Labor court allows collective agreement pay rates if total compensation meets minimum hourly wage standards.

Kysymys siitä, oliko kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan mahdollista ja millä edellytyksillä soveltaa palkkausmuotoa, jonka mukaan palkka määräytyi sovitun prosentin mukaan laskettuna rahdin arvosta.

LAUSUNTO

Kuultavat, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry,

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välillä solmituissa vuosina 1994 - 1995 voimassa olleissa kuorma-autoalan työehtosopimuksissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

Urakkapalkat ja reissumaksu

Muuta kuin tavaralinjaliikennettä koskevat määräykset 1-4

1. Mikäli työn laatu sen sallii, ja se teknisesti on mahdollista, on työtehon ja ansion kohottamiseksi työntekijöille varattava mahdollisuus suorittaa urakkatyötä.

2. Urakkatyön hinnoittelun perusteena pidetään 30 %:n lisäystä vastaavasta työstä aikatyössä maksettavaan työkohtaiseen palkkaan.

3. Sellaisesta urakkatyöstä, jota varten kiinteää työhinnoittelua ei ole laadittu, sovitaan jo ennen työn alkamista urakkahinta, josta työntekijälle on annettava todiste, sekä välttämättömiä tietoja urakkahinnan laskemisen perusteista.

4. Urakkatyötä tehtäessä on tuntipalkka taattu.

Tavaralinjaliikenteen reissumaksu

5. Työnantajan ja työntekijän kesken voidaan sopia myöskin kertamaksusta huomioiden tällöin matkan pituus ja työhön kokeilun avulla arvioitu keskimääräinen aika. Mahdollinen ylityö on tällöin laskettava erikseen. Ellei tällaisesta kertamaksusta päästä sopimukseen, suoritetaan työ aikatyönä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

Kuorma-autonkuljettaja Kari Salmi on Marecap Trans Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle seuraavat määrät:

1. Saamatta jääneenä kuorma-autoalan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisena peruspalkkana, ilta- ja yötyölisinä sekä pyhä- ja vapaapäivätyölisinä ajalta 1.11. - 31.12.1994 12 818,65 markkaa.

2. Saamatta jääneenä kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaisena perustuntipalkkana mukaan lukien 50 prosentin ja 100 prosentin ylityöt, ilta- ja yötyölisät, sunnuntaityö- ja vapaapäivätyölisät ajalta 1. - 8.9.1995, vuosilomapalkkana ajalta 1.11.1994 - 31.3.1995, vuosilomakorvauksena ajalta 1.4. - 8.9.1995 sekä lomaltapaluurahana vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta kaikkiaan yhteensä 78 006,38 markkaa.

3. Työehtosopimuksen 12 §:n mukaisina vuosityöajan lyhennysvapaapäivinä eli niin sanottuina "pekkasina" vuodelta 1994 ja 1995 yhteensä 6 670,80 markkaa.

4. Työsopimuslain 38 §:n ja työehtosopimuksen 2 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta yhteensä 16 677 markkaa.

5. Vuosilomakorvauksena irtisanomisajalta neljää lomapäivää vastaava määrä lomapalkkasopimuksen mukaisesti eli 1 520,55 markkaa.

6. Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisena odotusajan palkkana kuudelta odotuspäivältä 2 354,40 markkaa.

7. Luottamusmiessopimuksen mukaisena vahingonkorvauksena työsuhteen lainvastaisesta purkamisesta 30 kuukauden palkkaa vastaavat 250 155 markkaa.

Salmi on lisäksi vaatinut kanteessa tarkemmin mainituin tavoin korkoa edellä mainituille määrille sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Perustelut

Salmi oli ollut Marecap Trans Oy:n palveluksessa 1.11.1994 alkaen. Työsuhde oli sovittu toistaiseksi voimassa olevaksi. Kirjalliseen 15.11.1994 päivättyyn työsopimukseen oli merkitty kohtaan Työaika "Muu: suoritekohtainen palkka" ja kohtaan Palkka "Palkan määrä: 20 prosenttia rahdista".

Marecap Trans Oy:n kuljetuksista suurin osa suuntautui ulkomaille lähinnä Venäjälle ja muihin entiseen Neuvostoliittoon kuuluneisiin tasavaltoihin. Salmi oli ajanut pääasiassa niin sanotussa Venäjän liikenteessä ja hänen ajonsa olivat suuntautuneet Suomesta muun muassa Tallinnaan, Pietariin, Moskovaan, Tashkentiin ja Alma-Ataan.

Salmen työsuhde oli päättynyt 8.9.1995. Hänen Venäjän viisuminsa oli umpeutunut 3.9.1995. Viisumin hankinta yhtiössä oli ollut työnantajan asiana, mutta työnjohdon kehotuksesta Salmi oli itse ennen viisuminsa umpeutumista ryhtynyt toimenpiteisiin viisumin myöntämiseksi. Salmen palattua viikon kestäneeltä lomalta 8.9.1995 työnantajan edustaja oli esittänyt hänelle yhtiön käyttämän matkatoimiston telefaxin, jonka mukaan Salmelle ei ollut saatu työnantajan kautta hankituksi voimassa olevaa viisumia. Työnantajan edustaja oli tuossa tilanteessa todennut, että koska Salmella ei ollut voimassa olevaa Venäjän viisumia, ei yhtiöllä ollut tarjota Salmelle niin paljon kotimaisia ajoja, että yhtiö voisi työllistää hänet.

