Labor court dismisses union claim that employer failed to prove serious cause for termination due to illness.

Työntekijä oli rasittanut kipeytynyttä olkapäätään sairauslomansa loppuvaiheessa osallistumalla keilailukilpailuun. Näyttämättä oli jäänyt, että tästä olisi aiheutunut olkapäävamman paranemisen kannalta haitallisia seuraamuksia.

Näyttämättä oli jäänyt, että työntekijällä olisi sen johdosta, että hänellä oli keilailukilpailuun osallistuessaan ollut nuhaa ja yskää, ollut syytä epäillä sairastuvansa niin, että hänen kykynsä selviytyä työtehtävistään tämän johdosta olisi vaarantunut. Muutoinkin oli jäänyt näyttämättä, että keilailukilpailuun osallistumisella olisi tosiasiallisesti ollut vaikutusta työntekijän sairastumiseen tai sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden kestoon.

Työntekijä ei ollut väärinkäyttänyt sairauslomaoikeuttaan. Työnantajalla ei siten ollut ollut perustetta työntekijän työsopimuksen purkamiseen eikä edes sen irtisanomiseen.

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry

Vastaaja Metsäteollisuus ry

Kuultava Enso Timber Oy Ltd

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Puu ja erityisalojen liiton välillä 18.1.1995 solmitun mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusliittojen tekemässä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Enso Timber Oy Ltd on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisesti purkanut A:n työsopimuksen ja ettei työnantajalla ole ollut oikeutta edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Enso Timber Oy Ltd:n velvoittamista maksamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta yhteensä 32 472 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 3 896,64 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen 17.10.1997 lukien.

Puu- ja erityisalojen liitto on edelleen vaatinut Enso Timber Oy Ltd:n velvoittamista korvaamaan A:lle perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla 20 kuukauden palkkaa vastaavat 244 893 markkaa laillisine korkoineen 17.10.1997 lukien.

Puu- ja erityisalojen liitto on lisäksi vaatinut Enso Timber Oy Ltd:n velvoittamista korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

A oli työskennellyt Enso Timber Oy Ltd:n Honkalahden Sahan palveluksessa 6.11.1989 - 17.10.1997.

Työnantaja oli purkanut hänen työsopimuksensa 17.10.1997 sillä perusteella, että A olisi törkeästi väärinkäyttänyt sairauslomaansa osallistuessaan sairauslomansa aikana 5.10.1997 keilailukilpailuun.

Paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa 31.10.1997 työntekijäpuoli oli vedonnut A:ta hoitaneen lääkärin 21.10.1997 päivättyyn lausuntoon, jossa oli todettu seuraavaa:

A on ollut allekirjoittaneen hoidossa 29.9.1997. Vastaanotolle hän hakeutui vasemmanpuoleisen olkapään kiputilan vuoksi. Kipu lokalisoitui vasemman solisluun distaalipäähän lähelle acromyoclaviculariniveltä.

Oireen vuoksi käynnistettiin tutkimus ja potilas passitettiin olkapään röntgenkuvaukseen. Suoritetussa kliinisessä tutkimuksessa ei havaittu merkkejä mistään bakteeritulehduksesta ja tarkoituksena oli lähinnä poissulkea, ettei olkanivelen luurakenteessa ole havaittavissa mitään kulumamuutoksia.

Potilaalle on kirjoitettu sairausloma ajalle 29.9. - 6.10.1997 sillä perusteella, että akuutin kivun vuoksi hänen katsottiin olevan työkyvytön. Sairausloma on laitettu loppuvaksi maanantaipäiväksi 6.10.1997 sen vuoksi, että potilaalla olisi tarvittaessa ollut mahdollisuus päästä omalääkärin vastaanotolle. Tulehduskipulääkityksellä ja levolla potilaan olkavaiva on parantunut. Sunnuntaina 5.10.1997 hän on käynyt keilaamassa, jolloin olkapäähän ei ole tullut oireita. Se on ollut merkkinä siitä, että potilas on olkapäävaivansa vuoksi kuntoutunut työkykyiseksi ja näin ollen hänen sairauslomaansa ei ollut tarvinnut jatkaa.

Mielipiteenäni esitän, että sunnuntaina tapahtunut keilaaminen on ollut lähinnä oikea toimenpide. Tuossa vaiheessa olkapään kivunsietokyky ja kipeytyminen on tullut testatuksi eikä potilas ole syyllistynyt minkäänlaiseen hoitovirheeseen.

Paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa oli myös ollut esillä työnantajan hankkima työterveyslääkärin 30.10.1997 päivätty lausunto, jossa on todettu seuraavaa:

A on käynyt vastaanotollani 24.9.1997 sairauden takia ja hänet on todettu työkyvyttömäksi ajalle 24. - 26.9.1997. Sama sairaus on jatkunut viikonlopun jälkeen muun lääkärin toteamana 29.9. 6.10.1997.

Kyseisen sairauden aktiivisessa vaiheessa ei esimerkiksi keilaamista voi katsoa sopivaksi kuntoutusmuodoksi.

A oli keilailukilpailuun osallistumisen jälkeen samana päivänä hakeutunut terveyskeskukseen äkillisen ylähengitystieinfektion takia. Hänelle oli määrätty tämän sairauden takia sairauslomaa 5. ja 8.10.1997 väliseksi ajaksi. Sairauslomaa oli jouduttu jatkamaan myöhemmin ylähengitystieinfektion muututtua keuhkoputkentulehdukseksi.

A:n terveydentilaa koskeva selvitys osoitti, etteivät hänen sairautensa olleet heikentäneet hänen työkykyään olennaisesti ja pysyvästi. Hän ei myöskään ollut käyttänyt sairauslomaansa väärin ja siten estänyt omaa kuntoutumistaan.

A:lle ei ollut koko hänen työsuhteensa aikana annettu mistään sairauspoissaoloista tai niihin jotenkin liittyvistä asioista huomautuksia tai varoituksia. Hän oli ilmoittanut kaikista sairauspoissaoloistaan työnantajalle asianmukaisilla lääkärintodistuksilla. Lähtökohtana oli pidettävä lääkärintodistusten osalta sitä, että ne oikeuttivat työntekijän poissaoloon. Työnantajalla ei ollut oikeutta vaatia työntekijää työskentelemään sairausloman aikana.

Yhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen. Työnantajalla ei olisi ollut oikeutta edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Vahingonkorvauksen suuruutta määrättäessä oli sitä korottavana seikkana otettava huomioon työnantajan törkeä käyttäytyminen A:n työsopimusta päätettäessä, lukuisat tuloksettomat neuvottelut hänen työsuhteensa palauttamiseksi, yhtiön suuri koko, vallitseva huono työllisyystilanne ja A:n mahdollisuus saada ammattitaitoaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. A oli ollut 11.5.1998 lukien työllisyyskoulutuksessa, miltä ajalta hänelle maksettiin työttömyyspäivärahan suuruista tukea. Tuen luonteen vuoksi sitä ei kuitenkaan voitu ottaa huomioon vahingonkorvauksen suuruutta määrättäessä.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry, jonka lausumaan Enso Timber Oy Ltd on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Puuja erityisalojen liiton velvoittamista korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Enso Timber Oy Ltd:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A oli toiminut yhtiön Honkalahden sahalla varahenkilönä. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut toimia sahurin, särmääjän, dimensiolajittelijan, rimoittajan, tukin sisäänsyöttäjän ja teroittajan sijaisena tehtävien vakinaisten hoitajien ollessa sairauslomalla, työajan lyhennysvapaalla tai muusta syystä poissa. Varahenkilön tehtävät vaativat ammattitaitoa ja niiden ruumiillinen rasittavuus oli vähäinen. A:n runsaiden sairauspoissaolojen vuoksi myös hänelle oli jouduttu järjestämään varahenkilö.

A oli mennyt lääkärin vastaanotolle 24.9.1997 olkapään kipeytymisen johdosta. Lääkäri oli antanut hänelle sairauslomaa 24. - 26.9.1997. Hän oli 29.9.1997 katsonut aiheelliseksi vastoin työpaikalla annettuja kirjallisia ohjeita mennä toisen lääkärin vastaanotolle. Lääkäri ei ollut löytänyt A:ssa mitään sairautta, mutta oli katsonut hänet työkyvyttömäksi. Lääkäri oli antanut hänelle sairauslomaa 29.9. - 6.10.1997.

Imatran terveyskeskuksen lääkärin 21.10.1997 antamassa lääkärinlausunnossa oli väitetty, että A olisi työhönsä kykenemätön 6.10.1997 saakka ja että työkyvyttömyysaikana tapahtunut noin 7 kilon keilapallon heittäminen kilpailussa oli oikea toimenpide tervehtymisen kannalta. Kun otettiin huomioon A:n työtehtävien olkapäähän kohdistuva rasittavuus, ei ollut mahdollista, että hän olisi ollut työhönsä kykenemätön 6.10.1997 ja että toisaalta 5.10.1997 tapahtunut kilpakeilaaminen olisi työkyvyttömyyden oikeaa hoitamista. Lääkärin tuli suorittaessaan arviointia potilaansa työkyvyttömyydestä tietää minkälaisen työn tekijästä oli kysymys.

