Labour court dismissed union claims that municipalities violated work peace duties by cancelling firemen's annual leave due to strike.

Kaupungit olivat ryhtyneet toimenpiteisiin palo- ja pelastushenkilöstön vuosilomien perumiseksi ja siirtämiseksi myöhempään ajankohtaan lakon vuoksi. Kaupungit työnantajina eivät olleet lomajärjestelyistä päättäessään rikkoneet kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuuttaan eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantajat Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos

Ikaalisten kaupunki

Porin kaupunki

Jyväskylän kaupunki

Imatran kaupunki

Lohjan kaupunki

Heinolan kaupunki

Joensuun kaupunki

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI (jäljempänä SETELI) ja Suomen Palomiesliitto SPAL (jäljempänä SPAL) ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kunnallisen työmarkkinalaitos, Ikaalisten kaupunki, Porin kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Imatran kaupunki, Lohjan kaupunki, Heinolan kaupunki ja Joensuun kaupunki ovat menetelleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvoitteen vastaisesti ja että mainitut vastaajat tuomitaan tämän vuoksi kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa. Edelleen SETELI ja SPAL ovat vaatineet, että Kunnallinen työmarkkinalaitos tuomitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa 10 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

SETELI ja SPAL ovat lisäksi vaatineet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Ikaalisten, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupunkien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan SETELIn ja SPAL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli yleiskirjeessä 10.11.1997/27 kehottanut, että kunnan kannatti keskeyttää lakkoon menevien viranhaltijoiden ennen lakkoa alkaneet vuosilomat ja peruuttaa viranhaltijoiden ja työntekijöiden lakon aikana alkavaksi vahvistetut vuosilomat. Kaupungit olivat kukin tehneet päätöksen lakon takia siirtää lakkoon menevän yhdistyksen jäsenten vuosilomat.

Huomioon ottaen, että vuosilomajärjestelyt oli tehty yksinomaan lakosta johtuvasta syystä, oli tämä menettely katsottava laittomaksi työtaistelutoimenpiteeksi. Kysymys ei miltään osin ollut ollut toiminnallisesta syystä, koska toiminnallisuuden kannalta oli täysin samantekevää, oliko henkilö lakossa vai vuosilomalla.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 85 §:ssä edellytettiin painavaa syytä vuosiloman siirrolle. Tällaista painavaa syytä ei ollut olemassa. Painava syy liittyi yksinomaan toiminnallisiin edellytyksiin, ei sen sijaan painostuskeinoksi lakolle ja lakkoon menevän järjestön jäsenille. Vuosilomat tuli ilmoittaa hyvissä ajoin työntekijöille ja viranhaltijoille ja tästä tehtävät poikkeukset tuli olla perusteltuja juuri sen vuoksi, että vuosiloman ajankohta erilaisten suunnitelmien takia tuli olla työntekijän ja viranhaltijan tiedossa. Mitä lähempänä vuosiloman ajankohta oli, sitä enemmän sen muuttamiselle vaadittiin erityisiä syitä sen vuoksi, että muuttamisesta aiheutui työntekijälle ja viranhaltijalle enemmän vahinkoa.

Nyt oli kyseessä tilanne, jossa lomien siirtämiselle ei ollut minkäänlaista toiminnallista syytä. Ainoa tosiasiallisen syy oli henkilön kuuluminen ammattijärjestöön. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeessakin kerrottiin perusteeksi "kannattavuus", jolla tarkoitettiin yksinomaan painostamista. Minkäänlaista toiminnallista syytä ei ollut edes väitetty olevan olemassa. Kun Kunnallisen työmarkkinalaitoksen sekä Ikaalisen, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupunkien menettely oli tehty yhteydessä, jossa työtaistelutoimenpide oli ollut välittömänä uhkana, oli tätä menettelyä pidettävä laittomana työtaistelutoimenpiteenä. Usean vastaajan päätöksessä oli nimenomaisesti jopa todettu, että päätös oli sen varainen, menevätkö henkilöt lakkoon vai eivät. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se oli suorastaan kehottanut edellä kuvattuun toimintaan.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN, IKAALISTEN, PORIN, JYVÄSKYLÄN, IMATRAN, LOHJAN JA JOENSUUN KAUPUNKIEN VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä Ikaalisten, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan ja Joensuun kaupungit ovat vaatineet kanteen hylkäämistä. Ne ovat lisäksi vaatineet SETELIn ja SPAL:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli yleiskirjeessään 27/1997 suositellut muun ohessa, että kunnan oli syytä ajoissa tehdä lakon vuoksi tarpeelliset työvuoro- ja vuosilomajärjestelyt. Kunnan kannatti keskeyttää lakkoon menevien viranhaltijoiden ennen lakkoa alkaneet vuosilomat ja peruuttaa viranhaltijoiden ja työntekijöiden lakon aikana alkavaksi vahvistetut vuosilomat. Mainittua suositusta edeltävässä virkkeessä tähdennettiin sen seikan tärkeyttä, että minimivalmiuden turvaavat pelastusyksiköt voitaisiin lakosta huolimatta saada suojelutyönä tai muulla tavoin miehitetyiksi. Ohje olikin annettu nimenomaan palo- ja pelastustoiminnan vähimmäisvalmiuksien turvaamiseksi myös mahdollisen lakon aikana. Näiden toimintojen turvaaminen oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy vuosilomajärjestyksen muuttamiseen.