Salmi oli tämän jälkeen antanut viisumiasiansa erään toisen yhtiön hoidettavaksi ja hänelle oli myönnetty viisumi 19.9.1995 siten, että viisumia oli jatkettu kuudella kuukaudella. Salmi oli tämän jälkeen ilmoittanut Marecap Trans Oy:lle olevansa valmis tulemaan yhtiöön työhön. Samassa yhteydessä Salmi oli ilmoittanut työnantajan edustajalle, että työnantajan tulisi maksaa hänelle takautuvasti työehtosopimuksen mukaan kuuluva täysi palkka ja vaatinut palkan korjaamista vastedeskin työehtosopimuksen mukaisesti. Salmi oli jo aikaisemmin työsuhteensa aikana kirjallisesti esittänyt työnantajalle, että kaikkien työntekijöiden työsuhteissa tulisi noudattaa työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut palauttamaan Salmen työsuhdetta eikä korjaamaan hänen palkkaansa takautuvasti.

Edellä esitetyt vaatimuskohdat 1 ja 2 perustuivat siihen, että vaikka Salmi oli sopinut kirjallisesti tekevänsä työtä suoritekohtainen palkka periaatteella, jolla tarkoitettiin kuorma-autoalan työehtosopimuksen 9 §:n mukaista urakkapalkkaa, oli urakkapalkka jäänyt kuitenkin pienemmäksi kuin työehtosopimuksen mukainen normaali minimituntipalkka. Työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan mukaan urakkatyötä tehtäessä oli tuntipalkka taattu. Koska Salmi ei urakkatyötä tehdessään ollut ansainnut työehtosopimuksen mukaista minimituntipalkkaa eikä päivärahoja, oli Salmella oikeus vaatia näitä erikseen.

Salmen saatavat oli laskettu siten, että pohjaksi oli otettu Salmen työaikana autossa olleet ajopiirturikiekot, joista oli saatu selville Salmen päivittäinen työtuntimäärä. Näihin työtunteihin kuului ajoajan lisäksi myös lastaus- ja purkuaikaa sekä talleilla tehtäviä huolto- ja korjaustöitä ja tarvittaessa muuallakin kuin talleilla tehtyjä huolto- ja korjaustöitä. Kaikki tällainen aika luettiin työaikaan kuuluvaksi ja siten myös ylitöitä kerryttäväksi työajaksi.

Salmella oli myös työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaisesti oikeus ilta- ja yötyölisiin ja 10 §:n 2 kohdan perusteella vapaapäivätyölisiin. Lisäksi Salmella oli oikeus työehtosopimuksen 14 §:n 5 kohdan mukaisiin sunnuntaityölisiin ja työehtosopimuksen 19 §:n mukaan laskettuun vuosilomapalkkaan ja 20 §:n mukaan laskettuun lomaltapaluurahaan. Oikeus lomakorvaukseen työsuhteen päättyessä perustui vuosilomalain 10 §:ään.

Vaatimuskohta 3 perustui siihen, ettei Salmelle ollut hänen työsuhteensa aikana eikä sen päättyessä suoritettu vuosityöajan lyhennysvapaita siten, että hän olisi saanut pitää ne vapaana tai että ne olisi maksettu hänelle työehtosopimuksen 12 §:ssä edellytetyin tavoin.

Vaatimuskohta 4 perustui siihen, että kun Salmen työsuhde oli purettu ilman työsopimuslain 43 §:n mukaista purkuperustetta tai työsopimuslain 37 §:n mukaista irtisanomisperustetta, ei Salmi ollut saanut hyväkseen hänelle työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvaa kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa.

Vaatimuskohta 5 perustui korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön ja vaatimuskohta 6 työsopimuslain 22 §:n säännöksiin.

Vaatimuskohta 7 perustui siihen, että Salmi oli toiminut työpaikkansa luottamusmiehenä. Salmella oli oikeus vaadittuun korvaukseen, koska hänen työsuhteensa oli päätetty vastoin kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 2 §:n määräyksiä ja myös vastoin luottamusmiehen työsopimuksen päättämistä koskevia työsopimuslain säännöksiä.

Salmen työ oli ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua urakkatyötä eikä sellaista työtä, että sen osalta palkkaukseen olisi voitu soveltaa työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan reissumaksua koskevia määräyksiä. Mainitun työehtosopimuskohdan mukaan työnantajan ja työntekijän kesken voitiin sopia myöskin kertamaksusta ottaen huomioon tällöin matkan pituus ja työhön kuluva kokeilun avulla arvioitu keskimääräinen aika. Työehtosopimuksen mukaan mahdollinen ylityö oli tällöin laskettava erikseen. Ellei kertamaksusta päästy sopimukseen, suoritettiin työ aikatyönä.

Edellä mainitussa työehtosopimuksen kohdassa tavaralinjaliikenteellä tarkoitettiin sellaista linjaliikennettä, joka oli säännöllisesti toistuvaa, jossa käytiin samoilla lastaus- ja purkupaikoilla ja jossa matkaan käytetty aika menoineen ja paluuineen oli keskimäärin sama. Tällainen linja voi olla esimerkiksi säännöllinen linja Helsingistä Pietariin ja takaisin, jolloin pysähdyttiin tietyillä tavaran lastaus- ja purkupaikoilla, purettiin lasti Pietarissa ja ajettiin takaisin Helsinkiin siten, että pysähdyttiin ennalta määrätyillä lastauspaikoilla ja purettiin lasti Helsingissä.

Edellä esitetyn kaltaiseen reissuun käytetty aika sekä ajokilometrit olivat etukäteen tiedossa ja siten ennakoitavissa, jolloin reissumaksun suuruudesta oli helppo sopia. Tällöinkin ylityöt oli korvattava erikseen, mikäli ne ylittivät kuorma-autoalalla vallitsevan säännöllisen työajan eli 80 työtuntia kaksiviikkoisjaksossa.

