Union branches fined for failing to enforce collective agreement rules during industrial action.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ordered two union branches to pay fines and cover legal costs for violating collective agreement provisions. The plaintiff alleged that coordinated strikes and refusal to perform overtime were intended to pressure the employer regarding work schedule changes. The court found the branches had neglected their statutory duty to maintain peace by failing to intervene in these industrial actions.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreements Act; Section 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act: Union branches are liable for fines if they fail to take necessary measures to ensure peace or restore it when members engage in industrial action violating agreement terms.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Lakoilla ja ylitöistä kieltäytymisellä oli pyritty painostamaan työnantajaa luopumaan suunnitelmista ja päätöksistä muuttaa työaikajärjestelmää erityisesti siinä suhteessa, että viikonlopputyö tulisi säännöllisen työajan piiriin. Lakot ja ylitöistä kieltäytyminen olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.
Ammattiosastot eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai palauttamiseksi ja olivat siten laiminlyöneet työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.
Kantaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry
Vastaaja Metallityöväen Liitto ry
Kuultava Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry
Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto ry
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä sekä 29.9.1995 1.1.1998 voimassa olleessa että 1.1.1998 voimaan tulleessa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISTÄ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET
13 § Säännöllisen työajan pituus
Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Mom.3. Etukäteen laadittavasta työtuntijärjestelmästä tulee ilmetä säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan sijoittuminen sekä ajanjakso, jonka kuluessa työaika tasoittuu säännölliseen määräänsä.
Työtuntijärjestelmää laadittaessa pidetään tavoitteena, että työntekijällä on viikon aikana sunnuntain lisäksi toinenkin vapaapäivä. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, sen tulee, mikäli mahdollista, olla lauantai. Toisen vapaapäivän ollessa liikkuva viikonpäivä, sen tulee ilmetä etukäteen laaditusta työtuntijärjestelmästä.
Voimassa olevan työtuntijärjestelmän muuttamisen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista neuvotellaan työpaikalla työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut, että Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto tuomitaan maksamaan kantajalle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Tamrock Oy:n Tampereen tehtailla oli lokakuussa 1997 alkaneissa neuvotteluissa pyritty pääsemään yhteisymmärrykseen ja paikalliseen sopimukseen uudesta tuotantoa koskevasta työaikamallista, joka sisällyttäisi viikonloput säännöllisen työajan piiriin. Työntekijöitä olivat neuvottelussa edustaneet pääluottamusmies, varapääluottamusmies ja luottamusmies.
Työnantaja oli perustellut viikonlopputyön käyttöönottamista muun muassa sillä, että tuotekohtainen kysyntä vaihteli kuukausittain ja etenkin volyymilaitteiden osalta toimitusajalla ja kyvyllä reagoida muutoksiin oli yhä keskeisempi merkitys kannattavuudelle ja kilpailukyvylle.
Neuvotteluissa oli 23.12.1997 päästy tulokseen, jota työntekijäosapuoli ei kuitenkaan sittemmin ollut hyväksynyt sopimukseksi. Neuvotteluja oli jatkettu, mutta oli ilmennyt, etteivät työntekijöiden neuvottelijat olleet valmiita tekemään asiasta sopimusta. Työnantaja ei kuitenkaan katsonut voivansa pitkittää ratkaisujen tekemistä, vaan oli ilmoittanut 13.2.1998, että viikon 10 alussa tulisi voimaan uusi työtuntijärjestelmä, jossa oli kiertävä aamu-, päivä- ja iltavuoro. Päivävuorossa lauantai oli työpäivä. Aamu- ja iltavuorossa työaika oli maanantaista perjantaihin. Työtuntijärjestelmän käyttöönoton jälkeen oli mahdollista tehdä solu- ja yksilökohtaisia ratkaisuja ja poikkeuksia.
Tehtaan työntekijät olivat ryhtyneet työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin painostaakseen työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin työaikajärjestelyjä koskeneisiin vaatimuksiin. Keskeisin heidän vaatimuksistaan oli ollut viikonloppujen pitäminen työtuntijärjestelmien ulkopuolella. Toimenpiteet olivat siten kohdistuneet erityisesti voimassa olleen ja voimassa olevan työehtosopimuksen säännöllisen työajan järjestämistä koskeviin määräyksiin.
