Labor court dismisses union strike claim for breach of peace, holding union leaders liable for strike actions.

Työnantaja irtisanoi vuosia jatkuneen käytännön, jonka mukaan vuorotyötä tekeville oli maksettu sunnuntaiksi sattuvalta sairauspäivältä sairausajan palkan lisäksi sunnuntaikorotus. Työntekijät eivät hyväksyneet irtisanomista katsoen sunnuntaikorotuksen muodostuneen sopimuksen veroisen käytännön kautta työsuhteen ehdoksi. Painostaakseen työnantajaa peruuttamaan irtisanomisen tehtaan työntekijät panivat toimeen työnseisauksen, joka työtaistelutoimenpiteenä kohdistui työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston edustajat olivat aktiivisesti myötävaikuttaneet työtaistelun toimeenpanemisessa, joten ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

KANTAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry

VASTAAJA Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA Harjavallan metallityöväen ammattiosasto ry

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut, että Harjavallan Metallityöväen ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto tuomitaan työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n Harjavallan tehtaalla oli työehtosopimuksen virheellisen tulkinnan perusteella maksettu vuorotyötä tekeville sunnuntaiksi sattuvalta sairauspäivältä työehtosopimuksen KTA -perusteisen sairausajan palkan lisäksi sunnuntaikorotus. Työnantajan taholta oli useita kertoja vuosien varrella pyritty pääsemään eroon tästä työehtosopimuksen väärästä soveltamiskäytännöstä. Työnantajan pyrkimykset oli kuitenkin työntekijäpuolen voimakkain painostustoimin tehty mahdottomiksi. Työnantaja ei ollut milloinkaan sopinut tai myöntynyt näkemykseen, että kyse olisi ollut jonkinlaisesta saavutetusta edusta. Työtaistelutoimien todellinen uhka on kuitenkin pitänyt yhtiön linjalla, joka ei vastannut työnantajan todellista tahtoa. Yhtiön Porin yksikössä vastaavanlaista sunnuntaikorotusta sairausajan palkan osalta ei ole maksettu.

Työnantaja päätti kesällä 1999 lopettaa sunnuntaikorotuksen maksamisen vuoden 2000 alusta. Tämän johdosta Harjavallan Metallityöväen ammattiosasto ilmoitti 22.9.1999 kirjallisesti yhtiölle, ettei sen toimikunta hyväksynyt työnantajan ilmoitusta. Lisäksi kirjeessä todettiin, ettei toimikunta tule hyväksymään tämän asian yhteydessä mahdollisesti syntyviä työrauharikkomuksia.

Asiasta keskusteltiin 4.10.1999 työnantajan ja työntekijöiden yhteisessä epävirallisessa neuvotteluryhmässä. Tämän jälkeen asia oli esillä 11.10.1999 pidetyssä työmaakokouksessa, johon otti osaa yhteensä noin 30 työntekijää yrityksen noin 600 työntekijästä, muiden ohella pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja, toimikunnan jäseniä, varapääluottamusmies ja luottamusmiehiä. Kokouksen päätöksenä pääluottamusmies ja sulaton luottamusmies ilmoittivat työsuhdepäällikölle, että työntekijät eivät hyväksyneet työnantajan ilmoitusta lopettaa sairausajan palkan sunnuntaikorotuksen maksaminen. He ilmoittivat lisäksi, että mikäli työnantaja ei peru tekemäänsä päätöstä, tehtaan alasajo alkaa seuraavana päivänä 12.10.1999 kello 6 ja lakko jatkuu, kunnes työnantaja peruu päätöksensä. Pääluottamusmies oli kysyttäessä ilmoittanut olleensa asian johdosta pari viikkoa aikaisemmin yhteydessä Metallityöväen Liittoon.