Ikaalisten, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan ja Joensuun kaupungit olivat marraskuussa tehneet päätöksiä vuosilomien peruuttamisesta ja siirtämisestä SETELIn 27.11.1997 alkavan SPAL:n jäseniä koskevan lakon varalta.

Heinolan kaupunki oli 24.10.1997 tehnyt päätöksen palolaitoksen henkilöstön vuosilomien peruuttamisesta ja keskeyttämisestä 18.11.1997 kello 16 alkaen, mikäli SPAL:n jäsenten paloalan lakko alkaisi. Lakko ei tuolloin kuitenkaan ollut alkanut, joten päätös oli luonnollisesti rauennut eikä koskenut nyt käynnissä olevaa SETELIn lakkoa. Kanne olikin tämän vuoksi perusteeton siltä osin, kuin se kohdistui Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuuteen Heinolan kaupungin osalta.

Kaikki mainitut vuosilomapäätökset olivat perustuneet kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 2 momentin määräykseen ja uhkaavan paloalan lakon aiheuttamaan erityisen painavaan syyhyn, jollaisena oli pidettävä palo- ja pelastustoimen riittävän valmiustason ylläpitämisen tarvetta myös mahdollisen lakon aikana. Päätökset olivat koskeneet sekä lakkoon mahdollisesti osallistuvaa että sen ulkopuolista palolaitosten henkilökuntaa kokonaan tai osittain paikallisten toiminnallisten tarpeiden mukaan riippumatta siitä, mihin ammattiyhdistykseen asianomaiset viranhaltijat ja työntekijät kuuluivat.

Porin kaupunki oli palopäällikön 21.11.1997 tekemällä päätöksellä peruuttanut 27.11.1997 mahdollisesti alkavan palomieslakon vuoksi koko palohenkilöstön vuosilomat, jos lakko alkaisi täysimääräisenä. Toimenpide oli ollut välttämätön palo- ja pelastustoimen riittävän toimintavalmiuden turvaamiseksi. Peruutuspäätös koski kaikkia palolaitoksella työskenteleviä viranhaltijoita ja työntekijöitä riippumatta siitä, minkä ammattiyhdistyksen jäseniä he olivat.

Jyväskylän kaupungin palopäällikkö oli 27.11.1997 päättänyt, että yhden ylipalomiehen ja kahden palomiehen 2.12.1997, 8.12.1997 ja 12.12.1997 alkaviksi vahvistetut vuosilomat peruutetaan ja siirretään pidettäviksi myöhemmin. Päätöksen syynä olivat olleet pelastuslaitoksen välttämättömät toiminnalliset tarpeet. Peruutuspäätös oli tehty suojelutyöhön käytettävissä olevan henkilöstön riittävän määrän varmistamiseksi lakon aikana. Tämän vuoksi pelastuslaitoksen toiminta edellytti, että työnantaja perui lakkoon menneiden vuosilomat. Olisi ollut kohtuutonta peruuttaa työhön jäävien lomia, koska näiden henkilöiden työmäärä oli lakon vuoksi huomattavasti lisääntynyt. Kukaan lakossa olevista ei kuitenkaan ollut suostunut tekemään suojelutyötä.

Imatran kaupunginhallitus oli 24.11.1997 päättänyt keskeyttää palo- ja pelastushenkilöstön vuosilomat ja peruuttaa 28.11.1997 ja sen jälkeen alkaviksi vahvistetut vuosilomat palohenkilöstön lakon varalta. Päätöksen syynä olivat olleet lakon aikaiset pelastuslaitoksen välttämättömät toiminnalliset tarpeet. Päätös oli koskenut koko palohenkilöstöä riippumatta siitä, mihin ammattiyhdistykseen henkilöt olivat järjestäytyneet.

