Labor court allows actor's salary deduction claim based on discretionary leave during summer vacation period.

Näyttelijällä, joka oli ollut harkinnanvaraisella palkattomalla työlomalla osan näytäntövuotta, oli oikeus saada palkkansa vähentämättömänä teatterin kesävapaan ajalta.

Tulkinta perustui työehtosopimuksen vapaapäivien laskemista koskevaan soveltamisohjeeseen, jonka mukaan vapaapäivien laskenta ei perustunut ansaintaperiaatteelle ohjeessa mainituissa työnteon keskeytystilanteissa. Harkinnanvaraisia työlomia ei ohjeesta sovittaessa ollut näytetty tässä suhteessa asetetun eri asemaan kuin muut työlomat.

Harkinnanvaraisen työloman myöntämisen ehdoksi ei voitu asettaa sellaista työehtosopimuksen vastaista ehtoa, että näyttelijä suostuu pitämään osan kesävapaasta palkattomana.

Työnantaja velvoitettu maksamaan näyttelijälle saamatta jäänyt palkka teatterin kesävapaan ajalta.

Asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ei työnantaja ollut syyllistynyt asiassa työehtosopimuksen tieten rikkomiseen eikä työnantajaliitto myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

KANTAJA Suomen Näyttelijäliitto ry

VASTAAJAT Suomen Teatteriliitto ry Jyväskylän Teatteri Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä solmitussa 1.1.1995 voimaan tulleessa näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

23 § Säännöllinen työaika ja työajan sijoittelu

1.Näyttelijällä on 225 työpäivää näytäntövuodessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISET TYÖAIKAJÄRJESTELYT JA LEPOAJAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25 § Vapaapäivät

1.Näyttelijällä on 140 vapaapäivää näytäntövuodessa.

Soveltamisohje Vapaapäivät on pyrittävä järjestämään näyttelijäkunnalle samanaikaisesti, mutta ne voidaan erityisistä syistä antaa näytelmäkohtaisesti tai näyttelijän kanssa siitä sovittaessa näyttelijäkohtaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

30 § Vuosiloman ja kesävapaan antaminen

1. Vuosilomaa annettaessa ja lomapalkkaa tai lomakorvausta maksettaessa noudatetaan vuosilomalain (272/73) säännösten lisäksi tässä pykälässä olevia määräyksiä. 2. Vuosiloma ja kevätnäytäntökauden päättyessä käyttämättä olevat vapaapäivät on annettava 31.7. mennessä yhtäjaksoisena kesävapaana, josta on ilmoitettava kaksi kuukautta ennen sen alkamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V LUKU TYÖLOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

44 § Eräät työlomat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Teatterin harkinnasta riippuu, maksetaanko muun kuin edellä tässä luvussa sanotun syyn vuoksi myönnetyn työloman ajalta palkkaa ja minkä verran. Sama koskee poissaoloa muun pätevän syyn vuoksi vaikka työlomaa ei ole myönnetty. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä 11 on seuraavan sisältöinen soveltamisohje:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

NÄYTTELIJÄN VAPAAPÄIVIEN LASKEMINEN TYÖSUHTEEN KESTÄESSÄ OSAN NÄYTÄNTÖVUOTTA

Vapaapäivien lukumäärä näyttelijän työn keskeydyttyä kesken näytäntövuoden työsuhteen alkamisen tai päättymisen johdosta lasketaan siten, että näyttelijän työsuhteeseen sisältyvät kalenteripäivät alkavana tai päättyvänä näytäntövuotena jaetaan kalenterivuoden kalenteripäivien lukumäärällä ja näin saatu osamäärä kerrotaan näytäntövuoden vapaapäivien lukumäärällä (140). Vapaapäivien lukumäärästä vähennetään näyttelijän ansaitsemat vuosilomapäivät.

Esimerkki 1

Näyttelijän työsuhde päättyy 31.12. 153 : 365 x 140 = 58,68 = 59

Näyttelijä siis ansaitsee 1.8. - 31.12. 59 vapaapäivää, johon sisältyvät myös vuosilomapäivät.

Esimerkki 2

Näyttelijän työsuhde alkaa 1.2. 181 : 365 x 140 = 69,42 = 69

Näyttelijä siis ansaitsee 1.2. - 31.7. 69 vapaapäivää, johon sisältyvät myös vuosilomapäivät.

Työnteon keskeydyttyä kesken näytäntövuoden sairaus-, äitiys-, isyys-, vanhempainloman, hoito- tai opintovapaan tai muun työloman vuoksi, ei suoriteta erityisiä laskelmia vapaapäivien suhteen, vaan ne kuluvat ko. lomien aikana.

Toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin noudatetaan kaksivuotisten työsopimusten käytäntöä.

Esimerkki 3

Näyttelijä hoitovapaalla 1.8. - 31.1.

Näyttelijälle maksetaan teatterin kesävapaan ja vuosiloman ajalta palkka vähentämättömänä. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty ovat sisältyneet liittojen väliseen vuonna 1994 voimassa olleeseen näyttelijäin teatterityöehtosopimukseen.

