Union branch fined for strike linked to wage negotiations violating collective agreement peace obligations.

Lakko oli välittömästi liittynyt keskeytyneisiin töiden vaativuusluokitusta koskeneisiin neuvotteluihin. Lakko oli siten painostustoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Ammattiosasto tai sen edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai sen palauttamiseksi. Ammattiosasto vastasi lisäksi hallituksensa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun. Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kantaja Rakennustuoteteollisuus RTT ry

Vastaaja Rakennusliitto ry

Kuultava Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.9.1995 31.1.1998 voimassa olleessa rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työehtosopimukseen sidotut ovat velvolliset välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

Tähän työehtosopimukseen sidotut yhdistykset ovat lisäksi velvolliset huolehtimaan siitä, että niiden alaisina olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia työtaistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kantajaliitto on vaatinut, että Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 tuomitaan maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvoitteiden rikkomisesta sekä velvoitetaan korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Pukkila Oy Ab:ssä oli työntekijöiden esityksestä aloitettu 25.9.1997 työntekijätehtävien työnkuvausten tarkistaminen ja uudelleen luokittaminen. Työntekijät olivat perustelleet työnkuvausten tarkistamista ja uudelleen luokitusta sillä, että eräissä tehtävissä, muun muassa lajittelijan ja varastomiehen työssä, vaativuusluokka oli liian alhainen. Työntekijöiden mielestä Pukkila Oy:ssä ei lainkaan olisi pitänyt olla kuudetta vaativuusluokkaa alempia tehtäviä. Neuvottelujen kuluessa työntekijät olivat eräänä perusteena lajittelijoiden työnvaativuusluokituksen nostamisesta viidennestä kuudenteen vaativuusluokkaan esittäneet lajittelijoiden ansioiden jälkeenjääneisyyden.

Neuvotteluissa, joita oli käyty 25.9. ja 11.12.1997 välisenä aikana, oli 21.11.1997 mennessä päästy yksimielisyyteen kaikista muista työnkuvauksista ja niiden vaativuusluokituksista paitsi lajittelijan, varastomiehen, varastokonttorin työntekijän ja erikoiskappalevalmistajan työn työnkuvauksista ja niiden luokituksista.

Työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle neuvottelujen edetessä, että he saattaisivat ryhtyä kovempiin toimenpiteisiin, koska neuvotteluissa ei ollut päästy eteenpäin. Työnantaja oli esittänyt 3.12.1997 käydyissä neuvotteluissa, että erityiskappalevalmistajan ja lajittelijan työn vaativuusluokituksista tehtäisiin erimielisyysmuistio, joka jätettäisiin liittojen välisen palkkatyöryhmän käsiteltäväksi. Työnantaja oli lisäksi esittänyt, että neuvotteluissa siirryttäisiin käsittelemään varastomiehen ja varastokonttorin työntekijän työn työnkuvauksia ja luokituksia, mihin kuitenkaan työntekijät eivät olleet suostuneet.

Välittömästi edellä mainitun neuvottelun päätyttyä olivat lajittelijat, joiden työnkuvauksista ja samalla palkankorotuksista oli neuvotteluissa ollut kysymys, aloittaneet lakon 3.12.1997 kello 13.30, mikä lakko oli päättynyt 5.12.1997 kello 7. Tämän lisäksi varastomiehet olivat aloittaneet lakon 4.12.1997 kello 7 ja myös tämä lakko oli päättynyt 5.12.1997 kello 7. Lakkoon oli osallistunut yhteensä 10 lajittelijaa ja kahdeksan varastomiestä. Pukkila Oy Ab:ssä rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksen piirissä oli 62 työntekijää. Lakkoon oli osallistunut ammattiosaston hallituksen jäsen, joka oli myös ammattiosaston sihteeri, ja hallituksen varajäsen.

Työnantaja oli 4.12.1997 vaatinut kirjallisesti pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi välittömästi, mutta tässä huolimatta työtaistelu oli kestänyt 5.12.1997 saakka.

Pääluottamusmiehen työntekijäpuolelta johtamissa neuvotteluissa oli pyritty korottamaan määrättyjen työntekijäryhmien palkkoja työehtosopimuksessa sovittujen työnvaativuusluokkien korottamisen kautta. Näitä vaatimuksia oli tehostettu jo neuvotteluissa peitellyillä työtaistelu-uhkauksilla, jotka sitten 3. - 5.12.1997 olivat toteutuneet. Työtaistelu oli kohdistunut rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt niihin toimenpiteisiin, joita työehtosopimuslain 8 §:ssä siltä edellytettiin ja ammattiosaston hallituksen jäsenet olivat osallistuneet työtaisteluun. Ammattiosasto oli näin ollen rikkonut työehtosopimuslain sille asettamia velvoitteita.

