Union fined for striking over work schedule; union breached peace obligation by participating in strike and threat.

Työpaikalla oli ollut erimielisyyttä työnantajan oikeudesta muuttaa työtuntijärjestelmää ja työntekijöiden oikeudesta palkkaan sellaisilta päiviltä, jolloin työnantajalla ei ole ollut tarjota työtä 8 tunniksi. Työntekijät olivat olleet lakossa noin vuorokauden ja esittäneet lakkouhkauksen saadakseen asian ratkaistua oman kantansa mukaisesti.

Lakko ja lakkouhkaus olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työn johtamista ja työtuntijärjestelmää koskeviin määräyksiin.

Ammattiosastoa työpaikalla edustanut luottamushenkilö oli osallistunut lakkoon ja esittänyt lakkouhkauksen työnantajalle. Yhdistys, joka vastasi edustajansa menettelystä, oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

TUOMIO

KANTAJA Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

VASTAAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

KUULTAVA Imatran Autoalantyöntekijät ry

KANNE

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Imatran Autoalantyöntekijät ry:n tuomisemista hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Imatran Autoalantyöntekijät ry:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:n linja-autonkuljettajat olivat toimeenpanneet yhden päivän kestäneen lakon 5.2.1999. Lakkoon olivat osallistuneet kaikki yhtiön työvuorossa olleet linja-autonkuljettajat, mukaanlukien varaluottamusmies. Kaikki lakossa olleet työntekijät kuuluivat jäseninä Imatran Autoalantyöntekijä ry:hyn.

Lakon syynä oli kiista työtuntijärjestelmän sisällöstä ja työtuntijärjestelmän muuttamisoikeudesta. Näistä kysymyksistä oli yhtiössä neuvoteltu kolme kertaa ennen toimeenpantua lakkoa. Kolmas neuvottelu työpaikalla oli käyty 4.2.1999 kello 14.15 - 15.30. Neuvotteluissa olivat olleet läsnä muun muassa pääluottamusmies ja varaluottamusmies. Neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina työntekijäpuolen edustajien poistuttua tilaisuudesta.

Samana iltana noin kello 22.20 pääluottamusmies oli soittanut neuvottelussa mukana olleelle yhtiön kuljetuspäällikölle ja tiedustellut, vieläkö yhtiön kanta asiassa oli entinen. Saatuaan myöntävän vastauksen pääluottamusmies oli ilmoittanut lakon siinä tapauksessa alkavan heti seuraavana aamuna.

Lakko oli kestänyt 5.2.1999 aamusta kello 4 seuraavaan päivään 6.2.1999 kello 1.25. Yhtiön kaikki linjavuorot olivat jääneet lakkopäivänä ajamatta lukuun ottamatta kahta pikavuoroa. Kun Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab oli ainoa Imatran paikallis- ja lähiliikennettä hoitava yhtiö, oli yllättävästä ja täydellisestä lakosta aiheutunut paikkakuntalaisille merkittäviä ongelmia työmatka-, koululais- ja muissa kuljetuksissa.

Työtuntijärjestelmään liittyvän erimielisyyden johdosta työntekijät olivat uudelleen 2.3.1999 ilmoittaneet toimeenpanevansa seuraavana päivänä lakon, jonka kestoa ei ollut etukäteen ilmoitettu. Lakkouhkausta ei ollut sittemmin kuitenkaan toteutettu.

