Labor court rules that a collective agreement's maternity pay clause applies without prior employment, rejecting union's contrary interpretation.

Työehtosopimuksen mukaan maksettiin työntekijälle palkka äitiysloman ajalta, mikäli työsuhde oli jatkunut vähintään kuusi kuukautta. Alan työehtosopimuksen soveltamispiirissä ei ollut näytetty muodostuneen sellaista yhtenäistä, vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, joka olisi muodostunut sopijapuolten yhteiseksi hyväksymäksi, määräyksen sanamuodosta poikkeavaksi sopimustulkinnaksi. Sopimusmääräystä oli tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla. Työntekijällä, joka oli jäänyt hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle palaamatta edellisen äitiysloman päätyttyä työhön, oli oikeus palkalliseen äitiyslomaan.

KANTAJA Paperiliitto ry

VASTAAJAT Metsäteollisuus ry

Ikaalisten Tehdaspalvelu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.9.1995 31.1.1998 voimassa olleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on palkallisesta äitiyslomasta seuraava määräys:

25.3 Palkallinen äitiysloma

Työsuhteen jatkuttua vähintään kuusi kuukautta, maksetaan äitiyslomalla olevalle työntekijälle palkka 35 työpäivältä ja jos työsuhde on jatkunut vähintään 5 vuotta 45 työpäivältä.

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy on ollut velvollinen maksamaan työntekijälleen Virpi Viitaniemelle äitiysloman palkan 45 työpäivältä 23.12.1997 lukien.

Paperiliitto on lisäksi vaatinut Metsäteollisuus ry:n ja Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Paperiliitto on vielä vaatinut mainittujen vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Fort James Suomi/Ikaalisten Teollisuuspalvelut Oy:n työntekijä Virpi Viitaniemi oli aloittanut äitiysloman 11.12.1995. Äitiysloman päätyttyä 10.10.1996 Viitaniemi oli pitänyt vuosilomansa ja aloittanut välittömästi tämän jälkeen sovitun hoitovapaan, jonka olisi pitänyt päättyä 31.12.1997. Viitaniemi oli kuitenkin jäänyt uudelle äitiyslomalle 23.12.1997.

Viitaniemelle oli vaadittu jälkimmäiseltä äitiyslomalta työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohdan mukaista äitiyslomaajan palkkaa 45 päivältä, kuten hänelle oli maksettu edellisen äitiysloman ajalta. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt vaadittua äitiysloma-ajan palkkaa maksamasta. Liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa Metsäteollisuus ry oli perustellut kielteistä kantaansa sillä, että työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohtaa oli vakiintuneesti sovellettu siten, että äitiysloma-ajan palkan maksaminen uudelleen edellytti aina peräkkäisten äitiyslomien yhteydessä työssäoloa ennen uuden äitiysloman alkamista. Metsäteollisuus ry:n neuvottelija ei kuitenkaan ollut yksilöinyt yhtään tällaista tapausta.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen äitiysloman palkkaa koskeva määräys oli säilynyt asiallisesti samansisältöisenä työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden osalta jo yli 20 vuoden ajan. Mitään sellaista rajoitusta, että uuden äitiysloma-ajan palkanmaksu edellyttäisi työssäoloa edellisen äitiysloman jälkeen, työehtosopimukseen ei ollut koskaan sisältynyt. Asia ei ollut ollut aiemmin esillä liittojen välisissä erimielisyys- tai työehtosopimusneuvotteluissa.

Alalle oli syntynyt työehtosopimuksen sanamuodon mukaista soveltamiskäytäntöä. Ainakin Stora Enson Varkauden tehtailla oli työntekijälle maksettu palkka äitiysloma-ajalta, vaikka hän ei ollut äitiyslomien välillä palannut työhön. Muunlaisesta soveltamiskäytännöstä ei ollut tietoa.

Asia oli ratkaistava työehtosopimuksen sanamuodon ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy:llä ja työnantajaliitolla oli ollut tiedossaan työtuomioistuimen vastaavaa tilannetta koskeva tuomio nro 27 vuodelta 1997. Tuomion antamisen jälkeen paperiteollisuuden työehtosopimuksen palkallista äitiyslomaa koskeva määräys oli ollut sisällöltään selvä ja riidaton. Työnantajan olisi palkanmaksusta kieltäytyessään perustellusti pitänyt käsittää rikkovansa työehtosopimusta. Samoin työnantajaliitto jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista kantaa tukiessaan oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Äitiysloman palkanmaksun edellytykseksi oli työehtosopimuksessa asetettu vähintään kuuden kuukauden työsuhde. Sama edellytys oli ollut jo vuoden 1949 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa.

