Local agreement on average weekly hours excludes overtime premium pay rules from collective agreement.

Yhtiössä oli solmittu paikallinen sopimus työajan järjestämisestä yhtiön puolijohdetuotannossa. Erimielisyydessä oli kysymys siitä, voiko työnantaja paikallisesti sovitussa työaikajärjestelmässä teettää lisätyötä 2,5 tuntia vai 4 tuntia viikossa, ja siitä, oliko lisätyöstä maksettava yksinkertainen palkka vai määräytyikö palkka tältä ajalta viikottaista ylityötä koskevien määräysten mukaisesti.

Paikalliset sopijapuolet olivat sopineet säännöllisestä työajasta ja keskimääräisestä viikkotyöajasta. Paikallisten osapuolten oli voitu olettaa tarkoittaneen, että työehtosopimuksen keskimääräistä viikkotyöaikaa koskevat määräykset tulevat sovellettaviksi myös paikallisen sopimuksen soveltamispiirissä. Paikalliset sopijapuolet olivat voineet sopia työnantajan oikeudesta työntekijän suostumuksella teettää lisätyötä 40 viikkotuntiin saakka. Kun sopimuksessa oli nimenomaisesti sovittu säännölliseksi viikottaiseksi työajaksi 36 tuntia, työnantaja oli voinut tällaisina työviikkoina teettää lisätyötä neljä tuntia. Näyttämättä oli jäänyt, että työehtosopimuksen korotetun palkan maksamista lisätyöstä koskevaa sopimusmääräystä olisi vastoin sen sanamuotoa tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun osapuolet olivat sopineet keskimääräisestä viikkotyöajasta.

Yhtiö ei siten ollut rikkonut työehtosopimusta teettäessään teknisillä toimihenkilöillä lisätyötä enintään neljä tuntia viikossa yksinkertaisella palkalla. Näin ollen myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

KANTAJA Teknisten Liitto TL ry

VASTAAJA Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry

KUULTAVA Micronas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.9.1995 allekirjoitetussa metalliteollisuuden teknisten toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Lisätyö 1. Lisätyön käsite

Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, joka toimihenkilön suostumuksella tehdään yli sovitun työajan sen kuitenkaan ylittämättä 7 §:n 1.a. kohdan ja 8 §:n mukaisia säännöllisen työajan enimmäismääriä.

Lisätyö voi siten, poissaolotapauksia lukuun ottamatta, tulla kysymykseen vain niiden toimihenkilöiden osalta, joiden sovittu säännöllinen työaika on alle 40 tuntia viikossa.

2.Lisätyön muodot

Lisätyötä esiintyy seuraavissa muodoissa:

a.Päivittäisenä lisätyönä, tavallisesti vain 0,5 tuntia päivässä. b.Vapaapäivänä -tavallisesti enintään 2,5 tuntia, milloin lisätyötä ei lainkaan ole tehty viikon aikana tai -aina 40 tuntiin saakka viikkoa kohti, milloin toimihenkilö on viikon aikana ollut poissa työstä.

3.Sovellettaessa keskimääräistä viikkotyöaikaa, lisätyötä on se säännöllisen sovitun viikkotyöajan lisäksi tehty työ, mikä koko jakson kuluessa keskimäärin alittaa 40 tuntia viikkoa kohtia.

Milloin työtuntijärjestelmän pohjana oleva ajanjakso on niin pitkä, ettei se mahdu saman palkanmaksukauden puitteisiin, voidaan lisätyö laskea viikoittain käyttäen vertailuperusteena asianomaiselle viikolle työtuntijärjestelmässä vahvistettua säännöllistä viikkotyöaikaa.

4.Lisätyöstä maksettava palkka

Lisätyöstä maksetaan tuntiluvun mukaan korottamaton palkka ellei lisätyön korvaamisesta vastaavalla vapaalla ole sovittu. Lisätyöstä maksettava perustuntipalkka lasketaan samalla tavalla kuin ylityökorvausta laskettaessa.

