Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement on temporary layoffs and staff transfer agreements.

Sairaanhoitopiirin eri sairaaloissa oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisen palkkakustannusten säästön aikaansaamiseksi solmittu viranhaltijajärjestöjen ja kuntayhtymän välillä säästösopimuksia. Kantajajärjestön paikalliset yhdistykset olivat kuitenkin jääneet solmittujen säästösopimusten ulkopuolelle sairaanhoitopiirin kolmessa sairaalassa, minkä vuoksi työnantaja oli päättänyt lomauttaa säästösopimusten ulkopuolelle jääneet viranhaltijat määräajaksi. Sairaanhoitopiiriin kuuluvassa yliopistollisessa keskussairaalassa oli säästösopimuksen ulkopuolelle jääneiden viranhaltijayhdistysten ja työnantajan välillä solmittu lomauttamismenettelyä koskeva sopimus.

Näyttämättä oli jäänyt, että edellä mainitun lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen työntarjoamisvelvollisuuden rajoittamista koskevaa määräystä olisi tullut tulkita siten, että työntarjoamisvelvollisuus olisi rajoittunut kulloinkin kysymyksessä olevaan tulosyksikköön vain niissä tapauksissa, joissa viranhaltijan lomautus oli jo alkanut. Sopimuksen syntyvaiheista ja sen jälkeisistä tapahtumista esitetyn selvityksen perusteella oli pääteltävissä, että lomautustilanteissa kokonaisuudessaan työntarjoamisvelvollisuus oli tarkoitettu rajoittaa koskemaan vain kulloinkin kysymyksessä olevaa tulosyksikköä.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja olisi yliopistollisessa keskussairaalassa toimeenpantujen lomautusten yhteydessä menetellyt virkaehtosopimuksen määräysten vastaisesti siitä huolimatta, että sairaalassa oli työskennellyt lomautusten aikana sijaisia eripituisissa määräaikaisissa palvelussuhteissa.

Samoin oli näyttämättä jäänyt, että kuntayhtymä olisi sairaanhoitopiirin kahdessa muussa sairaalassa toimeenpantujen lomautusten yhteydessä menetellyt virkaehtosopimuksen määräysten vastaisesti palkatessaan näihin sairaaloihin ja yliopistolliseen keskussairaalaan sijaisia eripituisiksi määräajoiksi ajanjaksona, jolloin vakinaisia viranhaltijoita oli lomautettu.

Kun työnantajan edustaja oli sopinut kahden viranhaltijan kanssa heidän lomautustensa siirroista, näyttämättä oli jäänyt, että kuntayhtymä olisi myöskään näiden lomautusten siirtojen yhteydessä menetellyt lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen tai virkaehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

TUOMIO

KANTAJA Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry

VASTAAJAT Kunnallinen työmarkkinalaitos

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n välillä vuonna 1994 voimassa olleessa kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU

LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

138 §

Lomautuksen siirtäminen

5 mom.

Jos työnantajalle ilmaantuu lomautusilmoitusaikana uutta, tilapäistä työtä, työnantaja voi siirtää lomautuksen alkamisajankohtaa ilmoitettua myöhemmäksi. Lomautuksen alkamisajankohtaa voidaan tällä perusteella siirtää vain kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta ja enintään sen verran, kuin lomautusilmoitusaikana ilmaantunut työ kestää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

143 §

Viranhaltijan lomauttaminen

Kunnallinen viranhaltija voidaan lomauttaa noudattaen soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä sekä 138 ja 141 §:n määräyksiä siten täydennettynä, että lomautus voi koskea myös määräaikaista virkasuhdetta, joka on jatkunut keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta.

Soveltamisohje

Sekä viranhaltijan että työntekijän määräaikaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena voi olla mm. kunnan tai kuntayhtymän taikka sen kyseisen toimintayksikön kustannusten pakottava vähentämistarve. Viranhaltijoiden lomauttaminen merkitsee virantoimituksen palkatonta keskeyttämistä. Lomautus ei siis voi tulla kysymykseen, jos virantoimitus on jo muulla perusteella keskeytynyt, esimerkiksi virkavapauden tai vuosiloman johdosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tampereen yliopistollisen sairaalan, TEHYn Tampereen yliopistollisen sairaalan ammattiosasto ry 366:n, TEHYn Pikonlinnan ammattiosasto ry 376:n ja SuPerin TAYS:n ammattiosasto ry:n välisessä Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimussäännökset

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138, 141 ja 143 §:ien määräyksistä poiketen noudatetaan seuraavaa lomautusmenettelyä:

Työnantajan määräämät lomautukset jaksotetaan kunkin toimintayksikön palvelutuotannon tarpeen mukaan joustavasti siten, että lomautuksista palvelutuotannolle mahdollisesti aiheutuva haitta jää mahdollisimman pieneksi.

Kukin henkilö saa kirjallisen tiedon palkkakustannusten pakottavasta vähentämistarpeesta johtuvasta lomautuksestaan mikäli mahdollista, vähintään kuukautta, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen lomautuksen alkamista. Periodityöntekijälle lomautusilmoitus on kuitenkin annettava viimeistään viisi päivää ennen periodin alkua.

Työvoiman vähentämisjärjestys toteutetaan toiminnallisin perustein siten, että toimenpiteen kohteena on koko tämän sopimuksen piirissä oleva henkilöstö mahdollisimman yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti.

Tässä tarkoitetusta lomautuksesta ei anneta viranhaltijoille ja työntekijöille erikseen valtakunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettua ennakkoilmoitusta eikä käydä enää muuta selvittelymenettelyä.

Tulosyksikköön ei saa palkata uusia sijaisia lomautetun tilalle. Mikäli tulosyksikköön ilmaantuu sijaistarvetta on ensisijaisesti kutsuttava työhön lomautettu henkilö, mikäli hän antaa siihen suostumuksensa.

Lomautusta voidaan siirtää useamminkin kuin kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta asianomaisen suostumuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen tarkoituksena on ollut, että muun työn tarjoamisvelvollisuuden rajoittaminen koskemaan ainoastaan viranhaltijan omaa tulosyksikköä on koskenut ainoastaan aikaa, jolloin viranhaltija on ollut lomautettuna, mutta sopimuksella ei ollut tarkoitettu rajoittaa työnantajan muun työn tarjoamisvelvollisuutta lomautusilmoituksen antamishetkellä eikä lomautusilmoitusaikana, vaan tällöin on tullut noudattaa KVTES:n 143 §:ää sellaisenaan.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on pyytänyt lisäksi työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimeenpantujen lomautusten yhteydessä menetellyt KVTES:n 143 §:n vastaisesti ottamalla palvelukseen uutta henkilöstöä tarjoamatta kyseistä työtä ensin lomautetuille tai lomautettaville.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on myös vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kuntayhtymä on toiminut Mäntän ja Vammalan sairaaloiden osalta KVTES:n 143 §:n vastaisesti, koska lomautukset olisi voitu välttää tarjoamalla muuta työtä sairaanhoitopiiristä.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon edellä mainittujen laiminlyöntien johdosta.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut myös vahvistettavaksi, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on menetellyt paikallisen, kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n nojalla tehdyn sopimuksen ja KVTES:n 138 §:n 5 momentin vastaisesti siirtämällä Kaija Saaren 17.10.1994 toteutettavaksi päätetty lomautus 22.9.1994 tehdyllä päätöksellä toteutettavaksi 18.10.1994 ja siirtämällä tämä 18.10.1994 toteutettavaksi päätetty lomautus 13.10.1994 tehdyllä päätöksellä toteutettavaksi 21.10.1994.

Edelleen Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on menetellyt paikallisen, kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n nojalla tehdyn sopimuksen ja KVTES:n 138 §:n 5 momentin vastaisesti siirtämällä Päivi Strömbergin 4. - 5.11.1994 toteutettavaksi päätetty lomautus 4.11.1994 tehdyllä päätöksellä toteutettavaksi 8. - 9.11.1994 ja siirtämällä 8.11.1994 toteutettavaksi päätetty lomautus 8.11.1994 tehdyllä päätöksellä toteutettavaksi 17.11.1994 sekä siirtämällä 17.11.1994 toteutettavaksi päätetty lomautus 12.11.1994 tehdyllä päätöksellä toteutettavaksi 21.12.1994.

TNJ on vaatinut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tuomitsemista Saaren ja Strömbergin sopimusmääräysten vastaisesti toteutettujen lomautusten siirtojen johdosta kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Taustaa

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli antanut 12.10.1993 koko sairaanhoitopiirin henkilöstöä koskevan lomautuksen ennakkoilmoituksen. Tämän mukaan koko henkilöstö lomautettaisiin vuoden 1994 aikana kolmeksi - kuudeksi viikoksi taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä, mikäli tarvittavia kustannussäästöjä ei muutoin saavutettu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä muodostui vuonna 1994 piirin keskushallinnosta, Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, johon kuuluivat keskussairaala, Pikonlinnan sairaala ja Pitkäniemen sairaala, sekä kolmesta osavastuualueesta. Kullakin osavastuualueella eli pohjoisella, eteläisellä ja läntisellä osavastuualueella oli ollut omat johtokuntansa. Kuhunkin alueeseen oli kuulunut yksi tai useampia sairaaloita, jotka olivat jakaantuneet edelleen tulosyksiköihin.

