Legislator Case Law & Legislation
TT:1999-34 AI generated

Labour court dismisses union claim that part-time workers in continuous shift work are entitled to compensatory time off.

Case Number TT:1999-34
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the Finnish Technical Union's request to enforce a compensatory time-off table for part-time employees working in continuous shift systems. The union argued that part-time staff should receive time off based on the collective agreement's schedule, while the employer contended the system was designed solely for full-time workers to average 34.5 hours weekly. The court ruled that since the agreement did not explicitly cover part-time arrangements and the underlying logic addressed full-time hour reduction, the table did not apply to part-time employees.

Legislator headnote

AI generated

Section 9 of the Collective Agreement; The compensatory time-off table in the collective agreement applies only to full-time employees and does not extend to part-time workers working in continuous shift systems.

Keywords

AI generated
continuous shift work part-time employment compensatory time off collective agreement interpretation full-time vs part-time labour court decision work time averaging

Cited Legislation

AI generated
Section 9 of the Collective Agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan mukaan keskeytymättömässä vuorotyössä työskentelevä toimihenkilö on työajan tasaamiseksi 34,5 tuntiin viikossa oikeutettu saamaan vuorovapaita tässä työaikamuodossa tekemiltään säännöllisiltä työvuoroilta.

Erimielisyydessä on ollut kysymys siitä, ansaitseeko myös sellainen tekninen toimihenkilö, joka työskentelee osa-aikaisesti keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, vuorovapaita tekemiltään 8 tunnin säännöllisiltä työvuoroilta. (Ään.)

KANTAJA Teknisten Liitto TL ry

VASTAAJA Metsäteollisuus ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Metsäteollisuus ry:n ja toiselta puolen muun muassa Teknisten Liitto TL:n välillä 11.12.1997 allekirjoitetussa paperiteollisuuden runkosopimuksen liitteenä olevassa paperi ja puumassateollisuuden palkka ja työaikapöytäkirjassa on työajasta keskeytymättömässä vuorotyössä sovittu muun ohella seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § KESKEYTYMÄTÖN VUOROTYÖ

1 Keskeytymättömässä vuorotyössä säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään vuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 34,5 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuorovapaajärjestelmä

Vuotuisen työajan tasaamiseksi 34,5 tuntiin viikossa toimihenkilö on hänen keskeytymättömässä vuorotyössä työskentelemänsä ajan pituudesta riippuen oikeutettu saamaan vuorovapaita.

Vuorovapaiden määrä lasketaan sen mukaan, kuinka paljon toimihenkilö on suorittanut keskeytymätöntä vuorotyötä vuorovapaiden määräytymiskauden aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 Uudelle toimihenkilölle ei pääsääntöisesti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana anneta vuorovapaita. Vastaavalla tavalla menetellään, kun toimihenkilö siirtyy muusta työaikamuodosta keskeytymättömään vuorotyöhön. Kun oma vuoro on vuorovapailla tai vuosilomalla, näiden toimihenkilöiden säännöllisten työvuorojen lukumäärä em. aikana on sama kuin oman työvuoron vuorovapaiden lukumäärä, joilta maksettava palkka sisältyy kuukausipalkkaan. Mikäli vuorovapaiden määräytymisvuoden päättyessä em. toimihenkilölle on vuorovapaita antamatta, korvataan em. vuorovapaat rahassa määräytymiskauden päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjan 9 §:n 3 kohtaan on lisäksi otettu taulukko, jonka mukaan vuorovapaita säännöllisistä työvuoroista annetaan.

KANNE

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että tekninen toimihenkilö, joka työskentelee osa-aikaisesti keskeytymättömässä vuorotyössä, on oikeutettu saamaan vuorovapaita vuorovapaiden määräytymiskauden aikana tekemistään 8 tunnin säännöllisistä työvuoroista palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n 3 kohdan taulukon mukaisesti.

Teknisten Liitto TL on lisäksi vaatinut Metsäteollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Vaatimusten perusteet

Teknisten Liitto TL:n ja Metsäteollisuus ry:n välille oli syntynyt erimielisyys keskeytymättömän kolmivuorotyön vuorovapaiden karttumisesta osa-aikatyössä.

