aktia oli perustanut työsopimuksen purkamisen 5.3.1999 tapahtuneeseen luoton myöntämiseen. Nyman oli neuvotellut lainasta asiakkaan kanssa ja täyttänyt luottohakemuksen. Luoton suuruus oli edellyttänyt esimiehen hyväksyntää ja Nyman oli sen hankkinut keskustelemalla konttorin esimiehen kanssa.

Menettelytapoja luoton myöntämisessä ei ollut ohjeistettu Munkkiniemen konttorissa. Luotosta oli useimmiten vain täytetty luottohakemus, joka oli voitu myöhemmin täydentää hyväksymismerkinnällä. Luoton myöntämiseen tarvittava hyväksyminen oli voinut tapahtua kysymällä asiaan suullisesti esimiehen puolto. Mikäli luotto oli ollut niin suuri, että konttorin omat valtuudet eivät olleet riittäneet sen myöntämiseen, oli konttorin esimies hankkinut puollon Munkkivuoren konttorista. Tämä oli tapahtunut usein puhelimitse. Oli ollut tavallista, että muodolliset hyväksymismerkinnät luottopäätökseen oli tehty eri ajankohtana kuin lainan myöntäminen.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa luotosta oli laadittu luottoasiakirja ja luotolle oli saatu vakuudet. Väliaikaisena vakuutena oli ollut asunto-osake, jonka arvo oli ollut lähes kaksinkertainen lainaan nähden. Se oli sovittu vaihdettavaksi kiinnitysvakuuteen lähiviikkojen aikana. Konttorin esimies oli ilmaissut Nymanille tyytyväisyytensä lainan myöntämisestä. Pankille ei ole aiheutunut mitään riskiä siitä, että Nyman oli unohtanut laittaa nimikirjaimensa luottohakemukseen sekä varmistaa sen, että esimies olisi allekirjoittanut päätöksen.

Asiakas oli 10.3.1999 toimittanut kiinnityspaperit Munkkiniemen konttoriin. Nyman ja konttorin esimies olivat yhdessä tehneet päätöksen vakuuksien vaihtamisesta ja Nymanin pyynnöstä esimies oli avustanut vakuuksien kirjaamisessa pankin atk-järjestelmään. Kiinnitys oli vielä vaatinut asiakkaan allekirjoituksen, joten asia oli jäänyt "keskeneräisten asioitten pinoon" konttorissa. Nyman ei ollut voinut hoitaa asiaa loppuun, koska hänet oli siirretty konttorista pois kahden viikon kuluttua vakuusasian käynnistämisestä. Konttorin esimies oli antanut asiakkaalle väliaikaisen vakuuden takaisin myöhemmin huhtikuun alussa.

Huhtikuussa 1999 konttorissa oli huomattu, että luottohakemuksesta puuttuivat käsittelijöiden nimikirjaimet. Konttorin esimies ei liioin ollut hankkinut luottovaltuuksia Munkkivuoren konttorista. Hän ei edes muistanut olleensa kyseessä olevan luottoasian kanssa aikaisemmin missään tekemisissä.

Konttorin esimies oli myöhemmin myöntänyt olleensa mukana vakuusasiassa, mutta ei ollut muistanut olleensa mukana lainan myöntöprosessissa. Jokaisesta vakuustapahtumasta oli tulostunut raportti, joiden seuraaminen oli ollut konttorin esimiehen vastuulla. Esimies ei kuitenkaan ollut ottanut vakuusasiaa puheeksi esimerkiksi siinä mielessä, että olisi kysellyt sen pohjana olevasta luotosta.

Aktiassa oli tiettävästi konttoreita, joissa menettelytapa oli ollut suullista kuten Munkkiniemen konttorissa. Tarkastuksissa oli löytynyt muitakin käsittelijöiden nimikirjaimia vailla olevia luottohakemuksia. Nymanin toimintaa oli arvioitu eri perusteiden mukaan kuin muiden toimihenkilöiden toimintaa ja näin Aktia oli toiminut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohdan vastaisesti asetettuaan luottamusmiehen muita toimihenkilöitä huonompaan asemaan. Lainan myönnössä ei ollut tapahtunut mitään sellaista, joka olisi oikeuttanut työsopimuksen purkamiseen tai edes sen irtisanomiseen.