Sairaanhoitopiirissä oli vuonna 1994 tehty sairaalakohtaisia säästösopimuksia, joiden tarkoituksena oli ollut palkkakustannusten alentaminen. Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ (Tehyn ja SuPerin ammattiosastot) ei kuitenkaan ollut tehnyt säästösopimuksia kaikissa piirin sairaaloissa. Järjestö ei ollut ollut osallisena pohjoiseen osavastuualueeseen kuuluneessa Mäntän sairaalassa eikä läntiseen osavastuualueeseen kuuluneessa Vammalan sairaalassa tehtyihin säästösopimuksiin. Myöskään Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, lukuun ottamatta Pitkäniemen sairaalan tulosyksikköä, TNJ:n jäsenet eivät olleet tehneet sairaalakohtaisia säästösopimuksia.

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus oli maaliskuussa 1994 kehottanut sairaaloita toteuttamaan säästösopimusten ulkopuolella olevan henkilöstön osalta vähintään samansuuruiset säästötoimenpiteet kuin säästösopimusten piirissä olleilla. Säästösopimusten ulkopuolelle jääneet TNJ:n jäsenet Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sekä Vammalan ja Mäntän sairaaloissa oli lomautettu taloudellisin perustein keskimäärin noin kuudeksi päiväksi. Lomautukset oli toteutettu virantoimituksen keskeytyksinä täysiaikaisina lomautuksina yhdessä tai useammassa jaksossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kesä-joulukuun sekä Mäntän ja Vammalan sairaaloissa loka-joulukuun 1994 aikana.

Erimielisyyden kohteet

Asianosaisten välillä oli syntynyt ensiksikin erimielisyyttä Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamissopimuksen työntarjoamisvelvollisuutta koskevan määräyksen tulkinnasta. Määräyksen mukaan tulosyksikköön ei saanut palkata uusia sijaisia lomautetun tilalle. Samassa määräyksessä oli myös todettu, että mikäli tulosyksikköön ilmaantui sijaistarvetta, oli ensisijaisesti kutsuttava työhön lomautettu henkilö, mikäli hän antoi siihen suostumuksensa.

Keskusneuvotteluissa todetun mukaan lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen paikalliset osapuolet olivat olleet yksimielisiä seuraavista seikoista:

-määräyksellä on ollut tarkoitus rajoittaa työnantajan muun työn tarjoamisvelvollisuutta KVTES:stä ja

-muun työn tarjoamisvelvollisuus on rajoitettu vain omassa tulosyksikössä ilmaantuvaan työhön

-muun työn tarjoamisvelvollisuutta koskeva rajoitus koskee joka tapauksessa sitä aikaa, jona lomautettu on ollut poissa työstä lomautuksen takia.

Erimielisiksi oli jääty siitä, koskiko sopimukseen kirjattu rajoitus tarjota lomautetulle hänen omassa tulosyksikössään ilmaantuvaa muuta työtä varsinaisen lomautusajan lisäksi myös lomautusilmoituksen antamishetkellä työnantajan tiedossa olevaa ja lomautusilmoitusaikana ennen lomautuksen alkamista ilmaantuvaa työtä, vai tuliko tänä aikana noudattaa muun työn tarjoamisessa KVTES:n määräyksiä.

Osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että sairaanhoitopiiri oli yksi ja sama työnantaja riippumatta siitä, että se oli jaettu osavastuualueisiin ja edelleen tulosyksiköihin.

Asianosaisten välillä vallitsi lisäksi erimielisyys KVTES:ssä ja paikallisessa lomauttamismenettelyä koskevassa sopimuksessa määrätystä työnantajan oikeudesta siirtää lomautus ilman uutta lomautusilmoitusaikaa. Osapuolet olivat olleet erimielisiä siitä, oliko työnantaja siirtänyt ilmoitettuja lomautuksia ilman viranhaltijan suostumusta useammin kuin kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta. Yksimielisiä osapuolet olivat siitä, että lomautusmenettelyä koskevan paikallisen sopimuksen asiaa koskeva määräys vastasi sisällöltään KVTES:n 138 §:n 5 momentin määräystä.

TNJ oli keskusneuvottelujen aikana todennut työnantajan menetelleen KVTES:n ja paikallisen sopimuksen vastaisesti Kaija Saaren ja Päivi Strömbergin lomautusten siirtämisten yhteydessä.

Saarelle oli 20.9.1994 annettu lomautusilmoitus ajaksi 17.10.1994. Tämä 17.10.1994 toteutettavaksi ilmoitettu lomautus oli 22.9.1994 tehdyllä päätöksellä siirtynyt pidettäväksi 18.10.1994. Tämän jälkeen työnantaja oli 13.10.1994 tehdyllä päätöksellä toisen kerran siirtänyt lomautusta siten, että 18.10.1994 toteutettavaksi ilmoitettu lomautus oli määrätty pidettäväksi 21.10.1994.

Strömbergille oli 22.9.1994 annettu lomautusilmoitus ajaksi 4. - 7.11.1994. Lomautus 4. - 5.11.1994 oli työnantajan 4.11.1994 tekemällä päätöksellä määrätty toimeenpantavaksi 8. - 9.11.1994. Sittemmin työnantaja oli 8.11.1994 tehdyllä päätöksellä siirtänyt aikaisemmin ilmoitetun lomautuksen 8.11.1994 toteutettavaksi 17.11.1994. Viimeksi mainitun lomautuksen työnantaja oli 12.11.1994 tekemällään päätöksellä määrännyt toteutettavaksi 21.12.1994.

Kolmanneksi osapuolten välillä vallitsi erimielisyys työntarjoamisvelvollisuuden mahdollisesta laiminlyönnistä ja tästä johtuvasta lomautusperusteen puuttumisesta Vammalan ja Mäntän sairaaloissa. TNJ:n käsityksen mukaan Vammalan ja Mäntän sairaaloihin oli palkattu ulkopuolisia sijaisia tai jatkettu määräaikaisen henkilöstön palvelussuhteita tai otettu muuta uutta henkilöstöä lomautusilmoitusten antamisen jälkeen tarjoamatta työtä lomautetuille mainituista sairaaloista tai sairaanhoitopiirin muista yksiköistä.

Edellä tarkoitetuista erimielisyyksistä käydyt keskusneuvottelut olivat päättyneet 3.4.1998.

Työntarjoamisvelvollisuuden laiminlyönti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli 19.1.1996 päivätyssä henkilöstöosaston pöytäkirjassa todennut, että osapuolten kesken oli paikallista sopimusta laadittaessa vallinnut yhteinen näkemys siitä, että sairaalan tehtävät olivat niin vaativia ja eriytyneitä, että henkilöstöltä edellytettiin kussakin tulosyksikössä ja työpisteessäkin omia erityisvalmiuksia. Työnantaja oli pitänyt tämän vuoksi tärkeänä, että työntarjoamisvelvollisuus rajattiin tulosyksikkökohtaisesti.

Tällä työnantaja oli kuitenkin pyrkinyt pääsemään työn tarjoamisessa mahdollisimman vähällä vaivalla. Työnantajan perustelut paikallisen sopimuksen tulkinnalle olivat ristiriitaiset, koska työnantajalla ei ollut ollut mitään tarvetta rajata työntarjoamisvelvollisuutta ennen konkreettisia lomautuksia, sillä työnantaja olisi ilman sopimustakin voinut kutsua työhön tarvitsemiaan, erityisvalmiudet omaavia lomautettuja henkilöitä kunkin lomautetun omasta tulosyksiköstä tarvitsematta tarjota ensin työtä muualta sairaanhoitopiiristä lomautetuille.

Viranhaltijalle piti ensisijaisesti tarjota mahdollisimman samanlaisia tehtäviä kuin hänen virkaansa kuuluvat tehtävät olivat. Ellei tällaista työtä voitu järjestää, tarjottavan työn ei tarvinnut olla lomautettavan viranhaltijan virkaan kuuluvan tehtävien kaltaista eikä samalla tavoin palkattua. Työntarjoamisvelvollisuus koski kaikkea työtä, jota voitiin pitää viranhaltijalle soveltuvana ottaen huomioon hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa ja jota lomautettava voi lainsäädännön estämättä suorittaa. Työnantajalla oli velvollisuus tarjota lomautettavalle esimerkiksi sijaisuuden hoitamista, jos sijaisuuden tarve oli tiedossa lomautusilmoituksen antamishetkellä tai jos tällainen sijaisuuden tarve ilmeni lomautusilmoituksen antamisen jälkeen ennen lomautuksen alkamista tai lomautuksen aikana.

Tampereen yliopistollisen sairaalan lomautukset oli toteutettu ajalla 28.4.1994 - 30.12.1994. Lomautuspäiviä oli ollut yhteensä 6 468. Ainakin lyhytkirurgiselle osastolle, kirurgian klinikan leikkausosastoille 5 ja 6 sekä teho-osastolle ja fysiatrian osastolle oli otettu sijaishenkilöstöä lomautusten jo alettua työntarjoamisvelvollisuuden vastaisesti. Ellei näistä tulosyksiköistä olisi ollut henkilöstöä lomautettuna, sijaishenkilöstön palkkaamiseen ei olisi ollut tarvetta. Työnantaja oli ainakin 23 henkilön kohdalla toimeenpannut lomautukset sopimusmääräysten vastaisesti jättäessään tarjoamatta heille soveltuvaa tarjolla ollutta työtä, vaikka lomautusten toteuttamisen ajankohtina sairaalaan oli palkattu lukuisia sijaisia määräaikaisiin palvelussuhteisiin.