Välittömästi keilailukilpailun jälkeen 5.10.1997 A oli mennyt jälleen lääkärin vastaanotolle hengitystieinfektion takia. Oman ilmoituksensa mukaan hänellä oli jo ennen kilpailua ollut yskää ja nuhaa sekä keilailukilpailun jälkeen hänelle oli noussut sahaava kuume. Päivystävä lääkäri oli antanut A:lle sairauslomaa 5. - 8.10.1997. Myöhemmin oireet olivat paljastuneet keuhkoputkentulehdukseksi.

A oli ryhtynyt sairauslomansa aikana rasittamaan kipeytynyttä olkapäätään työtehtäviään merkittävästi enemmän rasittavalla kilpakeilailulla. Tämän lisäksi hän oli mennyt keilailukilpailuun uuden sairauden ensioireiden jo ilmettyä aiheuttaen itselleen keuhkoputkentulehduksen.

A:n menettely osoitti täydellistä piittaamattomuutta työtehtävistä ja oli selvä yritys harhauttaa työnantaja sairausajan palkanmaksuun. Piittaamattomuutta korosti se, että A:lla oli ollut vuositasolla paljon sairauslomia, minkä vuoksi hänen olisi tullut suhtautua erityisellä vakavuudella sairauksiensa ennaltaehkäisyyn ja sairauksista toipumiseen. A:n menettely oli ollut sellaista, ettei kohtuudella voitu vaatia työsuhteen jatkamista. Tämän vuoksi oli ollut olemassa riittävät perusteet A:n työsopimuksen purkamiselle.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työsopimuksen purkamisperusteet

A on 24.9.1997 ollut työterveyslääkärin vastaanotolla vasemman olkapään kipeytymisen johdosta. Lääkäri on todennut hänet työkyvyttömäksi ja määrännyt sairauslomalle 26.9.1997 saakka. Saman sairauden jatkuttua terveyskeskuslääkäri on 29.9.1997 määrännyt A:lle sairauslomaa ajaksi 29.9. - 6.10.1997. A on 5.10.1997 illalla hakeutunut terveyskeskukseen hengitystieinfektion takia. Päivystävä lääkäri on määrännyt hänelle tämän sairauden johdosta sairauslomaa 5. - 8.10.1997. Saman sairauden jatkuttua työterveyslääkäri on 8.10.1997 jatkanut A:n sairauslomaaikaa 10.10.1997 saakka. Terveyskeskuslääkäri on 13.10.1997 todennut A:n sairastavan keuhkoputkentulehdusta ja määrännyt sairausloman ajaksi 13. - 17.10.1997.

Sairauslomansa aikana A on 5.10.1997 osallistunut keilailukilpailuun.

Enso Timber Oy Ltd on 17.10.1997 purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen purkamisen syyksi sairausloman törkeän väärinkäytön. Yhtiö on sairausloman törkeällä väärinkäytöllä ilmoittanut tässä oikeudenkäynnissä tarkoittaneensa sitä, että A oli ryhtynyt sairauslomansa aikana rasittamaan kipeytynyttä olkapäätään työtehtäviään merkittävästi enemmän rasittavalla kilpakeilailulla ja että hän on mennyt keilailukilpailuun uuden sairauden ensioireiden jo ilmettyä aiheuttaen itselleen keuhkoputkentulehduksen.

Terveyskeskuslääkärin 21.10.1997 antaman lääkärinlausunnon mukaan A:n keilaamisesta 5.10.1997 ei ollut aiheutunut olkapäähän oireita, mikä oli merkkinä siitä, että A oli olkapäävaivastaan kuntoutunut työkykyiseksi. Näin ollen hänen sairauslomaansa ei ollut tarvinnut enää jatkaa. Keilaaminen 5.10.1998 on ollut lähinnä oikea toimenpide, jolla olkapään kivunsieto ja kipeytyminen on tuossa vaiheessa tullut testatuksi. Lausunnon mukaan A ei ollut syyllistynyt minkäänlaiseen hoitovirheeseen.

