Labor court dismissed union claims that municipalities violated strike peace obligations by informing staff of strike consequences.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli antanut yleiskirjeen, jossa mainittiin viranhaltijan olevan työrauhavelvoitteen piirissä ja lakkoon osallistuessaan syyllistyvän virkavelvollisuuden laiminlyöntiin. Yleiskirjeen mukaan työrauhavelvollisuuden ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä saatettiin viranhaltija asettaa vastuuseen ja tuomita sakkoihin.

Kunnallinen työmarkkinalaitos tai kunnat työnantajina eivät olleet painostaneet kantajajärjestöjä tai niiden jäseniä yleiskirjeen mukaisilla lausumilla lakon vuoksi. Palolaitosten henkilöstö ei myöskään ollut voinut perustellusti kokea lausumia kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaiseksi painostukseksi.

Kunnat eivät siten olleet rikkoneet pysyvää työrauhavelvollisuutta eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kanneoikeuden puuttumiseen perustetut kanteen tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätty.

Kantajat Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos

Haukiputaan kunta

Iitin kunta

Riihimäen kaupunki

Loimaan kaupunki

Nurmijärven kunta

Lapinlahden kunta

Enon kunta

Mäntsälän kunta

Forssan kaupunki

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI (jäljempänä SETELI) ja Suomen Palomiesliitto SPAL (jäljempänä SPAL) ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kunnallinen työmarkkinalaitos, Haukiputaan kunta, Iitin kunta, Riihimäen kaupunki, Loimaan kaupunki, Nurmijärven kunta, Lapinlahden kunta, Enon kunta, Mäntsälän kunta ja Forssan kaupunki ovat menetelleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvollisuuden vastaisesti.

Lisäksi SETELI ja SPAL ovat vaatineet, että Kunnallinen työmarkkinalaitos, Haukiputaan kunta, Iitin kunta, Riihimäen kaupunki, Loimaan kaupunki, Nurmijärven kunta, Lapinlahden kunta, Enon kunta, Mäntsälän kunta ja Forssan kaupunki tuomitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Edelleen SETELI ja SPAL ovat vaatineet, että Kunnallinen työmarkkinalaitos tuomitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa 10 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Lisäksi SETELI ja SPAL ovat vaatineet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Haukiputaan kunnan, Iitin kunnan, Riihimäen kaupungin, Loimaan kaupungin, Nurmijärven kunnan, Lapinlahden kunnan, Enon kunnan, Mäntsälän kunnan ja Forssan kaupungin velvoittamista korvaamaan SETELIn ja SPAL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimies oli laatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeen 30.10.1997, 25/1997 kuntien hallituksille. Yleiskirjeessä oli kehotettu kuntia antamaan yleiskirje tiedoksi kaikille SPAL:n jäsenille. Kunnat olivat levittäneet yleiskirjettä kehoituksen mukaisesti monin eri tavoin esimerkiksi siten, että työnantaja oli toimittanut kirjeen SPAL:n jäsenille työvuorossa tai siten, että työnantaja oli lähettänyt yleiskirjeen kotirauhan piiriin jopa poliisin välityksellä, tai kirjeen perusteella muuten oli uhattu palohenkilöitä.

Yleiskirjeessä väitettiin, että viranhaltija osallistuessaan työnseisaukseen syyllistyi muun muassa virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin, mistä hänet voidaan saattaa vastuuseen. Virkavelvollisuuksien laiminlyönti oli rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädetty rikos. Toisin sanoen yleiskirjeessä annettiin ymmärtää, että viranhaltija osallistuessaan lakkoon syyllistyi virkarikokseen ja häntä uhkasi tästä henkilökohtainen seuraamus.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 23 §:ssä oli kuitenkin yksiselitteisesti säädetty, että viranhaltijan osallistumista viranhaltijayhdistyksen päätöksen mukaisesti yhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen ei ollut pidettävä virkarikoksena eikä kurinpidollisesti rangaistavana tekona. Työsopimuslain 37 §:n mukaan työntekijän osallistuminen lakkoon tai muuhun työtaisteluun ei ollut irtisanomisperuste. Kunnallisten viranhaltijain palvelussuhdeturvalain 6 §:n mukaan virkasuhdetta ei voida irtisanoa viranhaltijayhdistyksen päätöksen perusteella yhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen osallistumisesta. Myöskään virkasuhteen purkuperuste ei missään tapauksessa tullut kysymykseen. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oli täytynyt tuntea edellä mainittujen virkaehtosopimuslain, työsopimuslain ja palvelussuhdeturvalain sisältö.