Työtaisteluiden syynä oli ollut kiista työnantajan laatimasta työtuntijärjestelmästä ja oikeudesta muuttaa sitä. Riita työtuntijärjestelmän muuttamisoikeudesta oli kärjistynyt niin sanottuihin varapäiviin. Vallinneen käytännön mukaan varapäivistä oli ilmoitettu kahta tai kolmea päivää aikaisemmin ja kerrottu tuolloin työtuntien määrä. Kun työntekijä oli tullut töihin, oli hänelle maksettu aina vähintään neljän tunnin palkka, vaikka työtä olisi ollut vähemmän kuin neljä tuntia tai työtä ei olisi ollut lainkaan tarjolla. Vuonna 1997 yhteistoimintaneuvotteluissa osapuolet olivat sopineet, että varapäivät ilmoitetaan aiempaan tapaan ja työtuntijärjestelmään merkitään varapäiville työajaksi kahdeksan tuntia. Tällöin myös ilmoitetaan, oliko työntekijä aamu- tai iltavuorossa. Järjestelmää laadittaessa oli kuitenkin sovittu, että järjestelmä on työvuoron pituuden suhteen vain ohjeellinen. Uudessa järjestelmässä työntekijälle oli aina maksettu vähintään neljän tunnin palkka.

Lakko oli kohdistunut asianosaisliittojen välillä voimassa olevan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen osana olevan yleissopimuksen kohtaan, jonka mukaan työnantajalla oli oikeus määrätä työn johtamisesta työsopimuksen, lain ja työehtosopimuksen määrittämissä rajoissa. Lakko oli siten kohdistunut edellä mainitun yleissopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin sekä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 12 §:n 2 kohdan työtuntijärjestelmää koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelun toimeenpanemisesta. Työntekijät olivat olleet lakossa pääluottamusmiehen käskystä ja varaluottamusmies oli esittänyt lakkouhkauksen. Vaikka pääluottamusmies oli työtaistelun aikana ollut sairauslomalla, oli hän osallistunut kaikkiin asian johdosta pidettyihin kokouksiin. Luottamusmiehet olivat joka tapauksessa laiminlyöneet asiassa velvollisuutensa, koska he eivät olleet tehneet mitään työtaistelun estämiseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, jonka lausumaan Imatran Autoalantyöntekijät ry on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnseisauksen syynä oli ollut työnantajan jatkuva työehtosopimuksen vastainen menettely. Työnantaja oli muuttanut vastoin työehtosopimuksen määräyksiä yksipuolisesti työtuntijärjestelmää, vaikka työehtosopimuksen 12 §:n 2 kohdan mukaan vain sairaus- tai muissa pakottavissa tapauksissa työnantaja saattoi tehdä työtuntijärjestelmään muutoksia. Asiasta oli käyty neuvotteluja työnantajan ja työntekijöiden kesken. Neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina, koska työnantaja ei ollut suostunut muuttamaan työehtosopimuksen vastaista menettelyään.

Työpaikalla oli ollut oma käytäntö koskien työtuntijärjestelmän muuttamista. Järjestelmässä oli sovittu varapäivistä, joita työnantaja saattoi vapaammin järjestellä.

Alunperin järjestelmässä ei ollut ilmoitettu varapäivän työvuoron alkamis- tai päättymisajankohtaa, mutta varapäivä oli aina ollut kahdeksan tunnin mittainen. Tilanne oli kuitenkin muuttunut sellaiseksi, että työnantaja oli ryhtynyt vasta varapäivää edellisenä päivänä ilmoittamaan työntekijöille, milloin työntekijän tulisi olla töissä. Tämä oli muodostunut työntekijöiden kannalta hankalaksi. Vuonna 1997 oli sovittu, että työnantaja ilmoittaa, onko työntekijä varapäivänä aamu- vai iltavuorossa. Järjestelmä oli kuitenkin edelleen perustunut kahdeksan tunnin työpäivään. Tilanne oli sittemmin kärjistynyt sen vuoksi, että työnantaja ei ollut enää maksanut kahdeksan tunnin palkkaa, vaan palkka oli maksettu tehtyjen työtuntien mukaan. Tämä muutos oli tapahtunut joskus vuoden 1998 aikana.

Työnseisauksen tavoitteena oli ollut kiinnittää huomiota työnantajan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn. Pääluottamusmies oli pyrkinyt estämään työnseisauksen, mutta se ei ollut ollut mahdollista työnantajan asenteen vuoksi.