Keskeytymättömässä vuorotyössä säännöllinen työaika oli työehtosopimuksen mukaan 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään vuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 34,5 tuntia viikossa. Teknisten Liitto TL:n mielestä sopimusteksti ei tarkoittanut, että vain osan vuotta keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevän teknisen toimihenkilön keskimääräinen työaika olisi jotain muuta kuin keskimäärin 34,5 tuntia viikossa.

Työehtosopimuksen vuorovapaajärjestelmän tarkoituksena oli tasata keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevien teknisten toimihenkilöiden työaika keskimäärin 34,5 tuntiin viikossa. Palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n 3 kohdan taulukko määritteli vuorovapaiden kertymän sen mukaan, kuinka paljon tekninen toimihenkilö oli suorittanut säännöllisiä työvuoroja vuorovapaiden määräytymiskauden aikana. Taulukosta ilmeni selkeästi, että vain osan vuorovapaiden kertymiskauden aikana työskennelleelle henkilölle kertyi vuorovapaita sen mukaan, kuinka monta työvuoroa hän oli työskennellyt keskeytymättömässä kolmivuorotyössä.

Vallitsevan käytännön ja työehtosopimuksen tulkinnan mukaan vain osan säännöllisestä työajastaan keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevät, tämän työaikamuodon varamiehinä toimivat tekniset toimihenkilöt saivat vuorovapaita edellä mainitun taulukon mukaisesti. Pöytäkirjan 9 §:n 5 kohdan mukaan myös uudelle ja muusta työaikamuodosta keskeytymättömään vuorotyöhön siirtyvälle tekniselle toimihenkilölle alkoi kertyä vuorovapaata välittömästi hänen alettua työskennellä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Vuorovapaat sinänsä annettiin aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelyn aloittamisesta.

Vuorovapaiden kertymistä osa-aikatyössä koskeva erimielisyys oli syntynyt Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksessä Savon Sellu Oy:ssä. Yrityksessä oli ollut tarkoituksena tehdä keskeytymättömän kolmivuorotyön mukainen vuoro siten, että kaksi vuoromestaria siirtyisi osa-aikaeläkkeelle, puolittaisi työaikansa ja palkkansa sekä hoitaisi saman vuoron vuoromestarin vakanssia vuorotellen. Esitetty tulkintaerimielisyys oli sittemmin Savon Sellu Oy:n lisäksi tullut esille lukuisilla muilla työpaikoilla.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Teknisten Liitto TL:n velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Paperiteollisuuden teknisiä toimihenkilöitä koskevan runkosopimuksen työaikamääräysten tulkinta pohjautui alan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tulkintaan, koska runkosopimuksen palkka- ja työaikapöytäkirjan määräykset olivat syntyneet paperiteollisuuden työehtosopimuksen pohjalta ja olivat sisällöltään käytännössä yhdenmukaiset. Runkosopimuksen palkka- ja työaikapöytäkirjan työaikaa ja eräitä korvauksia koskevat määräykset, kuten ylityökorvaukset, oli suoraan kopioitu paperiteollisuuden työehtosopimuksesta. Tämän johdosta paperiteollisuuden työehtosopimuksen työaikaa koskevien määräysten tausta ja kehitys loivat perustan myös palkka- ja työaikapöytäkirjan määräysten tulkinnalle ja soveltamiselle.

Paperiteollisuuden työntekijöiden työehtosopimusta sovellettiin vain kokoaikatyöhön kahta erikseen sovittua poikkeusta lukuun ottamatta. Työehtosopimuksessa oli erikseen sovittu osa-aikatyöntekijän kausipalkan laskemisesta ja oikeudesta lomallelähtörahaan. Muiden korvausten ja taloudellisten etuuksien osalta voitiin sopimusmääräyksen puuttuessa soveltaa suhteellisuusperiaatetta.

Työtuomioistuimen tuomiossa nro 7 vuodelta 1992 katsottiin, ettei osa-aikatyöntekijällä paperiteollisuudessa ollut oikeutta täyteen palvelusvuosikorotukseen, minkä vuoksi sopimuksen sanamuodon mukaiseen tulkintaan perustettu kanne oli hylätty. Myös Euroopan Neuvoston osa-aikadirektiivissä oli vahvistettu pro rata temporis -periaatteen soveltamiseen silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista.

