Labour court dismisses claim that all home-to-office travel counts as official business requiring reimbursement.

Pastorin asunto oli sijainnut noin 55 kilometrin päässä hänen virkapaikastaan. Asunnostaan käsin hän oli tehnyt virkamatkoja virantoimituspaikoille, jotka olivat saattaneet sijaita hänen virkapaikkansa läheisyydessä ja joka tapauksessa kohteissa, joista etäisyys hänen virkapaikalleen oli ollut huomattavasti lyhyempi kuin hänen asuntoonsa.

Pastorin asunnon ja virkapaikan välisestä pitkästä välimatkasta johtuen ei hänen kaikkia asunnostaan käsin tekemistään virkamatkoista tai sinne päättyneistä virkamatkoista aiheutuneita matkakuluja voitu perustellusti pitää virkamatkasta aiheutuneina ylimääräisinä menoina. Seurakunta oli siten voinut perustellusti korvata osan matkoista virkapaikasta käsin tehtynä.

Kantaja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry

Vastaaja Kirkon sopimusvaltuuskunta

Kuultava Nilsiän seurakunta

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vuonna 1997 voimassa olleessa kirkon yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V KORVAUKSET

Matkakustannusten korvaus

Yleistä

1 mom. 105 §

Matkannusten korvausta suoritetaan matkasta, jonka viranhaltija määräyksestä tekee hoitaakseen virkatehtäviään virkapaikan ulkopuolella (jäljempänä virkamatka). Matkaa asunnosta virkapaikalle ja takaisin (työmatka) ei korvata. Työmatkaksi rinnastetaan matka, joka tehdään maanantain ja perjantain välisenä aikana nämä päivät mukaan luettuina ennen klo 18.30 virkapaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan seurakunnan muuhun toimipaikkaan.

Pöytäkirjamerkintä: Virkapaikalla tarkoitetaan kiinteää toimipaikkaa, jossa tai josta käsin viranhaltija säännönmukaisesti hoitaa virkaansa kuuluvia tehtäviä tahi jossa hän säilyttää työssä käyttämänsä asusteet tai työvälineet taikka josta hän hakee työmääräykset. Jollei viranhaltijalla työn liikkuvuudesta johtuen ole tällaista paikkaa, virkapaikkana pidetään hänen asuntoaan, jos hän on velvollinen asumaan hänelle määrätyssä virka-asunnossa, tai muuta kiinteää paikkaa. Olosuhteiden muututtua pysyväisluonteisesti virkapaikka määritellään uudestaan.

2 mom. Matkakustannuksina pidetään virkamatkasta aiheutuneita ylimääräisiä menoja. Niiden korvauksena viranhaltijalle maksetaan matkustamiskustannusten korvausta, koti- ja ulkomaanpäivärahaa, yömatkarahaa sekä leiripäivärahaa ja majoittumiskorvausta.

3 mom. Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kokonaiskustannuksin kuin virkamatkan ja viranhaltijan tehtävien tarkoituksenmukaisen suorittamisen kannalta on mahdollista. Virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos se olisi tehty tässä tarkoitetulla seurakunnalle edullisimmalla tavalla.

Soveltamisohje: Virkapaikka määräytyy sen mukaisesti, missä seurakunnan toimipaikassa virkatehtävät yleisimmin suoritetaan. Jos sellaista ei voida todentaa, virkapaikaksi tulee nimetä jokin niistä toimipaikoista, joissa viranhaltija joka tapauksessa joutuu aika ajoin hoitamaan virkatehtäviään. Asunto voi olla virkapaikkana vain kun viranhaltijalla on siinä ns. asumispakko. Kirkkoneuvoston tai asiassa toimivaltaisen muun toimielimen tulee todeta virkapaikka kunkin viranhaltijan kohdalla erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Määräys virkamatkan tekemiseen voi olla esimiehen erikseen antama tai sisältyä noudatettavaan työjärjestykseen, johtosääntöön tai muuhun pysyväismääräykseen. Myös viran luonne sinänsä voi edellyttää matkustamista. Korvauksen saamisen edellytyksenä on tällöinkin, että esimies katsoo viranhoidon edellyttäneen asianomaisen matkan tekemistä ja hyväksyy matkan virkamatkaksi. Asia on syytä varmistaa etukäteen, varsinkin jos matka ei ole selvästi tavanomainen.