Yleiskirje ei jättänyt asiassa mitään tulkinnanvaraa ja oli näin ollen asiaton. Yksittäinen jäsen voi perustellusti kirjeen perusteella tuntea itsensä uhatuksi ja näin oli tapahtunutkin. Kirjeillä oli lainvastaisesti pyritty murtamaan SETELIn toimeenpanemaa SPAL:n jäseniä koskevaa lakkoa.

Iitin kunnan palopäällikkö oli toiminut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeen mukaisesti ja määrännyt palomiessairaankuljettaja Jari Lintukankaan saapumaan työpaikalle uhalla, että hänen työsopimuksensa purettaisiin. Iitin kunta oli näin ollen laittomasti pyrkinyt murtamaan palomieslakkoa Iitin kunnassa. Lintukangas oli työsopimussuhteinen työntekijä.

Haukiputaan kunnan palopäällikkö oli ilmoittanut, että niille palomiehille, jotka jäivät lakkoon, voi seurata siitä sakkoja tai irtisanomisia. Palomiehet olivat tunteneet itsensä uhatuiksi. Haukiputaan kunta oli näin ollen laittomasti pyrkinyt murtamaan palomiesten lakkoa.

Riihimäen kaupungin palopäällikkö oli kertonut, että lakkoon menevää palohenkilöstöä uhkasi Riihimäen kaupunginjohtajan mukaan irtisanominen. Riihimäen palohenkilöt olivat tunteneet itsensä uhatuiksi. Riihimäen kaupunki oli näin ollen laittomasti pyrkinyt murtamaan palomiesten lakkoa.

Loimaan kaupunki oli 26.11.1997 lähettänyt tiedotteen Loimaan SPAL:n jäsenille. Tiedotteessa oli lainvastaisesti painostuskeinona väitetty, että lakkoon osallistuminen olisi rikos.

Nurmijärven kunta oli 1.12.1997 ilmoittanut Nurmijärven kunnan palomiehelle ja SPAL:n jäsenelle Jarmo Perholehdolle, että hän ei ollut laillisessa lakossa ja että hänen oli ilmoittauduttava kunnan palopäällikölle neljän vuorokauden kuluttua tämän tiedon saamisesta. Lisäksi oli todettu, että mikäli Perholehto ei saapuisi työhön, hän syyllistyisi rikokseen.

Lapinlahden kunta oli 2.12.1997 kehottanut palomiehiä Kari Miettistä ja Markku Leppästä palaamaan työhön 3.12.1997 kello 8 ja viitannut perusteluissaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen 29/1997, jossa oli väitetty työtaistelutoimenpiteeseen osallistumista rikokseksi.

Enon kunta oli 25.11.1997 ilmoittanut, että jos Enon kunnan palomiehet aloittavat lakon, he syyllistyvät rikokseen.

Mäntsälän kunta oli 1.12.1997 ilmoittanut, että lakko oli laiton, ja oheistanut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kirjeen 25/1997, jossa oli väitetty lakkoon osallistumisen olevan rikos.

Myös Forssan kaupunki oli ilmoittanut, että lakkoon osallistuminen oli rikos.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja edellä mainitut kunnat ja kaupungit olivat asiattomasti väittäneet lakkoon osallistumista rikolliseksi. Kun tämä oli esitetty yhteydessä, jossa työtaistelutoimenpide oli uhannut tai oli jo ollut voimassa, oli menettelyä pidettävä laittomana työtaistelutoimenpiteenä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli suorastaan kehottanut edellä kuvattuun toimintaan, joten se oli syyllistynyt myös valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä Iitin ja Mäntsälän kunnat ovat vaatineet kanteen jättämistä mainittujen kuntien osalta tutkimatta. Kaikki vastaajat eli Kunnallinen työmarkkinalaitos, Haukiputaan kunta, Iitin kunta, Riihimäen kaupunki, Loimaan kaupunki, Nurmijärven kunta, Lapinlahden kunta, Enon kunta, Mäntsälän kunta ja Forssan kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Vastaajat ovat lisäksi vaatineet SETELIN ja SPAL:in velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

