Labor court dismissed strike claim as radio interview expressing union goals did not violate strike ban.

Paikallisyhdistyksen varapuheenjohtajan oman näkemyksen ilmaiseminen työtaistelun tavoitteista radiohaastattelun yhteydessä ei osoittanut hänen edustamansa yhdistyksen ryhtyneen omaan, yläjärjestöjen tavoitteista poikkeavaan kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaiseen työtaisteluun. Yhdistys ei ollut rikkonut työrauhavelvollisuutta, eivätkä sen yläjärjestöt laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut nostanut kannetta painostustarkoituksessa, eikä kanteen nostaminen siten ollut kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa kielletty työtaistelutoimenpide.

Kantajat Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos

Helsingin Palohenkilöstö ry

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry

TUOMIO

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN KANNE

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIn (jäljempänä SETELI) 22.10.1997 ilmoittama Suomen Palomiesliitto SPAL:n (jäljempänä SPAL) jäseniä koskeva, 27.11.1997 kello 16.00 alkanut ja edelleen pääkäsittelypäivänä jatkunut työtaistelu oli Helsingin Palohenkilöstö ry:n osalta virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin ja 8 §:n 1 momentin säännösten vastainen ja että Helsingin Palohenkilöstö ry tuomitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Edelleen kantaja on vaatinut, että sekä SPAL että SETELI tuomitaan molemmat erikseen kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Lisäksi Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut, että vastaajajärjestöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

SETELI oli antanut 22.10.1997 valtakunnansovittelijan toimistossa valtakunnansovittelijalle ja Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle mainittuna päivänä päivätyn ilmoituksen työnseisauksesta, joka alkaisi 27.11.1997 kello 16.00. Työnseisaus oli alkanut ilmoitettuna ajankohtana ja jatkui edelleen pääkäsittelypäivänä ja koski palo- ja pelastuslaitoksessa työskenteleviä SPAL:n jäseniä. Työnseisauksen piiriin kuuluivat operatiivisen palo- ja pelastushenkilöstön kaikki virka- ja työtehtävät.

Helsingin Palohenkilöstö ry:n varapuheenjohtaja, hallituksen jäsen ja varaluottamusmies, ylipalomies Reino Mäkinen oli ilmoittanut 17.12.1997 Radio Extremelle antamassaan haastattelussa, että työtaistelulla haluttiin palauttaa palomiesten eläkeikä 65 vuodesta 55 vuoteen. Haastattelu oli uusittu viikolla 50 tai 51.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työtaistelutoimenpide oli kielletty, jos sillä pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaan virkaehtosopimuksin ei saanut sopia muun ohessa "eläkkeistä, perhe-eläkkeistä tai niihin verrattavista muista eduista". Eläkeikä oli keskeinen eläkkeisiin liittyvä seikka. Eläkeiästäkään ei virkaehtosopimuslain mainitun säännöksen perusteella saanut sopia virkaehtosopimuksin. Eläkeikä ei näin ollen ollut kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:ssä ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimuksenvarainen asia.

Työtuomioistuin oli aiemmin tuomiollaan nro 54/1997 tuominnut SETELIn ja SPAL:n maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, koska SETELIn ja SPAL:n yhteisenä tarkoituksena lakolla uhatessaan oli ollut vaikuttaa myös palohenkilöstön eläkeikään, johon vaikuttaminen työtaistelutoimin oli kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaan kiellettyä.

SETELIn ilmoittaman, SPAL:n jäseniä koskevan työtaistelun yhtenä keskeisenä tavoitteena ainakin Helsingin Palohenkilöstö ry:n osalta oli palomiesten eläkeiän aleneminen. Ryhtyessään tällaiseen laittomaan työtaisteluun Helsingin Palohenkilöstö ry oli rikkonut virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden. SPAL ja SETELI eivät olleet estäneet eivätkä pyrkineet lopettamaan tätä laitonta työtaistelua ja olivat näin ollen rikkoneet virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontavelvollisuutensa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lähettänyt 18.12.1997 sekä telekopiona että kirjeenä SPAL:lle ja SETELIille kirjalliset kehotukset, joissa näitä järjestöjä vaadittiin ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin Helsingin Palohenkilöstö ry:n laittoman työtaistelun estämiseksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lisäksi toimittanut 19.12.1997 lähetin välityksellä Helsingin Palohenkilöstö ry:n puheenjohtajalle kirjallisen kehotuksen, jossa yhdistystä vaadittiin välittömästi lopettamaan laiton työtaistelunsa.

