Finnish Labour Court dismisses union claim for fines over delayed wage payments after a prior judgment. The court ruled that no new collective bargaining is needed post-judgment. The union's failure to identify specific companies led to dismissal.

Työtuomioistuin oli tuomiollaan nro 1997-9 vahvistanut, että tuomiossa tarkoitetussa Turun kaupungin rajojen sisäpuolisessa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin kuljettajiin tuli noudattaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä. Koska kysymyksessä olevan palkkaliitteen soveltaminen mainittuun liikenteeseen oli kuitenkin katsottu tulkinnanvaraiseksi, liikenneyhtiöitä vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella samoin kuin työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen työntekijäliitto oli nostanut uuden kanteen, jossa se oli vaatinut liikenneyhtiöiden tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Hyvityssakkovaatimuksia oli perusteltu sillä, että yhtiöt olivat työtuomioistuimen tuomion jälkeen edelleen virheellisesti soveltaneet työehtosopimusta, koska tulkintaa ei ollut korjattu välittömästi tuomion antamisen jälkeen ja myös tuomion antamista edeltäneiden taannehtivien palkkasaatavien maksaminen oli viivästynyt.

Kysymyksessä olevaa liikennettä harjoittaneissa yhtiöissä ei työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen ollut näytetty esiintyneen erimielisyyksiä palkkasaatavien suorittamisesta tuomion edellyttämin tavoin. Liittojen välillä palkkasaatavien maksamisesta käytyjen keskustelujen yhteydessä työntekijäliitto ei ollut yksilöinyt yrityksiä, joita mahdolliset viivästymiset koskevat ja jotka työntekijäliiton näkemyksen mukaan olisivat menettelyllään syyllistyneet työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Kun työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen käytyjä neuvotteluja ei voitu pitää työehtosopimuksen mukaisina erimielisyysneuvotteluina ja kun asianmukaisten neuvottelujen tapahtumatta jäämisen voitiin katsoa johtuneen työntekijäliiton laiminlyönnistä, kanne jätetty tutkittavaksi ottamatta. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Aatto Heinonen Oy

Lehtisen Linja Oy

Linjaliikenne Antti Muurinen Oy

Linjaliikenne H & J Salonen Oy

Linjaliikenne V. Nyholm Oy

SL Autolinjat Oy

Tapio Leskinen Oy

Turun Citybus Oy

Turun Linja-auto Oy

Turun Linjat Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.10.1995 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

32 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neu-vottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

Pöytäkirjamerkintä:

Liitot suosittelevat seuraavien seikkojen huomioon ottamista paikallisia neuvottelusuhteita edelleen kehitettäessä:

- työehtosopimuksen määräämän neuvottelujärjestyksen eri tasoilla toimiville henkilöille, erityisesti luottamusmiehille ja työnjohtajille kuuluva vastuualue ja siihen liittyvät valtuudet työsuhdeasioissa todetaan ja niiden keskeistä merkitystä tähdennetään, - välitöntä ja nopeaa ratkaisua vaativan erimielisyyden selvittely on aloitettava heti, kun se on ilmaantunut, - työpaikoilla tapahtuneen neuvottelun tulos todetaan kussakin neuvottelun eri vaiheessa ja tärkeimmissä, periaatteellista merkitystä omaavissa asioissa saavutettu neuvottelutulos merkitään sopivalla tavalla muistiin, - uusille työntekijöille järjestetään tilaisuus osallistua systemaattiseen, yritystä ja sen työsuhdeasioita koskevaan esittelyyn.

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista osapuolten kesken edellä 1. momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Aatto Heinonen Oy:n, Lehtisen Linja Oy:n, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy:n, Linjaliikenne H & J Salonen Oy:n, Linjaliikenne V. Nyholm Oy:n, SL Autolinjat Oy:n, Tapio Leskinen Oy:n, Turun Citybus Oy:n, Turun Linja-auto Oy:n ja Turun Linjat Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton ja edellä lueteltujen yhtiöiden velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välillä oli vallinnut erimielisyys siitä, tuliko Turun kaupungin rajojen sisäpuolisessa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin linja-autonkuljettajiin soveltaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Työtuomioistuin oli 7.2.1997 antamassaan tuomiossa nro 1997-9 vahvistanut, että Turun kaupungin ja Turun linjaautoilijain osakeyhtiön (TLO) välillä 1.9.1995 solmitussa lisäsopimuksessa tarkoitetussa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa Turun kaupungin rajojen sisäpuolisessa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin kuljettajiin tuli noudattaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevan Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä. Koska työtuomioistuin kuitenkin oli pitänyt asiaa tulkinnanvaraisena, ei vastaajina olleita kysymyksessä olevaa liikennettä harjoittavia yhtiöitä eikä Autoliikenteen Työnantajaliittoa ollut tuomittu hyvityssakkoihin.

