Labor court allows union interpretation that overtime allowances count toward gender pay and arrangement fund calculations.

Rahoitusalan ja siivoojien työehtosopimuksen solmineiden liittojen kesken ei ollut sovittu, mistä palkkasummasta työehtosopimuksen naispalkka- ja järjestelyvaraerä oli laskettava.

Osapuolten tarkoitusta paremmin vastaavaksi katsottu tulkinta, jonka mukaan naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskeminen oli suoritettava niin, että laskuperusteena käytettiin palkkasummaa, johon sisältyivät säännölliseltä työajalta maksetut tehtävä- ja olosuhdelisät.

KANTAJA Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ry

VASTAAJA Pankkialan Työnantajaliitto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pankkialan Työnantajaliiton ja silloisen Pankkitoimihenkilöliitto ry:n, nykyisen Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ry:n, välillä 12.12.1997 sovitussa pöytäkirjassa rahoitusalan ja siivoojien työehtosopimusten uudistamisesta vuosille 1998 1999 on naispalkka ja järjestelyvaraerän käytöstä seuraavan sisältöinen liite:

NAISPALKKA JA JÄRJESTELYVARAERÄN JAKAMINEN

Naispalkkaerän suuruus on 0,5 %. Järjestelyvaraerästä jaetaan 0,1 % jäljempänä todetulla tavalla.

Naispalkkaerä 0,5 % ja järjestelyvaraerä 0,1 % jaetaan yksityiskohtaisesti sovittavalla tavalla.

Naispalkkaerän tarkoitus on naisten palkkauksellisen aseman parantaminen. Järjestelyvaraerä 0,1 % käytetään vaativuusluokitustarkistuksiin ja uusien lisien maksamisiin tai lisien korottamisiin tai muihin tarkoituksiin.

Erien jakamisen periaatteista, menettelytavoista ja riittävien tietojen antamisesta sovitaan yrityskohtaisesti. Työnantajan on selvitettävä, että naispalkkaerä ja järjestelyvara on toteutettu tarkoituksensa ja sovitun mukaisesti. Erien jakamisesta ja toteuttamisesta laaditaan pöytäkirja, joka tiedotetaan henkilöstölle.

Erät lasketaan joulukuun 1997 kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkkasummasta. Työnantaja selvittää erien toteutuksen palkkasummavaikutuksen henkilöstölle.

Neuvottelut erien jakamisesta käydään 31.3.1998 mennessä. Palkankorotukset toteutetaan taannehtivasti 1.1.1998 lukien.

Naispalkka- ja järjestelyvaraerän jakamista koskevissa neuvotteluissa henkilöstön neuvottelijoina toimivat yrityksen pääluottamusmies tai neuvotteleva luottamusmies ja yrityksen yt-neuvottelukunnan henkilöstöjäsenten tai luottamusmiesten valitsemat lisäjäsenet.

Ellei naispalkka- ja järjestelyvaraerän jakamisen periaatteista, menettelytavoista tai riittävien tietojen antamisesta päästä yhteisymmärrykseen, korotetaan kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien toimihenkilöiden henkilökohtaista palkkaa 1.1.1998 lukien 0,6 %:lla.

Mikäli syntyy erimielisyys siitä, onko naispalkkaja järjestelyvaraerä tulopoliittisen sopimuksen ja tämän liitteen mukainen, ratkaistaan asia liittojen kesken.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että rahoitusalan ja siivoojien työehtosopimuksissa sovittu naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskeminen on suoritettava niin, että laskentaperusteena käytetään säännöllisen työajan ennakonpidätyksen alaista palkkasummaa, johon summaan sisältyvät maksetut tehtävä- ja olosuhdelisät.

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ry on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Pankkialan Työnantajaliiton korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.

Perustelut

Voimassa olevassa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu yleisen palkantarkistuksen lisäksi muun muassa järjestelyvarasta sekä nais- ja matalapalkkaeristä. Järjestelyvarasta oli sovittu seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

"Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 %:n suuruisella sopimusalakohtaisella järjestelyvaralla.