SPAL ja SETELI eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi eikä Helsingin Palohenkilöstö ry ollut lopettanut laitonta työtaisteluaan.

Hyvityssakkojen määrää harkittaessa tuli korottavana seikkana ottaa huomioon, että SETELI ja SPAL, jotka kumpikin oli 22.10.1997 tuomittu työtuomioistuimessa vastaavanlaisessa asiassa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta (TT 67/1997), olivat olleet tietoisia Helsingin Palohenkilöstö ry:n työtaistelun laittomuudesta. Samoin tuli asiaa harkittaessa ottaa huomioon se, että lakon laajuutta ei ollut rajoitettu noudattamalla kunnallisen virkariitalautakunnan 3.11.1997 tekemästä, SETELIn ilmoittaman työtaistelu-uhan yhteiskuntavaarallisuutta koskevasta päätöksestä ilmeneviä periaatteita.

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ RY:N, SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL:N JA SUOMEN ERITYISTEKNISTEN LIITTO SETELIN VASTAUS

Vaatimukset

Helsingin Palohenkilöstö ry, SPAL ja SETELI ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen lukien kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

Työnseisauksesta oli päättänyt SETELI ja SPAL ja tämän mukaisesti työnseisaus oli aloitettu. Ilmoituksen mukainen työriita oli jatkunut pääkäsittelypäivänä jo yli kaksi kuukautta. Helsingin Palohenkilöstö ry oli eräs SETELIn ja SPAL:n järjestöjä, eli kyseessä ei ollut Helsingin Palohenkilöstö ry:n oma työtaistelu, vaan työtaistelu, johon se osallistui SETELIn ja SPAL:n jäsenenä.

Helsingin Palohenkilöstö ry ja sen varaluottamusmies olivat lakossa samoista syistä, kuin SPAL:kin. Työriidassa kysymys oli virka- ja työsuhteen ehdoista. Osapuolet olivat näistä asioista neuvotelleet kyseessä olevan työnseisauksen yhteydessä yli kaksi kuukautta valtakunnansovittelijan johdolla. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut 30.10.1997, että lakko oli rajattu lailliseksi. Asiassa olikin riidatonta, että SPAL:n lakko oli laillinen.

Helsingin Palohenkilöstö ry oli nimenomaan SPAL:n ja SETELIn toimeenpanemassa työtaistelussa, eikä omassa työtaistelussaan. Helsingin Palohenkilöstö ry ei ollut jättänyt edes omaa ilmoitusta työtaistelusta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanta oli, ettei SPAL:lla ollut luottamusmiehiä, ei vara- eikä varsinaisiakaan. Luottamusmiesasemaa ei siten ollut edes tunnustettu. Aikaisemmin voimassa olleen työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan SPAL saattoi nimetä kuhunkin kuntaan yhden luottamusmiehen. Tämä luottamusmies Helsingissä oli Ari Mäkinen. Reino Mäkinen oli yksi jäsen 350-jäsenisessä Helsingin yhdistyksessä. Minkäänlaista päätösvaltaa hänellä ei ollut.

Reino Mäkinen ei ollut edustanut mitään liittoa radiohaastattelussa, eikä ollut antanut mitään ilmoitusta työtaistelusta, sen sisällöstä, rajoista tai tarkoituksesta. Kansalaisena Reino Mäkinen oli voinut antaa radioon haastattelun, jossa hän oli huolissaan eläkeiästä ja jossa hän oli lausunut, että se oli liian korkea.

Lakossa oli kysymys työ- ja virkasuhteen ehdoista, ei eläkeiästä. Reino Mäkinen saattoi kansalaisena olla mitä mieltä tahansa asioista, mutta hän ei ollut esittänyt mitään omaa tai Helsingin Palohenkilöstö ry:n ilmoitusta lakon kohdistumisesta. Väite, että Reino Mäkinen olisi ilmoituksia Helsingin Palohenkilöstö ry:n puolesta antanut, ei pitänyt paikkaansa, eikä Reino Mäkinen tällaisia ilmoituksia ylipäätään olisi voinutkaan antaa. Helsingin Palohenkilöstö ry:n päätäntävaltaa käytti jäsenyhdistyksen kokous ja asioita hoiti hallitus. Kanteessa tarkoitettua eläkeikäkysymystä työtaistelun syynä ei ollut käsitelty yhdistyksen toimielimissä eikä Mäkisellä ollut siten toimivaltaa asiassa.