Voimayksikkösolun 14 työntekijää oli ollut 5.12.1997 lakossa neljä tuntia. Käytännöllisesti katsoen koko tehdas, 371 työntekijää, oli ollut lakossa 11. - 12.12.1997. Näinä päivinä koko tuotanto oli pysähtynyt. Lakosta oli päättänyt 10.12.1997 pidetty työmaakokous. Lakossa olivat olleet muiden ohessa Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston neljä luottamusmiestä, heidän joukossaan varapääluottamusmies, ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston neljä luottamusmiestä.
Koko tehdas eli lähes 400 työntekijää oli uudelleen ollut lakossa 17.2.1998 koko päivän. Tätäkin lakkoa oli edeltänyt päivää aiemmin pidetty työmaakokous. Lakossa olivat olleet muiden mukana Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston kaksi sekä Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston neljä luottamusmiestä.
Työntekijät olivat kieltäytyneet kollektiivisesti, lähes ilman poikkeuksia, ylitöistä joulukuun puolivälistä 1997 lukien. Vuonna 1997 tehtaan eri osastoilla oli tehty ylitöitä 8 - 10 prosenttia kokonaistyöajasta ja esimerkiksi viikonloppuisin oli ylitöissä ollut säännönmukaisesti noin 30 - 35 työntekijää. Tärkeimpiä syitä ylitöiden tekemiselle olivat olleet kireät toimitusajat ja osien tai osakokoonpanojen valmistuminen viikonloppuisin. Työnjohto oli kysynyt työntekijöitä jäämään ylitöihin, mutta monet olivat kieltäytyessään vedonneet epämääräisiin perusteisiin. Vuoden 1998 puolella tehtyjen ylitöiden määrä oli romahtanut kymmenenteen osaan vakiintuneesta ylitöiden määrästä. Ylitöistä kieltäytyminen jatkui vielä pääkäsittelypäivänä 24.3.1998.
Kilpailutilanteen edellyttämät kireät toimitusajat huomioon ottaen työnseisauksilla ja lähes täydellisellä ylitöistä kieltäytymisellä oli aiheutettu jättämiä, joita ei ollut tuotannossa mahdollista saada kiinni. Tuotanto tammikuussa 1998 oli jäänyt pääosaltaan työntekijöiden työtaistelutoimien johdosta jälkeen budjetoidusta liikevaihdosta 30 prosenttia. Tavoitteena olleesta 40 laitteesta oli saatu tammikuussa toimitettua 27, joista 12 oli lisäksi ollut myöhässä.
Ammattiosastot eivät olleet huolehtineet siitä, että niiden jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimiin ryhtymistä. Päinvastoin ammattiosastojen edustajat olivat työtaistelutoimiin osallistumalla osoittaneet tukensa työntekijöiden työtaistelulle.
Pääluottamusmies ei ollut, kuten eivät muutkaan luottamusmiehet, halunnut tai kyennyt estämään työtaistelutoimiin ryhtymistä, vaan tosiasiallisesti tukenut työtaistelua.
VASTAUS
Vaatimukset
Metallityöväen Liitto, jonka puolesta lausuttuun Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto ovat osaltaan yhtyneet, on kiistänyt kanteen.
Perustelut
Tamrock Oy oli pyrkinyt muuttamaan Tampereen tehtailla ollutta työaikajärjestelmää. Työntekijöiden kannalta muutosesityksessä oli hankalinta ollut se, että päivävuorossa työskenteleville työntekijöille oli ehdotettu työntekoa myös lauantaisin. Neuvottelut olivat tästä syystä edenneet kivuliaasti. Osasyynä neuvottelujen huonoon edistymiseen oli ollut myös se, että työntekijät eivät olleet mieltäneet muutosesityksiä edes välttämättömiksi. Tämä johtui siitä, että jo etukäteen oli ollut nähtävissä, ettei Tampereen tehtailla, joilla työntekijät olivat jakautuneet 26 työosastoon, voitu yksioikoisesti noudattaa esitettyä työaikamallia.
Kuitenkin työhuonekunnan kokouksessa, johon olivat osallistuneet pääluottamusmies ja osastojen luottamusmiehet, oli päätetty yksimielisesti, joskin vastahakoisesti, hyväksyä työnantajan esittämä työaikamalli.