Virkamatka alkaa yleensä virkapaikalta ja päättyy yleensä virkapaikalle. Se voi alkaa myös asunnosta ja päättyä asuntoon sen mukaisesti kuin tehtävien tarkoituksenmukainen hoito edellyttää.

Virkamatkan kokonaiskustannuksia arvioitaessa on otettava huomioon paitsi matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha ja majoittumis- tai hotellikorvaus sekä muut matkakustannusten korvaukset myös kulkuneuvon käyttämisellä mahdollisesti saavutettu työajan säästö.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on vaatinut vahvistettavaksi, että pastori Eino Keihäsellä on oikeus matkakustannusten korvaussopimuksen mukaisesti saada matkakustannusten korvausta virkamatkoista siten, että virkamatkan aloituspaikka on koti tai virkapaikka ja lopetuspaikka joko koti tai virkapaikka toteutuneen matkan mukaisesti.

Perustelut

Nilsiän seurakunnan palveluksessa oleva Keihänen oli tehnyt useita virantoimitusmatkoja kotoaan Kuopiosta työskentelyseurakuntansa Nilsiän alueelle eri toimipisteisiin. Osittain nämä matkat olivat suuntautuneet virkapaikalle kirkkoherranvirastoon mutta useimmiten muihin seurakunnan toimipisteisiin tai muihin virantoimituspaikkoihin, kuten muun muassa kunnantalolle ja yksityiskoteihin. Useimmista matkoista seurakunta ei ollut hyväksynyt esitettyä matkalaskua kokonaisuudessaan, vaan se oli korvannut vain osan pyydetyistä korvauksista. Tällaisia matkoja Keihäsellä oli helmikuussa 1997 ollut kahdeksan.

Keihänen oli tiistaina 4.2.1997 kulkenut virkapaikaltaan kirkkoherranvirastosta seurakuntatalolle, sieltä Kinahmiin, Kinahmista Partiokololle ja Partiokololta asunnolleen Kuopioon. Virkamatkan pituudeksi oli muodostunut yhteensä 80 kilometriä. Seurakunta oli kuitenkin maksanut korvausta vain 26 kilometriltä eli matkalta virastosta seurakuntakotiin, sieltä Kinahmiin, täältä Partiokoloon ja Partiokololta kirkkoherranvirastoon. Seurakunta oli siten edellyttänyt, että Keihäsen virkamatka olisi päättynyt kirkkoherranvirastoon illalla noin kello 20.40. Papilla oli kuitenkin oikeus työpäivän päätyttyä saada matkustuskustannusten korvaus matkasta viimeisestä virantoimituspaikasta suoraan asunnolle kulkematta virkapaikan kautta.

Perjantaina 7.2.1997 Keihänen oli kulkenut virkapaikalta kirkkoon, tämän jälkeen kirkon välittömässä läheisyydessä olevalta seurakuntakodilta suoraan asunnolle. Yhteenlasketun matkan pituus oli 56 kilometriä. Seurakunta oli kuitenkin maksanut korvaukset kolmen kilometrin mukaan eli virkapaikalta kirkkoon ja takaisin virkapaikalle. Papilla oli kuitenkin oikeus saada kustannusten korvaus virantoimituspaikalta suoraan asunnolle käymättä virkapaikan kautta.

