Labor court dismissed union claim that salesperson belonged to higher pay group due to special job demands.

Työehtosopimuksen mukaan myyjä kuului toiseen myyjäryhmään, mikäli hänen työnsä oli erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellytti erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

Tavaratalon asumisen osastolla vastaavana työkalumyyjänä toimineen myyjän työstä esitetyn selvityksen perusteella katsottu näyttämättä jääneen, että hänen työnsä olisi ollut työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin siten erityisen vaativaa, että hänet olisi tullut sijoittaa toiseen myyjäryhmään.

Kantaja Liikealan ammattiliitto ry Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL ry Kuultava Osuuskauppa Keskimaa

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liikealan ammattiliiton ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n välillä 25.11.1993 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Myyjäryhmät

Myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään.

Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään.

Mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajastaan suorittaa.

Soveltamisohjeessa on esimerkinomaisesti selvitetyllä tavalla mainittu eräitä niitä tehtäviä, joissa työ kuuluu toiseen myyjäryhmään.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä : Toiseen myyjäryhmään kuuluvan työntekijän töitä ovat esimerkiksi lajitelmiltaan ja myynnin määrältään suurehkojen elintarvikemyymälöiden tai -osastojen lihamestarin työt sekä muissa myymäläyksiköissä vastaavaa vaatimustasoa olevat vaativat myyntitehtävät.

Tällaisia vaativia myyntitehtäviä ovat esimerkiksi rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät silloin, kun myyjä asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatii kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksien myyntitarjouksia.

Jos myyntitehtävät edellyttävät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella, työntekijän voidaan katsoa kuuluvan toiseen myyjäryhmään.

Jotta työtehtävien voitaisiin katsoa edellyttävän toisen myyjäryhmän palkan maksamista, vaaditaan työntekijältä myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta, kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa 15 % korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisen pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskauppa Keskimaa on ollut velvollinen työehtosopimuksen palkkausmääräyksiä soveltaessaan sijoittamaan Heikki Pirttiniemen toiseen myyjäryhmään ajalla 1.11.1993 - 19.3.1996.

Liikealan ammattiliitto on lisäksi vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n velvoittamista korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

Osuuskauppa Keskimaa oli maksanut yhtiön Jyväskylän Seppälän Prisma-tavaratalossa työkalumyynnin vastaavana myyjänä toimineelle Pirttiniemelle palkkaa ensimmäisen myyjäryhmän mukaan. Lisäksi hänelle oli maksettu lisä tuoteryhmän vastuusta. Pirttiniemelle olisi kuitenkin tullut maksaa toisen myyjäryhmän mukainen palkkaus ajalta, jolloin hän oli toiminut yhtiön asumisen osastolla työkalumyynnistä vastaavana myyjänä.

Pirttiniemen palkkauksesta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu työpaikalla ja liittojen välillä pääsemättä yksimielisyyteen.

Pirttiniemi oli työskennellyt tavaratalon asumisen osastolla myyjänä eri tehtävissä. Vuodesta 1982 alkaen hän oli toiminut muun muassa avustavana työkalumyyjänä ja vuodesta 1990 alkaen hänen vastuualueenaan oli ollut helojen ja naulojen myynti. Lisäksi hän oli toiminut työkalumyynnistä vastaavan myyjän sijaisena. Marraskuusta 1993 lukien Pirttiniemi oli toiminut työkalumyynnin vastaavana, jolloin hänen tehtäviinsä oli kuulunut vastata tuoteryhmän tuotteiden hankinnasta, esillepanosta, kierrosta, varastoinnista ja markkinoinnista sekä hinnoittelupäätösten tekemisestä. Noin kolme neljäsosaa Pirttiniemen työajasta oli kulunut varsinaisessa myyntityössä.

