Labor court dismissed union claim that employer's general management right violated collective agreement norms.

Huolinta-alan toimihenkilöiden työaika oli joko työsopimuksen tai noudatetun käytännön perusteella sijoitettu tiettyjen kellonaikojen väliin. Toimihenkilöihin sovellettavaan työehtosopimukseen ei sisältynyt työajan sijoittelua koskevia määräyksiä. Sen sijaan työehtosopimukseen sisältyi työnjohto-oikeutta koskeva määräys. Viimeksi mainittu määräys ei kuitenkaan ollut sellainen normimääräys, jonka rikkomiseen työnantaja voisi syyllistyä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta ilmoittaessaan sijoittavansa toimihenkilöiden työajan aikaisemmasta poikkeavalla tavalla.

Kantaja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry

Vastaajat Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry

Huolinta-alan Työnantajayhdistys ry

Oy Huolintakeskus Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ry:n, nykyisen Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n, ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n välillä 1.2.1995 tehdyssä ja 27.9.1995 uudistetussa huolintaalan toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vaiko eivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huolintakeskus Ab oli muuttaessaan yksipuolisesti Lena Ekholmin, Sonja Hirvosen, Carita Raitalan ja Mervi Meittamon työaikaa ylittänyt työnjohto-oikeutensa ja siten tietensä rikkonut huolinta-alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohtaa.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut Oy Huolintakeskus Ab:n, Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen ja Erityispalvelujen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon.

Lisäksi Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut Oy Huolintakeskus Ab:n, Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen ja Erityispalvelujen Työnantajaliiton velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomio on annettu.

Perustelut

Taustaa

Oy Huolintakeskus Ab oli Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen jäsen. Viimeksi mainittu yhdistys puolestaan oli Erityispalvelujen Työnantajaliiton jäsen. Oy Huolintakeskus Ab oli siten sidottu Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n ja Erityispalvelujen Työnantajaliiton välillä solmittuun huolinta-alan toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen. Työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdassa oli määräys, joka koski työnantajan työnjohto-oikeutta.

Oy Huolintakeskus Ab oli tehnyt kirjallisen työsopimuksen Meittamon kanssa 1.4.1985, Hirvosen kanssa 7.3.1988 ja Ekholmin kanssa 13.11.1989. Yhtiö oli 6.9.1996 sopinut Raitalan kanssa, että tämä siirtyisi Scansped Oy:n palveluksesta Oy Huolintakeskus Ab:n palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä. Scansped Oy:n palvelukseen Raitala oli siirtynyt vanhana työntekijänä Oy Huolintakeskus Ab:n palveluksesta. Viimeksi mainitun yrityksen palvelukseen hän oli tullut 30.6.1975.

Hirvosen ja Ekholmin kanssa tehdyissä kirjallisissa työsopimuksissa heidän työaikansa oli sovittu sijoittuvan kello 8:n ja 16:n välille. Meittamon työajaksi oli sovittu 40 tuntia viikossa. Raitalan kanssa ei ollut solmittu kirjallista työsopimusta. Raitalan siirtyessä yhtiön palvelukseen vuonna 1996 työnantajan edustaja oli kuitenkin todennut, että yhtiössä työaika sijoittui kello 8:n ja 16:n välille. Kaikkien neljän toimihenkilön työaika oli siten käytännössä koko heidän työsuhteidensa keston ajan sijoittunut kello 8:n ja 16:n välille.

Elokuussa 1997 työnantajan edustaja oli kutsunut luottamusmiehen neuvottelemaan varastohotellin konttoritoimihenkilöiden työaikajärjestelyistä. Työnantaja oli 18.8.1997 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa antanut luottamusmiehelle työaikajärjestelyn kehittämismallin. Työnantaja oli 22.9.1997 käytyihin neuvotteluihin viitaten todennut, että Raitalan ja Meittamon työaikaa muutetaan siten, että se sijoittuu kello 7:n ja 18:n välille. Samana päivänä Ekholm ja Hirvonen olivat saaneet kutsun ytlain mukaisiin neuvotteluihin, jotka olivat koskeneet työajan muuttamista. Ennen yhteistoimintaneuvotteluihin annettua kutsua työnantajan edustaja oli ilmoittanut luottamusmiehelle, että kaikkien neljän toimihenkilön työajat muutetaan työaikajärjestelyn kehittämismallissa esitetyllä tavalla.