Iitin kunnan palveluksessa oleva palomies-sairaankuljettaja Jari Lintukangas oli työsopimussuhteessa kuntaan. Mäntsälän kunnan palveluksessa olevat palomies-sairaankuljettajat olivat kaikki työsuhteessa Mäntsälän kuntaan. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n mukaan työehtosopimusta koskevissa asioissa kanteen panee työntekijäpuolelta vireille ja sitä ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys. SETELI ja SPAL eivät ole osallisia työehtosopimukseen, joka sitoisi Kunnallista työmarkkinalaitosta. SETELI ja SPAL eivät siten voi olla kantajina asiassa siltä osin kuin kysymys oli Iitin ja Mäntsälän kuntia vastaan esitetyistä työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevista vaatimuksista ja Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan Iitin ja Mäntsälän kuntien osalta esitetyistä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä koskevista vaatimuksista. Kanne oli siten jätettävä tutkimatta mainituilta osin.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentin mukaan, kanteeseen, joka pannaan vireille työtuomioistuimessa, vastaa muissa paitsi työehtosopimuslain 7 §:n soveltamista tarkoittavissa tapauksissa, jollaisista esillä olevassa kanteessa ei ollut kysymys, työehtosopimukseen osallinen yhdistys tai työnantaja. Jos Mäntsälän kuntaa vastaan esitettyjä, työsuhteisiin ja työrauhavelvollisuuden laiminlyömiseen liittyviä vaatimuksia ei jätettäisi tutkimatta edellä esitetyn oikeudenkäyntiväitteen perusteella, kanne tulisi Mäntsälän kunnan osalta kuitenkin jättää tutkimatta siksi, että asiassa ei ollut haastettu vastaajaksi sellaiseen työehtosopimukseen osallista yhdistystä tai työnantajaa, joka olisi sidottu kantajia sitovaan työehtosopimukseen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli yleiskirjeessään 25/1997 suositellut, että yleiskirje liitteineen annettaisiin kuntien palveluksessa oleville SPAL:in jäsenille tiedoksi valokopiona. Kunnat olivat antaneet palveluksessaan oleville SPAL:in jäsenille yleiskirjeen tiedoksi joko henkilökohtaisesti tai postitse taikka todisteellisesti. Nämä yleiskirjeen tiedoksiantamistavat eivät täyttäneet työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkkejä.

Yleiskirjeessä ei ollut uhattu lakkoon meneviä laittomilla seuraamuksilla. Yleiskirjeen toisen sivun 1 kappaleessa todettiin muun ohessa, että työrauhavelvollisuuden piirissä oleva viranhaltija ei voinut mennä laillisesti lakkoon. Samassa kappaleessa todettiin myös, että tällaisen viranhaltijan kieltäytyessä omien virkatehtävien suorittamisesta hän syyllistyi muun ohessa virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin, josta hänet voitiin henkilökohtaisesti saattaa vastuuseen ja tuomita sakkoihin.

Sakoilla yleiskirjeessä tarkoitettiin hyvityssakkoja. Tämä ilmeni muun muassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeestä 21.11.1997, 29/1997, jossa todettiin, että työrauhavelvoitteen ja virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin syyllistyvät viranhaltijat voidaan tuomita työtuomioistuimessa maksamaan hyvityssakkoa laittomaan lakkoon ryhtymisestä. Yleiskirjeen 29/1997 liitteenä oli työtuomioistuimen tuomio nro 23/1995. Myös tätä yleiskirjettä oli kunnissa toimitettu lakkolaisille.

Yleiskirjeessä 25/1997 ei ollut annettu ymmärtää, että viranhaltija osallistuessaan lakkoon syyllistyisi virkarikokseen ja että häntä uhkaisi tästä henkilökohtainen seuraamus. Yleiskirjeessä ei myöskään puhuta mitään lakkoon osallistuvia uhkaavista kurinpidollisista rangaistuksista.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli yleiskirjeensä sivulla 2 kiinnittänyt huomiota siihen, että osa SPAL:in jäsenistä oli työrauhavelvollisuuden piirissä 31.1.1998 asti. Tällaiset jäsenet eivät yleiskirjeen mukaan voineet mennä laillisesti lakkoon esimerkiksi marraskuussa 1997. Tämä yleiskirjeessä mainittu seikka johtui kunnallisesta virkaehtosopimuslaista. Asiaa oli selostettu lähemmin yleiskirjeessä 29/1997, jonka liitteenä oli työtuomioistuimen tuomio nro 23/1995. Yleiskirjeellä oli vain tiedotettu eräiden viranhaltijoiden kuulumisesta työrauhavelvollisuuden piiriin. Työrauhavelvollisuuden piiriin kuulumisesta tiedottaminen tällaisille viranhaltijoille ei olut painostamista, vaan kunnalliseen virkaehtosopimuslakiin ja virkaehtosopimukseen perustuvan asian selvittämistä.