Lohjan kaupungin palopäällikön 25.11.1997 tekemä päätös vuosilomien siirtämisestä myöhempään ajankohtaan koski kaikkia palolaitoksen viranhaltijoita ja työntekijöitä riippumatta siitä, mihin ammattiyhdistykseen he olivat järjestäytyneet. Päätöksen syynä olivat olleet palolaitoksen toiminnan turvaamiseen lakon aikana liittyvät painavat syyt.

Heinolan kaupungin palopäällikkö oli 24.10.1997 päättänyt, että kaupungin palolaitoksen henkilöstön vuosilomat perutaan ja keskeytetään 18.11.1997 kello 16 alkaen, jos paloalan lakko alkaisi. Päätös oli koskenut kaikkia palolaitoksella työskenteleviä viranhaltijoita ja työntekijöitä riippumatta siitä mihin ammattiyhdistykseen he olivat järjestäytyneet. Päätöksen syynä olivat olleet palolaitoksen toiminnan turvaamiseen lakon aikana liittyvät erityisen painavat syyt. Vuosilomien peruuttamisesta tai keskeyttämisestä oli lisäksi sovittu 24.10.1997 kaupungin ja SPAL:n luottamusmiehen kesken käydyssä neuvottelussa.

Joensuun kaupungin palopäällikkö oli päättänyt peruuttaa kaikkien palolaitoksella työskentelevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden vuosilomat. Päätöksen syynä oli ollut työtaistelu-uhka, jonka vuoksi palolaitoksen tehtävät oli välttämättä jouduttu järjestämään uudelleen. Päätös oli koskenut kaikkia palolaitoksella työskenteleviä riippumatta siitä, mihin ammattiyhdistykseen he kuuluivat.

Työnantaja voi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 2 momentin perusteella lomajärjestystä muuttamalla peruuttaa ja siirtää viranhaltijan vuosiloman painavasta syystä ja keskeyttää jo alkaneen vuosiloman erityisen painavasta syystä. Tällaisena syynä oli pidettävä muun ohessa työtaistelusta johtuvaa toimintojen kokonaisvaltaisen uudelleen arvioinnin ja uudelleen järjestämisen tarvetta. Tämä tarve oli erityisen suuri kunnan vastuulla olevan palo- ja pelastustoiminnan riittävien valmiuksien turvaamiseksi työssä olevan henkilöstön vähetessä esimerkiksi työtaistelun vuoksi, kuten parhaillaan käynnissä olevan SPAL:n jäseniä koskevan SETELIn lakon vuoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun 28.6.1985 taltio 2862 mukaan jo vahvistettujen vuosilomien peruuttaminen tai siirtäminen oli myös työtaistelutilanteessa mahdollista.

Työntekijän vuosiloman työnantaja voi, syystä riippumatta, yksipuolisesti peruuttaa ja siirtää vain, jos tämä voi tapahtua lomajärjestyksen vahvistamisaikaa noudattaen. Vuosiloman ajankohdasta oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 1 momentin perusteella ilmoitettava työntekijälle, mikäli mahdollista vähintään kuukautta ennen, kuitenkin viimeistään kahta viikkoa ennen vuosiloman tai sen osan alkamista. Muussa tapauksessa, eli jos juuri mainittua ilmoitusaikaa ei voitu noudattaa, työnantaja ei saanut yksipuolisesti peruuttaa tai siirtää vuosilomaa. Vuosilomalain mukaan vuosiloman ajankohdasta työntekijälle annettu ilmoitus sitoi työnantajaa. Ilmoitusta voitiin siis muuttaa vain ilmoitusaikaa noudattaen.

Poikkeuksena mainitusta pääsäännön mukaisesta, työntekijälle tehdyn vuosilomailmoituksen sitovuudesta oli tapaus, jossa laillinen lakko alkoi vuosiloman ajankohtaa koskevan ilmoituksen antamisen jälkeen, mutta ennen loman alkamista. Tällaisissa tapauksissa ilmoitus lakon ajaksi sattuvasta vuosilomasta oli vaikutukseton siitä riippumatta, peruutetaanko ilmoitus erikseen vai ei. Tämä seikka ilmeni työneuvoston lausunnosta 975. Työntekijä ei tällaisessa tapauksessa, toisin kuin laittoman lakon ollessa kysymyksessä ole vuosilomalla sinä aikana, jolloin työnteko oli lakon vuoksi keskeytyneenä. Tältä ajalta ei myöskään maksettu lomapalkkaa. Myös mainituissa työntekijän vuosiloman peruuttamistapauksissa oli asianmukaista ilmoittaa työntekijälle tämän vuosiloman tai sen osan peruuntumisesta lakon vuoksi siltä varalta, että hän ei asiasta tietäisi.