Lauantaina 8.2.1997 Keihänen oli kulkenut asunnoltaan kirkkoon, sieltä Reittiöön ja sieltä suoraan asunnolleen Kuopioon. Yhteensä kuljettu matka oli 131 kilometriä. Seurakunta oli kuitenkin katsonut korvaukseen oikeuttavaksi matkaksi 23 kilometriä eli matkan kirkolta hautausmaalle, sieltä Reittiöön ja sieltä kirkolle tai kirkkoherranvirastoon. Papilla oli oikeus saada kustannusten korvaus matkasta asunnolta virantoimituspaikkaan eli tässä tapauksessa kirkkoon käymättä virkapaikan kautta. Työn päätyttyä hänellä oli oikeus korvaukseen matkasta virantoimituspaikalta asunnolle.

Keskiviikkona 12.2.1997 Keihänen oli kulkenut virastoltaan Laitisenmäelle, sieltä seurakuntakotiin ja edelleen Matintielle, josta hän oli mennyt asuntoonsa Kuopioon. Matkan pituudeksi oli muodostunut yhteensä 67 kilometriä. Seurakunta oli maksanut korvausta 13 kilometrin mukaan eli virastolta Laitisenmäelle, sieltä seurakuntatalolle ja edelleen Matintielle. Keihäsellä oli kuitenkin oikeus matkakustannusten korvaukseen matkasta nuorisotyön kokouksesta Matintieltä asunnolleen käymättä virkapaikan kautta.

Perjantaina 14.2.1997 Keihänen oli lähtenyt asunnoltaan Siilinjärvelle, sieltä edelleen Murtolahdelle, Murtolahdelta Narkomaanikotiin, josta hän oli lähtenyt asuntoonsa Kuopioon. Yhteensä kilometrejä oli kertynyt 166, mutta seurakunta oli maksanut korvausta vain 123 kilometrin perusteella. Keihäsellä oli kuitenkin tässäkin tapauksessa ollut oikeus aloittaa virkamatkansa asunnolta ja päättää se asunnolle sekä saada korvaukset tämän mukaisesti.

Lauantaina 15.2.1997 Keihänen oli lähtenyt asunnoltaan Nilsiän kirkonkylään Pääskyläntielle ja sieltä hän oli jatkanut matkaa Tilhilään, josta hän oli lähtenyt edelleen seurakuntakotiin ja palannut seurakuntakodilta asunnolleen Kuopioon. Kilometrejä tästä oli kertynyt yhteensä 112. Seurakunta oli kuitenkin maksanut korvausta kuuden kilometrin mukaan eli matkalta virastolta Pääskyläntielle, joka oli noin kolme kilometrin etäisyydellä. Mainitun paikan läheisyydessä oli Tilhilä ja Tilhilästä seurakuntatalolle oli 1,5 kilometriä ja sieltä kirkkoherranvirastoon 1,5 kilometriä. Keihäsen työtehtävät eivät tässäkään tapauksessa olleet edellyttäneet virkapaikalla käyntiä, eikä hän muustakaan syystä ollut käynyt siellä. Hänellä oli ollut oikeus ajaa suoraan virantoimituspaikalle ja viimeisestä virantoimituspaikasta suoraan asunnolle.

Sunnuntaina 16.2.1997 Keihänen oli lähtenyt asunnoltaan kirkolle ja sieltä Välitielle, josta hän oli mennyt suoraan kotiinsa. Matkan pituus oli ollut yhteensä 109 kilometriä. Seurakunta oli maksanut kuitenkin korvausta 6 kilometrin perusteella eli matkalta virastosta kirkkoon, sieltä Välitielle ja takaisin virastoon. Tässäkään tapauksessa Keihäsen työtehtävät eivät olleet edellyttäneet virkapaikalla käyntiä.

Perjantaina 21.2.1997 Keihänen oli lähtenyt asunnoltaan kunnantalolle, sieltä kirkkoon ja sieltä edelleen hautausmaalle. Hautausmaalta hän oli kulkenut Ranta-Sänkimäelle ja sieltä Keyrittyyn, josta hän oli edelleen jatkanut Raatille. Viimeksi mainitusta paikasta hän oli mennyt suoraan asunnolleen. Kilometrejä tästä oli kertynyt yhteensä 191. Seurakunta oli maksanut korvaukset 83 kilometrin mukaan. Kuitenkin koko edellä mainittu matka oikeutti matkakustannusten korvaukseen. Lisäksi matka-aika kello 11 - 22.10 oikeutti osapäivärahaan. Virkatehtävän hoito ei tässäkään tapauksessa ollut edellyttänyt virkapaikalla eli kirkkoherranvirastossa käyntiä eikä Keihänen ollut muustakaan syystä käynyt virkapaikalla.