Lomautusten siirrot

Saari ei ollut antanut suostumusta lomautuksensa ensimmäiseen eikä toiseen siirtoon. Toinen siirto oli ollut KVTES:n 138 §:n 5 momentin ja paikallisen lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen vastainen, koska Saarelle ei ollut annettu uutta lomautusilmoitusta eikä paikallisen sopimuksen mukaista ilmoitusaikaa ollut noudatettu.

Strömberg ei ollut antanut suostumustaan lomautuksen ensimmäiseen eikä toiseen siirtoon. Toinen siirto oli ollut KVTES:n 138 §:n 5 momentin ja paikallisen lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen vastainen, koska Strömbergille ei ollut annettu lomautusilmoitusta. Toinen siirto ei ollut ollut myöskään mahdollinen sen vuoksi, että lomautus oli jo ehtinyt alkaa siinä vaiheessa kun siirtopäätös oli tehty. Toisen siirron kohdalla oli siten tosiasiallisesti ollut kysymys lomautuksen peruutuksesta. Kolmas siirto oli ollut edellä mainittujen sopimusten vastainen, koska toisen siirron kohdalla oli ollut kysymys lomautuksen peruutuksesta eikä siirto enää tämän jälkeen ollut ollut mahdollinen. Uuden lomautusilmoitusajankohdan merkitseminen pelkästään työvuorotaulukkoon ei ollut riittävä lomautusilmoitusmenettely, koska sopimus edellytti yksiselitteisesti uuden lomautusilmoituksen antamista. Lomautusilmoitus oli annettava viranhaltijalle henkilökohtaisesti, koska luottamusmiesten kanssa ei ollut sovittu toisin.

Muun työn tarjoamisvelvollisuuden laiminlyönti Vammalan ja Mäntän sairaaloissa

Vammalan ja Mäntän sairaaloissa toteutetut lomautukset olivat olleet KVTES:n 143 §:n vastaisia siltä osin kuin lomautukset olisi voitu välttää tarjoamalla muuta työtä sairaanhoitopiiristä. Mäntän ja Vammalan sairaaloiden osalta ei ollut tehty paikallista sopimusta, jossa muun työn tarjoamisvelvollisuutta olisi rajoitettu. Muuta työtä lomautetuille olisi voitu tarjota Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja myös kummastakin kysymyksessä olevasta sairaalasta.

Kuntayhtymä ei ollut paikallisneuvottelujen aikana edes kiistänyt, etteikö sairaanhoitopiiriin olisi otettu uutta henkilöstöä tai jatkettu sijaisten virkamääräyksiä lomautusilmoitusaikana tai lomautusten jo alettua. Näissä tapauksissa työtä olisi ensin tullut tarjota lomautusilmoituksen saaneille tai lomautetuille. Kuntayhtymä ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat neuvottelujen kuluessa väittäneet, että työnantajalla ei ollut tietoja sijaisten käytöstä. Tiedot sijaisten käytöstä olivat kuitenkin työnantajan hallussa, koska asianomaisissa tulosyksiköis sä ylihoitajilla oli jäljennökset sijaisten virkamääräyksistä. Näiden avulla asia olisi voitu selvittää.

Kantajan sittemmin tekemän selvitystyön perusteella oli käynyt ilmi, että Vammalan aluesairaalassa oli ainakin kolmen viranhaltijan ja Mäntän sairaalassa ainakin kahdeksan viranhaltijan kohdalla laiminlyöty työntarjoamisvelvollisuus, koska lomautusten ajankohtina sijaisiksi oli palkattu lukuisia henkilöitä.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat lisäksi vaatineet Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Yleistä

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli noudattanut Tampereen yliopistollisen sairaalan paikallista lomauttamismenettelysopimusta sovitulla tavalla. Kuntayhtymässä oli solmittu useita samanaikaisia paikallisia sopimuksia kunnallisen pääsopimuksen 3 §:n 2 momentin mukaisten toimivaltaisten yhdistysten kanssa ja nämä sopimukset oli osapuolten tarkoittamalla tavalla rajattu sairaala- ja tulosyksikkökohtaisesti. TNJ oli ollut tietoinen kaikista paikallisista sopimuksista tarkastaessaan ne ennen paikallisen tason lopullista hyväksymistä. Paikallisten sopimusten tarkoituksena oli ollut 2,7 prosentin säästötavoitteen tai vastaavan säästön aikaansaaminen vuonna 1994. Sairaalakohtaisesti (TAYS, Mänttä ja Vammala) käydyissä säästösopimuksia ja lomautusten menettelytapaa koskeneissa neuvotteluissa sekä paikallisneuvotteluissa vuodesta 1994 vuoteen 1996 olivat viranhaltijayhdistysten edustajina olleet samat, kunkin sairaalan yhdistysten/luottamusmiesorganisaation edustajat.

Sairaaloittain käydyissä neuvotteluissa osapuolilla ei missään vaiheessa ollut ollut erimielisyyttä säästösopimusten ulkopuolelle jäävien kohdalla 2,7 prosentin säästöä vastaavan toimenpiteen eli lomauttamisen kohdentumisesta sairaala- ja tulosyksikkökohtaisesti. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sekä Mäntän ja Vammalan sairaaloissa oli käyty sairaalakohtaisesti neuvotteluja ennen lomautusten täytäntöönpanoja. Neuvotteluissa menettelytavat oli selvitetty yksityiskohtaisesti ja ne olivat siten tulleet myös järjestön tietoon eikä järjestö ollut tätä missään vaiheessa riitauttanut. Neuvotteluista laadituista pöytäkirjoista kävi myös ilmi, että järjestö oli tulkinnut toimenpiteiden kohdistumisen sairaala- ja tulosyksikkökohtaisiksi.

Mikäli työntarjoamisvelvollisuutta tulisi noudattaa kanteessa vaaditulla tavalla, säästösopimukset, joissa TNJ oli mukana eli Keijärvi, Kaivanto, Valkeakoski ja Pitkäniemi, tulisi katsoa pätemättömiksi. TNJ ei voinut vaatia, että sen oman jäsenistön kohtelussa tulisi menetellä muutoin kuin sen omat paikalliset ammattiosastot olivat laillisesti toimivaltansa puitteissa sopineet. Jos työnantaja olisi jollakin tavoin voinut varautua vaatimukseen sellaisesta laajennetusta työntarjoamisvelvollisuudesta, joka kanteessa nyt oli esitetty, olisi työnantaja pyrkinyt koko sairaanhoitopiiriä kattavaan yhteen yhteiseen säästösopimukseen. Säästösopimuksen toisena sopijaosapuolena kuntayhtymän oli voitava luottaa siihen, että sopimukset, jotka oli solmittu, myös oli tarkoitettu noudatettaviksi sen mukaisina kuin oli sovittu.

Vuoden 1994 virkaehtosopimuksen mukainen yleinen säästötavoite

Vuosiksi 1994 ja 1995 tehty valtakunnallinen virkaehtosopimusratkaisu oli velvoittanut kuntia ja kuntayhtymiä saavuttamaan 2,7 prosentin säästön palkkakustannuksissa ensisijaisesti paikallisin sopimuksin. Tämä kävi ilmi kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 1994 allekirjoituspöytäkirjan 2 §:stä. Paikallisten säästösopimusten ulkopuolelle jääneiden osalta paikallisen työnantajan oli tullut toteuttaa vastaava säästö työnantajan yksipuolisin säästötoimenpitein muun muassa palkattomia lomia ja lomautuksia käyttäen, jotta henkilöstön yhdenvertainen kohtelu toteutuisi niin, ettei jokin henkilöryhmä tai ammattijärjestö saisi tällä tavoin perusteetonta etua.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli pyrkinyt toimimaan allekirjoituspöytäkirjassa edellytetyn tarkoituksen saavuttamiseksi ja siten virkaehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Menettelykeinoina toteutetut paikallinen sopiminen ja sen vaihtoehtona viime kädessä työnantajan yksipuoliset toimenpiteet, lomauttaminen, vastaavan säästön aikaansaamiseksi olivat virka- ja työehtosopimuksessa sovittuja ja todettuja keinoja.

Kuntayhtymässä solmitut paikalliset sopimukset

Kuntayhtymässä oli valmisteltu, neuvoteltu ja sovittu kuudesta sairaalakohtaisesta paikallisesta säästösopimuksesta, joissa osapuolina sekä työnantajan että kantajajärjestön puolelta olivat sairaaloittain toimivaltaiset työnantajan ja työntekijäjärjestön edustajat. TNJ oli mukana Keijärven, Kaivannon ja Valkeakosken sairaaloita koskevissa sopimuksissa ja Tampereen yliopistollista sairaalaa koskevassa sopimuksessa Pitkäniemen sairaalan osalta.

Sairaanhoitopiiri kuntayhtymänä oli yksi työnantaja. Sairaanhoitopiirin organisaatiossa, neuvottelumenettelyssä ja luottamusmiesjärjestelmässä oli sellaisia sairaalakohtaisiksi sovittuja ja vakiintuneita noudatettuja menettelytapoja, joilla oli ollut keskeinen merkitys neuvotteluprosessissa myös tässä asiassa. Tästä syystä nämä erityispiirteet tuli ottaa ratkaisun perusteena kokonaisarvostelussa huomioon.