Ennen työtuomioistuimen tuomion antamista edellä mainitut yhtiöt olivat soveltaneet virheellisesti työehtosopimusta. Yhtiöt olivat myös jatkaneet työehtosopimuksen virheellistä soveltamista työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeenkin ainakin 2.5.1997 saakka.

Yhtiöt eivät myöskään olleet korjanneet työehtosopimuksen virheellistä tulkintaa ajalta ennen työtuomioistuimen tuomion antamista eikä tuomion antamisen jälkeiseltä ajalta. Ainoastaan SL Autolinjat Oy oli korjannut tulkintansa heti tuomion antamisen jälkeen, mutta mainittu yhtiökään ei ollut oikaissut menettelyään tuomiota edeltäneeltä ajalta. Kaikki kysymyksessä olevat yhtiöt olivat siten tietensä rikkoneet työehtosopimusta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli pyytänyt Autoliikenteen Työnantajaliittoa huolehtimaan siitä, että sen jäsenyritykset noudattaisivat työehtosopimusta. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin varmistuakseen siitä, että sen jäsenyritykset menettelisivät työtuomioistuimen tuomiossa vahvistetun tulkinnan mukaisesti. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto, Aatto Heinonen Oy, Lehtisen Linja Oy, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy, Linjaliikenne H & J Salonen Oy, Linjaliikenne V. Nyholm Oy, SL Autolinjat Oy, Tapio Leskinen Oy, Turun Citybus Oy, Turun Linja-auto Oy ja Turun Linjat Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja edellä mainitut yhtiöt ovat lisäksi vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Yleistä

Välittömästi sen jälkeen, kun työtuomioistuin oli 7.2.1997 antanut kanteessa tarkoitetun tuomion nro 1997-9, olivat tuomiossa tarkoitettua liikennettä harjoittaneet yhtiöt ryhtyneet tuomion edellyttämiin toimenpiteisiin.

Osa Turun linja-autoilijain osakeyhtiöön kuuluvista yhtiöistä oli koko ajan maksanut työntekijöilleen Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen mukaista palkkaa kysymyksessä olevassa taksaerokorvausperusteisessa liikenteessä. Kaikki ne yhtiöt, jotka olivat harjoittaneet kysymyksessä olevaa liikennettä, olivat myös pian työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen ryhtyneet maksamaan palkkaa liitteen mukaisesti. Osassa yhtiöitä oli palkkaliitteen mukaisia palkkoja ryhdytty maksamaan heti, eräissä seuraavien palkanmaksukausien alusta ja joissakin yhtiöissä uusien kesäaikataulujen voimaantulosta. Kaikissa yhtiöissä tämä oli tapahtunut viimeistään 28.4.1997. Osa alunperin vastaajiksi haastetuista yhtiöistä ei ollut harjoittanut mainittua liikennettä lainkaan.

Taannehtivat erät yhtiöissä oli maksettu viimeistään tammikuussa 1998. Tämä oli johtunut siitä, että kuljettajakohtainen erittelytyö oli vaatinut runsaasti käsin tehtävää työtä. Turun linjautoilijain osakeyhtiössä oli perustettu selvitystyötä varten heti työryhmä, jonka tehtävänä oli ollut etsiä jokaisesta ajosarjasta sellaiset linjaautovuorot, joita työtuomioistuimen tuomio koski.