Työntekijän vuosiloman peruuttaminen tai siirtäminen ei edellyttänyt painavan tai erityisen painavan syyn olemassa oloa. Laillisen lakon aikana alkavat vuosilomat taas peruuntuivat itsestään. Viranhaltijoiden vuosilomien peruuttaminen ja siirtäminen sen sijaan edellyttivät kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 2 momentin mukaan painavaa tai erityisen painavaa syytä.

Työnantaja joutui kussakin kunnassa harkitsemaan tapauksittain toimintojen turvaamisen edellyttämät toimet. SETELI ja SPAL eivät olleet käytännössä rajanneet SETELIn lakon ulkopuolelle mitään toimintoja. Tämä seikka oli lisännyt välttämätöntä tarvetta tavallisuudesta poikkeaviin toimintojen järjestelyihin palo- ja pelastuslaitoksissa.

Lakon piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolella olevien viranhaltijoiden vuosilomien peruuttaminen oli Ikaalisten, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan ja Joensuun kaupungeissa erityisen painavista syistä ollut välttämätöntä muun ohessa suojelutyöhön tarvittavan ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuuden turvaamiseksi ja yleensäkin lakon aikaisen vähentyneen miehityksen riittävyyden, kokemuksen ja toimintojen tuntemuksen varmentamiseksi. Asiaan vaikutti sekin, että myöskin vuosilomansijaisiksi kaavaillut viranhaltijat saattoivat osallistua lakkoon. Myös henkilö, jonka vuosiloma oli keskeytetty, voi vuosilomalta palattuaan ilmoittaa jäävänsä lakkoon. Työnantajan oli varauduttava näihinkin tilanteisiin.

Ikaalisten, Porin, Jyväskylän, Imatran, Lohjan ja Joensuun kaupungeissa tehdyt päätökset oli tehty edellä mainituista, erityisen painavista toiminnallisista syistä. Päätökset olivat koskeneet koko palo- ja pelastuslaitosten henkilöstöä riippumatta siitä, mihin viranhaltija ja työntekijäjärjestöön asianomaiset viranhaltijat ja työntekijät kuuluivat. Muun ohessa kaikkien kaupunkien palopäällystön vuosilomat oli peruutettu.

Lomajärjestyksen muuttamisesta, siis myös vuosiloman peruuttamisesta ja siirtämisestä oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 85 §:n 2 momentin mukaan pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista. Jos viranhaltija ei ollut saanut tietoa vuosiloman peruuttamisesta, loma ei peruuntunut. Tämän vuoksi vastaajana olevien kaupunkien oli välttämättä ollut ilmoitettava vuosilomien peruuttamisesta ja siirtämisestä. Vuosiloman peruuttamisesta ja siirtämisestä oli luonnollisesti perusteltua ilmoittaa myös työntekijöille, jotta viimeksi mainitutkin tietäisivät vuosiloman ajankohdan muuttumisesta. Tällainen vuosilomien peruuttamisesta ja siirtämisestä sekä peruuntumisesta ilmoittaminen oli asianmukaista ja myös viranhaltijoiden ja työntekijöiden oman edun mukaista tiedottamista, joka ei täyttänyt painostustoimenpiteen eikä työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkkejä.

Kaupunkien ilmoituksella ei ollut pyritty painostamaan viranhaltijoita ja työntekijöitä lakon vuoksi. Viranhaltijat ja työntekijät eivät myöskään olleet voineet käsittää kaupunkien ilmoituksia painostustoimenpiteiksi, koska he olivat olleet ammattilaisina tietoisia palo- ja pelastustoimintojen riittävien valmiuksien turvaamisen vaikeutumisesta lakon vuoksi ja siten vuosilomien ajankohtien muuttamisen todellisista syistä.