Työaikojen muuttamisesta ei ollut ei ollut neuvotteluissa päästy sopimukseen, minkä vuoksi työnantaja oli 7.10.1997 irtisanonut Ekholmin ja Hirvosen työsopimuksen työaikaa koskevilta osin siten, että Ekholmin työsuhde päättyi 7.1.1998 ja Hirvosen 7.2.1998. Meittamolle ja Raitalalle työnantaja oli työnjohto-oikeuteensa vedoten ilmoittanut, että heidän työaikansa muuttui välittömästi. Meittamon ja Raitalan vastustettua työajan välitöntä muuttamista työnantaja oli antanut heille varoituksen.

Työaikojen muuttamisesta aiheutuneesta erimielisyydestä oli neuvoteltu ensin paikallisesti ja sitten työehtosopimuksen tehneiden liittojen välillä. Nämä neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Neuvotteluissa oli kuitenkin sovittu, että työntekijät noudattavat uutta työaikaa kunnes työtuomioistuin antaa asiassa tuomion. Uuden työajan noudattaminen ei siten merkinnyt sitä, että työntekijät olisivat hyväksyneet muutoksen.

Oikeudellinen arviointi

Hirvonen ja Ekholm

Hirvosen ja Ekholmin kanssa työnantaja oli kirjallisesti sopinut heidän työaikansa sijoittamisesta. Tätä työsopimuksessa sovittua työsuhteen ehtoa työnantaja ei saanut yksipuolisesti muuttaa. Muuttaminen oli mahdollista vain irtisanomisperusteella (KKO 1996:89). Jotta työsuhde voitaisiin irtisanoa, oli työn työsopimuslain 37a §:n mukaan tullut vähentyä taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Irtisanomisen laillisuuden edellytyksenä oli lisäksi, että työn oli tullut vähentyä sanotulla tavalla jo irtisanomishetkellä tai viimeistään työsuhteen päättyessä.

Työnantaja oli ilmoittanut irtisanomisperusteeksi asiakkaiden edellyttämien toimitusaikojen lyhentymisen ja tilauksen painottumisen iltapäiviin, työn paremman sujuvuuden ja tehokkuuden sekä asiakkaiden vaatimusten täyttämisen. Työnantaja ei ollut edes väittänyt, että työ olisi vähentynyt tai että se olisi muuttunut tai muuttuisi Ekholmin ja Hirvosen kohdalla noudatetun irtisanomisajan jälkeen siten, ettei yhtiössä olisi töitä tiettynä aikana tietylle henkilölle. Päinvastoin työnantajan antamasta selvityksestä kävi ilmi, että työtä olisi uuteen työaikajärjestelmään siirtymisen jälkeenkin koko Hirvosen ja Ekholmin aikaisemmin sovituksi työajaksi. Irtisanomisperustetta ei ainakaan työn vähentymisen perusteella siten ollut ollut. Myöskään kilpailukyvyn säilyttäminen ja/tai sen parantaminen eivät olleet sellaisia syitä, joiden perusteella työnantaja sai yksipuolisesti irtisanoa työsuhteen. Työsopimuksen työaikaa koskevan ehdon irtisanominen oli siten lainvastainen.

Raitala ja Meittamo

Meittamo oli lähes 13 vuoden ajan tullut töihin kello 8 ja lähtenyt kello 16. Raitala oli menetellyt samoin lähes 23 vuoden ajan. Työajan sijoittumisesta mainittujen kellonaikojen väliin oli siten muodostunut vakiintunut käytäntö ja työsuhteissa noudatettava työsuhteen ehto. Työajan yksipuolinen muuttaminen merkitsi paitsi vakiintuneen käytännön muuttamista myös työaikajärjestelyjen olennaista muuttamista. Työnantajan tarkoituksena oli asteittain muuttaa työaikaa siten, että se sijoittuisi kello 7:n ja 22:n välille. Tällaisen olennaisen muutoksen tekemiseen työnantajalla ei työnjohto-oikeutensa perusteella ollut oikeutta, minkä vuoksi yhtiö oli toiminut työsopimuslain 13 §:n vastaisesti.

