Labor court dismisses union claim that salesperson's duties met highly demanding sales job criteria under collective agreement.

Tuomiossa on ollut kysymys siitä, kuuluiko teollisuusmyyjän työ tukkumyyjiä koskevan työehtosopimuspöytäkirjan mukaan erittäin vaativaa myyntityötä suorittavan tukkumyyjän palkkaryhmään.

KANTAJA Liikealan ammattiliitto ry

VASTAAJA Kaupan Työnantajaliitto KTL ry

KUULTAVA Kesko Oyj

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liikealan ammattiliiton ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n välillä vuosina 1986 1997 voimassa olleessa tukkumyyjiä koskevassa työehtosopimuspöytäkirjassa on ollut seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §

1. Tämä pöytäkirja koskee 2 §:ssä tarkemmin määriteltyjä Kaupan Työnantajaliiton tukkukauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa työskenteleviä tukkumyyjiä.

2. Tämä pöytäkirja ei koske tukkumyyjiä, jotka saavat osan tai koko palkkansa provisiona.

2 §

1. Tukkumyyjät jaetaan kolmeen palkkaryhmään, joiden mukaan määräytyvät heidän kuukausipalkkansa tämän sopimuksen liitteessä.

Tukkumyyjiä eri palkkaryhmiin sijoitettaessa kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin vaativuustekijöihin:

-tehtävän edellyttämä aktiivisuus ja itsenäisyys -vastuu ja itsenäisen päätöksenteon ala -tehtävän edellyttämä erikoisasiantuntemus -liiketaloudellisten tekijöiden hallinta -suunnittelutehtävät -uusien asiakkaiden hankinta -ohjaus- ja esimiestehtävät

Tämän pöytäkirjan piiriin kuuluvat myös myyntityöhön liittyvää asiakasneuvontaa suorittavat henkilöt.

Palkkaryhmät ovat seuraavat:

A) Myyntityötä suorittavat tukkumyyjät: suorittaa tavaran myyntiä ja tarjontaa ohjeiden mukaan sekä ottaa vastaan tilauksia. Voi tehdä myyntimatkoja ohjeiden mukaan ja suorittaa tavaran täydennystilauksia. Tähän ryhmään kuuluvat myös vastaavantasoista ostotyötä annettujen ohjeiden mukaan suorittavat henkilöt.

B) Vaativaa myyntityötä suorittavat tukkumyyjät: vastaa tavararyhmänsä kaikkien artikkeleiden tarjonnasta ja myynnistä. Saattaa osallistua myös ostotoimintaan. Tehtäviin kuuluu myös mm. asiakkaiden opastusta, neuvontaa ja menekin edistämistyötä sekä matkojen tekemistä ohjeiden mukaan. Tähän ryhmään kuuluvat myös vastaavantasoista ostotyötä tekevät henkilöt.

C) Erittäin vaativaa myyntityötä suorittavat tukkumyyjät: tehtäville on ominaista itsenäisyys mm. vuosisopimusten teon, asiakaskunnan ja tarjousten suhteen. Tehtäviin kuuluu myös vaativien markkinointitehtävien itsenäistä suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa. Tähän ryhmään kuuluvat myös vastaavantasoista itsenäistä ja vaativaa ostotoimintaan liittyvää työtä suorittavat henkilöt. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kesko Oyj on ollut velvollinen maksamaan Kari Miettiselle tukkumyyjien C-palkkaryhmän mukaista palkkaa ajalta 1.1.1986 - 8.3.1996.

Liikealan ammattiliitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n velvoittamista korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut niiden tuomitsemisesta.

Perusteet

Tausta ja erimielisyys

Miettinen oli työskennellyt tukkukauppaa harjoittavan Kesko Oyj:n palveluksessa 1.9.1975 - 8.3.1996. Hän oli toiminut Jyväskylässä maatalous- ja rautaosastolla teollisuusmyyjänä vuodesta 1978 alkaen. Hänen palkkaryhmäkseen oli aluksi määrätty tukkumyyjien palkkaryhmä B. Sen jälkeen kun Miettinen oli saanut tietää useimpien samaa työtä tekevien tukkumyyjien saavan palkkaryhmä C:n mukaista palkkaa, hän oli 1980-luvun jälkipuoliskolta alkaen esittänyt toistuvasti esimiehilleen vaatimuksia palkkaryhmän muuttamisesta C-ryhmään. Miettisen palkkausta olikin muutettu 1.1.1992 alkaen siten, että hänen palkakseen oli määrätty C-palkkaryhmän 1. vuosiporras. Muutos oli vastannut palkkaryhmän muutosta tilanteessa, jossa työntekijä siirrettiin työtehtävien muutoksen vuoksi korkeampaan palkkaryhmään. Miettisen työtehtävät eivät kuitenkaan tuolloin olleet muuttuneet. Jos Miettisen työtehtävien katsottiin alun perinkin kuuluneen C-palkkaryhmään, hänet olisi tullut siirtää ylimpään eli 8. vuosiportaaseen.

