Labor court dismissed claim that nuclear plant post delivery work qualified for higher pay grade under collective agreement.

Siivousliikkeen palveluksessa olevan työntekijän pääasiallisena työtehtävänä oli ollut ydinvoimalan postilähetysten kuljettaminen ja postin jakaminen. Postin kuljettaminen oli tapahtunut siivousliikkeen sähkökäyttöisellä jakeluautolla ydinvoimalan alueella.

Siivousliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen palkkausmääräyksissä jakeluauton kuljetustyö oli sijoitettu perusvaativuustasolle 5.

Työntekijän työssään käyttämää autoa voitiin sinänsä pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna jakeluautona. Kun työntekijän suljetulla ydinvoimalan alueella tapahtunut jakeluauton kuljetustyö oli kuitenkin luonteeltaan poikennut olennaisesti siitä, mitä jakeluauton kuljetustyöllä oli työehtosopimuksen kysymyksessä olevasta määräyksestä sovittaessa tarkoitettu, ei työtä ollut pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitettuna perusvaativuustason 5 mukaisena jakeluauton kuljetustyönä. (Ään.)

KANTAJA Kiinteistötyöntekijäin Liitto ry

VASTAAJA Kiinteistöpalvelualat KIPA ry

KUULTAVA RTK-Palvelu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kiinteistöpalvelualat KIPAn, Kiinteistötyöntekijäin Liiton ja Siivousalan unioni ry:n välillä 11.12.1997 allekirjoitetussa siivousliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Soveltamisala

Tämä työehtosopimus koskee siivousliikkeiden työntekijöiden työ- ja palkkaehtoja.

Jos puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen tämän työehtosopimuksen 19.2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV PALKAT JA JÄSENMAKSUJEN PERIMINEN

7 § Palkkamääräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7.2 § Työpalkat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PUHDISTUSALAN PERUSVAATIVUUSTASOT

Taso

Työn luonne

Työn raskaus ja

olosuhteet

PKL I

PKL II

mk

mk

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Siivous käyttäen pääasiassa kosteita tai märkiä työmenetelmiä.

Työ on fyysisesti keskiraskasta. Likaantumista esiintyy merkittävästi, muita olosuhdehaittoja esiintyy jossain määrin.

31,96

31,79

Esim. porrassiivous yleensä ja sosiaalitilojen siivous, jolloin tilojen likaisuusaste suuri.

Tai:

Siivotaan seuraavien koneiden avulla. Lattianhoitokone (esim.pesu ja vahaus),vesi-imuri tai kevyt painepesulaite.

Työ on fyysisesti keveähköä ja olosuhdehaittoja esiintyy vain vähän.

Esim. lattian hoito, pesu ja vahaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Laitteiden ja koneiden kunnostus ja huoltotyöt.

Työ on korkeintaan keskiraskasta.

35,37

35,16

Olosuhdehaittoja esiintyy jossain määrin.

Tai:

Jakeluauton kuljetus

Työssä esiintyy raskaita työvaiheita, muuten työ on keskiraskasta.

Esim. teurastamoiden tuotantotiloissa painepesulaitteella suoritettava työ.

Olosuhdehaittoja esiintyy melkoisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintöjä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Mikäli henkilö muun työn ohessa joutuu säännöllisesti kuljettamaan yrityksen autoa, suoritetaan siitä erillinen työpaikkakohtaisesti sovittava korvaus. Sopimisella tarkoitetaan tämän työehtosopimuksen 19.2 §:n mukaista menettelyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Tiina Ruoholan tekemä työ on siivousliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua jakeluauton kuljettamista ja että RTK-Palvelu Oy on siten velvollinen maksamaan Ruoholalle työehtosopimuksen tason 5 mukaista palkkaa.

Kiinteistötyöntekijöiden Liitto on lisäksi vaatinut RTKPalvelu Oy:n velvoittamista suorittamaan Ruoholalle palkkasaatavat ajalta 1.1.1994 - 31.5.1998 yhteensä 18.971,20 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kiinteistötyöntekijöiden Liitto on myös vaatinut Kiinteistöpalvelualat KIPAn ja RTK-Palvelu Oy:n velvoittamista korvaamaan Kiinteistötyöntekijöiden Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ruohola oli työskennellyt siivoojana Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa RTK-Palvelu Oy:n palveluksessa 26.1.1988 alkaen. Ruoholan pääasiallisena tehtävänä oli 1.1.1994 alkaen ollut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen suljetulla alueella tapahtuva Teollisuuden Voima Oy:n sisäisen postin jakaminen RTK-Palvelu Oy:n sähköautolla.