Liitot voivat sopia, että järjestelyvara tai osa siitä siirretään paikallisesti yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Erän suuruus todetaan paikallisesti yhteisesti.

Järjestelyvaran ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytettävissä olevaa järjestelyvaraa tai paikallista erää.

Mikäli järjestelyvaran tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan samalla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.

Mikäli järjestelyvaran tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne prosenttimääräisenä yleiskorotuksena." = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu myös nais- ja matalapalkkaerän laskentakaavasta. Keskusjärjestöjen toimesta oli laskettu nais- ja matalapalkkaerän kustannusvaikutus kuulekin sopimusalalle. Pankkialalle naispalkkaerän suuruudeksi oli muodostunut 0,5 prosenttia.

Yhteensä kysymyksessä oli 0,6 prosentin kustannusvaikutuksen omaava palkkaerä, joka oli osapuolten välillä sovittu laskettavaksi "joulukuun 1997 kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkkasummasta". Osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti neuvottelut erien jakamisesta oli tullut käydä maaliskuun loppuun 1998 mennessä ja sopimuksen mukaiset palkankorotukset tullut toteuttaa taannehtivasti 1.1.1998 lukien. Siltä varalta, ettei yrityskohtaisissa neuvotteluissa päästäisi sopimukseen olivat osallisliitot sopineet siitä, että mikäli naispalkka- ja järjestelyvaraerän jakamisen periaatteista, menettelytavoista tai riittävien tietojen antamisesta ei päästäisi yritystasolla yhteisymmärrykseen, korotettaisiin kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien toimihenkilöiden henkilökohtaista palkkaa 1.1.1998 lukien 0,6 prosentilla.

Ohjeistaessaan naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskemista oli Pankkialan Työnantajaliitto antanut ohjeen, jonka mukaan laskennan perusteena olevaa joulukuun 1997 palkkasummaa laskettaessa säännöllisenä työaikana maksetuista palkoista jätettiin ottamatta huomioon työehtosopimuksen mukaiset tehtävälisät ja olosuhteista aiheutuvat lisät eli lauantai-, ilta-, yö- ja vuorolisät, varallaolo-, hälytystyö- ja soittokorvaus. Työnantajan ohjeistus vastasi sitä käytäntöä, mitä liittojen välillä oli sovittu noudatettavaksi silloin kun henkilökohtaisia palkkoja korotettiin. Nyt esillä olevassa asiassa oli kuitenkin 0,6 prosentin suuruisen kustannusvaikutuksen toteuttaminen palkankorotuksena. Palkkojen korottamisen tuli tapahtua siten, että ensin joulukuun palkkasummasta, johon kuuluivat myös maksetut tehtävä- ja olosuhdelisät, laskettiin käytössä oleva rahasumma, joka sen jälkeen sijoitettiin yrityskohtaisesti sovittavalla tavalla toimihenkilöiden henkilökohtaisiin palkkoihin.

Osallisliitot olivat neuvotelleet erimielisyydestä pääsemättä asiassa yhteiseen tulkintaan. Kantajaliiton näkemyksen mukaan järjestelyvara- ja naispalkkaerä oli laskettava vähentämättömästä säännöllisen työajan palkkasummasta, joka oli maksettu työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluville toimihenkilöille joulukuussa 1997. Kun järjestelyvaran ja naispalkkaerän käytöstä oli liittojen välisissä neuvotteluissa sovittu, ei työnantajapuolen mukainen ohjeistus ollut ollut neuvotteluissa esillä eikä työnantaja ollut ehdottanut käytettäväksi mitään muutakaan sellaista palkkasummaa, josta olisi vähennetty jotakin säännöllisenä työaikana tehdystä työstä suoritettua korvausta. Mikäli naispalkka- ja järjestelyvaraerä laskettiin työnantajapuolen ohjeistuksen mukaisesti vähennetystä palkkasummasta, ei pankkialan ansiokehitys toteutunut tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa tarkoitetulla tavalla.