Selvitystyötä oli vaikeuttanut se, että linjoissa oli ollut eri ajosarjat keväällä ajalla 28.4. - 31.5.1996, samoin kesällä ajalla 1.6. - 30.6. ja 1.7. - 31.7. sekä elokuussa ajalla 1.8. - 11.8. Syyskaudella 12.8. - 30.9. ja talvikaudella 1.10.1996 - 27.4.1997 oli myös ollut omat ajosarjat. Ajosarjat kuvasivat kuljettajan yhtä työrupeamaa tai työpäivää ja ajosarja koostui aikataulun mukaisista linja-autovuoroista.

Selvitystyö oli sovittu tehtäväksi TLO:ssa kaikkien yritysten osalta. TLO oli sopinut Aurasoft Oy:n kanssa siitä, että Aurasoft Oy selvittää, mitkä yhtiöt minäkin päivänä olivat ajaneet mitäkin ajosarjaa. Lisäksi oli sovittu, että Aurasoft Oy teki tietokoneohjelman kuljettajakohtaista palkanmaksua varten. Sen jälkeen kussakin yrityksessä oli pitänyt selvittää, kuka kuljettaja minäkin päivänä oli ajanut mitäkin ajosarjoja. Selvitystyön alla oli ollut yhteensä kuusi erilaista aikataulukautta, joista oli pitänyt löytää jokaiselle yritykselle kuljettajakohtainen erittely niistä tunneista tai minuuteista, jolloin kukin kuljettaja oli kunakin päivänä ajanut kysymyksessä olevaa linjaa Turun kaupungin sisällä. TLO:n toimituttaman perusselvityksen jäljiltä TLO:sta oli löytynyt 12 128 sellaista ajosarjaa, joita työtuomioistuimen päätös oli koskenut.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n yhteydenottojen jälkeen ollut yhteydessä TLO:n hallitukseen kuuluvaan toimitusjohtajaan ja kehottanut häntä huolehtimaan maksujen mahdollisimman nopeasta suorittamisesta. Selvitystyön laajuudesta johtuen taannehtivien palkkaerien maksu oli suoritettu myöhemmin, mutta kuitenkin viivytyksettä asian selvittämisen jälkeen. Kysymys ei siten ollut työehtosopimusmääräyksen noudattamatta jättämisestä tai sen tietensä rikkomisesta. Kysymys oli ollut työtuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta, johon oli viivyttelemättä ryhdytty. Työpaikoilla asiassa ei ollut ollut ongelmia, vaan työntekijät olivat ymmärtäneet laajan selvitystyön vievän oman aikansa.

Kanteessa oli kysymys työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, jonka johdosta vaadittiin hyvityssakkoja työnantajille ja työnantajaliitolle. Työehtosopimuksen 32 § edellytti, että tällaisesta asiasta käytiin erimielisyysneuvottelut. Kanteessa tarkoitetusta asiasta ei ollut käyty työehtosopimuksen mukaisia erimielisyysneuvotteluja.

Tilanne eri vastaajayhtiöiden kohdalla

Aatto Heinonen Oy

Yhtiössä oli heti 7.2.1997 alkaen maksettu palkat kanteessa vaaditulla tavalla. TLO:n tekemissä listoissa oli ilmennyt epäselvyyksiä, joita oli selvitelty luottamusmiehen kanssa yhteisymmärryksessä ja sovittu, että taannehtivat palkat, yhteensä 1 611 markkaa, maksettaisiin heti kun palkkamäärän jakautuminen kuljettajakohtaisesti olisi tiedossa ja viimeistään 31.1.1998 mennessä. Mainittu palkkamäärä jakautui 11 kuljettajan kesken.

Lehtisen Linja Oy

Lehtisen Linja Oy oli liikennöinyt ko. linjaa päivittäin toukokuussa 1996 arkena neljällä ja lauantaisin yhdellä kuljettajalla, kesä-syyskuussa arkena kolmella ja lauantaisin yhdellä kuljettajalla. Loka-joulukuussa yhtiöllä ei ollut ollut ajoja lainkaan. Tammi-maaliskuussa 1997 yhtiöllä oli ollut vähän uutta ajoa. Yhtiö oli maksanut uuden työvuorojakson alusta 10.3.1997 alkaen kanteessa vaadittua palkkaa. Mainittuna päivänä alkanut kaksiviikkoisjakso oli ollut ensimmäinen työtuomioistuimen antaman tuomion jälkeen tehty jakso.