Edellä mainitut seikat kävivät ilmi muun muassa Turun ja Porin työsuojelupiirin Olkiluodon työpisteessä 4.6.1998 suorittamasta tarkastuksesta laaditusta pöytäkirjasta.

Ruoholan tehtäviin kuuluivat edellä mainittujen tehtävien ohella myös päivittäiset huoltotyöt eli jakeluauton ja Teollisuuden Voima Oy:n kuljetuksen autojen vieminen korjaamolle, autojen pesu, tankkaus ja siivous sekä kuljetuksen henkilökunnan avustaminen tavaroiden kantamisessa ja siirtämisessä.

Työnantaja oli maksanut Ruoholalle työehtosopimuksen tason 3 mukaista palkkaa. Työsuojelupiirin tarkastuspöytäkirjassa Ruohola oli määritelty RTK-Palvelu Oy:n jakeluauton kuljettajaksi. Vaativuudeltaan ja raskaudeltaan työ oli täyttänyt työehtosopimuksen tason 5 edellytykset. Työnantaja oli kuitenkin katsonut, ettei työ ollut vaativuudeltaan tason 5 mukaista työtä.

Koska tulkintariitaa ilmaisun "jakeluauto" osalta ei voitu ratkaista osapuolten yhteisen tarkoituksen tai vakiintuneen käytännön perusteella, oli sopimusmääräystä tulkittava sen kielellisen muodon perusteella. Lähtökohtana oli tällöin ilmaisun yleiskielen mukainen tulkinta. Suomen kielen perussanakirjassa jakeluauto oli määritelty jakelutehtäviin käytettäväksi varsin matala-alustaiseksi pienehköksi kuorma-autoksi. Määritelmä tuki Kiinteistötyöntekijöiden Liiton kantaa, jonka mukaan jakeluauton kuljettamista ei ollut ollut tarkoitus rajata vain määrättyjen tavaroiden, kuten pesuaineiden, kuljettamiseen.

Työnantaja oli maksanut Ruoholalle työehtosopimuksen tason 3 mukaista palkkaa. Lisäksi hänelle oli maksettu niin sanottu Olkiluoto-markka, joka 23.4.1990 päivätyn sopimuksen mukaisesti maksettiin kaikille vakituisessa palvelussuhteessa oleville, sekä työpaikkakohtaisen sopimuksen perusteella erillinen yhden markan suuruinen postinajolisä. Viimeksi mainitun lisän maksaminen perustui työehtosopimuksen 7.2 §:n pöytäkirjamerkintään 5. Tässä kohdassa tarkoitettua lisää maksettiin henkilölle, joka muun työn ohella joutui säännöllisesti kuljettamaan autoa. Ruoholan päätyö oli kuitenkin jakeluauton kuljettaminen, eikä hän tehnyt tätä työtä muun työn ohella. Paikallisesti ei voitu sopia siitä, että työehtosopimuksen mukaan tasolle 5 kuuluvasta työstä maksettiin erillinen lisä eikä työehtosopimuksessa edellytetyn palkkaluokan mukaista palkkaa.

Ruoholan palkkasaatavat 18.971,20 markkaa ajalta 1.1.1994 - 31.5.1998 perustuivat tason 3 ja tason 5 väliseen erotukseen, jossa oli työnantajan maksamaa palkkaa korottavana tekijänä otettu huomioon edellä mainittu postinajolisämarkka.

Ruoholan työtehtäviä ja palkkausta koskevien työpaikkatason neuvottelujen päätyttyä tuloksettomana asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 8.5.1998. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

VASTAUS

Vaatimukset

Kiinteistöpalvelualat KIPA on vastauksessaan, johon RTKPalvelu Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kiinteisöpalvelualat KIPA on lisäksi vaatinut Kiinteistötyöntekijöiden Liiton velvoittamista korvaamaan Kiinteistöpalvelualat KIPAn ja RTK-Palvelu Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ruoholan työ ei ollut jakeluauton kuljettamista vaan asiakasyrityksen sisällä tapahtuvaa postin jakamista sähköautolla. Sähköauto oli hieman korkeampi kuin tavallinen henkilöauto, mutta selvästi lyhyempi kuin niin sanottu farmariauto. Sähköauton omapaino oli noin 1400 kiloa ja kokonaispaino noin 1600 kiloa.

