Labor court dismissed strike claim against doctors for repeating strikes in alternating weeks under collective agreement.

Lakkovaroituksen mukaan sairaaloiden erikoislääkärit olisivat lakossa vuoroviikoin siten, että kahden eri alan erikoislääkärit olisivat lakossa parillisilla viikoilla maanantaista puolelta päivin saman viikon perjantaihin puoleen päivään asti ja kahden muun erikoisalan lääkärit puolestaan vastaavin tavoin parittomilla viikoilla.

Kunnallisesta virkaehtosopimuslaista ei ollut johdettavissa rajoitusta toimeenpanna lakko siten, että se toistui määräajoin etukäteen ilmoitetulla tavalla. Perusoikeutena pidettävää työtaisteluoikeutta rajoittavina säännöksinä kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n säännöksiä oli muutoinkin tulkittava suppeasti. Näyttämättä oli näin ollen jäänyt, että lääkäreiden lakko ilmoitetulla tavalla toteutettuna olisi kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen vastainen.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n ei myöskään katsottu rajoittavan työtaistelun järjestämistä sellaisten vaatimusten tukemiseksi, jotka kuuluivat sopimuksenvaraisten asioiden piiriin, vaikka vaatimusten toteuttamiseen saattoi liittyä myös työnantajan yksipuolisesti päätettäviä järjestelyjä.

Näyttämättä oli jäänyt, että lakkovaroituksessa tarkoitettu lakko, jonka tavoitteet olivat liittyneet muun muassa työaikajärjestelyihin sekä väestövastuuvirkaehtosopimuksen soveltamisen laajempaan käyttöönottoon, olisi ollut myöskään kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisen virkkeen vastainen. (Ään.)

Kantaja Kunnallinen työmarkkinalaitos

Vastaajat Lääkärikartelli ry

Suomen Lääkäriliitto ry

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry

TUOMIO

KANNE

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Lääkärikartellin ja Suomen Lääkäriliiton 2.2.1998 ilmoittaman, Suomen Lääkäriliiton jäseniä koskevan, ilmoituksen mukaan 16.2.1998 kello 12.00 aloitettavan työtaistelun ja sillä uhkaamisen kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n ja 2 ja 3 momentin sekä 8 §:n 1 ja 2 momentin säännösten vastaiseksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut Lääkärikartellin ja Suomen Lääkäriliiton tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Lisäksi Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on myös vaatinut Lääkärikartellin, Suomen Lääkäriliiton ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Työnseisausilmoitus

Lakkovaroituksen mukaan työtaistelun aikana sen ulkopuolelle jää paikallisesti tarpeelliseksi katsottava määrä lääkäreitä. Työtaistelun aikana turvataan välttämätön päivystysluontoinen toiminta ja lisäksi Suomen Lääkäriliitto osoittaa lakossa olevaa työvoimaa työnantajan käyttöön suojelutyöhön.

Suomen Lääkäriliitto ei pyynnöistä huolimatta ollut suostunut ilmoittamaan tarkemmin lakkorajoja ja lakon laajuutta. Lakkorajoja koskeneessa neuvottelussa Suomen Lääkäriliitto oli ilmoittanut, että se tulee nimeämään työssä olevat lääkärit paikallisesti viimeistään lakon alkuun mennessä. Neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan kysymyksessä olevien erikoisalojen viroissa toimivista lääkäreistä kukin lääkäri osallistuu vuorollaan lakkoon siten, että esimerkiksi parittomalla viikolla lakossa oleva kirurgian alan lääkäri voi vaihtua. Työnantaja ei ilmeisesti tiedä etukäteen, ketkä lääkärit ovat milloinkin lakossa. Tämän vuoksi työnantaja ei pysty tekemään työvuoroluetteloja virkaehtosopimuksessa edellytetyin tavoin.

Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja oli liiton lehdessä julkaistussa artikkelissa todennut muun muassa, että lakkosuunnitelmassa on tarkkaan rajattu tehtävät, jotka eivät kuulu lakon piiriin. Edelleen samassa artikkelissa oli todettu, että kaikki välttämättömät toimet ja inhimillisesti katsoen tärkeät asiat hoidetaan ja että tietyt toimet on määritelty lakkosuunnitelmassa lakon piiriin, joten niitä ei tehdä. Sen, ketkä lääkärit kulloinkin olivat lakossa, päättää paikallinen lakkojohto. Lakkosuunnitelmaa ei pyynnöistä huolimatta ollut annettu Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, eikä lakkorajoja ollut ilmoitettu myöskään sairaaloiden johdolle.