Miettistä edustaneet luottamusmiehet olivat vuosina 1994 - 1995 vaatineet Miettisen palkan nostamista C-palkkaryhmän 8. vuosiportaaseen. Pääluottamusmies Mauri Särkkä oli kertonut sopineensa Kesko Oyj:n kanssa, että teollisuusmyyjät kuuluivat palkkaryhmään C. Miettisen palkkausta koskeneesta asiasta erimielisyysmuistio oli tehty 7.8.1998. Tuolloin Miettiselle oli vaadittu maksettavaksi C-palkkaryhmän 8. vuosiportaan mukaista palkkaa 1.1.1986 alkaen. Paikallisella tasolla asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen ja myös liitot olivat jääneet asiassa erimielisiksi 30.10.1998.

Miettisen työtehtävät

Miettinen oli jo vuodesta 1978 alkaen tehnyt erittäin vaativaa tukkumyyjän työtä. Hänen työtehtäviinsä olivat kuuluneet asiakasyritysten hankkiminen ja asiakassuhteiden ylläpitäminen, tavarantoimittajayhteyksien hoitaminen, vuosisopimusten teko ja varastokaupan teko Keskon ja K-Raudan varastoista. Miettisen työ oli ollut itsenäistä ja siihen oli liittynyt markkinoinnin suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa. Tehtävä oli edellyttänyt aktiivisuutta. Miettisellä oli ollut vastuuta ja päätösvaltaa tuotteista ja hinnoittelusta. Tehtävä oli edellyttänyt tuotteiden hyvää tuntemusta. Työssä oli myös täytynyt hallita kustannuslaskenta.

Miettisen työtehtävät eivät olleet olennaisesti muuttuneet vuoden 1986 jälkeen. Kesko Oyj:n taholta oli erimielisyysmuistiossa myönnetty, että Miettisen palkkaryhmän nostaminen B-ryhmästä C-ryhmään 1.1.1992 ei ollut perustunut työtehtävien muutokseen. Kesko Oyj oli tällä palkkaryhmän muuttamisella myöntänyt, että B-palkkaryhmä ei vastannut Miettisen työn vaativuutta.

Kesko Oyj:n teollisuusmyyjien enemmistö oli vuodesta 1986 alkaen kuulunut C-palkkaryhmään. Viime vuosina C-palkkaryhmään oli kuulunut noin kolme neljäsosaa teollisuusmyyjistä. Miettisen työ oli ollut vähintään yhtä vaativaa kuin teollisuusmyyjän työ keskimäärin.

VASTAUS

Vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Kesko Oyj on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lisäksi vaatinut Liikealan ammattiliiton velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Taustaa

Ennen vuotta 1996 Kesko Oyj:n teollisuusmyynnin organisaation mukaisesti Kuopiossa oli toiminut myyntijohtaja ja hänen alaisuudessaan myyntipäällikkö. Myyntipäällikön alaisuudessa olivat toimineet aluemyyntipäälliköt Jyväskylässä, Kuopiossa ja Joensuussa. Jyväskylässä aluemyyntipäällikön alaisuudessa oli toiminut kaksi teollisuusmyyjää, joista Miettinen oli ollut toinen. Kuopiossa aluemyyntipäällikön alaisuudessa oli toiminut kolme myyjää ja Joensuussa kaksi myyjää. Esimiehiä tässä organisaatiossa oli siten ollut viisi ja myyjiä seitsemän. Jyväskylässä oli yhden esimiehen alaisuudessa ollut kaksi myyjää.

Kesko Oyj:n organisaatiosta johtuen aluemyyntipäälliköt, myyntipäällikkö ja myyntijohtaja olivat vastanneet budjetoinnista, suunnittelusta, markkinoinnista ja asiakashankinnasta sekä suuremmista asiakkaista ja vuosisopimuksista. Lisäksi he olivat toimineet esimiehinä ja antaneet valtuuksia alaisilleen, jotka olivat toimineet Kesko Oyj:ssä olleiden kaavamaisten ja tiukkojen toimivaltuuksien pohjalta. Myyjät olivat tehneet pääasiallisesti myyntityötä.

Myyntipäällikön työtehtäviin oli kuulunut suurimpien vuosisopimusten valmistelu, neuvottelu ja toteutus koko alueella. Myyntipäällikkö oli myös vastannut asiakashankinnasta ja suorittanut pääsääntöisesti tilinavaukseen liittyvät luotto- ja vakuusneuvottelut. Myyntipäällikkö oli järjestänyt asiakastilaisuudet ennalta sovitun budjetin rajoissa.