Yrityksen työntekijäkulttuuriin oli kuitenkin kuulunut, että tällainen asia vietiin työmaakokouksen päätettäväksi. Työmaakokous oli tehnyt asiasta äänestyspäätöksen, jossa luottamusmiesten esitys oli äänestyksen jälkeen runsaalla äänten enemmistöllä hylätty. Tämän jälkeen työntekijät olivat päättäneet työnseisauksista, mille luottamusmiehet eivät olleet voineet mitään.
Ammattiosastojen edustajat eivät olleet olleet myötävaikuttamassa työnseisauksiin, eivätkä olleet voineet työnseisauksia myöskään edellä mainituista syistä estää. Osalla luottamusmiehistä oli työnseisausten tapahtuma-aikaan saattanut olla työnantajan lupa poissaololle, osalta tällainen lupa taas oli puuttunut.
Luottamusmiehet tai työmaakokous ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että Tamrock Oy:n Tampereen tuotantolaitoksella työntekijät kieltäytyisivät ylitöiden tekemisestä. Mikäli ylitöistä oli kieltäydytty, kyseessä oli yksittäisen työntekijän tahdonilmaisu.
Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston jäsenmäärä oli 4 913 ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston 1 957. Tamrock Oy:n tehtailla 220 työntekijää oli järjestäytynyt Tampereen Metallityöväen Ammattiosastoon ja 180 Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosastoon.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Tamrock Oy:n tehtailla on vuoden 1997 syksystä alkaen käyty paikallisia sopimusneuvotteluja tuotantoa koskevasta uudesta työaikamallista. Kun neuvotteluissa ei ollut päästy osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, työnantaja on ilmoittanut 13.2.1998 ottavansa käyttöön viikon 10 alusta työtuntijärjestelmän, jossa on kiertävä aamu-, päivä- ja iltavuoro, ja jossa lauantai on päivävuorossa työpäivä.
Neuvottelujen kuluessa tehtaalla on toimeenpantu ensin neljä tuntia kestänyt lakko 5.12.1997, johon on osallistunut voimayksikkösolun 14 työntekijää, ja sitten koko tehdasta koskeva lakko 11. - 12.12.1997. Tehtaan työntekijät ovat lisäksi työnantajan annettua edellä mainitun ilmoituksensa uudesta työtuntijärjestelmästä toimeenpanneet 17.2.1998 yhden työpäivän kestäneen lakon. Kahteen viimeksimainittuun lakkoon on kumpaankin osallistunut lähes 400 työntekijää, heidän joukossaan kanteessa mainitut kuultavaosastojen luottamusmiehet.
Kanteessa on lisäksi väitetty, että työntekijät ovat työnantajaa painostaakseen kieltäytyneet yhteisesti tekemästä ylityötä joulukuun 1997 puolesta välistä alkaen. Kantajan esittämän selvityksen mukaan työntekijät ovat tehneet ylitöitä vuoden 1997 alkupuolella keskimäärin 2 500 tuntia kahden viikon pituisen tilikauden aikana ja vuoden 1997 loppupuolen vastaavina tilikausina noin 2 000 tuntia. Vuoden 1997 viimeisenä tilikautena 26 on ylitöiden määrä ollut alle 500 tuntia ja vuoden 1998 kuluneina tilikausina vähentynyt edelleen.
Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että kysymys ei ole ollut Metallityöväen Liiton väittämin tavoin pelkästään yksittäisten työntekijöiden tahdonilmaisuista, vaan että työntekijät ovat työnantajaa painostaakseen yhteisesti kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä. Ylitöistä kieltäytyminen on jatkunut vielä pääkäsittelypäivänä 24.3.1998.
Lakoilla ja ylitöistä kieltäytymisellä on pyritty painostamaan työnantajaa luopumaan suunnitelmista ja päätöksistä muuttaa työaikajärjestelmää erityisesti siinä suhteessa, että viikonlopputyö tulisi säännöllisen työajan piiriin. Lakot ja ylitöistä kieltäytyminen ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.
Ammattiosastojen ei ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai palauttamiseksi. Ne ovat siten laiminlyöneet työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee kuultavina olevat ammattiosastot maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston 26 000 markkaa ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston 23 000 markkaa.
Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Tiitola, Leivo ja Päivi Ahonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.
Tuomio on yksimielinen.