Salmen tekemä työ ei ollut ollut tällaista linjaliikennettä, sillä hän oli ajanut summittaisia keikkaluonteisia ajoja Venäjälle; milloin Moskovaan, Alma-Ataan, Tashkentiin tai Tallinnaan. Salmen ajamat keikat eivät olleet siten olleet tavaralinjaliikenteen reissuja vaan yksittäisiä keikkoja. Reissumaksusta sovittaessa oli otettava huomioon työhön kuluva kokeilun avulla arvioitu keskimääräinen aika. Tällaista kokeilua ei Salmen keikkojen osalta ollut suoritettu. Salmen keikat eivät siten olleet olleet työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettua tavaralinjaliikennettä, vaan normaaleja keikkoja, jotka kuorma-autoalalla olivat pääosin vallitsevia.

Mikäli kyse olisi tavaralinjaliikenteen reissumaksusta, siihen voitaisiin sisällyttää ilta- ja yötyö- sekä vapaatyöpäivälisät mutta ei sunnuntaityölisiä. Kysymyksessä olevana aikana voimassa olleen työaikalain 19 §:n mukaan sunnuntaityölisän sisällyttäminen peruspalkkaan ei ollut ollut mahdollista.

Reissumaksua koskevan työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti mahdollinen ylityö oli reissumaksustakin sovittaessa korvattava erikseen eli sitäkään ei voitu sisällyttää reissumaksuun.

Salmi oli sopinut kirjallisesti palkakseen 20 prosenttia rahdista. Tehty sopimus ei kuitenkaan ollut tarkoittanut sitä, että osapuolten välillä olisi sovittu työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa tarkoitetusta tavaralinjaliikenteen reissumaksusta. Salmen ajamista keikoista johtuen oli Salmen ja työnantajan sopimusta pidettävä sopimuksena urakkapalkasta työehtosopimuksen 9 §:n 1 ja 2 kohtien mukaisesti. Tuntipalkasta ei Salmen ja työnantajan välillä ollut sovittu. Koska Salmen sopimaa palkkausmuotoa oli siten pidettävä urakkapalkkana eikä hänelle ollut työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan mukaisesti maksettu minimituntipalkkaa edes urakkatöitä tehtäessä, oli Salmella oikeus työehtosopimuksen mukaiseen minimituntipalkkaan kuorma-autoalan yleissitovan työehtosopimuksen määräysten perusteella.

Päivärahoja ei myöskään voitu sisällyttää työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun tavaralinjaliikenteen reissumaksuun eikä työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun urakkamaksuun, vaan päivärahat muodostivat palkan lisäksi tulevan erillisen kulukorvauksen. Näin ollen päivärahat eivät voineet sisältyä urakkapalkkaan "20 prosenttia rahdista". Päivärahoja oli pidettävä itsenäisenä kulukorvauksena, joka oli suoritettava työntekijälle työehtosopimuksen 18 §:n mukaisesti, milloin edellytykset päivärahan maksamiselle täyttyivät.

VASTAUS

Vaatimukset

Marecap Trans Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Marecap Trans Oy on vaatinut Salmen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Kanteessa esitetystä vaatimuskohdasta 1 Marecap Trans Oy on todennut, että Salmi ei ollut työskennellyt yhtiön palveluksessa ollessaan sellaisia tuntimääriä, joiden perusteella palkkavaatimukset oli esitetty. Merkittävä osa Salmen esittämistä vaatimuksista perustui ajopiirturikiekolle jälkikäteen tehtyihin merkintöihin, joita ei ollut aikanaan ilmoitettu palkanlaskentaan. Vaatimuksia oli perusteltu myös sillä, että työajaksi oli luettu aikaa joka oli kulunut talleilla. Tällaiseen talleilla tehtävään työhön Salmella ei ollut ollut velvollisuutta osallistua.

Vaatimuskohdan 2 osalta yhtiö on todennut, että Salmi oli toiminut Marecap Trans Oy:n palveluksessa autonkuljettajana ja palkkausmuodoksi oli nimenomaisesti sovittu urakkapalkkaus. Kunkin "ajokeikan" yhteydessä Salmelle oli muodostunut huomattava määrä sellaista aikaa, jota ei ollut pidettävä työaikana. Työnantaja ei ollut antanut Salmelle ylityömääräyksiä. Työnantajan yleismääräys työpaikalla oli ollut, että työtä ei saanut ottaa vastaan väsyneenä. Urakkapalkkauksesta ja työnantajaan niin sanotussa keikkamiessuhteessa olevien autonkuljettajien lukumäärästä johtuen työntekijällä oli ollut aina halutessaan mahdollisuus vapaapäivän pitämiseen. Tällaisia vapaapäiviä Salmi oli oman ilmoituksensa mukaan pitänyt noin 10 kuukauden aikana 87 päivää, mikä ylitti selvästi työaikalain mukaisen viikkolepopäivän ja viikkolepopäivän lisäksi annettavan toisen vapaapäivän yhteismäärän.

Salmen esittämät palkkavaatimukset oli tehty jälkikäteen ja työajan määrän suhteen ne olivat selvästi virheellisiä. Palkkalaskelmat perustuivat ajatukseen, jonka mukaan ajokeikan alkamisen ja päättymisen välillä olisi suurimmalta osilta työaikaa.

Salmelle oli hänen 10 kuukautta kestäneen työsuhteensa aikana, johon oli sisältynyt normaalia vapaa-aikaa pidempi vapaa-aika, maksettu palkkaa 61 579 markkaa. Lisäksi hänelle oli maksettu suurelta osin työehtosopimuksen mukaisen tason ylittäviä päivärahoja 45 533 markkaa.

