Labor court dismissed union claims that municipalities violated strike protection rules by ordering firefighters to do protective work.

Kunnat olivat vaatineet lakkoon osallistuvaa palo- ja pelastushenkilöstöä tekemään suojelutyötä. Vaatimuksillaan eivät kunnat työnantajina olleet painostaneet kantajajärjestöjä tai työtaistelun piiriin kuuluvaa henkilöstöä. Lakossa olevilla henkilöillä tai heidän järjestöillään ei liioin ollut ollut perusteltua aihetta ymmärtää työnantajan ilmoituksia painostustoimiksi.

Kanneoikeuden puuttumiseen perustetut kanteen tutkimisesta vastaan esitetyt väitteet hylätty.

Kantajat Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Vastaajat Savonlinnan kaupunki

Nastolan kunta

Kirkkonummen kunta

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Suomen Erityisteknisten liitto SETELI ry (jäljempänä SETELI) ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry (jäljempänä SPAL) ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että Savonlinnan kaupunki, Nastolan kunta ja Kirkkonummen kunta ovat menetelleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvoitteen vastaisesti ja että Savonlinnan kaupunki, Nastolan kunta ja Kirkkonummen kunta tuomitaan tämän vuoksi kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan SETELIlle ja SPAL:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

SETELI ja SPAL ovat lisäksi vaatineet Savonlinnan kaupungin, Nastolan kunnan ja Kirkkonummen kunnan velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan SETELIn ja SPAL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Savonlinnan kaupunki oli 10.11.1997 määrännyt SPAL:n lakkoon osallistuvia jäseniä osallistumaan suojelutyöhön. Samoin Nastolan kunta oli 25.11.1997 määrännyt yksipuolisesti palomies Esa Heinosen tekemään suojelutyötä. Kirkkonummen kunta oli puolestaan 27.11.1997 määrännyt yksipuolisesti suojelutyöhön työsuhteessa olevat Andrea Åbergin ja Bror-Göran Hiltusen.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n mukaan viranhaltija ei ole velvollinen suorittamaan lakon alaisia tehtäviä. Työsopimussuhteisten osalta ei työehtosopimusjärjestelmä edes tunne suojelutyötä.

Savonlinnan kaupungilla, Nastolan kunnalla tai Kirkkonummen kunnalla ei ole ollut oikeutta määrätä henkilöitä suojelutyöhön. Suojelutyön tekemiseen ei myöskään ole ollut velvollisuutta. Tällaisten määräysten antamista työtaistelun yhteydessä oli pidettävä laittomana työtaistelutoimenpiteenä.

VASTAUS

Vaatimukset

Savonlinnan kaupunki ja Kirkkonummen kunta ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta. Toissijaisesti ne samoin kuin Nastolan kunta ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Savonlinnan kaupunki, Nastolan kunta ja Kirkkonummen kunta ovat lisäksi vaatineet SETELIn ja SPAL:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

Savonlinnan kaupungin palveluksessa olevat oppisopimuksen kaupungin kanssa tehneet Tarmo Anttonen, Jarkko Yrjänä, Jari Pitkonen ja Sampsa Jakonen olivat työsuhteessa Savonlinnan kaupunkiin. Myös kaikki Savonlinnan kaupungin hälytyspäivystäjät olivat työsuhteessa kaupunkiin. Kirkkonummen kunnan palveluksessa olevat Åberg ja Hiltunen olivat työsuhteessa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimusta koskevissa asioissa kanteen panee työntekijäpuolelta vireille ja sitä ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys. SETELI ja SPAL eivät olleet osallisia työehtosopimukseen, joka sitoisi Kunnallista työmarkkinalaitosta, Savonlinnan kaupunkia ja Kirkkonummen kuntaa. SETELI ja SPAL eivät siten voineet olla kantajina asiassa siltä osin kuin oli kysymys Kirkkonummen kuntaa vastaan esitetyistä, työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevista vaatimuksista eivätkä siltä osin kuin oli kysymys Savonlinnan kaupunkia vastaan oppisopimuksen tehneiden ja hälytyspäivystäjien osalta esitetyistä, työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevista vaatimuksista. Kanne oli siten jätettävä tutkimatta mainituilta osin.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentin mukaan kanteeseen, joka pannaan vireille työtuomioistuimessa, vastaa muissa paitsi työehtosopimuslain 7 §:n soveltamista tarkoittavissa tapauksissa, jollaisesta esillä olevassa kanteessa ei ollut kysymys, työehtosopimukseen osallinen yhdistys tai työnantaja.