Suomen kielen perussanakirjassa jakeluauto oli määritelty jakelutehtäviin käytettäväksi varsin matala-alustaiseksi pienehköksi kuorma-autoksi. Kuorma-autolla puolestaan tarkoitettiin isoa tavarankuljetusautoa, jonka kokonaispaino ylitti 3500 kiloa. Yleiskielen mukaisen tulkinnan kannalta sähköauton olisi siis tullut olla painoltaan yli kaksinkertainen, jotta sitä olisi voitu pitää edes pienehkönä kuorma-autona ja siten jakeluautona.

Työehtosopimukseen ei ollut kirjattu jakeluauton määritelmää, mutta asianosaisten yhteinen tarkoitus oli kuitenkin selvitettävissä sopimusmääräyksen syntyhistorian perusteella. Määräys oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1977, koska Servi-Systems Oy:llä (nykyinen ISS Suomi Oy) oli ollut jakeluauton kuljettajia, jotka olivat muodostaneet muista poikkeavan henkilöstöryhmän. Tuolloin oli katsottu tarpeelliseksi ottaa työehtosopimukseen heitä koskeva erityismääräys. Servi-Systems Oy:llä oli ollut keskusvarasto Helsingissä, josta tavarat oli kuljetettu paikallisvarastoihin ympäri Suomea. Paikallisvarastoista kuljettajat olivat isoilla pakettiautoilla vieneet siivousaineita, koneita, pesuvälineitä sekä pyyhkeitä yksittäisiin siivouskohteisiin. Kysymys oli ollut raskaiksi luokiteltavien tavaroiden kuljettamisesta.

Työehtosopimuksessa tarkoitetut jakeluauton kuljettajat eivät kuljettaneet tarvikkeita asiakasyrityksen tai siivouskohteen sisällä, vaan paikallisvarastosta siivouskohteisiin eli siivousyrityksestä asiakasyritykseen. Kysymykseen tuli lisäksi ainoastaan siivoukseen liittyvien tarvikkeiden kuljettaminen eikä siten asiakasyrityksen omien tavaroiden, kuten sisäisen postin kuljettaminen. Jakeluauton kuljettajilla tarkoitettiin työehtosopimuksessa vain edellä kuvattua ryhmää. Työehtosopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut, että yrityksen muunlaisen auton säännöllisestä kuljettamisesta suoritettiin erikseen paikallisesti sovittava korvaus.

Ruoholan työtehtävät käsittivät postin jakamiseen liittyviä tehtäviä, eikä kysymys ollut siivoustarvikkeiden ja siivoukseen liittyvien koneiden ynnä muiden kuljetuksesta. Kuljetus myös tapahtui suljetulla alueella, asiakasyrityksen sisällä, eikä varaston ja siivouskohteen, siivousyrityksen ja asiakasyrityksen, välillä.

Ruoholan päätyö oli postin jakaminen, joka tapahtui sähköautoa käyttäen. Tästä autonkuljetustyöstä Ruoholalle oli maksettu paikalliseen sopimukseen perustuvaa erillistä yhden markan suuruista postinajolisää. Ruoholalle oli siten jo suoritettu työehtosopimuksen edellyttämä korvaus säännöllisesti tapahtuvasta auton kuljettamisesta.

Turun ja Porin työsuojelupiirin Olkiluodon työpisteessä 4.6.1998 suorittaman tarkastuksen varsinaisena aiheena oli ollut Teollisuuden Voima Oy:n määrävuositarkastus. Tarkastuksen yhteydessä RTK-Palvelu Oy:n henkilöstön edustajat olivat ottaneet yhteyttä tarkastajaan ja esittäneet hänelle näkemyksiään. Tarkastuspöytäkirja perustui ainoastaan työntekijöiden yksipuolisiin ilmoituksiin. Tarkastaja oli todennut pöytäkirjassa, että kokonaiskuvan saamiseksi työtä olisi tullut seurata aikataulullisesti ja painomääräisesti pidemmän ajanjakson aikana. Tarkastaja ei ollut siten itsekään katsonut voivansa antaa luotettavaa lausumaa työskentelyolosuhteista pelkästään 4.6.1998 suoritetun lyhyen tarkastuksen perusteella. Tarkastuspöytäkirjan epätarkkuudet ja asiavirheet olivatkin tämän vuoksi ymmärrettäviä.