VASTAUS

Vaatimukset

Rakennusliitto , jonka lausumaan Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä tai toissijaisesti Rakennusliiton osasto n:o 17:n jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

Perustelut

Työntekijöiden toimenkuvien ja palkkaluokkien tarkistuksiin johtaneita neuvotteluja oli käyty Pukkila Oy Ab:n laattatehtaalla kanteessa mainittuna ajankohtana. Taustana sille, että työntekijät olivat tehneet asiasta neuvotteluesityksen, oli tehtaalla aiempina vuosina tapahtunut voimakas työntekijämäärän supistuminen ja siihen liittyneet tuotannon uudelleenjärjestelyt. Lyhyessä ajassa tuotannossa työskentelevien määrä oli vähentynyt 150:stä noin 60:een. Laattatehtaan työvoimamäärää oli käytännössä ohjattu Italiasta käsin sen jälkeen, kun yhtiö oli liitetty osaksi ylikansallista Ricchetti-ryhmää.

Vähentyneen työvoiman toimenkuvia oli käytännössä jatkuvasti laajennettu ja työntekijöiden oli odotettu osaavan useita eri työtehtäviä. Näin ollen työntekijöillä oli ollut selkeät perusteet sille, että myös palkkaluokittelua tuli tarkistaa paremmin rakennusaineteollisuuden työehtosopimuksen 10 §:n työnkuvauksia vastaavaksi. Neuvotteluissa ei siis ollut ollut kysymys mistään yleisestä palkankorotuksesta tai palkkaliukumien vaatimisesta.

Neuvotteluja oli käyty syksyn kuluessa varsin tiiviisti, ajalla 25.9. - 3.12.1997 kahdeksan eri kertaa. Neuvotteluissa oli sovittu useiden eri työnkuvien ja palkkaluokkien tarkistamisesta. Neuvotteluissa, jotka oli käyty 3.12.1997, olivat vielä olleet auki kanteessa mainitut neljä työnkuvausta ja palkkaluokitusta. Työnantajaa edustanut tehdaspäällikkö oli esittänyt tuolloin, että erikoiskappalevalmistajan ja lajittelijan töistä tehtäisiin erimielisyysmuistio liittojen väliselle palkkatyöryhmälle. Työntekijöitä edustaneet pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat epäilleet, löytäisivätkö tehtaan ulkopuoliset tahot tehtaan omaa väkeä paremmin ratkaisun kiistanalaisiin kysymyksiin. Loppujen lopuksi neuvottelusta pöytäkirjan laatinut tehdaspäällikkö oli kirjannut päätökseksi, että kaikista neljästä toimenkuvasta tehtäisiin erimielisyysmuistio. Työntekijöiden edustajat olivat katsoneet neuvottelusta poistuessaan, että pieni tauko olisi tarpeen ja että asiaan palattaisiin sen jälkeen uudelleen.

Lajittelijat olivat poistuneet työpaikaltaan kanteessa kerrotulla tavalla 3.12.1997 noin kello 13.30 kuultuaan pääluottamusmieheltä ja varapääluottamusmieheltä, että neuvotteluissa ei ollut edetty. Kumpikaan edellä mainituista henkilöistä ei ollut ollut paikalla lajittelijoiden päättäessä kotiin lähdöstä. Heillä ei myöskään ollut ollut tietoa siitä, että näin tulisi tapahtumaan. Sama koski myös varastomiesten jäämistä kotiin seuraavana aamuna.

Lajittelijat ja varastomiehet eivät olleet esittäneet suoraan tai pääluottamusmiehen kautta mitään vaatimuksia keskeyttäessään työnsä. Työstä pois jääminen olikin katsottava välittömäksi reaktioksi siihen, että oikeutettuja työnkuvien ja palkkaluokkien tarkastuksia ei oltu neuvottelussa saatu sovituksi. Työntekijät olivat palanneet yhden kokonaisen työpäivän eli torstain 4.12.1997 kestäneen työn keskeytyksen jälkeen perjantaiaamuna töihin ilman mitään ennakkoehtoa. He eivät olleet edes pyrkineet mihinkään neuvotteluihin tai painostukseen työn keskeytymisen aikana. Lakolla oli kuitenkin ollut edellä todettu yhteys käytyihin neuvotteluihin.

Neuvotteluja työnkuvauksista oli jatkettu perjantaina 5.12.1997 kello 9 paikallisesti laatimatta mitään erimielisyysmuistiota. Tuolloin ja viimeisessä 11.12.1997 pidetyssä neuvottelussa oli saavutettu yksimielisyys kaikista esillä olleista asioista. Kokouksen päätteeksi tehdaspäällikkö ja pääluottamusmies olivat lyöneet kättä päälle, että asiat olivat loppuun käsiteltyjä ja että mitään jatkoselvittelyjä ei tultaisi tarvitsemaan. Tämän jälkeen ei osapuolten välillä ollut tehtaalla ollut mitään ylimääräistä kitkaa.

