Labor court orders unions to pay fines for violating strike duties and supervision obligations during a transport strike.

Lakolla oli pyritty painostamaan työnantajapuolta suostumaan järjestelyihin, joilla voitaisiin turvata työntekijöiden asema liikennelinjojen kilpailuttamisen yhteydessä. Lakko oli kohdistunut viranhaltijoiden osalta työnjohto-oikeuteen ja työntekijöiden osalta työnjohtomääräykseen sekä molempien ryhmien osalta palkka- ja vuosilomamääräyksiin.

Ammattiosastot olivat työtaisteluun ryhtyessään rikkoneet työrauhavelvollisuutta ja pysyvää työrauhavelvollisuutta. Vastaajajärjestöt olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa tai työrauhavelvollisuutensa.

Kantaja Kunnallinen työmarkkinalaitos

Vastaajat Kunta-alan unioni ry

Kunta-alan ammattiliitto KTV ry

Helsingin yhteisjärjestö KTV ry

Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV ry

Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV ry

Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry

Liikennelaitoksen virkailijayhdistys ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessä yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1998 1999 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työnantajan yleiset oikeudet

Työnantajalla voi olla oikeus ottaa ja erottaa työntekijä sekä johtaa ja valvoa työntekoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut, että vastaajina olevat järjestöt tuomitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n, työehtosopimuslain 9 §:n ja kunnallisista työehtosopimuksista annetun lain 1 §:n nojalla maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa, Kunta-alan unioni, Kunta-alan ammattiliitto KTV, Helsingin yhteisjärjestö KTV ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 ja 2 momentissa ja työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisesta ja muut vastaajayhdistykset kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä ja 9 §:ssä sekä työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on toissijaisesti vaatinut, että mikäli jonkun yhdistyksen, jonka on ensisijaisesti katsottu rikkoneen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä mainittua työrauhavelvollisuutta, ei katsottaisi näin menetelleen, tuli yhdistys joka tapauksessa tuomita kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Pääkaupunkiseudulla oli alkanut joukkoliikenteen lakko 2.2.1998 kello 00.00. Lakko oli pysäyttänyt muun ohessa Helsingin linja-auto-, raitiovaunu- ja metroliikenteen. Helsingissä lakkoon olivat osallistuneet Helsingin kaupungin palveluksessa olevat sekä virkasuhteiset että työsuhteiset linja-auton-, raitiovaunun- ja metrojunankuljettajat.

Lakkoon osallistuvien järjestöjen julkisuuteen antaman lehdistötiedotteen sekä virallisen lakkoilmoituksen mukaan lakko oli kohdistunut pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kilpailuttamiseen ja siihen liittyvään kuljettajien työsuhdeturvaan ja palvelussuhteen ehtoihin. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijoita koskeva lakko oli kielletty, jos sillä pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin mainitun lain 2 §:n mukaisiin sopimuksenvaraisiin asioihin. Lakko oli kohdistunut asioihin, jotka eivät olleet virkaehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitettuja sopimuksenvaraisia asioita eli virkakoneiston järjestelyyn, virkasuhteen syntymiseen ja lakkaamiseen ja työnjohtamiseen. Lakko oli kohdistunut sekä viranhaltijoiden että työntekijöiden osalta voimassa olevien virka- ja työehtosopimusten palkkaus- ja vuosilomamääräyksiin. Lakko oli viranhaltijoiden osalta niin sanotun pysyvän työrauhavelvoitteen ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 9 §:n vastainen.

Kunta-alan unioni, Kunta-alan ammattiliitto KTV, Helsingin yhteisjärjestö KTV ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL eivät olleet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vaatimuksesta huolimatta millään tavoin pyrkineet estämään alayhdistystensä toimeenpaneman lakon alkamista. Järjestöt olivat näin syyllistyneet virkaehtosopimuslain ja työehtosopimuslain säännösten mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomiseen.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen palveluksessa olevista linja-autonkuljettajista 10 - 20 prosenttia kuului Liikennelaitoksen virkailijayhdistykseen ja loput Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:hen. Näistä linja-autonkuljettajista valtaosa oli viranhaltijoita ja noin 100 työsuhteista. Kaikki raitiovaununkuljettajat olivat virkasuhteisia ja heistä 10 - 20 prosenttia kuului Liikennelaitoksen virkailijayhdistykseen ja loput Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:hen. Kaikki metronkuljettajat olivat työsuhteisia ja kuuluivat pääosin joko Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:hen tai Liikennelaitoksen virkailijayhdistykseen.