Neuvotteluryhmän kokouksessa samana päivänä kello 16.30 oli läsnä henkilöstöpäällikkö, työsuhdepäällikkö, pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja, työsuojeluvaltuutettu ja toimikunnan jäsen. Siinä työnantaja pyrki neuvotteluratkaisuun. Se muistutti useaan otteeseen pääluottamusmiestä ja ammattiosaston puheenjohtajaa työrauhan säilyttämisen velvoitteesta. Neuvotteluryhmän kokouksen päätteeksi työntekijöiden edustajat lupasivat, että neuvotteluja sairausajan sunnuntaikorotusosan maksamisesta tullaan jatkamaan työnantajan kanssa 29.10.1999 asti ja mahdollinen neuvotteluratkaisu tullaan alistamaan tuolloin vuorotyöntekijöiden päätettäväksi. Kuitenkin myös päätös neuvottelujen jatkamisesta alistettiin työntekijöiden päätettäväksi. Mikäli päätöstä ei hyväksytty kussakin vuorossa, astuisi 11.10.1999 pidetyn työmaakokouksen päätös voimaan heti 12.10.1999 kello 6 alkaen.

Aamuvuoron työntekijät olivat 12.10.1999 kello 6 aloittaneet sulaton alasajon. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan yövuoro oli hylännyt neuvotteluryhmän ratkaisun. Sulaton luottamusmies oli tullut aamulla tehtaalle ja ilmoittanut vuorotyönjohtajalle lakon alkamisesta. Tämän jälkeen hän oli poistunut tehtaalta. Yhteensä sulatolla on noin kaksisataa työntekijää.

Työnantaja oli reagoinut laittomaksi katsomaansa lakkoon ilmoittamalla heti työtaistelu-uhan ilmettyä sekä suusanallisesti että kirjallisesti ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle, että näiden on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin työtaistelutoimien estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi.

Samoin MET oli ollut puhelimitse yhteydessä Metallityöväen Liiton neuvottelupäällikköön 11.10.1999 noin kello 15.30 sekä vielä tämän jälkeen työehtosihteeriin ja vaatinut toimenpiteitä työtaistelutoimien estämiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi. Aamun 12.10.1999 työtaistelutilanteen selvittyä työnantaja oli vaatinut pääluottamusmieheltä heti riittäviä ponnisteluja työrauhan palauttamiseksi ja työntekijöiden saamiseksi takaisin työpaikalle sekä työtaistelutoimien laajenemisen estämistä. MET oli ollut yhteydessä aamulla 12.10.1999 kirjallisesti ja puhelimitse Metallityöväen Liiton työehtosihteeriin ja vaatinut riittäviä ja tehokkaita toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi vakavassa tilanteessa.

Nikkeliyksikön luottamusmies oli 12.10.1999 noin kello 13.30 ilmoittanut nikkeliyksikön käyttöinsinöörille, että 13.10.1999 aamuvuoro aloittaa yksikön alasajon kello 6 alkaen. Tässä yksikössä on hieman yli sata työntekijää. Yhtiö toisti vaatimuksensa työtaistelutoimien lopettamisesta ja työrauhan palauttamisesta pääluottamusmiehelle. Työnantajaliitto oli jälleen kello 15.45 yhteydessä Metallityöväen Liiton neuvottelupäällikköön ja tämän jälkeen myös liiton työehtosihteeriin.

Työtaistelu päättyi 14.10.1999 kello 14.

Työtaistelutoimet kohdistuivat työehtosopimuksen 20 §:n määräyksiin. Mainitun sopimusmääräyksen 1 momentin mukaan työnantaja maksaa sairausajan palkkaa keskituntiansion mukaisesti ja sen 4 momentissa painotetaan sitä, että työnantajan ja luottamusmiesten tulee yhdessä pyrkiä ohjaamaan työntekijöitä työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten oikeaan soveltamiseen. Työtaistelutoimet kohdistuivat myös työehtosopimuksen osana sovellettavan yleissopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, kun työtaistelulla pyrittiin painostamaan työnantajaa työehtosopimuksen vastaisesti suostumaan työntekijäpuolen mielen mukaisiin ratkaisuihin.