Jos Savonlinnan kaupunkia ja Kirkkonummen kuntaa vastaan esitettyjä, työsuhteisiin ja työrauhavelvollisuuden laiminlyömiseen liittyviä vaatimuksia ei jätettäisi tutkimatta edellä mainitun oikeudenkäyntiväitteen perusteella, kanne tulisi mainituilta osiltaan kuitenkin jättää tutkimatta siksi, että Savonlinnan kaupunki ei voinut edellä mainituilta osin eikä Kirkkonummen kunta voinut lainkaan lain mukaan olla asiassa vastaajana. Vastaajana tulisi mainituilta osin olla Savonlinnan kaupungin ja Kirkkonummen kunnan puolesta Kunnallinen työmarkkinalaitos. Viimeksi mainittua ei kuitenkaan ollut haastettu asiassa vastaajaksi.

Kanteen kiistämisen perusteet

Savonlinnan kaupunki oli palopäällikön 10.11.1997 tekemällä päätöksellä määrännyt SPAL:n jäsenten lakon aikana työllistämistuella oppisopimuksessa olevat, kaupungin kanssa oppisopimuksen tehneet Anttosen, Yrjänän, Pitkosen ja Jakosen osallistumaan suojelutyöhön. Oppisopimuskoulutuksesta annetun lain 2 §:n mukaan oppisopimus oli työsopimus. Oppisopimukseen ei kuitenkaan sovellettu esimerkiksi työsopimuslain 37 §:ää. Oppisopimuksesta johtuvien oppisopimusopiskelijan ja työnantajan velvollisuuksien täyttäminen oppisopimuslain 9 §:n ja 10 §:n mukaisesti ei ollut mahdollista, jos opiskelija osallistuisi lakkoon.

Anttosen, Yrjänän, Pitkosen ja Jakosen määrääminen osallistumaan suojelutyöhön oli ollut oppisopimuslain ja palo- ja pelastustoimesta annetun lain mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi välttämätöntä. Yksikään SETELIn käynnissä olevan lakon piiriin kuuluva ei ollut osallistunut suojelutyöhön. Savonlinnan kaupunki ei tällä määräyksellään ollut ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, vaan sen tarkoituksena oli ollut lainmukaisten velvoitteiden täyttäminen.

Savonlinnan kaupunki oli palopäällikön 10.11.1997 tekemällä päätöksellä määrännyt riittävän suojeluhenkilöstön saannin turvaamiseksi lakon aikana viranhaltijat Pauli Kiiskisen, Jukka Sikasen, Olavi Nousiaisen, Vesa Roivaisen, Ilkka Sikiön, Kari Ropposen ja Kari Innasen osallistumaan suojelutyöhön lakon aikana. Lisäksi palopäällikkö oli mainitulla päätöksellään edellyttänyt, että kaikki hälytyspäivystäjät osallistuivat lakon aikana suojelutyöhön.

Kiiskinen ja muut edellä mainitut viranhaltijat olivat SETELIn meneillään olevaan lakkoon osallistuvia SPAL:n jäseniä. Heillä oli oikeus kieltäytyä suojelutyöstä kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n perusteella. Yksikään heistä ei ollutkaan suostunut tekemään suojelutyötä. Koska he olivat näin ollen kieltäytyneet suojelutyöstä, ei voida perustellusti edes väittää, että he olisivat millään tavoin kokeneet määräyksen suojelutyöhön osallistumiseen työnantajan harjoittamaksi painostukseksi heitä kohtaan.

Työnantaja ei myöskään ollut voinut tarkoittaa puheena olevan määräyksen antaessaan ryhtyä painostustoimenpiteisiin lakkoon mahdollisesti osallistuvia vastaan. Myös suojelutyöhön osallistuva viranhaltija oli lakossa. Suojelutyömääräyksellä ei siten edes voida pyrkiä vaikuttamaan siihen, osallistuiko viranhaltija lakkoon vai ei. Lakossa olo ei estänyt suojelutyön tekemistä eikä suojelutyö estänyt lakossa olemista.