Suosittelemalla yleiskirjeessään 27/1997 kunnille lakon vuoksi tarpeellisten työvuoro- ja vuosilomajärjestelyjen tekemistä ajoissa ja lakkoon menevien viranhaltijoiden ennen lakkoa alkaneiden vuosilomien ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden lakon aikana alkaviksi vahvistettujen vuosilomien peruuttamista Kunnallinen työmarkkinalaitos ei näin ollen ollut ryhtynyt painostustoimenpiteeseen eikä syyllistynyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaiseen pysyvän työrauhavelvollisuuden vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei muutenkaan ollut uhannut SPAL:n jäseniä siten, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaiset, voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevan työtaistelun tunnusmerkit täyttyisivät.

Ikaalisten, Porin, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupungit eivät olleet kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiset vuosilomien ajankohtien muuttamista koskevat päätökset tekemällä ryhtyneet painostustoimenpiteisiin eivätkä syyllistyneet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvollisuuden vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Ikaalisten, Porin, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupungit eivät myöskään näin ollen olleet vuosilomien ajankohtien muuttamisesta viranhaltijoille ja työntekijöille virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti ilmoittaessaan rikkoneet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettua pysyvää työrauhavelvollisuuttaan.

Kaupungit eivät olleet muutenkaan uhanneet tai painostaneet SPAL:n jäseniä siten, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaiset voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevat työtaistelun tunnusmerkit täyttyisivät.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut asiassa laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:ssä tarkoitettua valvontavelvollisuuttaan.

HEINOLAN KAUPUNGIN VASTAUS

Vaatimukset

Heinolan kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Heinolan kaupunki on lisäksi vaatinut SETELIn ja SPAL:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Heinolan kaupunki ei ollut peruuttanut tai keskeyttänyt vuosilomia ryhtyäkseen näin mihinkään työtaistelutoimenpiteisiin. Tämän vuoksi kysymys ei voinut olla myöskään työrauhavelvoitteen rikkomisesta. Nyt lomajärjestykseen oli jouduttu tekemään erittäin painavista syistä muutos, sillä ilman lomien peruuttamista tai keskeyttämistä ei Heinolan kaupungilla olisi ollut mitään mahdollisuutta huolehtia edes lakien asettamien minimivaatimusten tasolla kansalaisten hengen ja terveyden turvaamisesta.

Heinolan kaupungin toimenpiteet lomien peruuttamisessa eivät olleet kohdistuneet lakonuhan antaneen SPAL:n jäseniin erityisesti, vaan kaikkiin palolaitoksen palveluksessa oleviin henkilöihin, mikä sekin osoitti, että toimenpiteellä oli haluttu turvata ainoastaan se, että kaikki liikenevät henkilöt olivat käytettävissä suojelutarkoituksiin tilanteen sitä vaatiessa. Heinolan kaupungilla ei 24.11.1997 ollut ollut mahdollisuutta tehdä muunlaista päätöstä kuin kohdistaa päätös kaikkiin palolaitoksen työntekijöihin, koska palolaitoksen SPAL:iin kuuluvien työntekijöiden luottamusmies oli ilmoittanut, ettei hän luovuttaisi luetteloa yhdistyksen jäsenistä työnantajan käytettäväksi mihinkään tarkoitukseen. Siten yhdistys oli itse osaltaan aiheuttanut toimenpiteen kohdistumisen myös SPAL:n jäseniin.

Ainoa syy toimenpiteelle oli ollut Heinolan kaupungin huoli asukkaittensa ja muiden kansalaisten hengestä ja terveydestä. Heinolan kaupungin oli tullut varautua lakkoon mahdollistamalla mahdollisimman monen lakon ulkopuolella olevan henkilön oleminen lakon aikana käytettävissä eikä esimerkiksi lomalla. Syytä lomien siirtämiseen oli pidettävä painavana.

Heinolan kaupungissa oli palopäällikkö 13.10.1997 päättänyt hyväksyä vakinaisen henkilökunnan lomat vuosilomakaudelle 1.10.1997 - 30.4.1998, jonka päätöksen hän oli noin kahden viikon kuluttua 24.10.1997 joutunut muuttuneiden olosuhteiden vuoksi muuttamaan.

