Labor court dismisses union claims but fines unions for strike actions violating collective agreement terms.

Lakolla oli pyritty painostamaan työnantajapuolta suostumaan järjestelyihin, joilla voitaisiin turvata työntekijöiden asema liikennelinjojen kilpailuttamisen yhteydessä. Lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnjohto-oikeudesta. Lakko oli kohdistunut myös työehtosopimuksen määräyksiin työntekijöiden etuuksista, jotka määräytyivät työsuhteen keston perusteella.

Työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, koska paikallinen työehtosopimus ei velvoittanut liittoa työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla.

Paikallisen työehtosopimuksen solminut yhdistys oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja lakkoon ryhtynyt yhdistys oli rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Kantaja Suomen Turistiauto Oy

Vastaajat Kunta-alan ammattiliitto KTV ry

Helsingin yhteisjärjestö KTV ry

Kuultava Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n välillä 31.1.1999 asti voimassa olevassa Suomen Turistiauto Oy:n palveluksessa olevan henkilökunnan ja Suomen Turistiautokonsernin henkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Työrauhavelvoite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Työnjohto-oikeus

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työnjohtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Turistiauto Oy on vaatinut, että Kunta-alan ammattiliitto KTV, Helsingin yhteisjärjestö KTV ja Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien perusteella hyvityssakkoihin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kantajayhtiö on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perustelut

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kuljettajien ammattiosastot olivat toimeenpanneet koko pääkaupunkiseudun julkista joukkoliikennettä koskevan lakon. Lakko oli alkanut maanantaina 2.2.1998 kello 00.00, eikä sen alkaessa kestolle ollut asetettu takarajaa. Lakossa olivat olleet Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sisäisen liikenteen bussit, seutuliikenteen bussit, metrot sekä raitiovaunut niin, että lakkoon oli ottanut osaa kaikkiaan noin 3 300 kuljettajaa. Lakon ulkopuolelle oli jäänyt vain VR:n lähiliikenne. Lakko oli ollut laajin pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen historiassa.

Lakko oli koskenut useita Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksiä ja lakon piiriin oli kuulunut niissä noin 800 kuljettajaa.

Lakon syynä oli ollut niin sanottu linja-autoliikenteen kilpailuttaminen, joka oli edennyt vaiheittain vuodesta 1994 alkaen. Kiistassa oli kysymys kuljettajien asemasta liikennettä kilpailutettaessa. Työntekijäjärjestöt olivat useissa eri yhteyksissä vaatineet, että tarjouskilpailuissa linjoja itselleen voittanut liikennöitsijä sitoutuisi palkkaamaan linjojen kuljettajat palvelukseensa vanhoina työntekijöinä siten, että heidän entiset työsuhteen ehdot säilyisivät.

Kuljettajien ja heidän järjestöjensä vaatimukset merkitsivät muun muassa sitä, että työnantajat eivät voineet itse päättää, kenet töihin palkattiin. Samoin työntekijöiden entiset edut esimerkiksi palkkauksen, vuosilomaoikeuden, sairausajan palkanmaksujakson ja irtisanomisajan osalta tuli työntekijöiden mielestä säilyä ennallaan. Näitä vaatimuksia oli työntekijäjärjestöjen taholta useissa eri yhteyksissä esitetty työnantajapuolelle.

Kuljettajien ammattiosastot olivat jo kahdesti aiemmin uhanneet aloittaa lakon, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuttaisi. Aiemmat lakonuhat tammikuussa ja toukokuussa 1997 eivät olleet toteutuneet, vaan työmarkkinajärjestöjen välillä oli ryhdytty selvittämään kilpailuttamisen vaikutuksia liikennehenkilöstön asemaan. Neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina 27.1.1998.

Lakosta olivat tosiasiassa päättäneet ammattiosaston lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Kunta-alan ammattiliitto KTV.

Ilmoituksen työnseisauksesta saavuttua 30.1.1998 Autoliikenteen Työnantajaliittoon oli sieltä otettu yhteyttä Kunta-alan ammattiliitto KTV:n puheenjohtajaan ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n puheenjohtajaan. Kirjeissä oli vaadittu riittäviin toimenpiteisiin ryhtymistä laittoman lakonuhan poistamiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi.