Ammattiosaston vastuu korostui siksi, että luottamusmiehet ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat tekemässä päätöksiä laittomiin työtaisteluihin ryhtymisestä työmaakokouksessa 11.10.1999 ja toiminnallaan tukeneet työtaistelua. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat osoittaneet piittaamattomuutta työehtosopimuksen määräyksistä ja työrauhavelvoitteesta.

MET oli ollut useita kertoja 11. - 12.10.1999 yhteydessä Metallityöväen Liittoon puhelimitse sekä kirjeitse ja vaatinut liittoa ryhtymään välittömästi riittävän tehokkaisiin toimiin työrauhan palauttamiseksi ja työtaisteluiden laajenemisen estämiseksi. Liiton toimenpiteet eivät kuitenkaan osoittautuneet riittävän tehokkaiksi, vaan työtaistelut jatkuivat ja laajentuivat.

Työtaistelu aiheutti työnantajalle merkittäviä tuotannon menetyksiä ja taloudellisia tappioita. Lisäksi se vaaransi asiakassuhteita ja huononsi yrityksen ulkoista kuvaa. Päivää kohti yhtiön tappiot olivat noin 2.000.000 markkaa ja tuotannon menetys noin 10.000.000 markkaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan Harjavallan metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Sairausajan palkan sunnuntaikorotuksen maksaminen oli ollut esillä ainakin jo vuonna 1969. Sen jälkeen korotus on käytännössä muodostunut työntekijöiden saavuttamaksi työsopimusperusteiseksi etuudeksi ja työsuhteen ehdoksi. Työntekijät eivät näin ollen ole tässä riitatapauksessa olleet vaatimassa itselleen aikaisempaa parempia etuuksia, vaan ainoastaan edellyttäneet, että työnantaja noudattaa työsopimuksen ehtoja. Työntekijän näkökulmasta katsottuna oli samantekevää, missä muodossa ja millä tavoin tietty palkkaetuus oli muodostunut.

Työntekijöiden menettelytapa oli tässä tapauksessa sinänsä virheellinen. Heidän olisi pitänyt pidättäytyä työtaistelutoimenpiteistä ja käyttää muita keinoja. Toisaalta pääluottamusmies ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja luottamusmiehet ovat tehneet kaikkensa työrauhan säilyttämiseksi.

Työmaakokoukseen, joka oli pidetty 11.10.1999, oli ollut työnantajan lupa. Kokous oli kestänyt noin puoli tuntia ja pääluottamusmies oli toiminut sen puheenjohtajana. Tässä ominaisuudessa pääluottamusmies oli kokouksen jälkeen välittänyt tiedon kokouksen päätöksistä työnantajan edustajille. Kokouksessa pääluottamusmies ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat selkeästi ilmoittaneet, että he eivät tule hyväksymään työtaistelutoimenpiteitä asian johdosta.

Pääluottamusmiehen ja ammattiosaston toimikunnan jäsenten näkemys asiassa oli ollut selkeä ja johdonmukainen. He olivat edellyttäneet asian selvittämistä neuvotteluteitse. Tämän ansiosta 11.10.1999 pidetyn neuvotteluryhmän kokouksessa oli päästy esitykseen, jonka mukaan neuvotteluja jatketaan 29.10.1999 asti ja työrauha säilytetään. Päätös oli kuitenkin alistettu vielä vuorotyöntekijöiden hyväksyttäväksi. He olivat pääluottamusmiehen yrityksistä huolimatta hylänneet ehdotuksen.

Sulaton luottamusmies oli 11.10.1999 ollut iltavuorossa, mutta hän oli siitä huolimatta tullut työpaikalle seuraavana aamuna ennen vuoron alkamista selvittääkseen edellisenä päivänä syntynyttä neuvotteluratkaisua aamuvuoron työntekijöille ja pyrkiäkseen vaikuttamaan siihen, että alasajoa ei tapahtuisi.