Luottamusmiesorganisaatio oli jo ennen 1.1.1991 voimaan tullutta erikoissairaanhoitolakia järjestetty sairaalakohtaisesti. Pääsopijajärjestö TNJ oli joko nimenomaisesti tai hiljaisesti voinut hyväksyä sairaanhoitopiirissä sairaalakohtaisina tehdyt neljä paikallista vuoden 1994 säästösopimusta, joissa sopijaosapuolina TNJ:n taholta olivat olleet kunkin sairaalan TNJ:n jäsenjärjestöjen rekisteröidyt yhdistykset puheenjohtajiensa ja pääluottamusmiesten/luottamusmiesten kautta. Viimeksi mainitut henkilöt olivat muutoinkin edustaneet asianomaisessa sairaalassa työskennelleitä jäseniään ja neuvotelleet heitä koskevissa asioissa. Koska luottamusmiesjärjestelmä toimi edellä todetulla tavalla, työnantajan oli voitava luottaa siihen, että oikeustoimia ei jälkeenpäin riitautettu vetoamalla perusteluihin, joita työnantaja ei sopimuksia tehtäessä ollut voinut ottaa huomioon.

Sairaanhoitopiirin organisaatio ja luottamusmiesorganisaatio

Vuonna 1994 voimassa olleen johtosäännön mukaan päätösvalta oli delegoitu kuntayhtymän hallitukselle yliopistosairaalan osalta ja osavastuualueiden johtokunnille aluesairaaloiden osalta. Kuntayhtymän hallitus ja johtokunta olivat hyväksyneet luottamusmiesten lukumäärän ja ajankäytön, jotka pohjautuivat sairaalakohtaiseen jakoon ja lukumäärään.

Osapuolten kesken oli vallinnut yksimielisyys edellä mainittujen periaatteiden ja lähtökohtien soveltamisesta toimintojen turvaamiseksi ja potilasturvallisuuden säilyttämiseksi. Myös luottamusmiesten edunvalvonta oli kohdentunut asianomaisessa sairaalassa työskenteleviin omiin jäseniin eivätkä TNJ:n jäseninä olevat henkilöt toisessa sairaalassa juurikaan työskennelleet sairaanhoitopiirin muussa sairaalassa.

Työnantajan menettely Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Ennen lomauttamissopimusta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa oli käyty useita neuvotteluja henkilökustannusten säästöistä. Neuvottelut oli aloitettu 2.2.1994 ja säästösopimus oli allekirjoitettu 15.3.1994. TNJ:n puolelta näissä neuvotteluissa olivat olleet Leo Haavisto, Arja Hautala, Mirja Juusola, Raija Ruoranen, Kaisa-Liisa Salminen ja Ritva Vuoripuu-Vainio. Sopimuksen tarkoitus oli ollut 2,7 prosentin säästötavoitteen saavuttaminen Tampereen yliopistollisen sairaalan osalta.

Vastaavasti lomauttamista koskevan sopimuksen tarkoituksena oli ollut vastaavan säästön aikaan saaminen. Tätä kuntayhtymän hallitus oli myös 15.3.1994 tekemällään päätöksellä edellyttänyt säästösopimusten ulkopuolelle jäävien kohdalla noudatettavien toimenpiteiden yhteydessä.

Juusola, Ruoranen ja Vuoripuu-Vainio olivat olleet mukana Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskeneissa neuvotteluissa 25.3.1994. Järjestö oli tuolloin vaatinut, että jos työnantaja ryhtyy yksipuolisiin toimenpiteisiin, niin ne tulee toteuttaa enintään samansuuruisina kuin Tampereen yliopistollisen sairaalan säästösopimuksen piirissä oleviinkin. Kaikissa lomauttamista koskeneissa neuvotteluissa järjestö oli korostanut sitä, että lomautuksien tulee kohdentua samanlaisina myös niihin, jotka eivät olleet säästösopimuksen piirissä.

Neuvotteluissa esiin tuodut seikat samoin kuin tehdyn sopimuksen sanamuoto osoittivat, että järjestö itsekin oli tarkoittanut tulosyksikkökohtaista tarkastelua. TNJ oli jo tuolloin liittynyt Tampereen yliopistollisen sairaalan säästösopimukseen Pitkäniemen osalta. TNJ oli hyväksynyt myös tätä ennen Keijärveä, Kaivantoa ja Valkeakoskea koskeneet säästösopimukset. Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyneuvottelussa 25.3.1994 oli samalla hyväksytty sairaalaa koskeva lomauttamissopimus.

Tampereen yliopistollisen sairaalan ohjeistukset 31.3.1994 ja 17.8.1994 lomautusmenettelystä ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä oli annettu tiedoksi myös TNJ:n pääluottamusmiehille eli pääluottamusmiehinä toimineista edellä mainituista henkilöistä ainakin Salmiselle ja Haavistolle. Ohjeissa oli selkeästi tuotu esille tulosyksikkökohtainen rajaaminen. Jo tuossa vaiheessa järjestö oli tiennyt tai sen oli ainakin pitänyt tietää, että työnantajan tulkinta kaiken aikaa oli ollut johdonmukaisesti samansisältöinen kuin lomauttamissopimusneuvotteluissakin esille tuotu ja tarkoitettu eli KVTES:n määräysten mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden rajoittaminen yliopistollisen sairaalan eri yksiköiden vaativien ja erityisosaamista vaativien eriytyneiden tehtävien takia tulosyksikkökohtaisesti. Tampereen yliopistollisen sairaalan osalta paikallisneuvotteluja käytäessä tulosyksikkökohtaisesta tarkastelusta ei ollut ollut erimielisyyttä.

Termiä lomautettu käytettiin yleisesti lomautusilmoituksen saaneista henkilöistä eikä yksinomaan lomautuksen takia poissa työstä olevista. Samanlaista terminologiaa oli käytetty Vammalan sairaalassa, jossa etukäteen esimiehille jaetut luettelot olivat koskeneet lomautettuja henkilöitä, joiden lomautusten alkamisajankohtien päivämäärät olivat olleet myöhemmät kuin luetteloiden päivämäärät.

Mäntän ja Vammalan sairaalat

Mäntän sairaalassa 13.4.1994 käydyissä lomauttamismenettelyä koskeneissa neuvotteluissa oli keskusteltu nimenomaan Mäntän sairaalan taloudellisesta tilasta ja siellä tehtävistä ratkaisuista säästön aikaansaamiseksi. Neuvotteluissa olivat olleet mukana muun muassa pääluottamusmies Maire Setälä ja TNJ:n paikallistoimikunnan puheenjohtaja Leena Nurminen, jotka kummatkin olivat olleet myöhemmin mukana Mäntän sairaalaa koskeneessa paikallisneuvottelussa 31.1.1996.

Vammalan sairaalan osalta oli 19.5.1994 pidetty selvitystilaisuus lomautuksen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Mukana tuolloin olivat olleet Marja Ahola, pääluottamusmies Irmeli Ylihouhalo ja Maija Koistamo, jotka myöhemmin olivat olleet mukana myös Vammalan sairaalaa koskeneessa paikallisneuvottelussa 17.11.1995.

Jo edellä mainittujen alkuneuvottelujen jälkeen järjestö oli tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää, että paikallisten säästösopimusten vaihtoehtona vastaavan säästön aikaan- saamiseksi toteutettavat lomautukset oli lähtökohtaisesti tarkoitettu kohdentumaan sairaala- ja tulosyksikkökohtaisesti. Tästä periaatteista ei neuvotteluissa ollut järjestön puolelta esitetty poikkeavaa näkemystä. Järjestö ei myöskään missään vaiheessa käytyjen neuvottelujen aikana ollut osoittanut yhtäkään yksittäistä tapausta, jossa lomauttaminen olisi tapahtunut virheellisesti. Useat lomautettavat Vammalassa olivat myös ilmoittaneet kieltäytyvänsä työhön tulosta. Tarvittavan uuden työvoiman palkkaaminen oli tällöin ollut mahdollista eikä lomauttamisperuste ollut ollut virheellinen.

Lomauttamismenettelyä koskeneet paikallisneuvottelut ja sopimusten vastaisiksi väitetyt lomautukset

Yleisluonteinen väite lomautuksen perusteiden ja lomautusmenettelyn rikkomisesta oli kantajajärjestön taholta tuotu vasta paikallisneuvottelupyynnöissä, jotka Tampereen yliopistollisen sairaalan sekä Vammalan ja Mäntän sairaaloiden osalta oli esitetty marraskuussa 1995. Paikallisneuvotteluja käytäessä TNJ ei ollut yksilöinyt ainoatakaan tapausta, jossa työnantaja sen mielestä olisi toiminut virheellisesti. Missään vaiheessa neuvottelujen aikana kantajajärjestön taholta ei ollut esitetty, kenen kohdalla työnantaja olisi työntarjoamisvelvollisuuden osalta menetellyt KVTES:n tai Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamissopimuksen vastaisesti. Tällaista yksilöintiä kantajan taholta oli tapahtunut vasta asian tultua vireille työtuomioistuimessa.

Pääluottamusmies ei ollut esittänyt muita vaatimuksia. Hän oli ilmoittanut palaavansa asiaan, mikäli hänen tietoonsa myöhemmin tulisi tapauksia, joissa tulosyksikön sisäistä työntarjoamisvelvollisuutta olisi rikottu. Järjestön taholta ei tämän jälkeen ollut palattu asiaan.

Edellä todetuin tavoin järjestölle oli 13.12.1995 pidetyn tilaisuuden jälkeen annettu ohjeet, millä tavoin lomautusten toteuttamiseen liittyviä tietoja oli saatavissa. Tätä ennen ei TNJ:n taholta ollut esitetty edes väitteitä työntarjoamisvelvollisuuden rikkomisesta taikka vaatimuksia työn tarjoamisesta muissa sairaaloissa.

