Labour court dismissed union claims regarding irregular work hour allocation under maritime collective agreement rules.

Kysymys siitä, miten kanteessa tarkoitetuilla ulkomaanliikenteen aluksilla työskentelevien taloustyöntekijöiden säännöllinen työaika tuli määritellä tilanteessa, jossa työntekijän vuorokautinen työaika oli sijoitettu useampaan kuin kahteen eri jaksoon.

Kanteessa esitetyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen ja valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin perustetut hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Suomen Merimies-Unioni ry

Vastaajat Ålands Redarförening rf

Viking Line Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ålands Redarförening rf:n, Suomen Varustamoyhdistys ry:n ja Suomen MerimiesUnioni ry:n välillä ajaksi 29.11.1993 29.2.1996 tehdyssä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3. TALOUSTYÖNTEKIJÄN TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3.2. Matkustaja-aluksia koskevat säännökset 4.3.2.1. Meri-, tulo- ja lähtövuorokausi 1) Taloustyöntekijän säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa. 2) Säännöllinen työaika on sijoitettava siten, ettei matkustaja-aluksen taloustyöntekijä joudu olemaan työssä 14 tuntia pitemmän jakson aikana vuorokaudessa; (MtL 5 § 1 mom. 3-kohta) Osapuolet ovat sopineet, että edellä sanotusta poiketen voidaan taloushenkilökuntaan kuuluvan säännöllinen työaika sijoittaa enintään kahteen osaan vuorokaudessa kuitenkin siten, että työntekijälle annetaan vähintään 8 tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa. Tämä edellyttää, että asia käsitellään yt-lain tarkoittamassa järjestyksessä aluksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Merimies-Unioni ry:n, Ålands Redarförening rf:n ja SF Line Ab:n (nykyisen Viking Line Ab:n) välillä 21.11.1994 tehdyssä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdan soveltamista koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOPIMUSEHDOT

3. Suomen Merimies-Unioni ry ja SF Line Ab asettavat työryhmän tarkistamaan aluksen työaikapäiväkirjat vuodesta 1989 alkaen. Työryhmän tulee selvittää mahdolliset palkankorjaukset joko 14 tunnin säännön tai poikkeussäännön perusteella. Mikäli säännöllinen työaika poikkeussääntöä soveltaen on sijoitettu kahteen (2) jaksoon ja mikäli työntekijälle on annettu vähintään kahdeksan (8) tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa kaksi (2) jaksoa ylittävä työaika (kolmas jakso jne.) korvataan ylityönä. Korvausten yhteydessä otetaan huomioon ylityön vaihtotarve.

4a. Säännöllisen työajan sijoittamista ratkaistaessa 14 tunnin jakson katsotaan sijoittuvan siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista on.

4b. Mikäli säännöllinen työaika on poikkeussääntöä sovellettaessa sijoitettu kahteen jaksoon ja työntekijälle on annettu vähintään kahdeksan (8) tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa, mutta kokonaistyöaika on kuitenkin jaettu useampaan kuin kahteen (2) osaan, säännöllisen työajan sijoittuminen ilmenee etukäteen laaditusta työtuntijärjestelmästä. Mikäli työtuntijärjestelmää ei ole käytettävissä, säännöllinen työaika sijoittuu siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee, ellei kyse ole palo- tai pelastusveneharjoituksesta. Tämän 4b-kohdan mukaista tulkintasääntöä sovelletaan vain nyt kyseessä olevan ms Amorellaa koskevan erimielisyyden ratkaisemiseen sekä kohdassa 5 mainittujen pistokoeluontoisten tarkistusten perusteella mahdollisesti esiin tuleviin palkankorjauksiin, jotka koskevat aikaa ennen tämän sopimuksen allekirjoituspäivää. Osapuolet sitoutuvat siihen, että tämän kohdan 4b sisältämään tulkintasääntöön ei tulla veto-amaan jatkossa ennakkotapauksena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1 kohdan soveltamisesta Suomen Merimies-Unionin, Ålands Redarförening rf:n ja Viking Line Ab:n välillä 21.11.1994 tehdyn sopimuksen 4b-kohdan toisen virkkeen oikeaksi tulkinnaksi sen, että tilanteessa, jossa työtuntijärjestelmää ei ole käytettävissä, säännöllisen työajan katsotaan sijoittuvan siihen vuorokauden osaan, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee, eikä niihin vuorokauden osiin, joissa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee.