Edellä tarkoitetussa lehtiartikkelissa oli myös todettu, että lakko aiheuttaa yksittäiselle lääkärille suhteellisen vähän työpaikalta poissaoloa ja että tämän vuoksi lakossa oleville lääkäreille tulisi joka kuukausi vuosiloman ansaintaan riittävä määrä virantoimituspäiviä.

Jätetyssä lakkovaroituksessa oli Suomen Lääkäriliiton virkaehtosopimustavoitteiksi ilmoitettu muun muassa seuraavat asiat:

- Työaikajärjestelmistä tulee sopia keskitetysti ja työnantajaa sitovasti. - Perustyöaika tulee sijoittaa pääosin kello 8.00 16.00 välille. - Päivystys tulee sitoa nykyisiin päivystysaikoihin siten, että päivystysaika on kello 15.00 - 8.00 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 8.00 - 8.00. - Kaikissa terveyskeskuksissa tulee siirtyä väestövastuuvirkaehtosopimuksen käyttöön. - Päivystys tulee järjestää terveyskeskuksissa siten, että se alkaa arkisin kello 16.00 ja viikonloppuisin lääkärit tekevät vain päivystystyötä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 4.2.1998 lähettänyt Lääkärikartellille, Suomen Lääkäriliitolle ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:lle kirjeet, joissa oli kehotettu luopumaan laittomasta työtaistelusta. Järjestöt olivat vastauskirjeissään kiistäneet työtaistelun lainvastaisuuden.

Pysyvä työrauhavelvoite ja sopimuksenvaraiset asiat

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan palvelussuhteen ehdoista on sen estämättä, mitä laissa on säädetty, voimassa mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään. Saman pykälän 2 momentin mukaan palvelussuhteen ehtoja eivät ole muun muassa viranomaisen tehtävät tai sisäinen työnjako taikka työn johtaminen. Pykälän 3 momentissa on edelleen todettu, että sopia ei saa muun muassa viranhaltijan velvollisuuksista.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Nämäkin ovat kiellettyjä, jos niillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin tai jos laissa on erikseen niin säädetty.

Lain 8 §:n 2 momentin mukaan työnsululla tarkoitetaan kunnan tai kuntainliiton toimeenpanemaa ja lakolla viranhaltijayhdistyksen kuntaan tai kuntainliittoon kohdistamaa työnseisausta, jonka tarkoituksena on vastapuolen painostaminen työriidassa keskeyttämällä työnseisauksen piiriin kuuluvien viranhaltijoiden kaikkien virkatehtävien suorittaminen.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain valmistelu

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle lainsäädännöksi kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevasta neuvottelu-, sopimus- ja sovittelujärjestelmästä (1970 vuoden valtiopäivät n:o 13) on todettu muun muassa seuraavaa: "Sopimusmenettelyn ulkopuolelle jäisivät siten muun muassa kuntien ja kuntainliittojen virastojen ja laitosten järjestysmuotoa, viranomaisten tehtäviä ja työnjohtamista koskevat kysymykset, koska kuntien ja kuntainliittojen on itse vastattava niille kuuluvien tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta."

Samassa hallituksen esityksessä oli työtaisteluoikeudesta todettu muun muassa seuraavaa: "Koska lakiehdotuksessa tarkoitetussa palvelussuhteessa kuntaan tai kuntainliittoon olevien viranhaltijoiden virkaehdot ja työsuhteessa olevien työntekijöiden työehdot määräytyisivät erillisten ja erilaisten järjestelmien mukaan, ei olisi sallittava viranhaltijoiden toimeenpanemaa myötätuntolakkoa, joka kohdistuu oman sopimuskentän ulkopuolelle. Liioin ei olisi hyväksyttävä työtaistelukeinoksi työn hidastamista tai kieltäytymistä joidenkin virkatehtävien suorittamisesta, vaan lakon ollakseen sallittu, tulisi tarkoittaa siihen osallistuvien täydellistä työstä kieltäytymistä. Tämä merkitsisi silloin myös palkkauksen ja muiden taloudellisten etujen menettämistä lakkoajalta."

Edelleen hallituksen esityksessä oli todettu seuraavaa: "Työnsulun ja lakon määritelmien mukaan olisivat kiellettyjä sellaiset työtaistelukeinot kuin työn hidastaminen tai virkatehtävien osittain tekemättä jättäminen. Määritelmä ei sitä vastoin tekisi esimerkiksi pistelakkoja eli lähinnä yksittäisiä työpaikka- tai viranhaltijakohtaisia lakkoja kielletyiksi."

Kunnallista virkaehtosopimusjärjestelmää oli valmisteltu kahdessa komiteassa, jotka olivat antaneet mietintönsä vuonna 1969. Toinen oli vuoden 1968 menettelytapakomitea (komiteamietintö 1969:A 14) ja toinen kunnallishallinnon virka- ja työehtokomitea (komiteamietintö 1969:B 105).