Työehtosopimuksen kyseessä olevaa määräystä oli käytännössä sovellettu siten, että äitiysloman palkkaa ei ollut maksettu, jos työntekijä jäi uudestaan äitiyslomalle eikä ollut edellisen äitiysloman jälkeen välillä palannut työhön. Näin oli menetelty muun muassa UPM-Kymmene Oyj:n Kaipolan tehtailla ja Kymi Paper Oy:ssä.

UPM-Kymmene Oyj:n sisäisillä työehtosopimuskursseilla, joihin oli osallistunut myös työntekijöiden edustaja, oli tämä käytäntö ja soveltamisohje vuosien saatossa ollut esillä eikä kukaan ollut väittänyt tulkintaa sopimuksen vastaiseksi. Metsäteollisuus ry:n ja Metsäteollisuus-Palvelut MT Oy:n vuosittain järjestämiin palkanlaskentakursseihin olivat osallistuneet käytännössä kaikki paperiteollisuuden palkanlaskijat ja myös henkilöstöasioista vastaavia henkilöitä. Näillä kursseilla oli aina käsitelty myös äitiysloman palkkaa koskevaa sopimusmääräystä. Soveltamisohjeena oli ollut, että äitiysloman palkanmaksu edellytti työssäoloa edellisen äitiysloman jälkeen. Kursseilla ei ollut tullut esille, että eri toimipaikoissa olisi menetelty eri tavalla.

Asiaa ei ollut käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajapuolen ei ole ollut tarpeen tältä osin esittää sopimukseen muutoksia, koska soveltamiskäytäntö on vastannut määräyksen tarkoitusta. Myöskään työntekijäpuoli ei ollut esittänyt muutoksia sopimuskohtaan, vaikka sen on täytynyt olla tietoinen vallitsevasta käytännöstä.

Sopimusmääräyksen soveltamisesta ei ollut aiemmin syntynyt erimielisyyksiä. Määräyksen soveltaminen edellä esitetyllä tavalla oli siten työpaikoilla hyväksytty. Vakiintuneen soveltamiskäytännön muuttaminen edellytti sopimusmääräyksen muuttamista. Kysymyksessä oli eturistiriita, jota ei voida työtuomioistuimessa sopimuksen tulkinnalla ratkaista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy:n työntekijä Virpi Viitaniemi on aloittanut äitiysloman 11.12.1995. Äitiysloman päätyttyä 10.10.1996 Viitaniemi on ollut vuosilomalla ja jäänyt tämän jälkeen 16.11.1996 hoitovapaalle, jonka on ollut määrä päättyä 31.12.1997. Viitaniemi on kuitenkin kesken hoitovapaan jäänyt uudelle äitiyslomalle 23.12.1997.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohdan mukaan työsuhteen jatkuttua vähintään kuusi kuukautta maksetaan äitiyslomalla olevalle työntekijälle palkka 35 työpäivältä, ja jos työsuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta, 45 työpäivältä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työnantaja mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan velvollinen maksamaan Viitaniemelle, joka ei ole edellisen äitiyslomansa jälkeen palannut työhön ennen uuden äitiysloman alkamista, äitiysloman palkan myös jälkimmäisen äitiysloman ajalta.