Toimihenkilölle, jonka säännöllinen työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa, maksetaan kuitenkin työtuntijärjestelmän mukaisen vuorokautisen tai viikoittaisen työajan ylittävästä lisätyöstä korvaus kuten vuorokautisesta tai viikoittaisesta ylityöstä on sovittu. Lisätyö ei ole ylityötä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Ylityö

1.Ylityöksi luetaan työ, jota tehdään laissa säädettyjen säännöllisen työajan enimmäismäärien lisäksi.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kuin työaika on keskimäärin lyhyempi kuin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, ellei tässä sopimuksessa ole toisin sovittu. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että niillä Micronas Oy:n teknisillä toimihenkilöillä, joiden säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa ja joita 1.2.1997 voimaan tullut paikallinen sopimus työajan järjestämisestä yhtiön puolijohdetuotannossa koskee, voidaan teettää vain 2,5 tuntia viikossa lisätyötä, ja että yhtiön tulee korvata kyseisten teknisten toimihenkilöiden tekemä lisätyö työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 2 momentin mukaan korotettuna.

Teknisten Liitto TL on edelleen vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Teknisten Liitto TL on lisäksi vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyrityksen Micronas Oy:n teknisten toimihenkilöiden normaalisti noudattama ja sovittu säännöllinen työaika, joka oli ollut 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa, oli muutettu keskimääräiseksi 1.2.1997 voimaan tulleella paikallisella sopimuksella. Keskimääräistäminen oli järjestetty siten, että tekniset toimihenkilöt tekivät yleensä kolme 12 tunnin vuoroa viikossa ja työajan tasaamiseksi he tekivät vuorolistaan merkittyinä ajankohtina 12 tunnin vuoron viikon neljäntenä työpäivänä.

Sopimuksessa mainittiin, että keskimääräinen viikoittainen työaika määräytyi voimassa olevien työehtosopimusten mukaan. Tasoittumisajanjakson pituus oli kalenterivuosi. Sopimuksessa mainittiin myös, että teknisten toimihenkilöiden normaali säännöllinen työviikko sisälsi 7,5 tunnin työpäivät. Paikallisessa sopimuksessa oli lisäksi sovittu, että peruspalkanjakaja oli 158, joka oli sama kuin 37,5 tunnin viikkotyöajassa.

Osapuolet olivat olleet erimielisiä siitä, kuinka paljon teknisten toimihenkilöiden vapaapäivänä tehdystä työstä tuli katsoa lisätyöksi ja toisaalta siitä, tuliko lisätyö korvata yksinkertaisella palkalla vai työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 2 momentin mukaan korotettuna. Yhtiö oli korvannut teknisille toimihenkilöille heidän vapaapäivänä tekemänsä työn yksinkertaisella palkalla neljältä ensimmäiseltä tunnilta viikossa. Teknisten toimihenkilöiden mielestä lisätyötä voitiin teettää ainoastaan 2,5 tuntia viikossa ja se tuli korvata työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 2 momentin mukaan korotettuna.

Lisätyötä voitiin 37,5 viikkotunnin työaikamuodossa teettää enintään 2,5 tuntia viikkoa kohti. Myös silloin kun noudatettiin keskimääräistä työaikaa, lisätyön enimmäismäärä oli 2,5 tuntia viikkoa kohti. Työajan keskimääräistäminen ei voinut olla peruste sille, että lisätyötä voitiin teettää tasoittumisjakson puitteissa enemmän kuin voitaisiin teettää säännöllistä viisipäiväistä viikkoa noudatettaessa, jos työaikaa ei ollut muuten lyhennetty. Kun tasoittumisjakso oli pidempi kuin palkanmaksukausi, tuli lisätöitä tarkastella viikoittain. Tällöin lisätyötä voi kertyä vain 2,5 tuntia kyseisellä viikolla työtuntijärjestelmässä vahvistetun työajan päälle.