Menettelytapakomiteassa oli käsitelty valtion ja valtionapupalkkaisten virkamiesten neuvottelu-, sopimis- ja sovittelujärjestelmää. Menettelytapakomitean säännösehdotukset olivat poikenneet teknisesti jonkin verran hallituksen esityksen ja nykyisen lain säännöksistä, mutta asiallisesti komitean ehdotukset olivat vastanneet nykyisen lain säännöksiä sopimuksenvaraisista asioista ja pysyvästä työrauhavelvollisuudesta. Mietinnön perusteluissa oli työtaisteluoikeudesta melkein samasanaiset perustelut kuin hallituksen esityksessä. Lähtökohtana oli siis ollut, että vain täydellinen työstä kieltäytyminen olisi sallittu lakko. Myöskin mietinnöstä lausunnon antaneet viranhaltijajärjestöt olivat ymmärtäneet asian näin. Järjestöpuolelta oli tosin katsottu, että myös lievemmät työtaistelukeinot pitäisi katsoa hyväksyttäviksi.

Edellä oleva lausuma osoitti selvästi, että työtaisteluoikeuden rajoittamisen tarkoituksena oli ollut sallia puolin ja toisin vain täydelliset työnseisaukset, jolloin työriita sen vaikutukset huomioon ottaen ei pitkittyisi, vaan siihen olisi löydettävä ratkaisu nopeasti.

Oikeuskirjallisuus

Viranhaltijoiden työtaistelutoimenpiteiden rajoituksia oli käsitelty muun muassa Kari-Pekka Tiitisen kirjassa "Virkaehtosopimusoikeus" ja Olavi Rytkölän kirjoissa "Virkaehtolainsäädäntö" ja "Virkamiesoikeus". Tiitinen oli teoksessaan todennut, että työnsulun ja lakon tulee olla "täydellinen". Samoin Rytkölä oli todennut, että sallittuja työtaistelukeinoja ovat vain täydellinen työnsulku ja lakko, joten osittainen työnsulku ja osittainen lakko ovat lainvastaisia.

Täydellisen lakon käsitettä ei oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ollut tarkemmin pohdittu.

Lain mukainen sallittu lakko

Kunnallisen virkaehtosopimuslain valmisteluasiakirjoista ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä kannanotoista kävi ilmi, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin säännöksiä tuli tulkita siten, että mitä tuli voimassa olevaan palvelussuhteeseen, vain täydellinen lakko tai työnsulku oli sallittu työtaistelutoimenpide. Lakia säädettäessä tarkoituksena oli ollut hyväksyä vain tehokkaimmat työtaistelutoimet ja estää pitkäaikaisten työriitojen syntyminen. Lähtökohtana oli ollut, että täydelliset työnseisaukset olivat niin raskaita toimenpiteitä sekä työnantajalle että viranhaltijoille, että niiden kestoaika jäi pakostakin lyhyeksi verrattuna lievempiin työtaistelukeinoihin. Työtaistelutoimenpiteiden rajoituksilla oli pyritty edistämään työrauhan säilymistä.

Täydellisellä lakolla tarkoitettiin niin sanottua perinteistä lakkoa, jossa työnteko keskeytyi koko lakkoajaksi. Kunnallisen virkaehtosopimuslain edellä mainitun säännöksen mukaan osittainen lakko ei siten ollut sallittu. Osittainen lakko oli kysymyksessä silloin, kun viranhaltijat kieltäytyivät määrättyjen virkatehtävien suorittamisesta tai olivat lakossa osan aikaa. Osa-aikalakko voitiin toteuttaa työpäiviä lyhentämällä tai työpäiviä vähentämällä. Osittainen lakko voitiin toteuttaa myös hidastuslakon muodossa.

Lakkovaroituksessa tarkoitetun lakon laillisuus

Suomen Lääkäriliiton ilmoittama työtaistelu oli kunnallisen virkaehtosopimuslain vastainen, koska lakko kohdistui ei-sopimuksenvaraisiin asioihin ja koska se toteutettiin muutoin kuin täydellisenä lakkona.

