Labor court dismisses employer breach claim but orders union to pay fine for failing to supervise compliance.

Yhtiö oli työehtosopimuksessa mainittujen 37,5 ja 40 tunnin säännöllisen viikkotyöajan asemesta sopinut toimihenkilöiden kanssa työskentelystä 39,5 tunnin viikkotyöajassa. Vastaavasti työehtosopimuksen mukainen lisätyökorvaus oli maksettu tämän työajan perusteella. Ylityöjakajana yhtiö oli käyttänyt lukua 166, kun se työehtosopimuksen mukaan oli 40 tunnin viikkotyöaikaa tehtäessä 160.

Työnantajan ei katsottu pelkästään sopimalla 39,5 tunnin viikkotyöajasta ja maksamalla lisätyökorvauksen tämän työajan perusteella rikkoneen työehtosopimusta. Yhtiön soveltama ylityöjakaja sen sijaan oli työehtosopimuksen vastainen.

Yhtiön ei näytetty rikkoneen työehtosopimusta tietensä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työnantajaliiton olisi tullut havaita yhtiön omaksuman menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus ja huolehtia siitä, että yhtiö viipymättä oikaisee menettelynsä. Kun työnantajaliitto ei ollut tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

KANTAJA Teknisten Liitto TL ry

VASTAAJAT Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry

JP-Suunnittelu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen konsulttitoimistojen liitto SKOL ry:n, nykyisen Suunnittelu ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n, ja Teknisten Liitto TL:n välillä 7.3.1995 allekirjoitetussa konsulttialan teknisten toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Säännöllinen työaika

Säännöllisen työajan pituus

a. Säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa.

b. Mikäli toimihenkilö työskentelee työpaikassa, jossa on jatkuvasti noudatettu 8 tunnin vuorokautista ja 40 tunnin viikottaista työaikaa, on säännöllinen työaika enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

c. Paikallisesti voidaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti sopia siirtymisestä 37,5 tunnin työviikosta 40 tunnin työviikkoon. Sopimus on tehtävä edellisen vuoden loppuun mennessä. Sopimus on vuosittain irtisanottavissa kahden kuukauden irtisanomisajalla siten, että sopimus loppuu kalenterivuoden päättyessä. Sopimus voidaan tehdä seuraavien A- ja B-mallin mukaisesti.

A-VAIHTOEHTO:

1. Siirryttäessä 40-tuntiseen työviikkoon toimihenkilön kuukausipalkkaa korotetaan 2,7 prosenttia. Toimihenkilön siirtyessä takaisin 37,5-tuntiseen työviikkoon, alennetaan hänen kuukausipalkkaansa 2,6 prosenttia.

2. 40-tuntiseen työaikamuotoon siirtymisen jälkeen noudatetaan 9 §:ää (Työajan lyhentäminen)

B-VAIHTOEHTO

1. Toimihenkilön tehtyä 170 säännöllistä 8 tunnin työpäivää hänelle annetaan vapaata 100 tuntia.

2. Vapaan antamisessa noudatetaan 9 §:n työajan lyhentämisperiaatteita B.1.-kohdassa tarkoitettuja päiviä laskettaessa sovelletaan, mitä 9 §:ssä on määrätty työssäoloon rinnastettavista päivistä.

3. Edellä B.1.-kohdassa mainitusta vapaasta vähennetään 30 arkipäivää ylittävä vuosiloma ja kaikki muut vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät vapaapäivät paitsi kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä, vapunpäivä sekä joulun ja pääsiäisen jälkeinen lauantai.

4. 37,5 tunnin työviikon piiriin kuuluvaa jaksoa ei saa jakaa kahta useampaan osaan, ellei toisin sovita.