Aluemyyntipäällikkö oli toiminut työnjohtajana Jyväskylän alueella myyntipäällikön antamien ohjeiden mukaisesti. Aluemyyntipäällikön tehtäviin olivat kuuluneet sopimusten tekeminen pienempien ja riskittömimpien asiakkaiden kanssa. Aluemyyntipäälliköllä oli ollut suuremmissa kertakaupoissa päätösvaltaa vain luoton vahvistamien luottorajojen puitteissa. Tilanteesta riippuen kaupoille oli tällöinkin pitänyt usein saada myyntipäällikön lupa.

Aluemyyntipäällikön tehtäviin oli kuulunut rajoitetusti myös asiakashankintaa. Aluemyyntipäällikkö oli hankkinut vuosittain muutamia uusia asiakkaita, joiden asiakassuhteen avauksessa ei ollut tarvittu vakuuksia. Aluemyyntipäällikön tehtäviin oli kuulunut myös asiakassuhteiden hoitamista rajoitetusti. Tämä oli tarkoittanut muutamia asiakastilaisuuksia vuosina 1993 - 1996.

Miettisen työtehtävät

Miettinen oli tehnyt tukkumyyjän työtä, joka kuului palkkaryhmä B:hen. Miettisen työtehtävät eivät olleet erittäin vaativaa myyntityötä, joka kuului palkkaryhmä C:hen. Hänen työtehtävänsä olivat ainakin vuodesta 1986 lähtien säilyneet pääosin muuttumattomina työsuhteen päättymiseen saakka.

Miettisen työ oli ollut tukkumyyjien tavanomaista myyntityötä. Miettinen ei ollut osallistunut ostotoimintaan. Hänen työpaikkansa oli ollut konttorissa. Asiakkaat olivat ottaneet Miettiseen yhteyttä joko puhelimitse tai kirjallisesti ja pyytäneet Kesko Oyj:ltä tarjousta määrätyistä tuotteista. Miettinen oli myynyt asiakkaalle asiakkaan haluamat tuotteet. Pienemmille asiakkaille Miettinen oli tehnyt sopimuksia, jotka eivät kuitenkaan olleet olleet vuosisopimuksia, vaan ne olivat perustuneet lähinnä Kesko Oyj:n yleisiin ostosopimuksiin. Miettinen oli pääasiassa tehnyt kauppaa hänelle etukäteen nimettyjen asiakkaiden kanssa. Miettinen ei ollut hoitanut asiakashankintaa tai suhdetoimintaa asiakkaisiin siten kuin liike-elämässä ymmärretään.

Asiakkaat olivat rakennusliikkeitä tai teollisuusyrityksiä. Alansa ammattilaisina asiakkaat tiesivät tarkkaan, mitä tuotteita ja miten paljon he niitä halusivat. Yleensä asiakkaat halusivat tietää, millä hinnalla Kesko Oyj myi tietyn tuotteen. Jos hinta oli liian korkea asiakkaat ilmoittivat, että he eivät tehneet kauppaa tai että he olivat valmiit ostamaan esittämällään alemmalla hinnalla. Suurempien asiakkaiden kanssa Kesko Oyj:llä oli vuosisopimus, jossa yleensä määriteltiin myytävien tuotteiden hinta. Tällöin myyjä ainoastaan tilasi tuotteet asiakkaalle.

Miettisen työsuhteen aikana myyjien hinnoitteluvaltuudet olivat olleet rajoitettuja. Myyjien oli täytynyt hankkia valtuudet esimiehiltään, jos myyntihinta oli alkanut lähestyä nollatuottoa. Mitä huonommalla katteella tuotteet oli myyty, sitä ylemmältä tasolta myyjän oli pitänyt hankkia myyntivaltuudet. Aluemyyntipäälliköidenkään valtuudet eivät olleet olleet riittävät silloin, kun kysymyksessä oli ollut erittäin kireä hinnoittelu. Vuonna 1996 tapahtuneessa organisaatiomuutoksessa myyjien valtuuksia oli lisätty aina nollatuottoiseen myyntiin saakka. Tuolloin Miettisen työsuhde oli jo päättynyt.

Jokaiselle asiakkaalle oli määritelty tietty yleensä muutaman kymmenentuhannen markan suuruinen luottoraja, jota ei saanut ylittää. Suurempien asiakkaiden luottoraja oli vastaavasti korkeampi. Luottorajan ylittämiseen oli tullut aina pyytää lupaa esimieheltä tai vielä ylemmältä taholta. Muutaman kymmenentuhannen markan luottoraja oli erittäin pieni teollisuus- ja rakennusliikemyynnissä. Myyjä ei ollut voinut uuden asiakkaan kohdalla itse päättää, annettiinko asiakkaalle luottoa tai mikä oli asiakkaan luottoraja. Tämän määrittelyn olivat tehneet yleensä myyntipäällikkö tai myyntijohtaja yhdessä Kesko Oyj:n luottopäällikön kanssa.