Lakko kohdistui osaksi työnantajan työnjohto-oikeuteen, koska lakolla pyrittiin vaikuttamaan työnantajan oikeuteen päättää työvuorojen sijoittelusta, päivystysvuorojen alkamisesta ja päättymisestä sekä työaikajärjestelyistä. Lakkovaroituksessa todetun mukaan perustyöaika tulee sijoittaa pääosin kello 8:n ja 16:n välille ja päivystys tulee sitoa nykyisiin päivystysaikoihin siten, että päivystys järjestetään kello 15.00 - 8.00 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 8.00 - 8.00. Viikonloppuisin lääkärit tekevät vain päivystystyötä. Lisäksi tavoitteeksi oli ilmoitettu, että työaikajärjestelmistä tulee sopia keskitetysti ja työnantajia sitovasti. Välillisesti lakon kohteena on myös lääkäreiden virkavelvollisuudet, joihin edellä mainitut työajan sijoittelua koskevat rajoitukset osaksi vaikuttavat. Lakko kohdistui edellä mainituilta osin ei-sopimuksenvaraisiin asioihin.

Vaatimus väestövastuuvirkaehtosopimuksen soveltamisesta kaikkiin terveyskeskuksen lääkäreihin edellyttäisi terveyskeskuksen toiminnan uudelleen järjestelyä väestövastuuperiaatteen mukaisesti. Vaatimus koskee siten terveyskeskuksen sisäistä työnjakoa ja työn johtamista ja kohdistuu myös tältä osin ei-sopimuksenvaraisiin asioihin.

Lakko on myös ilmoitettu toteutettavaksi kielletyssä muodossa, koska kysymys ei ole täydellisestä lakosta. Lääkäreiden työaika on järjestetty jaksotyötä koskevien määräysten mukaan siten, että tasoittumisjakson pituus on yleensä 3 - 6 viikkoa. Lakovaroituksen mukaan kysymyksessä oli osa-aikalakko, joka kestää joka toinen viikko kolme - neljä vuorokautta alkaen ja päättyen lakkovaroituksessa mainittuina päivinä kello 12.00. Käytännössä lääkärit saisivat palkan kaikilta viikonlopuilta ja arkipyhiltä. Lakkoon osallistuvien viranhaltijoiden virkatehtävien suorittaminen keskeytettäisiin vain siltä osin kuin nämä tehtävät osuisivat parillisille tai parittomille viikoille maanantain kello 12.00:n ja perjantain kello 12.00:n väliselle ajalle. Lakkovaroituksen mukaan lakko koskisi anestesiologiaa, radiologiaa ja silmätauteja. Myöhemmin lakkovaroitusta oli täsmennetty siten, että lakossa eivät ole työt vaan mainituilla erikoisaloilla työskentelevät lääkärit.

Nukutusta edellyttävissä leikkauksissa tarvittiin samanaikaisesti työssä sekä kirurgia että anestesialääkäriä. Toisen heistä poissaollessa myös toisen työnteko estyi. Monissa tapauksissa tarvittiin myös radiologin tutkimuksia oikean diagnoosin tekemiseksi. Lakon seurauksena muun muassa leikkausjonot pysähtyisivät ja sairaalassa hoidettaisiin vain välittömän tai kiireellisen hoidon tarpeessa olevia potilaita. Lakon toteuttamistapa merkitsi sitä, että esimerkiksi kirurgit ja anestesialääkärit suorittaisivat työssä ollessaankin ilmeisesti enintään puolet heille normaalista kuuluvista tehtävistä. Kysymyksessä olisi siten tosiasiallisesti myös työssäolojakson aikana osittainen lakko ja erittäin tehokas hidastuslakko, jonka ajalta lääkärit kuitenkin saisivat täyden palkan, mutta hoitaisivat vain osan tehtävistään. Sairaaloiden talouteen lakko vaikuttaisi erittäin haitallisesti maksutulojen vähentyessä.

Lakko oli tarkoitettu toteutettavaksi siten, että siitä aiheutuisi lakkoon osallistuville vain vähäisiä taloudellisia menetyksiä ja se voisi lakkoon osallistuvien puolesta jatkua hyvinkin pitkään. Kunnallista virkaehtosopimuslakia säädettäessä oli pyritty juuri päinvastaiseen päämäärään eli lähtökohtana oli ollut, että täydellinen työnseisaus aiheuttaa molemmille osapuolille merkittävää haittaa ja tämän vuoksi työnseisauksen kestoaika jää yleensä lyhytaikaiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Lääkärikartelli, Suomen Lääkäriliitto ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lääkärikartelli, Suomen Lääkäriliitto ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ovat vaatineet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Perustelut

