Labor court fines unions and unions' local branches for violating collective agreement strike rules.

Tehtaan metalli- ja sähkötyöntekijät olivat työmaakokouksissa tekemiensä päätösten mukaisesti toimeenpanneet kaksi eri lakkoa. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitellusta toimintamallin muutoksesta, joka tulisi johtamaan yhtiön palveluksessa olevan henkilöstön vähenemiseen. Toimenpiteet olivat siten kohdistuneet työehtosopimusten määräyksiin oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä.

Metallityöntekijöiden pääluottamusmiehen ja metallityöntekijöitä edustavan ammattiosaston toimikunnan jäsenten toiminta osoitti, että he ammattiosaston edustajina olivat olleet tukemassa työntekijäpuolen toimenpiteitä ja vaatimuksia. Ammattiosasto tai sen edustajat eivät myöskään lakon edelleen jatkuessa olleet ryhtyneet sanottaviin toimenpiteisiin työrauhan pikaiseksi palauttamiseksi ja sen turvaamiseksi.

Työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisesta ja melko pitkästä kestosta huolimatta eivät sähkötyöntekijöitä edustavan ammattiosaston edustajat olleet ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan pikaiseksi palauttamiseksi työpaikalle.

Myöskään työntekijäliitot eivät olleet ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosastot täyttämään velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa ja jäsenensä noudattamaan työrauhaa.

Metallityöntekijöitä edustava ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä sähkötyöntekijöiden ammattiosasto ja molemmat työntekijäliitot valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

KANTAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry

VASTAAJAT Metallityöväen Liitto ry Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA Harjavallan metallityöväen ammattiosasto ry Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä 15.12.1997 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen välinen sopimus

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan 27.8.1997 allekirjoitettua metalliteollisuuden yleissopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa metalliteollisuuden yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 LUKU YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnjohto-oikeus

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Sähköalojen ammattiliiton välillä 15.12.1997 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on samansisältöiset määräykset kuin edelle jäljennetyssä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä allekirjoitetussa työehtosopimuksessa.

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Sähköalojen ammattiliiton sekä Harjavallan metallityöväen ammattiosaston ja Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut edellä mainittujen liittojen ja ammattiosastojen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Perusteet

Taustaa

Outokumpu Harjavalta Metals Oy oli uudistamassa toimintamalliaan keskittymällä omaan erikoisosaamiseensa ja eriyttämällä muita toimintoja verkostoksi. Yrityksen tavoitteena oli vahvistaa asemaansa kuparin ja nikkelin tuotannon huippuosaajana myös tulevaisuudessa. Metallien tuotantoa tukevat toiminnat oli tarkoitus irrottaa itsenäisiksi verkoiksi tai verkkojen ketjuiksi. Verkkomalliin oli suunniteltu siirrettäväksi energiahuolto ja kaasutuotanto, osto- ja varastotoiminnot, kunnossapito ja muita palveluita. Toimintamallin muutoksella pyrittiin parantamaan yhtiön kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä. Muutoksen tarvetta oli vauhdittanut muun muassa metallien viimeaikainen hintakehitys. Uudistus oli tarkoitus toteuttaa keväällä 1999.

Suunnitellusta toimintamallin muutoksesta oli käyty yhteistoimintaneuvotteluja. Alustavat suunnitelmat oli esitelty henkilöstölle yksiköittäin. Suunnitelma oli esitelty yhtiön yt-neuvottelukunnalle 17.9.1998, jolloin oli selvitetty seikkaperäisesti ne taloudelliset tosiasiat, joihin valmistelun aloittaminen liittyi. Yt-neuvottelukunnassa oli päätetty perustaa työryhmä valmistelemaan asiaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan henkilöstöryhmien edustajien oli määrä valita työryhmään kaksi edustajaa ja työnantajan kolme tai neljä edustajaa. Tehdyn päätöksen mukaan yt-neuvottelukunnan oli määrä toimia valmisteluprosessin ja myöhemmin tapahtuvan toteuttamisvaiheen seurantaryhmänä. Kokouksia oli sovittu pidettäväksi kahden neljän viikon välein.