Kantajan sittemmin yksilöimissä ja sopimuksen vastaisiksi katsomissa lomautuksissa oli useassa kysymys tilanteesta, jossa sijaisena toimineelle henkilölle oli annettu jatkomääräys sijaisuuden hoitamiseksi. Tällainen menettely oli ollut vakiintunut käytäntö muun muassa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Määräys oli kirjoitettu kulloinkin sille ajalle, jolle vakinaiselle viranhaltijalle oli myönnetty virkavapautta. Jatkovirkavapauden varmistuessa jo kyseisessä tehtävässä toimineelle sijaiselle oli kirjoitettu jatkomääräys. Jatkomääräykset oli yleensä annettu hyvissä ajoin ennen kysymyksessä olevan ajan alkamista. Tällaiset jatkomääräykset eivät tehneet lomautuksia perusteettomiksi. Koska kysymys oli voinut samalla olla erityisosaamista tai aiempaa perehdyttämistä edellyttävästä tehtävästä, työnantajalla oli ollut lailliset perusteet jatkomääräyksen antamiseksi.

Sopimuksen vastaisista lomautuksista ei voinut olla kysymys myöskään niissä kantajan esiin tuomissa tapauksissa, joissa omaa vakinaista henkilöstöä oli siirretty tehtävästä toiseen lomautusten toteuttamisten aikana.

Sairaaloiden tulosyksikkö- ja osastojako edellyttivät erityisosaamista ja erityistä ammattitaitoa. Työnantaja voi harkita ja ratkaista sen, oliko lomautetulla riittävä erityisosaaminen ja ammattitaito kulloiseenkin kysymyksessä tulevaan tehtävään. Tampereen yliopistollinen sairaala jakaantui kirurgian klinikan ja muiden klinikkojen tulosyksiköihin. Kirurgian klinikka tulosyksikkönä jakaantui ensiapu- ja tarkkailuosastoon ja muuhun toimintaan eli osastoihin. Muut klinikat jakaantuivat poliklinikkaan ja osastoihin. Kullakin numeroidulla osastolla oli erikoistuttu omaan toimintaan ja osastoilla oli oma potilasaineistonsa. Edellä mainituista seikoista johtuen kukin viranhaltija toimi omalla erikoistuneella osastollaan, eikä liikkuvuutta osastojen välillä juurikaan ollut eikä edes voinut olla. Muun muassa tästä seikasta johtuen viranhaltijat olivat ennen lomautusten toimeenpanoa ilmoittaneet, etteivät he tule vastaanottamaan muuta kuin oman osastonsa työtä.

Muun muassa edellä mainituista syistä johtuen työnantajalla oli ollut sopimusten mukaiset perusteet lomauttaa ne viranhaltijat, joiden lomautusten yhteydessä kantaja oli katsonut työnantajan menetelleen virheellisesti.

Lomautusten siirrot

Saaren ja Strömbergin lomautukset Tampereen yliopistollisessa sairaalassa olivat tapahtuneet lomauttamismenettelyä koskevassa sopimuksessa sovitulla tavoin ja myös KVTES:n määräysten mukaisesti. Kummassakin tapauksessa työvuoroista vastaava hoitaja oli sopinut siirroista Saaren ja Strömbergin kanssa.

Lomautusten yhteydessä menettelytapana oli ollut, että ensimmäisen lomautusilmoituksen antamisen (tiedoksisaanti kirjattu) yhteydessä oli tiedusteltu jokaiselta lomautetulta kirjallisesti, tulisiko hänet kutsua työhön, mikäli lomautusaikana ilmeni sijaistarvetta. Sijaistarpeista oli ilmoitettu lomautetuille yleensä puhelimitse. Mikäli lomautettu suostui ottamaan vastaan hänelle tarjotun sijaisuuden, sovittiin hänen kanssaan samalla uusi lomautusajankohta. Jos lomautus siirtyi pidettäväksi vasta seuraavan työvuorolistan (periodin) aikana, viranhaltijalle annettiin lomautusilmoitus lomauttamismenettelysopimuksessa määrättyä ilmoitusaikaa noudattaen.

Saaren kohdalla oli toteutettu kaksi lomautuksen siirtoa, joista toinen oli tehty lomauttamissopimuksessa määrättyä ilmoitusaikaa noudattaen ja toinen oli voitu siirtää ilman viranhaltijan suostumusta yhden kerran. Menettely oli perustunut KVTES:iin.

Strömbergin kohdalla oli toteutettu kolme lomautuksen siirtoa, joista yksi oli voitu tehdä ilman uutta ilmoitusta ja suostumusta KVTES:n mukaan. Kahteen siirtoon oli saatu suostumus. Kolmannessa siirrossa oli noudatettu lomauttamissopimuksessa määrättyä ilmoitusaikaa eli annettu uusi ilmoitus ja lomautus merkitty 19.12.1994 alkaneeseen työvuorotaulukkoon.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Taustaa

Kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen osalliset, niiden joukossa Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ, ovat vuoden 1994 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sitoutuneet siihen, että kuntien ja kuntayhtymien palkkakustannuksia alennetaan paikallisilla ratkaisuilla vuosina 1994 ja 1995 keskimäärin vähintään 2,7 prosentilla vuoden 1993 tilinpäätösten mukaisista palkkakustannuksista. Allekirjoituspöytäkirjassa on todettu, että ellei tämä tavoite toteudu, osapuolet alentavat tämän sopimusmääräyksen nojalla lomarahaa tai muita palkanosia tavoitteen edellyttämällä tavalla.

Tarvittavien säästöjen toteuttamiseksi on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksen päätöksen perusteella jo ennen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamista annettu kuntayhtymän palveluksessa oleville lomautuksen ennakkoilmoitus. Kuntayhtymän hallituksen päätöksen mukaisesti sairaanhoitopiirissä on selvitetty määrärahatilanne Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja sairaanhoitopiirin eri osavastuualueilla. Kuntayhtymän hallitus on myös tehnyt päätöksen säästöjen aikaansaamiseksi käytävien sairaalakohtaisten neuvottelujen käynnistämisestä. Sairaanhoitopiirin sairaaloissa on tämän jälkeen käyty työnantajan ja sairaaloissa työskentelevää henkilöstöä edustavien järjestöjen väliset neuvottelut. Niiden tuloksena syntyneillä säästösopimuksilla sopimuksen allekirjoittaneisiin järjestöihin kuuluvat kuntayhtymän palveluksessa olevat henkilöt ovat sitoutuneet säästötoimenpiteisiin, mikä on merkinnyt kunkin viranhaltijan kohdalla palkanalennuksia.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:hin kuuluvat järjestöt ovat sairaanhoitopiirin eräissä sairaaloissa muiden järjestöjen mukana allekirjoittaneet säästösopimukset. Ne ovat kuitenkin jääneet säästösopimusten ulkopuolelle Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sekä Mäntän ja Vammalan aluesairaaloissa.

Säästösopimusten hyväksymisen jälkeen kuntayhtymän hallitus on antanut sairaaloille kehotuksen käynnistää paikallisten sopimusten ulkopuolelle jääneiden osalta palkkakustannusten säästötoimenpiteet siten, että säästöt toteutuvat vähintään samansuuruisina kuin sopimuksen piirissä olevien kohdalla. Ensisijaisena vaihtoehtona on ollut vapaaehtoinen palkaton loma, jonka on valinnut useimmat, eräissä tulosyksiköissä ehkä 90 prosenttia säästösopimusten ulkopuolelle jääneestä henkilöstöstä. Muun osan säästösopimusten ulkopuolelle jääneistä henkilöistä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sekä Mäntän ja Vammalan aluesairaaloissa työnantaja on päättänyt lomauttaa määräajaksi siten, että heidän kohdallaan saavutetaan edellä tarkoitetut palkkakustannusten säästöt.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on työnantajapuolen ja sopimuksen ulkopuolelle jääneiden TNJ:hin kuuluvien ammattiosastojen edustajien välillä käytyjen neuvottelujen jälkeen allekirjoitettu edelle jäljennetty lomauttamismenettelyä koskeva sopimus, jossa on sovittu KVTES:n lomauttamista koskevista määräyksistä poikkeavista menettelytavoista lomautuksia toimeenpantaessa. Mäntän ja Vammalan sairaaloissa ei vastaavaa lomauttamismenettelyä koskevaa sopimusta ole solmittu. Näissä sairaaloissa on ennen lomautusten toteuttamista käyty työnantajan edustajien ja sopimuksen ulkopuolelle jääneiden järjestöjen edustajien väliset lomautusten toimeenpanemiseen liittyvät neuvottelut. Kaikissa kolmessa sairaalassa on sittemmin vuoden 1994 aikana toimeenpantu kanteessa tarkoitetut säästösopimusten ulkopuolelle jääneiden viranhaltijoiden lomautukset.

2. Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee ensinnäkin erimielisyys siitä, mitä tilanteita Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskevassa sopimuksessa sovittu työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta rajoittava määräys koskee.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on kanteessa lähtenyt siitä, että sopimuksella on tarkoitettu rajata työntarjoamisvelvollisuutta siten, että niissä tilanteissa, joissa henkilö jo on ollut lomautettuna, työnantajalla on ollut velvollisuus tarjota työtä lomautetulle ainoastaan kysymyksessä olevasta tulosyksiköstä. Sen sijaan jos lomautus ei vielä ollut alkanut, on työnantajalla TNJ:n näkemyksen mukaan ollut velvollisuus tarjota lomautusuhan alla olevalle viranhaltijalle työtä myös tulosyksikön ulkopuolelta KVTES:n määräyksen ja työsopimuslain säännösten edellyttämin tavoin. Työnantajapuoli sen sijaan on lähtenyt siitä, että sopimuksen tarkoituksena on ollut tulosyksikkökohtainen tarkastelu. Työnantaja on siten lomautustilanteissa ollut velvollinen ottamaan huomioon ainoastaan mahdollisuudet tarjota työtä kysymyksessä olevasta tulosyksiköstä.