Lakon toteuttamistavan lainmukaisuus

Suomen Lääkäriliiton lakkovaroituksessa ilmoitettuina ajankohtina liittoon kuuluvien viranhaltijoiden lakko keskeytti siihen osallistuvien viranhaltijoiden kaikkien virkatehtävien suorittamisen eivätkä viranhaltijat lakossa ollessaan edes olleet työpaikalla. Näin ollen kysymys ei voinut olla siitä, että viranhaltijat lakkoaikana olisivat vain osittaisessa työtaistelussa, vaan ilmoitettuina ajankohtina kysymys oli lakon johdosta tapahtuvasta lakkoon osallistuvien koko virantoimituksen keskeyttämisestä. Lakkoaikana työssä olevat viranhaltijat olivat ilmoitettuina ajankohtina kokonaan työssä ja työnantajan käytettävissä.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa myös niin kutsutut pistelakot oli todettu sallituiksi. Samoin oli katsottu kunnallista virkaehtosopimusjärjestelmää valmistelleessa komiteassa. Pistelakoilla ymmärrettiin yleensä tiettyjen työntekijöiden tiettyihin työnantajiin kohdistamia luonteeltaan määräaikaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Suomen Lääkäriliiton ilmoittaman lakon kohdalla ei ollut kysymys osalakosta tai hidastuslakosta. Selvää oli, että aina lakkotilanteessa joitakin virkatehtäviä jäi suorittamatta. Lakkovaroituksen mukaisesti toimeenpantavassa lakossa viranhaltija oli viranhaltijakohtaisesti ilmoitettuna lakkoaikana täydellisessä lakossa. Ne viranhaltijat, jotka olivat virantoimituksessa, olivat kokonaan työnantajan käytettävissä ja tekivät virkaansa kuuluvat tehtävät. Lakko oli siten kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukainen täydellinen lakko.

Neuvotteluissa Suomen Lääkäriliitto oli ilmoittanut nimeävänsä työssä olevat lääkärit paikallisesti työnantajakohtaisesti niin pian kuin se teknisesti oli mahdollista sekä noudattaen soveltuvin osin samaa käytäntöä kuin vuonna 1984 toimeenpannun lakon yhteydessä sekä ottamalla huomioon mahdollisen virkariitalautakunnan päätöksen. Virkariitalautakunnan käsittelyn yhteydessä oli annettu myös tarkempaa selvitystä työnantajakohtaisista työhön jäävien ja lakkoon osallistuvien lääkäreiden lukumääristä. Lakkorajat ja lakon laajuus oli riittävästi yksilöity. Lakkovaroituksen antamisajankohtana työhön jäävien lääkäreiden nimeäminen esimerkiksi HYKS:n kohdalla ei ollut ollut mahdollista, koska yli puolet sairaalan palveluksessa olevista lääkäreistä oli määräaikaisissa virkasuhteissa, joiden jatkumista työnantaja ei taannut helmikuun 1998 jälkeen.

Työtaistelun kohdistuminen

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli katsonut lakon kohdistuvan ei-sopimuksenvaraisiin asioihin sen johdosta, että lakkovaroituksen liitteenä olevassa tavoiteluettelossa oli mainintoja muun muassa väestövastuuvirkaehtosopimuksen käyttöönotosta, päivystysvarallaolon alkamisajankohdista samoin kuin näkemyksiä siitä, kuinka Suomen Lääkäriliiton mielestä lääkärien säännöllinen eli perustyöaika tulisi pääosin kellonajoin sijoitella. Lakkovaroituksen työtaistelun syitä koskevan otsikon alla oli viitattu siihen, että yksityiskohtaiset tavoitteet oli neuvottelujen kuluessa tuotu esiin Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja lyhyesti esitetty lakkovaroituksen liitteessä.

Ennen lakkovaroituksen jättämistä lääkäreiden nykyisiä työaikajärjestelmiä oli käsitelty Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa käydyissä neuvotteluissa. Näihin neuvotteluihin liittyen Suomen Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö oli laatinut 21.1.1998 päivätyn muistion, jossa todettiin muun muassa seuraavaa: "Virkaehtosopimukseen tehdyt muutokset eivät perustyöajan pidennyksen vaikutusta lukuun ottamatta edellytä muutoksia nykyisiin työaikajärjestelyihin, vaan mahdollisista muutoksista voidaan päättää vain paikallisesti todettujen toiminnallisten tarpeiden perusteella." Tämäkin kannanotto osoitti, että Suomen Lääkäriliitto ei ajanut työtaistelutoimenpitein muutoksia lääkäreiden työajan sijoitteluun tai työjärjestelyihin muutoinkaan, vaikka mainintoja näistä työjärjestelyjä sinänsä koskevista kysymyksistä olikin otettu lakkovaroituksen liitteenä olevaan luetteloon.

Ennen lakkovaroitusta käytyjen neuvottelujen kestäessä oli useaan otteeseen tuotu esille se, että tavoitteena ei ollut puuttua työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluviin kysymyksiin. Järjestöpuolen tavoitteena oli vain taata se, että työnantajat eivät yksipuolisilla määräyksillään mitätöisi virkaehtosopimuksen mukaisia palkkaetuja.