Työryhmän tehtävänä oli ollut käydä keskusteluja verkottumisen vaikutuksista kaikkien niiden henkilöiden kanssa, jotka olivat verkottumisen piirissä. Työryhmän tehtävänä oli tehdä myös selvitys siitä, mikä tilanne olisi verkottumisen toteuttamisen jälkeen. Samoin työryhmän tehtävänä oli määritellä ne kriteerit, joita noudattaen pääsopimuskumppani valittaisiin. Työryhmä myös pyrki tekemään ehdotuksen pääsopimuskumppaniksi. Työryhmän työskentely oli ollut erittäin intensiivistä ja se oli kokoontunut useita kertoja viikossa.

Koko henkilöstölle suunniteltua toimintamallin muutosta oli esitelty informaatio- ja keskustelutilaisuuksissa.

Uudistuksen peruslähtökohta oli, että ketään ei irtisanota. Verkkomallin käyttöönotto merkitsi kuitenkin noin 400 henkilön siirtymistä vanhoina työntekijöinä toisten työnantajien palvelukseen. Ajatuksena oli, että kukin ammattiryhmä voisi keskittyä parhaiten oman osaamisensa kehittämiseen.

Työtaistelutoimenpiteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n Harjavallan tehtailla oli yhteensä noin 510 työntekijää, joista noin 470 oli Harjavallan metallityöväen ammattiosaston jäseniä ja noin 40 Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n jäseniä. Sekä metallialan että sähköalan työntekijät olivat 23.9.1992 kello 13.45 ryhtyneet lakkoon. Ennen lakkoon ryhtymistä työntekijät olivat pitäneet työehtosopimuksen vastaisesti ilman työnantajan lupaa työmaakokouksen, jossa oli käsitelty työnantajan verkottumista ja päätetty lakkoon ryhtymisestä. Työnantajalle oli myös ilmoitettu lakon päättyvän 28.9.1998 kello 6. Lakko olikin päättynyt ilmoituksen mukaisesti. Koska tehtaalla tehtiin työtä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, oli lakko kestänyt viisi päivää. Edellä mainittuun työmaakokoukseen oli ottanut osaa muun muassa Harjavallan metallityöväen ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies, joka myös oli tiedottanut työmaakokouksen kulusta ja päätöksestä työnantajalle.

Heti lakosta tiedon saatuaan työnantaja oli ilmoittanut Harjavallan metallityöväen ammattiosastolle, ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle kirjallisesti, että näiden pitäisi ryhtyä heti toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi. Myös Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli heti lakon alkamisesta tiedon saatuaan ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja Sähköalojen ammattiliittoon sekä kirjeitse että puhelimitse ja vaatinut niiltä toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi.

Metallityöntekijöiden pääluottamusmies oli 24.9.1998 kello 12 ilmoittanut ammattiosaston toimikunnan pitävän kokouksen kello 14. Toimikunnan kokouksen jälkeen pääluottamusmies oli tuonut työnantajalle esityksen neuvottelun pohjaksi. Pääluottamusmies oli todennut, että mikäli hän saa tyydyttävän vastauksen esitykseensä työmaakokoukselle vietäväksi, hän yhdessä ammattiosaston toimikunnan muiden jäsenten kanssa huolehtii siitä, että työt saadaan käyntiin 28.9.1998. Työnantajapuolen esitys oli tyydyttänyt työntekijöitä siinä määrin, että työt olivat käynnistyneet aamulla 28.9.1998.

Metallityöntekijöiden pääluottamusmies oli 6.11.1998 esitellyt työnantajalle ja lehdistölle omaa malliaan verkottumiselle. Perusidea ei ollut olennaisesti poikennut siitä esityksestä, jonka pääluottamusmies oli tehnyt 24.9.1998. Pääluottamusmies oli samalla pyytänyt, että asiasta neuvoteltaisiin työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä. Tämän jälkeen asiasta olikin 24.11.1998 neuvoteltu työntekijäpuolen toivomuksen mukaisesti. Työntekijäpuolen edustajina paikalla olivat olleet muun muassa metallityöntekijöiden pääluottamusmies, metallityöntekijöitä edustavan ammattiosaston puheenjohtaja ja sähköalojen työntekijöitä edustavan ammattiosaston puheenjohtaja, joka samalla toimi sähkötyöntekijöiden luottamusmiehenä. Lisäksi työntekijäpuolelta mukana oli ollut työsuojeluvaltuutettu. Neuvotteluissa kumpikin osapuoli oli esittänyt näkemyksiään, eikä työntekijäpuolen kantaa sinällään ollut kokonaan tyrmätty. Esityksessä oli ollut paljon hyvää, mutta sen toteuttaminen täydellisesti olisi ollut täysin mahdotonta.

