Union lost standing for interpretation claims but retained it for alleged breach claims outside the collective agreement's scope.

Kysymys siitä, oliko puhevalta kunnallisen pääsopimuksen kanteen vireillepanoaikaa koskevan määräyksen perusteella menetetty, oli kannetta koskeva asiakysymys, minkä vuoksi vaatimus kanteen jättämisestä tällä perusteella tutkimatta oli hylätty.

Kunnallisen pääsopimuksen mukaan keskustasolla neuvoteltavia asioita olivat muun muassa työehtosopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat asiat. Tällaisissa asioissa kanne työtuomioistuimessa oli puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Kun kannetta ei ollut pantu vireille pääsopimuksessa edellytetyssä ajassa, kantajaliitto oli menettänyt puhevaltansa sikäli kuin kanteessa oli ollut kysymys työehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Kunnalliseen pääsopimukseen ei sisältynyt työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräystä neuvotteluvelvollisuudesta silloin, kun kanne koski väitettyä työehtosopimuksen tieten rikkomista tai valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä ja niihin liittyviä seuraamuksia. Kanteen nostaminen näiltä osin ei siten ollut sidottu määräaikaan.

KANTAJA Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJAT Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntien tekniikan ja peruspalvelujen neuvottelujärjestö KTN ry:n välillä 9.12.1993 allekirjoitetussa kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskevassa virka ja työehtosopimuksessa 1994 (jäljempänä TVTES) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Viranhaltijan/työntekijän oikeus palkkaan

1 mom. Kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen otetulla on oikeus saada palkka siitä lukien, kun hän on ryhtynyt virantoimitukseen/tehtäviään hoitamaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Tehtäväkohtainen palkka

Viranhaltijalle ja kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetaan liitteenä 1 olevan palkkahinnoittelun mukaan määräytyvä tehtäväkohtainen markkamääräinen palkka. Tehtäväkohtainen palkka määräytyy I paikkakuntaluokassa palkkahinnoittelun palkka-asteikon I ja II paikkakuntaluokassa palkkahinnoittelun palkka-asteikon II mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Palkan tarkistaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 mom. Henkilökohtainen tai muu vastaavanlainen palkanlisä poistuu tai pienenee tehtäväkohtaisen palkan tarkistuksia vastaavasti, jollei virka- tai työehtosopimusesta muuta aiheudu. Soveltamisohje Viranhaltijan henkilökohtainen lisä on erillisellä virkaehtosopimuksella palkkahinnoittelun kiinteän palkan tai palkkaasteikon ylärajan yläpuolelle korotettu palkka tai muutoin virkaehtosopimuksen määräyksistä poikkeava lisä sekä edellä 3 momentin soveltamisohjeessa mainittu lisä. Työntekijän henkilökohtaisena lisänä pidetään kaikkea sellaista palkkaetuutta, joka ylittää työehtosopimuksen palkkaedut. Yleiskorotus ja ammattitaitolisän myöntäminen eivät vähennä henkilökohtaista lisää, ellei niin ole nimenomaan sovittu tai henkilökohtaista lisää myönnettäessä päätetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Työntekijän siirto muuhun työhön Työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Jos kysymyksessä on pysyvä, yli kahdeksan viikkoa kestävä siirto muuhun työhön, määritellään työntekijän palkka uudelleen. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Helsingin kaupungin vesilaitoksen toimitusjohtajan 31.5.1995 tekemä päätös korottaa Vanhankaupungin vesilaitoksen vuoromestareiden palkkoja 1.6.1995 lukien on ollut siten virheellinen, että korotus olisi tullut tehdä tarkistamalla TVTES:n 12 §:ssä tarkoitettua työntekijöiden tehtäväkohtaista palkkaa sen sijaan, että korotus on maksettu TVTES:n 19 §:n 4 momentissa tarkoitettuna henkilökohtaisena lisänä,