Kunnallisten sairaalalääkäreiden työajan sijoittelua koskeva asia oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimenpiteistä johtuen ollut viime vuosina jatkuvien erimielisyyksien kohteena, vaikka työjärjestelyjen osalta ei asiasta koskaan ollut voitu sopiakaan virkaehtosopimuksin. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli itse tällaisissa työjärjestelyihin liittyvissä ei-sopimuksenvaraisissa asioissa toiminut ja antanut ohjeita, vaikka tällaisten antaminen ei Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle olisi virkaehtosopimusjärjestelmän mukaan kuulunutkaan.

Suomen Lääkäriliiton tavoitteena ei ollut työtaistelulla pyrkiä siihen, että kaikissa terveyskeskuksissa siirryttäisiin väestövastuuvirkaehtosopimuksen käyttöön. Väestövastuulääkäreillä oli nykyisinkin lääkärisopimuksessa oma liitteensä ja sen mukaisesti väestövastuisen toimintatavan käyttöönotto oli viime kädessä toiminnallisesti työnantajan asia. Tässä suhteessa Suomen Lääkäriliitolla ei ollut muutosvaatimuksia. Neuvottelujen kuluessa Suomen Lääkäriliitto oli ainoastaan esittänyt, että nykyisen lääkärisopimuksen liitteet 1 ja 2 kirjoitettaisiin yhteen, mutta kuitenkin siten, että uudesta yhteenkirjoitetusta liitteestä löytyisivät palkan määräytymisperusteet sekä niille lääkäreille, jotka olivat väestövastuussa, että niillekin, jotka toimivat perinteisellä tavalla ilman määrättyä henkilökohtaista väestövastuuta. Tästä neuvotteluissa ei ollut ollut erimielisyyttä, vaikka asiaa ei Kunnallisen työmarkkinalaitoksen virkaehtosopimustarjoukseen sitten ollut sisältynytkään.

Näin ollen Lääkärikartelli ja Suomen Lääkäriliitto eivät olleet miltään osin rikkoneet työrauhavelvollisuutta eikä AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS myöskään rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Suomen Lääkäriliiton ja Lääkärikartellin 2.2.1998 päivätty lakkovaroitus kuuluu nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

1. Työtaistelun syyt

Suomen Lääkäriliiton valtuuskunta on 31.1.98 yksimielisesti hylännyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarjouksen uudeksi lääkärisopimukseksi. Lääkäriliitto on päättänyt ryhtyä kunnallisen virka- ja työehtolainsäädännön sallimiin työtaistelutoimenpiteisiin. Yksityiskohtaiset tavoitteet on neuvottelujen kuluessa tuotu esiin Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja lyhyesti esitetty liitteessä 1.

2. Työtaistelun ajankohta

Työtaistelu alkaa liitteessä 2 mainituissa sairaaloissa ja mainituilla erikoisaloilla 16.2.1998 klo 12. Työtaistelu toteutetaan liitteen 2 mukaisesti parillisilla ja parittomilla kalenteriviikoilla alkaen maanantaisin klo 12 ja päättyen perjantaisin klo 12 kunnes lääkäreitä tyydyttävä sopimus on saatu aikaan, kuitenkin päättyen kalenteriviikoilla 15, 18 ja 25 torstaisin klo 12 ja alkaen kalenteriviikolla 16 tiistaina klo 12.

3. Työtaistelun laajuus

Työtaistelun aikana lakkoon osallistuvat Suomen Lääkäriliiton jäsenet, jotka työskentelevät liitteessä 2 mainituissa sairaaloissa ja mainituilla erikoisaloilla.

Lakkovaroituksessa viitattu liite 1 kuuluu seuraavasti:

Lääkäriliiton virkaehtosopimustavoitteet

Nyt solmittava virkaehtosopimus on ensimmäinen, joka tehdään uuden työaikalain aikana. Työaikalaki tuo mukanaan lääkärien perustyöaikaa ja päivystystä koskevia kattoja. Tämä vaikuttaa lääkärien ansioihin ja edellyttää palkkarakenteen uudistamista.

Yleiset tavoitteet

Lääkäriliiton perustavoitteena on, että lääkärien palkkakehitys saadaan käännettyä nousuun. Palkkauksen painopistettä kokonaisansioissa tulee siirtää perustyöajan palkkaukseen.

Palkkauksen tulee sisältää työntekoon, tuloksellisuuteen ja pätevöitymiseen kannustavia elementtejä.

Työaikajärjestelmistä tulee sopia keskitetysti ja työnantajia sitovasti.

Päivystyksen varallaolokorvaukset tulee korottaa vastaamaan työaikalain korvaustasoa. Ylityökorvaukset tulee maksaa 37 viikkotunnin jälkeen.