Yleiskirjeessä 25/1997 oli myös kiinnitetty huomiota siihen lainsäännöksiin perustuvaan asiaan, että työrauhavelvollisuuden piiriin kuuluva viranhaltija, joka kieltäytyi omien virkatehtäviensä suorittamisesta, syyllistyi sekä työrauhavelvoitteen että virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin. Tällainen lainsäännösten sisällöstä tiedottaminen ei ollut painostamista.

Sanotussa yleiskirjeessä oli lisäksi mainittu siitä, että viranhaltija voitiin saattaa vastuuseen ja tuomita sakkoihin työrauhavelvoitteen ja virkavelvollisuuksiensa laiminlyönnistä. Laittomaan työtaisteluun osallistuva viranhaltija rikkoi oikeuskäytännössäkin omaksutun kannan mukaan virkavelvollisuuksiaan. Laittomasti työtaisteluun osallistumalla virkavelvollisuuksiaan rikkova viranhaltija voitiin saattaa tästä rikkomisesta henkilökohtaisesti vastuuseen ja tuomita työtuomioistuimessa maksamaan hyvityssakkoa. Mainitusta työrauhavelvollisuuden rikkomisen lainmukaisesta seuraamuksesta ilmoittaminen ei ollut painostamista, vaan asianmukaista tiedottamista.

Tiedottaessaan työrauhavelvollisuudesta ja sen seuraamuksista yleiskirjeessä 25/1997 SPAL:in jäsenille Kunnallinen työmarkkinalaitos ei näin ollen ollut ryhtynyt painostustoimenpiteeseen eikä syyllistynyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvollisuuden vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Iitin kuntaan työsuhteessa oleva palomies-sairaankuljettaja Lintukangas oli osallistunut SPAL:in jäseniä koskevaan, 27.11.1997 alkaneeseen SETELIn lakkoon. Iitin kunnan palopäällikkö oli 28.11.1997 päivätyllä kirjeellään Lintukankaalle määrännyt hänet tekemään työtehtäviä 1.12.1997 kello 8 alkaen. Palopäällikön allekirjoittamassa kirjeessä oli todettu muun ohessa, että Lintukangas oli ollut teknisten sopimuksen 1995 - 1997 (TS 1996) allekirjoittajajärjestön Kunta-alan Unioni ry:n alayhdistyksen jäsen 30.9.1997 saakka ja että sopimuksen allekirjoittajajärjestön jäsentä sitoi työrauhavelvollisuus sopimuksen voimassaoloajan 29.9.1995 - 31.1.1998. Palopäällikön kirjeessä mainittiin lisäksi, että Lintukangas oli ryhtynyt laittomaan lakkoon ja että laittomaan työtaisteluun ryhtyvän työsuhteeseen saattoi tulla sovellettavaksi työsopimuslain 43 ja 44 §.

Lähettämällä kirjeen yhdelle lakossa olevalle työntekijälle palopäällikön edustama Iitin kunta ei ollut ryhtynyt kollektiiviseen tekoon eli joukkotoimenpiteeseen. Kirjeen lähettäminen ei näin ollen täyttänyt työtaistelun tunnusmerkkejä. Iitin kunta ei siten ollen ollut rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista pysyvää työrauhavelvollisuuttaan. Lakon murtamista taas ei ollut laissa kielletty.

Lain tai työehtosopimuksen määräysten vastaiseen lakkoon oli sovellettava työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Laittomaan tai työehtosopimuksen määräysten vastaiseen lakkoon osallistuneen työntekijän työsopimus voitiin siten purkaa työsopimuslain 43 §:n 1 momentin ja 2 momentin 6 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä.

Iitin kunta ei näin ollen ollut uhannut Lintukangasta laittomilla seuraamuksilla eikä ollut syyllistynyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Tämä johtui luonnollisesti jo siitä, ettei Lintukangas työsopimussuhteisena kuulunut kunnallisen virkaehtosopimuslain soveltamisen piiriin. Iitin kunta ei palopäällikön kirjeen lähettämisen perusteella ollut muutenkaan ryhtynyt työrauhavelvollisuutensa vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Haukiputaan kunnan palopäällikkö ei ollut uhannut lakkoon jääviä palomiehiä sakoilla eikä irtisanomisilla. Palomiehet eivät sen vuoksi olleet voineet tuntea itseään uhatuiksi varsinkaan, kun palomiehet olivat osallistuneet lakkoon sen alusta lähtien väitetyistä uhkailuista huolimatta.