Kirkon virkaehtosopimuksen käyttöönotosta eli vuodesta 1975 alkaen virkaehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevat kohdat olivat noudattaneet samoja periaatteita kuin valtion virkaehtosopimuksen vastaavat määräykset. Käsitteet virkamatka ja virkapaikka olivat olleet sisällöltään samat valtion virkaehtosopimuksessa ja kirkon virkaehtosopimuksessa. Samoin oli virantoimituspaikan käsitteen kanssa. Myös matkakustannukset oli eri virkaehtosopimuksissa periaatteessa määritelty samalla tavoin. Matkakustannuksina pidettiin virkaehtosopimusten mukaan niitä ylimääräisiä menoja, jotka aiheutuivat virkamatkasta.

Kirkon virkaehtosopimus edellytti, että matkat asunnolta virkapaikalle ja takaisin eli työmatkat jäivät aina korvauksen ulkopuolelle. Vuoden 1995 alussa voimaan tulleessa kirkon yleisessä virkaehtosopimuksessa oli sovittu lisäksi, että virkapaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan seurakunnan muuhun toimipaikkaan tehdyt matkat rinnastettiin työmatkaan, kun matka tapahtui maanantain ja perjantain välisenä aikana nämä päivät mukaan luettuina ennen kello 18.30. Tällä virkaehtosopimuksen 105 §:n määräyksellä ei ollut muutettu virkapaikan käsitettä. Näin ollen myös matkat asunnolta seurakunnan muuhun toimipaikkaan kuin virkapaikkaan olivat virkamatkoja ja siten korvattavia matkoja maanantai-perjantai -päivinä kello 18.30 jälkeen sekä aina lauantaisin ja sunnuntaisin.

Valtaosa papin virkamatkoista alkoi papin asunnolta ja suuntautui suoraan virkapaikan eli tässä tapauksessa kirkkoherranviraston ulkopuolelle. Tämä oli ollut vakiintunut käytäntö jo vuosisatojen ajan. Pappi valmistautui kirkollisiin tehtäviin asunnossaan, jossa hänellä oli käsikirjastonsa ja tehtävän edellyttämä vaatetus. Papin virkamatka alkoi harvoin virkapaikalta ja vielä harvemmin se päättyi virkapaikalle. Edellä mainituista Keihäsen tekemistä virkamatkoista viisi oli alkanut hänen virkapaikaltaan, mutta yksikään niistä ei ollut päättynyt virkapaikalle. Vuosisatainen käytäntö oli ollut, että papin virkamatka päättyi asuntoon riippumatta siitä, sijaitsiko asunto lähellä tai kaukana virkapaikasta.

VASTAUS

Vaatimukset

Kirkon sopimusvaltuuskunta on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Perustelut

Papin palkkaukseen oli kuulunut vuonna 1990 kumotun evankelisluterilaisen kirkon palkkauslain mukaan luontoisetuasunto eli pappila, johon oli kuulunut myös työhuone. Yleensä asunto oli ollut myös papin virkapaikka tai jos virkapaikka oli määrätty muualle, asunto oli sijainnut virkapaikan välittömässä läheisyydessä. Palkkauslain kumoamisen yhteydessä seurakuntien papin ja kanttorin virat oli muutettu kokonaispalkkausviroiksi, mutta viranhaltijat olivat saattaneet halutessaan säilyttää edelleen luontoisetupalkkauksen. Vuonna 1997 vain noin 10 prosenttia papistosta oli asunut luontoisetuasunnoissa. Ennen palkkauslain kumoamista luopuminen luontoisetuasumisesta oli edellyttänyt aina kirkkohallituksen lupaa. Lupa oli voitu myöntää seurakunnan suostumuksella ja ainoastaan painavista syistä.

