Union branch fined for strike threat; union head not liable for supervisory duty breach.

Junansuorittajien lipunmyynnin keskeyttäminen oli ollut yhteydessä työntekijöiden esittämiin vaatimuksiin lipunmyynnin järjestelyistä. Työntekijät olivat osittaisella työstä kieltäytymisellään ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen, joka oli kohdistunut työnantajan työehtosopimukseen perustuvaan työnjohto-oikeuteen.

Ammattiosaston puheenjohtaja oli etukäteen ilmoittanut työnantajan edustajalle suunnitellusta määräaikaisesta painostustoimenpiteestä. Ammattiosasto, joka vastasi puheenjohtajansa toimista, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

KANTAJA VR-Yhtymä Oy

VASTAAJA Rautatievirkamiesliitto ry

KUULTAVA Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

VRYhtymä Oy:n ja Rautatievirkamiesliiton välillä 1.1.1998 15.1.2000 välillä voimassa olevassa asiakaspalvelua, liikenteenhoitoa ja ohjausta sekä hallinnollisia ja muita toimistotehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työsuhteen alkaminen

1. Toimihenkilön työhön ottaminen on yksikön päällikön tai hänen määräämänsä henkilön asiana. Työhön ottamisesta on välittömästi ilmoitettava ao. luottamusmiehelle, jolla on oikeus saada jäljennös kirjallisesta työsopimuksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX TYÖRAUHA JA SEN TURVAAMINEN

20 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Työehtosopimuksen allekirjoittaneet sopijapuolet pyrkivät kumpikin edistämään neuvottelusuhteiden kehittämistä sekä omalta osaltaan valvomaan tehtyjen sopimusten noudattamista.

21 § Työnseisauksen estäminen

Tämän työehtosopimuksen voimassaoloaikana ei saa ryhtyä lakkoon, sulkuun eikä muuhun niihin verrattavaan toimenpiteeseen, joka kohdistuu tämän sopimuksen määräyksiä vastaan tai tarkoittaa tämän sopimuksen muuttamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

VR-Yhtymä Oy on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston 26.5.1998 julistama työtaistelu-uhkaus ja 1.6.1998 aloittama työstä kieltäytyminen ovat kumpikin kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen ja työehtosopimuspöytäkirjan määräyksiin ja että osasto on työtaistelu-uhkauksellaan ja työstä kieltäytymisellä rikkonut työehtosopimuslain sekä työehtosopimuksen mukaan sille kuuluvaa työrauhavelvollisuutta. VR-Yhtymä Oy on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rautatievirkamiesliitto on rikkonut työehtosopimuslakiin ja työehtosopimukseen perustuvan valvontavelvollisuutensa työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisten työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi.

VR-Yhtymä Oy on vaatinut Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston ja Rautatievirkamiesliiton tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisesti ja Rautatievirkamiesliiton ja Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston tuomitsemista korvaamaan yhteisvastuullisesti VRYhtymä Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli VR-Yhtymä Oy:lle 26.5.1998 toimitetussa kirjeessään uhannut, että 1.6. - 31.8.1998 VR:n Savonlinnan asemalla ei olisi lipunmyyntipalvelua. Kirjeessään osasto oli todennut, ettei Savonlinnan asiakaspalveluun liittyvää pulmaa ollut ratkaistu Helsingissä ja että työturvallisuuslain, työsuojeluvalvontalain ja työsuojelun yhteistoimintasopimuksen säännösten pohjalta Savonlinnan asemalla ei olisi lipunmyyntipalvelua. Toisaalta Rautatievirkamiesliiton ja työnantajan sekä toisaalta Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston ja paikallisen työnantajan käymistä neuvotteluista sekä osaston työnantajille toimittamista kirjelmistä ilmeni, että työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa hankkimaan asemalle toinen lipunmyyntipääte ja palkkaamaan uusi työntekijä lipunmyyntitehtäviin. Nykyisin asemalla oli yksi lipunmyyntipääte ja lipunmyyntitehtäviä hoiti vuorossa oleva junansuorittaja muiden tehtäviensä ohella.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli 1.6.1998 aamusta lukien toteuttanut uhkauksensa ja keskeyttänyt lipunmyyntitehtävien hoitamisen VR:n Savonlinnan asemalla. Osasto oli kieltänyt jäseniään tekemästä lipunmyyntitehtäviä asemalla, sulkenut aseman myyntijärjestelmän ja eristänyt verholla lipunmyyntipisteen odotussalista sekä kiinnittänyt aseman tiloihin tiedotteita aseman lipunmyyntipalvelun sulkemisesta. Lisäksi ammattiosaston puheenjohtaja oli 1.6.1998 ilmoittanut asemapäällikölle, että Savonlinnan junansuorittajat, jotka kuuluivat mainittuun osastoon, eivät tekisi kuukausitilitystä eivätkä myisi konduktööreille maksumerkkejä ja konduktöörilippuja eivätkä ottaisi vastaan konduktöörien tilityksiä. Tällä tavoin pyrittiin estämään myös junassa tapahtuva lipunmyynti.