Haukiputaan kunnan palopäällikkö ei ollut uhannut palomiehiä millään laittomilla toimenpiteillä. Palopäällikkö oli sen sijaan vain ilmoittanut työrauhavelvollisuuden piiriin kuuluville näiden työrauhavelvollisuudesta ja sen rikkomisen laillisista seurauksista. Tällaista tiedottamista oli pidettävä lakkoon osallistuvien edun mukaisena, jotta mahdolliset epämiellyttävät seuraamukset eivät tulisi yllätyksenä. Lakon murtamista taas ei ollut laissa kielletty.

Haukiputaan kunta ei siten ollut ryhtynyt pysyvän työrauhavelvollisuuden vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin.

Riihimäen kaupungin palopäällikkö oli todennut palomiehille, että työnantaja voi pahimmillaan olla tiukempikin. Tällä tokaisulla palopäällikkö oli tarkoittanut viitata mahdollisuuteen saattaa työrauhavelvoitteen piirissä olevat lakkoon ryhtyvät viranhaltijat työtuomioistuimeen vastaamaan hyvityssakkovaatimuksiin. Tästä laillisesta mahdollisuudesta tiedottaminen oli ollut asiallista ja työrauhavelvollisuuden piiriin kuuluvien lakkolaisten edun mukaista, jotta mahdolliset seuraamukset eivät tulisi yllätyksenä. Palomiehetkään eivät olleet voineet käsittää palopäällikön toimia painostustoimenpiteiksi.

Riihimäen kaupunki ei näin ollen ollut palopäällikön edellä mainituin toimin rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista pysyvää työrauhavelvollisuuttaan.

Loimaan kaupunki oli 26.11.1997 lähettänyt tiedotteen Loimaan SPAL ry:n jäsenille. Tiedotteessa ei ollut väitetty, että lakkoon osallistuminen olisi rikos. Siinä oli vain tiedotettu asianmukaisesti muun ohessa, että teknisten sopimuksen voimassaolon aikana ei siihen sidottu viranhaltija saanut ryhtyä teknisten sopimukseen kohdistuvaan lakkoon. Tiedotteessa todettiin myös, että jos viranhaltija kieltäytyi virka- ja työtehtävien tekemisestä, hän syyllistyi sekä työrauhavelvoitteen että virkavelvollisuuksiensa ja työtehtäviensä laiminlyöntiin. Tämäkin toteamus oli asianmukainen ja laillinen. Loimaan tiedotteessa todettiin vielä, että viranhaltija voitiin tuomita työtuomioistuimessa maksamaan hyvityssakkoa laittomaan lakkoon ryhtymisestä.

Loimaan kunta ei näin ollen ollut lainvastaisesti painostuskeinona väittänyt, että lakkoon osallistuminen olisi rikos eikä ollut muutoinkaan ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen. Työrauhavelvollisuudesta tiedottaminen oli lakkoon ryhtyvien edun mukaista laillista tiedottamista, jollaista lakkoon mahdollisesti ryhtyvätkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi.

Nurmijärven kunta oli 1.12.1997 päivätyllä tiedotteella ilmoittanut kunnan palomiehille ja SPAL:n jäsenelle Jarmo Perholehdolle, että hän ei ollut laillisessa lakossa ja että hänen oli ilmoittauduttava kunnan palopäällikölle. Nurmijärven kunnan sanotussa ilmoituksessa ei ollut mainittu mitään rikoksesta eikä ollut todettu mitään rikokseen syyllistymisestä. Sen sijaan ilmoituksessa oli asianmukaisesti ja laillisesti todettu muun ohessa, että mikäli viranhaltija kieltäytyi virkatehtävien tekemisestä, oli hän syyllistynyt sekä työrauhavelvoitteen että virkavelvollisuuksiensa ja työtehtäviensä laiminlyöntiin. Viranhaltija voitiin tuomita työtuomioistuimessa maksamaan hyvityssakkoa laittomaan lakkoon ryhtymisestä. Tämä ilmoituksessa todettu oli asianmukaista ja laillista työrauhavelvollisuudesta tiedottamista, jollaista lakkoon mahdollisesti ryhtyvätkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi.

Lapinlahden kunta oli 12.2.1997 kehottanut palomiehiä Kari Miettistä ja Markku Leppästä palaamaan työhön 3.12.1997 kello 8 ja viitannut perusteluissaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kirjeeseen 29/1997, jossa ei ollut väitetty työtaistelutoimenpiteeseen osallistumista rikolliseksi. Kirjallisessa kehotuksessa viitattiin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen 29/1997, jossa käsiteltiin työrauhavelvoitetta. Miettinen ja Leppänen olivat eronneet teknisten sopimuksen allekirjoittajajärjestön Kunta-alan unionin alayhdistyksestä 1.5.1997 ja olivat siten työrauhavelvollisuuden piirissä teknisten sopimuksen voimassaolon ajan.