Teknisten toimihenkilöiden, jotka noudattivat 37,5 viikkotunnin työaikajärjestelmää, tekemä lisätyö tuli korvata korotettuna. Työajan keskimääräistäminen ei vaikuttanut lisätöiden korvaamisperusteeseen. Yhtiössä ei ollut myöskään sovittu eikä työehtosopimuksen mukaan olisi ollut mahdollistakaan paikallisella sopimuksella sopia siitä, että lisätyötä ei korvattaisi korotettuna kuten vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön korvaamisesta oli sovittu.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli hyväksymällä jäsenyrityksensä menettelyn ja kieltäytyessään ryhtymästä työehtosopimuksen vastaisen asiantilan poistamiseen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asiasta ei ollut päästy paikallistason eikä liittotason neuvotteluissa yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET, jonka lausumaan Micronas Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Teknisten Liitto TL:n velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Micronas Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 2 momentissa oli poikkeusmääräys, joka velvoitti työnantajan maksamaan eräässä tapauksessa lisätyöstä korotetun palkan kuten vuorokautisesta tai viikoittaisesta ylityöstä oli sovittu. Työaikajärjestely, jossa edellä tarkoitettua korotettua palkkaa lisätyöstä maksettiin, perustui 7,5 tunnin päivittäiseen ja 37,5 tunnin viikoittaiseen säännölliseen työaikaan.

Määräys oli sidoksissa työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdassa määriteltyyn teknisen toimihenkilön pääsäännön mukaiseen työaikaan, jossa työtä tehtiin päivittäin 7,5 tuntia viitenä päivänä viikossa. Työehtosopimuksen 11 §:ssä oli sovittu, että eräät arkipyhät olivat lähtökohtaisesti vapaapäiviä, mikä johti siihen, että arkipyhäviikoilla toimihenkilön työehtosopimuksen mukainen viikkotyöaika oli 37,5 tuntia lyhyempi ja työpäivien lukumäärä viittä pienempi. Työehtosopimus ei kuitenkaan tämän johdosta määritellyt mitään lukua keskimääräiseksi viikkotyöajaksi. Työehtosopimuksessa ei ollut myöskään sovittu vuosityöajasta. Lisätyöstä maksettiin normaalisti työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 1 momentin mukaan korottamaton palkka, mikä johti luonnollisesti siihen, että poikkeusmääräyksen soveltamisalaa korotetun palkan maksamisesta ei saanut tulkinnalla laajentaa velvoitetun osapuolen eli työnantajan vahingoksi.

Arkipyhäviikkoina työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika oli vapaapäivien lukumäärä kertaa 7,5 tuntia lyhyempi. Jos toimihenkilö kuitenkin työskenteli arkipyhänä ei tätä lisätyötä kirjattu ylityöluetteloon. Työehtosopimuksen mukaista ei ollut väittää, että edes pääsäännön mukaisessa 7,5/37,5 tunnin järjestelmässä olisi kiinteä 2,5 tunnin viikkolisätyökatto, koska tuo luku todellisuudessa oli työaikaa lyhentävien arkipyhien yhteismäärän työviikkoa kohden jaetun osamäärän verran keskimäärin liian pieni.

Työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdassa oli määräykset lisätyön määräytymisestä keskimääräistä viikkotyöaikaa noudatettaessa. Kohdassa oli ensin pääsääntö, joka perustui siihen, että lisätyön laskennassa koko tasoittumisjaksoa tarkasteltiin yhtä aikaa. Toisaalta työehtosopimus mahdollisti ("voidaan") lisätyön laskennassa käyttää viikkokohtaista tarkastelua, jos työajan tasoittumisjakso oli pitkä.