TLO:ssa tehty selvitys ei ollut suoraan soveltunut yritykselle yrityksessä tehtyjen ajosarjamuutosten vuoksi. Lisäselvitys oli ollut hidasta käsityötä. Taannehtivat palkkaerät, yhteensä 6 122,37 markkaa, oli maksettu 30.12.1997. Tannehtivia palkkaeriä oli maksettu yhteensä 17 kuljettajalle ja kuljettajakohtaiset markkamäärät olivat vaihdelleet 72,51 markasta 922,80 markkaan. Pienistä markkamääristä ja suuresta selvitystyöstä johtuen yksikään kuljettaja ei ollut kiirehtinyt maksua.

Linjaliikenne Antti Muurinen Oy

Yhtiö oli liikennöinyt linjaa 19 joka päivä yhdellä autolla. Palkat kuljettajille oli maksettu 24.3.1997 alkaneen työvuorolistan alusta vaaditun mukaisesti. Yhtiö oli liikennöinyt linjaa 11 joka päivä yhdellä autolla sekä satunnaisesti lauantaisin. Palkat kuljettajille oli maksettu kesäaikataulukauden alusta 28.4.1997 kanteessa vaaditun mukaisesti. Noin 20 kuljettajalle taannehtivat palkkaerät oli maksettu 17.12.1997.

Linjaliikenne H & J Salonen Oy

Yhtiö oli liikennöinyt kysymyksessä olevaa liikennettä arkisin yhdellä tai kahdella autolla, lauantaisin yhdellä autolla ja osan aikaa sunnuntaisin yhdellä autolla. Kanteessa tarkoitetut vaatimukset olivat koskeneet 17:ää kuljettajaa ja heidän tekemänsä tuntimäärät olivat kuljettajakohtaisesti vaihdelleet 1,6:sta 279,92:een. Yhtiö oli kesäaikataulujen voimaantulosta 28.4.1997 alkaen maksanut palkat kanteessa vaaditun mukaisesti. Taannehtivat palkkaerät oli maksettu 19.12.1997.

Linjaliikenne V. Nyholm Oy

Yhtiö oli liikennöinyt kysymyksessä olevaa liikennettä yhdellä autolla päivässä koko ajan. Kanteessa vaadittua palkkaa oli maksettu 24.3.1997 alkaneen työvuorolistan alusta lukien. Tannehtivat palkkaerät yhteensä 3 912,34 oli maksettu 16 kuljettajalle 23.12.1997.

SL Autolinjat Oy

Yhtiön palveluksessa olevista kuljettajista 16 kuljettajaa oli ajanut keskimäärin yhden kahdeksan tunnin vuoron viikossa. Vuorosta noin puolet oli sijoittunut kaupungin sisälle. Yhtiö oli maksanut kuljettajille palkat vaaditun mukaisesti heti 7.2.1997 alkaen. TLO:n selvityksessä oli ollut epäselvyyksiä, joita oli selvitetty luottamusmiehen kanssa yhteisymmärryksessä. Taannehtivien palkkaerien yhteissumma oli ollut 5 654 markkaa. Taannehtivat palkkaerät oli luottamusmiehen kanssa sovittu maksettaviksi sitten, kun olisi selvitetty, miten mainittu palkkaerä jakautui kuljettajakohtaisesti. Taannehtivat palkat oli sovittu maksettaviksi viimeistään 31.1.1998.

Tapio Leskinen Oy

Yhtiö oli maksanut aina linjalta 19 kanteessa vaadittua palkkaa. Linjaa 11 oli ajettu kesällä 1996 kiertävän listan mukaan vain pyhäisin yhdellä autolla kolmen kuukauden ajan, josta yhteistariffialueella ajoa oli ollut 10 - 15 minuuttia "sivua" kohti. Yhtiössä oli yhteensä kahdeksan kuljettajaa, joista kaikki eivät olleet ajaneet kysymyksessä olevassa liikenteessä lainkaan. Kuljettajakohtaiset korvaukset, jotka olivat vaihdelleet 1 markasta 200 markkaan, oli maksettu 18.12.1997.