Hyvityssakkojen määrää harkittaessa tuli korottavana seikkana ottaa huomioon, että työtaistelutoimenpide oli perustunut järjestöjen päätöksiin ja toteutettu erittäin nopealla aikataululla ilman työriitalaissa säädettyjen ilmoitusaikojen noudattamista. Lakolla oli ollut erittäin suuret vaikutukset pääkaupunkiseudulla, jossa useat sadattuhannet henkilöt olivat työ-, koulu-, ynnä muiden matkojen osalta riippuvaisia julkisesta liikenteestä.

KUNTA-ALAN UNIONIN, KUNTA-ALAN AMMATTILIITTO KTV:N, HELSINGIN YHTEISJÄRJESTÖ KTV:N, HELSINGIN LIIKENNELAITOKSEN AUTOHENKILÖKUNTA KTV:N JA RAITIOVAUNUHENKILÖKUNNAN YHDISTYS KTV:N YHTEINEN VASTAUS

Vaatimukset

Vastauksen antaneet yhdistykset ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan vastaajien kohtuulliset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Pääkaupunkiseudun kuntien välisen joukkoliikenteen eli niin sanotun seutuliikenteen järjestäminen oli pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n (jatkossa YTV) tehtävä. YTV oli aloittanut seutuliikenteen kilpailuttamisen vuonna 1994. Seutuliikenne oli kilpailutettu kokonaisuudessaan helmikuuhun 1996 mennessä. Kilpailuttamisessa oli aloitettu toinen tarjouskierros siten, että sen ensimmäinen tarjouskilpailu oli ratkaistu tammikuussa 1998.

Helsingin kaupungin sisäinen bussiliikenne oli hoidettu osittain Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toimesta kaupungin omana työnä ja osittain niin sanottuna sopimusliikenteenä yksityisten liikenteenharjoittajien toimesta.

YTV ja Helsingin kaupunki määrittelivät tilaajina seutuliikenteen ja kaupungin sisäisen liikenteen osalta ne linjat, joita ajettiin sekä linja-autovuorojen tiheydet ja aikataulut. Liikenteenharjoittajat hoitivat liikennettä näiden tilaajien määrittämien liikennejärjestelyjen mukaisesti. Kilpailuttaminen oli johtanut tilanteeseen, että yksittäisten linjojen liikennöinti saattoi jatkua vuodesta toiseen samanlaisena, mutta liikenteenharjoittajan vaihtuessa työntekijän työnantaja vaihtui. Liikennehenkilöstön kannalta keskeinen kilpailuttamiseen liittyvä ongelma oli tämän vuoksi työsuhdeturva. Kilpailuttaminen oli merkinnyt sitä, että kunkin tarjouskilpailun ratkeamisen jälkeen tarjouskilpailussa hävinneet liikenteenharjoittajat olivat irtisanoneet kymmenien kuljettajien työsopimukset. Vaikka osa irtisanotuista työntekijöistä oli tullut palkatuksi voittaneen liikkeenharjoittajan yritykseen, olivat työntekijöiden työsuhteet kuitenkin katkenneet.

Kun henkilöstön asema kilpailutilanteessa oli kärjistynyt vuoden 1997 keväällä, oli työmarkkinajärjestöjen ja YTV:n välillä ryhdytty selvittämään kilpailuttamisen vaikutuksia liikennehenkilöstön asemaan. Näitä neuvotteluja oli jatkettu työtaistelun alkamiseen saakka.