Työtaistelu-uhkaus oli esitetty kanteessa kerrotun mukaisesti. Riita oli saatu ratkaistua vasta, kun erimielisyyden johdosta oli käyty VR-Yhtymän pääjohtajan puheilla.

Ammattiosasto ei ollut asiassa rikkonut työrauhavelvollisuuttaan tai laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Tapahtumat oli toteutettu työntekijöiden keskinäisen päätöksen perusteella. Varsinainen luottamusmies oli ollut työntekijöiden kokouksessa mukana, kun työtaistelusta oli keskusteltu. Hän oli pyrkinyt estämään lakon syntymisen, mutta luottamusmiehen lausumilla ei ollut ollut vaikutusta asiaan. Varaluottamusmies oli varsinaisen luottamusmiehen sairauslomalla ollessa hoitanut luottamusmiehen tehtäviä. Varaluottamusmies oli osallistunut työnseisaukseen. Luottamusmiehet olivat myös joutuneet ilmoittamaan työnantajan edustajalle työntekijöiden työtaistelupäätöksistä.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli 570, josta maksavia jäseniä oli 478. Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:ssä oli kaikkiaan 37 työntekijää.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Kuljettajilla on ollut työtuntijärjestelmään merkittyinä 2 - 8 varapäivää kutakin kaksiviikkoisjaksoa kohti. Erimielisyys on syntynyt siitä, että työnantaja on maksanut palkan varapäiviltä vain tehtyjen työtuntien mukaan, vähintään kuitenkin neljältä tunnilta. Työntekijöiden näkemyksen mukaan työtuntijärjestelmään merkityiltä 8 tunnin työvuoroilta on maksettava täysi palkka. Se seikka, ettei työtä kenties ole tarjolla koko työvuoron ajaksi, ei sellaisenaan oikeuttanut muuttamaan yksipuolisesti työvuorojärjestelmää.

Työtaistelutoimenpiteet

Työnantajan oikeudesta muuttaa työtuntijärjestelmää ja vastaavasti työntekijöiden oikeasta palkasta edellä tarkoitetuilta varapäiviltä on neuvoteltu useaan otteeseen tammi- ja helmikuussa 1999. Näiden neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina työntekijät ovat painostaakseen työnantajaa oman kantansa mukaiseen ratkaisuun olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin 5.- 6.2.1999. Lakkoon ovat osallistuneet kaikki työvuorossa olleet 24 linja-autonkuljettajaa, heidän mukanaan tuolloin luottamusmiehen tehtäviä hoitanut varaluottamusmies.

Kun erimielisyyttä ei lakon jälkeen ollut saatu ratkaistua, luottamusmiehen tehtäviä myös tuolloin hoitanut varaluottamusmies on ilmoittanut 2.3.1999 työnantajalle muun muassa kaikkien työvuorossa olevien linja-autonkuljettajien jäävän lakkoon seuraavana päivänä. Lakkouhkausta ei kuitenkaan ole toteutettu ja kiistassa on sittemmin saavutettu neuvotteluratkaisu.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Lakon ja lakkouhkauksen avulla työntekijät ovat edellä todetulla tavalla pyrkineet painostamaan työnantajaa työtuntijärjestelmän laatimista ja muuttamista koskevassa riidassa. Mainitut työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet työehtosopimuksen työn johtamista ja työtuntijärjestelmää koskeviin määräyksiin.

Imatran Autoalantyöntekijät ry:n vastuu työtaistelusta

Mainitun yhdistyksen tai sen edustajien ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Kun lisäksi yhdistystä työpaikalla edustanut luottamushenkilö on osallistunut työtaisteluun, yhdistys on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla Imatran Autoalantyöntekijät ry on velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet sekä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Imatran Autoalantyöntekijät ry:n maksamaan hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa.

Lisäksi Imatran Autoalantyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Palanko-Laaka ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.