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut Viking Line Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Lisäksi Suomen Merimies-Unioni on vaatinut Ålands Redarförening rf:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Suomen Merimies-Unioni on edelleen vaatinut Ålands Redarförening rf:n ja Viking Line Ab:n velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti Suomen Merimies-Unionin oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaisine korkoineen.

Perustelut

Suomen Merimies-Unioni oli lokakuussa 1994 haastanut Ålands Redarförening rf:n ja sen jäsenvarustamon Viking Line Ab:n työtuomioistuimeen vastaamaan kanteeseen, joka oli koskenut ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1 kohdan soveltamista ms Amorella -nimisen matkustaja-aluksen taloushenkilökunnan työaikajärjestelyihin. Mainitun työehtosopimuskohdan pääsäännön mukaan taloushenkilökuntaan kuuluvan säännöllinen työaika oli sijoitettava siten, ettei työntekijä joudu olemaan työssä 14 tuntia pidemmän ajanjakson aikana vuorokaudessa. Tästä pääsäännöstä oli mahdollista poiketa sijoittamalla säännöllinen työaika enintään kahteen osaan vuorokaudessa kuitenkin siten, että työntekijälle annettiin vähintään 8 tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa. Tämän niin sanotun poikkeussäännön käyttäminen edellytti, että asiaa oli käsitelty yt-laissa tarkoitetussa järjestyksessä aluksella.

Ms Amorellalla oli noudatettu ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdan kanssa ristiriidassa olevaa käytäntöä, jonka mukaan taloushenkilökuntaan kuuluneet olivat joutuneet olemaan työssä 14 tuntia pidemmän jakson aikana vuorokaudessa. Lisäksi heidän säännöllinen työaikansa oli jaettu useampaan kuin kahteen osaan vuorokaudessa, eikä heille ollut annettu vähintään 8 tunnin yhtämittaista lepoaikaa vuorokaudessa.

Säännöllisen työajan jakamista eli poikkeussäännön käyttämistä oli käsitelty yhteistoimintalain mukaisessa järjestyksessä aluksen luottamusmiehen ja intendentin välillä vasta 9.10.1992. Poikkeussääntöä oli kuitenkin sovellettu jo useita vuosia aikaisemmin eli siitä lähtien kun alus oli otettu liikenteeseen.

Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen vastaisilla työaikajärjestelyillä oli pyritty välttämään ylityökorvausten maksaminen. Työehtosopimuksen määräysten noudattaminen olisi merkinnyt sitä, että työstä, joka oli tehty 14 tuntia pidemmän jakson ulkopuolella vuorokaudessa, olisi pitänyt maksaa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdan 1 ja 2 kappaleiden sekä 4.6.1. kohdan mukainen ylityökorvaus siitä riippumatta, ylittikö tämä työ säännöllisen 8 tunnin työajan vai ei. Samaa korvaussääntöä olisi pitänyt soveltaa poikkeussäännön käyttöönoton jälkeen työhön, jota oli tehty 14 tunnin jakson ulkopuolella vuorokaudessa, jos säännöllinen työaika oli jaettu useampaan kuin kahteen osaan vuorokaudessa tai jos työntekijälle ei ollut annettu vähintään 8 tunnin yhtäjaksoista lepoa vuorokaudessa. Työntekijät olivat saaneet kuitenkin ylityökorvaukset vain työstä, joka oli ylittänyt säännöllisen 8 tunnin työajan.

Sen jälkeen kun Suomen Merimies-Unionin haaste oli annettu tiedoksi Ålands Redarförening rf:lle ja Viking Line Ab:lle, oli osapuolten välillä aloitettu sovintoneuvottelut, jotka olivat johtaneet 21.11.1994 päivätyn sopimuksen allekirjoittamiseen. Sopimuksen tarkoituksena oli ollut täsmentää ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdan tulkintaa ja soveltamista. Osapuolet olivat myös asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä oli ollut selvittää mahdolliset palkankorjaukset joko 14 tunnin säännön tai poikkeussäännön perusteella. Sopimuksen yhtenä ehtona oli ollut kanteen peruuttaminen.

Koska tuossa vaiheessa oli ilmennyt, että varustamon käyttämä atk-pohjainen palkanlaskentaohjelma oli sijoittanut työntekijän jälkikäteen eli tehtyjen työtuntien perusteella joko 14 tunnin pääsäännön taikka poikkeussäännön piiriin sen mukaan, esiintyikö työaikalistoissa 8 tunnin lepoaika vai ei, oli ollut perusteltua aihetta olettaa, että vastaavia virheitä esiintyi myös muilla Viking Line Ab:n matkustaja-aluksilla. Palkantarkistukset oli tämän vuoksi ulotettu koskemaan myös muita aluksia, mistä johtuen järjestelyn piiriin oli tullut kuulumaan useita satoja työntekijöitä.