KÄSITTELYRATKAISU

Suomen Teatteriliiton ja Jyväskylän Teatteri Oy:n tekemän oikeudenkäyntiväitteen johdosta asiassa on 16.6.1998 pidetty erillinen pääkäsittely. Työtuomioistuin on 18.9.1998 antamallaan päätöksellä (TT 1998-52) hylännyt väitteen.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Näyttelijäliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Jyväskylän Teatteri Oy on rikkonut näyttelijöiden työehtosopimuksen 25 §:n, 30 §:n ja 44 §:n 3 momentin sekä sopimuksen liitteenä 11 olevan soveltamisohjeen määräyksiä määrätessään näyttelijä Hanna Liinojan kesävapaasta ajan 1.6. - 17.6.1995 palkattomaksi.

Suomen Näyttelijäliitto on edelleen vaatinut Jyväskylän Teatteri Oy:n velvoittamista maksamaan Liinojalle saamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.6. - 17.6.1995 5 162,90 markkaa korkolain mukaisine korkoineen 30.6.1995 lukien.

Suomen Näyttelijäliitto on vaatinut Jyväskylän Teatteri Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Teatteriliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Suomen Näyttelijäliitto on vaatinut Jyväskylän Teatteri Oy:n ja Suomen Teatteriliiton velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Näyttelijäliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun tuomio on annettu.

Perustelut

Tausta

Näyttelijä Hanna Liinoja oli ollut Jyväskylän Teatteri Oy:n palveluksessa 1.8.1985 alkaen. Loppukeväästä 1994 Liinoja oli pyytänyt työnantajalta näytäntövuoden 1994 1995 aikana työehtosopimuksen 44 §:n mukaista harkinnanvaraista työlomaa ajaksi 1.8.1994 - 31.1.1995. Teatterinjohtajan ja Liinojan välillä oli kokonaan palkattomaksi työlomaksi sovittu aika 1.8. - 30.9.1994. Liinojalle oli sovittu maksettavaksi normaali kuukausipalkka ajalta 1.10. - 30.11.1994, jolloin Liinoja oli tehnyt normaalina näyttelijän työnään roolitehtävän näytelmässä "Niskavuoren naiset". Liinojan ja työnantajan välillä oli sovittu myös, että aika 1.12.1994 - 31.1.1995 oli palkatonta lukuun ottamatta niitä työpäiviä, jolloin Liinoja esiintyi edellä mainitussa näytelmässä. Näiltä työpäiviltä Liinojalle oli maksettu normaalista kuukausipalkasta laskettu päiväpalkka. Helmi-toukokuu 1995 olivat olleet Liinojan normaaleja työkuukausia.

Käytyjen neuvottelujen jälkeen teatterinjohtaja oli 10.6.1994 tehnyt päätöksen, jossa oli oli todettu muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

"Palkaton työloma on mahdollista antaa, kun Hanna Liinoja suostuu luopumaan tes:n määrittelemästä kollektiivisesta työajasta ja hänelle lasketaan henkilökohtainen näytäntövuotinen työ-/vapaa-aika. Kollektiivisten ja Liinojan henkilökohtaisten vapaapäivien erotus, 18 päivää jää myös palkattomaksi. Se sijoitetaan 1. - 18.6.1995." = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liinoja oli 4.10.1994 allekirjoituksellaan hyväksynyt edellä mainitun päätöksen sen jälkeen, kun hänelle oli totuudenvastaisesti kerrottu, että Suomen Näyttelijäliiton edustaja oli tarkastanut ja hyväksynyt päätöksen.

Näyttelijän työehtosopimuksen mukaiset vapaapäivät

Työehtosopimus määritteli näyttelijöille niin sanotun kollektiivisen työajan, jonka mukaan näyttelijällä oli 225 työpäivää näytäntövuodessa (23 §) ja 140 vapaapäivää (25 §). Näytäntövuosi käsitti ajan 1.8. - 31.7. Näyttelijällä oli siten 225 työpäivää vuodessa ja muut päivät olivat palkallisia vapaapäiviä.

Näyttelijän vapaapäivien järjestämisestä sovittiin paikallisesti teatterin ja näyttelijäyhdistyksen kesken kuitenkin siten, että työehtosopimuksen 25 §:n 2 momentissa mainitut vapaapäivät pidettiin syysnäytäntökauden ja kevätnäytäntökauden aikana. Loppuosa vapaapäivistä samoin kuin vuosiloma annettiin kevätnäytäntökauden päätyttyä ennen näytäntövuoden päättymistä eli 31.7. mennessä yhtäjaksoisena kesävapaana.

Mikäli näyttelijän työsuhde alkoi tai päättyi näytäntövuoden aikana, vapaapäivien lukumäärä laskettiin siten, että näyttelijän työsuhteeseen sisältyvät kalenteripäivät alkavana tai päättyvänä näytäntövuonna jaettiin kalenterivuoden kalenteripäivien lukumäärällä ja näin saatu osamäärä kerrottiin näytäntövuoden vapaapäivien lukumäärällä. Näin saadusta vapaapäivien lukumäärästä vähennettiin näyttelijän ansaitsemat vuosilomapäivät. Tämä kävi ilmi työehtosopimuksen liitteenä 11 olevasta soveltamisohjeesta.