Prisma-tavaratalot olivat valintamyymälöitä, joissa asiakas itse etsi haluamansa tuotteet. Myyjät eivät aktiivisesti pyrkineet palvelemaan asiakkaita. Asumisen osaston tuotteiden ja ennen kaikkea työkalujen myynti ei kuitenkaan käytännössä perustunut itsepalveluun. Asiakkaat tarvitsivat usein opastusta osatakseen valita oikean tuotteen ja myyjä joutui valitsemaan tuotteen asiakkaan antamien tietojen ja esittämien toiveiden perusteella. Myyjän oli myös osattava neuvoa asiakasta tuotteiden käytössä. Alan erityispiirrettä kuvasi se, että kun kaikista myyjistä toiseen myyjäryhmään kuului alle 10 prosenttia, kuului rautakauppojen myyjistä yli puolet toiseen myyjäryhmään. Suuri osa myyjistä, muun muassa osa Seppälän Prisman muista tuotevastaavista, oli sopimuspalkalla ilman palkkaryhmän selkeää määritystä.

Pirttiniemi myi sekä sähkö- että käsityökaluja. Tavanomaisia myytäviä työkaluja olivat hitsauslaitteet, kulma- ja tasohiomakoneet, puuntyöstökoneet, käsisirkkelit, paineilmakoneet ja kompressorit. Asiakkaina oli sekä yksityisiä henkilöitä että yritysasiakkaita. Työkaluja ostettiin yrityksille ammattikäyttöön päivittäin. Sekä yksityisille että yritys-asiakkaille oli osattava valita oikea ja tarkoituksenmukainen työkalu ja osattava opastaa asiakasta välineen käytössä. Pirttiniemen oli tunnettava laitteiden tekniset ominaisuudet ja tiedettävä, mitä laitteella voi tehdä ja miten laitetta käytettiin.

Prisman asumisen osastolla oli myynnissä noin 25 000 eri tuotetta. Työkaluja oli myynnissä 2 000 eri tuotetta. Pirttiniemen tuli tuntea myynnissä olevat työkalut ja niiden ominaisuudet. Tämän lisäksi hänen tuli pystyä myymään kaikkia asumisen osaston tuotteita. Työkalujen myynnin arvo oli useita miljoonia markkoja vuodessa.

Pirttiniemi oli työsuhteensa alussa käynyt useita kuukausia kestäneen rauta- ja kodinkonekaupan kurssin, jolla hän oli perehtynyt muun muassa työkaluihin. Vuosittain hän oli osallistunut useisiin lähinnä tuotteiden valmistajien ja maahantuojien järjestämiin koulutustilaisuuksiin, joissa oli perehdytty uusiin tuotteisiin ja niiden ominaisuuksiin.

Myynnissä ollut tuotevalikoima oli ollut suuri. Pirttiniemen työtehtävät olivat edellyttäneet myyntiartikkeleiden tavan-omaista perusteellisempaa erikoistuntemusta sekä kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Pirttiniemen myymille artikkeleille eli työkaluille oli ominaista välineiden tekninen toimivuus ja välineiden avulla aikaan saatava vaikutus. Nämä seikat oli työtuomioistuimen tuomioissa nro:t 1988-35 ja 1990-77 todetun mukaan otettava huomioon arvioitaessa sitä, kuuluiko työhön kyky antaa tuotteiden toimintaperiaatteisiin liittyvää opastusta. Pirttiniemen työ oli siten ollut erityisen vaativaa ja työ oli edellyttänyt koulutuksella tai pitkäaikaisella kokemuksella hankittua ammattitaitoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Osuuskauppa Keskimaa on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Osuuskauppa Keskimaa ovat vaatineet Liikealan ammattiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Pirttiniemi oli työskennellyt Prisma-tavaratalon asumisen osastolla myyjänä vastuualueenaan työkalut. Prisma toimi lähinnä itsepalveluperiaatteella. Myyjien päätehtävä oli huolehtia siitä, että hyllyissä oli tavaraa. Myyjät sijoittivat saapuneet tavarat hyllyyn ja huolehtivat siitä, että tavara hyllyistä ei loppunut. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kun tavaraa oli hyllyssä tietty määrä, myyjä tilasi lisää tavaraa S-ryhmän tavarahankinnoista keskitetysti vastaavasta yhtiöstä. Tilaukset olivat siten lähinnä tavarapuutteiden keräämistä. Tätä tekivät kaikki myyjät eri liikkeissä. Pirttiniemi oli poikkeuksellisesti voinut tilata tavaraa yksittäisiltä yhtiöiltä, mutta tällöinkin hinnat olivat määräytyneet S-ryhmän ostoehtojen mukaan. Edellä mainitut myyjän tehtävät kuuluivat ensimmäiseen myyjäryhmään. Tilausvastuusta Pirttiniemelle oli maksettu erityistä lisää.