Asianosaisten välillä vallitsee edelleen erimielisyys siitä, onko Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä menetellyt KVTES:n 143 §:n vastaisesti työnantajan ottaessa palvelukseen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan uutta henkilöstöä tarjoamatta työtä ensin lomautetuille ja lomautettaville.

Erimielisyyttä on myös siitä, onko kuntayhtymä menetellyt KVTES:n 143 §:n vastaisesti jättäessään tarjoamatta Mäntän ja Vammalan sairaaloissa lomautetuille työtä näistä sairaaloista tai Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sen sijaan, että sairaaloihin oli palkattu uutta henkilöstöä.

Neljänneksi asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä menetellyt Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskevan sopimuksen ja KVTES:n 138 §:n 5 momentin vastaisesti kanteessa mainittujen Kaija Saaren ja Päivi Strömbergin lomautusten siirtojen yhteydessä.

3. Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskeva sopimus

3.1. Sopimus ja sen synnystä esitetty selvitys

Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyä koskevassa sopimuksessa on muun muassa sovittu, että tulosyksikköön ei saa palkata uusia sijaisia lomautetun sijalle. Samassa kohdassa on edelleen sovittu, että mikäli tulosyksikköön ilmaantuu sijaistarvetta, on ensisijaisesti kutsuttava työhön lomautettu henkilö, mikäli hän antaa siihen suostumuksensa.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa Tehyn Tampereen yliopistollisen sairaalan ammattiosaston puheenjohtajaa sekä todistajana SUPERin TAYS:n ammattiosaston puheenjohtajaa, jotka ovat osallistuneet lomauttamismenettelyä koskeneisiin neuvotteluihin ja edustamiensa järjestöjen puolesta allekirjoittaneet syntyneen sopimuksen.

Tehyn Tampereen yliopistollisen sairaalan ammattiosaston puheenjohtajan mukaan ensimmäisessä työnantajan laatimassa sopimusluonnoksessa on ollut määräys, jonka mukaan lomautusten toteuttaminen ei estäisi sijaisten palkkaamista. Tämä on viranhaltijajärjestöjen edustajien taholta torjuttu. Ammattiosaston puheenjohtajan mukaan viranhaltijapuolen tarkoituksena on ollut, että sopimuksessa mainittu tulosyksikkökohtainen tarkastelu koskisi vain tilanteita, joissa lomautus on jo alkanut. Hänen mukaansa järjestöjen edustajat ovat neuvottelujen aikana esittäneet, että jos äkillisessä tilanteessa, esimerkiksi sairastumistapauksessa, tarvitaan toiminnan turvaamiseksi sijaista, työnantajalla ei olisi velvollisuutta tiedustella työhön halukkaita lomautettuja tulosyksikön ulkopuolelta. Muista rajoituksista ei oltu valmiita sopimaan.

Ammattiosaston puheenjohtaja on kertomansa mukaan heti lomautusten alettua ollut yhteydessä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän henkilöstöpäällikköön ja huomauttanut siitä, että useampaan paikkaan oli otettu sijaisia vain, jotta lomautukset olisi voitu käynnistää. Samoin hän oli huomauttanut, että työnantajalla oli velvollisuus tarjota työtä silloin, kun sitä ilmaantui. Ammattiosaston puheenjohtaja oli neuvottelujen aikana myös esimerkinomaisesti todennut, että ammattitaitonsa puolesta hän voisi lomautustilanteessa siirtyä työhön myös toiselle osastolle. Työnantajapuolelta ei hänen mukaansa kuitenkaan ollut nimenomaisesti todettu sitä, että työnantajalla olisi vaihtoehtona lomautukselle ollut velvollisuus tarjota työtä mistä tahansa tulosyksiköstä sairaanhoitopiirin sisällä.

Ammattiosaston puheenjohtajan mukaan järjestöjen edustajat ovat sittemmin lomautusten toteuttamiseen liittyvien virheellisyyksien johdosta käyneet työnantajapuolen edustajien kanssa neuvotteluja muun muassa työnantajan laatimasta ulkopuolisen työvoiman käyttöä lomautuksia toimeenpantaessa koskevasta yleiskirjeestä, joka syyskuun alkupuolella 1994 oli toimitettu viranhaltijajärjestöjen edustajille. Todistajan mukaan viranhaltijapuolella oli oltu tyytyväisiä ohjekirjeen sisältöön.

SUPER:in TAYS:n ammattiosaston puheenjohtajan mukaan viranhaltijapuolen edustajat olivat torjuneet työnantajan ensimmäisen sopimusluonnoksen, jonka mukaan sijaistyövoiman palkkaaminen olisi lomautusten aikana ollut mahdollista. Todistajan mukaan viranhaltijoiden edustajien lähtökohtana oli ollut, että sijaisia ei lomautusten johdosta saisi palkata, vaan työtä tulisi tarjota lomautettaville. Todistajan mukaan sopimusta koskeneissa neuvotteluissa tarkoituksena oli ollut, että sijainen saadaan palkata tulosyksikköön ainoastaan niissä tilanteissa, joissa tulosyksiköstä lomautettuna oleva henkilö kieltäytyy tulemasta töihin. Todistaja oli lomautusten alettua huomauttanut klinikkansa ylihoitajalle siitä, että työnantaja oli palkannut klinikkaan sijaisia lomautettujen tilalle. Tässä yhteydessä hän oli myös todennut, että paikallisen sopimuksen mukaan sijaisen sai ottaa vain niissä tilanteissa, joissa henkilö lomautuksen jo alettua kieltäytyi tulemasta työhön.

Todistajan mukaan neuvotteluissa oli tullut esille, että lomautustilanteessa sairaanhoitopiiri on yksi työnantaja. Hänen mukaansa neuvotteluissa sovittiin siitä, että lomautusilmoituksen antamisen ja lomautuksen alkamisen välisenä aikana työnantajalla oli velvollisuus tarjota lomautusuhan alaiselle työntekijälle tulosyksikön ulkopuolella mahdollisesti tarjolla olevaa muuta työtä. Todistaja ei kuitenkaan pystynyt muistamaan sitä, miten mainittu asia oli neuvotteluissa ollut esillä ja oliko neuvotteluissa puhuttu nimenomaisesti työntarjoamisvelvollisuudesta.

Henkilöstöpäällikkö on edelleen kertonut, ettätyönantajan 17.8.1994 päivätylläyleiskirjeelläoli ollut tarkoitus kirjata ohjekirjeen muotoon asiasta useassa eri kokouksessa suullisesti annetut ohjeet. Henkilostöpäällikön mukaan vasta marraskuussa 1995 esitetyssäpaikallisneuvottelupyynnossäoli ensimmäisen kerran tullut esille se viranhaltijapuolen näkemys, ettätyöntarjoamisvelvollisuuden rajoittaminen tulosyksikköön koskisi vain tilanteita, joissa lomautus oli jo alkanut.

3.2. Työtuomioistuimen arvio sopimuksen tulkinnasta

Lomauttamismenettelyäkoskevassa sopimuksessa on käytetty pelkästään sanaa lomautettu eikäsiinäole puhuttu erikseen lomautettavista tai lomautusilmoituksen saaneista. Samaa sanamuotoa on esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin käytetty myös sellaisissa yhteyksissä, joissa työnantaja on ilmoittanut tulevista lomautuksista. Kysymyksessäolevasta sopimusmääräyksen sanamuodosta sellaisenaan ei siten työtuomioistuimen mielestäole saatavissa selkeäätukea kantajan esittämälle tulkinnalle.

Lomauttamismenettelyäkoskevissa neuvotteluissa esilläon ollut, ettälomauttamistilanteessa sairaanhoitopiiriäon pidettäväyhtenätyönantajana. Järjestöjen puolelta on myös todettu, ettäviranhaltijalla on mahdollisuus siirtyäainakin osastolta toiselle. Neuvotteluista esitetty selvitys ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestäosoita, ettätyönantaja olisi hyväksynyt sen kannan, ettälomautuksen vaihtoehtona työnantajalla olisi velvollisuus tarjota työtäkoko sairaanhoitopiiristä. Päinvastoin työnantajapuolen lähtökohtana on säästötoimenpiteiden yhteydessänäytetty olleen asioiden hoitaminen tulosyksikkökohtaisesti. Esitetyn selvityksen mukaan eivät viranhaltijapuolen neuvotteluedustajat ole myöskään perustellusti voineet saada sellaista käsitystä, ettätyönantaja olisi neuvottelujen kuluessa hyväksynyt tätälaajemman työntarjoamisvelvollisuuden.

Järjestöjen edustajille keskeinen asia neuvotteluissa on ollut, ettälomautusten toimeenpanoa ei hoideta ulkopuolisia sijaisia palkkaamalla. Ulkopuolisen sijaisen palkkaaminen tulosyksikköön on hyväksytty lähinnävain niissätilanteissa, joissa lomautettu henkilö lomautuksen aikana kieltäytyy tulemasta työhön. Tätärajoitusta koskevasta sopimusmääräyksestäei kuitenkaan voida päätellätarkoituksena olleen samalla ottaa kantaa työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden laajuuteen lomautusilmoituksen antamisen ja lomautuksen alkamisen välisenäaikana.