5. Työtuntijärjestelmä laaditaan vuodeksi eteenpäin, ellei toisin sovita.

6. Mikäli toimihenkilö ei ole ehtinyt tehdä 170 säännöllistä 8 tunnin työpäivää työsuhteen päättymiseen mennessä tai 40-tuntinen työviikkojakso on muusta syystä katkennut ennen sanotun ansainnan täyttymistä, toimihenkilölle annetaan työtuntijärjestelmän mukaisesta 7,5 tuntia ylittävästä vuorokautisesta työajasta vastaava vapaa tai hänelle maksetaan siitä 50 prosentilla korotettu palkka. Tällöinkin otetaan huomioon mahdollinen edellä kohdan B.1. mukainen suhteellinen vähennys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Työajan lyhentäminen

Tämän sopimuksen 8 §:n 1 b kohdan mukaisissa työaikamuodoissa lyhennetään työaikaa seuraavasti. Lisäksi edellytetään, että toimihenkilöllä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma ja vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaan antamisen ajankohta ilmoitetaan toimihenkilölle viimeistään 2 viikkoa ennen, ellei toimihenkilön kanssa vapaan pitämisestä muuta sovita. Vapaa pidetään työnantajan osoituksen mukaan 1, 2, 3 tai 4 työpäivää tai työvuoroa kerrallaan, ellei lyhyemmästä vapaasta sovita. Vapaata voidaan antaa, jos niin sovitaan, myös lyhentämällä määräaikaisesti päivittäistä työaikaa, työpäivää tai työvuoroa lyhyemmälläkin aikamäärällä. Vapaa annetaan viimeistään sen kertymisvuotta seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, ellei toimihenkilön kanssa toisin sovita. Toimihenkilön kanssa erikseen sovittaessa voidaan vapaa antaa muuna sovittavana ajankohtana tai maksamalla rahakorvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Lisätyö

1. Lisätyön käsite

Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, joka toimihenkilön suostumuksella tehdään yli sovitun työajan sen kuitenkaan ylittämättä 8 § 1.a. kohdan ja 10 §:n mukaisia säännöllisen työajan enimmäismääriä. Lisätyö voi siten, poissaolotapauksia lukuunottamatta, tulla kysymykseen vain niiden toimihenkilöiden osalta, joiden sovittu säännöllinen työaika on alle 40 tuntia viikossa.

2. Lisätyön muodot

Lisätyötä esiintyy seuraavissa muodoissa:

a. Päivittäisenä lisätyönä, tavallisesti vain 0,5 tuntia päivässä.

b. Vapaapäivänä

- tavallisesti enintään 2,5 tuntia, milloin lisätyötä ei lainkaan ole tehty viikon aikana tai

- aina 40 tuntiin saakka viikkoa kohti, milloin toimihenkilö on viikon aikana ollut poissa työstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Lisätyöstä maksettava palkka

Lisätyöstä maksetaan tuntiluvun mukaan korottamaton palkka ellei lisätyön korvaamisesta vastaavalla tavalla ole sovittu. Lisätyöstä maksettava perustuntipalkka lasketaan samalla tavalla kuin ylityökorvausta maksettaessa. Toimihenkilölle jonka säännöllinen työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa, maksetaan kuitenkin työtuntijärjestelmän mukaisen vuorokautisen tai viikottaisen työajan ylittävästä lisätyöstä korvaus kuten vuorokautisesta tai viikottaisesta ylityöstä on sovittu. Lisätyö ei ole ylityötä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Ylityö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa on peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka luontoisetuineen jaetaan luvulla 160 silloin, kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa, ja luvulla 158 silloin, kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu, käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

35 § Paikallinen sopiminen

Useissa työehtosopimuksen määräyksissä mainittu paikallinen sopiminen on mahdollista työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja toimihenkilön kesken tai yhdysmiehen ja työnantajan kesken. Yhdysmiehen kanssa tehty sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita yhdysmiehen on katsottava edustavan. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei irtisanomisajasta ole muuta sovittu. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa JP-Suunnittelu Oy:n rikkoneen tieten työehtosopimuksen 8 §:n määräystä säännöllisestä työajasta, kun yhtiö on sopinut säännöllisen työajan 39,5 tunniksi viikossa, solmimalla Teknisten Liitto TL:n jäsenten Jorma Erosen, Mika Kauhasen ja Heikki Virton kanssa työsopimukset ja Jorma Ellosen, Kalevi Juvosen, Marja Kiiasen, Pirjo Koskelan, Jouko Naskin, Henri Nurmbergin ja Satu Tokkolan kanssa sopimukset työsuhteen ehtojen muutoksesta,