Päätös lomien peruuttamisesta oli tehty huomattavasti aiemmin kuin Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lähettänyt yleiskirjeensä numero 27/1997. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeellä ei siten ollut ollut vaikutusta Heinolan kaupungin käyttäytymiseen. Heinolan kaupunki oli käynyt asian johdosta neuvotteluja, joiden yhteydessä 24.10.1997 oli SPAL:n luottamusmiehen kanssa yksimielisesti sovittu, että palolaitoksen henkilöstön vuosilomat, jotka oli määrätty alkamaan 18.11.1997 tai sen jälkeen, peruttaisiin tai keskeytettäisiin palo- ja väestönsuojelupäällikön päätöksellä. Päätös oli tehty välittömästi yhteiskokouksen jälkeen. Työnantaja ei tehdessään työntekijän edustajien kanssa sanotun ratkaisun ollut voinut syyllistyä väitettyyn työtaistelutoimenpiteeseen.

Heinolassa päätös oli tehty noin kuukautta ennen peruutuksen kohteena olevaa ajankohtaa, jolloin henkilöstölle oli jäänyt runsaasti aikaa sopeutua tilanteeseen ja järjestää asiansa sen mukaisesti eikä henkilöstölle ollut aiheutunut päätöksestä minkäänlaista vahinkoa.

Työntekijäpuoli ei ollut halunnut paikallisesti millään tavoin edes keskustella lakkorajoista tai suojelutyön tekemisestä työnantajan kanssa. Menettely työntekijäpuolella oli ollut sellaista mihin ei oltu totuttu. Mikäli lakkorajoista ja suojelutyöstä olisi voitu paikallisesti sopia, olisi tämä luonnollisesti helpottanut Heinolan kaupunkia huolehtimaan lainmukaisista turvallisuusvelvoitteistaan. Vuosilomat oli jouduttu nimenomaan toiminnallisista syistä peruuttamaan eikä sen vuoksi, että toimenpiteellä olisi jollain tavoin haluttu SPAL:n jäseniä painostaa. Toimenpide oli kohdistunut kaikkiin palolaitoksen työntekijöihin. Vuosilomien peruuttaminen oli jouduttu kohdistamaan myös toimistotyötä tekeviin henkilöihin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Kanteessa viitatussa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä numero 27/1997, jossa on ollut kysymys kansalaisten hengen ja terveyden turvaamisen edellyttämien lakkorajaneuvottelujen käymisestä, on otsikon "Kunnan tulee selvittää lakkorajat" alla todettu muun muassa seuraavaa:

SPAL yrittää estää virkariitalautakunnan päätöksen toteuttamista koskevat kunnissa käytävät paikalliset neuvottelut. SPAL kieltää jäseniään käymästä tällaisia neuvotteluja 6.11.1997 lähettämällään kirjeellä. Jos paikallisia neuvotteluja lakkorajoista ei käydä on kansalaisten hengen ja terveyden turvaaminen yhteistoimin lakon aikana mahdotonta.

Edelleen samassa yleiskirjeessä on otsikon "Kunnan on todettava suojelutyön tarve" annettu seuraavat ohjeet:

Kunnan on todettava suojelutyön tarve sen jälkeen, kun lakkorajat on määritelty riittävän täsmällisesti lakkorajaneuvotteluissa. Jos lakkorajoista ei päästä paikallisten osapuolten kesken yhteisymmärrykseen tai jos paikalliset SPAL:n edustajat kieltäytyvät lakkorajaneuvotteluista, tulee kunnan yleisen turvallisuuden takaamiseksi yksipuolisesti päättää, mitkä työt on tehtävä myös lakon aikana. Tämän jälkeen kunnan on määrättävä tarvittavaan suojelutyöhön riittävä määrä viranhaltijoita olivatpa nämä lakon piirissä tai sen ulkopuolella. Lakon piiriin kuuluvalla viranhaltijalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä suojelutyöstä. Kunta voi tarvittaessa muuttaa lakkoon osallistumattoman viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta. Kunta voi myös tarvittaessa muuttaa lakkoon osallistumattoman työntekijän tehtäviä enintään kahdeksan viikon ajaksi kerrallaan.

Lakon ulkopuolista palohenkilöstöä on tarpeen mukaan käytettävä valmius- ja pelastustyöhön vähimmäisvalmiuden turvaamiseksi ja esimerkiksi lakon ulkopuolista toimistohenkilöstöä hälytystyöhön. Pelastustoimen piiriin kuuluvat työt ovat yleensä sellaisia, joita työtaistelun piiriin kuulumattomat viranhaltijat ovat velvollisia tekemään suojelutyönä tavanomaisten virkatehtäviensä lisäksi. On tärkeää, että minimivalmiuden turvaavat pelastusyksiköt voitaisiin lakosta huolimatta saada suojelutyönä tai muulla tavoin miehitetyiksi.