Rautatievirkamiesliitto oli ollut tietoinen Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston työtaistelutoimenpiteellä uhkaamisesta ja työstä kieltäytymisestä. VR-Yhtymä Oy:n taholta oli 29.5.1998 oltu yhteydessä liiton puheenjohtajaan ja kehotettu liittoa ryhtymään toimenpiteisiin uhkaavan työtaistelun perumiseksi. Työantaja oli 1.6.1998 ja vielä 2.6.1998 uudelleen ollut yhteydessä liiton puheenjohtajaan kehottaen liittoa välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin aloitetun työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi. Tästä huolimatta liitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Näin ollen liitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakon suuruutta harkittaessa tuli ottaa huomioon, että Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli tietoisesti rikkonut useita työnantajan työnjohto-oikeutta koskevia sopimusmääräyksiä. Lisäksi tuli ottaa huomioon eräät työtaistelun piirteet, joilla oli tietoisesti pyritty vaikeuttamaan lipunmyynnin järjestämistä myös junissa muun muassa kieltäytymällä luovuttamasta työnantajan omaisuuteen luettavaa lipunmyyntimateriaalia ja näin aiheutettu tuntuvia vaikeuksia Savonlinnaan suuntautuvien rautatieyhteyksien asianmukaiselle hoitamiselle.

Työehtosopimus ilmensi direktio-oikeutta, joten työtaistelutoimenpide oli kohdistunut koko työehtosopimukseen.

Junansuorittajilla ei ollut työssään kiirettä eikä stressiä. Lipunmyyntitoiminta ei vaarantanut junaturvallisuutta. Savonlinnan asemalla oli kulloinkin kolme tai neljä henkilöä vuorossa, eikä työnantajalla ollut tarkoitusta lisätä siellä henkilökunnan määrää.

VASTAUS

Vaatimukset

Rautatievirkamiesliitto ja Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perusteet

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli lähettänyt 26.5.1998 VR:n pääjohtajalle kirjeen, jossa oli ilmoitettu, että tulevana kesäkautena ei Savonlinnan asemalla olisi lipunmyyntipalvelua. Kirjeessä tai kirjettä edeltäneissä neuvotteluissa ei työnantajalta oltu vaadittu palkattavaksi uusia henkilöitä eikä aiempiin vuosiin verrattuna muitakaan lisäresursseja. Kirjeessä oli vedottu työturvallisuuslakiin ja työsuojelusäännöksiin, joiden perusteella Savonlinnan junansuorittajat ilmoittivat luopuvansa lipunmyyntityöstä kesäkautena.

Savonlinnan asemalla oli ainakin jo yli 15 vuoden ajan ollut kesäkaudella käytössä kaksi lipunmyyntilaitetta. Kahden laitteen käyttöön tarvittava miehitys oli järjestetty työkiertojärjestelyin. Savonlinnan aseman henkilökunnalta vaadittiin kesällä poikkeuksellisen paljon palvelukykyä ja taitoa runsaan turistimäärän ja ulkomaalaisten asiakkaiden palvelemiseksi. VR Osakeyhtiön suunnitelma poistaa Savonlinnan asemalta aikaisempina kesäkausina käytössä ollut toinen lipunmyyntilaite oli matkustajien palvelun ja liikenteen hoitotyön näkökulmasta käsittämätön toimenpide. Toimenpiteellä saatava säästö olisi täysin näennäinen sillä Savonlinnan asemalla oli valmiiksi rakennettuna toinen asiakaspalvelupaikka toista lipunmyyntilaitteistoa varten. Uutta henkilökuntaa ei ollut aiempinakaan kesinä palkattu, vaan työkiertojärjestelyin kaksi lipunmyyntilaitetta oli pidetty käytössä.