- vahvistaa yhtiön rikkoneen tieten työehtosopimuksen 11 §:n määräystä lisätyöstä, kun yhtiö on teettänyt Jorma Ellosella, Jorma Erosella, Kalevi Juvosella, Mika Kauhasella, Marja Kiiasella, Pirjo Koskelalla, Jouko Naskilla, Henri Nurmbergilla, Satu Tokkolalla ja Heikki Virtolla työtä yli 37,5 tuntia viikossa, eikä ole suorittanut heille korvausta lisätyöstä,

- vahvistaa yhtiön rikkoneen tieten työehtosopimuksen 14 §:n määräystä peruspalkan jakamisesta ylityöstä maksettavaa korvausta laskettaessa, kun yhtiö on käyttänyt jakajana lukua 166 laskiessaan Jorma Ellosen, Jorma Erosen, Kalevi Juvosen, Mika Kauhasen, Marja Kiiasen, Pirjo Koskelan, Jouko Naskin, Henri Nurmbergin, Satu Tokkolan ja Heikki Virton ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa,

- vahvistaa Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden, kun liitto on jättänyt puuttumatta jäsenyrityksensä menettelyyn ja päinvastoin tukenut yhtiön työehtosopimuksen vastaista menettelyä,

- tuomitsee JP-Suunnittelu Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n ja JP-Suunnittelu Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Työehtosopimuksessa oli sovittu ainoastaan kahdesta säännöllisestä työajasta. Säännöllinen työaika voi olla yli 37,5 tuntia viikossa vain jos yrityksessä oli jatkuvasti noudatettu 40 tunnin viikkotyöaikaa tai paikallisella sopimuksella sovittu siirtymisestä 37,5 tunnin työajasta 40 tunnin viikkotyöaikaan. Yhtiössä ei ollut noudatettu aiemmin 40 tunnin viikkotyöaikaa ja osa yrityksen teknisistä toimihenkilöistä oli koko ajan noudattanut 37,5 tunnin viikkotyöaikaa. Yhtiössä ei ollut myöskään sovittu siirtymisestä työehtosopimuksen mukaiseen 40 tunnin viikkotyöaikaan, vaan nimenomaisesti siirtymisestä työehtosopimuksessa tuntemattomaan 39,5 tunnin viikkotyöaikaan.

Siirryttäessä 37,5 tunnin työajasta 40 tunnin työaikaan paikallisen sopimuksen tulisi sisältää työehtosopimuksen 8 §:n A-vaihtoehdon mukaan 2,7 prosentin palkankorotuksen ja työajan lyhennysvapaita tai työehtosopimuksen 8 §:n Bvaihtoehdon mukaan lyhennysvapaita. Vaikka Ellosen, Juvosen, Kiiasen, Koskelan, Naskin, Nurmbergin ja Tokkolan palkkoja oli korotettu, ei heille ollut annettu työajan lyhennysvapaita. Erosen, Kauhasen ja Virton palkkoja ei ollut korotettu eikä heille ollut esitetty erittelyjä, joista voisi päätellä korotuksen tulleen otetuksi huomioon jo työsopimusta tehtäessä. Lyhennysvapaita heille ei ollut annettu. Työehtosopimus ei antanut mahdollisuutta sopia työajan lyhentämättä jättämisestä.

Koska yhtiö ei ollut halunnut antaa 40 viikkotunnin työaikamuotoon liittyviä työajan lyhennysvapaita, ainoa työehtosopimuksen mukainen tulkinta 39,5 viikkotunnin työaikamallista oli sen katsominen säännölliseksi 37,5 viikkotunnin työajaksi. Sen lisäksi oli katsottava sovitun tehtäväksi kaksi tuntia lisätyötä, joka tuli korvata korotettuna työehtosopimuksen 11 §:n mukaisesti. Koska yrityksessä noudatettu säännöllinen työaika oli näin ollen todellisuudessa 37,5 tuntia viikossa, ylityöjakajan tulisi olla yhtiön käyttämän 166 sijasta työehtosopimuksen 14 §:n 5 kohdan mukaisesti 158.