- vahvistaa TVTES:n 11 ja 12 §:n nojalla, että Helsingin kaupungin on määriteltävä edellä 1 kohdassa tarkoitettu Vnhankaupungin vedenpuhdistamon vuoromestareiden tehtäväkohtainen palkka uudelleen jo 1.4.1995 lukien,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

- tuomitsee Helsingin kaupungin maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Suomen Konepäällystöliitto oli 9.12.1997 saakka ollut Kuntien tekniikan ja peruspalvelujen neuvottelujärjestö KTN:n (jäljempänä KTN) jäsenyhdistys. KTN oli TVTES:n ja sen sijaan tulleen teknisten sopimuksen 1995 - 1997 (jäljempänä TS 95) pääsopijapuoli. TVTES:n palkkausmääräysten voimassaolo oli Helsingin kaupungissa päättynyt 1.12.1995 ja TS 95:n voimassaolo viimeistään 31.12.1997, mihin saakka Suomen Konepäällystöliitto oli ollut työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla sidottu mainittuihin työehtosopimuksiin. Senkin jälkeen, kun Suomen Konepäällystöliitto ei enää ollut sidottu mainittuihin työehtosopimuksiin, sillä oli KTN:n kieltäydyttyä viemästä asiaa työtuomioistuimeen oikeus omissa nimissään ajaa kannetta aiemmin sovellettujen sopimusten osalta.

Helsingin kaupungin vesilaitoksen Vanhankaupungin vedenpuhdistamossa oli 1.7.1994 lukien otettu asteittain käyttöön uusi keskusvalvomo. Sieltä oli hoidettu Vanhankaupungin ja Pitkäkosken vedenpuhdistamoiden valvonta ja ohjauskäyttö sekä Ilmalan säiliöiden valvonta, koko Päijännetunnelin valvonta, Kalliomäen voimalaitoksen turbiinin ja ohitusventtiilin käyttö, Silvolan raakavesialtaan pinnankorkeuden säätäminen, 20 jätevesipumppaamon valvonta sekä vesi- ja viemäriverkoston vikapäivystys.

Keskusvalvomon vuoromestareiden (entisten Vanhankaupungin laitoksen vuoromestareiden) tehtävämäärät sekä tehtävien vastuullisuus ja vaativuus olivat kasvaneet olennaisesti, kun uusi keskusvalvomo oli 1.7.1994 lukien otettu mainitussa laajuudessa käyttöön. Tehtävät ja vastuut olivat kasvaneet entisestään, kun 1.4.1995 lukien keskusvalvomosta oli ryhdytty hoitamaan lisäksi Pitkäkosken laitoksen valvonta- ja ohjaustehtävät. Samalla Pitkäkosken laitoksen vuoromestarit olivat siirtyneet keskusvalvomoon vuoromestareiksi ja Vanhankaupungin prosessinhoitajien toimet oli lakkautettu töiden siirryttyä vuoromestareiden tehtäviksi. Lopputuloksena muutoksista oli ollut se, että keskusvalvomon vuoromestareiden oli ollut hoidettava molempien erillisten puhdistuslaitosten vuoromestareiden tehtävät sekä Vanhankaupungin prosessinhoitajien ohjausja valvontatehtävät. Tehtävämäärät sekä niiden laajuus, vastuullisuus ja vaativuus olivat lisääntyneet huomattavasti. Kyseessä oli ollut käytännössä kokonaan uusi tehtävä.

TVTES:n 10 §:n mukaan työntekijän palkka koostui tehtäväkohtaisesta palkasta sekä mahdollisesta henkilökohtaisesta palkasta, tulospalkkiosta ja muista lisistä ja palkkioista. Tehtäväkohtainen palkka määräytyi TVTES:n palkkahinnoittelun mukaan. Toimitusjohtajan 31.5.1995 tekemä päätös oli perustunut siihen, että vuoromestareiden tehtäväkenttä ja vastuualue olivat pysyvästi laajentuneet aikaisemmasta. Tehtäväkohtainen palkka tuli siten määritellä uudelleen. Kysymys ei voinut olla henkilökohtaisen palkan tarkistamisesta, koska kaikkien vuoromestareiden palkkoja oli tarkistettu tehtävien muuttumisen johdosta.