Toimikunnan jäsenet ja luottamusmiehet olivat siten tehneet kaikkensa työrauhan säilyttämiseksi. He eivät voineet mitään sille, että yksittäiset vuorotyöntekijät olivat ryhtyneet työnseisauksiin. He itse eivät niihin osallistuneet.

Myös Metallityöväen Liitto oli tehnyt kaiken voitavansa työrauhan säilyttämiseksi ja oli pystynyt omilla neuvoillaan, käskyillään ja kehotuksillaan ohjaamaan tilannetta siihen suuntaan, että työrauha säilyisi. Liitosta oli jo 11.10.1999 oltu puhelimitse yhteydessä työpaikalle. Liiton työehtosihteeri ryhtyi seuraavana aamuna kello 7.45 saamansa toimenpidekehotuksen mukaisesti välittömästi toimiin tilanteen selvittämiseksi. Niiden osoittauduttua riittämättömiksi hän matkusti 13.10.1999 aamulla Harjavaltaan, jossa hän osallistui ammattiosaston toimikunnan kokoukseen. Siinä hän oli voimakkaasti kehottanut ammattiosastoa toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston toimikunta oli myös ryhtynyt välittömästi tällaisiin toimenpiteisiin ja huolimatta vuorotyöhön liittyvistä tiedonkulkuongelmista työt saatiin käyntiin torstaina 14.10.1999 kello 14.

Liitto oli siten hoitanut valvontavelvollisuutensa huolehtimalla siitä, että ammattiosaston edustajat olivat ryhtyneet niihin toimenpiteisiin, jotka olivat Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden piirissä. Yksittäisten työntekijöiden aloittamaan työnseisaukseen liitto ei voinut tällaisessa tapauksessa vaikuttaa.

Mahdollisia seuraamuksia harkittaessa oli erityisesti otettava huomioon, että työnantaja oli yksipuolisesti pyrkinyt siihen, että tiettyä irtisanomisaikaa noudattaen työntekijöiden sopimuksen veroiseen käytäntöön perustuvaa ansiotasoa alennetaan.

Harjavallan metallityöväen ammattiosastoon kuuluu noin 1 000 jäsentä, joista noin 400 työskentelee nyt kysymyksessä olevalla tehtaalla.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy on toimittanut pääluottamusmiehelle seuraavan 9.6.1999 päivätyn ilmoituksen sairausajan palkan sunnuntaikorotuksen maksamiskäytännön lopettamisesta:

"Harjavallassa on virheellisen tulkinnan perusteella pitkään maksettu vuorotyötä tekeville sunnuntaiksi sattuvalta sairauspäivältä myös sunnuntaikorotus. Työnantaja on pyrkinyt useampia kertoja luopumaan tästä käytännöstä.

Perusteeton sunnuntaikorotuksen maksu kohtelee henkilöitä epäoikeudenmukaisesti, koska korotusosuus tulee vain osalle vuorotyöntekijöitä. Myös nykyisen taloudellisen tilanteen vallitessa on syytä kiinnittää huomiota eri maksuerien perusteisiin.

Edellisen perusteella Outokumpu Harjavalta Metals Oy lopettaa kuuden kuukauden irtisanomisajalla vallitsevan käytännön maksaa sairausajan sunnuntaikorotusta. Päätös tulee voimaan 1.1.2000 lähtien."

Harjavallan metallityöväen ammattiosasto ry on 22.9.1999 ilmoittanut, ettei se hyväksy sunnuntaikorotuksen maksamisen lopettamista. Samalla ammattiosasto on edellä kanteessa todetuin tavoin viitannut työtaistelutoimenpiteiden mahdollisuuteen.