Munkkiniemen konttorin esimies oli havainnut Nymanin virheen 28.4.1999. Työsopimus olisi tullut purkaa viikon kuluessa virheen huomaamisesta. Kun työsopimus oli purettu vasta 7.5.1999, viikon määräaika oli ylitetty.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Pankkialan Työnantajaliitto ry, jonka lausumaan Aktia Säästöpankki Oyj on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä ja Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA:n velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Huhtikuussa 1999 Munkkiniemen konttorin esimies oli aloittanut myönnettyihin luottoihin liittyvien asiakirjojen tarkastamisen. Tarkastuksessa hän oli 28.4.1999 löytänyt Nymanin yksin myöntämän 350.000 markan suuruisen luoton, josta oli puuttunut vaadittava kahden luottovaltuutetun tekemä luottopäätös ja jonka luoton Nyman oli antanut 5.3.1999 ulos asiakkaalle.

Munkkiniemen konttorin luotonmyöntövaltuuksista oli ollut selvät määräykset, jotka olivat sekä suomen- että ruotsinkielisinä Aktian kaikissa konttoreissa. Nyman oli ollut tietoinen luotonannosta annetuista määräyksistä ja luotonantovaltuuksista. Hän oli suorittanut kaikki pankin järjestämät pakolliset luotonmyöntöön yksityishenkilölle liittyvät kurssit ja pitkän kokemuksensa myötä oli tuntenut hyvin pankin luotonantoon liittyvät määräykset ja valtuudet. Tammikuussa 1999 hän oli allekirjoittanut luotonmyöntövaltuuksia koskevan pöytäkirjan. Valtuudet olivat olleet samat viimeiset kolme vuotta.

Luoton myöntämiseen on Munkkiniemen konttorissa kirjallisten luotto-ohjeiden ja luottovaltuuksien mukaisesti aina tarvittu kahden luottovaltuutetun yksimielinen hyväksyntä ja allekirjoitus. Luottoa oli voitu myöntää konttorin esimiehen ja Nymanin yksimielisellä päätöksellä enintään 300.000 markkaan asti asiakaskokonaisuutta kohden. Tätä suurempien luottojen myöntämiseen oli tarvittu aluetason päätös, joka oli käytännössä merkinnyt konttorin esimiehen tai Nymanin ja Munkkivuoren konttorin esimiehen yhdessä tekemää luottopäätöstä. Luotosta oli aina täytetty luottohakemus. Ilman hakemusta ei ollut ollut mahdollista yksilöidä luoton hakijaa, luoton määrää, vakuuksia tai muita luoton myöntämisen kannalta olennaisia tietoja. Esittelijän puoltaessa luottoa hän oli allekirjoittanut puoltokannanoton, jonka jälkeen oli tehty luottopäätös samalle luottohakemuskaavakkeelle. Luottopäätös oli aina edellyttänyt kahden luottovaltuutetun allekirjoitusta.

Nyman oli laiminlyönyt esitellä konttorin esimiehelle asiakkaalle myönnetyn 350.000 markan luoton. Myönnetty luotto oli ylittänyt konttorin luotonantovaltuudet yli 230.000 markalla. Nyman oli rikkonut tietensä luotonannosta annettuja ohjeita ja määräyksiä ja laiminlyönyt törkeästi tehtävänsä. Toiminnallaan hän olisi saattanut aiheuttaa vahingon vaaran. Nymanin omavaltainen menettely oli ollut ristiriidassa hänelle työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa ja loukannut sitä luottamussuhdetta, joka hänen asemassaan olevan itsenäistä työtä tekevän työntekijän ja työnantajan välillä on voitu kohtuudella edellyttää olevan. Nyman oli menettänyt pankin luottamuksen toimensa hoidossa, joten pankilla on ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy purkaa Nymanin työsopimus.

Nymanin menettelyssä ei ollut kysymys järjestysmääräysten rikkomisesta vaan pankkitoiminnan kannalta keskeisten vahingon välttämiseksi annettujen liiketoimintaan liittyvien määräysten rikkomisesta. Pankin luotonannosta antamat määräykset olivat olleet pankin keinoja luotonantoon sisältyvien riskien vähentämiseksi ja niiden ehdoton noudattaminen oli luottotappioiden minimoimiseksi välttämätöntä.

Nymanin työsopimuksen purkuperustetta tulee arvioida yleisten purkuperusteiden ja TSL 43 §:n pohjalta luottamustoimesta erillisenä. Aktia Säästöpankki Oyj ei ollut asettanut luottamusmiestä huonompaan asemaan muihin toimihenkilöihin nähden eikä arvioinut häntä eri perusteiden mukaan kuin muita toimihenkilöitä. Pankki ei siten ollut rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 9 kohtaa purkaessaan Nymanin työsopimuksen. Toimihenkilö, joka on ylittänyt törkeästi toimivaltansa saattaen aiheuttaa luottotappioriskejä pankille menettää pankin luottamuksen riippumatta siitä oliko kyse luottamusmiehestä vai tavallisesta toimihenkilöstä. Omavaltainen luotonanto, luotonantovaltuuksien ylittäminen ja luoton myöntäminen ilman luottopäätöstä oli ehdottomasti kiellettyä.