Tämän jälkeen työnantajalle oli täysin yllätyksenä tullut kunnossapidon ja päivävuorojen työntekijöiden poistuminen työpaikalta 26.11.1998 kello 7.30. Työpaikalta oli poistunut noin 150 työntekijää. Työnantajan edustaja oli metallityöntekijöiden pääluottamusmiehen kanssa samana aamuna käydyissä keskusteluissa pyrkinyt saamaan asian hallintaan ja estämään työtaistelutoimenpiteiden laajenemisen. Työntekijät olivat samana päivänä kello 15.45 pitäneet työmaakokouksen, jonka päätös oli ollut jatkaa "ulos marssia" sekä kokoontua uuteen työmaakokoukseen 3.12.1998 kello 14 päättämään jatkotoimenpiteistä. Metallityöntekijöiden pääluottamusmies oli tapahtumia koskeneessa tiedotteessaan ilmoittanut, että 30.11.1998 kello 6 vuorot aloittavat koko tuotannon alasajon Harjavallan tehtailla ja kokoontuvat työmaakokoukseen 3.12.1998 kello 14 päättämään jatkotoimista.

Työtaistelutoimenpiteet olivat 3.12.1998 pidetyn työmaakokouksen jälkeen päättyneet siten, että koneita oli ryhdytty käynnistämään noin kello 15.

Edellä mainittuihin työtaistelutoimenpiteisiin oli osallistunut noin 470 Harjavallan metallityöväen ammattiosastoon kuuluvaa työntekijää ja noin 30 Harjavallan Sähköalantyöntekijät ry:hyn kuuluvaa työntekijää.

Välittömästi työtaistelutoimenpiteiden alettua 26.11.1998 työnantaja oli kirjallisesti vaatinut kummankin ammattiosaston puheenjohtajalta sekä metallityöntekijöiden pääluottamusmieheltä, että näiden tulisi ryhtyä heti toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi.

Ammattiosastojen ja liittojen vastuu

Harjavallan metallityöväen ammattiosaston työpaikalle asettamat luottamusmiehet olivat olleet tekemässä päätöksiä laittomiin työtaisteluihin ryhtymisestä työaikana. He olivat myös tienneet työtaistelusuunnitelmista ja toiminnallaan olleet tukemassa työntekijöiden työtaistelua. Harjavallan metallityöväen ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat osoittaneet piittaamattomuuttaan työehtosopimuksen määräyksistä ja työrauhavelvoitteen kunnioittamisesta. Myöskään Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n taholta ei ollut ryhdytty työrauhavelvoitteen edellyttämiin toimenpiteisiin työtaistelujen yhteydessä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:stä oli oltu 27.11.1998 yhteydessä sekä Metallityöväen Liittoon että Sähköalojen ammattiliittoon puhelimitse ja kirjeitse ja vaadittu liitoilta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi välittömästi. Lisäksi oli edellytetty, että liitot ryhtyisivät riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen mielen mukaisiin ratkaisuihin työn järjestämistä ja työntekijöiden työhön ottamista koskevissa asioissa. Työtaistelut olivat siten kohdistuneet työehtosopimusten osana noudatettavien yleissopimuksien työnjohto-oikeutta sekä työvoiman toimeen ottamista ja erottamista koskeviin määräyksiin.

Aiheutuneet vahingot

Työtaistelutoimenpiteistä oli työnantajalle aiheutunut noin 2 miljoonan markan suuruiset tappiot päivässä. Työtaistelut olivat olleet omiaan vaarantamaan asiakassuhteita ja huonontaneet tehtaan kuvaa toimittajana. Ajankohta työtaisteluille oli ollut alan kannalta mahdollisimman huono metalliteollisuuden kannattavuuden romahtamisen myötä. Myös koneiden seisottaminen talviaikaan oli riskialtista ja koneita erityisesti kuluttavaa. Työnantajalle aiheutuneiden tappioiden suuruus tuli ottaa huomioon hyvityssakkoja määrättäessä.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto on vastauksessaan, johon Harjavallan metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, myöntänyt, että Outokumpu Harjavalta Metals Oy:ssä oli ryhdytty työtaistelutoimenpiteisiin kanteessa kerrotulla tavalla, mutta kiistänyt liiton osalta kanteen ja vaatinut liittoon kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.

