Labor court allows overtime premium payment for night shift starting at 11 AM covering entire shift.

Työehtosopimuksen mukaan lähi- ja paikallisliikenteessä maksettiin iltavuoron tunneilta vuorotyölisää. Lähi- ja paikallisliikenne katsottiin vuorotyöluontoiseksi työksi.

Edellä tarkoitetussa liikenteessä työskennellyt linja-autonkuljettaja aloitti työnsä aamupäivällä klo 11 ja työskenteli eri työrupeamissa klo 24 saakka. Työ oli vuorotyötä tai ainakin työehtosopimuksen tarkoittamaa vuorotyöluonteista työtä. Työnantaja oli velvollinen maksamaan vuorotyölisän koko iltavuoron ajalta.

Työnantajan ei katsottu rikkoneen tieten työehtosopimusta eikä työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

KANTAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Väinö Paunu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1998 1999 voimassa olevassa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Erilliset lisät

1. Vuorotyölisä

Mikäli työ joudutaan jakamaan vuorotyöksi, voidaan sen ajat työntekijän kanssa sopia paikallisesti.

Lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 15 % työntekijän taulukkopalkasta.

Soveltamisohje:

Lähi- ja paikallisliikenne katsotaan vuorotyöluontoiseksi.

2. Lähi- ja paikallisliikenteen määritelmä

Lähi- ja paikallisliikenteen piirissä olevana pidetään aluetta, joka jää 30 kilometrin säteellä piirretyn ympyrän sisään mitattuna asutuskeskuksessa olevasta linjan luonnollisesta lähtöpisteestä.

3. Ilta- ja yötyölisä

Muussa kuin vuorotyössä suoritetaan ilta- ja yötyölisää seuraavasti:

Klo 18.00-22.00 välisenä aikana tehdyiltä työtunneilta maksetaan iltatyölisää 15 % taulukkopalkasta ja klo 22.00-06.00 välisenä aikana yötyölisää 20 % taulukkopalkasta. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta

- vahvistamaan, että Väinö Paunu Oy on velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan mukaisesti iltavuorolisän työvuoron alusta lukien,

- tuomitsemaan Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

- tuomitsemaan Väinö Paunu Oy:n työehtosopimuslain 7§:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, ja

- velvoittamaan mainittut vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Erimielisyydessä oli kysymys linjan Nokia - Tampere Lempäälä ajamisesta. Linjaa ajava kuljettaja A aloitti työnsä aamuvuorossa kello 7. Hän jäi tauolle kello 11.15. Kuljettaja B aloitti iltavuoron kello 11 ja jatkoi tuolloin kuljettaja A:n tekemää työtä. Päätettyään taukonsa kello 12.15 kuljettaja A tuurasi kolmannen henkilön tauon. Kuljettaja B jäi tauolle kello 14.15 ja kuljettaja A tuli jatkamaan tätä aamulla aloittamaansa työtä. Kuljettaja A päätti työpäivänsä kello 17.15, jolloin kuljettaja B tuli jatkamaan työtä kello 24 asti.

Väinö Paunu Oy oli kieltäytynyt maksamasta työntekijälle B työehtosopimuksen 9 § 1 kohdan mukaista iltavuorolisää kello 11 ja 17.15 väliseltä ajalta. Loppuosalta työvuoroa lisä sensijaan oli maksettu.

Kun työ oli järjestetty vuoroihin, oli iltavuorolisä maksettava koko iltavuoron ajalta. Iltavuorolisän maksamista ei oltu rajattu vain johonkin vuoron osaan tai vuorokauden aikaan. Soveltamisohje tarkoitti sitä, että mikäli lähi- tai paikallisliikenteessä oli vuoroja, oli liikenne tuolloin vuorotyöluonteista. Liikenne oli järjestetty vuoroihin, kun kaikki eivät tehneet työtä samaan aikaan. Mikäli esimerkiksi illalla ajettiin vain yksi vuoro, ei työ ollut vuorotyöluonteista, vaikka se olisi lähi- tai paikallisliikennettä.