Palkantarkistusten laskemista varten perustetun työryhmän työ oli vuodenvaihteen 1994 - 1995 jälkeen kariutunut erimielisyyteen, joka oli koskenut 21.11.1994 allekirjoitetun sopimuksen 4b-kohdan toista virkettä. Kysymys oli koskenut tilanteita, joissa työpaikalle ei ollut laadittu etukäteen työtuntijärjestelmää tai joissa tällaista järjestelmää ei ollut ollut käytettävissä, minkä vuoksi jälkikäteen ei ollut mahdollista sanoa, mikä osa tehdyistä tunneista oli ollut säännöllistä työaikaa ja mikä ylityönä korvattavaa. Sopimuksen 4b-kohdan määräyksellä oli ollut tarkoitus ratkaista ongelma määräämällä, että säännöllisen työajan katsottiin sijoittuvan siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsi.

Mikäli sopimuksella olisi tarkoitettu Ålands Redarförening rf:n esittämää lopputulosta, olisi sopimus kirjoitettu käyttäen toista sanamuotoa. Käytettyyn sanamuotoon oli päädytty kuitenkin pitkien ja perusteellisten neuvottelujen jälkeen.

Koko neuvottelujen kulku tuki Suomen Merimies-Unionin esittämää näkemystä 4b-kohdan tulkinnasta. Suomen Merimies-Unioni oli koko ajan pitänyt kiinni siitä kannasta, että säännöllisen työajan katsottiin sijoittuvan siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsi.

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab sen sijaan olivat yrittäneet saada sopimukseen oman tulkintansa, jonka mukaan säännöllisen työajan olisi katsottu sijoittuvan niihin osiin vuorokautta, joissa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsi. Työnantajapuoli oli kuitenkin lopulta luopunut omasta kannastaan ja hyväksynyt Suomen Merimies-Unionin esittämän sopimustekstin.

VASTAUS

Vaatimukset

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Toissijaisesti Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat lisäksi vaatineet Suomen Merimies-Unionin velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

Merityöaikalain 15 §:n mukaan työntekijän oikeus varsinaiseen ylityökorvaukseen oli rauennut, jollei kannetta ollut nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi. Ne palkkavaatimukset, joita mahdollisesti voitiin esittää syntyneen sopimukseen perustuen ajalta ennen 9.10.1992, olivat vanhentuneita, koska kannetta ei ollut nostettu määräajassa. Muilla Viking Line Ab:n aluksilla, joilla palkkojen tarkistamistyötä oli suoritettu, ei palkkojen korjaustarvetta ollut todettu. Kantajalta puuttui tältä osin oikeussuojan tarve.

Sopimuksen 4b-kohdan mukaan osapuolet sitoutuivat olemaan vetoamatta kysymyksessä olevaan tulkintasääntöön ennakkotapauksena tulevaisuudessa. Koska tulkintamääräykseltä oli poistettu kaikkinainen ennakkotapausluonne, ei kantajan vahvistuskanteelle tältä osin ollut perustetta. Kantajalta puuttui myös tällä perusteella oikeussuojan tarve.

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab eivät missään vaiheessa olleet kiistäneet sitä, etteikö sopimuksen 4bkohtaan sisältyisi lausetta "Mikäli työtuntijärjestelmä ei ole käytettävissä, säännöllinen työaika sijoittuu siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee, ellei kyseessä ole palo- tai pelastusveneharjoitus". Työnantayhdistys eikä myöskään varustamo ollut pyrkinyt antamaan tälle lauseelle muuta sisältöä kuin mitä sen sanamuodosta ilmeni. Työnantajapuoli ei myöskään ollut vedonnut sellaiseen sopimuksen 4b-kohdan tulkintaan, joka edellyttäisi, että sanalle "osa" annettaisiin monikkomuoto. Suomen Merimies-Unionilla ei siten ollut oikeussuojan tarvetta vahvistuskanteen osalta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa tarkoitettuun sopimukseen johtanut kanne oli koskenut tilannetta, jossa Viking Line Ab:n ms Amorella aluksella ei ollut ollut osoitettavissa pöytäkirjaa työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdassa mainitusta yhteistoimintaneuvottelusta eikä myöskään työtuntijärjestelmää. Yt-laki ei tuohon aikaan ollut vaatinut pidettäväksi pöytäkirjaa kokouksista, eikä työnantajalla myöskään ollut ollut velvollisuutta säilyttää työtuntijärjestelmiä. Tilanne oli ollut tällainen 9.10.1992 saakka, jolloin aluksella oli käyty ensimmäinen sellainen yhteistoimintaneuvottelu, josta oli laadittu pöytäkirja.