Työntekijäliitot, ammattiosastot ja työntekijät olivat pyrkineet yhteisesti toimeenpanemallaan lakolla painostamaan työnantajiaan, työnantajaliittoa ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaa ryhtymään sellaisiin järjestelyihin, jotka käytännössä johtivat työnantajalle työehtosopimuksen nojalla kuuluvan työnjohto-oikeuden rajoittamiseen muun muassa irtisanomis- ja työhönottotilanteissa.

Lakko kohdistui työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Lisäksi vaatimukset entisten etujen säilyttämisestä kohdistuivat työehtosopimuksen irtisanomisaikaa, palkkaperusteita, erillisiä lisiä, vuosilomaa, lomaltapaluurahaa sekä sairausajan palkkaa koskeviin määräyksiin.

Lakosta oli päätetty yhteisesti joukkoliikenteen kuljettajia edustavissa ammattiliitoissa ja ammattiosastoissa. Lakko oli tehnyt satojentuhansien pääkaupunkilaisten liikkumisen mahdottomaksi.

Helsingin yhteisjärjestö KTV oli Kunta-alan ammattiliitto KTV:n alajärjestö. Kunta-alan ammattiliitto KTV oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan ja tukenut asiassa Helsingin yhteisjärjestö KTV:tä.

Hyvityssakkojen määrää korottavana seikkana tuli ottaa huomioon aiemmin samaa asiaa koskevat työrauhakanteet, jotka oli jätetty sillensä.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta-alan ammattiliitto KTV, Helsingin yhteisjärjestö KTV ja Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja Suomen Turistiauto Oy:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Pääkaupunkiseudun kuntien välisen joukkoliikenteen eli niin sanotun seutuliikenteen järjestäminen oli pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n (jatkossa YTV) tehtävä. YTV oli aloittanut seutuliikenteen kilpailuttamisen vuonna 1994. Seutuliikenne oli kilpailutettu kokonaisuudessaan helmikuuhun 1996 mennessä. Kilpailuttamisessa oli aloitettu toinen tarjouskierros siten, että sen ensimmäinen tarjouskilpailu oli ratkaistu tammikuussa 1998.

Helsingin kaupungin sisäinen bussiliikenne oli hoidettu osittain Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toimesta kaupungin omana työnä ja osittain niin sanottuna sopimusliikenteenä yksityisten liikenteenharjoittajien toimesta.

YTV ja Helsingin kaupunki määrittelivät tilaajina seutuliikenteen ja kaupungin sisäisen liikenteen osalta ne linjat, joita ajettiin sekä linja-autovuorojen tiheydet ja aikataulut. Liikenteenharjoittajat hoitivat liikennettä näiden tilaajien määrittämien liikennejärjestelyjen mukaisesti. Kilpailuttaminen oli johtanut tilanteeseen, että yksittäisten linjojen liikennöinti saattoi jatkua vuodesta toiseen samanlaisena, mutta liikenteenharjoittajan vaihtuessa työntekijän työnantaja vaihtui. Liikennehenkilöstön kannalta keskeinen kilpailuttamiseen liittyvä ongelma oli tämän vuoksi työsuhdeturva. Kilpailuttaminen oli merkinnyt sitä, että kunkin tarjouskilpailun ratkeamisen jälkeen tarjouskilpailussa hävinneet liikenteenharjoittajat olivat irtisanoneet kymmenien kuljettajien työsopimukset. Vaikka osa irtisanotuista työntekijöistä oli tullut palkatuksi voittaneen liikkeenharjoittajan yritykseen, olivat työntekijöiden työsuhteet kuitenkin katkenneet.

Kun henkilöstön asema kilpailutustilanteessa oli kärjistynyt vuoden 1997 keväällä, oli työmarkkinajärjestöjen ja YTV:n välillä ryhdytty selvittämään kilpailuttamisen vaikutuksia liikennehenkilöstön asemaan. Näitä neuvotteluja oli jatkettu työtaistelun alkamiseen saakka.

