Local union fined for strike actions; national union dismissed due to lack of duty to supervise.

Metallitehtaan työntekijöiden työtaistelutoimenpideiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa palkkaukseen liittyvissä erimielisyyskysymyksissä. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston tai sen edustajien ei ollut edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin toimeenpantujen lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto, joka vastasi myös edustajiensa osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin, oli syyllistynyt asiassa työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työntekijäliitto olisi työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

KANTAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry

VASTAAJA Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA Metallityöväen ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen ammattiosasto 97 TampereHärmälä ry:n ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen ammattiosasto 97 TampereHärmälä ry:n ja Metallityöväen Liiton velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Taustaa

Kalmar Industries Ab ja Sisu Terminal Systems Oy:n olivat yhdistyneet vuonna 1997, minkä jälkeen yritys oli jatkanut toimintaa Kalmar Industries Oy Ab:n nimellä. Yritys oli yksi maailman johtavista kontinkäsittelykoneiden sekä satamien, maaterminaalien, kontti- ja perävaunujen käsittelytoiminnan logististen ratkaisujen toimittajista. Yhtiö oli myös trukkien ja terminaalijärjestelmien teknologian, asiakasräätälöidyn suunnittelun sekä tehokkaiden ja turvallisten kuormankäsittelymenetelmien johtava kehittäjä. Yhtiön asiakaskunta muodostui ahtausalan yrityksistä, satamista, rautatieyhtiöistä ja jakeluterminaaleista. Yhtiön Tampereella toimivan yksikön tuotteisiin kuuluivat konttilukit, mobiilipukkinosturit, terminaalitraktorit ja sotilaskäyttöön tarkoitetut trukit. Yli 90 prosenttia tuotteista myytiin ulkomaille. Yhtiön Tampereen yksikkö työllisti noin 900 henkilöä.

Työtaistelutoimenpiteet

Komponenttitehtaan osasto 510:n eli komponenttiverstaan työntekijät olivat 8.10.1998 kello 13 pitäneet ilman työnantajan lupaa työmaakokouksen. Kokouksesta ei myöskään ollut ilmoitettu työnantajalle. Tähän työmaakokoukseen oli osallistunut yhteensä 62 komponenttiverstaan työntekijää heidän joukossaan luottamusmiehet ja pääluottamusmies. Kokouksen vuoksi työt olivat olleet keskeytyneinä tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Kokouksessa oli päätetty seuraavan päivän työtaistelutoimenpiteestä. Pääluottamusmies oli ilmoittanut asiasta komponenttitehtaan johtajalle ja verstaspäällikölle sähköpostin välityksellä.

Tehdyn päätöksen mukaisesti kaikki tehtaan työntekijät olivat 9.10.1998 olleet lakossa kello 6 - 24. Lakossa oli ollut yhteensä 532 työntekijää heidän joukossaan luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Pääluottamusmies oli palannut työpaikalle vasta sen jälkeen, kun komponenttitehtaan johtaja oli häneltä sitä vaatinut.

Työtaistelutoimenpiteen syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet erimielisyyden, joka koski vaakakaraisten koneistokeskusten vuorojärjestelystä maksettavaa työajan tasaamislisää. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa työntekijöiden kannan mukaiseen ratkaisuun erimielisyysasiassa ja samalla vaikuttaa myös liittotasolla 9.10.1998 vireille tulleisiin erimielisyysneuvotteluihin.

Komponenttiverstaan työntekijät olivat 22.10.1998 pitäneet noin tunnin kestäneen työmaakokouksen ilman työnantajan lupaa. Tämän jälkeen komponenttitehtaan osasto 510:n noin 60 työntekijää oli ollut lakossa 23.10.1998 kello 6 - 24. Tähän lakkoon olivat osallistuneet myös osaston luottamusmiehet.

Komponenttiverstaan 57 työntekijää oli jälleen 20.11.1998 ollut lakossa kello 6 - 24. Myös tähän lakkoon olivat osallistuneet osaston luottamusmiehet.