Pirttiniemi ei ollut vastannut markkinoinnista eikä tavaroiden hinnoittelupäätöksistä. Hän oli voinut antaa tavaroista alennusta asiakkaille tietyin ehdoin. Rautakaupassa melkein pääsääntönä oli, että asiakkaalle annettiin alennusta. Erikoistavarakaupoissa tätä tekivät kaikki myyjät. Tavaran virallisesta myyntihinnasta Pirttiniemi ei ollut voinut päättää. Hän oli voinut kylläkin tehdä esimiehelleen asiaa koskevia ehdotuksia esimerkiksi tarjoustuotteista.

Prisma-tavaratalon myyjät tekivät myös asiakaspalvelutyötä, vaikka toiminta pääasiassa perustuikin itsepalveluun. Asiakaspalvelutyö työkaluosastolla tapahtui siten, että myyjä näytti asiakkaalle tavaran sijaintipaikan, alensi mahdollisesti tuotteen hintaa, esitteli tuotteen ominaisuuksia ja antoi asiakkaalle oikean tuotteen ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Nämä kaikki olivat ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvia työtehtäviä.

Kysymyksessä olevan tavaratalon asumisen osaston kokonaismyynti oli vuonna 1995 ollut 47 miljoonaa markkaa. Työkaluryhmän myynti oli ollut 2,9 miljoonaa markkaa. Vajaa 10 prosenttia asumisen osaston tuotteista eli noin 2000 eri tuotenimikettä kuului työkaluryhmään. Prisman työkaluryhmän valikoima oli vaatimaton verrattuna suurempiin rautakauppoihin. Asumisen osaston tarkoitus ei ollut tarjota täydellistä koko rautakaupan alaa kattavaa palvelua.

Tavaratalon kysymyksessä olevalla osastolla työkaluhyllyjen vieressä työskenteli kaksi henkilöä, jotka myivät rakennustarvikkeita asiakkaille siten, että he tekivät asiakkaille kaikkiin talonrakentamisessa tarvittaviin tuotteisiin liittyviä kokonaistarjouksia. Myyjät joutuivat laskemaan asiakkaiden esittämistä rakennuspiirustuksista tuotteiden tarvittavat määrät, minkä jälkeen he tekivät asiakkaalle tarjouksen, neuvottelivat hinnoista ja toimitusehdoista. Tämä työ kuului toiseen myyjäryhmään.

Työkaluryhmässä ei tehty niin sanottua neuvottelevaa myyntiä eikä tarjouskauppaa siinä mielessä, mitä näillä yleensä tarkoitettiin rautakaupassa. Työkaluosasto ei antanut kirjallisia tarjouksia. Myyjä voi asiakkaan halutessa useampia eri tuotteita laskea tuotteille sellaisen hinnan, jossa useamman tuotteen ostaminen oli otettu huomioon. Tämä ei ollut toisen myyjäryhmän mukaista työtä.

Asumisen osaston kuten myös työkaluosaston myynnin kohderyhmänä olivat kotitaloudet. Yritysmyynnin osuus työkaluryhmässä oli vuonna 1995 ollut 3 prosenttia. Hitsauslaitteiden, puuntyöstökoneiden, paineilmatyökalujen ja kompressorien myynti oli vuonna 1995 ollut arvoltaan yhteensä 100 000 markkaa eli vajaa 4 prosenttia työkaluryhmän myynnistä. Tällaisia koneita myytiin yhteensä vain muutamia kymmeniä kappaleita, joten näiden myyntiin tarvittava työpanos oli pieni. Tällaistenkaan laitteiden myyntityö ei kuulunut toiseen myyjäryhmään.