Jos näyttelijän työsuhde oli jatkunut koko näytäntövuoden, kollektiivisen työajan käsite merkitsi sitä, että kevätnäytäntökauden päättymisen ja näytäntövuoden päättymisen 31.7. väliseen aikaan sijoittuva ajanjakso oli palkallista kesävapaata. Tähän ajanjaksoon sijoitettiin myös pitämätön vuosiloma. Vapaapäivien lukumäärä ei tällaisessa tapauksessa perustunut ansaintaperiaatteelle. Tämä kävi ilmi työehtosopimuksen liitteen 11 esimerkistä 3.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Liinojan työsuhde oli ollut voimassa koko näytäntövuoden, joten hänelle olisi kuulunut antaa palkallinen kesävapaa vuoden 1995 kevätnäytäntökauden päättymisen ja näytäntövuoden päättymisen 31.7.1995 väliseksi ajaksi.

Jyväskylän Teatteri Oy oli vastoin työehtosopimuksen mukaista kollektiivista työaikaa määrännyt Liinojalle palkattoman vapaan ajaksi 1.6. - 17.6.1995. Tällä toimenpiteellä Jyväskylän Teatteri Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen 25 §:n ja 30 §:n 2 momentin määräyksiä sekä työehtosopimuksen liitteen 11 mukaista soveltamisohjetta. Työehtosopimuksen 44 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi ainoastaan harkita, annettiinko työlomaa ja annettiinko se osittain palkallisena tai palkattomana. Muita ehtoja työloman myöntämiselle ei voitu asettaa. Koska Liinoja oli määrätty pitämään työloman ulkopuolinen palkaton vapaa, oli työnantaja menetellyt myös työehtosopimuksen 44 §:n 3 momentin vastaisesti.

Liinoja ei ollut voinut pätevästi sopia työehtosopimusta heikommista ehdoista. Joka tapauksessa vetoaminen Liinojan hyväksymiseen olisi kunnianvastaista ja arvotonta, koska Liinojalle oli harhaanjohtavasti ilmoitettu Suomen Näyttelijäliiton hyväksyneen työnantajan menettelyn.

Jyväskylän Teatteri Oy oli sitten velvollinen maksamaan Liinojalle työehtosopimuksen mukaisen palkallisen kesävapaan ajalta maksamatta jätetyn palkan 5 162,90 markkaa.

Edellä mainitulla menettelyllään Jyväskylän Teatteri Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Suomen Teatteriliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen työnantajan menettelemään työehtosopimuksen mukaisesti siitä huolimatta, että sille oli ilmoitettu asiasta.

VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Teatteriliitto ja Jyväskylän Teatteri Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Suomen Teatteriliitto ja Jyväskylän Teatteri Oy ovat lisäksi vaatineet Suomen Näyttelijäliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Teatteriliiton ja Jyväskylän Teatteri Oy:n oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Tausta

Kanteessa tarkoitetun työloman myöntämisen ehdoista oli neuvoteltu teatterinjohtajan ja Liinojan välillä. Liinojalle oli työlomaa myönnettäessä tehty selväksi, että hän saa haluamansa työloman vain, jos hän sopii vapaapäivien antamisesta henkilökohtaisesti sekä palkattoman työloman jaksoista 1.8. - 30.9.1994, 1.12.1994 - 31.1.1995 ja 1.6. - 18.6.1995 ja muista ehdoista, jotka kävivät ilmi teatterinjohtajan 10.6.1994 tekemästä päätöksestä. Liinoja oli sopinut asiasta työnantajan kanssa ja Liinoja oli 1.10.1994 allekirjoituksellaan hyväksynyt mainitut palkattoman työloman ehdot ja ajat.

Edellä mainitussa allekirjoitustilaisuudessa, jossa luottamusmies oli teatterinjohtajan pyynnöstä ollut mukana, oli käyty läpi teatterinjohtajan päätöksestä ilmenevät työloman myöntämisen ehdot. Teatterinjohtaja oli ilmoittanut näiden täyttävän työehtosopimuksen vaatimukset. Teatterinjohtaja oli myös kertonut talouspäällikön käymistä keskusteluista Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajan kanssa. Teatterinjohtaja ei ollut kertonut, että Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja olisi paperin tarkastanut ja hyväksynyt. Tällaisten harkinnanvaraisten työlomien myöntämisehtoja koskevien päätösten lähettäminen Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajan tarkistettavaksi ei ollut Jyväskylän Teatteri Oy:n asia.

Työehtosopimuksen soveltaminen

Näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen 23 §:n määräyksen mukaan näyttelijällä oli 225 työpäivää näytäntövuodessa. Työehtosopimuksen 25 §:n 1 kohdan mukaan näyttelijällä oli 140 vapaapäivää näytäntövuodessa. Viimeksi mainitun sopimuskohdan soveltamisohjeen mukaan vapaapäivät oli pyrittävä järjestämään näyttelijäkunnalle samanaikaisesti, mutta ne voitiin erityisistä syistä antaa näytelmäkohtaisesti tai näyttelijän kanssa siitä sovittaessa näyttelijäkohtaisesti. Niin sanotun kollektiivisen työajan käsitteellä tarkoitettiin tilannetta, jossa soveltamisohjeen mukaisesti näytäntövuoden vapaapäivät järjestettiin näyttelijäkunnalle samanaikaisesti.