Palkkauslain voimassa ollessa matkakustannusten korvaus ei ollut muodostunut ongelmaksi, koska papit olivat asuneet joko luontoisetuasunnossa, joka oli ollut heidän virkapaikkansa, tai ainakin virkapaikan välittömässä läheisyydessä. Virkamatka oli muodostunut käytännössä pituudeltaan samaksi riippumatta siitä, oliko se tehty virkapaikalta vai kotoa käsin. Jos eroa matkan pituudessa oli ollut, oli se rajoittunut muutamiin kilometreihin. Nykyisin kun viranhaltijat asuivat omissa asunnoissaan ja toisaalta seurakunnat olivat rakentaneet uusia toimitiloja, joissa pappienkin työhuoneet ja myös virkapaikka pääsääntöisesti sijaitsivat, oli syntynyt ongelmia matkakorvausten maksamisessa erityisesti niissä tilanteissa, joissa viranhaltija muutti pois seurakunnan alueelta tai viranhaltijan asunto sijaitsi kaukana virkapaikalta.

Aikaisemmin papin virkapaikaksi oli saatettu määritellä koti siitä syystä, että hänellä oli siellä työhuone. Vaikka virkapaikaksi olisikin määritelty esimerkiksi kirkko tai kirkkoherranvirasto, virkamatka esimerkiksi yksityiskoteihin pyhiin toimituksiin tai sielunhoitokeskusteluihin oli ollut asiallisesti sama kuin virkapaikalta tehtynä.

Selvää oli, että viranhaltijat ja työntekijät tulivat työskentelypaikalle omalla kustannuksellaan. Siinä tapauksessa, että viranhoito edellytti matkustamista virkapaikalta käsin, työnantaja korvasi virkamatkasta aiheutuneet ylimääräiset eli virkapaikalle tulon lisäksi viranhoidosta syntyneet ylimääräiset kustannukset. Kustannusten korvauksena oli kirkon sektorilla maksettu virkaehtosopimuksen nojalla verohallituksen päätöksen mukaisia verovapaita matkakustannusten korvauksia. Missään vaiheessa ei ollut sovittu eikä edes väitetty, että olisi sovittu yli sen menevistä, palkkatuloon rinnastettavien korvausten maksamisesta.

Ylimääräisten kustannusten määrittäminen kirkon virkaehtosopimusmääräysten valossa oli helppoa silloin, kun viranhaltija teki virkamatkat virkapaikalta käsin. Virkaehtosopimuksen mukaan virkamatkan tekeminen virkapaikalta käsin oli myös pääsääntönä. Kuitenkin erityisesti papin työ oli luonteeltaan sellaista, että sitä ei ollut sidottu työaikoihin ja osa viranhoidosta tapahtui virkapaikan ulkopuolella. Tällöin saattoi olla tarkoituksenmukaista, että matka virantoimituspaikkaan tehtiin suoraan kotoa käsin virkapaikalla poikkeamatta, elleivät virkatehtävät sitä nimenomaan edellyttäneet. Virkaehtosopimuksen 105 §:n 1 momentin mukaan tällainen matka oli virkamatka, josta voitiin suorittaa matkakustannusten korvausta.

Virkaehtosopimuksen 105 §:n 2 ja 3 momentti kuitenkin asettivat rajoituksia sille, mitä virkamatkasta korvattiin. Ensinnäkin matkasta korvattiin vain ylimääräiset kustannukset. Toiseksi virkamatkasta ei maksettu korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos se olisi tehty seurakunnalle edullisimmalla tavalla eli mahdollisimman lyhyessä ajassa ja mahdollisimman vähin kokonaiskustannuksin.