Yhden jäsenen radiolausuma kolme viikkoa lakon alkamisen jälkeen ja yli kaksi kuukautta työriidan alkamisen jälkeen ei tehnyt lakkoa laittomaksi. Mäkisen haastattelu oli irrotettu asiayhteydestä, eikä Mäkisellä ollut ollut mahdollista selittää tai tarkentaa lausumia. Siinä, että Mäkistä ja muitakin kansalaisia huolestutti palomiesten liian korkea eläkeikä ja että ihmisetkin tämän ymmärsivät, ei ollut mitään laitonta.

Valvontavelvollisuus ei ylipäätään perustunut yksittäisen henkilöjäsenen mielipiteen valvomiseen, joten tälläkin perusteella kanne tuli hylätä.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 67/1997 oli ollut kysymys eri asiasta, eikä voinut olla hyvityssakon määrää korottava tekijä, että järjestöt olivat joskus eri asiasta saaneet hyvityssakkoja maksettavakseen. Kunnallisen virkariitalautakunnan ilmoitus oli suositus ja järjestöt olivat sitä noudattaneet siinä määrin kun olivat pystyneet. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli kieltäytynyt neuvottelemasta edes suojelutyöstä. Käsitys, jota Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ruokkinut julkisuuteen oli, että lakkojärjestöt eivät piittaisi kansalaisten turvallisuudesta. Käsitys oli täysin väärä. SPAL ja SETELI olivat pyrkineet neuvottelemaan suojelutyöstä, mutta tämä oli kaatunut siihen, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut suostunut neuvottelemaan edes tästä asiasta.

Helsingin Palohenkilöstö ry ei ollut missään omassa työtaistelussaan, vaan SPAL:n ja SETELIn toimeenpanemassa lakossa. Helsingin Palohenkilöstö ry ei ollut asiassa antanut erillistä ilmoituksia tai lausumia lakon kohdistumisesta. Reino Mäkinen ei ole antanut mitään ilmoituksia eläkeiästä kenenkään puolesta, eikä Mäkinen ollut siinä asemassa, että hän niitä ylipäätään voisi muutoinkaan antaa. SPAL ja SETELI eivät olleet laiminlyöneet velvollisuuttaan valvoa Helsingin Palohenkilöstö ry:tä, koska mainittu yhdistys ei ollut syyllistynyt mihinkään laittomaan menettelyyn.

SUOMEN ERITYISTEKNISTEN LIITTO SETELIN JA SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL:IN KANNE

Vaatimukset

SETELI ja SPAL ovat puolestaan vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvoitteen vastaisesti, ja tuomitsemaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tämän vuoksi maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi kantajaliitot ovat vaatineet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lähettänyt SPAL:lle ja SETELIlle työrauhavelvollisuutta ja valvontavelvollisuutta koskevan kirjeen (453/10/97) 18.12.1997. Kirjeessä Kunnallinen työmarkkinalaitos oli väittänyt työnseisauksen olevan laiton Helsingin Palohenkilöstö ry:n varaluottamusmiehen julkisuudessa esittämän lausunnon vuoksi.

Työnseisauksesta olivat päättäneet SETELI ja SPAL. Päätöksen mukaisesti oli työnseisaus aloitettu ja ilmoituksen mukainen työriita oli jatkunut jo yli kaksi kuukautta. Lakossa oli kysymys palo- ja pelastushenkilöstön virka- ja työsuhteiden ehdoista. Osapuolet olivat neuvotelleet näistä seikoista kyseessä olevan työnseisauksen yhteydessä jo yli kaksi kuukautta valtakunnansovittelijan johdolla.

Asiassa oli riidatonta, että lakko oli laillinen. Kunnallinen työmarkkinalaitoskin oli ilmoittanut 30.10.1997, että lakko oli rajattu lailliseksi.

