Labor court rules employees cannot waive statutory reduced working time rights via collective agreement.

Puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskeva pöytäkirja koski muun muassa työntekijää, jonka työaika yli puolessa kalenterivuoden työviikoista on ollut 40 tuntia. Työntekijä ei voinut edellä mainitun pöytäkirjan soveltamispiirissä etukäteen sopia siitä, että hän kokonaan luopuu oikeudestaan työajan lyhennysvapaaseen tai sitä vastaavaan korvaukseen.

Kuultavat Palvelualojen Toimialaliitto ry

Kiinteistötyöntekijäin Liitto ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen Toimialaliiton ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä 9.12.1994 solmitussa puhdistus ja siivousalan työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala

Työajan lyhennys koskee niitä työntekijöitä, joiden säännöllinen teoreettinen työaika on 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Vapaan kertyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tehdyiksi säännöllisiksi työpäiviksi lasketaan myös ne työntekijän sairauden ajalle sattuvat työtuntijärjestelmän mukaiset työpäivät, joilta työnantaja maksaa sairausajan tai synnytysloman palkkaa sekä työnantajan osittainkin kustantama koulutusaika siltä osin, kuin työnantaja korvaa ansionmenetyksen. Samoin edellytyksin rinnastetaan säännöllisiin työvuoroihin 50ja 60- vuotispäivät, omat häät, lähiomaisen hautajaiset, sairaan lapsen hoidon aiheuttama vapaa sekä pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun sijaisena toimimiseen käytetty aika.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Vapaan antaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaata annetaan pääsääntöisesti työvuoro kerrallaan. Paikallisesti voidaan sopia vapaan antamisesta myös yhdistämällä annettavia vapaita taikka lyhentämällä päivittäistä tai viikoittaista työaikaa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös vapaan korvaamisesta toisin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat muun ohella vaatineet, että SOL Palvelut Oy velvoitetaan suorittamaan kantajille puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen mukaista työajan lyhennyskorvausta vuosilta 1993 - 1996.

Perustelut

Kantajat olivat työskennelleet eri tehtävissä SOL Siivouspalvelut Oy:n palveluksessa Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina 1993 - 1996. Kantajien tekemä työ oli ollut siivoustyötä ja työnantaja oli ollut velvollinen noudattamaan työhön puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta sekä yleissitovuuden perusteella työsopimuslain 17 §:n nojalla että sen vuoksi, että työnantajayhtiö oli itsekin osan ajasta kuulunut sopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon.

Vuonna 1992 yhtiö oli antanut, työehtosopimusten edellytysten täyttyessä, työntekijöille työehtosopimuksen mukaiset lyhennysvapaat. Vuonna 1993 yhtiö oli painostanut työntekijät sopimaan, että lyhennysvapaita ei tarvinnut antaa. Sopimus oli kuitenkin mitätön siltä osin kuin se esti työntekijää saamasta hänelle työehtosopimuksen mukaan kuuluvaa etua. Koska yhtiö ei ollut vapaita antanut, oli se velvollinen maksamaan vastaavan korvauksen.

Ennen 9.12.1994 tehtyjen työvuorojen osalta oikeus työajan lyhennysvapaaseen määräytyi työehtosopimuksen perusteella, eikä kantajien työsopimuksista ilmenevä vapaista luopuminen ollut sitova. Työnantajaa sitoi kuitenkin vähintään 24.3.1994 pidetyssä luottamusmiespalaverissa sovittu tulkinta, jonka mukaan "tes-päivät maksetaan niille, jotka ovat tehneet 40 h/vko 53 päivää peräkkäin tai pidempään".

Sen sijaan 9.12.1994 lähtien luopumisen sitovuus riippui siitä, oliko paikallisesti voitu sopia myös vapaasta luopumisesta, kun oli voitu sopia sen "korvaamisesta toisin".

Puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen solmineiden liittojen välillä on sovittu tulkintasäännöstä, että työajan lyhennysjärjestelyn piiriin kuuluu työntekijä, jonka työajasta vähintään puolet on täysiä 40-tuntisia työviikkoja. Kiinteistötyöntekijäin Liiton puheenjohtaja on myöntänyt käyneensä edellä mainitun sisältöisen keskustelun. Myös alan suurin yksittäinen työnantaja on noudattanut tätä tulkintasääntöä vastaavanlaista juttua sovittaessa. Tätä tulkintasääntöä oli noudatettava myös tässä asiassa.

SOL Palvelut Oy on väittänyt sopineensa työntekijöiden kanssa 24.3.1994, ettei yhtiön tarvitse maksaa työehtosopimuksen mukaisia etuja työntekijöille. Kuitenkin työehtosopimuslain 6 §:n ja työsopimuslain 17 §:n mukaan työnantaja oli velvollinen noudattamaan työehtosopimusta ja työntekijän kanssa sovittu ehto, joka oli ristiriidassa työehtopimuksen kanssa, oli mitätön.