Vaatimuskohdasta 3 yhtiö on todennut, että huomioon ottaen Salmen pitämät vapaapäivät hänen säännöllinen työaikansa ei yleensä ollut ollut 40 tuntia viikossa. Salmi ei näin ollen ollut kuulunut vuosityöajan lyhentämistä koskevan työehtosopimusmääräyksen piiriin.

Vaatimuskohdista 4 ja 5 Marecap Trans Oy on todennut, että Salmen työsuhde työnantajaan oli päättynyt sen johdosta, että hänelle ei ollut myönnetty Venäjän liikenteessä vaadittavaa viisumia. Työsuhteen päättymistä koskevan keskustelun yhteydessä Salmi oli itsekin todennut, että työnantajalla ei tästä syystä ollut mahdollisuutta työllistää häntä. Salmi ei väitettynä irtisanomisaikana ollut ollut työnantajan käytettävissä. Salmella ei siten ollut oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan eikä vuosilomakorvaukseen irtisanomisajalta.

Koska Salmelle kuuluvat palkkaerät eivät olleet olleet maksamatta työsopimuslain 22 §:ssä tarkoitetuin tavoin, ei hänellä myöskään ollut oikeutta vaatimuskohdassa 6 tarkoitettuun odotusajan palkkaan.

Urakkapalkan ja reissupalkan käsitteistä Marecap Trans Oy on todennut, että tietyn kiinteän reitin ajamista esimerkiksi Helsingistä Moskovaan ei voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna urakkana. Urakkapalkkaukseen kuului olennaisesti, että työntekijällä oli työvauhdin noustessa mahdollisuus parantaa ansioitaan. Tällaista ominaisuutta ei voitu liittää autonkuljettajana toimimiseen.

Mikäli yhtiön ja Salmen välisen sopimuksen mukainen palkkausmuoto haluttiin mahduttaa keinotekoisesti johonkin työehtosopimuksen mukaiseen palkkausmuotoon, kysymykseen tuli lähinnä työehtosopimuksen mukainen reissumaksu. Puheena oleva palkkausmuoto oli nyt esillä olevassa tapauksessa ja läheisesti nyt sovittua palkkausmuotoa muistuttavassa muodossa voimassa täysin yleisesti Venäjän liikenteessä. Tällaiselle täysin vakiintuneelle käytännölle tuli Marecap Trans Oy:n näkemyksen mukaan antaa erittäin suuri painoarvo asiaa ratkaistaessa.

Väite, jonka mukaan reissumaksu voisi olla sovellettavissa ainoastaan sellaisella kuljetussektorilla, jonka toiminta perustui niin sanottuun tavaralinjaliikennelupaan, oli virheellinen. Tavaralinjaliikenne ja linjaliikenteen liikennelupa olivat poistuneet suomalaisesta liikennelupalainsäädännöstä jo pitkän aikaa sitten ja nykyisin käytössä olivat pelkästään kotimaan liikennelupa ja ulkomaan liikennelupa. Työehtosopimusta tuli tulkita sillä tavoin joustavasti, että siinä otettiin huomioon myös muualla, muun muassa liikennelupalainsäädännössä tapahtuneet muutokset.

Reissumaksu oli palkkausmuoto, jossa työnantaja ja työntekijä olivat sopineet tietystä kertaluonteisesta järjestelystä tavalla, joka sitoi molempia osapuolia. Työntekijällä oli palkanmaksun yhteydessä velvollisuus huomauttaa työnantajalle, että hänen saamansa palkka ei vastannut sitä palkkatasoa, jota hän piti oikeana, jotta reissumaksua koskeva neuvottelu voitiin käynnistää työnantajan ja työntekijän välillä uudelleen tai liikenne mahdollisesti kannattamattomana lopettaa. Ylityötä tai sunnuntaityökorotuksin erikseen korvattavaa sunnuntaityötä voi olla vain sellainen työ, johon työnantaja oli antanut erillisen määräyksen.

Se, kuinka suuren korvauksen "20 prosenttia rahdista" kussakin tapauksessa antoi, riippui luonnollisesti siitä, kuinka paljon työnantaja sai kuljetuksesta rahtituloa asiakkaalta. Ulkomaanliikenteessä täysin yleisesti käytettävän palkkausmuodon kieltäminen oli mahdotonta. Päivärahojen sisältyminen tai sisältymättä jättäminen edellä kerrotuin tavoin sovittuun korvaukseen oli asia, josta osapuolet voivat sopia. Ulkopuolisilla ei ollut mahdollisuutta esittää sellaista tulkintaa, jonka mukaan "20 prosenttia rahdista" jäi muuttumattomaksi, mutta työnantaja oli tämän prosentuaalisen palkan lisäksi velvollinen maksamaan sopimuksesta poiketen erikseen päivärahat. Alalla vallitseva alhainen katetaso huomioon ottaen työnantaja ei voinut sopia palkkausmuodosta, jossa työntekijälle maksettiin 20 prosentin suuruisen prosenttipalkan lisäksi päivärahat.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Hyvinkään käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen kuorma-autoalan työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa on määräys tavaralinjaliikenteen reissumaksusta. Millaisessa tilanteessa ja minkälaista liikennettä harjoitettaessa kyseistä työehtosopimuksen määräystä voidaan nykyisin soveltaa palkanmaksun perusteena?

2. Tuleeko, jos työtuomioistuin katsoo voivansa ottaa siihen kantaa, Salmen palkkausmuotoon soveltaa jo mainitun kuorma-autoalan työehtosopimuksen 9 §:n 1-4 kohdan määräyksiä urakkapalkasta tai 9 §:n 5 kohdan määräystä reissumaksusta vai onko kysymyksessä sellainen palkkausmuoto, josta työehtosopimuksessa ei lausuta mitään?