Kunnan on syytä ajoissa tehdä lakon vuoksi tarpeelliset työvuoro- ja vuosilomajärjestelyt. Kunnan kannattaa keskeyttää lakkoon menevien viranhaltijoiden ennen lakkoa alkaneet vuosilomat ja peruuttaa viranhaltijoiden ja työntekijöiden lakon aikana alkavaksi vahvistetut vuosilomat.

Ikaalisten, Porin, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupungeissa on ryhdytty tarvittaviin lomajärjestelyihin, jotka ovat koskeneet järjestäytymisestä riippumatta koko palo- ja pelastushenkilöstöä. Heinolassa näistä järjestelyistä on päätetty jo ennen edellä todetun yleiskirjeen antamista ja yhteistyössä SPAL:iin kuuluvaa henkilöstöä edustavan luottamusmiehen kanssa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että mainitut kaupungit olisivat pyrkineet siten painostamaan lakkoon ryhtyvää henkilöstöä, että niiden olisi katsottava rikkoneen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuuttaan.

Jyväskylän kaupungin palopäällikkö on 27.11.1997 päättänyt siirtää kolmen SPAL:iin kuuluvan palomiehen joulukuussa alkaviksi vahvistetut lomat pidettäviksi myöhemmin. Perusteluna on todettu, että Jyväskylän pelastuslaitoksen toiminnalliset tarpeet edellyttävät, että eräiden henkilöiden vuosilomat tulee perua ja siirtää myöhempään ajankohtaan. Haastehakemukseen antamassaan vastauksessa Jyväskylän kaupunki on perustellut lomien peruutuspäätöstä sillä, että näin on tehty mahdollisen suojelutyöhön määrättävän henkilöstön riittävän määrän varmistamiseksi lakon aikana ja että pelastuslaitoksen toiminta on edellyttänyt, että työnantaja perui lakkoon menneiden vuosilomat. Edelleen on todettu, että olisi ollut kohtuutonta peruuttaa työhön jäävien lomia, koska näiden henkilöiden työmäärä on lakon vuoksi huomattavasti lisääntynyt. Tosin palopäällystön lomat on vastauksessa ilmoitetun mukaan myös Jyväskylässä kuten muissakin vastaajakunnissa peruutettu.

Työtuomioistuin katsoo jääneen riittävästi selvittämättä, minkä vuoksi suojelutyöhön määrättävän henkilöstön riittävän määrän varmistaminen lakon aikana on edellyttänyt vain SPAL:iin kuuluvan kolmen viranhaltijan lomien peruuttamista ja siirtämistä. Toisaalta on todettava, että kaikkien kolmen viranhaltijan lomat oli vahvistettu alkaviksi joulukuussa ja siten lakon jo alettua. Työoikeudessa noudatetun aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti viranhaltijoiden on katsottava estyneen työnteosta ensin alkaneesta syystä eli tässä tapauksessa lakon johdosta. Lomien alkamisajankohdan vahvistaminen olisi siten vaikutukseton ilman erillistä päätöstäkin lomien peruuttamisesta ja siirtämisestä, ja lakon ajalle sattuva osa lomasta siirtyisi joka tapauksessa pidettäväksi erikseen ilmoitettavana aikana.

Lomien peruuntumisesta ja siirtymisestä ilmoittaminen on ollut perusteltua. Vaikka Jyväskylän kaupungin palopäälliköllä on lomat peruuttaessaan ollut ehkä jossakin määrin virheellinen käsitys lakon vaikutuksista sen aikana alkaviksi vahvistettuihin lomiin tai nämä vaikutukset on ainakin tuotu puutteellisesti esille lomien siirtopäätöksen yhteydessä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Jyväskylän kaupunki olisi peruuttaessaan ilmoittamillaan perusteilla kyseisten kolmen viranhaltijan lomat pyrkinyt painostamaan kantajajärjestöjä tai niiden jäseniä lakon johdosta. Kaupungilla ei liioin ole ollut aihetta olettaa, että ilmoitus lomien peruuttamisesta tässä tapauksessa voitaisiin perustellusti ymmärtää kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Vastaajiksi haastettujen kuntien ei ole näytetty rikkoneen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvoitettaan. Näin ollen myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt mainitun lain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ja Suomen Palomiesliitto SPAL, joiden kanteet Kunnallista työmarkkinalaitosta sekä Ikaalisten, Porin, Imatran, Lohjan, Heinolan ja Joensuun kaupunkeja kohtaan tulevat hylätyiksi, ovat velvolliset korvaamaan mainittujen vastaajien oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatu huomioon ottaen mainittujen vastaajien yhteisten oikeudenkäyntikulujen kohtuullisena määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Heinolan kaupunki on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ilmoittaen niiden määräksi oikeudelle esitetyn erittelyn mukaisesti yhteensä 11 415,67 markkaa. Kantajajärjestöt ovat paljoksuneet vaadittua korvausta myöntäen kohtuulliseksi määräksi asian valmistelusta 1 000 markkaa ja pääkäsittelyistunnosta 1 500 markkaa sekä matkakuluista vaaditut korvaukset sellaisenaan. Pääkäsittelyn ja matkakulujen lisäksi on työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn mukaan aiheutunut kustannuksia tehtävän vastaanotosta ja neuvottelusta Heinolan kaupungintalolla, kahdesta puhelinneuvottelusta, vastauksen laatimisesta kanteeseen, valmisteluistunnosta ja todistajan kutsumisesta. Työtuomioistuin katsoo, että mainitut toimenpiteet ovat olleet tarpeen asian hoitamiseksi ja niistä vaadittu korvaus on asian laatu huomioon ottaen kohtuullinen.