Helsingin Palohenkilöstö ry oli nimenomaan SPAL:n ja SETELIn toimeenpanemassa työtaistelussa, eikä omassa työtaistelussaan. Helsingin Palohenkilöstö ry ei ollut edes jättänyt omaa ilmoitusta työtaistelusta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kirjeen maininnat varaluottamusmiehestä eivät pitäneet siltäkään osin paikkaansa, että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut, ettei SPAL:lla ollut neuvotteluoikeuksia eikä tämän johdosta edustajiakaan. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanta oli, ettei SPAL:lla ollut luottamusmiehiä, ei varaeikä varsinaisiakaan.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen paikkaansa pitämättömillä väitteillä oli ollut tarkoitus yksinomaan murtaa SPAL:n ja SETELIn toimeenpanemaa työnseisausta. Menettely oli ollut laitonta ja kyseessä oli laiton työtaistelutoimenpide.

Hyvityssakon määrää korottavana tekijänä tuli ottaa huomioon, että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli julkinen viranomainen ja että kirjeen kirjoittajat toimivat virkavastuulla.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut kantajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

SETELIn 27.11.1997 aloittama SPAL:n jäseniä koskeva lakko oli Helsingin Palohenkilöstö ry:n osalta laiton. Tämän vuoksi Kunnallinen työmarkkinalaitos oli toimittanut 18.12.1997 SETELIlle ja SPAL:lle telekopioina ja postitse kirjeet, joissa kehotettiin SETELIä ja SPAL:ia täyttämään valvontavelvollisuutensa asiassa. Sen sijaan, että SETELI ja SPAL olisivat pyrkineet täyttämään valvontavelvollisuutensa, sanotut liitot olivat nostaneet kanteen Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Yleiskirjeessä 25/1997 todettiin, että SETELI oli oleellisesti rajannut lakon syitä työtaisteluilmoituksen tekemisen jälkeen. Tämän jälkeen Helsingin Palohenkilöstö ry:n edustaja, yhdistyksen varapuheenjohtaja Reino Mäkinen oli kuitenkin 17.12.1997 todennut lakolla pyrittävän palomiesten eläkeiän alentamiseen 65 vuodesta 55 vuoteen. Helsingin Palohenkilöstö ry oli näin menetellessään osaltaan muuttanut SETELIn ilmoittamia SPAL:n jäsenten lakon syitä. Tämän vuoksi SPAL:n jäseniä koskeva SETELIn lakko oli Helsingin Palohenkilöstö ry:n osalta laiton.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen SETELille ja SPAL:lle lähettämät työrauhan valvontaa koskevat kehotukset olivat olleet asianmukaisia ja laillisia eivätkä sisältäneet perättömiä väitteitä. Kehotuksen tarkoituksena oli ollut työrauhavelvollisuuden tähdentäminen. Kehotuksen tarkoituksena ei ollut ollut SETELIn ja SPAL:n painostaminen voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevassa kiistassa. Kantajien väitteet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toteuttamasta laittomasta työtaistelutoimenpiteestä olivat tekaistuja.

Pelkkä työrauhaa koskeva valvontakehotus ei ollut työtaistelutoimenpide. Työtaistelutoimenpiteellä pyrittiin painostamaan vastapuolta tekemään tai jättämään tekemättä jotakin työtaistelutoimenpiteestä riippumatonta. Työtaistelutoimenpide oli väline jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, ei itse tarkoitus. Ilman tällaista välinearvoa työstä kieltäytyminen tai muu toimenpide ei voinut olla työtaistelutoimenpide.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut työrauhaa koskevilla valvontakehotuksillaan pyrkinyt painostamaan vastapuolta mihinkään muuhun kuin valvontakehotuksessa tarkoitettuihin työrauhan palauttamistoimiin. Näillä valvontakehotuksilla ei ollut ollut välinearvoa. Ne eivät olleet olleet painostuskeino vastapuolen saamiseksi tekemään tai jättämään tekemättä jotakin muuta, kuin mitä valvontakehotuksen käsitteeseen sisältyi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut työrauhaa koskevilla valvontakehotuksillaan myöskään tosiasiallisesti jättänyt noudattamatta jotakin työsuhteen tai virkasuhteen ehtoa tai edellytystä taikka estänyt työsuhteiden tai virkasuhteiden syntymistä. Valvontakehotukset eivät tämänkään vuoksi täyttäneet työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkkejä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli työrauhaa koskevilla valvontakehotuksillaan pyrkinyt laittoman ja työrauhavelvollisuuden vastaisen tilan poistamiseen. Väite, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi tällä tavoin samalla rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, ei saanut tukea kunnallisen virkaehtosopimuslain säännöksistä.