Eräissä yhtiöissä oli aiemmin iltavuorolisä sovittu jaettavaksi kahtia ja sitä oli maksettu 7,5 prosentin suuruisena sekä aamu- että iltavuoron tunneilta. Tämä käytäntö oli joissakin yhtiöissä edelleen voimassa.

Työtuomioistuin oli ottanut kantaa vastaavien vuorotyökorvausmääräysten tulkintaan tuomioissaan nro 64 vuodelta 1973, nro 65 vuodelta 1973 ja nro 179 vuodelta 1983. Nämä tuomiot tukivat kannetta.

Väinö Paunu Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimusta, kun se työtuomioistuimen aiemmista ratkaisuista ja työehtosopimuksen selvästä määräyksestä huolimatta oli jättänyt maksamatta iltavuorolisän.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli puolestaan hyväksynyt Väinö Paunu Oy:n menettelyn ja siten laiminlyönyt valvoa, että sen jäsenyritys noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Väinö Paunu Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Mainitut vastaajat ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa kuvatussa tilanteessa ei ollut kyse lainkaan vuorotyöstä eikä vuorotyölisää työehtosopimuksen perusteella tullut maksaa ainakaan ajalta ennen kello 17.15. Väinö Paunu Oy oli maksanut iltavuorolisän mainitusta ajankohdasta lukien.

Linja Nokia - Tampere - Lempäälä oli osa laajempaa paikallisliikennekokonaisuutta, jota hoidettiin noin 20 linja-autolla 50 kuljettajan voimin.Kanteessa kuvatussa tapauksessa kuljettaja A teki oman työvuoronsa alkuosan kello 7 - 11.15. Tunnin tauon jälkeen hän teki kaksi tuntia muuta työtä. Kello 14.15 hän palasi aamulla tekemäänsä työhön, jossa hän jatkoi työvuoronsa loppuun kello 17.15 saakka. Kuljettaja B teki oman työvuoronsa alkuosan kello 11.15 - 14.15. Sen jälkeen hän jäi kolmen tunnin tauolle kello 17.15 asti. Tauon jälkeen hän jatkoi oman työvuoronsa loppuun kello 24 asti.

Iltavuoron tunneilta lisän maksamisen edellytyksenä oli ensinnäkin se, että työ oli jaettu vuorotyöksi tai vuorotyöluonteiseksi työksi. Työtuomioistuimen tuomiossa nro 179 vuodelta 1983 ei ollut lausuttu, että kaikki paikallis- ja lähiliikenne olisi iltavuorolisään oikeuttavaa työtä. Lisää maksettiin vain sillä edellytyksellä, että yrityksen käyttämästä työaikajärjestelmästä voitiin löytää selkeät aamu- ja iltavuorot, jolloin lisää maksettiin iltavuoron tunneilta. Ratkaisussaan työtuomioistuin oli katsonut osapuolten laajentaneen lakimääräisen vuorotyön käsitettä. Työvuorojen ei tarvinnut saumattomasti vaihtua, vaan ne saattoivat mennä hieman päällekkäin Edellä mainitussa tuomiossa käsitellyssä tapauksessa päällekkäisyys oli ollut enimmillään 2 tuntia 15 minuuttia. Myöhempien lainmuutosten seurauksena päällekkäisyys voimassa olevan lain mukaan oli 1 tunti.

Kanteessa kuvatussa tapauksessa työvuorot menivät kuusi tuntia päällekkäin, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että kaikki paikallis- ja lähiliikenne tulkittaisiin vuorotyöluonteiseksi eli 15 prosentin iltavuorolisällä korotetulla palkalla maksettavaksi työksi. Tällaista tulkintaa ei työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan soveltamisohjeella ollut tarkoitettu. Iltavuorolisää ei voitu maksaa jo aamupäivästä alkaen.