3. Jos kysymyksessä ei ole urakkapalkka, jolloin tuntipalkka on työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan mukaan taattu, vaan reissumaksu tai muu, työehtosopimuksessa erikseen mainitsematon palkkausmuoto, voidaanko sopia niin, että työntekijälle ei taata tuntipalkkaa eikä makseta iltatyö-, yötyö- ja vapaapäivätyölisiä. Toisin sanoen, tuleeko tällöin verrata työntekijän todellista työaikaa ja sen sijoittumista tiettyyn vuorokaudenaikaan ja vapaapäiviin sekä hänelle sen perusteella työehtosopimuksen mukaan tulevaa perustuntipalkkaa lisineen palkanmääräytymisperusteen "20 % rahdista" mukaan tulevaan palkkaan vai voidaanko sopia niin, että palkka "20 % rahdista" sisältää tuntipalkan ja lisät ja voi siis jäädä pienemmäksi kuin työntekijälle muuten työehtosopimuksen mukaan kuuluva tuntipalkka lisineen?

Jos edellä tarkoitettu palkkavertailu tulee tehtäväksi, onko se tehtävä kunkin reissun osalta erikseen vai voidaanko se tehdä kerralla pitemmältä ajanjaksolta?

4. Marecap Trans Oy on sisällyttänyt Salmelle tulevat päivärahat palkkaan "20 % rahdista" maksaen Salmelle palkkana ja päivärahoina yhteensä määrän, joka vastaa 20 prosenttia rahdista. Voidaanko näin sopia huomioon ottaen työehtosopimuksen 18 §:n määräykset päivärahasta?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle ja Autoliikenteen Työnantajaliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

LIITTOJEN LAUSUNNOT

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Työtuomioistuimen lausunnon nro 42 (L 3/97) merkitys

Työtuomioistuimen lausunnossa on vahvistettu kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkanmääräytymistä koskevien määräysten sisältö. Työtuomioistuimen lausunnossa nro 42 on siis ratkaistu myös nyt lausunnonpyynnön kohteena olevaan kertoelmassa kuvattuun tilanteeseen nähden kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkanmääräytymistä koskevien määräysten sisältö.

4. Palkan määräytyminen työehtosopimuksen mukaan

Vuosina 1995-1998 voimassa olevan työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan "työntekijän palkka määräytyy joko tunti- tai 2-viikkojakson palkkana".

2-viikkojaksopalkan lisäksi työntekijä on oikeutettu muun muassa työehtosopimuksen 10 §:n mukaisiin erillisiin lisiin, 14 §:n mukaisiin yli-, hätä- ja sunnuntaityökorvauksiin, 17 §:n mukaisiin varallaolosta maksettaviin korvauksiin, 18 §:n mukaisiin päivärahoihin ja odotusajan palkkaan.

5. Työehtosopimuksen 9 §:n urakkapalkat ja reissumaksujärjestelmä

Työehtosopimuksen 9 §:ssä on määräys urakkapalkasta, jota sovelletaan muuhun kuin tavaralinjaliikenteeseen, ja reissumaksusta, jota sovelletaan tavaralinjaliikenteeseen.

Työehtosopimuksen 9 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan "9 §:n määräyksiä sovelletaan entisten kuorma-autoliikennettä koskevien työehtosopimusten soveltamisalojen mukaisesti". Rajanveto siitä, kumpia määräyksiä sovelletaan, tehdään ennen vuonna 1980 tapahtunutta kuorma-autoliikennettä koskevien työehtosopimusten yhdistämistä olemassa olleiden kolmen kuorma-autoliikennettä koskeneen työehtosopimuksen soveltamisalojen mukaan.

Ennen työehtosopimusten yhdistämistä kuormaautoliikenteeseen sovellettiin automiesten työehtosopimusta, tavaralinjaliikenteen automiesten työehtosopimusta ja ulkomaisen tavaraliikenteen automiesten työehtosopimusta.

Tavaralinjaliikenteen automiesten työehtosopimusta sovellettiin kahden kotimaisen paikkakunnan välillä tapahtuvaan tavaralinjaliikennelupaan perustuvaan säännönmukaiseen liikenteeseen, joka tapahtui tiettyä reittiä noudattaen. Automiesten työehtosopimusta sovellettiin muuhun kotimaiseen kuorma-autoliikenteeseen kuin tavaralinjaliikenteeseen. Ulkomaanliikenteen automiesten työehtosopimusta ulkomaan liikenteeseen. Tällaista muuta liikennettä on muun muassa tilausliikenne.

Työehtosopimuksen 9 §:n 1-4 kohdissa on määräykset urakkapalkkauksesta muuta kuin tavaralinjaliikennettä varten. Ansioiden kohottamiseksi työntekijöille on varattava mahdollisuus suorittaa urakkatyötä. Urakkatyön hinnoittelun perusteena pidetään 30 %:n lisäystä vastaavasta työstä aikatyössä maksettavaan työkohtaiseen palkkaan. Urakkatyötä tehtäessä työntekijälle on tuntipalkka taattu. Urakasta saatavaa ansiota verrattaessa lasketaan ensin paljonko työntekijä olisi saanut samasta työstä aikatyönä tehtynä. Tällöin laskennassa otetaan huomioon myös lisät (esim. ilta- ja yötyölisät). Urakkapalkkauksessakin työntekijä on erikseen oikeutettu ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin.

Työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan (tavaralinjaliikenteen reissumaksu) mukaan "työnantajan ja työntekijän kesken voidaan sopia myöskin kertamaksusta huomioiden tällöin matkan pituus ja työhön kokeilun avulla arvioitu keskimääräinen aika. Mahdollinen ylityö on tällöin laskettava erikseen. Ellei tällaisesta kertamaksusta päästä sopimukseen, suoritetaan työ aikatyönä". Tavaralinjaliikenteen reissumaksuun voidaan sisällyttää muun muassa ilta- ja yötyölisät, jos työnantaja ja työntekijät niin sopivat. Sunnuntaityö- ja ylityökorvausten sisällyttämisestä tavaralinjaliikenteen reissumaksuun ei ole työehtosopimuksessa sovittu, eikä sopiminen olisi myöskään ollut sunnuntaityökorvausten osalta mahdollista, koska työaikalain sunnuntaityötä koskevat säännökset ovat pakottavia lainsäännöksiä, joista työehtosopimuksella ei voida toisin sopia.

Määräykset ovat olleet samat vuosina 1990-1995 voimassa olleissa kuorma-autoalan työehtosopimuksissa ja ovat samat myös vuosina 1995-1998 voimassa olevassa työehtosopimuksessa.

6. Lausuntopyynnön kohteena olevan liikenteen luonne ja palkan määräytyminen

Lausuntopyynnön kohteena oleva liikenne on Venäjälle suuntautuvaa ulkomaantilausliikennettä, jossa työntekijälle on maksettu palkkana 20 prosenttia rahdista.

Lausuntopyynnön kohteena olevassa liikenteessä palkka määräytyy joko työehtosopimuksen 7 §:n mukaisena aikapalkkana tai työehtosopimuksen 9 §:n mukaisena urakkapalkkana. Tavaralinjaliikenteen reissumaksua ei kyseessä olevaan liikenteeseen voida soveltaa.

Lausuntopyynnön liitteenä olevista asiakirjoista käy ilmi, että työntekijän osalta ei ole sovittu urakkapalkasta, vaan työ on ollut aikatyötä ja tällöin palkkaus määräytyy työehtosopimuksen 7ja 8 §:nmukaisena 2-viikkojakson aikatyön palkkana. Lisäksi työntekijä on oikeutettu muun muassa iltatyö-, yötyö- ja vapaapäivälisiin, odotusajan palkkaan ja ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin.

Sunnuntaityö- ja ylityökorvaukset on suoritettava erikseen, vaikka olisi sovittu muunlaisesta palkanmääräytymistavasta kuin aikapalkkauksesta.

7. Työehtosopimuksen määräyksistä toisin sopiminen

Työsuhteen ehdoista (kuten palkanmaksua ja lisiä ja korvauksia koskevista määräyksistä) ei voida sopia työehtosopimuksesta poiketen työntekijälle heikommista ehdoista. Työehtosopimus ei kuitenkaan estä sitä, että palkan määräytymisestä sovitaan toisin, kunhan sovittua palkkaustapaa noudattaen työntekijän palkkaus on vähintään sen suuruinen kuin hänelle työehtosopimuksen mukaisia palkkaustapoja noudattaen tulisi.

8. Työehtosopimuksen mukaisen palkan ja päivärahan välisestä suhteesta

Työehtosopimuksen 7 §:ssä on määräykset palkan määräytymisestä ja 8 §:ssä määräykset palkkataulukoista. Työehtosopimuksen 18 §:ssä on puolestaan määräykset päivärahoista. Kumpikin, sekä palkka että päiväraha, määräytyy oman säännöstönsä mukaisesti ja tulee maksettavaksi, kun edellytykset maksamiseen täyttyvät. Työehtosopimus ei mahdollista sitä, että toisella (esim. päivärahalla) voitaisiin korvata toisen (palkka) suorittamista.

9. Vastaukset kysymyksiin

1. kysymys

Tavaralinjaliikenteen reissumaksu voi tulla kyseeseen vain kahden kotimaisen paikkakunnan välillä tapahtuvaan tavaralinjaliikennelupaan perustuvaan säännönmukaiseen liikenteeseen, joka tapahtui tiettyä reittiä noudattaen.

2. kysymys

Lausuntopyynnön liitteenä olevista asiakirjoista käy ilmi, että työntekijän osalta ei ole sovittu urakkapalkasta siten kuin työehtosopimuksessa edellytetään sovittavan, vaan työ on ollut aikatyötä ja tällöin palkkaus määräytyy työehtosopimuksen 7 ja 8 §:n mukaisena 2-viikkojakson aikatyön palkkana. Lisäksi työntekijä on oikeutettu muun muassa iltatyö-, yötyö- ja vapaapäivälisiin, odotusajan palkkaan ja ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin.

3. kysymys

Työsuhteen ehdoista ei voida sopia työehtosopimuksesta poiketen työntekijälle heikommista ehdoista, jos palkkaustavan johdosta työntekijän palkkaus muodostuisi pienemmäksi kuin hänelle työehtosopimuksen mukaan aikapalkkana kuuluisi, kun huomioidaan lisät ja korvaukset, joihin hän on oikeutettu.

4. kysymys

Vertailu suoritetaan kaksiviikkojaksottain.

5. kysymys

Työehtosopimuksen mukaista palkkaa ei voida maksaa päivärahoina.

10. Johtopäätöksiä

Yhteenvetona edellä olevaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry toteaa, että työehtosopimusta, kuten työtuomioistuimen lausunnossa nro 42 (L 3/97) on vahvistettu, ei voida tulkita siten, että työnantaja ja työntekijä voisivat sopia palkkauksesta kertoelmassa kuvatulla tavalla, jos palkkaustavan johdosta työntekijän palkkaus muodostuisi pienemmäksi kuin hänelle työehtosopimuksen mukaan aikapalkkana kuuluisi, kun huomioidaan lisät ja korvaukset, joihin hän on oikeutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työtuomioistuimen lausunto nro 42 asiassa L 3/97

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lausuntoasian L 3/97 ratkaisussa työtuomioistuin on käytännössä vahvistanut myös nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen nähden kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkanmääräytymistä koskevien määräysten sisällön. Lausuntoasian käsittelyssä osalliset liitot olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki palkkaustavat ovat mahdollisia ja lisät ottaa palkkausjärjestelmässä huomioon, kunhan työehtosopimuksen minimiä ei aliteta. Erimielisyys liittojen välillä koski ainoastaan yli- ja sunnuntaityökorotusten huomioon ottamista palkkausjärjestelmässä.