Työehtosopimuksen rikkominen

Työtuomioistuimen tulkinnan mukaan työehtosopimuksissa sovittu työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työtä ei ulottunut työsopimuslain 13 §:ssä säädettyä työnjohto-oikeutta laajemmalle ellei muuta näytetty (esim. TT:1976-60 ja TT:1989-77). Työaikojen kohdalla tämä tarkoitti sitä, että työnantajalla oli toimivaltansa perusteella oikeus määrätä työajasta (TT:1971-60). Jos työajasta oli kuitenkin erikseen sovittu työntekijän kanssa, työnantajalla ei ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa työaikaa (esim. TT:1969-13).

Koska Ekholmin ja Hirvosen kanssa oli sovittu työajoista kirjallisella työsopimuksella ja koska vakiintuneesta käytännöstä oli Meittamon ja Raitalan kohdalla muodostunut työsuhteen ehto, Oy Huolintakeskus Ab oli muuttamalla työaikoja olennaisesti ja yksipuolisesti tietensä rikkonut työehtosopimusta. Huolinta-alan Työnantajayhdistys ja Erityispalvelujen Työnantajaliitto olivat Oy Huolinkeskus Ab:n menettelyn hyväksyessään laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Erityispalvelujen Työnantajaliitto, Huolinta-alan Työnantajayhdistys ja Oy Huolintakeskus Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Erityispalvelujen Työnantajaliitto, Huolinta-alan Työnantajayhdistys ja Oy Huolintakeskus Ab ovat lisäksi vaatineet Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perustelut

Oy Huolintakeskus Ab:n toiminta ja työajan sijoittelun muutostarpeet

Oy Huolintakeskus Ab:n asiakkaina oli keskusliikkeitä, kauppoja, rakennusliikkeitä ja yksityisiä kuluttajia. Huolintakeskus käsitteli kaikenlaista maahan tuotua tavaraa kuivista elintarvikkeista tietokoneisiin saakka. Huolintakeskuksella ei ollut omia tuotteita, vaan se toimi asiakkaidensa varastona. Yksi yhtiön toimistohenkilöiden tärkeimmistä tehtävistä oli asiakkaiden tavaran saapumistiedon tallentaminen tietokoneelle, jotta asiakkaan tavarasaldot päivittyivät ja jotta asiakas voi tehdä tilauksia. Toinen tärkeä tehtävä oli asiakkaan tekemien tilausten tallentaminen tietojärjestelmään.

Oy Huolintakeskus Ab:n toiminta oli kokonaan atk-pohjaista. Jotta tavaraa saataisiin varastosta ulos, oli toimiston atk-palvelujen oltava varaston käytössä. Varasto oli ollut auki kello 18:aan saakka jo ennen toimiston työaikojen sijoittelun muutosta.

Työajan sijoittelumuutosten taustalla oli ollut Oy Huolintakeskus Ab:n toimintaympäristön olosuhteissa tapahtunut olennainen muutos, joka oli johtunut asiakaskäyttäytymisen muuttumisesta. Asiakasyritykset olivat laman jälkeen siirtyneet toimimaan pääosin niin sanotulla JOT-periaatteella (Just On Time), mikä tarkoitti muun muassa sitä, että tavara ei enää maannut varastossa. Tavaraa tilattiin sitä mukaa kuin tarvetta ilmeni ja tavoite oli, että tavara saapui ja lähti samantien.

Asiakaskäyttäytymisen muutosten johdosta toiminnan painopiste oli siten siirtynyt selvästi myöhempään suuntaan. Tavaraa oli voitava tilata kello 18:aan saakka ja tilaus oli voitava siirtää atk:lle myös kello 16:n jälkeen, jotta se ehdittiin kerätä varastosta viimeistään seuraavana aamuna. Asiakasyritys saattoi myös välittää tavaroita omille asiakkailleen. Oy Huolintakeskus Ab tarvitsi siten atk-palveluja voidakseen ilmoittaa asiakkaalle tavaran lähteneen, jotta asiakas voi laskuttaa omaa asiakastaan.

Nykyään asiakkaat siten halusivat tilauksia kello 16:n jälkeenkin. Aikaisemmin tällaisesta pikatoimituksesta oli jouduttu veloittamaan asiakasta erikseen, sillä yhdenkin tilauksen syöttäminen atk:lle edellytti toimihenkilön jäämistä ylitöihin. Nykyään asiakkaat pitivät tällaisia palveluja osana normaalia toimintaa, jonka tuli kuulua samaan hintaan.