Ottaen huomioon, mitäedelläon todettu sopimuksen sanamuodosta, sopimusneuvotteluista ja sopimuksen solmimisen jälkeisistätapahtumista, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, ettäriidanalaisille sopimusmääräyksille voitaisiin vahvistaa kanteessa vaadittua tulkintaa.

4. Tampereen yliopistollisen sairaalan lomautusten sopimuksenvastaisuus

4.1. Lomautuksista esitetty selvitys

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on katsonut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän menetelleen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimeenpantujen lomautusten yhteydessäKVTES:n 143 §:n vastaisesti, koska sairaalaan palvelukseen oli otettu uutta henkilöstöätarjoamatta työtäensin lomautetuille tai lomautettaville.

Tampereen yliopistollisen sairaalaan lomauttamismenettelyäkoskevan sopimuksen tulkinnasta aiheutunutta erimielisyyttäkoskeneissa paikallisneuvotteluissa pääluottamusmies on esittänyt kolme esimerkkiä, joissa työnantaja viranhaltijapuolen näkemyksen mukaan oli menetellyt sopimuksen vastaisesti. Nämäkolme yksilöityäja virheellisiksi arvioitua lomautusta oli työnantajan päätökselläoikaistu maksamalla viranhaltijoille lomautusaikaa vastaava palkka. Pääluottamusmiehen mukaan viranhaltijapuolen tarkoituksena ei ollut ollut luopua vetoamasta muihin virheellisyyksiin, mikäoli ilmoitettu myös työnantajalle. Asiaan oli ollut tarkoitus palata sen jälkeen, kun työnantajalta olisi saatu tarpeellinen selvitys muun muassa lomautusten aikana annetuista virkamääräyksistäja työsopimuksista.

Edellätarkoitetuista osastonhoitajista kahta on kuultu työtuomioistuimessa todistajana ja yhtätodistelutarkoituksessa. Työtuomioistuimessa kuultuina he ovat myös kertoneet sijaisten tarpeen johtuneen samaan aikaan toimeenpannuista lomautuksista.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän mukaan osastonhoitajien todistuksissa tarkoitetut sijaiset ovat kaikki olleet sellaisia, jotka olivat hoitaneet sairaalassa sijaisuuksia jo ennen osastonhoitajien todistuksissa mainittuja lomautuksia. Sijaisista osa oli kysymyksessäolevana aikana ryhtynyt hoitamaan sijaisuuksia siten, ettäsijaisena työskentely oli alkanut ennen kuin osastonhoitajien todistuksissa tarkoitetuille lomautetuille viranhaltijoille oli annettu lomautusilmoitukset. Sijaisena toimiminen oli eraissätapauksissa jatkunut myos yli sen ajan, jolle lomautettujen viranhaltijoiden lomautukset olivat osuneet. Kysymyksessa olevat sijaisuudet olivat eräissätapauksissa myös johtuneet äkillisestähenkilökunnan tarpeesta.

Useimmissa tulosyksikoissäoli eri tavoin kartoitettu lomautusvaihtoehdon valinneiden henkilöiden halukkuus tulla tarvittaessa töihin lomautuksen aikana. Halukkuutensa ilmoittaneita ja tiedusteluihin passiivisesti suhtautuneita työntekijöitäoli sitten tarvittaessa ja tilanteen salliessa kysytty tulemaan työhön ennen ulkopuolisia sijaisia.

Sisätautien klinikan ylihoitajan ollessa pitkälläsairauslomalla todistajana kuultu lastenklinikan ylihoitaja on kertonut selvittäneensätilannetta myös sisätautien klinikalla ajankohtana, jolloin lomautuksia oli toteutettu. Ylihoitajan selvityksen mukaan tilanne sisätautien klinikalla oli ollut samanlainen kuin muissakin tulosyksiköissäeli sijaisia ei ollut palkattu lomautusten vuoksi. Kuten muuallakin myös sisätautien klinikalla oli käytetty pitkäaikaisia sijaisia, joiden käytöstäei heidän ammattitaitonsa vuoksi ollut haluttu luopua. Sijaisten käyttöön olivat kysymyksessäolevana ajankohtana vaikuttaneet vuosilomat ja osastoilla päivittäin muuttuvat henkilökunnan tarpeeseen vaikuttavat tilanteet.

4.2. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimeenpantujen lomautusten sopimuksenvastaisuus

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n esittämässäselvityksessäon mainittua useita sellaisia sijaisiksi palkattuja henkilöitä, jotka oli palkattu muuhun tulosyksikköön kuin siihen, missäkanteessa virheellisesti lomautetuksi katsottu henkilö oli työskennellyt. Kun säästötavoitteiden toteuttamisesta ja lomauttamismenettelyäkoskevasta sopimuksesta neuvoteltaessa tarkoituksena on edellätodetuin tavoin ollut tulosyksikkökohtainen tarkastelu, ei näitäeri tulosyksikköön palkattuja sijaisia tule ottaa huomioon arvioitaessa työnantajan lomauttamismenettelyn sopimuksenmukaisuutta.

Pelkästään siitäseikasta, ettälomautettujen henkilöiden lomautuspäiviäon osunut samalle ajalle, jolloin tulosyksikössäon työskennellyt viransijaisia, ei voida työtuomioistuimen mielestätehdäsellaista johtopäätöstä, ettäsijaiseksi palkkaaminen olisi johtunut tietyn henkilön tai tiettyjen henkilöiden lomautuksista. Näissätilanteissa, joissa ajallista päällekkäisyyttäon ollut, on kysymys ollut usein sijaisuudesta, joka on alkanut ennen kysymyksessäolevan viranhaltijan lomautusta ja jatkunut yli lomautuksen. Kysymys on useassa tapauksessa ollut myös sijaisesta, joka jo pitkähkön ajan on eri määräysten perusteella ollut sairaanhoitopiirin palveluksessa. Sijaisten palkkaamiseen on ylihoitajien kertomusten mukaan myös vaikuttanut lomautettujen kieltäytyminen työhöntulosta tai kieltäytyminen vastaanottamasta muuta kuin omaa työtäsekäammattitaitoseikat ja äkillisesti ilmaantuneet sijaistarpeet.

Edelläesitettyjen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo näyttämättäjääneen, ettäpirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäolisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimeenpantujen lomautusten yhteydessämenetellyt KVTES:n vastaisesti.

5. Lomautusten sopimuksenvastaisuus Mäntän ja Vammalan sairaaloissa

5.1. Riidanalaiset lomautukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on katsonut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän menetelleen KVTES:n vastaisesti lomauttaessaan kanteessa yksilöidyt Mäntän ja Vammalan sairaalan viranhaltijat.

Vammalan sairaalassa työskennelleen fysioterapeutin 18.11. - 22.11.1994 tapahtunut lomautus on Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n mukaan ollut KVTES:n vastainen silläperusteella, ettäTampereen yliopistolliseen sairaalaan oli palkattu kuusi fysioterapeutin sijaista eripituisiksi määräajoiksi 31.10. - 31.12. välisenäaikana. Vammalan sairaalassa työskennelleen laboratorionhoitajan lomautus ajalla 29.12. - 31.12.1994 on Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n mukaan ollut KVTES:n vastainen, koska Tampereen yliopistollisessa sairaalassa oli 21.11.1994 jälkeisenäaikana ollut eripituisissa määräaikaisissa palvelusuhteissa selvityksessäesitetyin tavoin useita laboratoriohoitajan sijaisia.

5.2. Työntarjoamisvelvollisuuden laajuus

Mäntän ja Vammalan sairaaloiden osalta työnantajapuoli on kiistänyt kanteen ensiksi silläperusteella, ettäkoska virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan perustuvat säästöt oli tarkoitettu aikaansaatavaksi sairaala- ja tulosyksikkökohtaisesti, ei työnantajalla myöskään lomautuksen vaihtoehtona ole ollut velvollisuutta tarjota viranhaltijalle työtätoisesta sairaalasta tai tulosyksiköstä.

Asianosaisten välilläei vallitse sinänsäerimielisyyttäsiitä, etteikö kuntayhtymälläja sen eri sairaaloilla olisi ollut KVTES:n allekirjoituspöytäkirjan määräykseen perustuva palkkakustannusten pakottava säästötarve.

Säästösopimuksia ja lomauttamismenettelyäkoskeneissa sairaalakohtaisissa neuvotteluissa on esitetyn selvityksen mukaan tullut selkeästi esille se, ettävirkaehtosopimuksen määräykseen perustuvat säästöt oli tarkoitus aikaansaada sairaalakohtaisesti. Myös Mäntän ja Vammalan sairaaloita koskeneissa neuvotteluissa tämätarkoitus on ollut säästösopimusten ulkopuolelle jääneiden järjestöjen edustajien tiedossa. Lomauttamista koskeneissa neuvotteluissa on myös lähdetty siitä, ettälomautukset toteutetaan sairaalakohtaisesti. Näissäennen lomautusten toimeenpanoa käydyissäneuvotteluissa ei järjestöjen taholta ole millään tavoin tuotu esille, ettätyöntarjoamisvelvollisuuden osalta tulisi sairaalakohtaisesta tarkastelusta poiketa.