Savonlinnan kaupungin palolaitoksella ei yksikään lakkolainen ollut ollut suojelutyössä. Lakossa oli ollut 39 henkilöä. Palo- ja pelastustoimen valmiusaste oli laskenut kaupungissa lakon vuoksi huomattavasti.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain säännösten, esimerkiksi lain 16 §:n perusteella myös Savonlinnan kaupunki oli ollut velvollinen varmistamaan kansalaisten hengen, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi välttämättömän palo- ja pelastustoimen valmiusasteen ylläpitämisen ja tätä varten riittävän henkilövahvuuden ylläpitämisen. Tämän vuoksi suojelutyömääräys oli ollut lain edellyttämä toimenpide. Tällaiseen lainmukaiseen toimenpiteeseen ryhtyminen ei voinut muodostua laittomaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Vaikka Savonlinnan kaupungin katsottaisiin ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeseen asiassa, ei se kuitenkaan olisi rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, koska Savonlinnan kaupunki ei ollut sidottu mihinkään työehtosopimukseen, johon kantajajärjestöt olisivat sidottuja ja johon työtaistelutoimenpide voisi kohdistua.

Savonlinnan kaupunki ei siten ollut mainitut suojelutyömääräykset antamalla ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen.

Nastolan kunnan palopäällikkö oli 25.11.1997 tekemällään päätöksellä määrännyt yksipuolisesti palomies Heinosen tekemään suojelutyötä työvuorolistassa tarkemmin määrätyllä tavalla. Heinosella oli ollut oikeus kieltäytyä suojelutyöstä kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n perusteella. Koska hän olikin kieltäytynyt suojelutyöstä, ei voida perustellusti edes väittää, että hän olisi millään tavoin kokenut määräyksen suojelutyöhön osallistumiseen työnantajan harjoittamaksi painostukseksi häntä kohtaan. Yhteen viranhaltijaan kohdistuva toimenpide ei sitä paitsi voinut olla työnantajan joukkotoimenpide eikä siten voinut täyttää työtaistelun tunnusmerkkejä.

Työnantaja ei myöskään ollut voinut tarkoittaa puheena olevan määräyksen antaessaan ryhtyä painostustoimenpiteisiin lakkoon mahdollisesti osallistuvaa Heinosta vastaan. Myös suojelutyöhön osallistuva viranhaltija oli lakossa. Suojelutyömääräyksellä ei siten edes voida pyrkiä vaikuttamaan siihen, osallistuiko viranhaltija lakkoon vai ei. Lakossa olo ei estänyt suojelutyön tekemistä eikä suojelutyön tekeminen lakossa olemista. Nastolan kunnassa 25.11.1997 pidetystä lakkorajoja koskevasta neuvottelusta laaditusta muistiosta ilmeni, että kuntakin lähti suojelutyömääräystä antaessaan siitä, että lakkoon jäävän ei tarvinnut suostua tekemään suojelutyötä.

Nastolan kunnan palolaitoksella ei yksikään lakkolainen ollut suojelutyössä. Lakossa oli ollut 10 henkilöä. Paloja pelastustoimen valmiusaste oli laskenut kunnassa lakon vuoksi huomattavasti.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain säännösten, esimerkiksi lain 16 §:n perusteella myös Nastolan kunta oli ollut velvollinen varmistamaan kansalaisten hengen, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi välttämättömän paloja pelastustoimen valmiusasteen ylläpitämisen ja tätä varten riittävän henkilövahvuuden ylläpitämiseen. Tämän vuoksi suojelutyömääräys oli ollut lain edellyttämä toimenpide. Tällaiseen lain mukaiseen toimenpiteeseen ryhtyminen ei voinut muodostua laittomaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Nastolan kunta ei siten ollut mainitun suojelutyömääräyksen antamalla ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen.

Kirkkonummen kunnan henkilöstöpäällikkö oli 27.11.1997 päivätyllä kirjeellä vaatinut Kirkkonummen palomiesyhdistyksen luottamusmiestä huolehtimaan siitä, että työrauhavelvollisuuden alaiset työntekijät Åberg ja Hiltunen mahdollisen työtaistelun alkaessa suorittaisivat tavanomaiset työtehtävänsä ja osallistuisivat suojelutyöhön osallistumatta mahdolliseen työtaisteluun.

Henkilöstöpäällikkö oli 27.11.1997 ilmoittanut myös hälytyskeskuksenhoitaja Åbergille tämän työrauhavelvoitteesta.

Ilmoitukset olivat tavanomaisia työrauhavelvollisuutta tähdentävä tiedotuksia. Kysymys ei ollut painostustoimenpiteestä eikä työtaistelutoimenpiteestä. Laittomasta työtaistelutoimenpiteestä ei ollut kysymys jo siitä syystä, ettei ollut olemassa mitään työehtosopimusta, johon sekä kantajat että Kirkkonummen kunta olisivat sidottuja ja johon Kirkkonummen kunnan mahdollinen työtaistelutoimenpide voisi kohdistua.