Koska työaikapäiväkirjoista oli ilmennyt, että ms Amorellan taloushenkilökunta oli tehnyt työtä, johon oli sovellettu työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdassa tarkoitettua poikkeussääntöä, Viking Line Ab:n kanta oli ollut, että palkka tehdystä ylityöstä oli tältä ajanjaksolta maksettava soveltaen sellaista työaikasuunnittelua, jota järkevä työnjohto olisi soveltanut.

Suomen Merimies-Unioni oli tuolloin kanteessaan lähtenyt siitä, että koska yhteistoimintaneuvotteluista laadittua pöytäkirjaa ei ollut esitetty eikä myöskään työtuntijärjestelmää, ei työehtosopimuksen niin sanottua poikkeussääntöä voitu soveltaa, vaan sovellettavaksi tuli työehtosopimuksen 4.3.2.1. kohdassa tarkoitettu 14 tunnin sääntö.

Kantajan esittämä tulkinta sopimuksen 4 b-kohdasta teki sopimusmääräyksen turhaksi. Samaan lopputulokseen päädyttiin soveltamalla sopimuksen 4a-kohtaa. Itsestään selvää oli, että sisällyttämällä jonkin määräyksen sopimukseen sopimusosapuolet olivat pyrkineet säätelemään jotakin oleellista oikeudellista seikkaa. Suomen Merimies-Unioni oli esittämällään tulkinnalla pyrkinyt tekemään sopimuksen 4b-kohdan merkityksettömäksi antaen merkitystä ainoastaan 4a-kohdalle. Koska kuitenkin molemmat sopimusmääräykset olivat syntyneet osapuolten välillä käydyn neuvottelun ja kirjeenvaihdon tuloksena, selvää oli, että molemmilla sopimusmääräyksillä oli itsenäinen merkityksensä ja että näiden sopimusmääräysten soveltamisen tuli johtaa eri lopputuloksiin riippuen siitä, kumpaa kahdesta sopimusmääräyksestä sovellettiin.

Sopimuksen 4b-kohdan tarkoitus oli ainoastaan säädellä kiistaa ylityökorvauksista ms Amorellalla 9.10.1992 asti sekä sellaisia korvausvaatimuksia ylitöistä, joita oli pistokokein todettu 21.11.1994 asti ulottuvalta ajanjaksolta Viking Line Ab:n muilla aluksilla. Pistokokeet eivät olleet osoittaneet, että muilla aluksilla olisi ollut palkankorjaustarvetta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että kanteessa tarkoitettuun 21.11.1994 solmittuun sopimukseen perustuvat mahdolliset ylityökorvaukset ms Amorellan työntekijöiden osalta ovat 9.10.1992 edeltäneeltä ajalta merityöaikalain 15 §:n säännösten perusteella vanhentuneita eikä sopimuksessa tarkoitetuilla muilla aluksilla ollut todettu sopimukseen perustuvia palkankorjaustarpeita. Vastaajat ovat katsoneet, että Suomen Merimies-Unionilla ei näin ollen ollut asiassa oikeussuojan tarvetta.

Väitteet siitä, ovatko sopimukseen mahdollisesti perustuvat ylityökorvaukset vanhentuneita ja onko sopimuksessa tarkoitetuilla aluksilla todettu sopimukseen perustuvaa palkankorjaustarvetta vai ei, ovat kannetta koskevia asiakysymyksiä, joiden mahdollinen hyväksyminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä sen tutkimatta jättämiseen. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan edellä esitetyillä perusteilla esitetyn väitteen.

