Labor court dismissed strike as illegal extension of collective agreement scope violating peace obligation.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli vaatinut jätteenkuljetusalalla toimivaa järjestäytymätöntä työnantajaa solmimaan kanssaan yrityskohtaisen työehtosopimuksen kuorma-autoalan työehtosopimuksen pohjalta. Vaatimustaan tukeakseen liitto oli julistanut yhtiön jätteenkuljetukset käsittelysaartoon ja samanaikaisesti aloittanut jätteenkuljetuksia hoitavassa kahdessa työnantajaliiton kuorma-autoalan työehtosopimukseen sidotussa jäsenyrityksessä tukilakot. Tuomiossa on ollut arvioitavana näiden lakkojen laillisuus.

Työtuomioistuin katsoi, että kysymys ei ole ollut myötätuntolakoista, vaan työntekijäliiton omien tavoitteiden ajamisesta kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin periaatteessa kuuluvassa, mutta järjestäytymättömänä sen ulkopuolelle jääneessä yrityksessä. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että työntekijäliiton toimeenpanemat työtaistelut olisivat kohdistuneet kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai myöskään sen yksittäisiin määräyksiin. (Ään.)

KANTAJA Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

VASTAAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli esittänyt Sita Finland Oy:lle neuvottelujen aloittamista yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimiseksi kuorma-autoalan työehtosopimuksen pohjalta. Yhtiö, joka ei ollut Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsen, oli suhtautunut torjuvasti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ehdotukseen. Yhtiön työntekijät eivät olleet esittäneet omalle työnantajalleen mitään vaatimuksia.

Työntekijäliitto oli lähettänyt yhtiölle työntekijäliiton puheenjohtajan ja liittosihteerin allekirjoittaman kirjeen, jossa työntekijäliitto oli uhannut aloittaa 10.5.1999 kello 6 yhtiön kuljetuksia koskevan käsittelysaarron. Edelleen kirjeessä oli ilmoitettu työntekijäliiton aloittavan tukilakot muissa YTV:n jätteenkuljetuksia hoitavissa yhtiöissä. Piirisovittelijan johdolla käydyssä sovittelussa määräpäivää siirrettiin kahdella vuorokaudella.

Ilmoitetut tukilakoiksi väitetyt työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksistä ainakin WM Ympäristöpalvelut Oy:hyn, SOL Ympäristöpalvelut Oy:hyn ja Oy Rikaton Ab:hen. Nämä yritykset hoitivat YTV:n alueella asuinjätteen kuljetuksista noin 50 prosenttia. Sita Finland Oy hoiti kuljetuksista noin 40 prosenttia. Työtaistelu-uhan piirissä olevien Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa oli noin 130 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:hen järjestäytynyttä jäteautonkuljettajaa.

Työnantajaliitosta oli heti 5.5.1999 aamulla sen saatua tietää työntekijäliiton kaavailemista toimista lähetetty työntekijäliittoon telekopio, jossa oli vaadittu lakkouhan poistamista ja työrauhan turvaamista. Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli aamulla myös puhelimitse vaatinut työntekijäliiton puheenjohtajaa ryhtymään välittömästi asiassa tarvittaviin toimenpiteisiin. Yhteydenottoja oli ollut tämän jälkeenkin. Sovittelutoimen päätyttyä tuloksettomana 12.5.1999 työtaistelutoimenpiteet olivat alkaneet työntekijäliiton aiemman ilmoituksen mukaisesti. Työtaistelu oli päättynyt 14.5.1999. Työtaisteluun oli ottanut osaa 45 WM Ympäristöpalvelut Oy:n ja SOL Ympäristöpalvelut Oy:n työntekijää.

Sita Finland Oy:ssä ei ollut lainkaan sellaista primäärikonfliktia, jota työnantajaliiton jäsenyritysten työntekijät voisivat tukea. Yhtiössä ei ollut työntekijäliittoon järjestäytyneitä työntekijöitä eivätkä yhtiön työntekijät olleet vaatineet omalta työnantajaltaan mitään. Tuettava työtaistelu oli pelkästään työntekijäliiton väittämä ja täysin keksitty. Näin ollen kysymyksessä ei voinut olla myötätuntotyötaistelu.