Väite siitä, että Aktiasta oli löytynyt muitakin konttoreita, joissa menettelytapa oli ollut suullista kuten Munkkiniemen konttorissa, oli yksilöimätön. Luoton määrän ylitettyä konttorin luotonantovaltuuden rajan konttorin esimies oli voinut sopia toisen konttorin esimiehen kanssa asiasta ensin puhelimessa. Olennaista oli kuitenkin ollut se, että suullisessakaan käsittelyssä luottoa ei ollut voinut maksaa ulos asiakkaalle ennen kuin virallinen luottopäätös oli tehty ja allekirjoitettu.

Nymanin tapauksessa ei ollut kyse vain käsittelijän nimikirjaimien puuttumisesta vaan koko luoton myöntämiseen liittyvän käsittelyn laiminlyömisestä. Luottohakemus oli ollut puutteellisesti täytetty ja asiakirjoista oli puuttunut esittelijänä toimineen Nymanin oma puolto ja allekirjoitus. Nyman ei ollut kysynyt konttorin esimiehen hyväksyntää. Mikäli tämä oli hyväksynyt luoton omalta osaltaan, olisi hän allekirjoittanut luottohakemuksen heti. Luottohakemuksesta ei ollut löytynyt Nymanin eikä esimiehen allekirjoitusta, joten oli ollut selvää, että asiakirjoja ei ollut esimiehelle koskaan esitetty. Konttorin esimies ei ollut myöskään voinut hankkia luottovaltuuksia toisesta konttorista, koska hänellä ei ollut ollut tietoa Nymanin omavaltaisesti myöntämästä luotosta.

Konttorin esimies oli ollut mukana kiinnitysvakuuden syöttämisessä järjestelmään. Hän oli antanut vähäistä teknistä apua, mutta ei ollut syventynyt eikä hänellä ollut tarvettakaan syventyä kaikkiin Nymanin hoitamiin asioihin tai epäillä tämän syyllistyvän luotonantovaltuuksien ja -määräyksien rikkomiseen. Esimies ei ollut ollut mukana luoton myöntämisessä tai keskustellut luotosta Nymanin kanssa. Hän ei ollut ehtinyt seurata vakuustapahtumista tulostettavaa raporttia viikoittain johtuen konttorin vajaamiehityksestä ja kiireistä. Jälkikäteinen kontrollimahdollisuus ei ollut oikeuttanut toimihenkilöä rikkomaan annettuja määräyksiä.

Korkein oikeus oli päätöksessään 5.7.1999 n:ro 1850 katsonut, että työsopimuksen päättämisperusteita harkittaessa ei ollut merkitystä sillä, oliko toimihenkilön määräysten ja ohjeiden vastaisesta toiminnasta syntynyt vahinkoa vai ei. Nymanin toimintaan olisi saattanut liittyä merkittävä luottotappioiden mahdollisuus.

Nymanin käytös oli ollut jo pitkään epäasiallista. Munkkiniemen konttorin vahvuus oli ollut 2-4 henkilöä. Nyman oli käyttäytymisellään ja toisten asioihin puuttumisellaan vaikeuttanut muiden konttorin toimihenkilöiden ja esimiehen työntekoa. Tämä oli aiheuttanut ylimääräistä vaihtuvuutta konttorissa ja vaikeuttanut konttorin toimintaa. Yhteistyö konttorin esimiehen kanssa ei ollut sujunut. Tämän vuoksi Nyman oli johtoryhmän päätöksellä siirretty kiertäväksi palveluneuvojaksi Suur-Helsingin alueelle ja hänelle oli annettu 23.3.1999 kirjallinen varoitus. Ongelmat oli näin saatu poistettua. Näillä toimenpiteillä ei ollut ollut mitään tekemistä Nymanin työsuhteen purkamisen kanssa.

Virheestä oli ilmoitettu pankin sisäiselle tarkastukselle ja asiassa tehtiin tarkastus 4.5.1999. Henkilöstöpäällikkö oli kuullut Nymania asiasta 7.5.1999, jonka jälkeen työsopimus oli purettu. Viikon määräajan laskeminen alkoi pankin sisäisen tarkastuksen tekemästä tarkastuksesta, minkä jälkeen asian arvioimiseksi tarpeelliset tiedot olivat käytettävissä. Purku oli siten tapahtunut määräajassa.