Noin 20 prosenttia Oy Huolintakeskus Ab:n varastoasiakkaista vastasi noin 90 prosentista liikevaihdosta. Koska nämä asiakkaat edellyttivät, että tilausten tekemisen tuli olla mahdollista kello 16:n jälkeen ja että toimitusajan oli oltava lyhyempi, ei työnantajalla ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimihenkilöiden työajan muuttaminen.

Touko-kesäkuussa 1997 Oy Huolintakeskus Ab oli selvittänyt asiakkaidensa tyytyväisyyttä. Huomautuksia oli tullut muun muassa saapuvan tavaran käsittelynopeudesta sekä joustavuudesta ja palvelukyvystä muutostilanteissa. Keskusliikkeiden viimeisin pyyntö oli ollut, että tavaraa oli voitava tilata kello 19:ään saakka siten, että toimitus tapahtuisi seuraavana aamuna.

Uuden työaikalain myötä ylitöiden määrää oli pyritty vähentämään. Työaikasäännösten tarkoitusperien mukaista ei voinut olla, että yritys oli jatkuvasti velvollinen teettämään normaalit perustoimintonsa ylitöinä. Aikaisemmin yhtiö oli joutunut teettämään ylitöinä sellaisia toimintoja, jotka kuuluivat sen asiakkaiden edellyttämään normaaliin toimintatapaan. Ylitöiden määrä oli vähentynyt työajan sijoittelua koskevan muutoksen jälkeen. Saapuvan tavaran ja tilauksien tallennus oli tasaantunut pitkin uutta työaikasijoittelua eli kello 7:n ja 18:n välille.

Käydyissä yt-neuvotteluissa myös työajan sijoittelua koskevan muutoksen välttämättömyys oli todettu yhteisesti useaankin otteeseen.

Hirvosen ja Ekholmin työajan sijoittelun muuttaminen

Hirvosen ja Ekholmin kohdalla työnantaja oli sopinut kirjallisella työsopimuksella työajan sijoittelusta. Työnantaja oli irtisanonut heidän työsopimuksensa työaikaa koskevan ehdon muuttamistarkoituksessa. Kun työsuhteen ehdon yksipuolista muuttamista ei ollut toteutettu työnjohtooikeuden perusteella, ei kysymys voinut olla työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdan vastaisesta menettelystä.

Meittamon ja Raitalan työajan sijoittelun muuttaminen

Kun Raitala vuonna 1996 oli siirtynyt yhtiön palvelukseen, oli työnantajan edustaja todennut hänelle, että toimistossa työskenneltiin tuolloin 8 - 16 ja varaston puolella kello 7 - 18. Kysymys oli ollut vain senhetkisen tilanteen kuvaamisesta. Käytännössä toimiston työajat olivat poikenneet tästäkin ilmoituksesta ja toimihenkilöt olivat tulleet töihin jo kello 7.30. Kun Meittamolle ja Raitalalle oli ilmoitettu työajan sijoittelun muuttumisesta, ei tuolloin ollut todettu työajan sijoittelun muuttuvan välittömästi. Ilmoitus oli annettu melkein kaksi viikkoa ennen työajan sijoittelun muuttumista.

Työajan sijoittelun muuttaminen ei voinut olla työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdan vastaista menettelyä siinäkään tapauksessa, että työajan sijoittelu olisi muodostunut Meittamon ja Raitalan työsopimuksen ehdoksi. Työajan sijoittelusta kello 8:n ja 16:n välille ei Meittamon ja Raitalan kohdalla ollut muodostunut vakiintunutta käytäntöä, koska heidän päivittäinen työaikansa oli saattanut vaihdella.

Työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdassa todettiin ainoastaan, että työnantajalla oli oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, olivatko he järjestäytyneitä vaiko eivät. Määräys ei sanamuotonsa mukaan sellaisenaan asettanut rajoituksia työnjohto-oikeuden käyttämiselle. Eri asia oli, että työnjohto-oikeuden rajoituksia saattoi tulla muista työsuhteen ehtojen säännöstämislähteistä. Tästä ei kuitenkaan vielä ollut seurauksena, että tällainen menettely olisi myös työehtosopimuksen vastaista.