Työajan lyhentämisessä kaikissa eri työaikamuodoissa oli ollut kysymys vuotuisen työajan lyhentämisestä, mikä paperiteollisuudessa oli toteutettu vuorovapaiden ansainnalla ja antamisella. Työajan lyhentäminen oli koskenut pelkästään kokoaikaisten työntekijöiden vuotuista työaikaa. Tämä ilmeni runkosopimuksen palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n 3 kohdan ensimmäisestä kappaleesta. Osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän vuotuinen työaika ei ollut 34,5 tuntia viikossa vaan jotain muuta, mitä hänen kanssaan oli sovittu.

Työajan lyhentämisestä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä oli sovittu paperiteollisuudessa 23.3.1966 ja 14.1.1967 allekirjoitetuissa pöytäkirjoissa. Työajan lyhentäminen oli toteutettu kahdessa vaiheessa antamalla enintään kahdeksan vapaavuoroa. Työajan lyhentämisen tarkoituksena oli ollut vuotuisen säännöllisen työajan tasaaminen keskimäärin 40 tunniksi viikossa vapaavuoroja antamalla.

Tämän jälkeen työaikaa oli lyhennetty vuonna 1973 keskeytymättömässä vuorotyössä kahdella vapaavuorolla. Lyhennys oli liittynyt työmarkkinakeskusjärjestöjen ehdotukseen kolmen arkipyhän eli loppiaisen, helatorstain ja helluntain siirtämisestä kiinteästi lauantaiksi.

Vuoden 1977-1979 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu, että osapuolet asettaisivat työryhmän selvittämään viisivuorojärjestelmään liittyviä kysymyksiä. Vapaavuorojen määrää oli lisätty sopimuskautena kymmenellä. Vuoden 1980-1981 työehtosopimuksessa vuorovapaiden enimmäismäärä viisivuorojärjestelmässä oli ollut 32. Myös tässä työehtosopimuksessa vuorovapaajärjestelmän tarkoituksena oli ollut työntekijän vuotuisen työajan lyhentäminen.

Vuonna 1985 oli sovittu paperiteollisuudessa työajan lyhentämisestä päivä- ja kaksivuorotyössä. Vuotuista työaikaa oli sovittu lyhennettäväksi 32 tunnilla. Kyseisten työaikamuotojen vuotuista työaikaa oli lyhennetty 1980-luvun loppuun mennessä vielä vaiheittain 68 tunnilla. Työajan lyhentäminen ei ollut koskenut työntekijää tai toimihenkilöä, jonka säännöllinen työaika oli alle 40 tuntia viikossa. Sama ehto oli myös voimassa olevassa runkosopimuksessa. Työajan lyhennyksen oli sovittu koskevan vain kokoaikatyöntekijöitä ja vuoden 1985 sopimus oli sisältänyt vielä määräyksen ylimääräisten vapaapäivien vähentämisestä ansaituista vuorovapaista. Runkosopimuksen palkka- ja työaikapöytäkirjan 12 §:n määräyksen mukaan, mikäli toimihenkilö sai paikallisen sopimuksen tai käytännön perusteella pidemmän kuin 30 päivän vuosiloman tai säännöllisesti vuosittain toistuvia ylimääräisiä vapaapäiviä, vähennettiin näin saadut ylimääräiset loma- ja vapaapäivät tämän kohdan perusteella ansaituista vuorovapaista.

Päivä- ja kaksivuorotyössä ei vuorovapaita ansaittu silloin, kun työntekijä ei työskennellyt kokoaikaisesti. Säännöksiä sovellettiin paperiteollisuudessa näin myös käytännössä.

Sopimuskaudella 1990-1992 sekä keskeytyvän että keskeytymättömän vuorotyön vuosittaista työaikaa oli lyhennetty muuttamalla vuorovapaataulukoita.

Keskeytymättömän vuorotyön työajan lyhentämisten yhteydessä ei sopimuksissa nimenomaisesti ollut rajattu vapaavuorojen tai vuorovapaiden ansaitsemista kokoaikaisesti työskenteleviin. Tämä johtui siitä, että teollisuudessa osa-aikatyö ja osa-aikaeläke oli ollut vieras käsite viime vuosiin saakka eikä sitä tästä johtuen ollut sopimusneuvotteluissa eikä -teksteissä huomioitu. Paperiteollisuuden työehtosopimukset kuten muutkaan keskeiset teollisuuden työehtosopimukset eivät rakenteellisesti soveltuneet osa-aikatyöhön. Osa-aikatyökysymyksissä oli paikallisilla osapuolilla täysi sopimusvapaus työehtosopimusten työaikasäännösten estämättä eikä työehtosopimusten tulkinnoista syntyneiden erimielisyyksien ratkaisemiselle työtuomioistuimessa ollut tarvetta.