Vuoden 1981 työehtosopimuksen mukaan työntekijä kuului kolmanteen myyjäryhmään, mikäli myyjän työ oli erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellytti erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa. Kolmanteen myyjäryhmään kuulumisen edellytykseksi oli siten asetettu työn erityinen vaativuus, eivätkä pelkästään vaativat myyntitehtävät kuuluneet kolmanteen myyjäryhmään. Esimerkkinä työehtosopimuksen soveltamisohjeessa oli kolmanteen myyjäryhmään kuuluvana työntekijänä mainittu lihamestarin työt. Lihamestarin työ oli pääasiassa muuta kuin normaalia asiakaspalvelua.

Saman työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeessa oli edelleen todettu, että jos myyntitehtävät edellyttivät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella, voitiin työntekijän katsoa kuuluvan kolmanteen myyjäryhmään. Tämä soveltamisohjeen kohta tarkoitti lähinnä rautakaupoissa esiintyviä töitä.

Työehtosopimuksen määräys ja soveltamisohjeet edellyttivät lisäksi kolmanteen myyjäryhmään kuuluvilta töiltä erityistä vaativaa ammattitaitoa. Rautakaupassa tämä tarkoitti sitä, että myyjän tuli tuntea tuotteet siten, että hän pystyi antamaan asiakkaalle ohjeet siitä, miten asiakas pystyi tietyillä tuotteilla rakentamaan. Esimerkiksi kattotiilet toimitettiin asiakkaalle tavallisesti suoraan tehtaalta. Myyjän tuli tuntea tällaisessa tapauksessa tuote siten, että hän kykeni laskemaan tuotetta oikean määrän asiakkaan käyttöön ja neuvomaan asiakasta siinä, miten ja millä asiakas kiinnitti kattotiilet.

Työehtosopimusneuvotteluissa oli samassa yhteydessä todettu, että esimerkiksi rautakaupassa eivät niin sanotut normaalit myyjät kuuluneet kolmanteen myyjäryhmään. Rautakaupassa kolmanteen palkkaryhmään eli nykyiseen toiseen palkkaryhmään kuuluivat niin sanotut talomyyjät ja keittiökalustemyyjät. Talomyyjä oli usein rakennusinsinööri, joka myi valmiita talopaketteja. Keittiökalustemyyjä teki asiakkaalle tarjouksen asiakkaan tarvitsemista keittiökalusteista ja laski asiakkaalle oikean mittaiset kalusteet, jotka toimitettiin suoraan tehtaalta. Hän myös vastasi siitä, että kalusteet olivat oikean mittaiset.

Työehtosopimuksessa oli 1.5.1984 alkaen ollut enää kaksi myyjäryhmää. Muutos oli toteutettu siten, että ensimmäisestä ja toisesta myyjäryhmästä oli tehty yksi myyjäryhmä. Kolmannesta myyjäryhmästä oli tehty toinen myyjäryhmä. Tässä yhteydessä ei ollut tehty mitään asiallisia muutoksia työehtosopimusmääräysten sisältöön. Muutos oli tarkoittanut sitä, että entisessä ensimmäisessä palkkaryhmässä olleiden työntekijöiden palkka oli suhteessa muihin myyjiin noussut eniten.

Liikealan ammattiliitto oli esittänyt saman vaatimuksen vuoden 1993 työehtosopimusneuvotteluissa. Tuolloinkaan työnantajaliitto ei ollut suostunut vaatimukseen.