Ruohola kuljetti ainoastaan niin sanottuja valtion postipaketteja, joiden maksimipaino oli 30 kiloa. Tätä suuremmat paketit Teollisuuden Voima Oy:n auto nouti ja kuljetti. Tarkastuspöytäkirjan perusteella saattoi syntyä vaikutelma, että Ruohola kantoi jopa 70 kilon painoisia paketteja, mistä kuitenkaan ei ollut kysymys. Työn raskaudesta sai pöytäkirjan perusteella muutenkin harhaanjohtavan kuvan. Ruoholan työ oli etupäässä postin kuljettamista sähköautolla. Varsinainen kantamistyö käsitti postilähetysten kantamisen urheilukassilla autosta opasvahtimestareille noin 10 metrin matkan. Ainoa pidempi matka oli matka huoltorakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevalle osastolle, jonne Ruohola kuljetti postia vain vähäisessä määrin. Ruoholan työhön ei näin ollen liittynyt työehtosopimuksessa tarkoitettuja raskaita työvaiheita. Myöskään mereltä tuleva tuuli ei voinut olla työehtosopimuksessa tarkoitettu merkittävä olosuhdehaitta.

Työsuojeluinsinööri oli täydentänyt tarkastuspöytäkirjaa 22.10.1998 laatimallaan muistiolla, jonka perusteella oli ilmeistä, ettei tarkastuspöytäkirjaa voitu käyttää jutun ratkaisemisen pohjana. Tarkastuspöytäkirjassa käytetty ilmaisu "jakeluauton kuljettaja" oli perustunut ainoastaan työntekijän omaan ilmoitukseen. Työsuojeluinsinöörillä ei ollut ollut ennakkotietoa siitä, että Ruoholan suorittaman työn kuvaamista koskevan termin valinnalla saattaisi olla oikeudellista merkitystä työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa riidassa. Tarkastaja ei myöskään ollut halunnut ottaa kantaa siihen, minkä tasoista palkkaa Ruoholalle olisi pitänyt maksaa.

Ruoholan tehtäviin eivät myöskään kuuluneet päivittäiset huoltotyöt. Ruoholan tehtäviin kuuluivat ainoastaan auton puhtaanapito sekä vieminen huoltoon mutta ei varsinainen huoltotoiminta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Tiina Ruohola on työskennellyt RTK-Palvelu Oy:n palveluksessa Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoksella siivoustehtävissä tammikuusta 1988 alkaen. Vuoden 1994 alusta lähtien hänen pääasiallinen työtehtävänsä on ollut Teollisuuden Voima Oy:n postilähetysten kuljettaminen ja postin jakaminen. Postin kuljettaminen on tapahtunut RTK-Palvelu Oy:n sähkökäyttöisellä jakeluautolla ydinvoimalan alueella.

Ruohola on päivittäin jakanut postia ydinvoimalan alueella 17:ään eri postinjakelupisteeseen. Postinjakokierroksia Ruohola on tehnyt päivittäin yleensä kolme, mutta kiireisinä aikoina hän on tehnyt näitä kierroksia kolmea useampiakin.Yhden kierroksen pituus on noin kaksi kilometriä. Näiden säännöllisten postinjakokierrosten lisäksi Ruohola on päivittäin aina hälytyksen saatuaan huolehtinut myös kiireellisten postien kuljetuksista. Muutaman kerran viikossa Ruohola on jakanut postia keskuskonttorilta noin 2,5 kilometrin päässä sijaitsevalle ravunviljelylaitokselle. Vuosihuollon aikana hän on kuljettanut päivittäin postia myös noin parin kilometrin päässä sijaitsevaan majoituskylään. Kuljetettavien lähetysten koko on vaihdellut tavallisesta kirjelähetyksestä noin 40 kilon painoisiin paketteihin.