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta myös sillä perusteella, että osapuolet ovat sopimuksessa luopuneet vetoamasta siihen ennakkotapauksena. Kun sopimuksella ei ollut ennakkotapauksen luonnetta, Suomen Merimies-Unionilla ei ollut oikeussuojan tarvetta saada vahvistuskannetta hyväksytyksi. Työtuomioistuin toteaa, että vahvistuskanne koskee tosin vain sopimuksessa mainittuja aluksia ja sopimuksessa tarkoitettua ajankohtaa. Kun sopijapuolten välillä vallitsee erimielisyys sopimuksen oikeasta tulkinnasta, on Suomen Merimies-Unionilla oikeudellinen tarve saada asia ratkaistuksi siitä huolimatta, että annettavalla ratkaisulla ei ehkä olekaan vaikutuksia osapuolten välisissä sopimussuhteissa vastaisuudessa.

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat vielä todenneet, että koska ne eivät missään vaiheessa olleet vaatineet riidanalaista määräystä tulkittavaksi sillä tavoin kuin Suomen Merimies-Unioni on katsonut vastaajien tulkitsevan määräystä, ei Suomen Merimies-Unionilla myöskään tällä perusteella ollut oikeudellista tarvetta saada kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta hyväksytyksi. Koska asianosaisten välillä kuitenkin edellä todetun mukaisesti vallitsee erimielisyys kanteessa tarkoitetun sopimusmääräyksen tulkinnasta, on Suomen Merimies-Unionilla riippumatta siitä, voidaanko vahvistusvaatimus sellaisenaan hyväksyä, oikeudellinen tarve saada ratkaistuksi oman tulkintansa oikeellisuus. Näin ollen työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan myös tällä perusteella esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan työehtosopimuksen matkustaja-aluksia koskevan kohdan 4.3.2.1. 2 kohdan mukaan taloustyöntekijän säännöllinen työaika on sijoitettava siten, ettei työntekijä joudu olemaan työssä 14 tuntia pitemmän jakson aikana vuorokaudessa. Saman kohdan toiseen kappaleeseen sisältyvän määräyksen mukaan edellä olevan määräyksen mukaisesta menettelystä voidaan kuitenkin poiketa siten, että taloushenkilökuntaan kuuluvan säännöllinen työaika sijoitetaan enintään kahteen osaan vuorokaudessa kuitenkin siten, että työntekijälle annetaan vähintään kahdeksan tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa. Edellytyksenä tälle menettelylle on asian käsitteleminen yt-lain tarkoittamassa järjestyksessä aluksella.

Ms Amorellalla on sen liikennöinnin aloittamisesta vuodesta 1988 alkaen sovellettu edellä mainitusta 14 tunnin säännöstä poikkeavaa menettelyä. Aluksella työskentelevien taloustyöntekijöiden työaika on työehtosopimuksen määräyksessä tarkoitetuin tavoin sijoitettu kahteen taikka useampaan jaksoon vuorokaudessa. Tätä menettelyä aluksella on noudatettu ilman, että asiaa olisi käsitelty ytneuvotteluissa ennen kuin vasta 9.10.1992.

Kanteessa on kysymys sopimuksen 4b-kohdan toisen virkkeen tulkinnasta asianosaisten välillä syntyneestä erimielisyydestä. Kysymyksessä olevassa määräyksessä on sovittu säännöllisen työajan sijoittamisesta poikkeussääntöä sovellettaessa tilanteessa, jossa työtuntijärjestelmää ei ole käytettävissä. Tämän sopimuskohdan mukaan säännöllinen työaika sijoittuu tällöin siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee, ellei kyseessä ole palo- tai pelastusveneharjoitus.

Työnantajapuoli on lähtenyt siitä, että jos työaika poikkeussääntöä sovellettaessa on sijoitettu kolmeen eri jaksoon, säännöllinen työaika sijoittuu kahteen sellaiseen peräkkäiseen työjaksoon, jotka sisältävät yhteenlaskettuna suurimman osan vuorokauden aikana tehdyistä työtunneista. Määräyksestä sovittaessa on sopimukseen otetulla maininnalla "siihen osaan vuorokautta" tarkoituksena ollut muodostaa säännölliseksi työajaksi katsottava aika yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että tällaiseen säännölliseksi työajaksi luettavien työjaksojen väliin ei voinut jäädä esimerkiksi sellaista työjaksoa, joka muodostuisi ylityöksi. Työnantajapuolen mukaan määräyksen tarkoituksena on ollut estää sellainen työnantajan aikaisempi menettely, joka on mahdollistanut säännöllisen työajan sijoittamisen osin vuorokauden alku- ja osin sen loppupäähän sijoittuville pidemmille työjaksoille, mikä puolestaan on merkinnyt väliin jäävän lyhyemmän työjakson katsomista ylityöksi.

