Union fined for strike over restructuring; parent union costs rejected due to lack of direct loss.

Terästehtaan työntekijät olivat lakolla ja lakkouhkauksella vastustaneet työnantajan suunnitelmia sulaton kuljetusten verkottamisesta, jotka toteutettuna johtaisivat yhtiön palveluksessa olevan henkilöstön vähenemiseen. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työvoiman ottamista ja erottamista koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston edustaja ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai pikaiseksi palauttamiseksi. Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työntekijäliitto, jota vastaan ei ollut esitetty vaatimuksia ei ollut hävinnyt asiaa työtuomioistuimessa niin, että se olisi ollut velvollinen korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäyntikulut jäivät yksin ammattiosaston korvattaviksi.

KANTAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry

VASTAAJA Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA Harjavallan metallityöväen ammattiosasto ry

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Harjavallan metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton ja Harjavallan metallityöväen ammattiosaston velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy oli uudistamassa toimintamalliaan keskittymällä omaan erikoisosaamiseensa ja eriyttämällä muita toimintoja verkostoksi. Toimintamallin muuttaminen oli pyritty tekemään mahdollisimman hallitusti ja yhteistyössä henkilöstöryhmien kanssa. Muutoksista oli järjestetty henkilöstölle muun muassa erilaisia tiedotustilaisuuksia. Uudistuksen peruslähtökohtia oli, ettei ketään irtisanottaisi. Verkkomallin käyttöönotto merkitsi kuitenkin noin 400 henkilön siirtymistä vanhoina työntekijöinä toisten työnantajien palvelukseen.

Lauantaina 6.3.1999 kello 21.50 sulaton kaksi työntekijää oli ilmoittanut vuorotyönjohtajalle, että sulaton kello 22 alkava 1-vuoro ryhtyisi lakkoon kello 24. Prosessi oli ilmoitettu ajettavaksi niin sanotusti hallitusti alas. Lakkoon oli jäänyt kuparisulaton syötön katkaisemisen ja nikkelisulaton syötön rajoittamisen jälkeen 23 henkilöä. Syyksi töiden lopettamiselle työntekijät olivat ilmoittaneet, että he vastustivat sulaton kuljetuksien siirtämistä ulkopuoliselle kuljetusalan yritykselle. Lakon oli ilmoitettu jatkuvan 1-vuoron osalta 13.3.1999 saakka, jolloin 1-vuoro aikoi pitää palaverin kello 13.30 mahdollisesta jatkosta vapaaviikkonsa jälkeen. Kello 6 alkava 2-vuoro oli saapunut normaalisti paikalle 7.3.1999 ja näin työt oli saatu käyntiin kuuden tunnin seisauksen jälkeen.

Työnantaja oli ilmoittanut 6.3.1999 kello 22.40 pääluottamusmiehelle lakkouhkauksesta ja vaatinut tätä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli ollut yhteydessä myös Metallityöväen Liittoon 8.3.1999 kello 8.25 sekä puhelimitse että kirjeitse vaatien toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja estämiseksi tehtaalla.

Maanantaina 8.3.1999 kello 14 alkava 4-vuoro oli pitänyt työmaakokouksen kello 13.30 uhaten vuorostaan työnantajaa lakolla. Vuoro oli vaatinut, että työnantajan edustajan oli saavuttava paikalle kello 16 mennessä antamaan vastauksen kuljetuksen verkottamissuunnitelmaan uhalla, että vuoro muutoin aloittaisi lakon tuosta ajankohdasta. Tilanne oli rauhoittunut, kun henkilöstöpäällikkö ja materiaalipäällikkö olivat selvittäneet verkottamishankkeen etenemistä kello 16 alkaen noin 25:lle 4-vuorolaiselle. Lakonuhan poistuminen oli tullut työnantajan tietoon kello 17.30.

Vaikka lakossa olleet työntekijämäärät olivat olleet suhteellisen pienet verrattuna koko yhtiön henkilöstömäärään, oli lakko tuotannon luonteesta johtuen aiheuttanut sulatolla lakon ajalta täydellisen tuotannon menetyksen.