Lapinlahden kunta ei näin ollen ollut lainvastaisesti painostuskeinona väittänyt, että lakkoon osallistuminen olisi rikos eikä siten ollut ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen. Työrauhavelvollisuudesta tiedottaminen oli lakkoon mahdollisesti osallistuvien edun mukaista laillista tiedottamista, jollaista lakkoon mahdollisesti ryhtyneetkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi.

Enon kunnan ilmoituksessa 25.11.1997 ei ollut mainittu mitään rikoksesta eikä ollut todettu mitään rikokseen syyllistymisestä. Sen sijaan ilmoituksessa oli asianmukaisesti ja laillisesti yleiskirjeen 29/1997 mukaisesti todettu muun ohessa, että lakon 27.11.1997 aloittavat työrauhavelvollisuuden piirissä olleet henkilöt syyllistyvät sekä työrauhavelvoitteen että virkavelvollisuuksiensa ja työtehtäviensä laiminlyöntiin. Viranhaltijat voidaan tuomita työtuomioistuimessa maksamaan hyvityssakkoa laittomaan lakkoon ryhtymisestä.

Enon kunta ei näin ollen ollut lainvastaisesti painostuskeinona väittänyt, että lakkoon osallistuminen olisi rikos eikä ollut siten ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen. Työrauhavelvollisuudesta tiedottaminen oli lakkoon mahdollisesti osallistuvien edun mukaista laillista tiedottamista, jollaista lakkoon mahdollisesti ryhtyneetkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi.

Mäntsälän kunta oli Mäntsälän pelastuslaitoksen palopäällikön 1.12.1997 allekirjoittamalla kirjeellä ilmoittanut, että pelastuslaitoksen palomies-sairaankuljettajien lakko oli laiton. Kirjeessä oli kehotettu palomiehiä palaamaan välittömästi työvuoroihinsa. Kirjeen liitteenä oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje 25/1997. Yleiskirjeessä ei ollut väitetty lakkoon osallistumisen olevan rikos.

Mäntsälän kunta ei näin ollen ollut lainvastaisesti painostuskeinona väittänyt, että lakkoon osallistuminen olisi rikos eikä ollut siten ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen. Työrauhavelvollisuudesta huomauttaminen oli laillista tiedottamista, jollaista lakkoon mahdollisesti ryhtyneetkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi. Painostamiseksi voitiin sen sijaan tulkita SPAL:n antama määräys Mäntsälän pelastuslaitoksella työskentelevien palomies-sairaankuljettajien osallistumisesta lakkoon. Koska ei ollut olemassa työehtosopimusta, johon sekä SETELI ja SPAL että Mäntsälän kunta olisivat sidottuja, väitetty kunnan työtaistelutoimenpide ei ollut voinut kohdistua tällaiseen työehtosopimukseen. Mäntsälän kunnan väitetty työtaistelutoimenpide ei tämänkään vuoksi ollut edes työehtosopimuslain vastainen.

Forssan kaupunki ei ollut ilmoittanut, että lakkoon osallistuminen olisi rikos. Todellisuudessa Forssan kaupungin palopäällikkö oli työrauhavelvollisuuden piiriin kuuluvalle vuoromestari Timo Storkille 26.11.1997 annetussa kirjeessä todennut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen 29/1997 viitaten, että osallistuminen mahdolliseen SPAL:n lakkoon merkitsi syyllistymistä työrauhavelvoitteen ja virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin.

Forssan kaupunki ei näin ollen ollut lainvastaisesti painostuskeinona väittänyt, että lakkoon osallistuminen olisi rikos eikä ollut siten ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen. Työrauhavelvollisuudesta tiedottaminen oli lakkoon mahdollisesti osallistuvien edun mukaista laillista tiedottamista, jollaista lakkoon ryhtyneetkään eivät olleet voineet käsittää itseensä kohdistuneeksi painostustoimenpiteeksi. Stork oli osallistunut lakkoon työrauhailmoituksesta huolimatta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Iitin kunnan palveluksessa oleva palomies-sairaankuljettaja Jari Lintukangas samoin kuin kaikki edellä tarkoitetut Mäntsälän kunnan palveluksessa olevat palomies-sairaankuljettajat ovat työsopimussuhteessa. Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä Iitin ja Mäntsälän kunnat ovat vaatineet työrauhavelvollisuuden rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyömistä koskevien kanteiden jättämistä näiltä osin tutkimatta, koska kantajajärjestöt eivät ole osallisia sellaisessa työehtosopimuksessa, joka sitoisi Kunnallista työmarkkinalaitosta, eikä niillä siten ole työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiassa kanneoikeutta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Mäntsälän kunta ovat toissijaisesti vaatineet työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momenttiin viitaten, että kanne tulisi joka tapauksessa jättää tutkimatta sen vuoksi, ettei Mäntsälän kunta ole sidottu työehtosopimukseen eikä työrauhan rikkomista koskevaa kannetta siten voida ajaa Mäntsälän kuntaa vastaan.