Liikennemestarin tai junansuorittajan pääasiallinen vastuualue oli liikenteenhoitotyö. Junansuorittaja hoiti lipunmyyntityön liikenteenhoidon ohella. Junansuorittajaan kohdistuva työpaine Savonlinnan asemalla vilkkaana turistiaikana muodostui kohtuuttomaksi, mikäli asiakaspalveluresursseja aiemmista vuosista vähennettäisiin poistamalla käytöstä toinen lipunmyyntilaite. Työpaineen kasvu asiakaspalvelussa heijastui väistämättä liikenteen hoitotyöhön ja sitä kautta myös junaturvallisuuteen. Junansuorittajan oli aina asetettava ensisijalle liikenteenhoito ja siihen liittyvä turvallisuus. Palvelutiskin takana palvelua odottavan asiakkaan oli mahdotonta tietää ja ymmärtää työjärjestelyjä, joissa asiakaspalvelu jouduttaisiin sulkemaan palvelua odottavien edessä junansuorittajan muiden töiden vuoksi. Tilanne johtaisi henkilökunnan kannalta kohtuuttomiin paineisiin käytännön työtilanteissa. Työskentely paineen alla oli aina riski myös junaturvallisuudelle.

Koska henkilökunta oli pitänyt työnantajan päätöstä toisen lipunmyyntilaitteen poistamisesta käytännön työssä mahdottomana, oli Savonlinnan aseman lipunmyynti suljettu normaaliin tapaan illalla 31.5.1998 eikä sitä Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston päätöksen mukaisesti junansuorittajien toimesta ollut avattu 1.6.1998. Junansuorittajat olivat keskittyneet tuolloin ensisijaiseen työhönsä eli liikenteenhoitotyöhön. Sitä vastoin ei ollut ollut mitään estettä sille, että joku muu olisi tehnyt lipunmyyntityötä. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja ei ollut myöskään kieltänyt, eikä muutoinkaan estänyt lipunmyyntiä junissa.

Savonlinnan asemalla oli aina ollut turistikaudella kaksi asiakaspalvelupistettä. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto oli vastustanut toisen palvelupisteen poistamista. Osasto ei sitä vastoin ollut vaatinut lisähenkilökunnan palkkaamista. Miehityksen järjestämiselle edellisten vuosien tapaan olemassa olevalla henkilökunnalla työkiertoa käyttäen ei olisi ollut mitään estettä.

Junaturvallisuusohjesäännön mukaan junaturvallisuuteen liittyvät toimenpiteet olivat ensisijaisia ja ne oli suoritettava huolella ja niihin keskittyen. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston päätöksen mukaisesti toteutettu toimenpide junansuorittajien keskittymisestä 1.6.1998 alkaen ensisijaiseen tehtäväänsä, liikenteen hoitoon, ei ollut kohdistunut työehtosopimukseen miltään osin. Missään tapauksessa toimenpide ei ollut kohdistunut työryhmän asettamista koskevaan työehtosopimuksen kohtaan.

Junansuorittajat eivät lipunmyyntityön keskeyttäessään olleet ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen, vaan junansuorittajilla oli ollut voimassa oleviin junaturvallisuusohjeisiin perustuva oikeus ja velvollisuus itse määrätä, mitä liikenteenhoitotehtävien ohella tehtäviä asiakaspalvelutehtäviä tilapäisesti jätettiin suorittamatta. Osaston päätöksellä junansuorittajien keskittymisestä vain liikenteenhoitotehtäviin ei ollut painostettu työnantajaa palkkaamaan uutta henkilökuntaa eikä vaadittu muitakaan resursseja lisää aiempien vuosien tilanteeseen verrattuna.

Yhtään matkalippua ei ollut jäänyt Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston päättämän toimenpiteen vuoksi myymättä, vaan kaikki matkustajat olivat voineet ostaa matkalipun junassa.

Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli 26.5.1998 kieltänyt Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtajaa lähettämästä Savonlinnan asiakaspalveluun liittyvää kirjettä VR:n pääjohtajalle. Kyse oli osaston ja Savonlinnan paikallisen henkilökunnan käsityksen mukaan ollut tilanteesta, jossa vilkkaana kesäkautena asiakaspalvelun ja liikenteenhoitotehtävien yhteensovittamisen aiheuttama henkinen ja fyysinen paine uhkasi muodostua kohtuuttomaksi sekä työturvallisuutta että junaturvallisuutta vaarantavaksi. Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli kehottanut Kouvolan osastoa ottamaan yhteyttä asiassa työsuojelumääräyksien noudattamisesta vastaavaan työsuojelupäällikköön. Ammattiosaston puheenjohtaja oli lähettänyt aiemmin mainitun kirjeen työsuojelupäällikölle ja myös valtion rautateiden pääjohtajalle.

Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli pyytänyt asian johdosta 29.5.1998 neuvotteluja VR-Yhtymä Oy:n hallintojohtajalta, joka oli kuitenkin kieltäytynyt keskustelemasta asiasta vedoten käsityksensä mukaan olemassa olevaan työtaistelu-uhkaan.

Asian ratkaisemiseksi Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtajan ja liiton puheenjohtajan välisissä neuvotteluissa 3.6.1998 oli sovittu, että junansuorittajat jatkavat lipunmyyntiä ja liiton puheenjohtaja pyrkisi samaan aikaan neuvottelun työnantajan kanssa. Neuvottelu paikallisen työnantajan ja työntekijöiden välillä oli käyty 5.6.1998. Neuvotteluissa oli sovittu toimenpiteistä, joilla turvattiin asiakaspalvelun kohtuullinen taso Savonlinnan asemalla liikenteenhoitotyötä vaarantamatta. Rautatievirkamiesliitto oli tehnyt kaiken voitavansa Savonlinnan tilanteen selvittämisessä neuvotteluin.

Mahdollisesti tuomittavia hyvityssakkoja ei tullut tuomita VR-Yhtymä Oy:lle, koska se ei ollut junansuorittajien työnantaja. Työnantajalle ei lipunmyyntityön keskeytymisestä ollut aiheutunut mitään vahinkoa.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston jäsenluku oli 320, jossa luvussa ei ollut eläkeläisiä. Savonlinnan asemalla oli 1. - 3.6.1998 lopettanut lipunmyynnin kaksi henkilöä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja on ilmoittanut kirjallisesti VR:n pääjohtajalle 26.5.1998, että 1.6. - 31.8.1998 Savonlinnan asemalla ei tulisi olemaan lipunmyyntipalvelua. Perusteena lipunmyynnin keskeyttämiselle kirjeessä on viitattu eräisiin työturvallisuuslain ja työsuojelun valvontalain säännöksiin. Ilmoituksen mukaisesti Savonlinnan asemalla työvuorossa ollut junansuorittaja ei ole avannut aseman lipunmyyntipistettä 1.6.1998 kello 6 lipunmyynnin normaalisti käynnistyessä. Lipunmyynti on ollut keskeytyneenä 3.6. puoleen päivään asti. Lisäksi lippujen myynti konduktööreille ja tilitysten vastaanotto on keskeytynyt Savonlinnan asemalla. Lipunmyynnistä on siis kieltäytynyt yksi työvuorossa ollut junansuorittaja kerrallaan.

Kevään 1998 kuluessa on työnantajan ja työntekijöiden välillä keskusteltu lipunmyyntiin liittyvistä järjestelyistä Savonlinnan asemalla 1.6. alkavana kesäkautena. Työntekijöiden edustajat ovat neuvotteluissa olleet sitä mieltä, että kesäkautena 1998 lipunmyynti tulisi järjestää aiempien kesien tapaan siten, että käytössä olisi kaksi lipunmyyntipäätettä ja niillä työskentelisi kaksi työntekijää. Työnantajan käsityksen mukaan lipunmyyntiin olisi riittänyt yksi myyntipääte, jota olisi käyttänyt kulloinkin työvuorossa oleva junansuorittaja ilman henkilöstöjärjestelyjä.