Kirkkonummen kunnassa lakkoilevista 21 SPAL:n jäsenestä yksikään ei ollut suojelutyössä. Palo- ja pelastustoimen valmiusaste oli kunnassa laskenut lakon vuoksi huomattavasti.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain säännösten, esimerkiksi lain 16 §:n perusteella myös Kirkkonummen kunta oli ollut velvollinen varmistamaan kansalaisten hengen, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi välttämättömän palo- ja pelastustoimen valmiusasteen ylläpitämisen ja tätä varten riittävän henkilövahvuuden ylläpitämiseen. Tämän vuoksi suojelutyömääräys oli ollut lain edellyttämä toimenpide. Tällaiseen lainmukaiseen toimenpiteeseen ryhtyminen ei voinut muodostua laittomaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Kirkkonummen kunta ei siten ollut mainitun työ- tai suojelutyömääräykset antamalla ryhtynyt laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa tarkoitetut Savonlinnan kaupungin palveluksessa olevat neljä oppisopimussuhteessa olevaa henkilöä sekä hälytyspäivystäjät ovat kaikki työsopimussuhteessa. Samoin työsopimussuhteessa ovat Kirkkonummen kunnan palveluksessa olevat edellä mainitut Andrea Åberg ja Bror-Göran Hiltunen. Savonlinnan kaupunki ja Kirkkonummen kunta ovat vaatineet työrauhavelvollisuuden rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyömistä koskevien kanteiden jättämistä näiltä osin tutkimatta, koska kantajajärjestöt eivät ole osallisia sellaisessa työehtosopimuksessa, joka sitoisi Kunnallista työmarkkinalaitosta, Savonlinnan kaupunkia ja Kirkkonummen kuntaa, eikä niillä siten ole työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiassa kanneoikeutta.

Savonlinnan kaupunki ja Kirkkonummen kunta ovat toissijaisesti vaatineet työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momenttiin viitaten, että kanne tulisi joka tapauksessa jättää tutkimatta sen vuoksi, etteivät Savonlinnan kaupunki ja Kirkkonummen kunta ole osallisia työehtosopimukseen eikä työrauhan rikkomista koskevaa kannetta siten voida ajaa mainittuja kuntia vastaan.

Työtuomioistuin toteaa, että Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIn ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanne on perustettu siihen, että mainitut kunnat ovat menetelleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvoitteen vastaisesti. Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentin mukaan tällaisessa kunnallisen virkaehtosopimuslain soveltamista koskevassa asiassa kantajana on palkansaajapuolella virkamiehiä tai viranhaltijoita edustava yhdistys. Näin ollen Suomen Erityisteknisten Liitto SETELIllä ja Suomen Palomiesliitto SPAL:lla on kanneoikeus asiassa siitä huolimatta, että ne toimenpiteet, joiden katsotaan rikkovan kunnallisen virkaehtosopimuslain edellä tarkoitettua työrauhavelvoitetta, ovat tosiasiallisesti saattaneet kohdistua työsopimussuhteiseen henkilöstöön. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää esitetyt oikeudenkäyntiväitteet perusteettomina.

Pääasiaratkaisun perustelut

Taustaa

Kunnallinen virkariitalautakunta on päätöksellään 3.11.1997 kehottanut Suomen Erityisteknisten liitto SETELI ry:tä luopumaan ilmoittamastaan työtaistelusta tai rajoittamaan sitä siten, että päätöksessä tarkemmin luetellut toiminnot voidaan hoitaa myös lakon aikana. Lisäksi virkariitalautakunta on kehottanut SETELI ry:tä muiltakin osin rajoittamaan työtaistelua siten, että ne tehtävät jotka ovat välttämättömiä kansalaisten hengen ja terveyden vaarantamisen ehkäisemiseksi tai sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, joka työtaistelun johdosta erityisesti vaarantuu, voidaan hoitaa asianmukaisesti. Edelleen virkariitalautakunta on pitänyt tarkoituksenmukaisena, että osapuolet käyvät paikallistasolla viivytyksettä tarpeelliset keskustelut päätöksen täytäntöönpanosta.

Virkariitalautakunnan päätöksestä huolimatta Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n paikallisosastot ovat liittonsa ohjeiden mukaisesti kieltäytyneet käymästä virkariitalautakunnan päätöksessä edellytettyjä paikallisia neuvotteluja.