Työnantajaliitto ja Aktia eivät olleet rikkoneet luottamusmiessopimusta tai työehtosopimuslakia. Nyman oli selkeästi ja tietoisesti rikkonut luotonantomääräyksiä.

Korvauksia vähentävänä tuli joka tapauksessa huomioida Nymanin törkeä luotonantomääräyksien rikkominen sekä hänen saamansa työttömyyspäivärahat.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Nymanin työsopimuksen purkaminen

Pankkitoimihenkilö Hillevi Nyman on ollut Aktia Säästöpankki Oyj:n palveluksessa vuodesta 1986. Hän on työskennellyt pankin Munkkiniemen konttorissa palveluneuvojana ja vuosina 1996 ja 1997 myös konttorin esimiehenä. Nyman on maaliskuussa 1999 siirretty kiertäväksi palveluneuvojaksi Itäkeskuksen konttoriin.

Nymanin työsopimus on purettu 7.5.1999. Syynä työsopimuksen purkamiseen on purkuilmoituksen mukaan ollut luotonantovaltuuksien törkeä ylittäminen. Työnantaja oli 28.4.1999 tehdyssä tarkastuksessa havainnut Nymanin myöntäneen yksin ilman valtuuksia luoton, jonka määrä ylitti huomattavasti Nymanin ja myös kyseisen konttorin luotonantovaltuudet. Luotto oli lisäksi annettu ulos ilman, että sen myöntämisestä olisi tehty asianmukaista luottopäätöstä. Menettelyllään Nyman on pankin näkemyksen mukaan rikkonut sen luottamuksen, jota häneltä hänen asemansa ja tehtävänsä itsenäisyys huomioon ottaen voitiin edellyttää.

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA on myöntänyt, että Nyman oli menetellyt noudatettavien ohjeiden vastaisesti täyttäessään luottohakemuksen puutteellisesti ja laiminlyödessään huolehtia siitä, että luottopäätös asianmukaisesti allekirjoitetaan. Sen sijaan ammattiliitto on kiistänyt Nymanin ylittäneen luotonantovaltuuksia. Liiton mukaan Aktia Säästöpankki Oyj:llä ei ole Nymanin virheeksi jäävän menettelyn perusteella ollut luottamusmiessopimuksen mukaisia edellytyksiä purkaa Nymanin työsopimusta. Lisäksi ammattiliitto on katsonut, että purkamista ei ole tehty sopimuksessa edellytetyssä viikon määräajassa. Virhe oli havaittu 28.4.1999, mutta työsopimuksen purkaminen oli toimitettu vasta 7.5.1999.

Nyman on ollut työsuhteen päättyessä pankin Helsingin alueen neuvotteleva luottamusmies.

Työsuhteen päättämisperusteet

Aktia Säästöpankki Oyj:ssä on ollut yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet luotonantovaltuuksista ja luottojen myöntämisestä. Munkkiniemen konttorissa luotonantovaltuudet ovat olleet konttorin esimiehellä ja Nymanilla. He ovat yhdessä voineet myöntää luottoja tiettyyn markkamäärään asti, mutta sellaisiin näitä suurempiin luottoihin, jollaisesta tässä asiassa on ollut kysymys, on edellytetty toiseksi päätöksentekijäksi Munkkivuoren konttorin johtajaa.

Ohjeiden mukaan luoton myöntämisestä on ollut tehtävä asianmukainen päätös ennen luoton nostamista. Tämä on edellyttänyt kirjallista päätöstä, jonka asian esittelijä ja luottovaltuutetut ovat allekirjoittaneet. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan allekirjoittamisvaatimuksesta ennen luoton antamista ulos on käytännössä esimerkiksi kiireellisissä tapauksissa kuitenkin voitu joustaa toisen nimen osalta, mutta tällöinkin luottoasiakirjoille on tullut merkitä, miten asiasta on päätetty sen luottovaltuutetun kanssa, jonka allekirjoitus on tuossa vaiheessa puuttunut päätöksestä.