Työtaistelutoimet olivat kohdistuneet voimassa olevan metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan metalliteollisuuden yleissopimuksen työnjohto-oikeutta ja työvoiman ottamista ja erottamista koskevaan määräykseen.

Harjavallan metallityöväen ammattiosasto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan sille kuuluvat velvollisuudet sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimiin sekä laiminlyömällä ryhtyä riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan Harjavallan metallityöväen ammattiosasto on yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on vaatinut lisäksi Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Syksyllä 1998 oli Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n tuotantolaitoksella ollut työnseisauksia liittyen yhtiön suunnitelmiin organisoida uudelleen tuotantoaan. Suunnitelmiin oli liittynyt myös noin 400 yhtiön palveluksessa olevan työntekijän siirtäminen pois yhtiön palveluksesta. Työnantajan suunnitelmat olivat herättäneet vastustusta työntekijöiden keskuudessa ja johtaneet työnseisauksiin.

Maaliskuussa 1999 tapahtumien taustalla oli ollut tilanne, jossa tehtaan kyseisen osaston työntekijät olivat alunpitäen olleet siinä käsityksessä, että verkottaminen ei koskisi heitä. Työntekijöiden tietoon oli 5.3.1999 kuitenkin tullut, että suunnitelmat koskevat myös sulaton kuljetuksia. Kyseiset työntekijät olivat oma-aloitteisesti ilman, että ammattiosaston toimikunnan jäsenet tai edes luottamusmiehet olisivat voineet asiaan vaikuttaa, päättäneet omassa keskuudessaan työnseisauksesta. Harjavallan metallityöväen ammattiosaston toimikunnan jäsenet tai yrityksen työntekijöiden luottamusmiehet eivät siten olleet järjestäneet lakkoa tai osallistuneet siihen 6.3.1999.

Työnseisaus oli kestänyt vajaan työvuoron eli kuusi tuntia. Se ei ollut voinut kestää kanteessa väitetyin tavoin 13.3.1999 asti, sillä 6.3.1999 lakon aloittanut 1-vuoro oli ollut vapaavuorolla 7.3.1999 alkaen 13.3.1999 asti.

Työnantajan edustaja oli ottanut 6.3.1999 yhteyttä pääluottamusmieheen ja ilmoittanut keskustelun avauksena, että työtaistelu tullaan saattamaan työtuomioistuimen käsiteltäväksi, joten pääluottamusmiehelle ei ollut juurikaan jäänyt mahdollisuuksia vaikuttaa työrauhaan. Työnantajan edustaja ei ollut edellyttänyt pääluottamusmieheltä mitään toimenpiteitä. Tästä huolimatta pääluottamusmies oli soittanut välittömästi eräälle 1-vuoron työntekijälle ja kehottanut työntekijöitä ryhtymään työhön. Kyseinen työntekijä oli kertonut vievänsä viestin eteenpäin.

Ammattiosaston toimihenkilöt tai luottamusmiehet eivät olleet osallistuneet lakkoon. Ammattiosasto oli muutoinkin tehnyt kaiken voitavansa työrauhan säilyttämiseksi. Maanantaina 8.3.1999 ollutta lakon uhkaa oli selvitetty luottamushenkilöiden ja Metallityöväen Liiton edustajien avulla, ja tilanne ei ollut johtanut enempiin työtaistelutoimenpiteisiin.Tuotantolaitoksella oli tämän jälkeen säilynyt työrauha.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 1 000.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy on syksystä 1998 alkaen ollut kanteessa kerrotuin tavoin uudistamassa toimintamalliaan. Toteutettuna suunnitellun verkkomallin käyttöönotto tulisi johtamaan noin 400 henkilön siirtymiseen toisen työnantajan palvelukseen. Suunnitelman piiriin kuuluviin toimintoihin on 5.3.1998 ilmoitettu aiemmasta poiketen kuuluvan myös sulaton kuljetukset, jotka siirrettäisiin ulkopuolisen kuljetusliikkeen hoidettaviksi.