Perusteet Harjavallan metallityöväen ammattiosaston osalta

Yhtiön suunnittelema toimintamallin muutos koski noin 400 työntekijää ja toimihenkilöä, jotka oli tarkoitus siirtää toisten työnantajien palvelukseen. Ottaen huomioon siirtouhan alla olevien työntekijöiden lukumäärän suhteessa tuotantolaitoksen muuhun henkilökuntaan kysymys ei ollut henkilökunnan kannalta katsottuna vähäpätöisestä asiasta.

Metallityöntekijöiden pääluottamusmies oli yhdessä muiden luottamusmiesten kanssa vakavasti pohtinut vaihtoehtoa työnantajan esitykselle. Pääluottamusmies oli julkaissut pelastusrengas -nimellä oman vaihtoehtoisen suunnitelmansa työnantajan aikomalle verkottamiselle. Pääluottamusmies oli laskenut, että yhtiön omien sisäisten toimintojen tehokkuutta lisäämällä ja ulkopuolisten palveluiden tehokkaalla käytöllä saavutettaisiin nopeammin se säästö, jonka työnantaja aikoi toteuttaa verkottamissuunnitelmallaan.

Työntekijöillä oli ollut syytä kantaa huolta työnantajan suunnitelmien johdosta, koska työnantajan suunnitteleman muutoksen johdosta Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n työntekijöitä siirtyisi yhtiön palveluksesta uuden tai uusien työnantajien palvelukseen. Tilanne oli huolestuttanut työntekijöitä erityisesti siitä syystä, että Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n työntekijöiden työsuhteissa oli ollut historiallisista taustoista johtuen tiettyjä etuuksia, kuten lisäeläkkeet ja kuuluminen eläkesäätiöihin. Nyt syntyneessä tilanteessa työntekijät olivat kokeneet tulevaisuuden turvattomaksi, koska työnantaja ei ollut pystynyt selvittämään, millä tavalla siirtyville työntekijöille taattaisiin lisäetuuksien säilyminen uusissa työsuhteissa.

Metallityöntekijöiden pääluottamusmiehen mukaan työnantaja ei ollut ottanut asiallisesti käsiteltäväksi työntekijöiden suurella vaivalla tekemää vaihtoehtoista ehdotusta. Tämä työnantajan menettely oli johtanut kanteessa mainittuihin työtaisteluihin.

Pääluottamusmies ei millään tavoin ollut ollut työtaistelutoimenpiteiden takana. Pääluottamusmies oli työntekijöiden edessä ollut selkä seinää vastaan eli työntekijät olivat päättäneet työtaistelutoimenpiteistä. Pääluottamusmies oli jokaisessa mahdollisessa kokouksessa ja työmaakokouksessa todennut, että työtaistelutoimenpiteet olivat laittomia. Viimeksi pääluottamusmies oli todennut tämän 1.12.1998 pidetyssä metallityöntekijöiden ja sähköalan työntekijöiden edustajien ja luottamusmiesten kokouksessa.

Harjavallan metallityöväen ammattiosaston toimikunnan jäsenet eivätkä myöskään luottamusmiehet olleet osallistuneet varsinaisiin työnseisauksiin. Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 1 000.

Syyskuussa 1998 ollut työnseisaus ei saisi vaikuttaa tässä asiassa hyvityssakkojen määrään, koska siltä osin asia oli rauennut. Näin työntekijäpuoli oli ymmärtänyt tilanteen, koska työnantaja ei lakon päätyttyä ollut millään tavoin reagoinut enää asiaan.

Ammattiosastolle tuomittavan hyvityssakon määrässä edellä mainitut seikat tulisi ottaa huomioon.