Nymanin työsopimuksen purkamisen taustalla olleessa luottoasiassa päätöksen tekemiseen olisi vaadittu joko Nymanin tai konttorin esimiehen ja Munkkivuoren konttorin johtajan yhteinen päätös. Lainan myöntäminen ja sen vakuudet on rekisteröity pankin atk-järjestelmään, mutta ennen lainan maksamista asiakkaalle luoton myöntämisestä ei ollut tehty kirjallista päätöstä. Nyman on asian valmistelijana ollut vastuussa siitä, että luoton myöntämisestä tehdään tarvittavat päätökset ja että luottoasiakirjat tulevat asianmukaisesti allekirjoitetuiksi. Yhteydenpidon tällaisissa asioissa Munkkivuoren konttorin johtajaan on hoitanut ensisijaisesti konttorin esimies.

Nyman on työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli neuvotellut luotosta asiakkaan kanssa ja laatinut luoton myöntämisestä alustavat asiakirjat. Ennen luottopäätöksen tekemistä ja luoton ulos antamista 5.3.1999 Nyman oli useaan kertaan keskustellut asiasta myös konttorin esimiehen kanssa. Näissä keskusteluissa oli päätetty niistä ehdoista, joilla luottoa tarjotaan, kuten määrästä, laina-ajasta, korosta ja vakuuksista. Asiakkaan hyväksyttyä pankin tarjouksen konttorin esimies oli antanut tunnustusta tärkeänä pidetyn asiakkaan saamisesta. Nyman oli olettanut, että konttorin esimies oli hankkinut lainalle myös Munkkivuoren konttorin johtajan hyväksymisen.

Edelleen Nymanin kertoman mukaan asiakas ei ollut heti voinut luovuttaa pankille lopullista vakuutta, minkä vuoksi asiakkaan äiti oli antanut väliaikaisen vakuuden, jonka tiedot Nyman oli kirjannut pankin atk-rekisteriin. Pantin arvo oli ollut lähes kaksinkertainen myönnettyyn luottoon nähden. Myöhemmin asiakas oli tuonut varsinaisen pantin eli haltijavelkakirjat. Tuolloin konttorin esimies oli yhdessä Nymanin kanssa tehnyt päätöksen vakuuksien vaihtamisesta. Esimies oli lisäksi auttanut Nymania haltiavelkakirjojen viemisessa atk-rekisteriin.

Nymanin mukaan Munkkiniemen konttorissa pienenä konttorina ei oltu aina kovin muodollisia lainapäätöksiä tehtäessä. Jos asiasta oli Nymanin ja konttorin esimiehen välillä aikaisemmin keskusteltu, oli mahdollista, että luottohakemuksessa oli aluksi vain toisen nimi ja toinen allekirjoitti päätöksen myöhemmin. Nyt kysymyksessä olevan luottoasian hoitaminen oli jäänyt kesken Nymanin jouduttua siirtymään toiseen konttoriin välittömästi siirrosta tiedon saatuaan. Asiakirjojen jäämiseen puutteellisiksi oli Nymanin mukaan vaikuttanut myös se, että asiaa oli käsitelty ja asiakirjoja täytetty usealla eri kerralla ja että lainalle oli alunalkaen vain väliaikaiset vakuudet.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Munkkiniemen konttorin esimies on kertonut, että hän ei muista keskustelleensa Nymanin kanssa nyt kysymyksessä olevasta luottopäätöksestä tai asiakaskokonaisuudesta. Kuitenkin hän on pitänyt mahdollisena, että asia olisi ollut käytäväkeskustelun luonteisesti esillä, koska konttorissa on tapana kommentoida vireillä olevia asioita. Tällaisissa keskusteluissa on voitu myös sopia asiakkaalle tehtävän tarjouksen ehdoista, mutta varsinainen päätös asiassa tehdään vasta asiakkaan hyväksyttyä tarjouksen.

Päättäessään vakuuksien vaihtamisesta todistaja ei ollut kiinnittänyt huomiota siihen mistä luotosta oli ollut kysymys, koska luotot eivät tässä yhteydessä muuttuneet ja rahaa ei mennyt ulos. Oleellista oli vakuuksien riittävyys suhteessa vastuiden kokonaismäärään. Todistaja on mahdollisesti ollut avustamassa luoton vakuuksien kirjaamisessa pankin atk-järjestelmään. Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan käydä asiakirjoja läpi, vaan kyse on enemmänkin teknisluonteisesta työstä

Todistaja on edelleen kertonut, että konttoriin tulee ehkä viikoittain asioita, joiden vuoksi luoton myöntämiseen tarvitaan myös Munkkivuoren konttorin johtajan puolto. Luoton myöntämisestä voidaan periaatetasolla sopia hänen kanssaan myös esimerkiksi puhelimitse, mutta lopullinen päätös asiasta tehdään aina ennen luoton nostamista.