Toiminnan suunnittelu oli ollut esimiesten tehtävänä. Miettisellä ei ollut ollut mitään esimerkiksi markkinointiin tai asiakashankintaan liittyvää suunnittelua. Markkinoinnista tai asiakashankinnasta syntyi yleensä kuluja, mutta Miettisen kohdalla tällaisia kuluja ei ollut ollut. Aktiivinen markkinointi ja asiakashankinta edellyttivät myös matkustamista ja asiakkaiden luona käymistä. Vuosittain Miettinen oli kuitenkin matkustanut vain muutaman sata kilometriä. Miettinen ei myöskään ollut tehnyt vaativia markkinointitehtäviä. Tällä tarkoitettiin sitä, että myyjä aktiivisesti hankki uusia asiakkaita. Nämä tehtävät edellyttivät asiakastilaisuuksien ynnä muiden tapahtumien järjestämistä ja matkustamista mahdollisten uusien asiakkaiden luo. Miettisen kohdalla tällaiseen toimintaan liittyviä kuluja ei ollut ollut.

Vuonna 1996 toteutetun organisaatiouudistuksen jälkeen Kesko Oyj oli saanut Jyväskylän alueella kymmeniä uusia asiakkaita. Tällöin oli tehty asiakashankintaa ja markkinointitoimenpiteitä siten, että erilaisista lähteistä oli etsitty kaikki alueen rakennus- ja teollisuusyritykset. Kesko Oyj:n taholta yhtiöihin oli otettu yhteyttä, käyty neuvotteluja, tehty tarjouksia, selvitetty luottokelpoisuudet ja lopuksi avattu tili, johon yritys voi ostaa Kesko Oyj:n tuotteita.

Aluemyyntipäälliköt, myyntipäällikkö tai myyntijohtaja olivat tehneet vuosisopimukset. Suurimmat vuosisopimukset oli tehty valtakunnallisesti. Myyjät eivät olleet voineet itsenäisesti tehdä vuosisopimuksia, mutta he olivat saattaneet joskus osallistua vuosisopimusten valmisteluun. Itsenäistä päätäntävaltaa vuosisopimusten tekemisessä heillä ei kuitenkaan ollut ollut. Kesko Oyj:n tiedon mukaan Miettinen ei ollut tehnyt yhtään vuosisopimusta.

Miettinen ei myöskään ollut työssään tarvinnut kustannuslaskentaa siten kuin kustannuslaskenta liike-elämässä ymmärretään.

Vuonna 1996 tapahtunut organisaation muutos

Vuonna 1996 organisaatiota oli järjestetty uudelleen siten, että koko alueella toiminnasta vastasi myyntipäällikkö, jonka alaisuudessa toimi yhdeksän myyjää. Myyntijohtajan ja aluemyyntipäälliköiden toimet oli lakkautettu. Suurin osa aluemyyntipäällikön tehtävistä oli siirretty myyjille, joten joillekin heistä oli tuolloin siirtynyt myös palkkaryhmään C-kuuluvia tehtäviä. Tästä johtuen suurin osa teollisuusmyyjistä kuului palkkaryhmään C. Työtehtäviä oli siten järjestelty uudelleen Miettisen työsuhteen päättymisen jälkeen.

Tukkumyyjien palkkaryhmittely ja Miettisen työtehtävät

Vuoteen 1975 asti tukkumyyjät oli jaettu A- ja B-ryhmään. Ryhmään A olivat kuuluneet tavanomaista myyntityötä suorittavat tukkumyyjät ja B-ryhmään vaativaa myyntityötä tekevät tukkumyyjät. Vuonna 1975 oli sovittu tukkumyyjäryhmästä C. Tähän ryhmään kuuluivat erittäin vaativaa myyntityötä tekevät tukkumyyjät. Ryhmään oli nostettu sellaisia tukkumyyjiä, joiden keskeisinä tehtävinä olivat muiden myyjien ohjaus- tai esimiestehtävät tai yrityksen vuosisopimusten teko tai vaativien markkinointitehtävien itsenäinen suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta.

Työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan palkkaryhmiin sijoittelussa otettiin vaativuustekijänä huomioon muun muassa ohjaus- ja esimiestehtävät. Tällaisia tehtäviä Miettisellä ei ollut ollut, vaan Miettisen ja hänen työtoverinsa työtä oli ohjannut ja valvonut yksi esimies. Yhtenä palkkaryhmiin sijoittelussa huomioon otettavana vaativuustekijänä oli työehtosopimuksessa mainittu uusien asiakkaiden hankinta. Vastuu uusien asiakkaiden hankinnasta oli kuulunut esimiehille. Luonnollisesti kaikkiin palkkaryhmiin kuuluville myyjille kuului uusien asiakkaiden hankinta, mutta mainitussa työehtosopimuksen määräyksessä edellytettiin aktiivisuutta uusien asiakkaiden hankinnassa. Kolmantena vaativuustekijänä oli mainittu suunnittelutehtävät, joita Miettinen ei ollut tehnyt. Yksi vaativuustekijä oli myös liiketaloudellisten tekijöiden hallinta. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että tukkumyyjä neuvoi asiakkaita asiakkaiden liiketaloudellisten seikkojen järjestelyissä. Tämä ei ollut kuulunut Miettisen työtehtäviin.

Palkkaryhmään C kuuluvalle työlle tyypillistä oli muun muassa itsenäisyys esimerkiksi vuosisopimusten, asiakkaiden ja tarjousten suhteen sekä vaativien markkinointitehtävien itsenäinen suunnittelu, toteutus ja seuranta. Tällaista työtä Miettinen ei ollut tehnyt.

Työntekijä kuului siihen palkkaryhmään, jonka mukaista työtä hän pääasiallisesti suoritti. Miettinen ei ollut tehnyt ainakaan pääasiallisesti sellaista työtä, joka olisi edellyttänyt palkkaryhmään C sijoittamista.

Kesko Oyj ei ollut tehnyt pääluottamusmiehen kanssa sopimusta teollisuusmyyjien kuulumisesta palkkaryhmään C. Pääluottamusmies oli vasta tämän erimielisyyden yhteydessä vedonnut mainitsemaansa sopimukseen. Jos tällainen sopimus olisi tehty, Liikealan ammattiliitto tai kaikki Bryhmässä olevat työntekijät olisivat ilmeisesti jo esittäneet työnantajalle sopimukseen perustuvia vaatimuksia.

Suurimmalle osalle Kesko Oyj:n teollisuusmyyjistä oli maksettu palkkaa palkkaryhmä C:n mukaan. Kaikkien näiden henkilöiden työtehtävät eivät kuitenkaan olleet edellyttäneet palkkaryhmä C:hen kuulumista. Henkilöitä oli nostettu palkkaryhmään C muun muassa sen vuoksi, että heille oli voitu täten maksaa korkeampaa palkkaa. Samaa menettelyä oli noudatettu myös Miettisen kohdalla silloin, kun hänet oli nostettu palkkaryhmään C.

Miettisen palkkauksen tarkistamiseen vuonna 1992 oli osaltaan vaikuttanut se, että vuosina 1990 - 1991 kolme pitkäaikaista työntekijää oli siirtynyt pois Kesko Oyj:n palveluksesta. Tämän johdosta Miettiselle oli siirtynyt heiltä eräitä suuria asiakkaita, jolloin myös hänen työtehtävissään oli tapahtunut muutos. Tästä johtuen hänen palkkaustaan oli jälkikäteen tarkistettu.

Kun Kesko Oyj:n Kuopion aluemyyntipäällikkö oli vuonna 1995 jäänyt eläkkeelle, oli myös teollisuusmyyjien tehtäviä jaettu uudelleen. Tuolloin oli työnantajan ja Kuopion teollisuusmyyjien välisellä sopimuksella sovittu palkkojen tarkistamisesta siten, että heille oli sovittu B-palkkaryhmän mukaisen palkan lisäksi maksettavasta prosenttimääräisestä henkilökohtaisesta lisästä. Samassa yhteydessä oli myös todettu, että Miettisen palkkausta ei tarkisteta, koska hän jo sai C-palkkaryhmän mukaista palkkaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Miettinen on työskennellyt Kesko Oyj:n palveluksessa 1.1.1975 - 8.3.1996. Vuodesta 1978 alkaen työsuhteensa päättymiseen saakka hän on työskennellyt teollisuusmyyjänä Jyväskylässä maatalous- ja rautaosastolla. Hänen esimiehenään on toiminut Jyväskylässä aluemyyntipäällikkö ja tämän esimiehinä puolestaan vuodesta 1993 lähtien Kuopiossa työskennelleet myyntipäällikkö ja myyntijohtaja.