Perusteet Metallityöväen Liiton osalta

Edellä esitetyillä perusteilla myös Metallityöväen Liitto katsoi, että syyskuussa ollut työnseisaus tulisi jättää tämän oikeudenkäynnin ulkopuolelle. Joka tapauksessa Metallityöväen Liitto oli täyttänyt valvontavelvollisuutensa syyskuisenkin työnseisauksen osalta eli liiton keskustoimistosta oli lähetetty ammattiosastolle vaatimukset työtaistelujen lopettamiseksi. Nämä vaatimukset olivat myös johtaneet myönteiseen lopputulokseen, koska työtaistelut olivat päättyneet 28.9.1998. Kun tilanne tämän jälkeen oli rauhoittunut, oli keskustoimistossa ymmärretty, että asia ei johda jatkotoimenpiteisiin Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n taholta.

Liitto oli myös 26.11.1998 alkaneen työtaistelun osalta tehnyt kaikkensa työtaistelun lopettamiseksi. Keskustoimistosta oli oltu yhteydessä pääluottamusmieheen 26. ja 27.11.1998. Pääluottamusmiehelle oli lisäksi toimitettu 27.11.1998 liiton puheenjohtajan ja sihteerin allekirjoittama kirje, jossa oli muistutettu työrauhavelvollisuudesta. Metallityöväen Liitosta oli myös 27.11.1998 jälkeen päivittäin oltu puhelimitse yhteydessä työpaikalle ja kehotettu palaamaan työhön. Lisäksi Metallityöväen Liiton toimitsija oli 3.12.1998 käynyt työpaikalla.

SÄHKÖALOJEN AMMATTILIITON VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähköalojen ammattiliitto on vastauksessaan, johon Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut sen hylkäämistä.

Sähköalojen ammattiliitto ja Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ovat lisäksi vaatineet Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kohdistumisesta

Työtaisteluiden syistä

Sähkötyöntekijöiden osalta yhteistoimintaneuvottelujen korostaminen työnantajan taholta oli asiaan vaikuttamatonta, koska näissä neuvotteluelimissä eivät sähkötyöntekijät olleet edustettuina. Sähkötyöntekijöillä ei työselkkauksen kannalta ollut ollut suurtakaan merkitystä, koska asiaa koskeneet neuvottelut oli käyty päätoimialan työntekijöiden toimesta. Myös poissaolot oli toteutettu metallityöntekijöiden aloitteesta. Sähkömiehet olivat kunnossapitotyöntekijöihin kuuluvina ja eri alalle järjestäytyneinä olleet sivustakatsojan asemassa.

Työtaistelutoimenpiteet ja järjestöjen vastuu

Sähköalojen ammattiliiton tai sen ammattiosaston taholta eikä myöskään näiden jäsenten taholta ollut esitetty työnantajaa kohtaan mitään vaatimuksia, eivätkä liitto ja ammattiosasto tai niiden jäsenet myöskään millään tavalla olleet tukeneet työpaikalla esitettyjä vaatimuksia. Liitto ja ammattiosasto eivät myöskään olleet kehottaneet työntekijöitä työtaisteluihin, vaan päinvastoin ne olivat kieltäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisen. Liitto ja ammattiosasto olivat myös ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.

Sähköalojen ammattiliitto oli heti työntekijöiden poissaoloista tiedon saatuaan velvoittanut ammattiosastoa ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Sama kehotus oli puhelimitse annettu liiton toimitsijoiden toimesta myös luottamusmiehelle heti, kun tämä poissaoloista tulleen tiedon jälkeen oli puhelimitse tavoitettu.

Sähköalojen ammattiliitolla ei ollut ollut aihetta epäillä toimenpiteidensä riittämättömyyttä, koska sille oli ilmoitettu ammattiosaston puheenjohtajan, joka samalla toimi luottamusmiehenä työpaikalla, ja yhden ammattiosaston toimikunnan jäsenen olevan koko ajan työssä. Liitolle oli myös ilmoitettu luottamusmiehen ryhtyneen toimenpiteisiin liiton kehotuksen johdosta. Näiden ammattiosaston edustajien toimenpiteiden johdosta työssä oli ollut myös yksi instrumentti- ja yksi sähköpäivystäjä, joten seisokkien aikana oli ollut valmius häiriöidenkin varalta. Ammattiosaston työssä olleet noin 30 jäsentä olivat jääneet pois työstä metallimiesten poistuttua työpaikalta. Tämä oli johtunut siitä, että he eivät olleet kehdanneet seisoskella työpaikalla tyhjän panttina. Koska sähkötyöntekijät toimivat kunnossapitomiehinä, ei heillä tuotannon seisoessa ollut ollut normaalia työtehtäviään. Sähkömiesten poissaolo työpaikalta oli merkinnyt työnantajalle palkkakustannusten säästöä.