Postinjakelutyönsä ohella Ruohola on Teollisuuden Voima Oy:n palveluksessa olevien henkilöiden toimeksiantojen mukaisesti kuljettanut erilaisia lähetyksiä farmari- ja pakettiautolla ja osallistunut kuljetettavien tavaroiden lastaukseen varastolla. Hän on tarvittaessa myös hoitanut Teollisuuden Voima Oy:n henkilökuljetuksia. Näitä muita kuin sähköautolla suoritettavia kuljetustöitä Ruoholalla on ollut joitakin kertoja viikossa. Pääosa hänen työajastaan on kuitenkin kulunut postinjakotyöhön. Tässä työssä itse autolla liikkumiseen käytetty aika on ollut huomattavasti pienempi kuin postinjakoon käytetty aika.

Ruohola tehtäviin on kuulunut myös sähköauton siivous kerran viikossa.

Tammikuusta 1999 alkaen Ruoholan työtehtäviä on muutettu siten, että hän on aamuisin 1,5 tunnin ja iltapäivällä tunnin ajan kuljettanut ydinvoimalan alueella pakettiautolla siivoustarvikkeita ja pyykkejä siivoustyökohteiden ja siivousvaraston välillä. Kanteessa on kuitenkin kysymys Ruoholan tehtävistä sellaisina kuin ne ovat olleet 1.1.1994 alkaen.

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Ruoholan työ katsottava työehtosopimuksen 7.2 §:ään liittyvän puhdistusalan perusvaativuustasoja koskevan kohdan tason 5 kohdalla mainituksi jakeluauton kuljetukseksi ja onko työnantajalla siten ollut velvollisuus maksaa hänelle tason 5 mukaista palkkaa.

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy ovat kiistäneet kanteen ensiksi sillä perusteella, että Ruoholan postinjakotyössä käyttämä sähköauto ei ole työehtosopimuksen edellä mainitussa kohdassa tarkoitettu jakeluauto. Toiseksi työnantajapuoli on kiistänyt kanteen sillä perusteella, ettei Ruoholan tekemä työ ole ollut sellaista jakeluauton kuljetustyötä kuin edellä mainitussa työehtosopimuksen kohdassa tarkoitetaan.

Työehtosopimuksen mukainen autonkuljetustyö

Työehtosopimuksen 7.2 §:ään liittyvässä puhdistusalan perusvaativuustasoja koskevassa kohdassa on muun muassa todettu, että tasolle 5 luettavaa työtä on jakeluauton kuljetus. Työn raskautta ja olosuhteita koskevassa sarakkeessa on jakeluauton kuljetuksen kohdalla todettu työssä esiintyvän raskaita työvaiheita, mutta muuten työ on keskiraskasta.

Edellä mainittu jakeluauton kuljetusta koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen vuonna 1977.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana myös Kiinteistötyöntekijäin Liiton toimitsijaa, jonka mukaan työehtosopimuksen 7.2 §:n pöytäkirjamerkinnän 5 mukaisesti paikallisesti sovittava korvaus on tarkoitettu maksettavaksi siivoustyötä tekevälle työntekijälle, joka työssään joutuu autollaan siirtymään kohteesta toiseen. Myös todistajana kuullun edellä mainitun henkilöstöpäällikön mukaan kysymyksessä olevassa pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua paikallisesti sovittavaa lisää on tarkoitettu maksettavaksi henkilölle, joka osallistuu siivoustyöhön ja tämän ohessa kuljettaa autoa sekä siinä mahdollisesti siivoustarvikkeita ja muita työntekijöitä siirryttäessä työkohteesta toiseen.

Arviointia

Työehtosopimuksen palkkamääräyksiä sovelletaan lähtökohtaisesti siivousalan töihin. Työehtosopimuksen 1 §:ssä on muun muassa sovittu, että jos puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan palkoista erikseen työehtosopimuksen 19.2 §:n mukaisesti. Kannetta ei kuitenkaan ole perustettu tällaiseen paikalliseen sopimukseen, vaan työehtosopimuksen 7.2 §:n yleisiin palkkamääräyksiin.

Kun edellä mainitusta jakeluauton kuljetusta koskevasta määräyksestä on työehtosopimukseen osallisten välillä sovittu, on jakeluauton kuljetustyöllä tarkoitettu lähinnä pakettiautolla tapahtuvaa siivouskoneiden ja -laitteiden sekä siivoustarvikkeiden kuljetustyötä siivousliikkeen varaston ja eri puolilla sijaitsevien siivoustyökohteiden välillä. Kuljetustyö on kysymyksessä olevana ajankohtana tapahtunut pääasiassa pakettiautoilla. Esitetyn selvityksen mukaan määräyksestä sovittaessa ei ole ollut esillä, että määräyksen soveltamisen kannalta merkitystä olisi sillä, minkä tyyppinen tai kokoinen kuljetukseen käytettävä auto on.