Osapuolten välillä sovittu henkilökohtaisen kuukausipalkan määritelmä ei soveltunut naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskentapohjan määrittelemiseen. Esillä oleva erimielisyys ei koskenut työehtosopimuksessa tarkoitettua henkilökohtaista palkkaa, vaan sitä palkkasummaa, josta naispalkka- ja järjestelyvaraerä oli sovittu laskettavaksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Asianosaisliitot olivat neuvotelleet rahoitusalan työehtosopimuksen uudistamisesta tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti marras-joulukuussa 1997. Tulopoliittinen ratkaisu oli sisältänyt yleiskorotuksen lisäksi järjestelyvaran 0,5 prosenttia. Naispalkkaeräksi keskusjärjestöt olivat määritelleet 0,5 prosenttia sekä matalapalkkaeräkäsi 0 prosenttia. Liittojen välisissä neuvotteluissa oli sovittu, että järjestelyvarasta 0,4 prosenttia toteutettiin yleiskorotuksena. Jäljelle jäävä 0,1 prosenttia käytettäisiin yrityskohtaisesti sovittavalla tavalla vaativuusluokittelutarkistuksiin, uusien lisien maksamiseen, lisien korottamiseen ja muihin tarkoituksiin.

Naispalkkaerä, jonka suuruus oli 0,5 prosenttia, sovittiin käytettäväksi yrityskohtaisesti sovittavalla tavalla naisten palkkauksellisen aseman parantamiseksi.

Edellä mainitut yrityskohtaisesti sovittavat erät, 0,5 prosenttia ja 0,1 prosenttia, laskettiin kaikkien työehtosopimuksen piiriin kuuluvien palkkasummasta. Palkkasummana oli säännöllisen työajan ennakonpidätyksenalainen palkkasumma eli rahapalkka joulukuussa 1997 ilman tehtävälisiä ja olosuhdelisiä.

Syksyn 1997 työehtosopimusneuvotteluissa Pankkialan Työnantajaliiton tavoitteena oli ollut sopia muun muassa säännöllisen viikonlopputyön mahdollistamisesta. Toimihenkilöliitto ei kuitenkaan ollut halunnut edes neuvotella asiasta tai ylipäätänsä minkäänlaisista muutoksista työehtosopimukseen. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun synnyttyä toimihenkilöliitto oli halunnut pidättäytyä tiukasti tulopoliittisen ratkaisun mukaisissa raameissa. Liiton toiminnanjohtaja oli ilmoittanut useaan kertaan, ettei liitto hyväksynyt säännöllistä viikonlopputyötä ja että työehtosopimukseen tehtäisiin mitään tekstimuutoksia tai muita tulkinnallisia muutoksia. Toiminnanjohtaja oli tehnyt selväksi, että toimihenkilöliitto neuvottelisi ainoastaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisista korotuksista, eikä työehtosopimuksesta miltään osin.

Koska toimihenkilöliiton kanta oli ollut ehdoton, oli neuvottelut käyty yksinomaan tulopoliittisen ratkaisun korotuksista. Käytännössä työehtosopimusneuvotteluissa oli käsitelty yksinomaan sitä, kuinka suuri osa järjestelyvarasta ja naispalkkaerästä jätettiin niin kutsutuksi talopotiksi eli yrityskohtaisesti sovittavaksi. Lisäksi oli neuvoteltu erien jakamisen periaatteista, menettelytavoista sekä riittävien tietojen antamisesta. Toimihenkilöliitto oli pitänyt tärkeänä, että liittojen välillä sovittaisiin siitä, ketkä yrityksissä neuvottelevat ja mitä tietoja luottamusmiehillä oli oikeus saada.