TVTES:n 19 §:n 4 momentin soveltamisohjeen mukaan henkilökohtaisena lisänä voi tulla kysymykseen muun muassa kiinteän palkan ja palkka-asteikon ylärajan yläpuolelle korotettu palkka tai muutoin virkaehtosopimuksen määräyksestä poikkeava lisä. Tässä tapauksessa ei ollut kyse tilanteesta, jossa voitaisiin käyttää edellä mainitulla tavalla henkilökohtaista lisää.

Työntekijöillä oli oikeudellinen intressi vaatia 31.5.1995 toteutetun palkantarkistuksen määrittämistä tehtäväkohtaisena palkkana, koska TVTES:n 19 §:n 4 momentin mukaan henkilökohtainen lisä poistuisi tehtäväkohtaisen palkan tarkistuksia vastaavasti ja kun voimassa olevan teknisten sopimuksen 1998 - 1999 13 §:n 2 momentin mukaan henkilökohtainen palkanosa voi olla enintään 30 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna. Aikaisempi virheellinen päätös maksaa tehtäväkohtainen palkka osin henkilökohtaisena lisänä rajoitti siten työntekijän oikeutta saada täysi tehtäväkohtaisesta palkasta laskettava 30 prosentin suuruinen henkilökohtainen palkka. Työnantajan korotettua samaan aikaan 1.6.1995 lukien prosessinhoitajien palkkoja korotus oli tehty tehtäväkohtaiseen palkkaan.

TVTES:n 11 §:n mukaan työntekijällä oli oikeus saada palkkaa siitä lukien, kun hän oli ryhtynyt hoitamaan tehtäviään. TVTES:n 22 §:n mukaan jos työntekijä siirretään pysyvästi muuhun työhön, määritellään työntekijän palkka uudelleen. Tässä tapauksessa vuoromestareiden työ oli tehtävänmuutosten takia muuttunut toiseksi työksi viimeistään 1.4.1995 lukien. Siitä lukien tuli siten myös heidän palkkansa tarkistaa vastaamaan uutta tehtävää.

VASTAUS

Oikeudenkäyntiväite

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta.

Oikeudenkäyntiväitteen perusteet

Suomen Konepäällystöliitto oli ollut 9.12.1997 saakka KTN:n jäsenyhdistys. KTN oli TVTES:n allekirjoittajajärjestö ja siten TVTES:iin osallinen. TVTES oli ollut Helsingin kaupungissa voimassa ajan 1.12.1993 - 30.11.1995, koska Helsingin kaupunki oli ottanut TS-95:n palkkausmääräykset käyttöön 1.12.1995 alkaen. TS-95:n 2 §:n 1 momentin perusteella TS-95:n määräykset olivat tulleet voimaan 1.1.1995 lukuun ottamatta palkkausmääräyksiä, jotka olivat tulleet voimaan mainitun päivän jälkeen viimeistään 1.12.1995. Mainitun pykälän 2 momentin perusteella TS-95:n palkkausmääräysten voimaantulopäivään asti kunnan oli tullut noudattaa TVTES:n palkkausmääräyksiä. TS-95:n palkkausmääräysten voimaantulon ajankohta oli riippunut mainituissa aikarajoissa kunnan asianomaisen viranomaisen näiden palkkausmääräysten voimaantuloa koskevasta päätöksestä.

Suomen Konepäällystöliitto oli KTN:n jäsenyhdistyksenä työehtosopimuslain 4 §:n perusteella sidottu TVTES:iin. KTN oli myös osallisena sidottu 18.1.1993 voimaan tulleeseen kunnalliseen pääsopimukseen. Pääsopimuksen oli 13.1.1993 allekirjoittanut muiden ohessa STTK:n julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ry (jäljempänä STTK-J). KTN oli myöhemmin tullut STTK-J:n sijaan pääsopimuksen osapuoleksi. Suomen Konepäällystöliitto ollessaan 9.12.1997 asti KTN:n jäsenjärjestö oli ollut sidottu mainittuun pääsopimukseen.

Kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n 1 momentin mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saanut panna vireille ennen kuin oli käyty sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Määräyksen 2 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa oli puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Esillä olevassa asiassa oli käyty keskusneuvottelut 6.5.1997. Kanne oli pantu vireille vasta vuonna 1999. Kannetta ei näin ollen ollut pantu vireille mainitussa neljän kuukauden määräajassa. KTN ja sen alayhdistys Suomen Konepäällystöliitto olivat näin ollen menettäneet puhevaltansa asiassa.

Kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä oli 20.5.1996 käyty paikallisneuvottelut, jotka olivat päättyneet erimielisyyteen ja 6.5.1997 keskusneuvottelut, joissa asiasta oli päästy yksimielisyyteen. Keskusneuvotteluissa saavutetun yksimielisyyden vuoksi asiaa ei luonnollisesti ollut saatettu kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n mukaisesti neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Asia oli siten käsitelty loppuun eikä sitä voitu enää saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Puheena olevasta erimielisyydestä oli 21.10.1997 käyty uudelleen niin sanotut laitosneuvottelut Helsingin vesilaitoksessa. Neuvotteluissa oli käsitelty asiasta 6.5.1997 käydyissä keskusneuvotteluissa saavutettua yksimielistä neuvotteluratkaisua pääsemättä yksimielisyyteen. Laitosneuvottelujen jälkeen KTN ei ollut pyytänyt asiassa paikallisneuvotteluja eikä keskusneuvotteluja. Uusia paikallisneuvotteluja ja keskusneuvotteluja ei jo ratkaistusta asiasta olisikaan voitu enää pyytää. Kantaja ei voinut enää saattaa asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Kanne oli siten edellä mainituin perustein jätettävä tutkimatta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä. Ne ovat lisäksi vaatineet Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

TVTES:n 12 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyi sopimuksen liitteenä 1 olevan palkkahinnoittelun mukaan. Sen mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyi sovellettavan palkkaryhmän asianomaisesta hinnoittelukohdasta ilmenevän markkamääräisen asteikon perusteella. TVTES:n tehtäväkohtainen palkka ei siten enää määräytynyt aiemmin sovellettujen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisten palkkaluokkien perusteella.

TVTES:n 22 §:n määräykset koskivat vain tilanteita, joissa työntekijä oli vapautettu omien tehtäviensä hoitamisesta ja kokonaan siirretty toisiin tehtäviin.

Helsingin kaupunki ei ollut työehtosopimuksen perusteella velvollinen lainkaan korottamaan vuoromestareiden palkkoja. Kaupunki ei ollut vuoromestareiden palkkaa korottaessaan rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Kaupunki oli sitäpaitsi toiminut asiassa 6.5.1997 käydystä yksimielisestä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaisesti. Kanne oli kaikilta osiltaan perusteeton.

SUOMEN KONEPÄÄLLYSTÖLIITON VASTAUS OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEESEEN

Suomen Konepäällystöliitto oli 9.12.1997 eronnut työehtosopimuksen pääsopijajärjestön KTN:n jäsenyydestä. Eroamalla pääsopijajärjestöstä kantajayhdistys oli myös vapautunut pääsopimuksen mukaisista kanneajoista. Kantajayhdistykseen tuli noudattaa yleistä 10 vuoden vanhentumisaikaa.

Keskusneuvottelussa 6.5.1999 ei ollut sovittu suosituksesta, vaan noudatettavasta ohjeesta, kun pääsopijajärjestöt olivat katsoneet, että palkantarkistusten toteuttaminen olisi perustellumpaa ajoittaa tapahtumaan 1.4.1995 kuin 1.6.1995 alkaen. Koska ainakin tältä osin kyse oli keskusneuvotteluratkaisun tulkinnasta ja sen oikean sisällön määrittämisestä, kanne ei ollut sidottu pääsopimuksen mukaiseen neljän kuukauden määräaikaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä kokonaisuudessaan kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n 2 momentin nojalla vanhentuneena tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä perusteettomana.

Kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n 1 momentin mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin on käyty sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Edelleen määräyksen 2 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Kysymys siitä, onko puhevalta tämän sopimusmääräyksen perusteella menetetty, on kannetta koskeva asiakysymys, minkä vuoksi työtuomioistuin hylkää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin vaatimuksen kanteen jättämisestä mainitulla perusteella tutkimatta.

Suomen Konepäällystöliitto on eronnut kunnallisen pääsopijajärjestön KTN:n jäsenyydestä 9.12.1997. Se on ollut kuitenkin jäsenyytensä perusteella työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sidottu pääsopimukseen ja siten myös sen kanteen vireillepanoaikaa koskeviin määräyksiin pääsopimuksen voimassaolokauden loppuun eli 31.12.1997 saakka.

Kunnallisen pääsopimuksen 2 §:n mukaan keskustasolla neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat paitsi virka- ja työehtosopimukset valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten velvoittavien sopimusmääräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat asiat.

Keskusneuvottelu, jossa on ollut kysymys kanteen vahvistusvaatimuksissa tarkoitetuista erimielisyyksistä, on päättynyt 6.5.1997. Kanne on pantu vireille 24.3.1999 eli yli neljän kuukauden kuluttua keskusneuvottelujen päättymisestä. Kun kannetta ei ole pantu vireille pääsopimuksessa edellytetyssä ajassa, Suomen Konepäällystöliitto on menettänyt puhevaltansa sikäli kun kanteessa on ollut kysymys työehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta eli kanteessa esitettyjen vahvistusvaatimusten osalta.

Kunnalliseen pääsopimukseen ei sisälly työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräystä neuvotteluvelvollisuudesta silloin, kun kanne koskee väitettyä työehtosopimuksen tieten rikkomista tai valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä ja niihin liittyviä seuraamuksia. Kanteen nostaminen näiltä osin ei siten ole sidottu edellä todettuun määräaikaan.

Yksimielisyyteen päättyneissä keskusneuvotteluissa on asian ratkaisuna todettu, että Helsingin kaupungin vesilaitoksella oli ollut oikeus toteuttaa palkantarkistukset sen toimitusjohtajan päättämällä tavalla henkilökohtaisina lisinä TVTES:n 19 §:n 4 momentin soveltamisohjeen nojalla, joten se oli menetellyt virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Keskusneuvottelupöytäkirjan ratkaisuosassa on edelleen todettu seuraavaa:

"Kaikki 18.1.1995 päivätystä neuvottelupöytäkirjasta ilmenevät seikat huomioon ottaen on em. palkankorotusten toteuttaminen mielestämme kuitenkin perustellumpaa ajoittaa tapahtumaan 1.4.1995 alkaen kuin 1.6.1995."

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu, keskusneuvotteluun Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolelta osallistunut neuvottelupäällikkö on kertonut, että osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että kysymys oli ollut harkinnanvaraisista palkankorotuksista, jotka eivät perustuneet virka- ja työehtosopimusten pakottaviin määräyksiin. Samoin yksimielisyys oli vallinnut siitä, että vesilaitoksen toimitusjohtajalla oli ollut oikeus toteuttaa nämä palkankorotukset päättämällään tavalla. Korotusten toteuttamisajankohtaa koskeva kirjaus oli todistajan mukaan ainoastaan suositus siitä, miten tässä suhteessa olisi voitu menetellä.

Työtuomioistuimelle ei tämän oikeudenkäynnin yhteydessä ole esitetty sellaista selvitystä, joka antaisi aihetta päätyä asiassa sopijapuolten yhteisestä kannasta poikkeavaan arvioon. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Helsingin kaupunki olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näyttämättä on niinikään jäänyt, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Konepäällystöliitto on jutun lopputulos huomioon ottaen velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Konepäällystöliitto velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.