Työehtosopimuksen tulkinta

Sanamuotonsa mukaan ei sovellettavassa työehtosopimusmääräyksessä ole äitiysloman palkan maksamisen edellytykseksi asetettu muita ehtoja kuin työsopimuksen kesto. Määräys on säilynyt samansisältöisenä jo yli 20 vuoden ajan, eikä sitä ole muutettu lainsäädännössä tapahtuneiden hoitovapaata ja äitiyslomaa koskevien muutosten yhteydessä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan tapaukset, joissa työntekijä on jäänyt uudelle äitiyslomalle palaamatta välillä työhön, ovat olleet harvinaisia paperiteollisuuden työehtosopimuksen piirissä, sillä alalla työvoimasta naisia on vain noin 20 prosenttia ja henkilöstön ikärakenne on ollut sellainen, että äitiyslomalle jääviä työntekijöitä on ollut vähän. Hoitovapaasäännösten muututtua työsopimuslaissa niin, että kanteessa tarkoitettu tilanne on tullut alalla mahdolliseksi, on kuitenkin ollut ainakin viisi muuta vastaavaa äitiyslomatapausta. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta ei kaikissa näissä tilanteissa ole tulkittu samalla tavalla. Neljässä tapauksessa työnantaja ei ole maksanut äitiysloma-ajan palkkaa jälkimmäisen äitiysloman ajalta, mutta yhdessä tapauksessa työnantaja on sen maksanut.

Kieltäytyminen äitiysloma-ajan palkan maksamisesta on edellä tarkoitetuissa tapauksissa perustunut työnantajan Metsäteollisuus ry:stä saamiin ohjeisiin. Sama kanta on vastaajien mukaan esitetty myös työnantajan järjestämässä sisäisessä työehtosopimuskoulutuksessa ja työnantajaliiton myötävaikutuksella vuosittain järjestettävillä palkanlaskentakursseilla. Työtuomioistuimelle esitetyssä Kymi Paper Oy:n palkanlaskennan käsikirjassa tämän tulkinnan on todettu perustuvan työtuomioistuimen ratkaisukäytäntöön.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 1997-23 vastaavaa työehtosopimusmääräystä tulkitessaan todennut sopimusmääräyksen tuolla alalla säilyneen muuttumattomana vuodesta 1967 lähtien. Äitiysloman pituutta koskevien sopimusmääräysten muuttumisesta ja vanhempainlomaa koskevien säännösten voimaantulosta huolimatta osapuolet eivät olleet myöhemminkään kanteessa tarkoitetun tilanteen varalta puuttuneet määräykseen, jota oli lähes kolmen vuosikymmenen ajan sovellettu työnantajapuolen ilmoittamalla tavalla. Tuo soveltamiskäytäntö ei ollut voinut kohtuudella jäädä työntekijäpuolelle tuntemattomaksi. Sopimusmääräyksen syntyhistoria ja pitkään jatkunut yhtenäinen soveltamiskäytäntö, johon kantajaliitto ei ollut aiemmin puuttunut, osoittivat, että osapuolten oli täytynyt ymmärtää sopimusmääräyksen tarkoitus samalla, työnantajaliiton esittämällä tavalla. Toimihenkilöllä ei sen vuoksi ollut oikeutta uuden äitiysloman palkkaan palaamatta välillä työhön.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen riidanalaisen äitiysloma-ajan palkkamääräyksen sanamuoto on sikäli selvä, ettei se edellytä edellisen äitiysloman jälkeen työhön palaamista palkan maksamisen edellytykseksi uudelta äitiyslomalta. Paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiirissä ei ole näytetty muodostuneen sellaista yhtenäistä, vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, joka olisi muodostunut sopijapuolten yhteisesti hyväksymäksi, määräyksen sanamuodosta poikkeavaksi sopimustulkinnaksi. Kun sopijaosapuolten muusta yhteisestä tarkoituksesta ei ole esitetty riittävää selvitystä, on sopimusmääräystä tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla.

Työehtosopimuksen rikkominen

Viitaniemellä on edellä todetuilla perusteilla oikeus vaatimaansa äitiysloman palkkaan myös 23.12.1997 alkaneelta äitiyslomaltaan. Sen maksamisesta kieltäytyessään Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiön virheellinen tulkinta on perustunut Metsäteollisuus ry:n asiassa omaksumaan tulkintaan. Kun äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta voidaan pitää nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa tulkinnanvaraisena, yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden myöskään Metsäteollisuus ry:n ei ole katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry:llä ja Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy:llä on asian epäselvyyden vuoksi ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla katsoo, että Paperiliiton tulkintariidan voittaessaankin tulee itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Ikaalisten Teollisuuspalvelu Oy on paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohdan nojalla velvollinen maksamaan Virpi Viitaniemelle äitiysloman palkan myös 23.12.1997 alkaneelta äitiyslomalta.

Enemmälti kanne hylätään.

Paperiliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, H. Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.