Liittojen välillä oli sovittu, että yrityskohtaiset erät laskettiin joulukuun 1997 kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkkasummasta. Sen sijaan siitä, mitä palkkasummaan laskettiin mukaan tai mitä jätettiin ulkopuolelle, ei neuvotteluissa keskusteltu. Työnantajapuolelle oli itsestään selvää, että koska toimihenkilöliitto ja sen toiminnanjohtaja olivat selvästi neuvottelujen kuluessa ilmoittaneet, etteivät he hyväksyneet minkäänlaisia teksti- tai tulkintamuutoksia työehtosopimukseen, noudatettaisiin työehtosopimuksen yhteydessä sovittuja tulkintoja sekä vanhoja käytäntöjä myös talopotin palkkasummaa laskettaessa.

Lisäksi allekirjoituspöytäkirjan laatimisen yhteydessä 4.12.1997 oli varmistettu vielä toimihenkilöliiton edustajilta, että mikään tulkinta ei muuttunut. Tämän molemmat toimihenkilöliiton edustajat olivat vahvistaneet.

Keväällä 1995 syntynyt työehtosopimusratkaisu oli sisältänyt lukuisia muutoksia työehtosopimukseen. Lisäksi oli sovittu palkantarkistuksista 1.6.1995 lukien sekä muun muassa henkilökohtaisen palkan tulkintaohjeesta. Yleiskorotuksen lisäksi liitot olivat sopineet niin kutsutun talopotin toteuttamisesta pankeissa. Talopotin suuruus oli tällöin ollut 0,5 prosenttia. Samassa yhteydessä oli sovittu, että talopotti oli käytettävä uusien työehtosopimusten 24 xy:n mukaisten pätevyyslisien myöntämiseen ja entisten korottamiseen.

Koska vuoden 1995 talopotti oli ollut varsin suuri, oli toimihenkilöliitto kokenut tärkeäksi sopia myös niistä periaatteista, joita käytettiin palkkasummaa laskettaessa sekä siitä, miten palkkapotti kohdennettiin. Lisäksi toimihenkilöliitto oli edellyttänyt määräyksiä luottamusmiehen myötämääräämisestä. Näistä kaikista seikoista oli sovittu liittojen välillä. Palkkapotin määrittämisestä ohjeet sisälsivät seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1.6.1995 TOTEUTETTAVA PALKKAPOTTI

1. SUURUUS JA PERUSPERIAATE

Palkkaryhmissä * 0,5 % laskettuna 31.5.1995 TES:n piirissä olevien palkkaryhmiin 1. - 6. sijoitettujen toimihenkilöiden toukokuun palkkasummasta.

Palkkaryhmien yläpuolella * 1,0 % laskettuna 31.5.1995 tes:n piirissä olevien palkkaryhmien yläpuolella olevien toimihenkilöiden toukokuun palkkasummasta.

Palkkasumma * Säännöllisen työajan ennakonpidätyksen alainen palkkasumma toukokuussa 1995 ilman tehtäväöisiä ja olosuhdetekijöitä (ks. allekirjoituspöytäkirja 5.2.) = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkapotti oli sovittu laskettavaksi palkkasummasta, joka ei sisältänyt tehtävälisiä eikä olosuhdetekijöitä. Lisäksi allekirjoituspöytäkirjan 5.2 kohdassa oli määräys henkilökohtaisen palkan määrittämisestä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Henkilökohtaisena kuukausi- ja tuntipalkkana pidetään toimihenkilöiden kuukausittain vakituisesti maksettavaa rahapalkkaa, joka muodostuu taulukkopalkasta, pätevyyslisistä ja muista säännöllisesti maksettavista lisistä, jotka eivät riipu työtehtävistä (tehtävälisät) tai olosuhteista (lauantai-, ilta-, yö- ja vuorolisät, varallaolo-, hälytystyöja soittokorvaus). = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuonna 1995 sovittu talopotti oli toteutettu näiden määräysten mukaisesti. Määräykset olivat yksiselitteiset, eikä niistä voinut erehtyä. Tästä talopotin laskentaperiaatteesta oli liittojen välillä vallinnut yksimielisyys.