Todistaja on vielä kertonut, että Nymanin siirto toiseen konttoriin oli johtunut siitä, että tämä ei ollut tullut toimeen muiden pankkitoimihenkilöiden kanssa. Siirtoon johtaneiden tapahtumien johdosta Nymanille oli annettu kirjallinen varoitus.

Aktia Säästöpankki Oyj:n varatoimitusjohtaja, joka on ollut päättämässä Nymanin työsopimuksen purkamisesta, on työtuomioistuimessa kertonut, että syynä purkamiseen oli ollut luottovaltuuksien ylittäminen. Nyman oli yksin ilman asianmukaista luottopäätöstä maksanut ulos luoton, jonka myöntämiseen eivät olisi edes konttorin valtuudet riittäneet. Munkkiniemen konttorin esimieheltä ennen purkamista saadun selvityksen mukaan hän ei itse ollut tiennyt mitään tästä luotosta.

Todistajana kuultu Aktia Säästöpankki Oyj:n johtoryhmän jäsen on kertonut vastaavansa pankin Suur-Helsingin alueesta, johon myös Munkkiniemen konttori kuuluu. Hän oli kuullut Nymanin menettelystä vapunaattona. Todistaja oli tämän johdosta ottanut yhteyttä pankin sisäiseen tarkastukseen. Sisäisestä tarkastuksesta oli 4.5. tullut viesti, jonka mukaan menettely ei ollut hyväksyttävä ja että se oli irtisanomisen peruste. Henkilöstöpäällikkö oli ollut yhteydessä Pankkialan Työnantajaliittoon, minkä jälkeen todistaja oli yhdessä varatoimitusjohtajan kanssa tehnyt päätöksen työsuhteen purkamisesta. Nymania ei oltu tässä vaiheessa kuultu.

Viimeksimainittu todistaja on lisäksi kertonut, että yksi tärkeimmistä asioista pankin luotonanto-ohjeissa on luotonantovaltuudet, joita pankissa kaikilla tasoilla tarkoin noudatetaan. Määräykset ovat ehdottomia. Tämä koskee myös luottopäätöksen tekemistä ennen luoton nostamista. Todistajan mukaan kuitenkin sellaisia tapauksia on ollut, joissa luotto on annettu ulos vain yhdellä nimellä, jos toisen luottovaltuutetun kanssa päätöksestä on keskusteltu ja tämä on sen hyväksynyt. Saadun selvityksen mukaan Munkkiniemen konttorin esimies kuten myöskään Munkkivuoren konttorin esimies eivät olleet tienneet luoton myöntämisestä. Vastaavanlaisia tapauksia ei todistajan mukaan ole aiemmin sattunut.

Todistajana kuultu Aktia Säästöpankki Oyj:n sisäisen tarkastuksen päällikkö on kertonut saaneensa tietää Nymanin tapauksesta 4.5.1999. Tällöin hän oli lähinnä yleisellä tasolla arvioinut, että kysymyksessä on sinänsä vakava muotovirhe, joka saattaisi johtaa työsopimuksen purkamiseen. Yksityiskohtaisesti asia on tutkittu sisäisessä tarkastuksessa 10.5. 1999. Nymania ei tuolloin ollut kuultu, koska hänen työsuhteensa oli jo päättynyt. Todistajan tiedossa ei ollut, että aiemmin olisi sattunut vastaavanlaisia tapauksia. Vakuuden vaihtamisessa noudatettavasta menettelystä ja tarvittavista valtuuksista todistaja on kertonut samalla tavalla kuin edellä mainittu pääluottamusmies.

Näytön arviointi

Nyman ja Munkkiniemen konttorin esimies ovat työtuomioistuimessa kertoneet eri tavoin siitä, millä tavoin esimies on ollut tietoinen ja mukana Nymanin työsopimuksen purkamiseen johtaneen luottopäätöksen valmistelussa, tekemisessä ja toimeenpanossa.

Asian käsittelyn yhteydessä on muun ohella käynyt selville, että Munkkiniemen konttorissa työskentelee esimiehen lisäksi kolme pankkitoimihenkilöä. Luottopäätöksiä tehdään lukumääräisesti suhteellisen vähän. Näissä olosuhteissa vireillä olevista hakemuksista on tavanomaisesti voitu keskustella luottovaltuutettujen kesken. Edelleen on selvitetty, että konttorin esimies on yhdessä Nymanin kanssa tehnyt päätöksen kysymyksessä olevan lainan vakuuksien vaihtamisesta. Lisäksi esimies on osallistunut vakuustietojen tallentamiseen atk-rekisteriin.