Osa-aikatyön ei ollut myöskään katsottu soveltuvan kolmivuorotyöhön. Näin myös lainsäätäjä oli katsonut esimerkiksi työsopimuslain 34 e §:ssä. Lainkohtaa oli tulkittu siten, että esimerkiksi vuorotyö saattoi muodostaa perustellun esteen osittaisen hoitovapaan antamiselle.

Niin keskeytymättömässä vuorotyössä kuin muissakin työaikamuodoissa oli vuorovapaajärjestelmän tarkoituksena ollut työntekijän vuotuisen työajan lyhentäminen. Vuotuista työaikaa tarkasteltiin yksilökohtaisesti henkilötasolla, ei tehtäväkohtaisesti. Tämä ilmeni myös työehtosopimuksen määräyksistä menettelytavoista tilanteissa, joissa työntekijä oli pitänyt vuorovapaita liikaa tai liian vähän.

Kanteessa esitettyä vaatimusta ei voitu vahvistaa, koska kysymys ei ollut sopimuksen tulkinnasta, vaan tilanteesta, johon työehtosopimuksessa ei ollut varauduttu ja johon liittyviä vaatimuksia tai käsityksiä ei ollut esitetty työehtosopimusneuvotteluissa. Ei ollut perusteltua edellyttää, että lyhennettäessä vuotuista työaikaa ja siirryttäessä vapaavuorojen antamiseen 1960-luvulla olisi sopimuksessa samalla pitänyt varautua ja ottaa huomioon silloin teollisuudelle täysin vieraan osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen käytöstä syntyvät kysymykset vuosikymmeniä myöhemmin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan mukaan keskeytymättömässä vuorotyössä työskentelevä toimihenkilö on työajan tasaamiseksi 34,5 tuntiin viikossa oikeutettu saamaan vuorovapaita tässä työaikamuodossa työskentelemänsä ajan pituudesta riippuen.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ansaitseeko myös sellainen tekninen toimihenkilö, joka työskentelee osa-aikaisesti keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, vuorovapaita tekemiltään 8 tunnin säännöllisiltä työvuoroilta. Erimielisyys on noussut esille Savon Sellu Oy:ssä, jossa tarkoituksena on ollut tehdä keskeytymättömän kolmivuorotyön työvuoro siten, että kaksi vuoromestaria siirtyy osa-aikaeläkkeelle ja hoitaa vuorotellen puoliksi vuoromestarin vakanssia. Heidän palkkansa määräytyisi työnantajan näkemyksen mukaan tällöin kuitenkin tehtyjen työtuntien suhteessa 40 tunnin työviikkoon 34,5 tunnin asemesta.

Sovellettava työaikajärjestelmä

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n mukaan keskeytymättömässä vuorotyössä säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään vuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 34,5 tuntia viikossa. Ellei paikallisesti muuta sovita, keskimääräinen viikkotyöaika toteutetaan siten, että perustana on 5-vuorojärjestelmä, jossa tehdään neljä iltavuoroa, sitten vapaapäivän jälkeen neljä aamuvuoroa ja jälleen vapaapäivän jälkeen neljä yövuoroa. Tämän jälkeen seuraa yleensä kuuden vuorokauden yhtäjaksoinen vapaa.

Kanteessa on edellä todetun mukaisesti kysymys tilanteesta, jossa osa-aikaisen työntekijän säännöllinen päivittäinen työaika on 8 tuntia ja hän muutoinkin työskentelee työssäoloaikansa kyseisen työaikajärjestelmän mukaisesti. Osa-aikatyöstä johtuen toimihenkilön vuotuinen työaika on kuitenkin vain puolet kokoaikaisen toimihenkilön työajasta.