Keskusjärjestöjen toimesta laskettu nais- ja matalapalkkaerä ei ollut kustannusvaikutuksiltaan 0,6 prosentin suuruinen. Erän suuruus oli 0,6 prosenttia, mutta kustannusvaikutusajattelua ei tulopoliittinen ratkaisu käsittänyt. Tulopoliittisessa ratkaisussa ei tähän otettu suoranaista kantaa. Sen sijaan todettiin, että järjestelyvaran ja paikallisen erän käyttöajankohta voitiin sopia siirrettäväksi, mutta siirrot eivät kuitenkaan suurentaneet käytettävissä olevaa järjestelyvaraa tai paikallista erää. Kertaluonteinen korvaus oli kuitenkin sovittavissa. Ehdotonta velvollisuutta tähän ei kuitenkaan ollut. Näin ollen oli mahdollista, että erän myöhentäminen saattoi johtaa niin sanotun kustannusvaikutuksen pienenemiseen.

Liittojen välillä ei ollut sovittu, että 0,6 prosentin kustannusvaikutuksen omaava palkkaerä laskettaisiin joulukuun 1997 kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkkasummasta. Palkkasumma ei ollut koko palkkasumma tehtäväkohtaisine ja olosuhdelisineen, eikä kustannusvaikutusajatusta tullut noudattaa siten, että jos tehtäväkohtaiset lisät ja olosuhdelisät poistuivat palkkasummasta, olisi korotuserää tullut kasvattaa. Liittojen välisissä neuvotteluissa ei missään vaiheessa ollut puhuttu kustannusvaikutuksesta. Palkkasummakäsite oli määritelty jo vuoden 1995 neuvotteluissa. Palkkasumman määräytymisen periaatteista ei liittojen välillä ole neuvoteltu eikä sovittu muutosta aikaisempaan tulkintaan. Työehtosopimuksen aikaisemmin sovittu käytäntö tuli sovellettavaksi myös uuden talopotin toteuttamisessa.

Liittojen välillä tehty sopimus siitä, että järjestelyerä sekä naispalkkaerä lasketaan palkkasummasta ilman tehtäväkohtaisia lisiä ja olosuhdetekijöitä, ei ollut tulopoliittisen kokonaisratkaisun vastainen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Pankkialan Työnantajaliitto ja silloinen Pankkitoimihenkilöliitto ovat 12.12.1997 sopineet rahoitusalan ja siivoojien työehtosopimusten uudistamisesta vuosille 1998 1999. Sopimuksessa on muun ohella sovittu 0,5 prosentin suuruisen palkkaerän käyttämisestä naisten palkkauksellisen aseman parantamiseen ja 0,1 prosentin suuruisen palkkaerän käyttämisestä vaativuusluokitustarkistuksiin ja uusien lisien maksamiseen tai lisien korottamiseen tai muihin tarkoituksiin. Edelleen sopimuksen mukaan erät lasketaan joulukuun 1997 kaikkien työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkkasummasta.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko kyseistä palkkasummaa laskettaessa otettava huomioon myös säännölliseltä työajalta maksettavat tehtävälisät ja olosuhteista aiheutuvat lisät.