Työnantajaliitto oli hyväksymällä ja tukemalla jäsenyrityksensä menettelyä ja kieltäytymällä ryhtymästä työehtosopimuksen vastaisen asiantilan poistamiseen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ja JPSuunnittelu Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä. Ne ovat lisäksi vaatineet Teknisten Liitto TL:n velvoittamista korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö oli elokuussa 1994 koko henkilöstölleen annetussa tiedotteessa kertonut mahdollisuudesta työsopimuksen muutoksella siirtyä 1.1.1995 alkaen 39,5 tunnin säännölliseen viikkotyöaikaan, jolloin kuukausipalkkaa samalla korotettaisiin 5,3 prosentilla. Ehdotuksen mukaan mahdollinen sopimus olisi henkilökohtainen ja molemmin puolin irtisanottavissa kalenterivuosittain. Sopimuksen purkautuessa sovittu säännöllinen työaika palautuisi 37,5 tunniksi ja palkkaa alennettaisiin vastaavasti 5,2 prosenttia. Ne, jotka eivät hyväksyisi ehdotusta, jatkaisivat entisin työaika- ja palkkaehdoin.

Ehdotusta oli käsitelty yhtiön alueellisissa yt-neuvottelukunnissa, joihin olivat osallistuneet muiden henkilöstöryhmien edustajien ohella myös teknisten yhdysmiehet. Yt-neuvottelukunnissa oli käsitelty erityisesti palkankorotuksen määrää ja sopimuksen vaikutusta toimeenpantaviin lomautuksiin. Muutoin eri henkilöstöryhmät mukaan lukien tekniset olivat hyväksyneet mahdollisuuden muuttaa sopimuksella sekä työaikaa että palkanmääräytymisperusteita. Asian avoin ja kaikkia henkilöstöryhmiä sekä yksittäisiä työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskeva käsittelytapa oli samalla merkinnyt asian tulemista Teknisten Liitto TL:n tietoon.

Yt-neuvottelujen jälkeen yhtiö oli valmistellut yt-menettelyssä hyväksytyn mukaisesti lopullisen ehdotuksen työsopimuksen muutokseksi, jonka oli hyväksynyt 227 henkilöä. Sitä ei ollut hyväksynyt 168 henkilöä, jotka olivat jatkaneet vanhoin työsuhde-ehdoin. Teknisistä toimihenkilöistä sopimuksen oli tehnyt 69, muiden ohella Eronen, Ellonen, Juvonen, Kiianen, Naski, Nurmberg ja Tokkola. Työaikasopimuksen olivat kohdaltaan hyväksyneet myös kolme yhdysmiestä. Yhtiö oli 12.12.1994 ennen 39,5 tunnin työaikaan siirtymistä tiedottanut koko henkilökunnalle osoitetussa tiedotteella ylitöiden jakajana käytettävän tässä työaikamuodossa lukua 166.

JP-Suunnittelu Oy oli ottaessaan palvelukseensa uusia työntekijöitä ja toimihenkilöitä ensisijaisesti ehdottanut sovittavaksi säännölliseksi työajaksi 39,5 tuntia. Sen olivat hyväksyneet myös kanteessa mainitut Kauhanen, Virto ja Koskela aloittaessaan työnsä yhtiön palveluksessa.

Yhdysmiehen laadittua yksin 30.4.1997 päivätyn erimielisyysmuistion oli erimielisyys tullut ensi kertaa sekä yhtiön että työnantajaliiton tietoon ja tällöinkin vain koskien uusien toimihenkilöiden toimeen ottamista 39,5 viikkotyöajalla.

Yhtiö lähetti kaikille 1.1.1995 jälkeen työsuhteensa aloittaneille teknisille toimihenkilöille kirjeen työajan muuttamisesta 37,5 viikkotyöaikaan ja vastaavasti palkan alentamisesta 5,2 prosentilla. Yhtiö uudisti 19.8.1997 mahdollisuuden siirtyä aikaisemmassa kirjeessä edellytetyin tavoin lyhyempään viikkotyöaikaan. Lisäksi yhtiö irtisanoi 26.11.1997 vanhojen työsopimusten työaikaa koskevan määräyksen päättymään 31.12.1997. Samalla palkkaa alennettiin sopimuksessa etukäteen sovituin tavoin 5,2 prosentilla. Uusista teknisistä toimihenkilöistä noin 40 työskentelee edelleen 39,5 viikkotyöaikaa noudattaen.

Työehtosopimuksessa oli sovittu kahdesta säännöllisestä esimerkkiviikkotyöajasta. Työehtosopimus ei estänyt työajan sopimista paikallisesti välille 37,5 - 40 tuntia viikossa. Enintään kahdeksan tuntia päivässä/40 tuntia viikossa tarkoitti mahdollisuutta ja vaihtoehtoa sopia lyhyemmästä kuin 8/40 työajasta. Mahdollisuus käy ilmi työehtosopimuksen 8 §:n määräyksestä.