Vuorovapaajärjestelmä

Viikoittaista säännöllistä työaikaa on paperi- ja puumassateollisuudessa lyhennetty asteittain niin, että se on vuonna 1999 keskeytymättömässä vuorotyössä edellä mainitut 34,5 tuntia. Työtuntijärjestelmästä johtuen työviikkojen pituudet vaihtelevat sen mukaan, minkä verran kyseiselle viikolle ajoittuu työ- ja vapaapäiviä. Työajan tasaamiseksi sopimuksen mukaiseen keskimääräiseen viikkotyöaikaan toimihenkilö on keskeytymättömässä vuorotyössä työskentelemänsä ajan perusteella oikeutettu saamaan palkallisia vuorovapaita tehdyistä säännöllisistä työvuoroista palkka- ja työaikapöytäkirjaan sisältyvän taulukon mukaisesti.

Työajan lyhentäminen keskeytymättömässä vuorotyössä on toteutettu vapaavuoroja antamalla ensimmäisen kerran 1960-luvulla, jolloin säännöllistä työaikaa on lyhennetty 42 tunnista 40 tuntiin viikossa. Esitetyn selvityksen mukaan nykyinen vuorovapaajärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 1980, jolloin on siirrytty keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 5-vuorojärjestelmään. Tuolloin on sovittu nykyisenkaltaisesta työtuntijärjestelmästä, jonka perusteella on laskettu vuosittain annettavien vuorovapaiden määrä. Koska työajan lyhennys keskeytymättömässä kolmivuorotyössä on ollut yleinen, on ollut tarpeen luoda järjestely, jonka avulla vain osan vuotta tässä työaikamuodossa työskentelevä työntekijä tulee yhdenvertaiseen asemaan siinä koko vuoden työskentelevän työntekijän kanssa. Tämän vuoksi on sovittu vuorovapaiden määrän suhteuttamisesta tehtyihin säännöllisiin työvuoroihin työehtosopimukseen otetun vuorovapaataulukon mukaisesti.

Vuorovapaat sisältyvät edellä selostettuun työvuorojärjestelmään ja ne on siinä kohdennettu tietyille vapaapäiville.

Esitetyn selvityksen mukaan vuorovapaajärjestelmän piirissä ovat olleet kaikki keskeytymättömän kolmivuorotyön työaikajärjestelmässä työskennelleet riippumatta työskentelyn alkamisajankohdasta, määräaikaisuudesta tai tilapäisyydestä. Työskentely keskeytymättömässä kolmivuorotyössä osa-aikaisesti ei ennen osa-aikaeläkeikärajan alentamista nykyiseen 56 vuoteen ole ollut käytännössä juurikaan mahdollista eikä tällainen tilanne ole aiemmin tullut tällä sopimusalalla esille tämän työaikamuodon osalta.

Sensijaan työaikamuotojen 15-27 osalta on sovellettavassa palkka- ja työaikapöytäkirjassa sovittu, että mikäli toimihenkilön säännöllinen työaika on alle 40 tuntia viikossa, hän ei ole oikeutettu mainitun kohdan mukaisiin vuorovapaisiin.

Oikeudellinen arviointi

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjassa on edellä todetun mukaisesti sovittu säännöllisestä päivittäisestä työajasta ja samoin säännöllisestä keskimääräisestä viikkotyöajasta ja siihen liittyen enintään vuoden pituisesta tasoittumisjaksosta. Edelleen sopimuksessa on sovittu työtuntijärjestelmästä ja vuorovapaajärjestelmästä, joilla keskimääräinen viikkotyöaika toteutetaan ja tasataan sovittuun määrään. Järjestelmä on rakennettu niin, että työajan tasaus voidaan toteuttaa työskentelyajan pituudesta riippumatta.

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu keskeytymätöntä kolmivuorotyötä varten vaihtoehtoisista työaikajärjestelmistä, vaan kaikki tässä työaikamuodossa työskennelleet ovat aiemmin olleet vuorovapaajärjestelmän piirissä. Osa-aikaisia toimihenkilöitä ei alalla ole tässä työaikamuodossa aikaisemmin ollut.