Kollektiivista työaikaa ei määritelty työehtosopimuksen 23 §:n 1 kohdassa. Tämän kohdan sanamuodon mukaan näyttelijällä oli 225 työpäivää näytäntövuodessa. Vastaavasti 25 §:n 1 kohdan mukaan näyttelijällä oli 140 vapaapäivää näytäntövuodessa. Soveltamisohjeen mukaan vapaapäivät voitiin erityisistä syistä antaa myös näytelmäkohtaisesti, jolloin eri produktioissa mukana olevien näyttelijöiden työ- ja vapaapäivät olivat eri aikoina. Soveltamisohjeen mukainen kolmas vaihtoehto vapaapäivien järjestämiselle oli vapaapäivien antaminen näyttelijäkohtaisesti, jos tästä sovittiin näyttelijän kanssa. Tämä mahdollisti näyttelijän pitävän eri syistä vapaata, vaikka muu näyttelijäkunta olisi työssä. Tätä mahdollisuutta käytettiin harkinnanvaraisista työlomista sovittaessa. Työehtosopimuksen mukaan näyttelijän kanssa sovittaessa voitiin niin sanotusta kollektiivisesta työajasta poiketa antamalla vapaapäivät henkilökohtaisesti, mikä tarkoitti vapaapäivien henkilökohtaista laskentaa.

Työehtosopimuksen 30 §:n 2 kohdan mukaan vuosiloma ja kevätnäytäntökauden päättyessä käyttämättä olevat vapaapäivät oli annettava 31.7. mennessä yhtäjaksoisena kesävapaana. Näytäntövuoden 140 vapaapäivään sisältyivät vuosilomapäivät ja muut vapaapäivät kuten viikkolepopäivät. Kesävapaiden lukumäärä ei työehtosopimuksen mukaan perustunut ansaintaperiaatteelle. Työehtosopimuksen 30 §:n 2 kohta edellytti, että kullekin näyttelijälle kertyneet vuosilomapäivät ja kevätnäytäntökauden päättyessä käyttämättä olevat vapaapäivät oli annettava näytäntövuoden loppuun mennessä yhtäjaksoisena kesävapaana. Näyttelijöiden kesken vuosilomapäivien lukumäärä voi vaihdella. Myös käyttämättä olevien vapaapäivien lukumäärä voi vaihdella, jos vapaapäivät oli näyttelijän kanssa sovittu annettaviksi näyttelijäkohtaisesti. Tällaisesta tilanteesta oli Liinojan kohdalla ollut kysymys.

Myös Jyväskylän Teatteri Oy:ssä vapaapäivien antaminen näyttelijäkohtaisesti ja vapaapäivien laskenta harkinnanvaraisessa työlomatilanteessa oli ollut vakiintunut käytäntö.

Teatterissa oli esimerkiksi keväällä 1994 ollut vastaavanlainen tilanne, jossa näyttelijä oli pyytänyt palkatonta työlomaa työskennelläkseen toisen teatterin palveluksessa. Jyväskylän Teatteri Oy oli myöntänyt työloman ehdoin, että vapaapäivät annetaan ja lasketaan henkilökohtaisesti ja työloman aikaisilta yksittäisiltä esityspäiviltä maksettiin kuukausipalkan perusteella laskettu päiväpalkka. Tästä tapauksesta ei ollut syntynyt erimielisyyttä.

Oikeudellinen arviointi

Työnantaja oli sopinut Liinojan kanssa työehtosopimuksen sallimalla tavalla vapaapäivien järjestämisestä näyttelijäkohtaisesti harkinnanvaraisen työloman yhteydessä. Tämän sopimuksen mukaisesti hänelle oli työehtosopimuksen liitteen 11 mukaista soveltamisohjetta noudattaen laskettu olevan oikeus näytäntövuoden 1.8.1994 - 31.7.1995 aikana tehtyjä 146 työpäivää kohti saada 91 vapaapäivää, joihin olivat sisältyneet kertyneet 20 vuosilomapäivää. Kevätnäytäntökauden päätyttyä käyttämättä olleet vapaapäivät oli työehtosopimuksen 30 §:n 2 momentin määräysten mukaisesti annettu 31.7.1995 mennessä vuosilomapäivien yhteydessä yhtäjaksoisena kesävapaana 18.6.1995 alkaen.

Työnantaja olisi voinut myös olla hyväksymättä Liinojan työloma-anomusta, koska kysymyksessä oli ollut harkinnanvarainen työloma. Liinojan edun mukaista oli ollut saada työloma ja tähän työnantaja oli myöntynyt edellä selostetuin edellytyksin ja sopimalla asiasta Liinojan kanssa. Yhtiö ei olisi myöntänyt Liinojalle työlomaa kanteessa esitetyin edellytyksin ja tämä oli myös Liinojalle selvitetty. Harkinnanvaraisen työloman myöntämiseen voitiin liittää myös muita ehtoja kuin se, myönnettiinkö loma palkallisena vai palkattomana. Koska Liinojalle oli myönnetty työloma hänen haluamallaan tavalla, ei kantajalla ollut varsinaisesti edes oikeussuojan tarvetta. Työtuomioistuimen toimivaltaan ei myöskään kuulunut tutkia Jyväskylän Teatteri Oy:n ja Liinojan välisen sopimuksen pätemättömyyttä.