Turun Citybus Oy

Yhtiön palveluksessa olevat kuljettajat olivat ajaneet kysymyksessä olevia linjoja ajalla 5.5.1996 - 27.4.1997 siten, että yksi kuljettaja oli ajanut kysymyksessä olevassa liikenteessä pari tuntia päivässä kiertävän listan mukaan. Yhteensä 13 kuljettajalle oli maksettu taannehtivia palkkasaamisia 17.12.1997. Summat olivat olleet pieniä ja kuljettajien kysymyksessä olevat työtunnit olivat olleet määrältään yhteensä 256,9 tuntia.

Turun Linjat Oy

Työtuomioistuimen tuomiossa numero 1997-9 tarkoitettu tilanne oli koskenut yhtiön palveluksessa olevaa kolmea kuljettajaa, joille oli maksettu saamatta jääneet palkkasaatavat heti 7.2.1997 alkaen. Myös taannehtivat palkkasaatavat oli maksettu heti. Korvaussummat olivat olleet määriltään 42, 48 ja 75,24 markkaa.

Turun Linja-auto Oy

Kanteessa tarkoitetusta liikenteestä kaksi kolmasosaa koski Turun Linja-auto Oy:n harjoittamaa liikennettä. Yhtiössä ei ollut esiintynyt mitään erimielisyyksiä asian johdosta. Luottamusmieskin oli ollut sitä mieltä, että asiat yhtiössä oli hoidettu työtuomioistuimen tuomion edellyttämällä tavalla. Kanteessa vaaditun mukaista palkkaa työntekijöille oli maksettu kesäsarjojen alusta eli 28.4.1997 alkaen. Kuljettajakohtaiset taannehtivat palkkasaatavat oli nyt selvitetty ja ne oli tarkoitus maksaa 26.1.1998 alkavan viikon aikana. Yhtiötä koskeva selvitystyö oli käsittänyt 130 kuljettajaa. Selvitystyön tuloksena saatu palkkamäärä oli yhteensä 95 000 markkaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja käydyt neuvottelut

Työtuomioistuin on ottanut erikseen ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko kanteessa tarkoitetusta työehtosopimuksen tieten rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä koskevasta asiasta käyty linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 32 §:ssä tarkoitetut erimielisyysneuvottelut.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on asian valmisteluistunnossa luopunut kanteesta 12 työnantajaa kohtaan ja sittemmin pääkäsittelyssä vielä yhtä työnantajaa kohtaan. Luopuminen on tapahtunut sen jälkeen, kun työnantajapuolen vastauksessa on esitetty, että eräät vastauksessa mainitut yritykset ovat aina maksaneet palkan työtuomioistuimen tuomion mukaisesti, eräät työnantajat eivät ole liikennöineet linjoja lainkaan, eräät yhtiöistä ovat lopettaneet toimintansa ja että yksi yhtiöistä ei ollut työnantajaliiton jäsen.

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja vastaajiksi haastettujen jäsenyritysten mukaan kysymyksissä olevissa jäsenyrityksissä ei työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen ole ollut erimielisyyksiä tuomion edellyttämien palkkasaatavien suorittamiseen liittyen eikä asiasta siten ole käyty työehtosopimuksen mukaisia paikallisia erimielisyysneuvotteluja. Asia ei työnantajaliiton mukaan ole myöskään ollut erimielisyys-asiana työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin liittojen välisissä neuvotteluissa.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan kanteessa tarkoitetut kysymyksessä olevaa liikennettä harjoittavat yritykset ovat ryhtyneet maksamaan työtuomioistuimen tuomion mukaisesti palkkoja siten, että tuomiossa oikeaksi vahvistettuun palkanmaksutapaan on yrityksistä riippuen siirrytty joko heti tuomion antamisen jälkeen tai viimeistään 28.4.1997 lukien. Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen antanut Turun linja-autoilijain osakeyhtiölle kehotuksen palkkojen maksamiseen työtuomioistuimen tuomion mukaisesti todeten myös sen, että palkkojen maksun oikaisu tulee suorittaa liikennöinnin aloittamisesta lukien. Turun linjaautoilijain osakeyhtiön toimesta on tämän jälkeen aloitettu taannehtivien palkkasaatavien selvitystyö. Työnantajapuolen mukaan selvitystyö on ollut aikaa vaativaa ja siinä on käytetty osaksi myös ulkopuolista työnsuorittajaa.