Paikallisen toisin sopimisen mahdollisuutta ja oikeutta korosti oikeus siirtyä 40 tunnin työviikkoon, mistä seurasi A-vaihtoehdon mukaisesti myös palkan korottaminen ja palattaessa lyhyempään 37,5 tuntiseen työviikkoon palkan vastaava alentaminen. Työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdan perusteella vapaa voidaan antaa maksamalla rahakorvaus toimihenkilölle. Rahakorvauksen määrä oli riippuvainen sovitusta säännöllisestä työajasta. Yhtiö oli suorittanut kompensaation korottamalla 39,5 viikkotyötunnin ajaksi kuukausipalkkaa 5,5 prosentilla työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdan mukaisesti.

Työehtosopimuksen mukaan lisätyötä laskettaessa lisätyön määrä oli tavallisesti vain 0,5 tuntia päivässä riippuen sovitusta säännöllisen työajan pituudesta. Työehtosopimuksen 11 §:n mukaan lisätyöstä maksettava korotettu palkka ei tullut sovellettavaksi säännöllisessä 39,5 tunnin viikkotyöajassa kanteessa vaaditulla tavalla.

Työehtosopimuksen 14 §:n mukaan ylityöpalkan jakaja säännöllisen työajan ollessa jokin muu kuin 40 viikkotyötuntia tai 37,5 viikkotyötuntia laskettiin työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää vastaavasti. Tämän mukaisesti jakaja oli 166.

Yhtiö oli syksyllä 1994 tarjonnut koko henkilöstölle vaihtoehdon muuttaa viikkotyöaikaa työehtosopimuksen 35 §:n mukaisella paikallisella työaikasopimuksella. Paikallinen sopimus oli saanut yhtiön koko henkilökunnan enemmistön suostumuksen. Työajan muutos oli toteutettu vapaaehtoisesti, etukäteen ilmoitettujen ja sovittujen reunaehtojen mukaisesti myös tilanteessa, jossa työaika palautui entiseksi. Yhtiö oli tosiasiassa saanut myös toimihenkilöliiton hyväksynnän työajan muutokselle ainakin vanhojen työntekijöiden osalta. Uusien toimihenkilöiden kanssa sovittu työaika oli työehtosopimuksen mukainen. Yhtiö oli vilpittömin mielin hyväksikäyttänyt työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollisuutta. Asian tultua erimieliseksi liittojen välillä oli yhtiö käytettävissä olevin muodoin ja keinoin muuttanut työajat.

JP-Suunnittelu Oy ei edellä lausuttu huomioon ottaen ollut rikkonut työehtosopimusta. Myöskään Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ei siten ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

JP-Suunnittelu Oy on vuonna 1994 esittänyt toimihenkilöiden säännöllisen 37.5 tunnin viikkotyöajan pidentämistä 39,5 tunnin viikkotyöajaksi (keskimäärin 7 tuntiin 54 minuuttiin päivässä) 1.1.1995 lukien. Esityksen mukaan toimihenkilöiden palkkaa korotetaan samalla työajan pidennystä vastaavasti 5,5 prosentilla. Työajan pidennys ei sopimuksen mukaan aiheuta lisävapaita, muuta rahakorvausta tai muita ylimääräisiä etuja. Sopimus on ollut molemmin puolin irtisanottavissa päättymään kunkin vuoden alusta. Sen voimassaolon päättyessä normaali työaika olisi 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Palkka alenee tällöin työajan lyhentymistä vastaavasti 5,2 prosenttia.

Noin 60 prosenttia toimihenkilöistä on sopinut työsopimuksensa muuttamisesta työnantajan esittämällä tavalla. Yhtiö on lisäksi 1.1.1995 alkaen solminut eräiden uusien toimihenkilöiden kanssa työsopimukset, joissa on sovittu säännölliseksi viikkotyöajaksi 39,5 tuntia. Työnantaja on sittemmin asian riitautuksen jälkeen vuonna 1997 irtisanonut muutetut sopimukset, alentanut toimihenkilöiden palkkaa 5,2 prosentilla sekä ryhtynyt soveltamaan heihin 37,5 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa.