Edellä todetut riidattomat tosiseikat työtuomioistuimen mielestä osoittavat, että konttorin esimies on ollut tietoinen lainahakemuksesta, lainatarjouksen hyväksymisestä ja siitä, että laina oli nostettu. Vaikka Nyman on yksin hoitanut laina-asiaa asiakkaan kanssa, hän on voinut perustellusti olettaa, että lainan myöntäminen on tapahtunut yhteisymmärryksessä konttorin esimiehen kanssa.

Toisaalta luottoasiakirjoista on ollut todettavissa, että luoton myöntämisestä ei ole ennen lainan nostamista tehty pankissa edellytettyä kirjallista luottopäätöstä. Nymanin tehtävänä tässä tapauksessa olisi ollut huolehtia siitä, että luottopäätös esitellään konttorin esimiehelle ja se asianmukaisesti konttorin esimiehen ja Munkkivuoren konttorin johtajan toimesta allekirjoitetaan. Vähintäänkin Nymanin olisi tullut varmistua siitä, että kyseinen johtaja on ollut luoton valmis hyväksymään ja tehdä tämän mukaiset merkinnät luottoasiakirjoille. Nämä puutteet eivät välttämättä ole olleet havaittavissa konttorin esimiehen käsitellessä luoton vakuuksia edellä todetulla tavalla.

Esitetty selvitys myös osoittaa, että Aktia Säästöpankki Oyj:ssä on voitu jonkin verran joustaa luotonanto-ohjeiden muodollisista menettelymääräyksistä, mutta luotonantovaltuuksia koskevia ohjeita on edellytetty ehdottomasti noudatettavan. Asiassa on sinänsä riidatonta, että myönnetyllä luotolla on ollut turvaavat vakuudet niin, että Nymanin laiminlyönneistä ei ole aiheutunut pankille vahinkoa tai edes vahingon vaaraa.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä sen väitteen tueksi, että työsuhteen päättäminen olisi liittynyt Nymanin luottamusmiesasemaan.

Oikeudellinen arviointi

Arvioitaessa Nymanin syyksi jääviä laiminlyöntejä työsopimuksen päättämisperusteina työtuomioistuin ensinnäkin toteaa, että sovellettavan luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan luottamusmiehestä johtuvista syistä purkaa työsopimuslain 43 §:n mukaisen tärkeän syyn sitä vaatiessa, ei kuitenkaan sillä perusteella, että luottamusmies on rikkonut työsopimuslain 13 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Viimeksi mainitussa lainkohdassa on kysymys työnantajan työn suoritustavan, laadun ja laajuuden sekä ajan ja paikan suhteen antamista määräyksistä.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä määräykseen otetulla rajoituksella on alkuaan tarkoitettu. Järjestysmääräyksillä ymmärretään yleisesti lähinnä töiden ja työpaikan ulkoisia järjestelyjä koskevia seikkoja. Pankin ohjeet luotonannosta ovat sensijaan välittömästi pankin liiketoimintaan liittyviä määräyksiä, jotka on annettu luotonantoon sisältyvien riskien vähentämiseksi. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että luottamusmiessopimuksessa olisi vastoin Pankkialan Työnantajaliiton kantaa tarkoitettu järjestysmääräyksillä poikkeuksellisesti myös tällaisia luotonanto-ohjeita. Näin ollen luottamusmiessopimuksen järjestyssääntöjen rikkomista koskeva purkuoikeuden rajoitus ei tule tässä tapauksessa sovellettavaksi.

Nyman on luottopäätöksen tehdessään jättänyt noudattamatta muodollisia luottopäätöksen tekemistä koskevia määräyksiä, mutta hänen menettelynsä on myös loukannut luottovaltuutetun itsenäistä harkintavaltaa rajoittavia ohjeita. Nyman on laiminlyönyt esitellä asian tarjouksen hyväksymisen jälkeen lopullista luottopäätöstä varten konttorin esimiehelle. Tässä tilanteessa hänelle ei ole ollut perusteita ilman muuta olettaa, että myöskään konttorin esimies, vaikka olisikin keskustelujen perusteella ollut tietoinen asian aiemmista käsittelyvaiheista, olisi hankkinut luoton myöntämiselle Munkkivuoren konttorin johtajan hyväksymisen. Antaessaan luoton ulos ilman, että sen myöntämisestä olisi asianmukaisesti päätetty, Nyman on tietoisesti rikkonut pankin luotonanto-ohjeita.