Jyväskylän Teatteri Oy ei ollut menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä Suomen Teatteriliitto näin ollen myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Jyväskylän Teatteri Oy:n palveluksessa oleva näyttelijä Hanna Liinoja on pyytänyt työnantajalta harkinnanvaraista työlomaa ajaksi 1.8.1994 - 31.1.1995. Teatterinjohtajan ja Liinojan välillä käydyissä neuvotteluissa on päädytty siihen, että Liinojalle myönnetään palkattomaksi työlomaksi aika 1.8. - 30.9.1994. Lisäksi on sovittu, että Liinojalle maksetaan normaali kuukausipalkka ajalta 1.10. - 30.11.1994. Tuolloin Liinojalla on ollut roolitehtävä "Niskavuoren naiset" -nimisessä näytelmässä, jonka harjoitukset ovat alkaneet 4.10.1994. Teatterinjohtajan ja Liinojan välillä on palkattomaksi työlomaksi sovittu myös aika 1.12.1994 - 31.1.1995 kuitenkin siten, että Liinojalle on sovittu maksettavaksi normaali kuukausipalkasta laskettava päiväpalkka niiltä päiviltä, jolloin hän esiintyy edellä mainitussa näytelmässä.

Helmi-toukokuu 1995 ovat olleet Liinojan normaaleja työkuukausia.

Teatterinjohtajan 10.6.1994 päivätyssä Liinojan työloman myöntämistä koskevassa päätöksessä on muun muassa todettu, että Liinojalle on mahdollista antaa palkaton työloma, kun Liinoja suostuu luopumaan työehtosopimuksen määrittelemästä kollektiivisesta työajasta ja hänelle lasketaan henkilökohtainen näytäntövuotinen työ-/vapaa-aika. Päätöksen mukaan kollektiivisten ja Liinojan henkilökohtaisten vapaapäivien erotus 18 päivää on palkatonta aikaa ja se sijoitetaan ajalle 1.6. - 18.6.1995.

Liinoja on allekirjoittanut päätöksen 4.10.1994 ilmoittaen hyväksyvänsä palkattoman työloman ehdot ja ajat. Työnantaja on sittemmin tarkistanut päätöksessä mainitun kollektiivisten ja Liinojan henkilökohtaisten vapaapäivien erotuksen 17 päiväksi. Tämän mukaisesti Liinojalle ei ole maksettu palkkaa ajalta 1.6. - 17.6.1995.

Erimielisyys

Erimielisyydessä on kysymys siitä, voidaanko näyttelijöiden työehtosopimuksen mukaan sopia vapaapäivien kertymisestä niin sanotun ansaintaperiaatteen mukaisesti suhteessa tehtyihin työpäiviin tilanteessa, jossa näyttelijä on työsuhteen jatkuessa koko näytäntövuoden ollut osan näytäntövuodesta harkinnanvaraisella työlomalla.

Suomen Teatteriliitto ja Jyväskylän Teatteri Oy ovat katsoneet, että työnantajalla on työehtosopimuksen mukaan ollut oikeus määrätä riidanalainen aika palkattomaksi. Kantaansa työnantajapuoli on perustellut sillä, että työehtosopimuksen 25 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan työehtosopimuksen mukaiset vapaapäivät voitiin antaa näyttelijän kanssa sovittaessa näyttelijäkohtaisesti eri aikana kuin muulle näyttelijäkunnalle. Tällaisessa tilanteessa näyttelijän vapaapäivien lukumäärä myös laskettiin henkilökohtaisesti huomioon ottaen työssäolopäivät. Koska Liinojalle laskettujen henkilökohtaisten vapaapäivien määrä on alittanut työehtosopimuksen mukaan näyttelijälle näytäntövuoden aikana kuuluvien vapaapäivien määrän, on työnantajapuolen mukaan ollut mahdollista sopia tätä vapaapäivien erotusta vastaavan ajan määräämisestä palkattomaksi vapaaksi.

Vapaapäivien antaminen näyttelijäkohtaisesti

Työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin ja 25 §:n 1 momentin mukaan näyttelijällä on näytäntövuodessa 225 työpäivää ja 140 vapaapäivää. Viimeksi mainitun määräyksen soveltamisohjeessa on todettu, että vapaapäivät on pyrittävä järjestämään näyttelijäkunnalle samanaikaisesti, mutta ne voidaan erityisistä syistä antaa näytelmäkohtaisesti tai näyttelijän kanssa siitä sovittaessa näyttelijäkohtaisesti.