Lisätyön kohdistamiselle keskimääräistä viikkotyöaikaa käytettäessä ei ollut olemassa työehtosopimuksen yksiselitteistä sääntöä. "Oikean" ja tarkoituksenmukaisen laskentamenetelmän löytäminen oli vahvasti riippuvainen siitä, minkälainen käytössä oleva (usein paikalliseen sopimukseen perustuva) työaikamuoto oli, esimerkiksi vaihtelivatko säännölliset päivittäiset ja viikoittaiset työajat paljon vaiko vähän, oliko työajan tasoittaminen järjestetty päivittäisenä työajan lyhennyksenä, vaiko kokonaisina vapaapäivinä ja niin edelleen. Erilaiset vaihtoehtoiset laskentatavat samaankin työaikamuotoon sovellettuina voivat kaikki olla työehtosopimuksen mukaisia. Kysymys oli vain siitä, missä järjestyksessä ja kuinka pitkältä tarkastelujaksolta erilaiset lisä- (ja yli)työn määrään vaikuttavat seikat laskettiin. Kanteessa esitetty näkemys vain yhdestä ja kaiken lisäksi vielä väärästä lisätyön laskentamallista oli paikallisten sopimusten kirjoon nähden työehtosopimukseen perustumaton.

Micronas Oy:ssä noudatettu työaikajärjestely oli toteutettu siten, että juhannusta ja joulua lukuun ottamatta työtä tehtiin maanantaista lauantaihin arkipyhät mukaan lukien. Säännöllinen päivittäinen työaika oli 12 tuntia ja keskimääräinen viikkotyöaika kalenterivuodessa 36,1 tuntia. Työaikajärjestely oli lähes kiinteä (3 x 12 tuntia viikossa), sillä keskimääräisen työajan saavuttamiseksi toimihenkilöt joutuivat tekemään vain 1-2 "täytevuoroa" vuoden aikana. Järjestely oli sovittu toistaiseksi voimassa olevaksi eli vakinaiseksi.

Kyseinen työaikamuoto ei suinkaan ollut työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan 2 momentissa tarkoitettu 7,5 tuntia/päivä ja 37,5 tuntia/viikko -järjestely, mihin liittyi kiinteästi vapaat arkipyhät. Oli tietenkin luonnollista, että paikallisella työaikasopimuksella ei ollut sovittu eikä olisi voitukaan sopia lyhennettävän toimihenkilöiden työehtosopimuksessakin sovittua työaikaa. Tästä syystä keskimääräiseksi sovitun viikkotyöajan määrittelyssä oli pyritty mahdollisimman lähelle 37,5 tuntista työviikkoa tekevien todellista, arkipyhien lyhentämää työaikaa.

Yhtiössä sovellettu lisä- ja ylityön laskentajärjestelmä toteutti yhden mahdollisen vaihtoehdon, työviikkokohtaisesti neljä ensimmäistä vapaapäivän tuntia luettiin lisätyöksi, tämän jälkeen eli 40 viikkotunnin jälkeen kyseessä oli korotetulla palkalla korvattava viikkoylityö. Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan 2 momentin määräys vahvisti yhtiön tulkinnan työehtosopimuksen mukaisuuden. Määräyksen mukaan keskimääräistä viikkotyöaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kuin työaika on keskimäärin lyhyempi kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, ellei tässä sopimuksessa ole toisin sovittu.

Koska Micronas Oy Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyrityksenä ei ollut rikkonut työehtosopimusta, ei työnantajaliittoa voida tuomita maksamaan kantajalle vaadittua hyvityssakkoa. Kanteessa tarkoitettu asia oli viime kädessä kuitenkin siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, vaikka kanteen vahvistusvaatimus hyväksyttäisiinkin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Micronas Oy:ssä on 14.1.1997 solmittu paikallinen sopimus työajan järjestämisestä yhtiön puolijohdetuotannossa. Sopimuksen mukainen työvuorojärjestelmä koskee 12 tunnin työvuoroa tekeviä teknisiä toimihenkilöitä ja tuntipalkkaisia työntekijöitä. Säännölliseksi työajaksi on sovittu 12 tuntia kolmena päivänä viikossa. Keskimääräinen viikoittainen työaika on määräytynyt voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan, joten se on teknisillä toimihenkilöillä ollut vuonna 1997 36,1 tuntia/viikko. Tasoittumisjaksoksi on sovittu kalenterivuosi.