Toisaalta asiassa esitetyn selvityksen perusteella on käynyt todennäköiseksi, että Munkkiniemen konttorin esimies on asiallisesti hyväksynyt luoton myöntämisen ennen lainan nostamista. Tätä käsitystä tukee myös se, että konttorin esimies on samassa laina-asiassa viikon sisällä luoton nostamisesta tehnyt päätöksen vakuuden vaihtamisesta ilman, että hänellä olisi ollut lainan myöntämisen suhteen huomauttamista. Tässä tilanteessa muodollisen luottopäätöksen puuttumista ei työtuomioistuimen mielestä voida kohtuudella pitää niin vakavana virheenä, että Aktia Säästöpankki Oyj:llä olisi ollut riittävät perusteet katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen Nymanin laiminlyönnin johdosta rikkoutuneen. Pankilla ei näin ollen ole ollut luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä edellytettyä tärkeätä syytä purkaa Nymanin työsopimusta.

Nymanilla on oikeus saada luottamusmiessopimuksen 4 §:n 13 kohdan mukainen korvaus mainitun sopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta. Tuomittavan korvauksen määrää vähentää osaltaan se, että Nyman on omalla laiminlyönnillaan antanut aihetta työsuhteen päättämiseen.

Päätyessään edellä todettuun arvioon työsuhteen päättämisperusteesta työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko työnantaja vedonnut purkuperusteeseen luottamusmiessopimuksessa edellytetyssä määräajassa.

Pankkialan Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Aktia Säästöpankki Oyj on ollut yhteydessä Pankkialan Työnantajaliittoon ennen työsopimuksen purkamista. Tuolloin työnantajaliitto on käytettävissä olleiden tietojen perusteella ilmoittanut käsityksenään, että Nymanin menettelyn johdosta pankilla on perusteet työsopimuksen purkamiseen. Pankkialan Työnantajaliitto on kuitenkin laiminlyönyt varmistua siitä, että purkamisperusteita olisi asianmukaisesti selvitetty esimerkiksi kuulemalla Nymania itseään ennen työsopimuksen purkamista. Työnantajaliitto on näin laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Aktia Säästöpankki Oyj ja Pankkialan Työnantajaliitto ovat jutun hävitessään velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORAn oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 7 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Aktia Säästöpankki Oyj on menetellyt rahoitusalan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 8 kohdan vastaisesti purkaessaan neuvottelevana luottamusmiehenä toimineen Hillevi Nymanin työsopimuksen.

Työtuomioistuin velvoittaa Aktia Säästöpankki Oyj:n maksamaan Nymanille irtisanomisajan palkkaa 64 665 markkaa. Lisäksi mainittu pankki velvoitetaan suorittamaan Nymanille luottamusmiessopimuksen 4 §:n 13 kohdan mukaisena korvauksena 180 000 markkaa.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Pankkialan Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORAlle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Lisäksi Pankkialan Työnantajaliitto ja Aktia Säästöpankki Oyj velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORAn oikeudenkäyntikulut 7 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Tuulensuu, Vänttinen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Semi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Tuulensuu, johon lausuntoon jäsen Vänttinen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin muilta kuin Pankkialan Työnantajaliiton valvontavelvollisuutta koskevilta osin. Sen osalta lausun seuraavaa:

Aktia Säästöpankki Oyj on ollut yhteydessä Pankkialan Työnantajaliittoon ennen Nymanin työsopimuksen purkamista. Esitetyn selvityksen mukaan pankin edustaja oli lyhyesti tuolloin tiedossa olevat tosiasiat selvitettyään saanut työnantajaliiton edustajalta kannan siitä, että työsopimuksen purkamiselle olisi perusteet. Työsopimuksen purkamisen jälkeen käydyistä liittotason neuvotteluista selvitys ei osoita sitä, että Pankkialan Työnantajaliiton olisi tuossa vaiheessa pitänyt havaita, ettei Nymanin työsopimuksen purkamiselle olisi ollut luottamusmiessopimuksen tarkoittamia perusteita. Nymanin työsopimuksen purkamisen ei myöskään ole näytetty liittyneen hänen luottamusmiesasemaansa. Huomattava osa asian arviointiin vaikuttavasta selvityksestä on lisäksi saatu vasta tässä oikeudenkäynnissä. Hyväksyessään edellä kerrotussa tilanteessa jäsenyrityksensä menettelyn Pankkialan Työnantajaliiton ei ole katsottava laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Yhdyn tuomiolauselmaan muilta osin, mutta hylkään Pankkialan Työnantajaliittoon kohdistetut valvontavelvollisuuden rikkomista koskevan hyvityssakkovaatimuksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Pankkialan Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.