Jyväskylän kaupunki on perustellut sinänsä hyväksyttäviä toimenpiteitään tavalla, joka on osaltaan antanut aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin määrää, että Jyväskylän kaupunki saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen sekä Ikaalisten, Porin, Imatran, Lohjan ja Joensuun kaupunkien yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla sekä Heinolan kaupugin oikeudenkäyntikulut 11 414 markalla 67 pennillä. Tuomituille oikeudenkäyntikuluille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jyväskylän kaupunki saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Hannu Rautiainen, Voipio, Pertti Ahonen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olleen jäsenen Pertti Ahosen lausunto:

Yhdyn muutoin tuomioon, mutta Jyväskylän kaupungin osalta sen lisäksi, mitä kaupungin palopäällikön menettelystä on lausuttu tuomion perusteluissa, totean seuraavaa:

Jyväskylän palolaitoksen palveluksessa on työtuomioistuimelle ilmoitetun mukaan yhteensä 79 palo- ja pelastustoimen operatiiviseen henkilökuntaan kuuluvaa, joista työnseisauksen piirissä on 19. Työtuomioistuimen saaman selvityksen mukaan palolaitoksissa on yleisesti menetelty Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen sisältyvän suosituksen mukaisesti peruuttamalla kaikkien palomiesten lomat riippumatta järjestöjäsenyydestä tai kuulumisesta lakon piiriin. Vuosilomien siirtämisestä ja peruuttamisesta Jyväskylässä päätettäessä on ollut perustellusti odotettavissa, ettei kolmen SPAL:in jäsenen vuosiloman peruuttaminen ja siirtäminen tulisi lisäämään suojelutyöhön käytettävissä olevien viranhaltijoiden määrää.

Katson jääneen riittävästi selvittämättä, minkä vuoksi suojelutyöhön määrättävän henkilöstön riittävän määrän varmistaminen lakon aikana on edellyttänyt vain SPAL:iin kuuluvien kolmen viranhaltijan lomien peruuttamista ja siirtämistä. Jyväskylän kaupungin on täytynyt käsittää, että kyseisten lomien peruuttaminen ja siirtäminen voidaan perustellusti kokea painostustoimenpiteeksi, joka kohdistuu alkavan työtaistelun johdosta siihen osallistuvaan henkilöstöön. Näin ollen katson, että Jyväskylän kaupunki on rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuuttaan.

Sensijaan katson jääneen näyttämättä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos pelkästään antamalla kanteessa tarkoitetun yleiskirjeen, jossa nyt kysymyksessä olevilta osin ei ole tehty eroa lakkoon menevien ja muiden viranhaltijoiden välillä, olisi laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden.

Näillä perusteilla päädyn Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väitetyn valvontavelvollisuuden laiminlyönnin osalta samaan lopputulokseen kuin enemmistö, mutta tuomitsen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 ja 20 §:n nojalla Jyväskylän kaupungin maksamaan hyvityssakkoa SETELIlle ja SPAL:lle yhteisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa. Asian laatuun nähden saavat kantajajärjestöt kuitenkin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Äänestyksen johdosta ja enemmistön hylättyä kanteen Jyväskylän kaupunkia kohtaan yhdyn tuomioon oikeudenkäyntikulujen osalta.