Soveltamisohjeen määräys tarkoitti sitä, että työaikalain määritelmää oli hivenen laajennettu, mutta se tarkoitti edelleen sitä, että työaikajärjestelmästä tuli löytyä selkeät vuorot ja päällekkäisyyttä saattoi olla hieman, mutta ei suinkaan niin paljon kuin kanteen tapauksessa.

Kanteessa mainitut työtuomioistuimen tuomiot eivät olleet yhteneväisiä nyt käsiteltävänä olevan tilanteen kanssa, eikä niistä saanut tukea kantajaliiton käsitykselle. Tuomiolla TT 1973-65 ei ollut mitään tekemistä käsiteltävänä olevan asian kanssa.

Asiassa ei ollut missään tapauksessa perusteita tuomita vastaajia hyvityssakkoon. Kyse oli täysin normaalista työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesta erimielisyystilanteesta, joka viime kädessä ratkaistiin työtuomioistuimessa. Väinö Paunu Oy:n menettely perustui Autoliikenteen Työnantajaliiton antamaan ohjeeseen, joten vastuu siitä kuului työnantajaliitolle.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan mukaan lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 15 prosenttia työntekijän taulukkopalkasta. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan lähi- ja paikallisliikenne katsotaan vuorotyöluontoiseksi.

Väinä Paunu Oy:n palveluksessa oleva linja-autonkuljettaja on kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt siten, että hän on aloittanut työvuoronsa kello 11.00, ja hän on kello 11.15 alkaen ajanut aamulla kello 7 työvuoronsa aloittaneen ja tuolloin tauolle jääneen linja-autonkuljettajan autolla kello 14.15 saakka. Tuolloin hän on luovuttanut auton takaisin kyseiselle kuljettajalle. Tämän jälkeen linja-autonkuljettaja on ollut tauolla, ja hänen työvuoronsa on jatkunut kello 17.15, jolloin aamulla aloittaneen linja-autonkuljettajan vuoro on päättynyt ja hän on luovuttanut jälleen auton nyt kysymyksessä olevalle kuljettajalle. Tämän työvuoro on päättynyt kello 24.00.

Väinö Paunu Oy on maksanut edellä tarkoitetun iltavuorolisän kello 17.15 jälkeiseltä ajalta. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko yhtiö velvollinen maksamaan kyseisen lisän jo työvuoron alusta eli kello 11 alkaen.

Työehtosopimuksen tulkinta

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä sopijapuolet ovat aikoinaan tarkoittaneet vuorotyöllä ja iltavuorolla tai myöskään vuorotyöluontoisella työllä sopiessaan aikanaan vuorotyölisän maksamisesta.

Asianosaiset ovat viitanneet kantojensa tueksi tässä oikeudenkäynnissä muun muassa työtuomioistuimen aiempiin saman vuorotyölisää koskevan määräyksen tulkinnasta annettuihin tuomioihin TT 1973-64 ja TT 1983-179.

Oikeudellinen arviointi

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, etteivät sopijapuolet ole tarkoittaneet sitoa velvollisuutta maksaa riidanalaista vuorotyölisää koskemaan vain työaikalain mukaista vuorotyötä, joskin lähtökohtana on ollut, että työn tulee olla jaettu sillä tavoin vuoroihin, että toinen kuljettaja jatkaa työtä toisen kuljettajan työvuoron päätyttyä ja että kuljettaja tällöin työskentelee aikana, jota on pidettävä iltavuorona.