Maaliskuussa 1994 ei puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksessa ole ollut määräystä, jonka mukaan työnantaja ja työntekijä voisivat keskenään sopia siitä, että työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevia määräyksiä voitaisiin soveltaa toisin kuin työehtosopimuksessa on säädetty. Myöhemmin työehtosopimukseen on otettu tällainen määräys, mutta tällöinkin kysymys on ollut siitä, että on voitu sopia työajan lyhennysvapaa korvattavaksi työntekijälle toisin kuin sopimuksessa on määrätty. Sopimus, jonka mukaan työntekijä, joka työehtosopimuksen mukaan on oikeutettu työajan lyhennysvapaaseen, luopuu siitä, on mitätön.

VASTAUS

Vastaus kanteeseen

SOL Palvelut Oy on kiistänyt kanteen.

Kiistämisen perusteet

Puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksessa oli ainakin koko kannetta koskevan ajan ollut liitepöytäkirja, jolla oli sovittu työajan lyhentämisestä. Pöytäkirjan soveltamisalapykälän sanamuodon mukaan työajan lyhennys koski niitä työntekijöitä, joiden säännöllinen teoreettinen työaika oli 40 tuntia viikossa. Kantajien säännöllinen teoreettinen työaika ei ollut ollut 40 tuntia viikossa ja he eivät siten olleet kuuluneet työajan lyhennyspöytäkirjan soveltamispiiriin. Kantajien mahdollisesti tekemät vuorokautiset ja viikottaiset ylityötunnit eivät millään tavoin kerryttäneet työajan lyhennyspäiviä.

Työajan lyhennyspöytäkirjoissa oli sovittu lyhennyspäiviä kerryttäväksi ajaksi tehdyn työajan lisäksi sairausaika ja esimerkiksi luottamusmiehen sijaisena toimimisen aika. Nämäkään ajat huomioon ottaen ei kantajien voitu katsoa työskennelleen työssä, jossa säännöllinen työaika olisi 40 tuntia viikossa.

Työajan lyhennysjärjestelyjen piiriin kuului työntekijä, jonka työsopimuksessa oli sovittu 40-tuntisesta säännöllisestä työajasta. Tämän lisäksi työntekijän oli myös täytynyt tehdä 40-tuntista työviikkoa. Näin ollen ei ilman perustetta saanut olla tätä lyhyempiä työviikkoja. Jos työsopimuksessa ei ollut sovittu 40-tuntisesta säännöllisestä työajasta, kysymyksessä oli osa-aikatyötä tekevä työntekijä, jonka tosiasiallinen työaika saattoi kyllä vaihdella, koska tällaiselle työntekijälle voitiin antaa lisätyötä.

Kantajat olivat luottamusmiehensä välityksellä tehneet lentokentän siivousta koskevan paikallisen sopimuksen, joka koski työajan lyhennysvapaita. Siinä oli työntekijöiden pyynnöstä sovittu, että työntekijät tekivät enintään 40 tuntia viikossa ilman, että heille tarvitsi antaa työajan lyhennysvapaita. Tällainen paikallinen sopiminen lyhennysvapaista luopumisesta oli mahdollista.

Työnantaja oli joutunut 15.1.1993 vähentämään työntekijöille tarjottavan työn määrää Finnair Oy:n supistettua tilattua siivousta. Työntekijöille oli pystytty pääsääntöisesti tarjoamaan 24 - 37,5 työtuntia viikossa. Osa työntekijöistä oli kuitenkin halunnut lisätunteja siten, että työnantajan ei ollut tarvinnut maksaa lisätyötunneista muuten kertyviä työajan lyhennysvapaita.

Paikallinen sopimus oli tehty pelkästään työntekijöiden aloitteesta tarkoituksella, että he saisivat lisätyötunteja. Työnantaja ei olisi pystynyt tarjoamaan lisätyötunteja ilman kyseessä olevaa sopimusta. Asiakasyritys oli vähentänyt siivousta ja siitä maksettavaa korvausta niin paljon, että työnantajan olisi ilman paikallista sopimusta ollut taloudellisesti mahdotonta tarjota kyseessä olevia tunteja.