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Edellä virkariitalautakunnan päätöksessä tarkoitettu paikallisneuvottelu on Savonlinnan kaupungissa kutsuttu koolle 10.11.1997. SPAL:n paikallisosaston edustajat eivät kuitenkaan ole osallistuneet kokoukseen. Samana päivänä palopäällikkö on riittävän suojeluhenkilöstön saamisen turvaamiseksi lakon aikana määrännyt viranhaltijat Pauli Kiiskisen, Jukka Sikasen, Olavi Nousiaisen, Vesa Roivaisen, Ilkka Sikiön, Kari Ropposen ja Kari Innasen osallistumaan suojelutyöhön lakon aikana. Lisäksi palopäällikkö on edellyttänyt, että kaikki hälytyspäivystäjät osallistuvat lakon aikana suojelutyöhön. Niin ikään palopäällikkö on päättänyt, että mikäli lakko alkaa niin oppisopimuskoulutuksessa olevien Tarmo Anttosen, Jarkko Yrjäsen, Jari Pitkosen ja Sampsa Jakosen tulee osallistua suojelutyöhön.

Lakon sittemmin alettua kukaan mainituista henkilöistä ei ole ollut käytettävissä suojelutyöhön.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentin mukaan viranhaltija ei ole velvollinen suorittamaan sallitun työsulun tai lakon tai sopimuksenvaraisia asioita koskevan saarron alaisia tehtäviä. Työtaistelun piiriin kuulumattoman viranhaltijan on täytettävä tavanomaiset virkavelvollisuutensa minkä lisäksi hän on velvollinen tekemään suojelutyötä. Samassa momentissa on vielä säädetty, että työsulku tai lakko eivät estä työtaistelun piiriin kuuluvaa viranhaltijaa tekemästä suojelutyötä. Työsopimussuhteisten osalta ei ole säädetty vastaavia suojelutyötä koskevia nimenomaisia säännöksiä.

Työtaistelun piiriin kuuluvina ei edellä mainituilla henkilöillä ole siten ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta tehdä kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa tarkoitettua suojelutyötä, jos kohta he olisivat voineet sitä suostumuksensa mukaisesti tehdä.

Savonlinnan palopäällikkö on päätöksellään edellyttänyt, että edellä mainitut viranhaltijat ja hälytyspäivystäjät osallistuvat lakon aikana suojelutyöhön. Menettely on ollut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä nro 27/1997 annetun ohjeen mukainen. Päätökseen ei ole sisältynyt tai liittynyt seuraamusuhkia sen varalle, että suojelutyön tekemisestä kieltäydytään.

Kantajajärjestöjen suhtautuminen suojelutyön tekemisestä sopimiseen osoittaa, että ne ovat varmuudella tienneet työtaistelun piiriin kuuluvan henkilöstön määräämisen suojelutyöhön edellyttävän henkilön suostumusta. Myös kyseisten viranhaltijoiden on täytynyt käsittää, että suojelutyön tekeminen tässä tapauksessa edellyttää joka tapauksessa heidän suostumustaan ja että kysymys tässä kuten virkariitalautakunnan päätöksessäkin - on ollut lähinnä päätöksen muotoon laaditusta vetoomuksesta kyseisille viranhaltijoille tehdä suojelutyötä tilanteessa, jossa heidän järjestönsä on kieltäytynyt keskustelemasta lakon rajoista ja suojelutyön tekemisestä virkariitalautakunnan päätöksessä edellytetyllä tavalla.

Edellä lausutulla perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Savonlinnan kaupunki olisi pyrkinyt painostamaan Suomen Erityisteknisten liitto SETELIä tai Suomen Palomiesliitto SPAL:ia tai niiden jäseniä työtaistelun johdosta. Liioin ei voida katsoa, että Savonlinnan kaupungin vallinneissa olosuhteissa olisi ollut aihetta olettaa, että kyseiset henkilöt tai heidän järjestönsä voisivat perustellusti kokea suojelutyömääräysten antamisen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Nastolan kunnassa on järjestetty virkariitalautakunnan päätöksessä edellytetty neuvottelu lakkorajoista 27.11.1997. Nastolan SPAL ry:n edustaja on kieltäytynyt osallistumasta tähän neuvotteluun. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan suojelutyöstä ei ole voitu sopia SPAL:n edustuksen puuttuessa. Kokouksessa on kuitenkin työnantaja edellyttänyt, että tietyt tehtävät suoritetaan suojelutyönä. Muistiossa on todettu, että siltä osin kuin suojelutyöksi määritellyn tehtävän hoitamiseen ei riitä lakon ulkopuolista palo- ja pelastushenkilöstöä, lakkoon jäävät määrätään suojelutyöhön laadittavan työvuorotaulukon mukaisesti. Edelleen muistiossa on todettu, että mikäli lakkoon jäävät eivät suostu tekemään suojelutyötä, haetaan työajalle poikkeuslupa vuorokausirytmiin siirtymiseksi. Tällöin työvuorolistat laaditaan suojelutyön edellytysten mukaisesti.