Asiaa on tämän jälkeen käsitelty muun muassa työmaakokouksessa 11.10.1999. Pääluottamusmiehen puheenjohdolla kokous on päättänyt, että jos työnantaja ei peruuta sunnuntaikorotuksen maksukäytännön irtisanomista, alkaa Harjavallan laitosten alasajo 12.10.1999 kello 6.00. Lakko jatkuisi niin kauan kunnes työnantaja on peruuttanut päätöksensä. Seuraavana päivänä käydyissä neuvotteluissa työntekijöiden edustajat ovat ilmoittaneet jatkavansa neuvotteluaikaa 29.10.1999 saakka, jos vuorojen työmaakokoukset tämän hyväksyvät. Yövuoron työntekijöiden hylättyä työtaistelun siirtämisen lakko on alkanut 12.10.1999 kello 6, jolloin aamuvuoron työntekijät ovat aloittaneet sulaton alasajon. Työtaistelu on 13.10 kello 6 alkaen laajentunut koskemaan koko tehdasta aamuvuoron työntekijöiden aloitettua myös nikkeliyksikön alasajon. Lakko on päättynyt 14.10. kello 14.

Harjavallan tehtailla työskentelee noin 400 Harjavallan metallityöväen ammattiosaston jäsentä, joista työtaisteluun on ilmoitettu osallistuneen noin 320 työntekijää.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 20 §:ssä on määräykset muun muassa sairausajan palkasta.

Lakon tarkoituksena on ollut sairausajan palkan maksamisesta syntyneessä erimielisyydessä painostaa työantajayritystä säilyttämään paikallisesti noudatettu maksukäytäntö. Näin ollen lakko on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen mainittuun sairausajan palkkamääräykseen.

Ammattijärjestöjen vastuu

Harjavalla metallityöväen ammattiosaston asettama pääluottamusmies on 11.10.1999 järjestetyn työmaakokouksen puheenjohtajana ollut päättämässä työtaistelun toimeenpanemisesta ja myös tiedottanut kokouksen päätöksistä. Myöhemmin samana päivänä työnantajan edustajien kanssa käydyssä neuvottelussa pääluottamusmies on yhdessä ammattiosaston puheenjohtajan, työsuojeluvaltuutetun ja ammattiosaston toimikunnan jäsenen kanssa ollut asettamassa ehtoja työrauhan palautumiselle. Tapahtumien kulusta esitetty selvitys osoittaa, että ammattiosaston edustajat ovat olleet aktiivisesti myötävaikuttamassa työtaistelun toimeenpanemisessa ja ammattiosasto on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Metallityöväen liitto oli saanut tiedon työtaistelusta 11.10.1999 kello 15.30. Vielä samana päivänä liitosta on oltu yhteydessä työpaikalle ja vaadittu ammattiosaston toimikunnan ja luottamusmiesten ryhtyvän toimenpiteisiin lakonuhan poistamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Liiton työehtosihteeri on seuraavana päivänä ollut yhteydessä puhelimitse pääluottamusmieheen selvittääkseen, mihin toimenpiteisiin ammattiosasto oli ryhtynyt lakon lopettamiseksi. Lakon jatkuessa työehtosihteeri on 13.10.1999 matkustanut Harjavaltaan ja osallistunut ammattiosaston toimikunnan kokoukseen. Tuolloin toimikunta on päätöksenään edellyttänyt, että osaston jäsenet palaavat välittömästi työhön. Metallityöväen Liiton edellä todetut toimenpiteet huomioon ottaen ja myös siihen nähden, että työt ovat käynnistyneet 14.10.1999 työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Harjavallan metallityöväen ammattiosasto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon jutun laadun, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset kohtuullisena määränä tässä tapauksessa on pidettävä 3 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Harjavallan metallityöväen ammattiosaston maksamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa.

Metallityöväen Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Harjavallan metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Niskanen, Wetterstrand ja Palomäki jäseninä. Esittelijä on ollut Semi.

Tuomio on yksimielinen.