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksessa sovitut palkankorotukset ovat perustuneet keskusjärjestöjen välillä vuonna 1997 solmittuun tulopoliittiseen sopimukseen. Tuossa sopimuksessa on sovittu, että yleiskorotusten lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella järjestelyvaralla, jonka käytöstä liitot voivat sopia kokonaisratkaisussa tarkemmin todetulla tavalla. Siinä tapauksessa, että järjestelyvaran käytöstä ei sovita, korotus on tullut maksaa prosenttimääräisenä yleiskorotuksena. Lisäksi keskusjärjestöt ovat sopineet naispalkkaerästä, jonka suuruudeksi ne ovat määritelleet pankkialalle 0,5 prosenttia.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa vuonna 1997 ei ole ollut tarkemmin esillä, mistä palkkasummasta naispalkkaerä tai järjestelyvaraerä lasketaan. Keskusjärjestöneuvotteluihin STTK:n edustajana osallistunut pääekonomisti on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että palkankorotuksista sovittaessa tavoitteena on ollut, että ansiotaso nousee sovitulla määrällä. Tällöin on puhuttu säännöllisen työajan ansiosta. Tarkemmin ei ollut sovittu, miten eri aloilla ja eri perusteilla maksettavat palkanlisät otetaan palkkasummaa määriteltäessä huomioon, vaan tämä on jäänyt liittojen sopimisen varaan.

Pankkialan Työnantajaliitto ja Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ovat olleet yhtä mieltä siitä, että sen palkkasumman määrittelytapa, josta naispalkkapalkka- ja järjestelyvaraerä lasketaan, ei ole ollut esillä vuoden 1997 sopimusneuvotteluissa. Pankkialan Työnantajaliitto on katsonut, että palkkasummaa laskettaessa on noudatettava niitä periaatteita, joista on sovittu liittojen välillä vuonna 1995.

Keväällä 1995 asianosaisliitot ovat solmimassaan työehtosopimuksessa sopineet muun ohella, että yleiskorotuksen lisäksi palkankorotuksiin on ollut käytettävissä yrityskohtaisesti 0,5 prosentin suuruinen palkkasumma laskettuna 31.5.1995 työehtosopimuksen piirissä olevien palkkaryhmiin 1 - 6 sijoitettujen toimihenkilöiden toukokuun palkkasummasta. Allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu, että liitot ohjeistavat 0,5 prosentin talopotin toteutuksen erikseen.

Liitot eivät kuitenkaan olleet antaneet yhteisiä soveltamisohjeita. Pankkialan Työnantajaliitto on omassa tiedotteessaan 15.5.1995 määritellyt talopotin laskemisen perusteena olevan palkkasumman säännöllisen työajan ennakonpidätyksen alaiseksi palkkasummaksi toukokuussa 1995 ilman tehtävälisiä ja olosuhdetekijöitä. Tiedotteessa on tältä osin lisäksi viitattu työehtosopimuksen allakirjoituspöytäkirjan kohtaan 5.2. Tuossa kohdassa sopijapuolet ovat sopineet tulkintaohjeesta, jonka mukaan henkilökohtaisena kuukausi- ja tuntipalkkana pidetään toimihenkilön kuukausittain vakituisesti maksettavaa rahapalkkaa, joka muodostuu taulukkopalkasta, pätevyyslisistä ja muista säännöllisesti maksettavista lisistä, jotka eivät riipu työtehtävistä (tehtävälisät) tai olosuhteista (lauantai-, ilta-, yö- ja vuorolisät, varallaolo-, hälytystyö ja soittokorvaus).

Pankkitoimihenkilöliitto oli jo ennen sopimuksen allekirjoittamista antanut 28.4.1995 luottamusmiestiedotteen edellä tarkoitetun yrityskohtaisen palkankorotuksen toteuttamisesta. Tässä tiedotteessa, joka sisällöltään muutoin on vastannut työantajaliiton tiedotetta, ei ole otettu kantaa palkkasumman määräytymistapaan.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu kantajaliiton yleissihteeri on kertonut, että käytettävissä olevan palkkasumman määräytymisestä ei ollut sovittu työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliiton tiedotteessa todetulla tavalla. Todistaja on myös kiistänyt, että työnantajaliiton tiedote olisi tullut Pankkitoimihenkilöliiton tietoon ennen kuin vuonna 1997.