3. Palkan määräytyminen työehtosopimuksen mukaan

Työehtosopimuksen 7 §:ssä todetaan, että työntekijän palkkaus määräytyy joko tuntitai 2-viikkojakson palkkana. Tessin 9 §:ssä on lisäksi määräyksiä urakkapalkoista ja reissumaksusta.

Työehtosopimuksessa ei ole lueteltu tyhjentävästi kaikkia mahdollisia palkkaustapoja. Tämän on työtuomioistuinkin edellä kerrotussa lausuntoasiassa vahvistanut. Käytäntö alalla on tässä suhteessa varsin kirjava. Palkka voidaan laskea työhön käytetyn ajan, työn tuloksen tai muun sovitun perusteen mukaan työsopimuslain 19 §:n mukaisesti.

Autoliikenteen Työnantajaliitto toteaa, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan palkkaus on mahdollista järjestää kaikilla tavoin edellyttäen, että kuljettajan palkka ei palkkaustavasta johtuen jää pienemmäksi kuin aikatyönä tehtynä ottamalla huomioon työehtosopimuksen mukaiset palkkaerät, lukuun ottamatta yli- ja sunnuntaityölisiä.

4. Työehtosopimuksen 9 §:n tarkoittamat urakkapalkat ja reissupalkka

Kuorma-autoalan työehtosopimukseen on vuonna 1980 otettu urakkapalkkoja ja reissumaksua koskevat määräykset, kun tuolloin automiesten, tavaralinjaliikenteen ja ulkomaan liikenteen työehtosopimukset yhdistettiin yhdeksi autoliikenteen työehtosopimukseksi. Automiesten työehtosopimus sisälsi urakkapalkkoja koskevat ja tavaralinjaliikenteen työehtosopimus reissumaksua koskevat määräykset. Mainituissa sopimuksissa em. määräykset ovatolleetsamansisältöisiä 1960-luvun alusta alkaen.

Tavaralinjaliikenteen työehtosopimusta sovellettiin aikanaan tavaralinjaliikennelupaan perustuvaan säännönmukaiseen linjaliikenteeseen. Aiemmin kotimaassa oli olemassa erilaisia liikennelupia, kuten tilausajo-, lääni- tai suoritealakohtaisia liikennelupia. Koko liikennelupajärjestelmä on 1980-90 lukujen vaihteessa muuttunut täysin. Nykyisin liikenteenharjoittajilla on vain joko kotimaan liikennelupa tai yhteisölupa. Tavaralinjaliikennelupaa ei ole ollut olemassa enää vuosiin, jonka vuoksi reissumaksua koskevilla määräyksillä ei tässä mielessä ole enää itsenäistä merkitystä. Reissumaksua sinänsä voi käyttää kaikessa liikenteessä.

Yleisen urakkatyön määritelmän mukaan työntekijän ansioiden on noustava työpanoksen nousun suhteessa. Kun autonkuljettajan työ on pääosin auton kuljettamista, ei hän voi mm. liikennesääntöjen, muiden tiellä liikkuvien ja kuormausta koskevien määräysten vuoksi itse suoraan vaikuttaa ansioittensa kehittymiseen työpanostaan nostamalla. Kun kuorma-autoalalla voi esiintyä varsinaista urakkatyötä vain poikkeuksellisesti, ei työehtosopimuksen vanhoilla urakkatyömääräyksillä ole juurikaan merkitystä. Ainoastaan jätealalla, jossa jätteiden keruu tapahtuu suppealla alueella ja jossa muun työn kuin ajamisen osuus on suuri, esim. kaupunkikiinteistöillä, urakkatyö voi olla mahdollista.

5. Vastaukset käräjäoikeuden kysymyksiin

1. Tavaralinjaliikenteen reissumaksua koskevat määräykset ovat säilyneet työehtosopimuksessa historiallisista syistä eikä tavaralinjaliikennelupaa enää ole olemassa. Reissumaksua voi nykyisin käyttää kaikessa liikenteessä.

2. Kysymyksessä ei ole työehtosopimuksen tarkoittamat urakkapalkka tai tavaralinjaliikenteen reissumaksu vaan muu työehtosopimuksessa määrittelemätön sallittu palkkaustapa.

3. Kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan palkkaus voidaan järjestää kaikilla mahdollisilla tavoilla edellyttäen, että kuljettajan palkka ei palkkaustavasta johtuen jää pienemmäksi kuin aikatyönä tehtynä ottamalla huomioon työehtosopimuksen mukaiset työajan pituuden ja sijoittelun perusteella määräytyvät palkkaerät.