Lääkärien loma- ja virkavapausajan palkkaus tulee sopia määräytyväksi kokonaisansion mukaan.

Sädelomajärjestelmä tulee säilyttää nykyisessä laajuudessaan.

Erikoissairaanhoito

Päätavoitteena on erikoissairaanhoidon lääkärien perustyöajan palkkauksen tuntuva korottaminen. Päivystyskorvausten nykyinen taso tulee säilyttää.

Sairaalalääkärien työaika tulee järjestää siten, että säännöllinen perustyöaika on 37 tuntia viikossa. Perustyöaika tulee sijoittaa pääosin klo 8.00-16.00 välille. Päivystys tulee sitoa nykyisiin päivystysaikoihin siten, että päivystysaika on klo 15.00-8.00 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 8.00-8.00.

Perusterveydenhuolto

Kaikissa terveyskeskuksissa tulee siirtyä väestövastuuvirkaehtosopimuksen käyttöön. Sopimukseen tulee sisällyttää neuvotteluvelvoite lääkärien ylikuormittumisen estämiseksi. Terveyskeskusliitteessä tulee toteuttaa tasotarkistus.

Päivystys tulee järjestää siten, että se alkaa arkisin klo 16.00, ja viikonloppuisin lääkärit tekevät vain päivystystyötä.

Lääkäriliitto täsmentää vaatimuksensa neuvottelujen kuluessa.

Lakon toteuttamistavan laillisuus

Kunnallinen työmarkkinalaitos on väittänyt, että kysymyksessä ei ole kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n sallima täydellinen lakko, vaan osa-aikalakko ja osittain työn hidastamiseen tähtäävä lakko, joka lamauttaisi muun muassa sairaaloiden kirurgisen toiminnan. Työssäoloaikanaankin lääkärit suorittaisivat vain osan heille normaalisti kuuluvista tehtävistä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan lakko on tarkoitus toteuttaa niin, että anestesiologit ja radiologit ovat lakossa parillisilla viikoilla ja kirurgit ja silmälääkärit parittomilla viikoilla. Lakossa olevat sairaalalääkärit poistuvat työpaikoiltaan maanantaisin klo 12 ja palaavat töihin perjantaisin klo 12 edellä lakkovaroituksessa todetuin poikkeuksin.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Saman pykälän 2 momentin mukaan lakolla tarkoitetaan viranhaltijayhdistyksen kuntaan tai kuntainliittoon kohdistamaa työnseisausta, jonka tarkoituksena on vastapuolen painostaminen työriidassa keskeyttämällä työnseisauksen piiriin kuuluvien viranhaltijoiden kaikkien virkatehtävien suorittaminen.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että niinä päivinä, jolloin edellä tarkoitetut lääkärit ovat lakossa, heidän kaikkien virkatehtäviensä suorittaminen keskeytyy. Työtaistelua ei muutoinkaan ottaen huomioon muun muassa työjaksojen ja työnteon keskeytysjaksojen pituuden voida katsoa järjestetyksi siten, että siinä tosiasiallisesti olisi kysymys hidastuksesta tai muusta työtaistelutoimenpiteestä kuin lakosta. Toisaalta lakoilla ilmoitetulla tavalla toteutettuna saattaa olla kanteessa kuvattuja vaikutuksia myös työssäolevien lääkäreiden tosiasiallisiin mahdollisuuksiin tehdä normaaleja työtehtäviään. Nämä ovat kuitenkin työtaistelun tavanomaisia seurauksia, jotka eivät vaikuta lain mukaiseen työtaisteluoikeuteen. Kanteessa ei ole edes väitetty, että työssä olevat lääkärit tulisivat kieltäytymään joistakin heille kuuluvista työtehtävistä.

Kunnallisesta virkaehtosopimuslaista ei ole johdettavissa rajoitusta toimeenpanna lakko siten, että se toistuu määräajoin etukäteen ilmoitetulla tavalla. Perusoikeutena pidettävää työtaisteluoikeutta rajoittavina säännöksinä kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n säännöksiä on muutoinkin tulkittava suppeasti. Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että lääkäreiden lakko ilmoitetulla tavalla toteutettuna olisi kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen vastainen.

Työtaistelun kohdistuminen

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan myös lakko työtaistelutoimenpiteenä on kielletty, jos sillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin saman lain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Viitatun lainkohdan mukaan palvelussuhteen ehtoja eivät ole muun muassa viranomaisen tehtävät tai sisäinen työnjako, työn johtaminen tai työmenetelmät.

Kanteen mukaan lakko olisi mainittujen säännösten vastainen muun muassa sen vuoksi, että se kohdistuisi työnantajan työnjohto-oikeuteen sisältyvään oikeuteen päättää työvuorojen sijoittelusta, päivystysvuorojen alkamisesta ja päättymisestä sekä työaikajärjestelyistä.