Pankkialan Työnantajaliiton silloinen liittoasiamies on puolestaan todistajana kertonut, että vuoden 1995 neuvotteluissa palkankorotustekniikka oli käyty huolellisesti läpi sekä suurten neuvottelukuntien välillä että pienemmässä neuvotteluryhmässä. Työnantajapuolella oli laadittu sopimuksen mukaisesti omat soveltamisohjeet, jotka oli toimitettu Pankkitoimihenkilöliitolle luettavaksi ja tarkastettavaksi. Työnantajapuolen käsityksen mukaan ohjeet olivat näin yhteiset ja tämä seikka mainittiin myös tiedotteessa. Pankkitoimihenkilöliitto oli todistajan mukaan reklamoinut ohjeista kesäkuussa 1995, mutta tuolloin oli kysymys ylityöpalkkojen maksamisesta. Sen sijaan palkkasumman laskuperusteen osalta ei vuonna 1995 ole ollut mitään epäselvyyttä.

Edelleen mainittu liittoasiamies on kertonut, että pankkialalla maksettavat tehtäväkohtaiset lisät ovat yleensä tilapäisluonteisia. Tämän vuoksi palkankorotustekniikassa tällaiset tilapäiset lisät oli haluttu jättää pois ja henkilökohtaista palkkaa nostettiin sovitulla prosentilla. Tämän prosentin suuruutta liittojen välillä sovittaessa otettiin huomioon mikä oli tehtäväkohtaisten ja muiden lisien tilastollinen keskimääräinen vaikutus. Jos vaikutus oli esimerkiksi 10 prosenttia ja tulopoliittisen sopimuksen mukainen korotus oli 3 prosenttia, niin henkilökohtaisia palkkoja nostettiin 3,3 prosentilla.

Vuonna 1997 Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ja Pankkialan Työnantajaliitto ovat siltä varalta, että naispalkka- ja järjestelyvaraerän jakamisen periaatteista, menettelytavoista tai riittävien tietojen antamisesta ei päästä yhteisymmärrykseen, sopineet, että kaikkien työnehtosopimuksen piiriin kuuluvien toimihenkilöiden henkilökohtaista palkkaa korotetaan 1.1.1998 lukien 0,6 prosentilla. Liitot ovat yksimielisiä siitä, että tässä tilanteessa henkilökohtaisella palkalla tarkoitetaan edellä allekirjoituspöytäkirjan 5.2 kohdassa määriteltyä henkilökohtaista palkkaa.

Sopijapuolten välillä ei vuonna 1997 muutoin ole sovittu, miten kyseiset palkkaerät määräytyvät. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen valossa on jäänyt epäselväksi, onko liittojen välillä sovittu palkkasumman määräytymisen perusteista nyt esilläolevan kaltaisen tilanteen varalle myöskään vuonna 1995, jolloin liittojen keskenään sopima prosentuaalinen korotus on työnantajaliiton ohjeiden mukaan laskettu allekirjoituspöytäkirjan kohdan 5.2 mukaisesti määräytyneestä palkkasummasta. Silloisen Pankkitoimihenkilöliiton on sinänsä täytynyt tuolloin olla noudatetusta laskemistavasta tietoinen ja se on sen tosiasiallisesti hyväksynyt.

Edellä lausutulla perusteella työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta paremmin vastaavan tulkinnan, jonka mukaan työehtosopimuksessa sovittu naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskeminen on suoritettava niin, että laskuperusteena käytetään palkkasummaa, johon sisältyvät säännölliseltä työajalta maksetut tehtävä- ja olosuhdelisät.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Pankkialan Työnantajaliitolla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA saa jutun voittaessaankin vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORAn ja Pankkialan Työnantajaliiton välillä solmituissa rahoitusalan ja siivoojien työehtosopimuksissa vuodelle 1998-1999 sovittu naispalkka- ja järjestelyvaraerän laskeminen on suoritettava niin, että laskentaperusteena käytetään säännöllisen työajan ennakonpidätyksen alaista palkkasummaa, johon summaan sisältyvät maksetut tehtävä- ja olosuhdelisät.

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Sutela, Vänttinen, Palomäki ja Porttila jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.