Työnseisauksen kohteena ja tarkoituksena oli sellaisten kilpailuttamiseen liittyvien pelisääntöjen laatiminen, jotka turvaisivat työntekijöiden aseman kilpailuttamisen yhteydessä. Kanteessa tarkoitettuihin virka- ja työehtosopimuksiin ei sisältynyt tällaisia asioita koskevia määräyksiä. Työtaistelu ei siten voinut kohdistua kunnallisen virkaehtosopimuslain tai työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla työehtosopimus- tai virkaehtosopimusmääräyksiin. Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ei siten ollut rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Päätökset työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä oli tehty paikallisyhdistysten toimesta. Kunta-alan unioni, Kunta-alan ammattiliitto KTV ja Helsingin yhteisjärjestö KTV eivät olleet käsitelleet työtaisteluasiaa päätöksentekoelimissään.

Kunta-alan unioni oli Kunta-alan ammattiliitto KTV:n ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n yhteinen neuvotteluelin, jonka tehtäviin ei kuulunut työrauha-asioiden käsittely. Se oli yksi kunta-alan pääsopijajärjestöistä, joka neuvotteli keskustason työehtosopimukset. Sen toiminta koostui käytännössä KTV:n ja KVL:n edustajien muodostaman hallituksen kokouksista ja kerran vuodessa pidettävästä järjestön kokouksesta. Yhdistyksellä ei ollut omaa toimistoa tai omaa henkilökuntaa. Valvontatehtävät ja muu toiminta kuuluivat jäsenjärjestöille eli KTV:lle ja KVL:lle. Kunta-alan unioni ei ollut työ- ja virkaehtosopimuslakien tarkoittamalla tavalla valvontavelvollinen jäsenyhdistyksiinsä nähden.

Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:n 882 jäsenestä lakossa oli ollut 450 jäsentä ja Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:n 750 jäsenestä 250 jäsentä.

KUNNALLISVIRKAMIESLIITTO KVL:N VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallisvirkamiesliitto KVL on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Perustelut

Kunnallisvirkamiesliitto KVL ei ollut ollut ennalta tietoinen työnseisauksen järjestämistä koskevasta päätöksenteosta, eikä se ollut millään tavoin ollut myötävaikuttamassa päätöksen sisältöön. Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n hallitus, jolle päätöksenteko työtaistelutoimenpiteistä kuului, ei ollut tehnyt päätöstä työnseisaukseen tai muuhunkaan järjestölliseen toimenpiteeseen ryhtymisestä. Kunnallisvirkamiesliitto KVL ei ollut myöskään antanut lupaa millekään jäsenyhdistykselleen toimenpiteisiin ryhtymisestä.

Saatuaan 31.1.1998 tiedon pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen odotettavissa olevista työnseisauksista Kunnallisvirkamiesliitto KVL oli aktiivisesti pyrkinyt niiden estämiseen lähettämällä edustajansa asian johdosta käytyihin neuvotteluihin.

Järjestörakenteessa Liikennelaitoksen virkailijayhdistyksen ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n välissä oli KVL Helsinki ry, joka oli Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n jäsenyhdistys. Liikennelaitoksen virkailijayhdistys oli sen alayhdistys. Kunnallisvirkamiesliitto KVL oli käynyt edellä tarkoitettuja neuvotteluja, mutta se ei ollut esittänyt niiden yhteydessä vaatimuksia. Kunnallisvirkamiesliitto KVL oli työtaistelun alettua kehottanut KVL Helsinkiä palauttamaan työrauhan ja valvomaan alajärjestöään. Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n hallintoa ei asian vuoksi ollut kutsuttu koolle.

LIIKENNELAITOKSEN VIRKAILIJAYHDISTYKSEN VASTAUS

Vaatimukset

Liikennelaitoksen virkailijayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Perustelut

Työnseisauksella ei ollut pyritty muuttamaan voimassa olevan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä. Työnseisaukseen oli ryhdytty, koska aiemmin hyväksytyssä sovintoehdotuksessa tarkoitetut pelisäännöt YTV:n ja Helsingin kaupungin hoitaman pääkaupunkiseudun linja-autoliikenteen kilpailuttamisen osalta olivat jääneet toteutumatta. Työtaistelutoimenpide ei ollut kohdistunut myöskään työnantajan direktio-oikeuteen.