4. Vertailu on tehtävä kaksiviikkojaksottain.

5. Palkkaehdot ja päivärahamääräykset ovat eri asioita eikä toisella voi korvata toista. Päivärahojen sisällyttäminen laskennallisesti myöhemmin erotettavaksi on mahdollista sovitulla tavalla määräytyvään kokonaisrahamäärään, kunhan aiemmin esitetyt periaatteet tulevat noudatetuiksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä todennut, että lausuntopyynnössä tarkoitetun kaltaista palkkaustapaa sinänsä voitiin kutsua reissumaksuksi, vaikka kysymys ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitetusta reissumaksusta. Kysymyksessä olevan kaltaisen palkkaustavan soveltaminen oli mahdollista, mutta tällöinkin palkkauksen tuli olla vähintään sen mukainen mitä työntekijälle kuuluisi suorittaa työtä aikatyönä tehtäessä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut vielä reissumaksusta, että tiettyä palkkaustapaa voitiin kutsua myös reissumaksuksi tai joksikin muuksi. Käytetyllä nimityksellä ei ollut merkitystä, kunhan työstä maksettu palkka oli vähintään yhtä suuri kuin työehtosopimuksen mukainen aikapalkka lisineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kari Salmi on Marecap Trans Oy:n palveluksessa ollessaan toiminut kuorma-autonkuljettajana pääasiassa Venäjän liikenteessä. Hänen ajonsa ovat suuntautuneet Suomesta muun muassa Pietariin, Moskovaan, Tashkentiin ja Alma-Ataan sekä Tallinnaan. Kirjallisessa työsopimuksessa Salmen työajan kohdalle on merkitty "Muu: suoritekohtainen palkka" ja palkan määräksi on sovittu 20 prosenttia rahdista.

Salmi on käräjäoikeudessa Marecap Trans Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut muun muassa saamatta jääneitä tuntipalkkoja sekä ilta- ja yötyölisiä, ylityökorvauksia, sunnuntai, -pyhäpäivä- ja vapaapäivätyökorvauksia kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset koskevat noudatetun palkkausmuodon soveltamisen edellytyksiä ja sen työehtosopimuksen mukaisuutta.

Työtuomioistuin on lausunnossaan numero TT 1997-42, jossa on ollut kysymys kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkkausmääräysten tulkinnasta, todennut muun muassa, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräyksiä sovellettaessa voidaan palkkausperusteena sopia käytettäväksi esimerkiksi päiväpalkkaa ja tähän sisällyttää ylityö- ja sunnuntaityökorvauksia lukuun ottamatta muut työehtosopimuksen mukaiset lisät sillä edellytyksellä, että näin sovittu palkka ei jää pienemmäksi kuin aikatyönä tehdystä työstä maksettava palkka mukaan luettuna työehtosopimukseen perustuvat työehtosopimuksen mukaisen työajan perusteella määräytyvät lisät. Sen sijaan yli- ja sunnuntaityöstä työehtosopimuksen mukaan maksettavia lisiä ei lausunnossa todetun mukaan voida sisällyttää sovittuun päiväpalkkaan.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen määräykset sinänsä eivät estä sopimasta muunkinlaisesta palkkausmuodosta kuin mitä työehtosopimuksessa nimenomaan on mainittu. Jos tällaisesta muusta palkkausmuodosta sovitaan, tulee palkan määrältään olla kuitenkin vähintään sen suuruinen, mihin työntekijä aikapalkalla työskenneltäessä olisi oikeutettu huomioon ottaen työehtosopimuksen mukaiset lisät ja korvaukset. Edellä mainittuun työtuomioistuimen lausuntoon viitaten työehtosopimukseen osalliset liitot ovat myös olleet yhtä mieltä siitä, että sovittuun tietyllä perusteella määräytyvään palkkaan ei voida sisällyttää ylityö- tai sunnuntaityökorvauksia, vaan ne tulee aina maksaa sovitun palkan lisäksi siitä erillisenä.

Näin ollen jos työnantajan ja työntekijän välillä on sovittu muusta kuin työehtosopimuksessa nimenomaan mainitusta palkkausmuodosta, tulee tällaista palkkausmuotoa käytettäessä työntekijän ansion olla vähintään sen suuruinen kuin mihin hän olisi oikeutettu työehtosopimuksen mukaan aikapalkalla työskenneltäessä. Työntekijän palkka ei siten muuta kuin työehtosopimuksen mukaista palkkausmuotoa käytettäessä voi jäädä pienemmäksi kuin työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka työehtosopimuksen mukaisine lisineen. Edellä mainittu edellyttää työntekijän todellisuudessa tekemän työajan perusteella maksettavan palkan vertailua siihen palkkaan, joka hänelle muuta palkkausmuotoa sovellettaessa on maksettu.

Työehtosopimuksen aikapalkkaa koskevan 7 §:n mukaan työntekijän palkka määräytyy joko tunti- tai 2-viikkojakson palkkana. Työehtosopimuksen 11 §:n säännöllistä työaikaa koskevan määräyksen mukaan säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että todellisen työajan perusteella määräytyvän palkan vertailu työntekijälle maksettuun palkkaan tulee suorittaa kaksiviikkoisjaksoittain.

Edelleen työehtosopimukseen osalliset liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen mukaista palkkaa ei voida korvata päivärahalla. Sen sijaan esteitä ei ole sellaiselle menettelylle, että sovittuun korvaukseen sisällytetään työehtosopimuksen mukainen palkka ja päiväraha kunhan kokonaiskorvauksen määrä on niin suuri, että työntekijä saa vähintään työehtosopimuksen mukaisen aikapalkan lisineen ja työehtosopimuksen mukaiset päivärahat ja että palkan ja sen lisien sekä päivärahan sisältyminen kokonaiskorvaukseen ja niiden asianmukainen suorittaminen pystytään osoittamaan.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen työehtosopimuksen kysymyksessä olevien palkkamääräysten tulkinnasta esittämät kannat huomioon ottaen ei käräjäoikeudessa vireillä olevan asian ratkaisun kannalta ole tarpeen ottaa erikseen kantaa siihen kysymykseen, millaisessa tilanteessa ja millaisessa liikenteessä työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettua reissumaksua voidaan käyttää palkanmaksun perusteena.

Työtuomioistuin lausuntonaan yhtyy liittojen yhteisiin kannanottoihin.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.