Vastustaakseen sulaton kuljetusten verkottamista terästehtaan sulaton lauantaina 6.3.1999 kello 22 työvuoronsa aloittaneen 1-vuoron työntekijät ovat ilmoittaneet aloittavansa lakon kello 24. Lakkoon on ryhdytty ilmoituksen mukaisesti ja siihen on osallistunut 23 työntekijää. Lakko on kestänyt kuusi tuntia ja työt ovat käynnistyneet 7.3.1999 2-vuoron saapuessa töihin kello 6. Lakossa ollut 1-vuoro on tuolloin aloittanut vapaaviikon, mutta työntekijät ovat ilmoittaneet sen päätyttyä pitävänsä kokouksen 13.3.1999 kello 13.30 ja päättävänsä silloin mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Työtuomioistuin katsoo, ettei tätä ilmoitusta työajan ulkopuolella järjestettävästä kokouksesta sellaisenaan ole pidettävä sellaisena työtaistelu-uhkauksena, että työnantajalla sen perusteella olisi ollut perusteltu syy olettaa painostustoimien jatkuvan. Ilmoitusta ei siten ole pidettävä työtaistelutoimenpiteenä, joten työtaistelu on 1-vuoron osalta päättynyt työntekijöiden työvuoron päättyessä 7.3.1999.

Maanantaina 8.3.1999 kello 14 alkava 4-vuoro on pitänyt ennen työvuoron alkua työmaakokouksen. Siinä tehdyn päätöksen mukaisesti työntekijät ovat ilmoittaneet aloittavansa lakon samana päivänä kello 16, mikäli työnantajan edustaja ei sitä ennen anna selvitystä sulaton kuljetusten verkottamissuunnitelmista. Henkilöstöpäällikön ja materiaalipäällikön selostettua tilannetta 4-vuorolaisille he ovat luopuneet toimeenpanemasta uhkaamaansa lakkoa. Tieto tästä on tullut työnantajalle kello 17.30.

Työtaistelutoimenpiteiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Työntekijät ovat lakolla ja lakkouhkauksella vastustaneet työnantajan suunnitelmia sulaton kuljetusten verkottamisesta, jotka toteutettuina johtaisivat yhtiön palveluksessa olevan henkilöstön vähenemiseen. Työtaistelutoimenpiteet ovat näin kohdistuneet työehtosopimuksen osana sovellettavan yleissopimuksen työvoiman ottamista ja erottamista koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Tehtaan pääluottamusmies on 6.3.1999 kello 22.40 saanut tiedon runsaan tunnin kuluttua alkavasta lakosta. Pääluottamusmies on ottanut puhelimitse yhteyttä sulatolle ja vaatinut työntekijöitä jäämään työhön. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin pääluottamusmies tai muut ammattiosaston edustajat ovat ryhtyneet estääkseen lakolla uhkaamisen.

Kun työtaistelutoimet ovat pääluottamusmiehen edellä todetusta yhteydenotosta huolimatta alkaneet ja jatkuneet vielä seuraavana päivänä, pääluottamusmiehen tai ammattiosaston muidenkaan edustajien ei voida katsoa ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai pikaiseksi palauttamiseksi. Ammattiosasto on vastuussa edustajansa laiminlyönneistä.

Oikeudenkäyntikulut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Harjavallan metallityöväen ammattiosaston velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut. Kun Metallityöväen Liittoa kohtaan ei kanteessa ole esitetty vaatimuksia, liiton ei voida katsoa hävinneen asiaa työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pelkästään sillä perusteella, että kuultavana asiassa oleva liiton jäsenjärjestö tuomitaan hyvityssakkoon. Metallityöväen Liitto ei siten ole mainitun lainkohdan nojalla velvollinen korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikuluja, jotka jäävät yksin Harjavallan metallityöväen ammattiosaston korvattaviksi. Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Metallityöväen Liiton on kuitenkin vastattava itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on jättänyt oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet ja niistä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 3 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Harjavallan metallityöväen ammattiosaston maksamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Harjavallan metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan lisäksi korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Metallityöväen Liittoa vastaan esitetty oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Mainittu liitto saa kuitenkin pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Tuulensuu, Vänttinen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.