Kuorma-autoalan työehtosopimus koski myös jätteiden kuljetustoimintaa. Työntekijäliitto oli vaatinut Sita Finland Oy:tä solmimaan kanssaan yrityskohtaisen työehtosopimuksen kuorma-autoalan työehtosopimuksen pohjalta. Yhtiö toimi täsmälleen samalla alalla, jota alan työehtosopimus koski. Sita Finland Oy voisi suoraankin olla työnantajaliiton jäsenyritys ja siten sidottu työehtosopimukseen. Se oli joka tapauksessa velvollinen noudattamaan kuorma-autoalan työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n nojalla. Laillisen myötätuntotyötaistelun järjestäminen ei ollut mahdollista siten, että voimassa olevaan työehtosopimukseen osallisena sidottu työntekijäliitto järjesti itse omille toimilleen tukea samalla työehtosopimusalalla, vaikka muodollisesti vaadittiinkin erillissopimusta.

Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Lisäksi ne kohdistuivat työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalamääräykseen, 4 §:n työrauhamääräykseen ja 5 §:n järjestäytymisvapautta koskevaan määräykseen.

Työntekijäliitto vaati painostustoimin työnantajaliiton jäsenyrityksiä myötävaikuttamaan Sita Finland Oy:n ja työntekijäliiton välisen työehtosopimuksen syntymiseen. Työntekijäliitolla ei ollut työehtosopimusten voimassa ollessa oikeutta painostustoimiin. Koska työntekijäliitto oli itse osallisena sidottu työnantajaliiton kanssa solmittuun kuorma-autoalan työehtosopimukseen, tällaisten vaatimusten tukeminen omilla työtaistelutoimenpiteellä ei ollut mahdollista. Sen vuoksi työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Työntekijäliitto pyrki lakolla painostamaan työehtosopimukseen sidottuja työnantajaliiton jäsenyrityksiä myötävaikuttamaan siihen, että alalle syntyisi toinen työehtosopimus, vaikka alalla jo oli soveltamisalaltaan yleinen työehtosopimus, johon "tukitoimilla" painostettavat yhtiöt olivat sidottuja. Toteutuessaan työntekijäliiton tavoite siis rajoittaisi kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa. Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat siten työehtosopimuksen soveltamisalaa koskeviin määräyksiin.

Työntekijäliitto painosti lisäksi työtaistelulla työnantajaliiton jäsenyrityksiä siihen, että yhtiö solmisi oman työehtosopimuksen tai että se liittyisi työnantajaliiton jäseneksi. Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat siten kuorma-autoalan työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta koskevaan määräykseen.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä on sovittu työrauhavelvollisuudesta. AKT:n työtaistelutoimet ovat olleet myös tämän määräyksen vastaisia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Työntekijäliitto on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Sita Finland Oy eivät olleet osallisia tai sidottuja samaan työehtosopimukseen. Sita Finland Oy toimi jätteenkuljetusalalla, joka kuului myös kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin, mutta työntekijäliitolla ei ollut työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta Sita Finland Oy:tä kohtaan.

AKT oli pyrkinyt solmimaan työehtosopimuksen Sita Finland Oy:n kanssa. Kun yhtiö ei neuvotteluteitse ollut tähän suostunut, työntekijäliitto oli työriitojen sovittelusta annetun lain mukaista menettelyä noudattaen ryhtynyt työtaisteluun yhtiötä vastaan työehtosopimuksen aikaansaamiseksi julistamalla Sita Finland Oy:n kuljetukset käsittelysaartoon. Työntekijäliiton tavoitteiden tukemiseksi olivat muiden työehtosopimusten piiriin kuuluvat työntekijät ryhtyneet myötätuntotyötaisteluun työntekijäliiton tavoitteiden tukemiseksi. Tukitoimenpiteenä olivat Kuntaalan ammattiliitto KTV ry:n jäsenet osallistuneet 14.5.1999 Kivikon jäteasemalla saartoon. Lisäksi pantiin toimeen kanteessa kerrotut lakot.