Jotta ylipäänsä voisi olla kysymys työehtosopimuksen vastaisesta työnjohto-oikeuden ylityksestä, pitäisi työehtosopimuksessa olla määräys, jonka mukaan työaika oli sijoitettava kello 8:n ja 16:n välille. Aikaisemmin tällaiset määräykset olivat olleet työehtosopimuksissa yleisiä ja eräillä aloilla niitä esiintyi vieläkin. Huolinta-alan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa tällaista määräystä ei kuitenkaan ollut.

Työtuomioistuimen tuomioista nrot 1993-67 ja 1976-60 kävi ilmi, että yleinen työnjohtomääräys antoi työnantajalle vapauden työn jakamiseen. Todistustaakka siitä, että määräyksellä olisi tarkoitettu rajoittaa työnantajan työnjohto-oikeutta siten, että työnjohto-oikeuden ylittäminen olisi hyvityssakkovelvoitteen piirissä, oli kantajalla.

Työehtosopimuksen 2 § antoi työnantajalle oikeuden erottaa työntekijöitä. Pelkästään tämän määräyksen perusteella työnantajan suorittamaa työsuhteen päättämistä ei voitu katsoa työehtosopimuksen vastaiseksi. Jotta työsuhteen päättäminen tulisi hyvityssakko- ja työrauhavelvoitteen piiriin, oli tästä otettava työehtosopimukseen erityinen määräys. Huolinta-alalla ei ollut irtisanomissuojasopimusta.

Työnjohto-oikeutta ja erottamisoikeutta koskevat määräykset olivat rinnasteisia ja samantyyppisiä työehtosopimusmääräyksiä. Kun työsuhteen päättäminen ei pelkästään työehtosopimuksen 2 §:n perusteella voinut olla työehtosopimuksen vastaista menettelyä, ei työnantajan työnjohtomääräyskään voinut pelkästään työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdan perusteella olla työehtosopimuksen vastainen. Vastakkaisen tulkinnan omaksuminen johtaisi siihen, että mistä hyvänsä työnjohdollisesta määräyksestä voitaisiin riidellä työtuomioistuimessa. Tämä ei ollut ollut työehtosopimusosapuolten tarkoitus. Kanne tulisi siten jo hylätä edellä esitetyllä perusteella.

Jos kuitenkin katsottaisiin, että työajan sijoittelusta oli muodostunut Raitalan ja Meittamon työsopimuksen ehto, oli työnantajalla kuitenkin ollut samat työsopimuslain mukaiset perusteet heidän työsopimuksensa muuttamiseen kuin Hirvosen ja Ekholmin kohdalla.

Sen sijaan, että työnantaja olisi muuttanut Raitalan ja Meittamon työajan sijoittelua työnjohto-oikeutensa nojalla, työnantaja oli pitänyt tärkeänä, että muutos koski myös Ekholmia ja Hirvosta eli kaikkia varaston kanssa tekemisissä olevia toimihenkilöitä. Ratkaisu oli tältä osin ollut selkein ja perustelluin paitsi työnjohdollisesti myös työsopimuslain 17 §:n mukaisen työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen näkökulmasta arvioituna.

Hyvityssakkovaatimuksista

Vaikka kanteessa esitetty vahvistusvaatimus hyväksyttäisiin, ei perusteita hyvityssakkoon tuomitsemiselle kuitenkaan ollut. Oy Huolintakeskus Ab ei ollut työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimusta, koska se oli noudattanut asiassa työnantajaliiton ohjeita. Työehtosopimuslain mukaisia perusteita Erityispalvelujen Työnantajaliiton tuomitsemiselle hyvityssakkoon ei myöskään ollut.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on ottanut esikysymyksenä ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko huolinta-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohtaan sisältyvä työnantajan työnjohto-oikeutta koskeva määräys luonteeltaan sellainen normimääräys, jonka tietensä rikkomiseen työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla Oy Huolintakeskus Ab työnantajana on voinut syyllistyä sijoittaessaan toimihenkilöiden päivittäisen työajan toisin kuin toimihenkilöiden kanssa tehdyissä työsopimuksissa on sovittu tai mikä noudatetun käytännön perusteella mahdollisesti on muodostunut toimihenkilöiden työsuhteen ehdoksi. Kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä, joissa olisi sovittu vuorokautisen työajan sijoittamisesta tiettyyn ajankohtaan.