Koska kanteessa esitetty vahvistusvaatimus oli edellä mainituista syistä perusteeton, myös kanteen vaatimus Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemisesta maksamaan hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta oli perusteeton.

Työtuomioistuimen tuli hylätä myös kantajien vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, koska kanne oli kaikilta osin perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanne

Helsingin Palohenkilöstö ry:n varapuheenjohtajaa ja hallituksen jäsentä Reino Mäkistä on edellä todetuin tavoin haastateltu radiossa 17.12.1997. Haastehakemuksessa esitetty haastattelun kulku ei täysin vastaa radiolähetyksessä lähetettyä haastattelua, joka nauhoitettuna on esitetty työtuomioistuimelle. Siitä on ollut todettavissa, että Mäkinen on ymmärtänyt lakon avulla tai sen yhteydessä voitavan toteuttaa myös eläkeikää koskevia tavoitteita. Sen sijaan haastattelusta ei ole todettavissa, että Helsingin Palohenkilöstö ry pyrkisi työtaistelulla joihinkin omiin työtaistelun toimeenpanneen SETELIn ilmoittamista tavoitteista poikkeaviin tavoitteisiin, vaan haastattelija ja Mäkinen ovat keskustelleet ainoastaan SETELIn työtaistelun tavoitteista.

Asiassa on riidatonta, että eläkeikä on asia, josta kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaan ei saada sopia virkaehtosopimuksin. SETELI on työtuomioistuimen annettua aiempaa työtaistelu-uhkausta koskevan tuomionsa rajannut valtakunnansovittelijalle 22.10.1997 toimittamassaan uudessa ilmoituksessa eläkeikää koskevat kysymykset työtaistelun ulkopuolelle. Sinänsä tavoitteesta, että palo- ja pelastushenkilöstön eläkeikä on alennettava 65 vuodesta takaisin aiemmin voimassa olleeseen 55 vuoteen, ei ole luovuttu.

Helsingin Palohenkilöstö ry:n ei ole edes väitetty tehneen omia, työtaistelun toimeenpanneen SETELIn ilmaisemista tavoitteista poikkeavia päätöksiä lakon tavoitteista. Kanne onkin perustettu yksinomaan siihen, että kyseinen yhdistys olisi ryhtynyt kiellettyyn työtaisteluun sitä kautta, että sen varapuheenjohtaja on esittänyt työtaistelulle sellaisia tavoitteita, joita virkaehtosopimuksin ei voida toteuttaa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Helsingin Palohenkilöstö ry olisi rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuutta. Näin ollen myöskään SPAL ja SETELI eivät ole laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry:n ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n kanne

Kunnallinen työmarkkinalaitos on edellä todetuin tavoin vaatinut Helsingin Palohenkilöstö ry:n tuomitsemista hyvityssakkoon kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja SPAL:in ja SETELIn tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Kunnallisella työmarkkinalaitoksella on huomioon ottaen, että palo- ja pelastushenkilöstön eläkeiän alentaminen on ollut merkittävä osa SETELIn ja SPAL:n alkuperäisistä tavoitteista ja että eläkeikätavoitteita työtuomioistuimen edellä tarkoitetun tuomion jälkeen esittänyt Reino Mäkinen on Helsingin Palohenkilöstö ry:n varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen, ollut asiallisia perusteita saatta kysymys lakon laillisuudesta työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi nostanut kanteen painostustarkoituksessa. Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ei liioin ole ollut aihetta olettaa, että SETELI ja SPAL voisivat perustellusti kokea kanteen nostamisen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja toisaalta SPAL ja SETELI ovat vuoroin hävinneet ja voittaneet juttunsa. Ottaen huomioon asioiden laadun työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että mainitut Kunnallinen työmarkkinalaitos, SETELI ja SPAL samoin kuin osaltaan myös Helsingin Palohenkilöstö ry saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanteet hylätään.

Kunnallinen työmarkkinalaitos, Helsingin Palohenkilöstö ry, Suomen Palomiesliitto SPAL ry ja Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Voipio, Vertanen ja Pertti Ahonen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.