Työntekijäpuolen toimenpiteet oli kohdistettu pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaan YTV:hen, joka ei ole työmarkkinaosapuoli. AKT:n tarkoituksena oli jätteenkäsittelyn riittävän laajalla estämisellä saarron ja lakkojen avulla painostaa YTV:tä vaikuttamaan siihen, että Sita Finland Oy suostuu sopimaan riidan AKT:n kanssa.

Työnseisauksilla ei ole tavoiteltu muutosta voimassa olevaan kuorma-autoalan työehtosopimukseen. Sillä ei ole painostettu Autoliikenteen Työnantajaliitoa eikä sopimukseen sidottuja yksittäisiä työnantajia hyväksymään mitään tiettyjä vaatimuksia. Työtaistelu ei millään muullakaan tavalla ole kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuutena tai sen yksittäisiin määräyksiin. Vaaditulla kuorma-autoalan työehtosopimuksen kanssa saman sisältöisellä yrityskohtaisella työehtosopimuksella ei ole välillisiäkään vaikutuksia kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalaan tai sopimuksen muihin kanteessa mainittuihin määräyksiin. Kuorma-autoalalla ei ole esitetty mitään sellaisia vaatimuksia tai neuvotteluja, joihin Sita Finland Oy:tä kohtaan esitettyjä vaatimuksia olisi voitu kytkeä.

Työtuomioistuimen pitkän ja johdonmukaisen ratkaisukäytännön mukaan työtaistelun työrauhavelvollisuuden vastaisuus aina edellyttää jonkinlaista vaikutusta omaan työehtosopimukseen. Tässä tapauksessa sellaista ei ole ollut, joten AKT ei ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumatiedot

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on esittänyt järjestäytymättömälle työnantajalle Sita Finland Oy:lle neuvottelujen aloittamista työntekijäliiton ja yhtiön välillä yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimiseksi kuorma-autoalan työehtosopimuksen pohjalta. Yhtiö oli vastannut esitykseen kielteisesti. AKT on sen vuoksi painostaakseen yhtiötä sopimukseen lähettänyt 23.4.1999 kirjeen, jossa se on ilmoittanut aloittavansa yhtiön kuljetusten käsittelysaarron. Saartotoimet on ilmoitettu aloitettaviksi 10.5.1999 kello 6, ellei sitä ennen päästä työntekijäliittoa tyydyttävään neuvottelutulokseen. AKT:n julistamia saartotoimia tukisivat jätteenkäsittelystä vastaavien työntekijöiden ammattiliitot. Kirjeessä on edelleen ilmoitettu työntekijäliiton aloittavan tukilakot muissa Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan jätteenkuljetuksia hoitavissa yrityksissä, mikäli saartotoimet toteutuvat.

AKT on 12.5.1999 kello 6 alkaen julistanut yhtiön jätteenkuljetukset käsittelysaartoon ja samanaikaisesti aloittanut YTV:n jätteenkuljetuksia hoitavassa kahdessa työnantajaliiton jäsenyrityksessä tukilakot. Työtaistelutoimenpiteet ovat päättyneet 14.5.1999.

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Autoliikenteen Työnantajaliitto on katsonut tukitoimenpiteinä järjestetyt lakot laittomiksi ja niiden kohdistuneen kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan, koska Sita Finland Oy:ssä ei ole ollut sellaista primäärikonfliktia, jota työntekijät olisivat voineet työtaistelutoimenpitein tukea. Laillisen myötätuntotyötaistelun järjestäminen ei myöskään ollut mahdollista siten, että voimassa olevaan työehtosopimukseen osallisena sidottu työntekijäliitto järjesti itse omille toimilleen tukea samalla työehtosopimusalalla, vaikka muodollisesti vaatikin erillissopimusta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lisäksi katsonut työtaistelutoimenpiteet laittomiksi sillä perusteella, että ne kohdistuivat kuorma-autoalan työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalamääräykseen. Työntekijäliiton tavoitteena on ollut rajoittaa kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa pyrkimällä lakolla painostamaan työehtosopimukseen sidottuja työnantajaliiton jäsenyrityksiä myötävaikuttamaan siihen, että alalle syntyisi toinen työehtosopimus, vaikka alalla oli jo soveltamisalaltaan yleinen työehtosopimus. Lakot olivat kohdistuneet myös työehtosopimuksen 4 §:n työrauhamääräykseen, ja työehtosopimuksen 5 §:n järjestäytymisoikeutta koskevaan määräykseen. Työehtosopimuksen voimassa ollessa työtaistelutoimenpiteellä on pyritty rajoittamaan Sita Finland Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton järjestäytymisvapautta.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut kanneperusteita seuraavasti.