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Vantaan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla lausuntoa siitä,

1) miten oli tulkittava Palvelualojen Toimialaliiton ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä 9.12.1994 tehdyn puhdistus- ja siivousalan työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 1 §:n määräystä soveltamisalasta. Määräyksen mukaan "Työajan lyhennys koskee niitä työntekijöitä, joiden säännöllinen teoreettinen työaika on 40 tuntia viikossa.", ja

2) oliko pöytäkirjan 3 §:ssä vapaan antamista koskevaa kohtaa "Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös vapaan korvaamisesta toisin" tulkittava niin, että työntekijä voi etukäteen sopia myös siitä, että hän kokonaan luopuu oikeudestaan vapaaseen.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Palvelualojen Toimialaliitolle ja Kiinteistötyöntekijäin Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liitot ovat yhteisessä lausumassaan vastanneet käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 1 §:n mukaan sopimus koskee niitä työntekijöitä, joiden säännöllinen teoreettinen työaika on 40 tuntia viikossa. Allekirjoittaneet työehtosopimuksen solmineet liitot ovat yhtä mieltä siitä, että sopimusta on lausunnon tarkoittamassa tapauksessa sovellettava työntekijään, jonka työaika yli puolessa kalenterivuoden työviikoista on ollut 40 tuntia. Tällöin työntekijä on ansainnut työajan lyhennysvapaata kuitenkin vain niiltä viikoilta, joina työaika on ollut 40 tuntia. Tuntimääriä tarkasteltaessa ei oteta huomioon ylityötunteja, koska ne eivät koskaan voi olla säännöllistä työaikaa. Sen sijaan tuntimääriä tarkasteltaessa otetaan huomioon työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 momentissa mainitut tehdyiksi säännöllisiksi työpäiviksi rinnastettavat päivät.

Vapaan antamista koskevaa pöytäkirjan 4 §:ää muutettiin 9.12.1994 voimaan tulleella työehtosopimuksella. Tuolloin 4 §:n 2 momenttiin lisättiin määräykset siitä, että paikallisesti voidaan sopia vapaan antamisesta lyhentämällä päivittäistä tai viikoittaista työaikaa sekä että työnantaja ja työntekijä voivat sopia vapaan korvaamisesta toisin.

Työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 4 §:n muutosten perusteena oli liittojen pyrkimys edistää alalla 40 tuntisen työviikon eli ns. kokoaikatyön käyttöä. Tässä tarkoituksessa haluttiin ensiksikin antaa mahdollisuus paikallisesti sopia vapaan antamistavasta. Sen lisäksi sovittiin siitä, että työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia vapaan korvaamisesta toisin. Toisin korvaamisella ymmärretään lähinnä vapaan sijasta maksettavaa rahakorvausta.

Vapaan antamista koskevan pöytäkirjan 4 §:n muuttamisesta sovittaessa ei allekirjoittaneiden liittojen välillä kuitenkaan keskusteltu siitä, voisiko työntekijä 9.12.1994 voimaan tulleen muutoksen perusteella kokonaan luopua työajan lyhennysvapaista. Toisaalta pöytäkirjan 4 § 2 momentti ei rajoita työnantajan ja työntekijän sopimismahdollisuuksia, jos vapaan antamisen sijasta sovitaan korvauksen maksamisesta rahana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Palvelualojen Toimialaliitto ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto ovat olleet yhtä mieltä siitä, että puhdistus- ja siivousalan työajan lyhentämistä koskevaa pöytäkirjaa on lausuntopyynnössä tarkoitetussa tapauksessa sovellettava työntekijään, jonka työaika yli puolessa kalenterivuoden työviikoista on ollut 40 tuntia. Työtuomioistuimella ei ole perusteita tulkita sopimuksen soveltamisalamääräystä muulla tavoin. Pöytäkirjan mukainen työajan lyhennys koskee siten paitsi niitä työntekijöitä, jotka ovat sopineet 40 tunnin työviikosta, myös niitä työntekijöitä, jotka ovat sopineet jostakin muusta työaikajärjestelystä, mutta jotka tosiasiallisesti ovat työskennelleet useimpina kalenterivuoden työviikoista 40 tuntia. Tällöin työajan lyhennysvapaata kertyy liittojen yhteisen tulkinnan mukaan niiltä viikoilta, joina työaika on ollut 40 tuntia.

Liittojen lausunnosta käy selville, että vuonna 1994 työehtosopimukseen lisätyllä mahdollisuudella sopia vapaan korvaamisesta toisin on tarkoitettu lähinnä mahdollistaa työajan lyhennysvapaan korvaaminen rahalla ja tällä tavoin pyrkiä edistämään alalla 40 tuntisen työviikon eli niin sanotun kokoaikatyön käyttöä. Sopimusneuvotteluissa ei ole ollut esillä, että sopijapuolet voisivat sopia lyhennysvapaista luopumisesta.

Liittojen lausunnossa todettu on sopusoinnussa myös määräyksen sanamuodon kanssa. Jos sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut sallia työajan lyhennysvapaista kokonaan luopuminen, siitä olisi erityisesti huomioon ottaen järjestelyn poikkeuksellisuus tullut selvästi sopia. Näin ollen ja viitaten liittojen lausunnossa esitettyyn työtuomioistuin omana lausuntonaan katsoo, ettei työntekijä voi pöytäkirjan soveltamispiirissä etukäteen sopia siitä, että hän kokonaan luopuu oikeudestaan työajan lyhennysvapaaseen tai sitä vastaavaan korvaukseen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Sutela, Palomäki ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Lausunto on yksimielinen.