Keihäsen tapauksessa se, että hän asui 55 kilometrin päässä virkapaikaltaan, aiheutti useimmiten tilanteen, jossa virkamatkan tekeminen oli edullisinta virkapaikalta käsin. Virkaehtosopimuksen mukaan Keihäsellä myös oli ollut velvollisuus tehdä virkamatkat seurakunnalle edullisimmalla tavalla. Keihäsellä ei voinut olla oikeutta saada matkakorvausta toteutuneen, itse päättämänsä matkareitin mukaisesti täysin riippumatta siitä, mikä olisi tullut seurakunnalle edullisimmaksi ja mikä suhde laskutettavilla matkakorvauksilla oli tavanomaisiin viranhoidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Esimerkiksi Keihäsen lauantaina 15.2.1997 tekemä virkamatka oli suuntautunut vain noin 3 kilometrin päähän virkapaikasta hautauskeskusteluun. Sieltä matka oli suuntautunut syntymäpäiväseuroihin noin 200 metrin etäisyydelle ja sen jälkeen raamattupiiriin kirkon viereiseen rakennukseen, joka kuitenkaan ei ollut Keihäsen virkapaikka. Matka kokonaisuudessaan kotoa Kuopiosta eri virantoimituspaikkoihin ja takaisin Kuopioon oli pituudeltaan yhteensä 112 kilometriä. Siitä seurakunta oli korvannut 6 kilometriä eli sen mukaan, mitä ylimääräisiä kustannuksia Keihäselle oli syntynyt virkamatkasta tavanomaiseen viranhoitoon verrattuna. Virkamatkan tekeminen Keihäsen itse valitsemalla tavalla olisi tullut seurakunnalle kohtuuttoman kalliiksi verrattuna seurakunnan kannalta edullisimpaan eli virkapaikalta tehtyyn virkamatkaan. Edes mahdollinen virkaehtosopimuksen 105 §:n soveltamisohjeessa tarkoitettu matka-ajassa saavutettu säästö ei antanut aihetta toisenlaiseen arvioon.

Seurakunta oli soveltanut samaa korvausperiaatetta kaikissa Keihäsen suorittamissa virkamatkoissa. Ilman erityistä syytä Keihäselle oli siten korvattu vain se osuus matkasta, joka oli ylittänyt tavanomaisesta työmatkasta aiheutuneet kustannukset. Erityinen syy poikkeavaan korvaukseen oli ollut matkassa, joka oli tehty 6.2.1997 Tuusniemelle rovastikunnan nuorisotyöntekijöiden kokoukseen. Erityinen merkitys edullisemmuusvertailussa Keihäsen virkamatkoja arvioitaessa oli annettava sille, että hän asui huomattavan kaukana eli 55 kilometrin päässä virkapaikaltaan ja virantoimituspiirinsä ulkopuolella.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Nilsiän seurakunnan palveluksessa vuodesta 1995 lähtien olleen pastori Eino Keihäsen virkapaikaksi on hänen virkaan tullessaan määrätty Nilsiän kunnan kirkonkylän alueella sijaitseva kirkkoherranvirasto. Keihäsen asunto on viran vastaanottamisen aikaan ja myös kanteessa tarkoitettuna ajankohtana sijainnut Kuopiossa, josta virkapaikalle matkaa on noin 55 kilometriä. Seurakunnassa noudatetun käytännön mukaan virkamatkat laskutetaan ja korvataan lähtien siitä, että virkamatkan aloittamis- ja lopettamispaikaksi katsotaan virkapaikka. Virkamatkan aloitus- ja lopettamispaikaksi on hyväksytty myös asunto, jos virkamatkan tekeminen tällä tavoin on ollut seurakunnalle edullisempaa tai se viranhaltijan ajankäyttöön liittyvistä syistä näin tehtynä on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi kuin virkapaikalta aloitettu tai sinne päätetty virkamatka.