Ammattiosaston puheenjohtaja oli kummankin poissaolon yhteydessä kehottanut ammattiosaston jäseniä pysymään työpaikalla ja palaamaan sinne, joten ammattiosasto oli tehnyt voitavansa työrauhavelvoitteen täyttämiseksi. Sähköalojen ammattiliitto oli työtaisteluista tiedon saatuaan ollut yhteydessä ammattiosaston edustajaan 27.11.1998 jälkeenkin tarkoituksena saattaa asia pois päiväjärjestyksestä. Näillä yhteydenotoilla oli ollut oma merkityksensä lakon päättymisen kannalta.

Sähkötyöntekijöiden luottamusmies ei ollut ollut tekemässä päätöksiä työtaisteluista eikä hän myöskään ollut ollut niitä tukemassa. Ammattiosaston ja liiton toimenpiteillä tarvittavien sähkötöiden tekeminen oli saatu varmistetuksi, eikä sähkötyöntekijöiden poissaololla ollut aiheutettu työnantajalle tappioita. Työnantaja oli itse antanut aiheen tapahtuneille työstä poistumiselle. Myös kantajan ilmoittamat tappioiden määrät olivat perustelemattomia.

Mikäli sähkötyöntekijöiden katsottaisiin syyllistyneen työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, tulisi mahdollisia seurauksia tuomittaessa ottaa huomioon heidän lukumääränsä vähäisyys sekä poissaolonsa merkityksettömyys ja ammattiosaston toimenpiteet työrauhan säilyttämiseksi.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli jonkin verran yli 150, ja myös tämä pieni jäsenmäärä tulisi ottaa huomioon mahdollisia hyvityssakkoja tuomittaessa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Outokumpu Harjavalta Metals Oy:ssä työnantaja on 17.9.1998 esitellyt yt-neuvottelukunnalle suunnitelman, jonka mukaan varsinaista metallin tuotantoa tukevat toiminnot kuten energiahuolto ja kaasutuotanto, osto- ja varastointitoiminnot ynnä muut palvelut irrotetaan itsenäisiksi verkoiksi tai verkkojen ketjuiksi. Toimenpiteen tarkoitukseksi työnantaja on ilmoittanut yhtiön kustannustehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamisen. Uuden toimintamallin käyttöönoton on ilmoitettu merkitsevän noin 400 yhtiön palveluksessa olevan henkilön siirtymistä muiden työnantajien palvelukseen. Yt-neuvottelukunnan kokouksessa on sovittu yhteisen työryhmän perustamisesta asiaa valmistelemaan. Työnantajan toimesta asia on esitelty myös koko henkilöstölle pidetyissä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksissa.

Työtaistelutoimenpiteet

Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n työntekijät ovat 23.9.1998 työaikana ilman työnantajan lupaa pitäneet kokouksen, jossa on käsitelty työnantajan suunnittelemaa toimintamallin muutosta. Vastalauseena työnantajan suunnitelmille työntekijät ovat kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti päättäneet poistua työpaikalta ja palata työhön aamulla 28.9.1998. Lakko on alkanut kokouksen jälkeen 23.9.1998 kello 13.45 ja päättynyt 28.9.1998 aamulla kello 6. Lakkoon on osallistunut noin 470 Harjavallan metallityöväen ammattiosaston jäsentä ja noin 30 Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n jäsentä.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Edellä mainitun työpaikalla 23.9.1998 pidetyn työmaakokouksen ja tämän jälkeen toimeenpantujen lakkojen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitellusta toimintamallin muutoksesta, joka tulisi johtamaan yhtiön palveluksessa olevan henkilöstön vähenemiseen. Työmaakokous ja toimeenpannut lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimusten määräyksiin oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä.