Miettiselle on maksettu tukkumyyjien B-palkkaryhmän mukaista palkkaa vuoden 1991 loppuun. Tuolloin työnantaja on nostanut Miettisen palkkauksen C-palkkaryhmään, mutta palkka on Miettisen palvelusvuosia vastaavan kahdeksannen vuosiportaan asemesta maksettu ensimmäisen vuosiportaan mukaan. Työnantajan mukaan palkkauksen muutokseen ei tällöin ole liittynyt työtehtävien muutosta, mutta asiakastilanne oli muuttunut siten, että kun kaksi kokenutta tukkumyyjää oli irtisanoutunut, heiltä jääneet suuremmat asiakkaat oli siirretty muille tukkumyyjille. Tässä yhteydessä Miettiselle oli haluttu antaa palkankorotus nostamalla hänen palkkauksensa C-palkkaryhmään, johon hänen tehtäviensä ei sinänsä katsottu kuuluvan.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Miettinen hänen työtehtävänsä huomioon ottaen ollut kanteessa tarkoitettuna aikana oikeutettu tukkumyyjien C-palkkaryhmän mukaiseen palkkaan.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittely

Tukkumyyjiä ja ostajia koskevan liitepöytäkirjan mukaan tukkumyyjät jaetaan palkkaryhmiin A, B ja C. Palkkaryhmiin sijoitettaessa kiinnitetään huomiota tehtävän edellyttämään aktiivisuuteen ja itsenäisyyteen, vastuuseen ja itsenäisen päätöksenteon alaan, erityisasiantuntemukseen, liiketaloudellisten tekijöiden hallintaan, suunnittelutehtäviin, uusien asiakkaiden hankintaan ja ohjaus-ja esimiestehtäviin.

Palkkaryhmään A kuuluvat myyntityötä tekevät tukkumyyjät, jotka suorittavat muun muassa tavaran myyntiä ja tarjontaa ohjeiden mukaan sekä ottavat vastaan tilauksia. Bpalkkaryhmään kuuluvat vaativaa myyntityötä suorittavat tukkumyyjät, joiden tehtäviin kuuluu vastata tavararyhmänsä kaikkien artikkeleiden tarjonnasta ja myynnistä. Tehtäviin kuuluu myös asiakkaiden opastusta, neuvontaa ja menekinedistämistyötä sekä matkojen tekemistä ohjeiden mukaan. Tähän palkkaryhmään kuuluva tukkumyyjä saattaa osallistua myös ostotoimintaan. C-palkkaryhmään kuuluvat erittäin vaativaa myyntityötä suorittavat tukkumyyjät. Tehtäville on tällöin ominaista itsenäisyys vuosisopimusten teon, asiakaskunnan ja tarjousten suhteen ja vaativien markkinointitehtävien itsenäinen suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta.

Todistajana kuultu Keskon pääluottamusmies on kertonut olleensa aikoinaan tiiviissä yhteistyössä liittonsa puheenjohtajaan tämän neuvotellessa ja sopiessa uuden Cpalkkaryhmän käyttöönottamisesta vuonna 1975. Todistajan käsityksen mukaan uuteen palkkaryhmään oli tarkoitettu kuuluviksi muun muassa kaikki Keskon teollisuusmyyjät, joiden tehtävät olivat kaikista myyntitehtävistä vaativimpia. He saattoivat itsenäisesti tehdä kauppaa, kun vain talon määrittelemät tuotot saavutettiin. Todistajan mukaan aikanaan oli myös suullisesti sovittu, että teollisuusmyyjät sijoitetaan uuteen palkkaryhmään, joskaan näin ei ollut kuitenkaan menetelty.

Todistajana kuultu Kaupan Työnantajaliiton entinen johtaja on kertonut olleensa itse sopimassa tukkumyyjiä koskevasta pöytäkirjasta ja myöhemmin uudesta C-palkkaryhmästä. Todistajan mukaan tukkumyyjistä erottui selvästi ryhmä itsenäistä myyntityötä tekeviä ja laajoja kokonaisuuksia hallitsevia ammattimiehiä. Liittojen välillä ei tämän palkkaryhmämääräyksen soveltamisalasta ollut erimielisyyksiä.

Miettisen työtehtävät

Miettinen on oikeudessa kuultuna kertonut myyneensä rakennustarvikkeita ja rakentamiseen liittyviä rautakauppatavaroita kuten LVI -tarvikkeita, kodinkoneita ja kunnallisteknisiä tuotteita. Asiakkaina ovat olleet kunnat, laitokset, rakennusliikkeet, LVI-yritykset, koulut ja rakennusliikkeet. Tultuaan Keskolle työhön Miettinen sai hoidettavakseen valmiin asiakasryhmän. Kun asiakkaita poistui, oli hänen tehtävänään hankkia uusia asiakkaita tilalle siten, että budjetoitu myynti täyttyi. Asiakashankinta oli täytynyt suorittaa täysin itsenäisesti. Miettisellä oli parhaimmillaan noin 70 henkilökohtaista asiakasta.