Työnseisauksen kohteena ja tarkoituksena oli sellaisten kilpailuttamiseen liittyvien pelisääntöjen laatiminen, jotka turvaisivat työntekijöiden aseman kilpailuttamisen yhteydessä. Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n välillä voimassa olevaan työehtosopimukseen ei sisältynyt tällaisia asioita koskevia määräyksiä. Työtaistelu ei siten voinut kohdistua työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamalla tavalla työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai sen johonkin yksittäiseen määräykseen. Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ei siten ollut rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Helsingin yhteisjärjestö KTV oli Helsingin kaupungin alueella toimivien KTV:läisten yhdistysten yhteistyöelin. Se oli työehtosopimukseen osallisena velvollinen valvomaan, että sen jäsenyhdistykset noudattavat työrauhaa. Työtaistelu ei kuitenkaan ollut työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla kohdistunut työehtosopimukseen.

Kunta-alan ammattiliitto KTV ei ollut työehtosopimuslain nojalla vastuussa työtaistelusta. Kunta-alan ammattiliitto KTV ei ollut kanteessa tarkoitettuun työehtosopimukseen osallinen eikä siihen muutoinkaan sidottu. Liitolla ei ollut mitään työehtosopimuslaista ilmeneviä velvoitteita kyseessä olevan työehtosopimuksen osalta.

Paikallisesta työehtosopimuksesta ei aiheutunut yläjärjestölle valvontavelvollisuutta. Kunta-alan ammattiliitto KTV:n keskustoimistolla ei ollut ollut mitään tekemistä yhteisjärjestön tekemän sopimuksen kanssa. Korkeintaan alajärjestön tekemät paikalliset sopimukset tulivat keskustoimiston tietoon. Kunta-alan ammattijärjestö KTV ei ollut erikseen antanut suostumustaan paikallisen sopimuksen tekemiseen. Työtaistelutoimenpide ei ollut kohdistunut työehtosopimukseen.

Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV:n 350 jäsenestä lakkoon oli osallistunut 250 työntekijää.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle on toimitettu seuraava 30.1.1998 päivätty ja muiden ohella Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV:n nimissä allekirjoitettu ilmoitus työnseisauksesta:

Pääkaupunkiseudun linja-autoliikennettä 14.5.1997 uhanneen työnseisauksen välttämiseksi sovittiin työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä oli kilpailuttamisen pelisääntöjen laatiminen. Keskeisenä tarkoituksena oli työntekijöiden aseman turvaaminen kilpailuttamisen yhteydessä. Neuvottelut sovittiin käytäväksi 30.9.1997 mennessä. Kun neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen ryhtyi piirisovittelija Esa Lonka sovintoesityksen mukaisesti viemään neuvotteluja eteenpäin. Nämä neuvottelut oli määrä saattaa päätökseen 30.11.1997 mennessä.

Piirisovittelijan johdolla käytyjen neuvottelujen takarajaa päätettiin jatkaa 27.01.1998 saakka. Neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina, eikä keväisen sovintoesityksen mukaisesti kilpailuttamisen pelisääntöjä YTV:n ja Helsingin kaupungin hoitamaan pääkaupunkiseudun linja-autoliikenteen kilpailuttamiseen saatu laadittua.

YTV:n ja työnantajatahojen tavoitteena näyttää olevan kalustosta, palvelujen tasosta sekä ympäristön hoidosta huolehtiminen, mutta henkilökunta halutaan jättää heitteille. Tämä ei ole mahdollista. Henkilökunta on ansainnut normaalin kohtelun myös linja-autoliikenteen kilpailutilanteessa.

Pääkaupunkiseudun kuljetusalan henkilöstö ei hyväksy sitä, että kilpailuttaminen toteutetaan henkilöstön kustannuksella. YTV:n ja työnantajatahojen kantaa vastuunsa seurauksista, joita sen toimeenpanema liikenteen kilpailuttaminen aiheuttaa. Edellytämme, että kilpailuttamisen pelisäännöt laaditaan työntekijöiden aseman turvaamiseksi.

Kuljettajien linjakohtaiset sosiaalitilat eivät ole asianmukaisesti järjestetyt. YTV:n tulee yhdessä kuntien kanssa järjestää sosiaalitilat. Edellytämme, että YTV ryhtyy toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi.