Ruoholan pääasiallisessa työtehtävässään käyttämä auto on kooltaan pienempi kuin siivousliikkeiden edellä tarkoitettuihin kuljetuksiin käyttämät pakettiautot. Kun kysymyksessä on kuitenkin nimenomaan jakelukuljetuksia varten tehty pakettiauto ja kun määräyksen soveltamista ei ole rajattu kuljetusvälineen ominaisuuksien perusteella, ei siitä seikasta sinänsä, että Ruoholan työssään käyttämä auto on poikennut siivousliikkeiden kuljetustyöhön käyttämistä autoista, voi työtuomioistuimen mielestä johtua, että autoa ei voitaisi pitää kysymyksessä olevassa työehtosopimuskohdassa tarkoitettuna jakeluautona.

Määräyksestä sovittaessa osapuolten tarkoituksena on ollut saada työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän piiriin siivousliikkeiden palveluksessa olevat autonkuljettajat. Heidän työnsä on tuolloin käsittänyt pääasiassa siivousliikkeiden siivoustyössä tarvitsemien koneiden ja laitteiden sekä muiden tarvikkeiden kuljettamista liikkeen varaston ja siivoustyökohteiden välillä. Kuljetustyö on tapahtunut yleisillä liikennöintiin käytettävillä teillä ja muilla alueilla osana muuta taajamaliikennettä.

Kun Ruoholan työtä ei voida edellä esitetyillä perusteilla pitää sellaisena jakeluauton kuljetustyönä, jota työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten tason 5 kohdalla tarkoitetaan, ei työnantaja työehtosopimuksen kysymyksessä olevan kohdan perusteella ole velvollinen maksamaan Ruoholalle kanteessa vaadittua palkkaa.

Oikeudenkäyntikulut

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy ovat tosin voittaneet jutun, mutta koska Kiinteistötyöntekijäin Liitolla asian epäselvyyden vuoksi on ollut aihetta tähän oikeudenkäyntiin, saavat Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n säännökset huomioon itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, Vänttinen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Postin kuljetusta ja jakelua rajatulla alueella ei ole työehtosopimuksessa nimenomaisesti rajattu pois jakeluauton kuljetustyön piiristä. Näin ollen sopimuksen ilmeisestä noin kahden vuosikymmenen takaisia tosiasiallisia olosuhteita vastaavasta tarkoituksesta huolimatta ei työtuomioistuimen mielestä ole syytä poiketa sopimuksen sanamuotoa edellä mainituin perustein vastaavasta tulkinnasta.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuksen 7.2 §:n 5 pöytäkirjamerkinnän mukaisesti paikallisesti sovittava korvaus on sanamuotonsa mukaisesti tarkoitettu maksettavaksi paikasta toiseen siirtyvälle siivoustyötä tekevälle työntekijälle erityisenä tavaroiden ja henkilöiden kuljetuksesta johtuvana korvauksena. Kun Ruoholan tehtäviin ei kuulunut siivous, ei tätä sopimusmääräystä voida häneen soveltaa.

Edellä esitetyillä perusteilla Ruoholan työtä on pidettävä sellaisena jakeluauton kuljetustyönä, jota työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten tason 5 kohdalla tarkoitetaan. Tämän vuoksi työnantaja on velvollinen maksamaan Ruoholalle tämän sopimuskohdan perusteella kanteessa vaaditun palkan, jota ei ole määrältään kiistetty.

Edellä esitetyillä perusteilla vahvistan, että Ruoholan tekemä työ on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut siivousliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 7.2 §:ssä tarkoitettua jakeluauton kuljetustyötä.

Velvoitan RTK-Palvelu Oy:n suorittamaan Ruoholalle palkkasaatavia 18971,20 markkaa korkolain mukaisine korkoineen lokakuun 12. päivästä 1998 lukien.

Lisäksi velvoitan Kiinteistöpalvelualat KIPA ry ja RTKPalvelu Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Kiinteistötyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.