Kyseinen soveltamisohje on otettu työehtosopimukseen vuonna 1979. Todistajana kuultu Suomen Teatteriliiton entinen toimitusjohtaja, joka liiton edustajana on osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin vuosina 1965 - 1992, on soveltamisohjeen taustasta kertonut, että teattereiden toimintatavoista ja työn luonteesta johtuen periaatteena aikaisemmin on ollut muun muassa se, että vapaapäivät oli annettu kaikille näyttelijöille yhtä aikaa. Teatteritoimintojen laajetessa käytännössä on tullut tarvetta myös vapaapäivien antamiseen näyttelijöille näytelmäkohtaisesti. Myös yksittäiselle näyttelijälle on henkilökohtaisista syistä ollut tarvetta saada vapaapäivä sellaisena ajankohtana, jolloin muilla näyttelijöillä ei ole ollut vapaapäivää.

Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja on puolestaan todistajana kertonut, että pääsäännön mukaan teattereissa työajat ja vapaa-ajat ovat kaikille samat. Joissakin tapauksissa, jos näyttelijät ovat jostakin syystä työskennelleet eri ryhmissä, on työ- ja vapaa-ajoista voitu sopia ryhmäkohtaisesti. Myös yksittäisen näyttelijän kanssa voidaan sopia työ- ja vapaa-aikojen järjestämisestä. Kuitenkin todistajan mukaan kyseinen määräys säätelee ainoastaan työ- ja vapaa-ajan jaksotusta ottamatta kantaa työpäivien määrään tai vapaapäivien palkallisuuteen.

Esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä tue työnantajapuolen näkemystä siitä, että vapaapäivien järjestäminen näyttelijäkohtaisesti aina edellyttäisi vapaapäivien henkilökohtaista laskentaa ansaintaperiaatteen mukaisesti. Tällä ei erimielisyyden ratkaisemisen kannalta ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä, koska Jyväskylän Teatteri Oy:n ja Liinojan välisessä sopimuksessa ei ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut kysymys työehtosopimuksen 25 §:ssä tarkoitetusta vapaapäivien järjestämisestä, vaan työehtosopimuksen 44 §:n 3 momentissa tarkoitetun harkinnanvaraisen työloman myöntämisen ehdoista. Harkittaessa riidanalaisen sopimusehdon työehtosopimuksen mukaisuutta on johtoa haettava palkallisten vapaapäivien määrää koskevista sopimusmääräyksistä.

Vapaapäivien laskeminen

Työehtosopimuksen liitteenä 11 oleva soveltamisohje koskee otsikkonsa mukaan vapaapäivien laskemista työsuhteen kestäessä osan näytäntövuotta. Suomen Näyttelijäliitto on kantansa tueksi vedonnut soveltamisohjeen esimerkki 3:een, jossa esimerkkinä on mainittu näyttelijän hoitovapaalla oleminen ajalla 1.8. - 31.1. Esimerkissä on todettu, että tässä tilanteessa näyttelijälle maksetaan teatterin kesävapaan ja vuosiloman ajalta palkka vähentämättömänä.

Työtuomioistuimessa on soveltamisohjeen tulkinnasta kuultu todistajina Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajaa ja Suomen Teatteriliiton asiamiestehtäviä hoitanutta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimiestä sekä todistelutarkoituksessa Suomen Teatteriliiton toimitusjohtajaa, jotka ovat osallistuneet työehtosopimusneuvotteluihin vuonna 1993, jolloin edellä mainitusta soveltamisohjeesta on sovittu.

Soveltamisohjeen ovat laatineet Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimies. Kirjallisten soveltamisohjeiden laatiminen oli tuolloin katsottu tarpeelliseksi siitä syystä, että työehtosopimukseen oli haluttu saada selkeät määräykset siitä, miten vapaapäivät määritellään tilanteissa, joissa työsuhde alkaa tai päättyy kesken näytäntövuoden. Lisäksi oli katsottu tarpeelliseksi saada ohjeet myös sen varalta, miten vapaapäivät määritellään tilanteissa, joissa näyttelijän työsuhteen jatkuessa koko näytäntövuoden työnteko keskeytyy eri syistä johtuvan työloman vuoksi. Soveltamisohjetta laadittaessa osapuolten välillä on vallinnut yksimielisyys soveltamisohjeisiin otetuista niistä esimerkeistä, jotka koskevat vapaapäivien lukumäärän laskemista tilanteissa, joissa työsuhde alkaa tai päättyy kesken näytäntövuoden. Soveltamisohje on vastannut käytännössä jo aikaisemmin noudatettua menettelyä.

Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajan mukaan viimeksi mainituissa soveltamisohjeen määräyksissä oli tarkoitettu kirjattavaksi alalla noudatettu käytäntö, jonka mukaan tilanteissa, joissa näyttelijän työsuhde jatkuu koko näytäntövuoden ja näyttelijä on eri syistä työlomalla, ei laskelmia työ- eikä vapaapäivistä tehdä eikä mahdollisia työajan tasaamiseksi tarkoitettuja vapaapäivähyvityksiä anneta.

Sekä Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja että Suomen Teatteriliittoa edustanut työmarkkinalakimies ovat kertoneet, että soveltamisohjetta koskeneissa neuvotteluissa ei kummaltakaan puolen ollut tuotu esille sitä, että soveltamisohjetta sovellettaessa harkinnanvarainen työloma olisi eri asemassa kuin muut työehtosopimuksen mukaiset työlomat.

Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajan mukaan soveltamisohjeisiin liittyneissä neuvotteluissa on keskusteltu niistä erilaisista työlomista, joita näyttelijällä voi olla. Tässä yhteydessä neuvotteluissa on mainittu myös harkinnanvarainen työloma.

Arviointia

Soveltamisohjeen viimeksi mainittu esimerkki osoittaa siten työehtosopimukseen osallisten olevan yhtä mieltä siitä, että näyttelijällä on oikeus vähentämättömään palkkaan teatterin kesävapaan ja vuosiloman ajalta sellaisissakin tilanteissa, joissa hän palkattoman työloman vuoksi on ollut poissa työstä suuren osaa näytäntövuotta. Soveltamisohjetta koskeneissa työehtosopimusneuvotteluissa Suomen Teatteriliitto on aluksi kantanaan esittänyt, että myös työlomatilanteessa vapaapäivien laskemisessa tulisi noudattaa samoja soveltamisohjeisiin kirjattuja periaatteita kuin niissä tilanteissa, joissa työsuhde on kestänyt osan näytäntövuotta. Tästä kannasta Suomen Teatteriliitto on kuitenkin neuvottelujen aikana luopunut ja työlomien osalta soveltamisohjeeseen on otettu Suomen Näyttelijäliiton esittämä määräys.

Jossakin määrin ristiriitaista näyttöä on esitetty siitä, millä tavoin harkinnanvaraiset työlomat ovat olleet esillä siinä yhteydessä, kun osapuolten välillä on neuvoteltu vapaapäivien laskemisesta työnteon keskeytymistilanteissa. Soveltamisohjeen laatineet liittojen edustajat ovat kuitenkin yhtäpitävästi kertoneet, että soveltamisohjetta laadittaessa ei harkinnanvaraisista työlomista ole erikseen keskusteltu.

Huomioon ottaen sen, että Suomen Teatteriliitto on edellä todetuin tavoin luopunut edellä esitetystä vapaapäivien laskemista työlomien yhteydessä koskeneesta vaatimuksestaan, ja työehtosopimusneuvotteluista muutoinkin esitetyn selvityksen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että osapuolet olisivat sopineet siitä, että soveltamisohjeen mukaista menettelyä ei sovelleta harkinnanvaraisiin työlomiin.

Työehtosopimuksessa ei myöskään ole määräystä, joka mahdollistaisi sen, että työehtosopimuksen vapaapäiviä ja palkkausta koskevista määräyksistä voitaisiin työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella sopia työehtosopimuksesta poiketen työntekijän vahingoksi.

Työehtosopimuksen eräitä työlomia koskevan 44 §:n 3 momentissa on muun ohella todettu, että teatterin harkinnasta riippuu, maksetaanko muun kuin edellä tässä luvussa sanotun syyn vuoksi myönnetyn työloman ajalta palkkaa ja minkä verran. Määräyksellä on siten jätetty työnantajan harkintaa työloman myöntäminen ja sen palkallisuus. Määräyksellä ei ole otettu kantaa siihen, mitä muita ehtoja työloman myöntämiselle mahdollisesti voidaan asettaa. Työehtosopimuksen mukaisena menettelynä ei kuitenkaan voida pitää sitä, että työloman myöntämiselle asetetaan työehtosopimuksen vastainen ehto.

Näin ollen työehtosopimuksen määräysten perusteella Liinojalla on oikeus vähentämättömään palkkaan kanteessa vaaditulta teatterin kesävapaan ajalta.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Jyväskylän Teatteri Oy on menetellyt työehtosopimuksen 25 , 30 ja 44 §:n 3 momentin sekä työehtosopimuksen liitteenä 11 olevan soveltamisohjeen määräysten vastaisesti määrätessään Liinojan kesävapaasta edellä mainitun osan palkattomaksi ja asettaessaan tämän palkattoman kesävapaan hyväksymisen työloman myöntämisen ehdoksi.

Kun tulkinnanvaraista kuitenkin on ollut, onko Jyväskylän Teatteri Oy:llä ollut oikeus esittämillään perusteilla ja toteuttamallaan tavalla määrätä Liinojan kesävapaasta osa palkattomaksi ja kun Suomen Teatteriliitto on Jyväskylän Teatteri Oy:n menettelyn hyväksynyt, ei Jyväskylän Teatteri Oy:n voida katsoa syyllistyneen asiassa työehtosopimuksen rikkomiseen työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ei myöskään Suomen Teatteriliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Näyttelijäliitto on tosin osin voittanut jutun, mutta koska Suomen Teatteriliitolla ja Jyväskylän Teatteri Oy:llä asian epäselvyyden vuoksi on ollut aihetta tähän oikeudenkäyntiin, saa Suomen Näyttelijäliitto työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n säännökset huomioon ottaen pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Jyväskylän Teatteri Oy on menetellyt näyttelijöiden työehtosopimuksen 25 , 30 ja 44 §:n sekä työehtosopimuksen liitteenä 11 olevan soveltamisohjeen määräyksien vastaisesti määrätessään Hanna Liinojan kesävapaasta ajan 1.6. - 17.6.1995 palkattomaksi.