Suomen Merimies-Unioni on perustanut oman tulkintansa sopimuksen syntyvaiheisiin. Ennen sopimuksen lopullista solmimista osapuolet ovat puolin ja toisin tehneet esityksiä säännöllisen työajan sijoittamisesta tilanteessa, joissa työvuorojärjestelmää ei ollut ja työaika oli jaettu useampaan kuin kahteen osaan. Suomen Merimies-Unioni on alusta alkaen kirjallisissa esityksissään muotoillut nyt riidanalaisen määräyksen kuuluvaksi siten, että säännöllinen työaika sijoittuu siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee. Työnantajapuoli on vastauksenaan Suomen Merimies-Unionin edellä olevan kirjauksen sisältäneen ehdotuksen johdosta 10.11.1994 tehnyt esityksen, jonka mukaan tilanteessa, jossa työaika on jaettu useampaan kuin kahteen osaan, säännöllinen työaika sijoittuu niihin jaksoihin, joissa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee.

Työnantajapuoli on siten neuvottelujen aikana vielä edelleen ollut sillä kannalla, että työnantaja voi katsoa säännölliseksi työajaksi esimerkiksi vuorokauden alkuun ja loppuun sijoittuvat työjaksot, jos niihin sisältyvät tunnit muodostivat suurimman osan vuorokauden aikana tehdyistä työtunneista. Tällöin kysymyksessä olevien työjaksojen väliin jäävät lyhyemmät työjaksot olisi voitu katsoa ylityöksi.

Viimeksi mainittua työnantajapuolen esitystä Suomen Merimies-Unioni ei ole hyväksynyt, vaan se on tehnyt uuden esityksen, jossa säännöllisen työajan sijoittumista koskeva määräys on ollut samansisältöinen kuin aikaisemmissa esityksissä. Kaikkiin Suomen Merimies-Unionin tekemiin esityksiin on myös sisältynyt määräys, jonka mukaan säännöllisen työajan sijoittamista ratkaistaessa 14 tunnin jakson katsotaan sijoittuvan siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista on.

Ennen lopullisen sopimuksen hyväksymistä on työnantajapuoli tehnyt kaksi eri vaihtoehtoa sisältävän esityksen. Vaihtoehtoon 1 on sisältynyt 4a-kohta, johon on kirjattu Suomen Merimies-Unionin aikaisempiin esityksiin sisältynyt määräys 14 tunnin jakson sijoittumisesta. Esityksen 4b-kohdassa työn-antajapuoli on tehnyt ehdotuksensa määräykseksi, joka koskee säännöllisen työajan sijoittamista tilanteessa, jossa työaika poikkeussääntöä soveltaen on sijoitettu kahteen jaksoon. Tässä työnantajapuoli on vielä esittänyt aikaisemman kantansa, jonka mukaan säännöllinen työaika sijoittuu niihin osiin vuorokautta, joissa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee, mikäli työtuntijärjestelmää ei ole käytettävissä.

Suomen Merimies-Unioni on vastauksessaan ilmoittanut hyväksyvänsä työnantajapuolen edellä mainitun vaihtoehdon ensimmäisen virkkeen tietyin sanamuotoa koskevin muutoksin. Nyt tulkittavana olevan toisen virkkeen 4 b-kohdan Suomen Merimies-Unioni on kuitenkin sisällyttänyt esitykseensä samassa muodossa kuin sen aikaisemmissakin esityksissään eli säännöllinen työaika sijoittuu siihen osaan vuorokautta, jossa suurin osa tehdyistä työtunneista sijaitsee. Ennen sopimuksen lopullista hyväksymistä osapuolet ovat vielä puolin ja toisin tekemiensä esitysten perusteella ottaneet sopimuksen 4b-kohtaan sisältyvät määräykset, jotka koskevat tulkintasäännön soveltamista vain sopimuksessa tarkoitettuihin aluksiin ja sopimuksen soveltamisaikaa, sekä myös maininnan siitä, että sopimukseen ei tulla vetoamaan jatkossa ennakkotapauksena.

Näyttämättä on jäänyt, että Viking Line Ab ja Ålands Redarförening rf olisivat asiassa syyllistyneet työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomiseen.

Oikeudenkäyntikulut

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Ab ovat voittaneet jutun. Kun Suomen Merimies-Unionilla kuitenkin asian epäselvyyden vuoksi on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, saavat Ålands Redarförening ja Viking Line Ab työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ålands Redarförening ja Viking Line Ab saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.