Sita Finland Oy:n työntekijät eivät olleet ryhtyneet työtaistelutoimiin, joita AKT:n työtaistelutoimin olisi tuettu. Sensijaan AKT itse on esittänyt yhtiölle vaatimuksen talokohtaisen työehtosopimuksen solmimiseksi kuorma-autoalan työehtosopimuksen pohjalta ja vaatimuksen tehosteeksi julistanut yhtiön suorittamat jätteenkuljetukset käsittelysaartoon. Lakot Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksissä samoin kuin kuljetusten käsittelemisestä kieltäytymiset eräällä kaatopaikalla ovat tukeneet AKT:n vaatimusta.

Oikeuskirjallisuudessa myötätuntotyötaistelun käsitettä on rajattu muun muassa siten, että sen piiriin kuuluvat vain toisen työtaistelutoimenpiteen tukemiseksi toimeenpannut työtaistelutoimenpiteet. Kuitenkaan estettä ei ole nähty tarkastella tässä rajankäynnissä myöskään esimerkiksi ulkopuolisten yksittäisten työsopimusriitojen tukemiseksi toimeenpantuja työtaistelutoimenpiteitä. Pääsääntöisesti se, mitä on noudatettavana toisen työtaistelutoimenpiteen tukemiseksi toimeenpannusta myötätuntotyötaistelutoimenpiteestä, soveltunee myös työtaistelutoimenpiteisiin, joilla tuetaan jotakin muuta työoikeudellista riitaa kuin toista työtaistelutoimenpidettä. (Sarkko, Työrauhavelvollisuudesta, s. 299).

Näin on asiaa tulkittu myös työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä esimerkiksi tuomiossa TT 1997-53 . Kuljetusyhtiön sisällä ei ollut meneillään työtaistelua eikä vireillä ollut muitakaan yksilöityjä erimielisyyksiä. Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli esittänyt yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimista sen varmistamiseksi, että työntekijöiden työsuhteen ehdot olisivat vähintään kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaisella tasolla. Yhtiön kieltäydyttyä solmimasta vaadittua työehtosopimusta liiton edustaja oli pyytänyt Paperiliiton paikallisen ammattiosaston tukea sopimuskiistassa. Paperiliiton ammattiosasto olikin ryhtynyt tukemaan AKT:n vaatimuksia siten, etteivät ammattiosaston työntekijät olleet purkaneet edellä tarkoitetun kuljetusyhtiön ajoneuvoja tai edes päästäneet niitä tehdasalueelle. Paperiliiton ammattiosaston AKT:n vaatimusten tueksi toimeenpanema työtaistelu katsottiin sallituksi tukityötaisteluksi, joka ei kohdistunut paperiteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiin.

Työtuomioistuimella ei ole tässä tapauksessa perusteita päätyä arviossaan toisenlaiseen lopputulokseen. Sita Finland Oy:n ja AKT:n välillä on ollut erimielisyys yhtiön palveluksessa olleiden liiton jäsenten työehdoista ja sovellettavasta työehtosopimuksesta. AKT on lisäksi yhtiötä tässä riidassa painostaakseen julistanut sen jätteenkuljetukset käsittelysaartoon. Tätä työtaistelutoimenpidettä ei ole edes väitetty laittomaksi, ja sen tukemiseksi ovat myös myötätuntotyötaistelutoimet mahdollisia, jos ne eivät samalla kohdistu tukijaa itseään sitovaan työehtosopimukseen. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että AKT:n toimeenpanemia lakkoja ei ole perusteita pitää kiellettyinä tukityötaistelutoimenpiteinä sillä perusteella, että Sita Finland Oy:n työntekijät eivät ole osallistuneet siihen työtaisteluun, jota lakoilla on tuettu.