Keihänen on tehnyt virkamatkoistaan matkalaskut helmikuuhun 1997 asti edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Hän on helmikuussa 1997 muuttanut aikaisemmin noudattamaansa virkamatkojen laskutuskäytäntöä siten, että hän on merkinnyt virkamatkojen aloitus- ja lopetuspaikaksi asuntonsa niissä tapauksissa, joissa hän ei ole käynyt virkapaikallaan. Seurakunta on kuitenkin kieltäytynyt virkamatkojen korvaamisesta esitettyjen laskujen mukaan ja virkamatkat on korvattu aikaisemman käytännön mukaisesti.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Nilsiän seurakunnan talouspäällikön mukaan seurakunnan matkakustannusten korvaamisessa noudattama käytäntö on selvitetty Keihäselle hänen ottaessaan viran vastaan. Samaa korvauskäytäntöä on sovellettu myös kahteen muuhun seurakunnan palveluksessa olevaan pappiin. Näiden molempien pappien asunnot ovat sijainneet parin kilometrin päässä virkapaikasta. Heidänkin virkamatkansa on siten korvattu virkapaikalta käsin tehtyinä, ellei muu tapa ole ollut seurakunnalle edullisempi tai virkamatkan tarkoituksenmukaisen hoidon ole katsottu edellyttäneen viranhaltijan asunnon katsomista virkamatkan aloittamis- tai lopettamispaikaksi.

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on kanteessa katsonut, että Keihäsellä on virkaehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevien määräysten mukaan oikeus saada matkakustannusten korvausta virkamatkoista siten, että virkamatkan aloituspaikka on koti tai virkapaikka ja lopetuspaikka joko koti tai virkapaikka toteutuneen matkan mukaisesti. Kirkon sopimusvaltuuskunta puolestaan on katsonut, että kysymyksessä olevien sopimusmääräysten mukaan Keihäsellä on oikeus vain virkamatkasta aiheutuneisiin ylimääräisiin kustannuksiin. Keihäsen kohdalla tällaisina voitiin pitää vain sellaisia kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet virkapaikalta käsin tehdyistä virkamatkoista. Kirkon sopimusvaltuuskunta on seurakunnan omaksuman kannan tueksi myös todennut, että virkaehtosopimuksen määräysten mukaan virkamatka tuli korvata seurakunnalle edullisimmalla tavalla tehtynä.

Työtuomioistuin on 14.2.1994 antamallaan tuomiolla n:o 14 katsonut, että kappalaisen asunnoltaan virkapaikan läheisyydessä sijaitsevaan kirkkoon tekemiä matkoja ei ollut pidettävä työmatkoina vaan matkakustannusten korvauksiin oikeuttavina virkamatkoina. Mainitussa tapauksessa ratkaisu on perustunut siihen, että kirkko muodosti kappalaisen virkapaikaksi määrättyyn kirkkoherranvirastoon nähden erillisen virantoimituspaikan.

Työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen ajankohtana voimassa olleessa kirkon yleisen virkaehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevassa 106 §:ssä oli muun muassa todettu, että virkamatka on matka, jonka viranhaltija tekee määräyksestä virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan, virantoimituspaikan tai virkamatkapiirin ulkopuolelle. Tuolloin voimassa olleiden virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan virkamatka alkoi säännönmukaisesti joko virkapaikalta tai viranhaltijan asunnolta ja päättyi jompaan kumpaan näistä riippuen siitä, edellyttikö virkatehtävien hoito virkapaikalle menoa ennen matkan alkua tai sen päätyttyä. Kun muun muassa mainittua soveltamisohjeen määräystä on työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen muutettu, ei tästä työtuomioistuimen tuomiosta ole saatavissa johtoa nyt esillä olevan erimielisyyden ratkaisemiselle.

Virkaehtosopimuksen 105 §:n soveltamisohjeen mukaan virkamatka alkaa yleensä virkapaikalta ja päättyy yleensä virkapaikalle. Soveltamisohjeen mukaan se voi alkaa myös asunnosta ja myös päättyä asuntoon sen mukaisesti kuin tehtävien tarkoituksenmukainen hoito edellyttää. Pääsääntönä siten kysymyksessä olevan määräyksen mukaan on virkamatkan alkaminen virkapaikalta ja sen päättyminen virkapaikalle.