Kanteen pohjalta on ensinnäkin otettava kantaa siihen, onko JP-Suunnittelu Oy rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopiessaan säännölliseksi työajaksi 39,5 tuntia viikossa. Toiseksi kysymys on siitä, onko työnantajayhtiö rikkonut työehtosopimusta edellä tarkoitetulla tavalla teettäessään työtä yli 37,5 tuntia viikossa maksamatta korvausta lisätyöstä. Kolmanneksi on arvioitavana, onko työehtosopimusta todetuin tavoin rikottu, kun JP-Suunnittelu Oy on käyttänyt peruspalkan jakajana lukua 166 laskiessaan ylityöstä maksettavaa korvausta.

Säännöllisen työajan sopiminen 39,5 tunniksi viikossa

Työehtosopimuksen mukaan säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Paikallisesti voidaan kuitenkin työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti sopia siirtymisestä 37,5 tunnin työviikosta 40 tunnin työviikkoon. Sopimus voidaan tehdä kahden määräyksessä määritellyn vaihtoehdon, A- tai B-mallin mukaisesti. A-vaihtoehdon mukaan siirryttäessä 40-tuntiseen työviikkoon toimihenkilön kuukausipalkkaa korotetaan 2,7 prosenttia ja noudatetaan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevia määräyksiä. B-vaihtoehdon mukaan toimihenkilön tehtyä 170 säännöllistä 8 tunnin työpäivää hänelle annetaan vapaata 100 tuntia. Vapaan antamisessa noudatetaan työehtosopimuksen määräyksen mukaisia työajan lyhentämisperiaatteita.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun vastaajaliiton lakimiehen kertoman mukaan pääsääntönä alalla on 37,5 tunnin viikkotyöaika. Työehtosopimuksen mukaista paikallista sopimista noudattaen on kuitenkin mahdollista sopia työaikamuodosta, jossa säännöllinen viikkotyöaika on 37,5 ja 40 tunnin välillä ilman työajan lyhennysvapaita. Työajan lyhennysvapaat voitiin työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdan viimeisen virkkeen nojalla korvata rahalla. JP-Suunnittelu Oy on maksamalla rahakorvauksen voinut todistajan käsityksen mukaan sopia paikallisesti viikkotyöajasta 37,5 tunnin ja 40 tunnin välillä.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimukseen sisältyy edellä todetut määräykset säännöllisen työajan pituudesta. Säännöllinen enimmäistyöaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Se voi olla myös enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, jolloin työaikaa on kuitenkin vuositasolla lyhennettävä työehtosopimuksen 8 §:n 1.c kohdassa ja 9 §:ssä sovitulla tavalla. Työehtosopimuksen työaikamääräyksistä ei ole johdettavissa rajoitusta sopia myös viikkotyöajasta, joka on yli 37,5 tuntia, mutta alle 40 tuntia. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimusta on myös käytännössä tulkittu tällä tavalla. Työaika ei työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevat määräykset huomioon ottaen saa tällöinkään vuositasolla muodostua pidemmäksi kuin säännöllisen työajan ollessa 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että 39,5 tunnin säännöllinen viikkotyöaika ei sellaisenaan ole työehtosopimuksen vastainen. JP-Suunnittelu Oy ei siten ole pelkästään sopimalla 39,5 tunnin viikkotyöajasta rikkonut työehtosopimuksen 8 §:n määräystä säännöllisestä työajasta kanteessa väitetyllä tavalla. Esitettyjen kannevaatimusten perusteella työtuomioistuimella ei ole perusteita ottaa kantaa siihen, miten työajan lyhentäminen työehtosopimuksen sallimaan enimmäismäärään on tullut tässä työaikajärjestelyssä toteuttaa.

Korvaus lisätyöstä

Kannevaatimus lisätyön korvaamisesta yli 37,5 tuntia viikossa tehdyltä työltä perustuu siihen, että työehtosopimuksen mukaan mahdollisia säännöllisen enimmäistyöajan malleja olisivat vain 37,5 tunnin ja 40 tunnin viikkotyöajat. Kanteen mukaan JP-Suunnittelu Oy:n sopimaa työaikamallia ei voida rinnastaa 40 tunnin työaikaan, koska samalla ei ole sovittu työajan lyhennysvapaista. Tämän vuoksi noudatettu työaika on Teknisten Liitto TL:n mukaan katsottava 37,5 tunniksi viikossa ja sen yli tehty työ lisätyöksi.