Tukkumyyjillä oli Miettisen kertoman mukaan oikeus sopia hinnoista asetettujen tuottotavoitteiden rajoissa. Joskus sovittiin myös nollatuottoon perustuvia kauppoja, jolloin kuitenkin edellytettiin, että saman asiakkaan kanssa tehtävästä muusta kaupasta saatiin tuottoa tai kauppaan oli olemassa muu hyvä syy. Kaupan mennessä tappiolliseksi esimies kantoi päävastuun. Keskon myynti oli kauttalaskutusmyyntiä, joka merkitsi sitä, että lasku tuli teollisuudesta ensin Keskoon, joka laskutti asiakkaita. Tukkumyyjällä oli myös mahdollisuus myöntää jonkin verran maksuaikoja.

Tukkumyyjä on tehnyt vuosisopimuksia, joka tarkoitti sitä, että myyjä sopi asiakkaan kanssa, että asiakas voi ostaa jonkin tietyn tehtaan tekemät tavarat Keskon laskuun sen vuoden ajan. Sopimus tehtiin jokaisen tehtaan kanssa erikseen. Vuosisopimuksessa arvioitiin määrä, hinnat ja laskutusehdot. Tukkumyyjä joutui kaupan saadakseen usein käymään neuvotteluja myös tavaran toimittajien kanssa esimerkiksi kuljetuksen järjestämisestä tai joistakin muista lisäeduista asiakkaalle.

Vuonna 1993 Keskossa tapahtui organisaatiouudistus, jossa muun muassa Jyväskylän konttori lakkautettiin, luotonvalvonta keskitettiin Vantaalle ja Jyväskylän rauta- ja maatalousosasto siirtyi Kuopion yksikön alaisuuteen. Tämän jälkeen Miettisen mukaan tilikauppaa käyviltä asiakkailta alettiin edellyttämään vakuuksia. Organisaatiouudistuksen jälkeen luoton myöntämistä valvottiin tarkemmin ja tukkumyyjän valtuuksia myöntää luottoja pidennettyjen maksuaikojen muodossa rajoitettiin.

Todistajana niinikään kuultu Keskon myyntipäällikkö on kertonut olleensa Miettisen esimiehenä toimineen aluemyyntipäällikön esimies vuoden 1993 alusta lähtien. Tukkumyyjät hoitivat kaupanteon pienimpien asiakkaiden kanssa kokonaan. Varsinaisia vuosisopimuksia ei näiden asiakkaiden kanssa tehty. Menekinedistämistoimenpiteet kuten markkinointi ja uusasiakashankinnat kuuluivat aluemyyntipäällikön tehtäviin, mutta aloite ryhtymisestä tällaiseen hankkeeseen saattoi tulla myös tukkumyyjältä. Vaativammat markkinointitoimenpiteet kuten tilaisuudet suurille asiakasryhmille olivat aina esimiesvetoisia. Ostotyöstä todistaja on kertonut, että Keskossa on erikseen henkilöt, jotka neuvottelevat kauppaehdoista ja ostavat aluekeskuksen varastoihin tavaraa. Ostotyöksi hän katsoo myös kohdekaupan, joka merkitsee sitä, että tukkumyyjä hankkii asiakkaalle tietyn hintaisia tuotteita Keskon välityksin. Todistajan mukaan teollisuusmyyjien tehtävät eivät edellytä kustannuslaskennan hallintaa.

Palkkaryhmämääräysten soveltamiskäytäntö

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, miten tulkinnanalaisia määräyksiä on sovellettu muualla kuin Kesko Oyj:ssä. Siellä teollisuusmyyjät ovat olleet lähes yksinomaan palkkaryhmissä B ja C niin, että noin kaksi kolmasosaa heistä on kuulunut ylempään C-palkkaryhmään.

Todistajana kuultu myyntipäällikkö on kertonut, että jako B- tai C- palkkaryhmiin tehtiin alallaolovuosien, ammattitaidon ja tehtävien vaativuuden perusteella sekä sen perusteella, tekeekö henkilö markkinointitoimenpiteitä ja minkä tyyppisiä asiakkaita hän hoitaa. Näillä perusteilla osa tukkumyyjistä on ollut B-palkkaryhmässä ja osa Cpalkkaryhmässä. Ryhmiteltäessä henkilöitä Keskossa on katsottu myös sitä, kuka on mahdollista esimiesainesta ja kuka pystyy menemään asioissa eteenpäin. Miettinen on hoitanut kapea-alaisempia asiakkaita kuin eräät muut henkilöt ja vastannut LVI-myynnistä, joka on vain pieni osa yrityspalvelun myynnistä. Suurempia kokonaisuuksia myyvät myyjät joutuvat perehtymään laajempiin tuoteryhmiin, isompiin tavarantoimittajamääriin ja vaativampiin asiakkaisiin.