Edellä mainitussa tuomiossaan TT 1973-64 työtuomioistuin on pitänyt sopimusmääräyksen tarkoittamana vuorotyönä järjestelyä, jossa kaksi kuljettajaa ovat suorittaneet ajot kello 7 ja 16 välisenä aikana ja kolmas kuljettaja on ollut ajossa samalla linjalla kello 10.30 - 12.30 ja 16.00 - 21.55. Kolmannen kuljettajan työvuoro on katsottu iltavuoroksi. Työtuomioistuimella ei esitetyn selvityksen perusteella ole tässä suhteessa perusteita päätyä muunlaiseen arvioon myöskää nyt esillä olevassa tapauksessa. Näin ollen Väinö Paunu Oy:n kanteessa tarkoitettua järjestelyä on pidettävä työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettuna vuorotyönä tai ainakin soveltamisohjeessa tarkoitettuna vuorotyöluontoisena järjestelynä ja kyseisen linja-autonkuljettajan on katsottava työskennelleen iltavuorossa, jolta on maksettava mainitun sopimusmääräyksen mukainen vuorotyölisä.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1983-179 on edellä todetuin perustein katsottu, että velvollisuus maksaa työvuorolisää alkaa iltavuoron alusta lukien. Kanteessa kysymyksessä olevassa tilanteessa iltavuoro on jakaantunut eri työrupeamiin niin, että osa työajasta on ajoittunut aamupäivän puolelle. Työehtosopimuksen vuorotyölisää koskevan määräyksen sanamuodosta ei kuitenkaan ole johdettavissa rajoituksia maksaa kyseistä lisää koko iltavuoron ajalta. Työtuomioistuimelle ei myöskään ole esitetty sellaista selvitystä määräyksen soveltamiskäytännöstä, jonka nojalla olisi perusteita päätyä vuorotyölisän maksuvelvollisuuden alkamisajankohdan suhteen muuhun lopputulokseen kuin mihin työtuomioistuin on päätynyt viimeksi mainitussa tuomiossaan. Väinö Paunu Oy on näin ollen ollut velvollinen maksamaan vuorotyölisän kanteessa tarkoitetussa tilanteessa koko iltavuoron ajalta.

Väinö Paunu Oy on kieltäytyessään maksamasta vuorotyölisää riidanalaisilta tunneilta menetellyt työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti. Kun sopimusmääräystä koskevaa oikeuskäytäntöä kuten myöskään määräyksen soveltamiskäytäntöä ei voida pitää yksiselitteisenä ja kun sopimusta tältä kohdin voidaan perustellusti pitää tulkinnanvaraisena, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Väinö Paunu Oy olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Samasta syystä myöskään Autoliikenteen Työnantajaliiton ei ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ja ottaen huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:stä ilmenevän oikeusohjeen jutun asianosaisten on puolin ja toisin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Väinö Paunu Oy on kanteessa tarkoitetussa tilanteessa velvollinen maksamaan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaisen vuorotyölisän työvuoron alusta kello 11 alkaen.

Enemmälti kanne hylätään.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, H. Rautiainen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen H. Rautiaisen lausunto:

Osapuolet eivät ole esittäneet yksilöityä selvitystä siitä, mitä vuorotyöllä, iltavuorolla ja vuorotyöluonteisuudella on työehtosopimuksen riidanalaisessa 9 §:ssä tarkoitettu. Osapuolten on kuitenkin katsottava antaneen vuorotyön käsitteelle jossain määrin laajemman merkityksen kuin mitä työaikalaissa on säädetty. Sitä, miten merkittävästi työehtosopimuksen määrittelemä vuorotyö voi poiketa yleisestä vuorotyön määritelmästä, ei ole myöskään selvitetty. Aikaisempi oikeuskäytäntö ei ole myöskään tältä osin täysin yksiselitteinen ja riidaton. Katson, ettei kyseessä olevassa jutussa ole kuitenkaan näytetty, että työvuorot voisivat mennä niin suuressa määrin päällekkäin kuin kanteessa tarkoitetussa tilanteessa siten, että kyseessä olisi työehtosopimusmääräyksen tarkoittamalla tavalla vuorotyö. Lisäksi katson, ettei kello 11.15 - 14.15 välillä tapahtunut ruokatuntituuraus ole vielä aloittanut toisen kuljettajan varsinaista työvuoroa.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin vastata oikeudenkäyntikuluistaan.