Osaston luottamusmies oli ilmoittanut 23.10. ja 20.11. toimeenpantujen lakkojen syyksi palkkaerimielisyydet ja osastokohtaiset erimielisyydet palkkausjärjestelmän toimivuudessa. Työntekijöiden näkemyksen mukaan osasto 510:n palkkataso oli jäänyt jälkeen kurottajakokoopanotuotelinjan työntekijöiden palkkatasoon verrattuna. Kysymys oli ollut nimenomaisesti palkkiopalkkajärjestelmän toimivuudesta ja siihen liittyvistä mittareista, joita työntekijäpuoli halusi korjattavaksi itselleen edulliseen suuntaan. Samassa tarkoituksessa komponenttiosaston työntekijät olivat myös painostaneet työnantajaa 9.10.1998 alkaen kieltäytymällä ylitöiden tekemisestä. Viimeisimmän lakon jälkeen pääluottamusmies oli 24.11.1998 sähköpostitse ilmoittanut verstaspäällikölle, että osasto 510:n tilanne oli normalisoitu kaikilta osiltaan. Tämän jälkeen osaston työntekijät olivat suostuneet tekemään ylitöitä kuten aikaisemminkin työnantajan sitä pyytäessä.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Ammattiosaston ja työntekijäliiton vastuu työtaistelutoimenpiteistä

Työnantaja oli useita kertoja eri yhteyksissä vaatinut pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Työnantaja oli neuvotteluin pyrkinyt sovittelemaan ristiriitoja ja edesauttamaan siten työrauhan säilymistä kaikin tavoin. Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelutoimenpiteistä erityisesti siitä syystä, että luottamusmiehet olivat olleet tekemässä päätöksiä laittomiin työtaisteluihin ryhtymisestä ja osallistuneet työtaisteluihin. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat osoittaneet piittaamattomuuttaan työehtosopimuksen määräyksistä ja työrauhavelvoitteen kunnioittamisesta.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli useita kertoja vaatinut Metallityöväen Liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Tästä huolimatta työtaistelutoimenpiteet olivat uusiutuneet. Työnantajaliitosta oli 9.10., 23.10. ja 20.11.1998 oltu puhelimitse ja telekopioteitse yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi. Koska työtaistelutoimenpiteet kuitenkin olivat jatkuneet useana päivänä, eivät Metallityöväen Liiton toimenpiteet olleet olleet riittäviä.

Työtaistelutoimenpiteistä aiheutuneet vahingot

Työtaistelutoimenpiteet olivat aiheuttaneet työnantajalle tuotannon menetyksiä ja taloudellisia tappioita. Vuoden loppupuoli oli yritykselle kiireisintä aikaa vuodessa. Työtaistelutoimenpiteet olivat vaarantaneet asiakassuhteita sekä huonontaneet tehtaan mainetta toimittajana. Työtaistelutoimenpiteet olivat vaikuttaneet välillisesti myös tehtaan kehittämishankkeisiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto on vastauksessaan, johon Metallityöväen ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry on osaltaan yhtynyt, myöntänyt, että ammattiosaston jäsenet olivat toimeenpanneet työnseisauksia kanteessa kerrotulla tavalla, mutta kiistänyt kanteen Metallityöväen Liiton osalta ja vaatinut liittoon kohdistettujen vaatimusten hylkäämistä.

Perusteet ammattiosaston osalta

Kanteessa tarkoitettuihin työnseisauksiin johtaneet tapahtuneet olivat saaneet alkunsa vuonna 1995, jolloin komponenttiosastolla (osasto 510) oli otettu työnantajan yksipuolisella toimenpiteellä käyttöön kolmivuorotyö. Työnantajan olisi pitänyt soveltaa kolmivuorotyöhön metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevaa sopimusta työajasta kolmivuorotyössä. Vuonna 1995 työnantajan olisi kuulunut maksaa työntekijöille työajan tasaamislisänä 9 prosenttia sekä 1.1.1996 alkaen työajan tasaamislisää 10,5 prosenttia. Näin työnantaja ei kuitenkaan ollut menetellyt, vaan se oli suorittanut työntekijöille työajan tasaamislisää 5,8 prosenttia. Tämän lisäksi työnantaja oli maksanut työntekijöille sunnuntain yövuorosta 100 prosentin suuruista sunnuntailisää.

Työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely oli vasta myöhemmin tullut pääluottamusmiehen tietoon. Pääluottamusmies oli pyrkinyt omilla toimenpiteillään eli neuvotteluyrityksillä ja neuvotteluilla saamaan työnantajan noudattamaan työehtosopimusta. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet johtaneet tulokseen, vaan komponenttiosaston työntekijöille oli maksettu edelleen työajan tasaamislisänä 5,8 prosenttia keskituntiansiosta.

Komponenttiosaston työntekijöiden palkkaus oli lisäksi jäänyt jälkeen noin 3-5 markkaa tunnissa verrattuna muiden tuotantolaitoksen vastaavaa työtä tekevien työntekijöiden palkkoihin.

Edellä mainituista syistä johtuva työehtosopimuksen vastainen asiantila oli johtanut siihen, että komponenttiosaston työntekijät olivat pitäneet työmaakokouksen 8.10.1998. Myös pääluottamusmies oli osallistunut kokoukseen. Kokouksessa komponenttiosaston työntekijät olivat päättäneet seuraavana päivänä toimeenpantavasta työnseisauksesta, johon työntekijät olivat osallistuneet kanteessa mainituin tavoin. Myös luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat olleet mukana lakossa. Pääluottamusmies oli tullut omasta aloitteestaan eikä verstaspäällikön pyynnöstä työpaikalle neuvottelemaan kiistasta. Lokakuun 9. päivänä toimeenpannulla työnseisauksella ei ollut pyritty vaikuttamaan liittotasolla vireillä olleisiin erimielisyysneuvotteluihin, koska erimielisyys ei vielä tuolloin ollut ollut muistiotasolla liitoissa käsiteltävänä.

Komponenttiosaston työntekijät olivat myös 23.10. ja 20.11.1998 järjestäneet työnseisaukset, joihin olivat osallistuneet kanteessa mainituin tavoin komponenttiosaston työntekijät ja osaston luottamusmiehet.

Muita työtaistelutoimenpiteitä kuin edellä mainitut ei työpaikalla ollut ollut eikä myöskään kanteessa mainittua ylityökieltoa ollut ollut. Työntekijät olivat tosin saattaneet kanteessa tarkoitettuna ajankohtana pyynnöistä huolimatta kieltäytyä ylitöiden tekemisestä, mutta mitään yhteistä päätöstä asiasta ei ollut tehty.

Pääluottamusmies oli ollut lomalla 20.11.1998, eikä hän tästä syystä ollut kyennyt estämään työnseisausta mainittuna päivänä. Tilanne tuotantolaitoksella oli palautunut normaaliksi viimeisen työnseisauksen jälkeen sen johdosta, että työnantaja oli 15.12.1998 allekirjoitetulla sopimuksella suostunut noudattamaan työehtosopimusta siten, että komponenttiosaston työntekijöille oli sovittu maksettavaksi työajan tasaamislisän erotusta taannehtivasti vuodesta 1995 alkaen. Työntekijät olivat siten saaneen työnseisauksilla aikaan sen, että työnantaja oli suostunut noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä komponenttiosaston työntekijöihin.

Edellä mainitun 9.10.1998 toimeenpannun lakon syynä oli ollut työnantajan menettely työajan tasaamislisää koskevassa asiassa. Komponenttiosaston työntekijöiden lakkojen syynä olivat olleet osaston työntekijöiden palkkaukseen liittyneet erimielisyydet. Muihin kuin palkkausta koskeviin kysymyksiin ei lakoilla ollut pyritty vaikuttamaan.

Työnseisausten sijasta oikea menettely olisi ollut kanteen nostaminen työnantajaa vastaan työtuomioistuimessa. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet näin menetelleet, joten työnseisausten voitiin katsoa olleen työehtosopimuslain vastaisia ja siten laittomia. Hyvityssakkojen määrää arvioitaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon, että työnantaja oli useamman vuoden ajan antanut aihetta työntekijöiden mielenilmaukseen.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli 1 350.