Kyseinen terveyskeskuslääkäri on työtuomioistuimessa todistajana lisäksi kertonut, että hän on vastaanotolla 29.9.1997 antanut A:lle hoito-ohjeen, että tämä voi seuraavan viikonlopun aikana rasittaa olkapäätään työkykyisyytensä testaamiseksi. Sairausloma oli kirjoitettu osaksi säästösyistä päättymään maanantaina, jolloin mahdolliset jatkotutkimukset voitiin tehdä omalääkärin vastaanotolla.

Enso Timber Oy Ltd:n työterveyslääkäri on todistajana kertonut, että sairausloma myönnetään yleensä sairauden akuutin vaiheen ajaksi. Olkapääsairaudessa, jossa voi olla kysymys jänteen tulehtumasta, pääperiaatteena on, että olkapään ärtyisyys täytyy saada ensin hoidettua ennen kuin sillä voidaan ryhtyä tekemään aikaisempaa liikettä. Keilaaminen ei todistajan mukaan ole sopiva kuntoutusmuoto tällaisen sairauden akuutissa vaiheessa, mutta myöhemmin siitä saattaa olla hyötyä olkapään tervehtymiselle. Potilaan on itse harkittava, milloin olkapää kestää keilaamista.

Edellä mainitut lääkärit ovat olleet yksimielisiä siitä, ettei A ole voinut keilaamisella 5.10.1998 aiheuttaa illalla todetun hengitystieinfektion syntyä. Työterveyslääkärin mukaan kilpakeilailu aiheuttaa fyysistä rasitusta ja sellaisena se on saattanut pahentaa infektiota, jos tulehdus on alkanut ennen keilailukilpailua.

Purkamisperusteiden oikeudellinen arviointi

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A on edellä todetun mukaisesti rasittanut olkapäätään sairauslomansa loppuvaiheessa osallistumalla keilailukilpailuun. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tästä olisi aiheutunut olkapäävamman paranemisen kannalta haitallisia seuraamuksia.

A:lla on oman ilmoituksensa mukaan ollut keilailukilpailuun osallistuessaan nuhaa ja yskää. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että hänellä olisi tämän johdosta ollut syytä epäillä sairastuvansa niin, että hänen kykynsä selviytyä työtehtävistään tämän vuoksi vaarantuu. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että keilailukilpailuun osallistumisella olisi tosiasiallisesti ollut vaikutusta A:n sairastumiseen tai sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden kestoon.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi törkeästi väärinkäyttänyt sairauslomaoikeuttaan. Enso Timber Oy Ltd:llä ei siten ole ollut ilmoittamillaan perusteilla työsopimuslain edellyttämää tärkeää syytä purkaa A:n työsopimusta tai edes erityisen painavaa syytä sitä irtisanoa.

Korvausvelvollisuus

Enso Timber Oy Ltd A:n työnantajana on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Pykälän toisessa kappaleessa on lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon korvauksen määrää vähentävinä tai lisäävinä tekijöinä. Vakiintuneen sopimustulkinnan mukaan kysymyksessä oleva korvaus määräytyy kaikkien asiassa esiin tulevien, sopimusmääräyksessä todettujen seikkojen pohjalta tehdyn kokonaisarvion perusteella.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi omalta osaltaa antanut työnantajalle aihetta työsuhteen päättämiseen ja että tuomittavaa korvausta olisi tämän vuoksi alennettava.

A on ollut työllisyyskoulutuksessa 11.5.1998 lukien. Koulutusajalta A:lle on maksettu ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan suuruista koulutustukea. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty perusteita, joiden mukaan olosuhteiden kokonaisarviointiin vaikuttavina seikkoina ei vastoin Puu- ja erityisalojen liiton väittämää voitaisi ottaa huomioon työttömyyskorvausten tavoin myös edellä tarkoitettua koulutustukea.

Oikeudenkäyntikulut

Enso Timber Oy Ltd on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen. Puu- ja erityisalojen liitto on jättänyt korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullisena kulukorvauksen määränä on pidettävä 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Enso Timber Oy Ltd on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisesti purkanut A:n työsopimuksen ilman että sillä olisi ollut oikeutta sitä edes irtisanoa.

Enso Timber Oy Ltd velvoitetaan maksamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta yhteensä 32 472 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 3 896 markkaa 64 penniä, joille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 17.10.1997 lukien.

Enso Timber Oy Ltd velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla 180 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 17.10.1997 lukien.

Enso Timber Oy Ltd velvoitetaan korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, H. Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.