Liikennelaitoksen virkailijayhdistyksen 380 jäsenestä lakkoon oli osallistunut noin 300.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Helsingin kaupungille on toimitettu seuraava 30.1.1998 päivätty ja muiden ohella Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:n, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:n ja Liikennelaitoksen virkailijayhdistyksen nimissä allekirjoitettu ilmoitus työnseisauksesta:

Pääkaupunkiseudun linja-autoliikennettä 14.5.1997 uhanneen työnseisauksen välttämiseksi sovittiin työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä oli kilpailuttamisen pelisääntöjen laatiminen. Keskeisenä tarkoituksena oli työntekijöiden aseman turvaaminen kilpailuttamisen yhteydessä. Neuvottelut sovittiin käytäväksi 30.9.1997 mennessä. Kun neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen ryhtyi piirisovittelija Esa Lonka sovintoesityksen mukaisesti viemään neuvotteluja eteenpäin. Nämä neuvottelut oli määrä saattaa päätökseen 30.11.1997 mennessä.

Piirisovittelijan johdolla käytyjen neuvottelujen takarajaa päätettiin jatkaa 27.01.1998 saakka. Neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina, eikä keväisen sovintoesityksen mukaisesti kilpailuttamisen pelisääntöjä YTV:n ja Helsingin kaupungin hoitamaan pääkaupunkiseudun linja-autoliikenteen kilpailuttamiseen saatu laadittua.

YTV:n ja työnantajatahojen tavoitteena näyttää olevan kalustosta, palvelujen tasosta sekä ympäristön hoidosta huolehtiminen, mutta henkilökunta halutaan jättää heitteille. Tämä ei ole mahdollista. Henkilökunta on ansainnut normaalin kohtelun myös linja-autoliikenteen kilpailutilanteessa.

Pääkaupunkiseudun kuljetusalan henkilöstö ei hyväksy sitä, että kilpailuttaminen toteutetaan henkilöstön kustannuksella. YTV:n ja työnantajatahojen kantaa vastuunsa seurauksista, joita sen toimeenpanema liikenteen kilpailuttaminen aiheuttaa. Edellytämme, että kilpailuttamisen pelisäännöt laaditaan työntekijöiden aseman turvaamiseksi.

Kuljettajien linjakohtaiset sosiaalitilat eivät ole asianmukaisesti järjestetyt. YTV:n tulee yhdessä kuntien kanssa järjestää sosiaalitilat. Edellytämme, että YTV ryhtyy toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi.

Mikäli YTV ja työnantajatahot eivät ryhdy toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi, niin liikennehenkilökunta on päättänyt aloittaa työnseisauksen maanantaina 2.2.1998 klo 00.00 siten, että maanantaina lähteviä vuoroja ei enää ajeta.

Työnseisauksen piiriin kuuluu Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan sisäinen liikenne ja YTV:n seutuliikenne.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnseisaus on alkanut ilmoituksen mukaisesti ja se jatkuu vielä jutun pääkäsittelypäivänä. Siihen osallistuu noin 3 300 pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä työskentelevää linja-auton, raitiovaunun ja metron kuljettajaa. Heistä noin 450 kuuluu jäsenenä Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:hen, 250 Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:hen ja 300 Liikennelaitoksen virkailijayhdistykseen.

Työtaistelun kohdistuminen

Lakolla on pyritty painostamaan työnantajapuolta suostumaan sellaiseen järjestelyyn, jolla voitaisiin turvata työntekijöiden asema kilpailuttamisen yhteydessä muun muassa velvoittamalla tarjouskilpailun voittanut liikennöitsijä ottamaan palvelukseensa ennen muita uusia työntekijöitä kyseisellä linjalla aiemmin työskennelleet työntekijät, mikäli he muutoin joutuisivat irtisanotuiksi. Edelleen on vaadittu, että tällaisiin työntekijöihin on sovellettava liikkeen luovutuksessa noudatettavia periaatteita niin, että tällaiset työntekijät on otettava tarjouskilpailun voittaneen yrityksen palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä.

Velvollisuus kohdella edellä todetuin tavoin palvelukseen otettavia työntekijöitä vanhoina työntekijöinä vaikuttaa heidän sellaisiin etuuksiin, jotka määräytyvät palvelusajan keston perusteella, kuten palkkaukseen ja vuosilomaan.