Arvioitaessa Rakennusliiton osaston n:o 17 vastuuta työrauhan rikkomisesta oli otettava huomioon tehtaalla käytyjen neuvottelujen luonne ja se, että asioista oli päästy loppujen lopuksi helposti yksimielisyyteen esittämättä mitään uhkavaatimuksia. Työntekijöiden edustajat olivat neuvottelujen kuluessa kertoneet työntekijöiden tyytymättömyydestä olemassa oleviin palkkaluokituksiin. Pääluottamusmiehen tai hänen varamiehensä puheenvuoroissa ei ollut pyritty painostamaan työnantajaa työtaistelutoimien mahdollisuutta hyväksi käyttäen.

Pääluottamusmies ei ollut tiennyt lajittelijoiden ja varastomiesten työstä poistumisesta tai töihin saapumatta jäämisestä etukäteen. Näin ollen hän ei ollut voinut ryhtyä mihinkään toimiin töiden jatkamisesta. Työntekijöiden ollessa kotona 4.12.1997 ei pääluottamusmiehellä myöskään ollut mitään käytännön mahdollisuuksia saada muutamassa tunnissa kaikille työntekijöille toimitettua kehotusta töihin palaamisesta. Kanteessa ei ollut mainittu, mihin konkreettisiin toimiin pääluottamusmies olisi voinut ryhtyä työhön paluun nopeuttamiseksi. Myöskään osaston hallitus tai jäsenkokous eivät olleet voineet ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin töiden keskeytymisen vuoksi, koska asiasta ei ollut ollut mitään tietoa etukäteen ja koska tilanne oli mennyt nopeasti ohi.

Rakennusliiton osasto n:o 17 oli Pukkilan laattatehtaan ammattiosasto, johon kuului tehtaalla työskentelevät noin 60 liiton jäsentä sekä lisäksi tehtaalta aikaisemmin irtisanottuja työttömiä jäseniä ja eläkeläisiä eli yhteensä noin 200 jäsentä. Osaston vuosibudjetti oli 35 000 38 000 markkaa.

Rakennustuoteteollisuus RTT:n omat toimet tai niiden puuttuminen oli myös asiassa otettava huomioon. Rakennustuoteteollisuus RTT:n olisi pitänyt itse ilmoittaa tapahtuneesta vastaajaliitolle ja vaatia sitä ryhtymään toimiin työrauhan palauttamiseksi. Tällöin kantajaliitolla olisi ollut enemmän perustetta vaatia osaston tuomitsemista hyvityssakkoon.

Mikäli kannetta ei hylättäisi, tulisi työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla vaadittu hyvityssakko jättää tuomitsematta. Erityisenä syynä tähän voitiin pitää sitä, että neuvottelujen lopussa oli sovittu asian olevan loppuun käsitelty, minkä työntekijöiden edustajat olivat olettaneet koskevan myös esillä olevan kanteen kaltaisia jatkoseuraamuksia. Toisena erityisenä perusteena voitiin pitää kantajaliiton omaa passiivisuutta. Kumpikin seikka kuvasti sitä, että osapuolet tehtaalla olivat halunneet pitää asian työpaikan sisäisenä.

Mikäli hyvityssakko kuitenkin tuomittaisiin, tulisi kaikkien edellä mainittujen seikkojen olla vähentäviä tekijöitä harkittaessa hyvityssakon määrää. Erityisesti tulisi ottaa huomioon ammattiosaston jäsenmäärä ja sen tulojen pienuus.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pukkila Oy Ab:n laattatehtaalla on syksyn 1997 aikana käyty neuvotteluja työntekijätehtävien työnkuvausten tarkistamisesta ja uudelleen luokittamisesta. Neuvottelussa 21.11.1997 työntekijät ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä neuvottelujen hitaaseen etenemiseen. Neuvottelujen keskeytyessä 3.12.1997 sopimatta on ollut vielä lajittelijan, varastomiehen, varastokonttorin työntekijän ja erikoiskappalevalmistajan työn työnkuvaukset ja vaativuusluokitus.

Tehtaan 10 lajittelijaa ovat ryhtyneet lakkoon 3.12.1997 kello 13.30. Lakkoon ovat liittyneet seuraavana päivänä tehtaan kahdeksan varastomiestä, heidän joukossaan ammattiosaston hallituksen jäsen. Työntekijät ovat palanneet työhön 5.12.1997 kello 7.

Lakko on välittömästi liittynyt keskeytyneisiin töiden vaativuusluokitusneuvotteluihin ja se on siten painostustoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosaston tai sen edustajien ei ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi tai sen palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi hallituksensa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 3 000 markkaa. Vastaajapuoli on myöntänyt esitetyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän puolesta kohtuulliseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 ry:n maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa Rakennustuoteteollisuus RTT ry:lle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 8 000 markkaa.

Rakennusliiton ammattiosasto n:o 17 velvoitetaan lisäksi korvaamaan Rakennustuoteteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Niskanen, Leivo ja Vertanen jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.