Edellä todetulla ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä, koska AKT:n työtaistelussa ei ole ollut kysymys myötätunnon osoittamisesta ulkopuolisille työntekijöille heidän työtaistelussaan tai työriidassaan, vaan AKT:n omien tavoitteiden ajamisesta kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin periaatteessa kuuluvassa, mutta järjestäytymättömänä sen ulkopuolelle jääneessä yrityksessä Sita Finland Oy:ssä. Tällöin tukitoimenpiteinä toimeenpantujen lakkojen laillisuuden kannalta on ratkaisevaa, ovatko ne työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohdistuneet kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai sen yksittäisiin määräyksiin.

Saarrolla samoin kuin kuorma-autoalan työehtosopimukseen sidotuissa yrityksissä toimeenpannuilla lakoilla on pyritty saamaan aikaan riittävä painostusvaikutus Sita Finland Oy:n taivuttamiseksi suostumaan AKT:n esitykseen yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimiseksi. Tukilakoilla ei AKT:n ilmoituksen mukaan ollut pyritty vaikuttamaan Autoliikenteen Työnantajaliittoon, vaan erityisesti pääkaupunkiseudun jätehuollosta vastaavaan YTV:hen, joka oli solminut sopimukset jätteenkuljetuksista muun muassa Sita Finland Oy:n kanssa. Niitä yrityksiä kohtaan, joissa tukityötaistelutoimenpiteitä on toteutettu, ei ole esitetty vaatimuksia.

AKT:n vaatimuksilla yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta ei toteutuessaan ole näytetty olleen välittömiä vaikutuksia kuorma-autoalan työehtosopimukseen.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että AKT:n toimeenpanemat työtaistelut olisivat kohdistuneet kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan kanteessa väitetyllä tavalla.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan sopimusta sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliiton määrätynlaista liikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijöiden työsuhteisiin. Sita Finland Oy:n harjoittama jätteenkuljetus on sinänsä kuorma-autoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa työtä. Yhtiö ei ole kuitenkaan ollut Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys, joten sen työntekijöihin ei ole ollut sovellettava kuorma-autoalan työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n nojalla. Vaatimukset yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimisesta AKT:n ja Sita Finland Oy:n välillä eivät siten ole rajoittaneet kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa eivätkä niin ollen kohdistuneet kuorma-autoalan työehtosopimuksen soveltamisalamääräykseen kanteessa väitetyllä tavalla. Sillä seikalla, onko yritys ollut yleissitovuussäännösten perusteella velvollinen soveltamaan kuorma-autoalan työehtosopimusta, ei tässä arvioinnissa ole merkitystä.

Sita Finland Oy olisi voinut tulla sidotuksi kuorma-autoalan työehtosopimukseen myös liittymällä Autoliikenteen Työnantajaliiton jäseneksi, mikä sinänsä olisi ilmeisesti ollut myös Autoliikenteen Työnantajaliiton sääntöjen mukaan mahdollista. AKT ei kuitenkaan ole liittymistä esittänyt tai vaatinut, vaan se on esittänyt yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimista. Muutoinkaan ei voida katsoa, että painostustoimet edes välillisesti olisivat pyrkineet rajoittamaan Sita Finland Oy:n tai myöskään Autoliikenteen Työnantajaliiton järjestäytymisvapautta kanteessa väitetyllä tavalla.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 4 §:n määräys, jossa on todettu työehtosopimukseen osallisten ja siihen sidottujen työrauhavelvollisuus, vastaa sisällöltään työehtosopimuslain 8 §:n säännöstä. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 4 §:n työrauhavelvoitemääräys ei ole sellainen työsopimuksissa ja työsuhteissa muutoin noudatetava ehto, josta työehtosopimusosapuolet voisivat sopia niiden jäseniä sitovalla tavalla, vaan työrauhavelvollisuus määräytyy työehtosopimuslain perusteella. Autoliikenteen Työnantajaliiton kanne on perustettu työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ään, mikä viittaa siihen, ettei työehtosopimuksen 4 §:n määräystä ole tarkoitettukaan sitovaksi työehtosopimusmääräykseksi. AKT:n työtaistelutoimet eivät tämän vuoksi ole voineet kohdistua työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla työehtosopimuksen 4 §:n määräykseen.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että AKT olisi kanteessa tarkoitetut lakot toimeenpannessaan rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Autoliikenteen Työnantajaliitolla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla AKT:n on jutun voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, Tuulensuu, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Tuulensuu, jonka lausuntoon jäsen Sutela yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomion perusteluihin muilta osin, mutta työtaistelutoimenpiteiden kohdistumisesta työehtosopimukseen kokonaisuudessaan totean seuraavaa.