Vuoden 1995 tilastojen mukaan vähintään 30 tuntia viikossa työskentelevistä myyjistä koko kaupan alalla toiseen myyjäryhmään kuului vajaa 10 prosenttia. Rautakaupoissa vähintään 30 viikkotyötuntia työskentelevistä myyjistä kuului toiseen myyjäryhmään 52 prosenttia eli 713 myyjää. Nämä luvut eivät olleet vertailukelpoisia, koska kaupan alalla alle 30 viikkotyötuntia työskenteleviä työntekijöitä oli noin 17 prosenttia. Tämä laski laski toiseen myyjäryhmään kuuluvien osuutta kaikista myyjistä huomattavasti.

Rautakauppojen kohdalla tilastoista ilmenevät luvut eivät vastanneet soveltamiskäytäntöä, koska tilasto kuvasti palkanmaksukäytäntöä. Tilastoissa oli mukana yrityksiä, joiden lähes kaikki myyjät oli sijoitettu toiseen palkkaryhmään. Näissä yrityksissä osa myyjistä oli sijoitettu toiseen palkkaryhmään sen vuoksi, että heille oli esimerkiksi haluttu maksaa lisää palkkaa sijoittamalla heidät oikeaa palkkaryhmää korkeampaan palkkaryhmään. Toiseen palkkaryhmään sijoittaminen oli saattanut johtua myös siitä, että myyjällä oli vastuuta esimerkiksi tavaratilauksista tai myös muidenkin osastojen myyntitehtävistä. Kysymyksessä olevat tehtävät eivät edellyttäneet toiseen palkkaryhmään sijoittamista, mutta sen sijaan ne saattoivat edellyttää maksettavaksi esimerkiksi työtehtävään perustuvaa lisää laskettuna ensimmäisen myyjäryhmän palkasta. Yrityksissä oli luonnollisesti myös sellaisia työntekijöitä, joiden työtehtävät edellyttivät toisen myyjäryhmän palkan maksamista.

Eräässä yli 100 rauta- ja rakennustarvikemyyjää työllistävässä yrityksessä lähes kaikki myyjät oli sijoitettu toiseen myyjäryhmään, koska he tekivät toisen myyjäryhmän tehtäviä. Kaikki myyjät laskivat asiakkaiden esittämistä piirustuksista tarvittavan määrän tilattavia tuotteita ja tekivät asiakkaille kokonaisvaltaisia tarjouksia esimerkiksi rakennettavan talon materiaalihankinnoista. Kysymyksessä olevat myyjät tekivät esimerkiksi myös laskelmia asiakkaan tarvitsemasta viljan siemenmäärästä ja tekivät asiasta tarjouksen. Kaikki myyjät eivät tosin käyttäneet toisen myyjäryhmän mukaiseen työhön yli puolta työajastaan, joka oli toiseen myyjäryhmään sijoittamisen edellytyksenä.

Käytännössä yritykset olivat siten maksaneet toisen myyjäryhmän palkkaa, vaikka työ ei tätä olisi edellyttänyt. Tähän seikkaan oli myös perustunut Liikealan ammattiliiton vuosina 1989 ja 1993 esittämät vaatimukset siitä, että toisen myyjäryhmän soveltamisalaa täsmennettäisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä.

Pirttiniemen tehtävät olivat olleet täysin tavanomaisia rautakaupassa esiintyviä perustehtäviä. Jos Pirttiniemen työtehtävät katsottaisiin toisen myyjäryhmän palkkaa edellyttäviksi tehtäviksi, merkitsisi se sitä, että kaikille rautakaupoissa työskenteleville työntekijöille tulisi maksaa toisen myyjäryhmän palkkaa. Tämä puolestaan merkitsisi sitä, että kaikki rautakaupassa suoritettava työ tulkittaisiin erityisen vaativaksi. Samoin tapahtuisi myös muun erikoistavarakaupan kohdalla.

Pirttiniemen työtehtäviin oli kuulunut vastuu tilauksista. Tämä ei ollut toisen myyjäryhmän työtehtävä. Tilausvastuu edellytti vain erityisen lisän maksamista. Tällaista lisää Pirttiniemelle oli maksettu. Toiseen myyjäryhmään sijoittamisen edellytyksenä oli lisäksi, että työntekijä teki työajastaan yli puolet toisen myyjäryhmän tehtäviä. Pirttiniemen kohdalla tämä edellytys ei täyttynyt. Työkalumyyjän tehtävät eivät myöskään olleet sellaisia, että niihin vaadittaisiin erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua ammattitaitoa.