Erimielisyydessä on kysymys ensinnäkin siitä, voiko työnantaja tässä paikallisesti sovitussa työaikajärjestelmässä teettää lisätyötä 2,5 tuntia vai 4 tuntia viikossa. Toiseksi erimielisyyttä on siitä, onko lisätyöstä maksettava yksinkertainen palkka vai määräytyykö palkka tältä ajalta viikoittaista ylityötä koskevien määräysten mukaisesti. Yhtiö on korvannut teknisille toimihenkilöille heidän vapaapäivänään tekemän työn neljän ensimmäisen tunnin osalta viikossa lisätyönä yksinkertaisella palkalla.

Työehtosopimuksen tulkinta

Teknisten Liitto TL:n näkemyksen mukaan teknisten toimihenkilöiden säännöllistä työehtosopimuksessa sovittua työaikaa ei ole paikallisessa sopimuksessa kokonaispituudeltaan muutettu ja he myös tosiasiallisesti ovat noudattaneet työehtosopimuksen mukaista 37,5 tunnin viikkotyöaikaa. Tämän vuoksi heihin tulee liiton mukaan myös edelleen soveltaa tätä työaikamuotoa koskevia työehtosopimusmääräyksiä.

Paikalliset sopijapuolet ovat edellä todetuin tavoin sopineet säännöllisestä työajasta ja keskimääräisestä 36,1 tunnin viikkotyöajasta, joka on vastannut todellista keskimääräistä työaikaa myös 37,5 viikkotyötunnin järjestelmässä. Tuossa yhteydessä ei ole erikseen sovittu työehtosopimuksen keskimääräistä työaikaa koskevien määräysten soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä. Jos teknisillä toimihenkilöillä kuitenkin on ollut tarkoituksena työehtosopimuksesta poiketen sopia noudatettavaksi myös keskimääräiseen viikkotyöaikaan perustuvassa järjestelmässä edelleen aiemmin sovellettua työaikajärjestelmää koskevia työehtosopimusmääräyksiä, tämä olisi tullut tuoda esille paikallisesta sopimuksesta sovittaessa. Kun näin ei ole tapahtunut, osapuolten voidaan olettaa tarkoittaneen, että työehtosopimuksen keskimääräistä viikkotyöaikaa koskevat määräykset tulevat sellaisenaan sovellettaviksi myös paikallisen sopimuksen soveltamispiirissä.

Tämä tulkinta on sopusoinnussa myös työehtosopimuksen ylityömääräyksen kanssa. Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan 2 kappaleen mukaan keskimääräistä työaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kuin työaika on keskimäärin lyhyempi kuin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Teknisten Liitto TL:n vaatima tulkinta johtaisi siihen, että ylityöksi olisi luettava säännöllisten työtuntien lisäksi tehtävää työtä myös siltä osin, kuin työaika jää keskimäärin lyhyemmäksi kuin 40 tuntia viikossa.

Työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan toisessa kappaleessa korotetun palkan maksaminen lisätyöstä on määräyksen sanamuodon mukaan sidottu 7,5 tunnin päivittäiseen ja 37,5 tunnin viikoittaiseen säännölliseen työaikaan. Näyttämättä on jäänyt, että kyseistä sopimusmääräystä olisi vastoin sen sanamuotoa tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun osapuolet ovat sopineet keskimääräisestä viikkotyöajasta.

Paikallisella sopimuksella on teknisten toimihenkilöiden ja työnantajan välillä sovittu edellä todetuin tavoin 12 tunnin säännöllisestä vuorokautisesta työajasta ja keskimääräisestä viikoittaisesta työajasta kalenterivuodessa. Näin ollen työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan toisen kappaleen määräys ei tule tässä työaikajärjestelmässä sovellettavaksi. Kun paikallisten osapuolten välillä ei lisätyön korvaamisesta ole näytetty muutakaan sovitun, korvaus määräytyy työehtosopimuksen 9 §:n 4 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Micronas Oy ole rikkonut työehtosopimusta teettäessään teknisillä toimihenkilöillä lisätyötä enintään neljä tuntia viikossa yksinkertaisella palkalla. Näin ollen myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Teknisten Liitto TL on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Micronas Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 5 000 markkaa, minkä Teknisten Liitto TL on hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teknisten Liitto TL velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Micronas Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.