Mikäli YTV ja työnantajatahot eivät ryhdy toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi, niin liikennehenkilökunta on päättänyt aloittaa työnseisauksen maanantaina 2.2.1998 klo 00.00 siten, että maanantaina lähteviä vuoroja ei enää ajeta.

Työnseisauksen piiriin kuuluu Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan sisäinen liikenne ja YTV:n seutuliikenne.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnseisaus on alkanut ilmoituksen mukaisesti ja se jatkuu vielä jutun pääkäsittelypäivänä. Siihen osallistuu noin 3 300 pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä työskentelevää linja-auton, raitiovaunun ja metron kuljettajaa. Heistä noin 250 kuuluu jäsenenä Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV:hen.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Lakolla on pyritty painostamaan työnantajapuolta suostumaan sellaiseen järjestelyyn, jolla voitaisiin turvata työntekijöiden asema kilpailuttamisen yhteydessä muun muassa velvoittamalla tarjouskilpailun voittanut liikennöitsijä ottamaan palvelukseensa ennen muita uusia työntekijöitä kyseisellä linjalla aiemmin työskennelleet työntekijät, mikäli he muutoin joutuisivat irtisanotuiksi. Tältä osin lakon on työtaistelutoimenpiteenä katsottava kohdistuvan työehtosopimuksen 11 §:n määräykseen työnjohto-oikeudesta.

Edelleen on vaadittu, että tällaisiin työntekijöihin on sovellettava liikkeen luovutuksessa noudatettavia periaatteita eli että tällaiset työntekijät on otettava tarjouskilpailun voittaneen yrityksen palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Velvollisuus kohdella edellä todetuin tavoin palvelukseen otettavia työntekijöitä vanhoina työntekijöinä vaikuttaa heidän oikeuksiinsa sellaisiin etuuksiin, jotka määräytyvät palvelusajan keston perusteella, kuten irtisanomisaikaan, palkkaperusteisiin, vuosilomaan ja sairausajan palkkaan. Tämän vuoksi lakko on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut myös työehtosopimuksen mainittuja etuuksia koskeviin määräyksiin.

Ammattijärjestöjen vastuu

Kysymyksessä oleva työehtosopimus on solmittu Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n välillä. Kunta-alan ammattiliitto KTV:n ei ole näytetty olleen tai olevan siihen sidottu työehtosopimuslain 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

Saman lain 8 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia tai muuten sidottuja yhdistyksiä ja työnantajia, niin myös yhdistyksiä, joiden jäsenet tai yhdessä tai useammassa asteessa olevat alayhdistykset ovat yhdistyksen suostumuksella tehneet työehtosopimuksen, välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä todettu valvontavelvollisuus koskee siten vain työehtosopimukseen sidottuja yhdistyksiä. Kun lisäksi työehtosopimuksen solmiminen Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsingin yhteisjärjestö KTV:n välillä ei ole edellyttänyt Kunta-alan ammattiliitto KTV:n suostumusta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kyseinen työehtosopimus velvoittaisi Kunta-alan ammattiliitto KTV:tä työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV on yhtenä työtaistelun toimeenpanijana rikkonut työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuuden.

Helsingin yhteisjärjestö KTV:n ei ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Helsingin yhteisjärjestö KTV on näin laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Helsingin yhteisjärjestö KTV ja Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Suomen Turistiauto Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet kohtuullisina oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 3 000 markkaa.

Suomen Turistiauto Oy on velvollinen puolestaan korvaamaan Kunta-alan ammattiliitto KTV:n oikeudenkäyntikulut, joiden kohtuullisena määränä huomioon ottaen myös sen, että käsiteltävänä on samalla kerralla ollut useampia Kunta-alan ammattiliitto KTV:tä koskevia asioita, on pidettävä 1 500 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Helsingin yhteisjärjestö KTV ry:n ja Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ry:n maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa Suomen Turistiauto Oy:lle, Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa ja Helsingin yhteisjärjestö KTV ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Helsingin yhteisjärjestö KTV ry ja Helsingin liikenneyhtiöiden henkilökunta KTV ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Turistiauto Oy:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla.

Suomen Turistiauto Oy velvoitetaan puolestaan korvaamaan Kunta-alan ammattiliitto KTV ry:n oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Tuomituille oikeudenkäyntikuluille on maksettava korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Vainio, Wetterstrand ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.