Ammattiosastojen ja liittojen vastuu

Harjavallan metallityöväen ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies on ilmoituksensa mukaan 23.9.1998 pidetyssä työmaakokouksessa todennut työehtosopimuksen olevan voimassa, minkä vuoksi työpaikalta poistuminen oli laitonta. Työnantaja on 24.9.1998 allekirjoitetulla Harjavallan metallityöväen ammattiosastolle, sen pääluottamusmiehelle ja ammattiosaston puheenjohtajalle osoittamallaan kirjeellä kehottanut ammattiosastoa viipymättä ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Pääluottamusmies on 24.9.1998 kello 14 pidetyn ammattiosaston toimikunnan kokouksen jälkeen tehnyt työnantajalle esityksen neuvottelujen pohjaksi ja todennut, että mikäli hän saa tähän tyydyttävän vastauksen työmaakokoukselle vietäväksi, hän yhdessä ammattiosaston toimikunnan jäsenten kanssa huolehtii siitä, että työt käynnistyvät 28.9.1998.

Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n puheenjohtajan, joka myös toimii ammattiosaston asettamana luottamusmiehenä työpaikalla, on ilmoitettu työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä kehottaneen ammattiosaston jäseniä pysymään työpaikalla ja palaamaan sinne. Kun työtaistelutoimenpiteet ovat kuitenkin uusiutuneet ja jatkuneet melko pitkään, olisi ammattiosaston ja sen edustajien tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan pikaiseksi palauttamiseksi työpaikalle. Laiminlyödessään ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin on Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on 23.9.1998 alkaneiden työtaistelutoimenpiteiden jälkeen ollut yhteydessä sekä Metallityöväen Liittoon että Sähköalojen ammattiliittoon ja vaatinut niiltä toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto on 23.9.1998 päivätyssä Harjavallan metallityöväen ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle osoittamassaan kirjeessä kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja töiden käynnistämiseksi ensi tilassa. Myös Sähköalojen ammattiliitto on Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n puheenjohtajalle 24.9.1998 lähettämässään kirjeessä kehottanut ammattiosastoa ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Lakon jatkumisesta huolimatta kummankaan liiton ei ole selvitetty ryhtyneen muihin toimenpiteisiin työtaistelun pikaiseksi lopettamiseksi.

Työnantajapuolelta ei ole tämän lakon päättymisen jälkeen esitetty mitään sellaisia seikkoja, joiden johdosta ammattiosastot ja työntekijäliitot olisivat perustellusti voineet päätyä siihen tulokseen, että työnantajapuoli olisi luopunut vaatimasta mahdollisia seuraamuksia toimeenpannun työtaistelun johdosta.

Myös Sähköalojen ammattiliitto on Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:lle lähettämässään 27.11.1998 päivätyssä kirjeessä kehottanut ammattiosastoa ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Tämän jälkeenkin Sähköalojen ammattiliiton edustajan on ilmoitettu olleen yhteydessä työpaikalle asian saamiseksi pois päiväjärjestyksestä. Selvitystä ei ole esitetty siitä, miten näiden yhteydenottojen yhteydessä on mahdollisesti pyritty huolehtimaan työrauhan pikaisesta palauttamisesta.

Kun työtaistelutoimenpiteet työntekijäliittojen edellä mainituista yhteydenotoista huolimatta ovat kuitenkin jatkuneet 3.12.1998 saakka, olisi liittojen tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosastot täyttämään velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa ja jäsenensä noudattamaan työrauhaa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metallityöväen Liitto, Sähköalojen ammattiliitto, Harjavallan metallityöväen ammattiosasto ja Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry ovat velvollisia korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut. Kun oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan, työtuomioistuin huomioon ottaen jutun laadun ja sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet pitää kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtyötuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Harjavallan metallityöväen ammattiosaston, Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n, Metallityöväen Liiton ja Sähköalojen ammattiliiton maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle, Harjavallan metallityöväen ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 35 000 markkaa, Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 13 000 markkaa, Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 24 000 markkaa ja Sähköalojen ammattiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto, Harjavallan metallityöväen ammattiosasto, Sähköalojen ammattiliitto ja Harjavallan Sähköalojentyöntekijät ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, Tuulensuu, Palomäki ja Raitoharju jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.