Pöytäkirjan 9 §:n 3 kohdan ensimmäisen kappaleen sanamuodon mukaan toimihenkilö on oikeutettu saamaan vuorovapaita "Vuotuisen työajan tasaamiseksi 34,5 tuntiin viikossa..." Erityisestä vuotuisesta työajasta ei kuitenkaan ole työehtosopimuksessa sovittu ja järjestelmä muutoinkin perustuu siihen, että työaika vuorovapaajärjestelmän kautta tasataan mainittuun laskelmalliseen keskimääräiseen viikkotuntimäärään siitä riippumatta, kuinka kauan henkilö on työskennellyt keskeytymättömässä vuorotyössä. Määräyksen sanamuodosta ei tämän vuoksi ole suoraan saatavissa tukea Metsäteollisuus ry:n vastauksessa esitetylle tulkinnalle.

Edellä tarkoitettu työaikamuotoja 15-27 koskeva pöytäkirjan 12 § koskee vuotuisen työajan lyhentämistä näissä työaikamuodoissa enintään 100 tunnilla antamalla vuorovapaita. Tämä työajan lyhennysmääräys perustuu 1980-luvulla työajan lyhentämisestä solmittuun niin sanottuun pekkassopimukseen, joka on koskenut vähintään 40 tunnin pituista työviikkoa säännöllisesti tekeviä työntekijöitä. Vastaavaa säännöllisen työajan pituuteen perustuvaa rajoitusta ei ole ollut sovittaessa työajan lyhentämisestä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, vaan lyhennykset ovat koskeneet yleisesti tässä työaikamuodossa työskenteleviä työntekijöitä. Pöytäkirjan 12 §:n määräykset eivät siten ole suoraan vertailukelpoisia keskeytymätöntä kolmivuorotyötä koskeviin pöytäkirjan 9 §:n määräyksiin eikä niistä voida vetää johtopäätöksiä viimeksimainittujen määräysten tulkintaan nyt riidanalaisessa suhteessa.

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan mukaan keskeytymättömässä kolmivuorotyössä palkanmaksun perusteena oleva säännöllinen työaika on keskimäärin 34,5 tuntia viikossa. Vuorovapaiden määrällä ja niiden palkallisuudella ei ole vaikutusta kuukausipalkan määrään, jos kohta tasoittumisjakson päättyessä pitämättä jääneet vuorovapaat korvataan rahana, minkä lisäksi vuorovapaiden ajalta voi tulla maksettavaksi vastaavilta työvuoroilta maksettavia lisiä ja palkkioita. Tällä järjestelyllä työajan lyhennys on voitu toteuttaa ansiotasoa alentamatta. Vuorovapaiden palkallisuutta työehtosopimuksen tarkoittamassa mielessä ei työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan tulkita niin, että säännöllinen työaika vastoin työehtosopimuksen nimenomaista määräystä edes kuukausipalkan laskennallisena perusteena voisi olla tässä työaikamuodossa 40 tuntia viikossa Tätä käsitystä tukee myös se, että ylityöpalkan jakajana keskeytymättömässä kolmivuorotyössä käytetään lukua 146.

Osa-aikatyössä järjestettynä tavalla, josta kanteessa on kysymys, toimihenkilö tekee säännöllisiä työvuoroja vahvistetun työtuntijärjestelmän mukaisesti, joskin hän tekee vain osan työvuoroista. Tämä tilanne ei työtuomioistuimen mielestä eroa oleellisesti esimerkiksi kanteessa todetusta varamiesjärjestelmästä, jossa työskenneltäessä vuorovapaita riidattomasti ansaitaan.

Sopimuksen mukaisen vuorovapaajärjestelmän soveltamisesta osa-aikaiseen toimihenkilöön ei ole nimenomaisesti sovittu. Palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n määräysten sanamuodosta ei sinänsä ole johdettavissa rajoituksia soveltaa järjestelmää myös työehtosopimuksen mukaisessa säännöllisessä työajassa vaikkakin vain osan vuoroista työskentelevään toimihenkilöön. Kun lisäksi vuorovapaajärjestelmän eräänä tarkoituksena on ollut saattaa koko vuoden ja vain osan vuotta keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevät työntekijät yhdenvertaiseen asemaan, tätä tarkoitusta riidanalaisessa tilanteessa vastaa parhaiten kanteen mukainen tulkinta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Metsäteollisuus ry:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin säännökset Teknisten Liitto TL:n on tulkintariidan voittaessaankin itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että tekninen toimihenkilö, joka työskentelee osa-aikaisesti keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, on oikeutettu saamaan vuorovapaita vuorovapaiden määräytymiskauden aikana tekemistään 8 tunnin säännöllisistä työvuoroista paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n 3 kohtaan sisältyvän taulukon mukaisesti.