Jyväskylän Teatteri Oy velvoitetaan maksamaan Liinojalle saamatta jääneenä palkkana ajalta 1.6. - 17.6.1995 5 162 markkaa 90 penniä lainmukaisine korkoineen 30.6.1995 lukien.

Kanne enemmälti hylätään.

Suomen Näyttelijäliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Palomäki ja Orpana jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila .

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Sutela, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Kun työpäivien lukumäärä on työehtosopimuksessa rajoitettu 225:een näytäntövuodessa, asetetaan työajan sijoittelulle rajoja siinä suhteessa, ettei työpäivien lukumäärää voi lisätä. Kun työpäivien enimmäismäärä on rajoitettu, on siitä johdonmukaisena seurauksena, että muut päivät ovat työntekijän vapaapäiviä. Työehtosopimuksen 25 §:n maininta siitä, että vapaapäivien lukumäärä on 140, on näin ollen tarpeeton. Määräyksellä ei sinänsä ole itsenäistä arvoa, koska esitetyn selvityksen mukaan luku 140 on saatu vähentämällä vuoden päivien kokonaismäärästä työpäivien lukumäärä 225. Määräys vapaapäivien lukumäärästä on ongelmallinen siinäkin suhteessa, ettei siinä ole otettu huomioon karkausvuotta.

Mainituissa työehtosopimusmääräyksissä on selvästi pidetty silmällä koko näytäntövuoden kestävää työskentelyä. Varsinaisessa työehtosopimustekstissä ei ole otettu kantaa tilanteisiin, joissa työskentely ei jostain syystä ole kestänyt koko näytäntövuotta. Työehtosopimuksen liitteessä 11 on yritetty antaa näitä tilanteita koskevia ohjeita.

Työehtosopimuksen määräys siitä, että näytäntövuodessa on 225 työpäivää, ei ole ehdoton sillä tavoin, etteikö tämä työpäivien lukumäärä voisi alittua eri syistä. Näin voi käydä muun muassa työehtosopimuksessa mainituissa työlomatilanteissa. Näin ollen ei liioin määräys siitä, että näytäntövuodessa on 140 vapaapäivää, ole ehdoton siinä suhteessa, etteikö tosiasiallisten vapaapäivien lukumäärä voisi alittua. Näinhän käy esimerkiksi näyttelijän ollessa hoitovapaalla. Hän on poissa työstä hoitovapaan vuoksi, eikä hänelle tosiasiassa anneta työehtosopimuksessa tarkoitettuja vapaapäiviä.

Otsikkonsa mukaan liite 11 koskee tilannetta, jossa työsuhde on kestänyt osan näytäntövuotta. Liitteen esimerkki 1:n ja esimerkki 2:n kaksi ensimmäistä kappaletta ovat selviä ja otsikon mukaisia. Niistä käy kuitenkin selville myös se, että työehtosopimuksen 25§:ssä ei turvata 140 vapaapäivää kaikissa oloissa. Esimerkit ovatkin osoituksena suhteellisuusperiaatteesta siten, että palkallisten vapaapäivien lukumäärä on riippuvainen kuusipäiväisten työviikkojen lukumäärästä.

Esillä olevassa asiassa erimielisyys koskee niin sanottua harkinnanvaraista työlomaa. Työehtosopimuksen työlomia koskevassa 5 luvussa käsitellään enimmäkseen sellaisia poissaoloja, joihin työntekijälle on työehtosopimukseen tai lakiin perustuva oikeus. Osa poissaoloista on sellaisia, joiden ajalta työnantajalla on ainakin osittain palkanmaksuvelvollisuus. Osa puolestaan on palkattomia. Työehtosopimuksen 44 §:n 3 kohdassa on todettu, että muissa tilanteissa myönnetyn työloman ajalta palkan maksaminen riippuu teatterin harkinnasta.

Työehtosopimuksen 44 §:n 4 kohdan jälkeen olevassa soveltamisohjeessa määritellään harkinnanvarainen työloma sellaiseksi, jonka antamiseen työnantajalla ei ole lakiin tai sopimusmääräykseen perustuvaa velvollisuutta. Muita harkinnanvaraista työlomaa koskevia määräyksiä ei ole. Työehtosopimuksessa ei ole otettu kantaa esimerkiksi harkinnanvaraisen työloman sijoitteluun. Työnantaja ei ole velvollinen antamaan tällaista harkinnanvaraista työlomaa, vaan on työnantajan ratkaistavissa, suostutaanko näyttelijän esittämään harkinnanvaraiseen työlomaan. Itse asiassa on niin, että toteutuakseen harkinnanvarainen työloma edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä yhteisymmärrystä.

Harkinnanvaraisen työloman palkallisuuden osalta sovelletaan edellä todettua työehtosopimuksen 44 §:n 3 kohtaa. Siltäkin osin asia on työnantajan ratkaistavissa ja toteutuminen edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä yhteisymmärrystä.

Asian epäselvyyden vuoksi Suomen Teatteriliitto ja Jyväskylän Teatteri Oy saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n säännökset huomioon ottaen pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.