Työtuomioistuimessa on sopimusmääräysten tulkinnasta kuultu todistajana Suomen Kirkon Pappisliiton projektipäällikköä, joka viranhaltijapuolen edustajana on ollut sopimassa matkakustannusten korvaamista koskevista virkaehtosopimuksen määräyksistä. Projektipäällikön mukaan lähtökohtana tuolloin on viranhaltijapuolella ollut, että todelliset virkamatkasta aiheutuneet kustannukset korvataan. Projektipäällikön käsityksen mukaan virkaehtosopimuksessa mainittu edellytys matkan korvaamisesta edullisimmalla tavalla tehtynä on viranhaltijapuolella ymmärretty siten, että se koskee pelkästään matkustamistapaa eikä esimerkiksi virkamatkan aloittamis- tai lopettamispaikkaa.

Esitetyn selvityksen valossa on jäänyt epäselväksi, onko edullisemmuusvertailun rajaaminen vain matkustustapaa koskevaksi ollut nimenomaisesti esillä matkakustannusten korvausta koskevista määräyksistä sovittaessa. Kysymyksessä olevalla virkaehtosopimuksen 105 §:n 3 momentin määräyksellä ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkoitettu ottaa kantaa siihen, mikä on korvattava virkamatka, vaan mainitussa kohdassa on ainoastaan määritelty se, miten korvaus virkamatkasta suoritetaan.

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on katsonut, että seurakunnalla olisi työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus määrätä Keihäsen virkamatkat aloitettaviksi virkapaikalta ja lopetettaviksi ne myös sinne, mutta näin ei kuitenkaan ollut menetelty. Vaikka seurakunnan taholta ei Keihäselle ole annettu virkamatkojen aloittamis- ja lopettamispaikkaa koskevaa erityistä määräystä, on Keihäselle edellä todetuin tavoin selvitetty se käytäntö, jonka mukaan virkamatkoista aiheutuneet kustannukset seurakunnassa korvataan. Näin Keihänen on myös menetellyt helmikuuhun 1997 saakka.

Matkakustannusten korvausta koskevien sopimusmääräysten lähtökohtana on, että asunnon ja virkapaikan välisiä matkoja ei korvata ja että vain virkamatkoista aiheutuneet ylimääräiset menot korvataan. Kun kysymyksessä olevista määräyksistä on aikanaan sovittu, on pääsääntönä käytännössä ollut, että viranhaltijan asunto on ollut myös virkapaikka tai virkapaikka on sijainnut viranhaltijan asunnon läheisyydessä. Tästä johtuen myös virkamatkasta aiheutuneiden ylimääräisten menojen määritteleminen on ollut selkeää.

Kanteessa tarkoitetut matkat ovat olleet matkoja, jotka Keihänen on tehnyt kotoaan Kuopiosta virantoimituspaikoille, jotka ovat saattaneet sijaita hänen virkapaikkansa läheisyydessä ja joka tapauksessa kohteissa, joista etäisyys hänen virkapaikalleen on ollut huomattavasti lyhyempi kuin hänen asuntoonsa. Työtuomioistuimen mielestä ei voida perustellusti katsoa, että virkatehtävien tarkoituksenmukainen hoito olisi tällöin aina edellyttänyt virkamatkan aloittamista asunnosta ja lopettamista asuntoon. Näin ollen kaikkia Keihäsen asunnostaan käsin tekemistä virkamatkoista tai sinne päättyneistä virkamatkoista aiheutuneita matkakuluja ei voida perustellusti pitää virkamatkasta aiheutuneina ylimääräisinä menoina. Virkaehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevien määräysten tarkoituksen huomioon ottaen työnantaja on voinut korvata osan matkoista virkapaikasta käsin tehtynä.

Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että matkakustannusten korvausta koskeville sopimusmääräyksille ei voida vahvistaa kanteessa esitetyssä yleisessä muodossa vaadittua tulkintaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Vainio, Leivo ja Wetterstrand jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.