Vastaajiksi haastetuista yrityksistä ainakin SL Autolinjat Oy:ssä, Turun Linja-auto Oy:ssä ja Lehtisen Linja Oy:ssä on luottamusmiesten aloitteesta käyty työnantajan edustajan kanssa keskusteluja maksamatta olevien taannehtivien palkkaerien maksuajankohdista. Niiden yhteydessä työnantajien edustajat ovat selvittäneet käynnissä olleen selvitystyön vaiheita. Missään vastaajiksi haastetuista yrityksistä ei näiden keskustelujen yhteydessä ole työntekijäpuolelta tuotu selkeästi esille, että työntekijäpuolen käsityksen mukaan työnantaja taannehtivien palkkaerien maksamisen yhteydessä rikkoisi työehtosopimusta. Työpaikoilla ei myöskään esitetyn selvityksen mukaan ole työntekijäpuolelta ilmoitettu, että palkkojen maksamiseen liittyvät kysymykset tultaisiin saattamaan liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa käsiteltäväksi.

Arviointia

Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa on säädetty, että jos työehtosopimuksen mukaan sitä koskevasta tai siitä johtuvasta riitaisuudesta on sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava, ei riita-asiaa saa työtuomioistuimessa tutkia, ennen kuin sellainen neuvottelu on tapahtunut, paitsi jos asianhaaroista käy ilmi, ettei kantaja ole syypää neuvottelujen tapahtumatta jäämiseen. Neuvotteluvelvollisuuden täyttymistä koskeva seikka on siten sellainen oikeudenkäynnin edellytys, joka työtuomioistuimen on otettava viran puolesta huomioon.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen erimielisyyksiä ja niiden ratkaisemista koskevassa 32 §:ssä on todettu, että jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa liittojen ratkaistavaksi. Määräyksessä on edelleen todettu, että jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen.

Esitetyn selvityksen mukaan liittojen välillä on otettu työpaikoilla syntyneitä erimielisyyksiä koskevia asioita neuvoteltavaksi, vaikka työehtosopimuksen mukaista erimielisyyttä koskevaa muistiota ei ole laadittu. Erimielisyysneuvotteluissa asioita on otettu käsiteltäväksi myös suoraan työntekijäpuolelta tulleen pyynnön perusteella, jolloin liittojen toimesta on ryhdytty selvittämään erimielisyyden olemassaoloa. Liittojen välillä käydyistä erimielisyysneuvotteluista ei ole laadittu aina pöytäkirjaa, vaan neuvotteluvelvollisuuden on katsottu täyttyneen ilman sitäkin.

Kanne on perustettu siihen, että työehtosopimusta, sellaisena kuin miksi sen sisältö aikaisemmalla tuomiolla on vahvistettu, on rikottu. Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yksimielisiä siitä, että työehtosopimuksen rikkomisasiat sinänsä kuuluvat työehtosopimuksen 32 §:n mukaisen neuvotteluvelvollisuuden piiriin, joskin Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on korostanut, että tässä tapauksessa, jossa kysymys on vain työtuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä tapahtuneesta työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä, neuvotteluvelvollisuus ei voi ulottua yhtä laajalle kuin varsinaisissa työehtosopimuksen tulkintariidoissa.

Se seikka, että paikallisneuvotteluja ei ole muodollisesti käyty työehtosopimuksen 32 §:n mukaisessa järjestyksessä, ei linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamisalalla ole ollut esteenä asian ottamiselle käsiteltäväksi liittojen välisissä neuvotteluissa erimielisyysasiana, jos osoittautuu, että tällainen paikallinen erimielisyys työpaikalla vallitsee. Esillä olevassa tapauksessa ainakin eräillä työpaikoilla on käyty keskustelua palkkasaatavien maksuaikataulusta. Tältä osin työpaikoilla ei ole kuitenkaan näytetty vallinneen varsinaisia erimielisyyksiä.