Työtuomioistuin katsoo, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n säännöksiä on tulkittava niin, että ne ovat sopusoinnussa työtaisteluoikeutta koskevien Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ja hallitusmuodon yhdistymisvapautta koskevan 10a §:n 2 momentin säännöksen kanssa. Tämän mukaisesti kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n ei ole katsottava rajoittavan työtaistelun järjestämistä sellaisten vaatimusten tukemiseksi, jotka kuuluvat sopimuksenvaraisten asioiden piiriin, vaikka vaatimusten toteuttamiseen saattaa liittyä myös työnantajan yksipuolisesti päätettäviä järjestelyjä. Työtaistelu-uhan yhteydessä esitetyt virkaehtosopimustavoitteet, jotka koskevat työaikalain voimaantulosta johtuvien ansiotason muutosten kompensaatiota, ovat työtuomioistuimen mielestä kokonaisuutena arvostellen koskeneet palkkausta ja siten sopimuksenvaraista asiapiiriä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on edelleen katsonut, että lakkovaroituksen yhteydessä esitetty tavoite siirtymisestä väestövastuuvirkaehtosopimuksen käyttöön kaikissa terveyskeskuksissa koskee terveyskeskusten sisäistä työnjakoa ja työn johtamista ja kohdistuu siten ei-sopimuksenvaraisiin asioihin.

Työtuomioistuimelle esitetyn todistelun valossa on jäänyt epäselväksi, onko esitetty tavoite tarkoitettu lakolla tuettavaksi vaatimukseksi, kuten kanteessa on esitetty, vai pitkän tähtäimen tavoitteeksi, josta osapuolten kesken ei olisi vallinnut ainakaan enää lakkovaroituksen antamisvaiheessa eri näkemyksiä. Todistajina kuultujen Suomen Lääkäriliiton neuvottelupäällikön ja apulaisneuvottelupäällikön kertomukset viittaavat jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joka tapauksessa kyseisen vaatimuksen virkaehtosopimustavoitteenakin voidaan katsoa liittyvän lääkärisopimuksen väestövastuulääkäreitä koskevan liitteen soveltamisalaan ja liitteessä tarkoitettujen korvausten maksamiseen ja siten asioihin, joista voidaan sopia virkaehtosopimuksin.

Todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että lääkärilakko ilmoitetulla tavalla toteutettuna olisi myöskään kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin toisen virkkeen vastainen. Lääkärikartelli ja Suomen Lääkäriliitto eivät siten ole rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan eikä AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännökset on perusteltua, että Lääkärikartelli, Suomen Lääkäriliitto ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVAJS jutun voittaessaankin vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Lääkärikartelli ry, Suomen Lääkäriliitto ry ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Vainio, Leivo ja Pertti Ahonen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Vainion lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon siltä osin kuin siinä on katsottu jääneen näyttämättä, että lääkäreiden lakko ilmoitetulla tavalla toteutettuna olisi kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen vastainen. Tuomiossa esitetyistä perusteluista poiketen kuitenkin katson, että kunnallisen virkaehtosopimuslain säännökset, joissa on rajoitettu viranhaltijain mahdollisuutta käyttää tietynlaisia taikka tiettyihin asioihin kohdistuvia työtaistelukeinoja, ovat sellaisinaan voimassa hallitusmuodon 10 a §:n estämättä, ottaen huomioon myös sanotun 10 a §:n 3 momentin säännöksen siitä, että tarkempia säännöksiä pykälässä säädettyjen perusoikeuksien käyttämisestä annetaan lailla. Tuomiossa todetuin tavoin katson, että kunnallisesta virkaehtosopimuslaista ei ole johdettavissa rajoitusta toimeenpanna lakko siten, että se toistuu määräajoin etukäteen ilmoitetulla tavalla.

Tämän vuoksi velvoitan kunnallisen virkaehtosopimuslain 8, 20 ja 21 §:n nojalla Lääkärikartellin ja Suomen Lääkäriliiton kummankin erikseen maksamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa työrauhavelvoitteen rikkomisesta 10 000 markkaa ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n sanotun lain 10, 20 ja 21 §:n nojalla valvontavelvollisuuden rikkomisesta 8 000 markkaa. Lisäksi velvoitan edellä mainitut yhdistykset yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 12 810 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Jäsen Niskasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun siihen asti, kun tuomiossa on kysymys lakon toteuttamistavan laillisuudesta. Työtaistelun kohdistumisen sekä hyvityssakkoihin tuomitsemisen ja oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn jäsen Vainion lausuntoon.