Myötätuntotyötaistelutoimenpide on oikeuskirjallisuudessa määritelty työtaistelutoimenpiteeksi, johon ryhdytään muiden työnantajain tai työntekijäin kuin toimenpiteisiin ryhtyneiden omaksi eduksi (Suviranta, Työoikeudellisen Yhdistyksen Vuosikirja 1982).

AKT:n Autoliikenteen Työnantajaliiton kahdessa jäsenyrityksessä toimeenpanemilla lakoilla ei ole tuettu Sita Finland Oy:ssä toimeenpantua lakkoa tai edes pyritty vaikuttamaan yrityksen ja sen työntekijöiden välisen riidan ratkaisuun. Lakoilla on sitä vastoin pyritty vaikuttamaan AKT:n ja Sita Finland Oy:n välisen yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimista koskevan riidan ratkaisuun.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan AKT on tavoitellut jätteenkuljetusalalla yleisesti sovellettavan kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaista yrityskohtaista työehtosopimusta Sita Finland Oy:n kanssa. Liiton ja yhtiön välinen erimielisyys on sittemmin ratkaistu tekemällä tällainen sopimus. Tavoite, sen toteutumiseksi toimeenpannut lakot ja solmittu sopimus ovat yleisesti olleet AKT:n järjestöllisten etujen mukaisia. Näin ne ovat olleet myös lakkoihin osallistuneiden AKT:n jäsenten etujen mukaisia. Heidän osaltaan edut ovat sitä paitsi korostuneet erityisesti, koska he työskentelevät Sita Finland Oy:n toiminnan mukaisella toimialalla samalla alueellisesti rajatulla toimialueella.

Koska asiassa tarkoitettuihin lakkoihin on ryhdytty pelkästään AKT:n järjestöllisten ja sen myötä lakkoihin osallistuneiden omien etujen ajamiseksi, ei kysymyksessä miltään osin ole ollut myötätuntotyötaistelutoimenpide.

Harkitessani sitä, ovatko kerrotut lakot työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamin tavoin kiellettyjä, totean AKT:n tavoitelleen sitä osallisena sitovan työehtosopimuksen tosiasiallisen soveltamisen laajentamista kaikkine sopimusmääräyksineen. Tavoitteen on selvitetty myös toteutuneen. Työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta sallittuna ei voida pitää sitä, että työehtosopimuksen sitovuuspiirissä toimeenpannaan sellaisia painostustoimenpiteitä, joilla pyritään tuon sopimuksen tosiasiallisen soveltamisen laajentamiseen kokonaisuudessaan.

Esittämilläni perusteilla katson näytetyksi, että AKT:n toimeenpanemat lakot ovat kohdistuneet kuorma-autoalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. AKT on lakot toimeenpannessaan rikkonut työrauhavelvollisuutta.

AKT on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen. Autoliikenteen Työnantajaliitto on jättänyt oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen määränä on pidettävä 5 000 markkaa.

Tuomitsen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10§:n nojalla maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 25 000 markkaa.

Lisäksi velvoitan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jäsen Sulkusen lausunto:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta velvoitan Autoliikenteen Työnantajaliiton korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.