Kantajaliiton käsitys lähtee siitä, että sopijapuolet ovat ottaessaan kyseisen työnjohtomääräyksen työehtosopimukseen tarkoittaneet sopia siitä, että työnantajan ylittäessä työnjohto-oikeutensa kysymyksessä on aina työehtosopimusrikkomus, joka voidaan käsitellä työtuomioistuimesta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä ja josta voidaan tuomita työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoseuraamukseen.

Työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työtä on työsuhteen keskeisiä tunnusmerkkejä. Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan työehtosopimus on sopimus ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Tästä lähtökohdasta huolinta-alan työehtosopimukseen otettua määräystä työnantajan oikeudesta johtaa ja jakaa työtä voidaan pitää ilmauksena tai toteamuksena sopimuksen tunnusmerkistöön kuuluvasta oikeudesta, joka työnantajalla olisi työsuhteissa ilman nimenomaista määräystäkin.

Samansisältöinen työnjohto-oikeutta koskeva määräys on yleisesti sisältynyt työehtosopimuksiin jo ainakin 1940-luvun loppupuolelta. Tällaisilla määräyksillä ei ole tarkoitettu rajata tai määritellä työnantajan työnjohto-oikeuden laajuutta. Sitä ei edes voida tarkasti määritellä pelkästään työehtosopimuksella, vaan se saa rajansa työsuhteen eri säännöstyslähteistä. Myös oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on lähdetty siitä, että koska työnjohtovalta perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen, on työnjohtovallan laajuus ratkaistava aina yksittäistapauksissa erikseen.

Mitä erityisesti vuorokautisen työajan sijoitteluun tulee, voi työnantajan yleiseen työnjohto-oikeuteen kuuluvaan työn suorittamisen ajankohdasta määräämiseen johtua rajoituksia esimerkiksi työehtosopimuksen tai työsopimuksen määräyksistä. Vain jos työajan sijoittelusta on sovittu työehtosopimuksen määräyksellä, on tällainen määräys työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu työsopimuksessa noudatettavaa ehtoa koskeva määräys eli niin sanottu normimääräys.

Työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu hyvityssakkoseuraamus on säädetty työehtosopimuksen normimääräysten noudattamisen tehosteeksi. Työehtosopimuksiin sisältyvää työnantajan yleistä työnjohto-oikeutta koskevaa määräystä, joka sinänsä vain oikeuttaa työnantajan tämän oikeutensa käyttämiseen eikä sellaisenaan rajoita kysymyksessä olevan oikeuden käyttämistä, ei työtuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä ole katsottu sellaiseksi normimääräykseksi, jonka rikkomisesta yksistään voisi olla seurauksena työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon tuomitseminen.

Se seikka, että kysymyksessä oleva työnjohto-oikeusmääräys voidaan työrauha-asiassa katsoa kohdistumisobjektiksi ja työtaisteluun ryhtynyt osapuoli tällaisessa tilanteessa tuomita työehtosopimuslakiin perustuvan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon, ei merkitse sitä, että kohdistumisobjektiksi katsottu työnjohto-oikeusmääräys olisi luonteeltaan sellainen normimääräys, jonka seurauksena myös voisi olla työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu hyvityssakkoseuraamus.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että kanteessa tarkoitettu työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeva määräys olisi sellainen normimääräys, jonka rikkomiseen työnantaja voisi syyllistyä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin seuraamuksin.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on velvollinen korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton, Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen ja Oy Huolintakeskus Ab:n oikeudenkäyntikulut. Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen osalta oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Huomioon ottaen asian laadun ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet työtuomioistuin katsoo Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Huolinta-alan Työnantajayhdistyksen kohtuullisiksi yhteisiksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 000 markkaa.

Oy Huolintakeskus Ab on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvauksena esitetyn laskun mukaisesti 6 850 markkaa. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on kiistänyt laskun perusteiltaan ja myös määrältään. Työtuomioistuin ottaen huomioon oikeudenkäynnin edellyttämät toimenpiteet pitää kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen määränä 3 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO velvoitetaan korvaamaan Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Huolintaalan Työnantajayhdistyksen yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla ja Oy Huolintakeskus Ab:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla. Tuomituille oikeudenkäyntikulujen korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Tuulensuu, Leivo ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.