Kun työtuomioistuimen tuomioon perustuvien palkkasaatavien mahdollinen viipyminen on ollut esillä liittojen edustajien välisissä neuvotteluissa, ei Auto- ja Kuljetus-alan Työntekijäliitto AKT:n puolelta ole yksilöity yrityksiä, joita mahdolliset viivästymiset koskevat ja jotka Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n käsityksen mukaan olivat työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen menettelyllään syyllistyneet työehtosopimuksen tieten rikkomiseen.

Koska paikallistasolla ei ole esiintynyt erimielisyyttä palkkojen maksuun liittyen ja koska liittojen välisissäkään neuvotteluissa ei mahdollisesti eri työpaikalla esiintyneitä erimielisyyksiä ole täsmennetty, ei käytyjä neuvotteluja niistä esitetyn selvityksen mukaan voida pitää työehtosopimuksen mukaisina erimielisyysneuvotteluina kanteessa tarkoitetuista seikoista. Kun asiasta ei siten ole käyty työehtosopimuksen mukaisia neuvotteluja ja kun asianmukaisten neuvottelujen tapahtumatta jäämisen voidaan katsoa johtuneen Auto- ja Kuljetus-alan Työntekijäliitto AKT:n laiminlyönnistä, ei työtuomioistuin siitä annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla voi ottaa asiaa tutkittavaksi.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on velvollinen korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. Kun oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan, työtuomioistuin arvioi vastaajien kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi viisituhatta (5 000) markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton, Aatto Heinonen Oy:n, Lehtisen Linja Oy:n, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy:n, Linjaliikenne H & J Salonen Oy:n, Linjaliikenne V. Nyholm Oy:n, SL Autolinjat Oy:n, Tapio Leskinen Oy:n, Turun Citybus Oy:n, Turun Linja-auto Oy:n ja Turun Linjat Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Tuulensuu, Leivo ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Leivon lausunto:

Erimielisyys asiassa koskee neuvotteluvelvollisuutta aikaisemmin annetulla tuomiolla vahvistetun työehtosopimuksen sisällön rikkomiskanteen osalta. Itse työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa on neuvottelut jo käyty, koska tämä on ollut edellytyksenä asian käsittelylle työtuomioistuimessa.

Tuomion antamisen jälkeen työnantajaliiton ja työnantajien on oma-aloitteisesti toteutettava työtuomioistuimen vahvistama tulkinta työehtosopimuslain mukaisten velvoitteiden perusteella. Erityisesti tämä koskee niitä työnantajia, jotka ovat tulleet jo aikaisemmin yksilöidyiksi asian käsittelyn yhteydessä työtuomioistuimessa. Työnantajaliiton ja työnantajien on siten viivytyksettä toteutettava työtuomioistuimen vahvistama tulkinta. Selvitystyö saattaa viedä oman aikansa, mutta sitä ei saa käyttää perusteena viivyttää aiheettomasti työtuomioistuimen päätöksen toteuttamista.

Työntekijäliiton tai luottamusmiehen ei lain tai työehtosopimuksen mukaan enää tarvitse käydä uusia liitto- tai paikallisia neuvotteluja työtuomioistuimen tuomion toteuttamisesta saadakseen asian uudelleen tutkittavaksi työtuomioistuimessa rikkomuskanteen muodossa. Tällaisen vaatimuksen asettaminen vaarantaisi työehtosopimuksen tehokkaan toteuttamisen tilanteessa, jossa itse asia on jo työtuomioistuimen tuomiolla ratkaistu. Tätä lainsäätäjä tai asianomaiset sopimusosapuolet eivät ole tarkoittaneet.

Jos työnantaja ei viivytyksettä toteuta työtuomioistuimen tuomiota, syyllistyy se työehtosopimuksen rikkomiseen. Sen seikan arviointi, onko työnantajaliitto tai työnantaja toiminut riittävän ripeästi, on asiaa koskeva aineellinen kysymys, joka ratkaistaan itse asiaan kantaa otettaessa. Se seikka, missä määrin ja miten kantajaliitto ja sen paikalliset edustajat ovat asiassa reklamoineet ja mitä vaatineet, vaikuttaa itse asian ratkaisemiseen. Riittämättä jäänyt yksilöinti tai passiivinen toiminta saattaa johtaa kanteen hylkäämiseen.

Edellä mainitun perustein tutkin kanteen.