Todistajan mukaan vuonna 1995 oli tehty erillissopimus kolmen teollisuusmyyjän palkkauksen tarkistamisesta niin, että heille maksettiin B-palkkaryhmän mukaisen palkan lisäksi 6-9 prosentin suuruinen henkilökohtainen palkanlisä. Sopimuksessa, jonka myös pääluottamusmies oli hyväksynyt, oli todettu, että kyseisten henkilöiden tehtävät eivät yksiselitteisesti vastanneet C-palkkaryhmän edellyttämiä tehtäviä. Miettisen palkkausta ei tuossa vaiheessa katsottu aiheelliseksi tarkistaa. Vuonna 1996, kun aluemyyntipäällikön tehtävät poistuivat ja osa heidän tehtävistään siirrettiin teollisuusmyyjille, kaikki teollisuusmyyjät siirrettiin C-palkkaryhmään.

Todistajana kuultu Keskon Kuopion yksikössä työskentelevä teollisuusmyyjä on kertonut olleensa yksi niistä myyjistä, joiden palkkaus nostettiin vuonna 1996 C-palkkaryhmään. Työnantaja oli katsonut, että sen jälkeen kun myyntialueet oli yhdistetty ja aluemyyntipäälliköiden toimet lakkautettu, tukkumyyjien toimialue oli laajentunut ja myös vastuut ja valtuudet laajentuneet siinä määrin, että tehtävät vastasivat vaativuudeltaan C-palkkaryhmän mukaisia edellytyksiä. Todistajan mukaan käytännössä erityisesti itsenäisyys vuosisopimusten tekemisessä ja markkinoinnissa oli tuossa vaiheessa lisääntynyt.

Oikeudellinen arviointi

C-palkkaryhmän tukkumyyjän tehtävissä korostuu itsenäisyys vuosisopimusten teon, asiakaskunnan ja tarjousten suhteen. Lisäksi edellytetään itsenäisten markkinointitehtävien suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa. Asiassa on riidatonta, että Miettisen tehtäviin ei ole kuulunut työehtosopimuksen mukaan C-palkkaryhmän tukkumyyjälle kuuluvaa vaativien markkinointitehtävien itsenäistä suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa.

Miettisen tehtäviin on tavanomaisen myyntityön lisäksi kuulunut vuosisopimusten tekeminen, osaltaan myynnin määrästä ja tuottavuudesta huolehtiminen muun muassa uusia asiakkaita hankkimalla ja osallistumalla menekinedistämistoimenpiteisiin ja myös asiakkaiden opastamista ja neuvontaa erityisesti Miettisen erityisosaamisalan lvituotteiden osalta. Hän on toiminut suhteellisen itsenäisesti annettujen ohjeiden puitteissa, joskin toimintaa ja sen tuloksellisuutta on päivittäin seurattu ja sovituista käytännöistä poikkeavat vuosisopimukset ja kaupat ovat edellyttäneet esimiehen hyväksymistä.

Miettisen asiakkaina ovat olleet pääasiassa LVI-tuotteita tarvitsevat yritykset ja yhteisöt, jotka on hyväksytty Kesko Oyj:n asiakkaiksi. Miettisellä on ollut vapaus hankkia asiakkaita, mutta esimerkiksi myynti- ja työmäärien tasaamiseksi on voitu siirtää asiakkaita myyjältä toiselle. Kauppa on ollut lähinnä tavarakauppaa ilman, että se olisi välttämättä edellyttänyt laajojen kokonaisuuksien hallitsemista.

Teollisuusmyyjät ovat sijoittuneet pääasiassa C-palkkaryhmään, mutta heitä on Kesko Oyj:ssä ollut myös B-palkkaryhmässä, joten Miettisen palkkaus ei tässä suhteessa ole poikennut yleisestä soveltamiskäytännöstä. Miettisen palkkauksesta on edellä todetuin tavoin neuvoteltu vuonna 1995, jolloin sen ei todettu edellyttävän C -palkkaryhmän mukaista palkkausta täysin vuosiportain.

Miettisen tehtävistä esitetty selvitys osoittaa, että hänen työnsä on edellyttänyt oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta erityisesti uusien asiakkaiden hankkimisessa mutta myös esim. päivittäisessä kaupankäynnissä. Se on myös edellyttänyt erityisosaamista hänen vastuullaan olleen tuoteryhmän osalta. Kun hänelle ei kuitenkaan ole kuulunut vaativia markkinointitehtäviä ja kun hänen muihin tehtäviinsä ei ole näytetty liittyneen sellaisia teollisuusmyyjän tehtävistä yleensä poikkeavia erityispiirteitä tai -vaatimuksia, että hänen pelkästään sen perusteella voitaisiin katsoa työskennelleen erittäin vaativassa myyntityössä työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla, hänellä ei ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta vaatimaansa palkkaukseen. Kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta ei siten ole perusteita hyväksyä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Liikealan ammattiliitolla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Kesko Oyj:n on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännökset huomioon ottaen vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Kesko Oyj saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Wetterstrand jäseninä. Sihteeri on ollut Semi.

Tuomio on yksimielinen.