Teknisten Liitto TL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, K. Rautiainen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsenen K. Rautiaisen lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:ssä on sovittu muun muassa keskeytymättömän vuorotyön työajasta, työajan toteuttamisesta 5-vuorojärjestelmänä ja vuorovapaajärjestelmästä osana työaikajärjestelmää.

Keskeytymättömässä vuorotyössä säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään vuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 34,5 tuntia viikossa. Työaika tasataan keskimäärin 34,5 tuntiin viikossa antamalla riittävä määrä vuorovapaita. Järjestelmään sisältyy se ajatus, että jos toimihenkilön työaika on työsopimuksen mukaan lyhyempi kuin keskimäärin 34,5 tuntia viikossa, vuorovapaajärjestelmä ei tule sovellettavaksi.

Edellä mainittu keskimääräinen viikoittainen työaika toteutetaan 5-vuorojärjestelmänä siten, että työvuorojärjestelmä laaditaan pääsääntöisesti vuorojen määräytyessä seuraavasti: iiii-aaaa-yyyy--. Lisäksi työvuorojärjestelmään voi sisältyä 6, 14, 22 tai 26 vuorokauden vapaita, jona aikana annetaan vuorovapaita tai vuosilomaa.

Vuotuisen työajan tasaamiseksi 34,5 tuntiin viikossa vuorovapaita saadaan keskeytymättömässä vuorotyössä työskennellyn ajan mukaan tehdyistä säännöllisistä työvuoroista erillisen taulukon mukaisesti.

Palkka- ja työaikapöytäkirjan 9 §:n mukainen työaikajärjestelmä laaditaan toisaalta vuotuisen työajan tasaamiseksi sovittuun keskimääräiseen viikkotyöaikaan, toisaalta työn keskeytymättömän kulun mahdollistamiseksi 8 tunnin työvuoroissa.

Pöytäkirjan sanamuoto ja työaikajärjestelmän tarkoitus osoittavat, että kyse on ollut ensisijaisesti täyttä työaikaa tekevien toimihenkilöiden säännöllisen enimmäistyöajan lyhentämisestä vuositasolla vuorovapaita antamalla. Pöytäkirjassa ei ole sovittu siitä, miten työaika määräytyy toimihenkilöllä, jonka työaika on vuositasolla enimmäistyöaikaa lyhyempi. Tätä tukevat myös asiassa todistajina kuultujen henkilöiden lausunnot. Lyhyempää työaikaa vuositasolla tekevien työajasta tai palkasta ei ole ollut tarvettakaan sopia, koska työn järjestämistä osa-aikatyönä ei ole käytännössä tapahtunut.

Lisäksi on huomattava, että paperi- ja puumassateollisuuden muissa työaikamuodoissa, työaikamuodot 15-27, niin ikään vuorovapaina toteutetut työajan lyhennykset ovat pöytäkirjan mukaan olleet vuotuisen työajan lyhennyksiä ja koskeneet ainoastaan enimmäistyöaikaa tekeviä. Työajan lyhentämiset on eri työaikamuodoissa toteutettu sillä samalla perusajatuksella, että täyttä työaikaa tekevien työntekijöiden työaikaa lyhennetään, vaikka sanamuodot poikkeavatkin toisistaan. Ei ole esitetty selvitystä siitä, että muista työaikamuodoista poiketen keskeytymättömässä vuorotyössä vuorovapaajärjestelmä koskisi myös osaaikatyöntekijöitä. Lyhennyksestä sovittaessahan ei tässä työaikamuodossa esiintynyt osa-aikatyötä. Lisäksi on otettava huomioon, että työaika on aina työntekijäkohtainen asia. Työaika ei voi olla yhteistä kahdella tai useammalla työntekijällä.

Edellä olevan vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä kanteen, jolla on vaadittu vahvistettavaksi, että osa-aikaisesti työskentelevällä teknisellä toimihenkilöllä olisi oikeus paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikamuodon 9 §:n 3 kohdan sisältämän taulukon mukaisiin vuorovapaisiin.

Koska asia on ollut epäselvä, on kantajalla, Teknisten Liitto TL ry:llä ollut aihetta oikeudenkäyntiin, minkä vuoksi osapuolet saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.