Työtuomioistuin toteaa, että Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIn ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanne on perustettu siihen, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ja mainitut kunnat ovat menetelleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvoitteen vastaisesti. Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentin mukaan tällaisessa kunnallisen virkaehtosopimuslain soveltamista koskevassa asiassa kantajana on palkansaajapuolella virkamiehiä tai viranhaltijoita edustava yhdistys. Näin ollen Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIllä ja Suomen Palomiesliitto SPAL:lla on kanneoikeus asiassa siitä huolimatta, että ne toimenpiteet, joiden katsotaan rikkovan kunnallisen virkaehtosopimuslain edellä tarkoitettua työrauhavelvoitetta, ovat tosiasiallisesti saattaneet kohdistua työsopimussuhteiseen henkilöstöön. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää esitetyt oikeudenkäyntiväitteet perusteettomina.

Pääasiaratkaisun perustelut

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Kanteessa tarkoitettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje nro 25/1997 kuuluu otsakkeen "Osa SPALin jäsenistä on työrauhavelvollisuuden piirissä 31.1.1998 asti" seuraavasti:

Tällä hetkellä SPAL:in järjestäytynyt palotoimen viranhaltija, joka oli 29.9.1995 jäsenenä Kuntaalan unioni ry:n, Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n tai AKAVA-JS ry:n paikallisyhdistyksessä, valtakunnallisessa liittotason alayhdistyksessä tai tällaisen alayhdistyksen paikallisyhdistyksessä on työrauhavelvoitteen piirissä 31.1.1998 asti. Tällainen viranhaltija ei siis voi mennä laillisesti lakkoon esimerkiksi marraskuussa 1997. Jos tällainen viranhaltija kieltäytyy omien virkatehtäviensä suorittamisesta syyllistyy hän sekä työrauhavelvoitteen laiminlyöntiin että virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin, joista hänet voidaan henkilökohtaisesti saattaa vastuuseen ja tuomita sakkoihin.

Yleiskirje on siinä annetun suosituksen mukaisesti annettu edellä mainituissa kunnissa valokopiona tiedoksi SPAL:n jäsenille.

Yleiskirjeessä ei edellä todetun mukaisesti ole nimenomaisesti väitetty, että työrauhavelvoitteen alainen virkamies syyllistyisi työtaisteluun ryhtyessään rikolliseen menettelyyn, vaan siinä puhutaan virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Kanteessa viitatussa rikoslain 40 luvun 10 §:ssä ei ole säädetty rangaistavaksi virkavelvollisuuden laiminlyöntiä sellaisenaan, vaan virkavelvollisuuden rikkominen. Tämä rikos voidaan toteuttaa muun muassa virkavelvollisuuden laiminlyönnillä. Sen sijaan työoikeudessa virkavelvollisuuden laiminlyönti ymmärretään laajemmin menettelynä, jolla voi olla laiminlyöjälle muitakin kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Asiayhteydestä ja yleiskirjeen sanamuodosta, jossa rinnastetaan työrauhavelvoitteen rikkomisesta ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuvat seuraamukset, on pääteltävissä, että kirjeessä on tarkoitettu yksinomaan työ- ja virkamiesoikeudellisia seuraamuksia, kuten kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa. Tämä onkin sittemmin selvennetty yleiskirjeessä nro 29/1997, jonka liitteenä on ollut työtuomioistuimen vastaavassa asiassa antama tuomio.

Edellä lausuttuun nähden Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeen muotoilua ei voida pitää epäasiallisena. Tällaisen yleiskirjeen jakaminen kullekin työtaisteluun mahdollisesti osallistuvalle viranhaltijalle erikseen ei ole tavanomaista, mutta vallinneissa olosuhteissa työtuomioistuimen todettua Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIn lakkouhan kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaiseksi ja mainitun järjestön tämän jälkeen rajattua lakkoa yleiskirjeessä selostetulla tavalla, yleiskirjeen jakamista kaikille on pidettävä asiallisesti perusteltuna.

Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi pyrkinyt painostamaan kantajajärjestöjä tai että sen olisi edes tullut ymmärtää kyseisten järjestöjen tai niiden jäsenten perustellusti kokevan yleiskirjeen sisällöltään tai sen jakamisen kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaiseksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Iitin kunnan palopäällikkö on kanteessa kerrotuin tavoin lähettänyt Jari Lintukankaalle kirjeen, jossa on muistettu Lintukankaan työrauhavelvollisuudesta. Kirjeessä on myös todettu, että ohjeiden mukaan laittomaan työtaisteluun ryhtyvän työsuhteeseen saattaa tulla sovellettavaksi työsopimuslain 43 ja 44 § (työsuhteen purkaminen).

Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja voi sinänsä syyllistyä kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kiellettyyn työtaisteluun, vaikka välitön painostustoimi kohdistuisi vain yhteen viranhaltijaan tai työntekijään, jos tarkoituksena on ollut tätä kautta aikaansaada laajemmalle ulottuvia vaikutuksia.

Työsopimuslain 43 §:n 4 momentissa ei ole poissuljettu mahdollisuutta soveltaa työsopimuksen purkamista koskevia säännöksiä myös työlakosta johtuvaan työn keskeytymiseen, jos toimenpide on työehtosopimuksen määräysten vastainen. Vaikka työsuhteen päättäminen lakkoon osallistumisen johdosta on ehkä vain harvoin perusteltua, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Iitin kunta olisi menetellyt epäasiallisesti palopäällikön vedotessa myös tähän mahdollisuuteen. Näyttämättä on siten myös jäänyt, että Iitin kunta olisi pyrkinyt kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaisesti painostamaan kantajajärjestöjä lakon johdosta. Iitin kunnalla ei ole myöskään ollut aihetta olettaa, että henkilöstö olisi perustellusti voinut kokea Lintukankaalle osoitetun kirjeen lakon toimeenpanneisiin järjestöihin kohdistuvaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Haukiputaan palopäällikkö on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan noin viikkoa ennen lakon alkamista kehottanut 29.9.1995 jälkeen SPAL:n jäseneksi liittyneitä palomiehiä selvittämään, voivatko he mennä laillisesti lakkoon. Lakkoa edeltävänä päivänä palopäällikkö on lukenut muistion, jossa on todettu ketkä ovat työrauhavelvoitteen piirissä, eivätkä siten voi laillisesti mennä lakkoon. Edellen muistiossa on todettu, että jos tällainen viranhaltija kieltäytyy omien virkatehtäviensä suorittamisesta, hän syyllistyy sekä työrauhavelvoitteen että virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin, joista hänet voidaan henkilökohtaisesti saattaa vastuuseen ja tuomita sakkoihin.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Haukiputaan kunta olisi selostetulla tavalla meneteltäessä pyrkinyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesti painostamaan palolaitoksen henkilöstöä tai heidän järjestöjään työtaistelun johdosta tai että se olisi voinut edes olettaa henkilöstön perustellusti kokevan palopäällikön menettelyn laittomaksi painostukseksi.

Työtuomioistuin katsoo sille esitetyn selvityksen perusteella jääneen näyttämättä, että Riihimäen kaupunginjohtaja tai palopäällikkö olisivat uhanneet lakkoon menevää palohenkilöstöä irtisanomisilla. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että Riihimäen kaupunki olisi kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesti painostanut palohenkilöstöä tai näiden järjestöjä lakon johdosta.

Samoin työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Loimaan kaupunki, Nurmijärven kunta, Lapinlahden kunta, Enon kunta, Mäntsälän kunta tai Forssan kaupunki muistuttaessaan työrauhavelvoitteen alaisia viranhaltijoita heidän työrauhavelvoitteestaan ja sen rikkomisen mahdollisista seuraamuksista Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen nro 29/1997 viitaten ja kyseisen yleiskirjeen palo- ja pelastushenkilöstölleen jakaessaan olisivat rikkoneet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuuttaan.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Vastaajiksi haastettujen kuntien ei ole näytetty rikkoneen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvoitettaan. Näin ollen myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt mainitun lain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun kaikilta osin hävitessään Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ja Suomen Palomiesliitto SPAL ovat velvolliset korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut, joka määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu ja sen vaatimat toimenpiteet kohtuullisina vastaajien yhteisten oikeudenkäyntikulujen määränä on pidettävä 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Haukiputaan kunnan, Iitin kunnan, Riihimäen kaupungin, Loimaan kaupungin, Nurmijärven kunnan, Lapinlahden kunnan, Enon kunnan, Mäntsälän kunnan ja Forssan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Hannu Rautiainen, Voipio, Pertti Ahonen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.