Lakon on edellä todetuista syistä katsottava kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä viranhaltijoiden osalta työnjohto-oikeuteen ja työntekijöiden osalta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1 luvun 5 §:n työnjohtomääräykseen sekä molempien ryhmien osalta sopimuksen palkkaja vuosilomamääräyksiin.

Ammattijärjestöjen vastuu

Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV ja Liikennelaitoksen virkailijayhdistys ovat työtaistelun toimeenpannessaan rikkoneet työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta ja sikäli kun työtaisteluun on osallistunut virkasuhteista henkilöstöä, myös kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista työrauhavelvollisuuttaan.

Kunta-alan unioni on virkaehtosopimukseen osallisena yhdistyksenä kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n nojalla velvollinen valvomaan, että sen alaiset yhdistykset ja viranhaltijat pidättäytyvät kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä. Työtuomioistuin on jo tuomiossaan nro 66 vuodelta 1993 todennut, ettei Kunta-alan unioni voi perustellusti vedota järjestön luonteeseen jäsenjärjestöjensä neuvotteluelimenä ja organisaatiotaan koskeviin seikkoihin valvontavastuusta vapautuakseen. Työtuomioistuimella ei tämänkään asian yhteydessä ole perusteita päätyä muuhun arvioon.

Kunta-alan unionin ei ole näytetty ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Mainittu järjestö on siten laiminlyönyt työehtosopimuslain ja kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Kunta-alan ammattiliitto KTV, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL ovat julkaisseet sanomalehdistössä otsikolla Joukkoliikenteen lakosta seuraavan ilmoituksen:

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kuljettajat joutuivat lakkoon maanantaiaamuna, koska toukokuusta asti käydyt neuvottelut työsuhdeturvasta kilpailuttamistilanteessa eivät johtaneet tulokseen. Kuljettajat eivät hyväksy sitä, että heidän palvelussuhdeturvansa on vaarassa joka kerta, kun linjoja kilpailutetaan. Asia on merkittävä, koska nyt ollaan luomassa pelisääntöjä vastaaviin tilanteisiin yleisimminkin.

Lakkolaiset ovat panneet tyytyväisinä merkille sen, että yleisö - jolle lakosta on kieltämättä aiheutunut paljon harmia ja ylimääräistä vaivaa on ymmärtänyt, kuinka tärkeästä asiasta nyt on kyse. Kuljettajat toivovat, että työnantajan kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen mahdollisimman nopeasti.

Ilmoituksesta on pääteltävissä, että KTV:n ja KVL:n vastaajina olevat jäsenjärjestöt ovat ryhtyneet työtaisteluun oman liittonsa tuella ja myötävaikutuksella. Lisäksi liittojen samoin kuin Helsingin yhteisjärjestö KTV:n edustajat ovat osallistuneet ennen työtaistelua ja sen aikana käytyihin neuvotteluihin, joissa on esitetty edellä todettuja vaatimuksia. KTV, KVL ja Helsingin yhteisjärjestö KTV ovat näin rikkoneet työehtosopimuslain ja kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajajärjestöt ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet kohtuullisina oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee allamainitut järjestöt maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n sekä kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoa Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle seuraavasti:

Kunta-alan unioni ry:n valvontavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa, Kunta-alan ammattiliitto KTV ry:n valvontavelvollisuuden rikkomisesta 60 000 markkaa, Helsingin yhteisjärjestö KTV ry:n valvontavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa, Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 30 000 markkaa, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 25 000 markkaa, Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry:n valvontavelvollisuuden rikkomisesta 40 000 markkaa, ja Liikennelaitoksen virkailijayhdistys ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa.

Kunta-alan unioni ry, Kunta-alan ammattiliitto KTV ry, Helsingin yhteisjärjestö KTV ry, Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV ry, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV ry, Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry ja Liikennelaitoksen virkailijayhdistys ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion julistamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet Orasmaa puheenjohtajana ja Jalanko, Virtanen, Vainio, Wetterstrand ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.