VR-Yhtymä Oy on katsonut kanteessaan Savonlinnan junansuorittajien ryhtyneen työehtosopimuslain vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen lopettaessaan lipunmyynnin. Rautatievirkamiesliitto ja sen Kouvolan osasto ovat katsoneet lipunmyynnin keskeytymisen johtuneen työ- ja junaturvallisuussyistä ja kiistäneet keskeytymisen olleen työtaistelutoimenpide.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu VR-Yhtymä Oy:n varatoimitusjohtaja on kertonut, että junansuorittajan havaittua uhkaavan vaaratilanteen, tuli hänen junaturvallisuussäännön perusteella keskeyttää lipunmyynti. Todistajana kuultu reittipäällikkö on vahvistanut varatoimitusjohtajan kertoman. Työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat lisäksi kertoneet matkustajamäärien kasvavan Savonlinnassa yleensä kesäaikaan, mutta erityisesti kuitenkin vasta heinäkuussa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että junansuorittajien lipunmyynnin lopettaminen 1.6. olisi johtunut junaturvallisuuden vaarantumisesta.

Junansuorittajien aiemman ilmoituksen mukainen lipunmyynnin keskeyttäminen on työtuomioistuimen mielestä ollut selvästi yhteydessä työntekijöiden esittämiin vaatimuksiin lipunmyynnin järjestelyistä, siis työn järjestelyihin.

Työehtosopimuksessa ei ole esimerkiksi teollisuuden työehtosopimuksissa tavanomaista määräystä työnantajan oikeudesta johtaa ja valvoa työtä. Työehtosopimuksesta ja sen liitteistä (esimerkiksi sopimus yhteistoiminnasta ja työaikasopimus) käy kuitenkin ilmi, että työnantajalla on sanottu oikeus työehtosopimuslaissa säädetyin oikeusvaikutuksin. Työntekijät ovat osittaisella työstä kieltäytymisellään ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen, joka on kohdistunut työnantajan työehtosopimukseen perustuvaan työnjohto-oikeuteen.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtaja on edellä mainitulla kirjeellään ilmoittanut 26.5.1998 Savonlinnan asemalla toimeenpantavasta määräaikaisesta painostustoimenpiteestä. Yhdistys vastaa puheenjohtajansa toimista.

Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajalla on työtuomioistuimessa kertomansa mukaan ollut 5.4.1998 alkaen tiedossa Savonlinnan aseman kesäajan henkilöstömäärää koskeva erimielisyys. Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja on saatuaan etukäteen tiedoksi Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston puheenjohtajan VR-Yhtymän pääjohtajalle osoittaman kirjeen, kieltänyt sen lähettämisen ja kehottanut osoittamaan sen työsuojelun yhteistoiminnasta vastaaville esimiehille. Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajalla on ollut tiedossaan myös työnantajan näkemys siitä, että tämä on pitänyt lipunmyynnin keskeyttämistä työtaistelutoimeenpiteenä. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin, että Rautatievirkamiesliitolla ei ole ollut mahdollisuuksia palauttaa työrauhaa Savonlinnassa tapahtunutta nopeammin. Näyttämättä on siten jäänyt, että Rautatievirkamiesliitto olisi asiassa laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Rautatievirkamiesliiton käsityksen mukaan asiassa mahdollisesti tuomittavaa hyvityssakkoa ei tule määrätä maksettavaksi VR-Yhtymä Oy:lle. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan VR-Yhtymä Oy on kuitenkin työnantajapuolella yksin allekirjoittanut työehtosopimuksen ja on näin ollen työtuomioistuinlain 12 §:n mukaan oikea kantaja tässä asiassa. Työehtosopimuslain 10 §:n 2 momentin mukaan mahdolliset hyvityssakot on siten määrättävä maksettavaksi VR-Yhtymä Oy:lle.

Hyvityssakon suuruutta määrättäessä on muun ohessa otettu huomioon osittaisen työstäkieltäytymisen lyhyt kesto sekä siitä työnantajalle aiheutunut vähäinen haitta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto ry:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa VR-Yhtymä Oy:lle 3 000 markkaa.

Rautatievirkamiesliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto ry velvoitetaan korvaamaan VR-Yhtymä Oy:n oikeudenkäyntikulut 2 800 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Tiitinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Leivo ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.