Työehtosopimuksen mukaan lisätyöllä tarkoitetaan työtä, joka toimihenkilön suostumuksella tehdään yli sovitun työajan sen kuitenkaan ylittämättä säännöllisen työajan enimmäismääriä. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että yhtiö ja sen työntekijät ovat voineet paikallisesti sopia 39,5 tunnin säännöllisestä viikkotyöajasta. Työehtosopimuksen mukaista lisätyötä on tällöin voinut olla vain yli tuon viikkotyöajan tehty työ. JP-Suunnittelu Oy ei siten ole rikkonut työehtosopimusta kanteessa väitetyllä tavalla, kun se ei ole maksanut korvausta lisätyöstä jo 37,5 viikkotyötunnin yli menevältä ajalta.

Ylityöjakaja

Työehtosopimus sisältää määräykset säännöllisistä enimmäistyöajoista ja niiden mukaan määräytyvistä ylityöjakajista. Edellä todetun mukaisesti vuosityöaika 40 tunnin työajassa muodostuu työajan lyhennyksen huomioon ottaen hiukan pidemmäksi kuin 37,5 tunnin viikkotyöajassa. Vastaavat ylityöjakajat ovat 160 ja 158. Työehtosopimuksen mukaan säännöllisen työajan ollessa jokin muu kuin 37,5 tuntia tai 40 tuntia viikossa käytetään jakajana säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Tämä on kuitenkin tulkittava laskentaohjeeksi niihin tilanteisiin, joissa on sovittu edellä mainittuja enimmäistyöaikoja lyhyemmistä säännöllisistä viikkotyöajoista.

JP-Suunnittelu Oy on käyttänyt ylityöjakajana lukua 166. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiön tarkoituksena sovittaessa siirtymisestä pidempään työaikaan ja sen kompensoimisesta palkankorotuksella ei sinänsä ole ollut korottaa palkkoja, vaan maksettu korotus on vastannut työajan pidennystä. Yhtiön käyttämällä ylityöjakajalla on päädytty laskelmallisesti entisen suuruiseen tuntipalkkaan.

Työtuomioistuin toteaa, että kun työehtosopimuksen säännöllistä 40 viikkotyötunnin enimmäistyöaikaa koskevista määräyksistä ei voida paikallisin sopimuksin poiketa, ei myöskään ylityöjakajaa ole mahdollista sopia suuremmaksi kuin 160. JP-Suunnittelu Oy on näin ollen menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti sopiessaan ylityöjakajaksi luvun 166.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

JP-Suunnittelu Oy on edellä todetun mukaisesti menetellyt työehtosopimuksen 14 §:n vastaisesti käyttämällä virheellistä ylityöjakajaa laskiessaan ylityöstä maksettavaa palkkaa. Ylityöjakajan määrääminen 166:ksi on liittynyt työaikajärjestelyyn, johon on ryhdytty taloudellisista syistä ja yhteistoiminnassa henkilöstön kanssa.

Työehtosopimuksen 14 §:n 5 kohdan määräys ylityöjakajasta silloin, kun on sovittu muusta kuin 40 tai 37,5 tunnin säännöllisestä viikkotyöajasta, ei ole yksiselitteinen erityisesti tilanteissa, joissa on sovittu pituudeltaan mainittujen aikojen väliin sijoittuvasta työajasta. Kun lisäksi JP-Suunnittelu Oy on toiminut asiassa Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:lta saamiensa ohjeiden mukaisesti, yhtiön ei ole katsottava soveltaessaan ylityöjakajana lukua 166 rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Valvontavelvollisuus

Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n olisi tullut havaita JP-Suunnittelu Oy:n omaksuman menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus ja huolehtia siitä, että yhtiö viipymättä oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi. Kun Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ei kuitenkaan ole tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, on liitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL on velvollinen korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti JPSuunnittelu Oy:n on asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Teknisten Liitto TL:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.

JP-Suunnittelu Oy:tä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL velvoitetaan korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

JP-Suunnittelu Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, H. Rautiainen, Sutela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.