KVTES:n 143 §:n mukaan kunnallisen viranhaltijan lomauttamisessa noudatetaan soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä. Lomauttamisedellytyksiäja siten myös työn tarjoamisvelvollisuuden laajuutta työsopimuslain säännösten nojalla harkittaessa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäätulee ilmeisestikin pitääyhtenätyönantajana. Kun nyt kysymyksessäolleessa tilanteessa säästötarve on kohdistunut kuntayhtymän kaikkiin sairaaloihin ja lomautusajat ovat olleet lyhyitä, ei kuntayhtymältäkuitenkaan ole työtuomioistuimen mielestävoitu kohtuudella edellyttäätyön järjestämistälomautetuille muusta sairaalasta kuin siitä, jossa lomautettu viranhaltija on työskennellyt.

Edelläesitetyt seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettämyös Mäntän ja Vammalan sairaaloiden lomautuksia toimeenpantaessa on tullut ottaa huomioon vain mahdollisuudet tarjota muuta työtäkysymyksessäolevassa sairaalassa.

5.3. Arvio lomautusten sopimuksenvastaisuudesta

Kun säästötavoitteet on tarkoitettu toteutettaviksi sairaalakohtaisesti, ei Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n mainitsemia Mäntän sairaalan kuuden viranhaltijan lomautuksia voida pitäävirheellisinäsilläperusteella, ettäTampereen yliopistolliseen sairaalaan on loppuvuonna 1994 palkattu selvityksessämainitut viransijaiset. Myöskään kantajan esittämässäselvityksessämainitun kolmen Vammalan sairaalassa lomautetun viranhaltijan lomautuksia ei siten voida pitääKVTES:n vastaisina silläperusteella, ettäTampereen yliopistolliseen sairaalaan on loppuvuonna 1994 ollut palkattuna kantajan esittämässäselvityksessämainitut viransijaiset.

Tämän jälkeen ratkaistavaksi jää, onko Mäntän sairaalassa lomautetun yhden sairaanhoitajan ja yhden perushoitajan lomautuksia pidettäväperusteettomina sen vuoksi, ettäsairaalan palveluksessa on loppuvuonna ollut kaksi sairaanhoitajan ja kaksi perushoitajan sijaista. Vammalan sairaalan osalta ratkaistavaksi puolestaan jää, onko selvityksessämainitun yhden sairaanhoitajan lomautusta pidettävävirheellisenäsen johdosta, ettäsairaalan palveluksessa on vuoden 1994 jälkipuoliskolla ollut sijaisina selvityksessämainitut seitsemän sairaanhoitajaa.

Edellätarkoitetuille Mäntän sairaalan palveluksessa olleille sairaanhoitajalle ja perushoitajalle lomautusilmoitukset on annettu 29.8.1994. Tämän ilmoituksen perusteella sairaanhoitaja on ollut lomautettuna 20.10. - 23.10., 26.10. ja 27.12. - 28.12. ja perushoitaja 1.10 - 5.10. ja 28.12. - 29.12.

Selvitystäei ole esitetty siitä, missätehtävissäedellämainitut lomautetut viranhaltijat ovat työskennelleet eikämyöskään siitä, missätehtävissäsijaiset ovat työskennelleet. Pelkästään siitäseikasta, ettälomautettujen viranhaltijoiden lomautuspäivät ajoittuvat ajalle, jolloin sairaalassa on työskennellyt viransijaisia, ei voida tehdäsellaista johtopäätöstä, ettätyönantaja olisi menetellyt työntarjoamisvelvollisuuden vastaisesti.

Kun esiin tuoduissa Mäntän sairaalan lomautustapauksissa on kolmessa tapauksessa ollut kysymys viransijaisista, joiden sijaisuus on jatkunut yhdenjaksoisesti neljäkuukautta ja yhden kohdalla puolitoista kuukautta keskeytymättä, osoittaa tämätyötuomioistuimen mielestä, ettäkysymys on ollut muista kuin vakinaisten viranhaltijoiden lomautuksen vuoksi palkatuista sijaisista. Virkatehtävien tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta ei tällaisessa tilanteessa voida pitääperusteltuna, ettäviransijaisten palvelussuhteet olisi keskeytetty kysymyksessäolevien vakinaisten viranhaltijoiden lomautuspäivien ajaksi.

Myöskään Vammalan sairaalassa 15.12. ja 30.12.1994 lomautetun sairaanhoitajan ja kantajan selvityksessäesitettyjen viransijaisiksi sairaalan palkattujen sairaanhoitajien työtehtävistäja ammattitaidosta ei ole esitetty mitään selvitystä. Pelkästään siitäseikasta, ettälomautetun viranhaltijan kaksi lomautuspäivääon osunut ajalle, jolloin sairaalassa on ollut eripituisissa palvelussuhteissa viransijaisia, ei tässäkään tapauksessa voida tehdäjohtopäätöstä, ettäsijaisten tekemän työn kohdalla olisi kysymys ollut sellaisesta työstä, jota työnantaja olisi ollut velvollinen tarjoamaan lomautetulle viranhaltijalle.

Näyttämättäon näin ollen työtuomioistuimen mielestäjäänyt, ettäPirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäolisi Mäntän ja Vammalan sairaalassa toteutettujen lomautusten yhteydessämenetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti.

6. Saaren ja Strömbergin lomautusten siirtojen sopimuksenvastaisuus

6.1. Lomautusten siirrot

Todistajana kuullun henkilöstöpäällikön mukaan Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyäkoskevan sopimuksen lomautuksen siirtoa koskevasta määräyksestäsovittaessa tarkoituksena on ollut, ettätyöjärjestelyjen niin edellyttäessälomautuksen siirto voidaan toteuttaa joustavasti, kunhan siirtoon saadaan viranhaltijan suostumus.

6.2. Arviointia

KVTES:n 138 §:n 5 momentin mukaan työnantaja voi siirtäälomautuksen alkamisajankohtaa ilmoitettua myöhemmäksi, jos työnantajalle ilmaantuu lomautusilmoitusaikana uutta, tilapäistätyötä. Lomautuksen alkamisajankohtaa voidaan tälläperusteella siirtäävain kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta ja enintään sen verran, kuin lomautusilmoitusaikana ilmaantunut työ kestää. Tampereen yliopistollisen sairaalan lomautusmenettelyäkoskevassa sopimuksessa puolestaan on sovittu siitä, ettälomautusta voidaan siirtääuseammankin kuin kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta asianomaisen suostumuksella.

Edellämainittu KVTES:n määräys koskee sanamuotonsa mukaan tilanteita, joissa työnantaja on yksipuolisesti oikeutettu lomautusilmoitusaikana siirtämään lomautuksen alkamisajankohtaa. Määräykselläei sen sijaan ole otettu kantaa siihen, missätilanteissa ja millätavoin muutoin työnantaja voi työntekijän tai viranhaltijan kanssa sopimalla siirtäälomautuksen ajankohtaa KVTES:ssämainittuja lomautuksen yhteydessänoudatettavia määräaikoja noudattamatta. Selvitystäei ole esitetty myöskään siitä, ettäKVTES:n määräyksillätällainen sopimismahdollisuus olisi suljettu pois.

KVTES:n eivätkämyöskään Tampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyäkoskevan sopimuksen määräykset aseta esityksen selvityksen perusteella estettäsille, ettälomauttamisen ajankohdasta voidaan työnantajan ja viranhaltijan välilläsopia noudattamatta KVTES:n tai lomauttamismenettelyäkoskevan sopimuksen mukaisia määräaikoja. Mainittujen sopimusten määräysten ei myöskään ole selvitetty edellyttävän, ettätällainen sopimus olisi tehtäväkirjallisesti. Kun lomautusten siirroista esitetyn selvityksen perusteella on sovittu kysymyksessäolevien viranhaltijoiden kanssa, työtuomioistuin katsoo näyttämättäjääneen, ettäPirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäolisi Saaren ja Strömbergin lomautusten siirtojen yhteydessämenetellyt kanteessa mainittujen sopimusmääräysten vastaisesti.

7. Yhteenveto työtuomioistuimen kannanotoista

Näyttämättäon jäänyt, ettäTampereen yliopistollisen sairaalan lomauttamismenettelyäkoskevaa sopimusta olisi työntarjoamisvelvollisuuden rajoittamisen osalta tulkittava kanteessa vaadituin tavoin.

Näyttämättäon niinikään jäänyt, ettäPirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäolisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tai Mäntän ja Vammalan sairaaloissa toimeenpantujen lomautusten yhteydessämenetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti. Kuntayhtymän ei siten voida katsoa syyllistyneen lomautusten yhteydessävirkaehtosopimuksen tieten rikkomiseen.

Samoin on näyttämättäjäänyt, ettäPirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäolisi Saaren ja Strömbergin lomautusten siirtojen yhteydessämenetellyt KVTES:n tai lomauttamismenettelyäkoskevan sopimuksen määräysten vastaisesti. pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ei siten myöskään lomautusten siirtojen yhteydessävoida katsoa tietensärikkoneen virkaehtosopimuksen määräyksiä.

8. Oikeudenkayntikulut

Jutun hävitessään Toimihenkilöiden Neuvottelujarjestö TNJ on velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymäovat ilmoittaneet oikeudenkäyntikulujensa yhteiseksi määräksi 71 600 markkaa, mistäToimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on myöntänyt oikeaksi yhteensä43 000 markkaa. Näyttämättäon työtuomioistuimen mielestäjäänyt, ettäKunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle olisi asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistäaiheutunut oikeudenkäyntikuluja enempääkuin Toimihenkilöiden Neuvottelujarjestö TNJ:n oikeaksi myöntämät 43 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Toimihenkilöiden Neuvottelujarjestö TNJ velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteiset oikeudenkäyntikulut 43 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitälähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Vainio, Kallio, Vertanen ja Wetterstrand jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.