Kyseisessä paikallisneuvottelussa on siten edellä todetun mukaisesti otettu huomioon, että suojelutyön tekeminen edellyttää lakkoon jäävien suostumusta. Samana päivänä Esa Heinoselle lähetetty ilmoitus, jossa työnantaja on ilmoittanut määräävänsä yksipuolisesti Heinosen tekemään suojelutyötä työvuorolistassa tarkemmin määritellyllä tavalla mikäli lakko alkaa, ei siten ole tarkoittanut, että Heinosen ilman muuta olisi tehtävä suojelutyötä. Näin ei Heinonenkaan asiaa ole ymmärtänyt, vaan hän on suojelutyön tekemisestä kieltäytynyt.

Näillä ja edellä Savonlinnan kaupungin menettelyä arvioitaessa esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Nastolan kunta olisi pyrkinyt painostamaan kantajajärjestöjä tai niiden jäseniä lakon johdosta tai että työtaistelun piiriin kuuluvalla henkilöstöllä tai heidän järjestöillään olisi ollut edes perusteltu aihe ymmärtää Heinosen määrääminen tekemään suojelutyötä kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaiseksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Kirkkonummen kunta on lähettänyt Kirkkonummen palomiesyhdistykselle / luottamusmies Raimo Holmströmille seuraavan sisältöisen 27.11.1997 päivätyn ilmoituksen:

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n lakon uhka / työrauhavelvoite

Kirkkonummen palomiesyhdistykseen kuuluu aikaisemman järjestöjäsenyyden perusteella kaksi työntekijää (Anrea Åberg ja Bror-Göran Hiltunen) työrauhavelvoitteen alaisuuteen. Kirkkonummen kunta kehottaa ja vaatii Teitä mahdollisen työtaistelun alkaessa huolehtimaan siitä, että edellä mainitut henkilöt mahdollisen työtaistelun alkaessa suorittavat tavanomaiset työtehtävänsä / osallistuvat suojelutyöhön osallistumatta mahdolliseen työtaisteluun.

Åbergille on samana päivänä lähetetty erillinen ilmoitus, jossa on muistutettu aikaisempaan järjestöjäsenyyteen perustuvasta työrauhavelvoitteesta ja vaadittu mahdollisen työtaistelun alkaessa suorittamaan tavanomaiset tehtävät / osallistumaan suojelutyöhön ja kehotettu olemaan osallistumatta mahdolliseen työtaisteluun.

Kyseiset ilmoitukset eivät osoita, että Kirkkonummen kunta Åbergin ja Hiltusen työnantajana olisi epäasianmukaisesti huomauttanut mainituille työntekijöille heidän työrauhavelvollisuudestaan ja työsopimuksista johtuvista velvoitteistaan. Ilmoituksista ei ole pääteltävissä, että kunnan tarkoituksena olisi ollut vaatimalla suojelutyön tekemistä laajemmalti kuin mitä laissa on säädetty tai millään muullakaan tavalla pyrkiä painostamaan kantajajärjestöjä tai niiden jäseniä lakon johdosta kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyllä tavalla. Kyseisten ilmoitusten perusteella Kirkkonummen kunnalla ei ole myöskään ollut aihetta olettaa, että ilmoitukset perustellusti koettaisiin tällaisiksi painostustoimiksi.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Erityisteknisten liitto SETELI ja Suomen Palomiesliitto SPAL ovat velvolliset korvaamaan Savonlinnan kaupungin sekä Nastolan ja Kirkkonummen kuntien yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Jutun laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin pitää kohtuullisena kulujen määränä 3 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Erityisteknisten liitto SETELI ry ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Savonlinnan kaupungin sekä Nastolan ja Kirkkonummen kuntien yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Hannu Rautiainen, Voipio, Pertti Ahonen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.