Perusteet työntekijäliiton osalta

Kysymys oli ollut kolmesta erillisestä työnseisauksesta, jotka olivat olleet ajallisesti hyvin rajoitettuja eli kestäneet yhden vuorokauden. Metallityöväen Liitto oli jokaisen työnseisauksen johdosta ottanut välittömästi yhteyttä työntekijöihin saatuaan siihen kehotuksen työnantajaliitosta. Metallityöväen Liitto ei ollut saanut työnantajapuolelta ilmoitusta siitä, että työnantajan näkemyksen mukaan työpaikalla olisi vallinnut myös ylityökielto.

Koska kaikki työnseisaukset olivat päättyneet välittömästi tai ainakin kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun työntekijöitä oli kehotettu palauttamaan työrauha, ei Metallityöväen Liitto ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kalmar Industries Oy Ab:n komponenttiverstaan työntekijät ovat kanteessa kerrotuin tavoin ilman työnantajan lupaa 8.10.1998 pitäneet työaikana työmaakokouksen, jossa on päätetty seuraavana päivänä toimeenpantavasta lakosta. Tehdyn päätöksen mukaisesti tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa 9.10.1998 kello 6 - 24. Komponenttiverstaan työntekijät ovat myös 22.10.1998 pitäneet työaikana ilman työnantajan lupaa työmaakokouksen ja olleet tämän jälkeen kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 23.10.1998 ja 20.11.1998 kello 6 - 24. Lisäksi komponenttiverstaan työntekijät ovat työnantajan edustajien pyynnöistä huolimatta kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä 9.10. ja 24.11.1998 välisenä aikana.

Lokakuun 9. päivänä toimeenpannun lakon syyksi työntekijät ovat ilmoittaneet vaakakaraisten koneistokeskusten vuorojärjestelystä maksettavaa työajan tasaamislisää koskevan erimielisyyden. Komponenttiverstaan työntekijöiden lakkojen syyksi on puolestaan ilmoitettu osaston työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys ja palkkiopalkkajärjestelmän toimivuuteen ja mittareihin liittyvät kysymykset.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa edellä mainituissa palkkaukseen liittyvissä kysymyksissä. Ilman lupaa pidetyt työmaakokoukset sekä lakot ja ylitöistä kieltäytyminen ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä kanteessa mainittuihin työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että työtaistelutoimenpiteillä olisi tarkoitettu painostaa työnantajaa muissa kysymyksissä ja että työtaistelutoimenpiteet siten olisivat kohdistuneet kanteessa mainittuihin muihin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston tai sen edustajien ei ole edes väitetty missään vaiheessa ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi tai lopettamiseksi. Lisäksi työmaakokouksiin ja lakkoihin on muiden työntekijöiden ohella kanteessa kerrotuin tavoin osallistunut myös ammattiosaston työpaikalle asettamia luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa laiminlyönneistä ja osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin, on näin rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n edustaja on 9.10., 23.10. ja 20.11.1998 alkaneiden lakkojen jälkeen ollut puhelimitse ja telefaxin välityksellä yhteydessä Metallityöväen Liiton edustajaan ja vaatinut liitolta toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liitosta on näiden ilmoitusten jälkeen oltu yhteydessä työpaikalle ja kehotettu ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Lakot ovat näiden yhteydenottojen jälkeen päättyneet saman vuorokauden aikana. Työnantajapuolelta ei sen sijaan ole ilmoitettu Metallityöväen Liitolle ylityökiellosta, joka työnantajan näkemyksen mukaan on edellä todetuin tavoin ollut voimassa komponenttiverstaalla.

Metallityöväen Liitolla ei ole väitetty olleen etukäteen tietoa lakoista tai myöskään aihetta epäillä lakkojen toistuvan siten, että sillä olisi tällä perusteella ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin kysymyksessä olevien eri aikoina toimeenpantujen lakkojen estämiseksi. Metallityöväen Liitolla ei vallinneissa olosuhteissa ole liioin ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia saada yksittäisiä lakkoja päättymään tapahtunutta aikaisemmin. Selvittämättä on myös jäänyt, että Metallityöväen Liitolla olisi ollut aihetta epäillä ylityökiellon olemassaoloa ja tämän vuoksi syytä ryhtyä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Metallityöväen Liitto olisi syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Metallityöväen ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle 18 000 markkaa.

Metallityöväen Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Metallityöväen ammattiosasto 97 Tampere-Härmälä ry velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.