Kysymyksessä olevien työehtosopimusmääräysten oikea tulkinta kävi ilmi työtuomioistuimen tuomiosta nro 1990-77, jossa oli katsottu, että Prisma-tavaratalossa työkaluja myyvän työntekijän työ ei ollut erityisen vaativaa myyntityötä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Heikki Pirttiniemi on toiminut Osuuskauppa Keskimaan Jyväskylän Seppälän Prisma-tavaratalon asumisen osastolla työkalumyynnistä vastaavana myyjänä 1.11.1993 - 19.3.1996 . Osuuskaupan palveluksessa Pirttiniemi on ollut marraskuusta 1982 alkaen. Työsuhteensa kestäessä Pirttiniemi on työskennellyt muun muassa avustavana työkalumyyjänä ja vuodesta 1990 alkaen hänen vastuualueenaan on ollut helojen ja naulojen myynti. Pirttiniemelle on maksettu ensimmäisen myyjäryhmän mukaista palkkaa. Lisäksi hänelle on maksettu työehtosopimuksen 14 §:n mukaista lisää tuoteryhmävastuun johdosta.

Liikealan ammattiliitto on katsonut, että Pirttiniemen palkkauksen olisi 1.11.1993 lukien tullut määräytyä toisen myyjäryhmän palkan mukaisesti. Liikealan ammattiliitto on perustellut tätä sillä, että Pirttiniemen vastuualueen tuotevalikoima on ollut suuri ja että hänen työtehtävänsä ovat edellyttäneet myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta sekä kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Edelleen Liikealan ammattiliitto on katsonut, että Pirttiniemen työ on ollut erityisen vaativaa ja edellyttänyt koulutuksella tai pitkäaikaisella kokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n mukaan myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään. Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat ne työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään. Toiseen myyjäryhmään kuuluvaksi työntekijä katsotaan, mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

Työtuomioistuimen tuomiossa nro 1990-77 on ollut kysymys erään toisen tavaratalo Prisman rauta- ja maatalousosaston myyjän palkkauksesta. Työtuomioistuin on tuomiossa katsonut, että kysymyksessä olevan myyjän työtä ei voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin erityisen vaativana. Tätä tuomiossa on perusteltu myytävänä olleesta tavaravalikoimasta ja myyjille kuuluvista tehtävistä sekä työehtosopimuksen soveltamisesta kysymyksessä olleessa osuusliikkeessä esitetyllä selvityksellä. Vaikka kysymyksessä ollut myyjä oli pitkäaikaisen kokemuksensa kautta hankkinut myyntiartikkeleiden siinä määrin perusteellisen tuntemuksen, että hän kykeni suorittamaan kaikkien osaston tuotevalikoimiin kuuluvien tuotteiden osalta asiakasohjausta ja -neuvontaa, ei hän tuomiossa todetun mukaan tehtäviensä vaativuuden perusteella kuulunut toiseen myyjäryhmään.

Kysymyksessä oleva Prisma tavaratalo on itsepalveluperiaatteella toimiva myymälä, jossa myytävät tuotteet ovat esillä sekä hinnat ja muut perustiedot asiakkaiden nähtävillä. Asumisen osastolla on myynnissä noin 25 000 eri tuotetta, joista 2 000 kuuluu Pirttiniemen vastuualueeseen. Työnantajapuolen mukaan tavaratalon kysymyksessä olevan osaston tuotevalikoimat ovat olleet suppeammat kuin varsinaisen rautakaupan vastaavat tuotevalikoimat. Todistajana kuullun Pirttiniemen esimiehenä toimineen osastopäällikön mukaan osaston tuotevalikoima on suunnattu lähinnä yksityishenkilöille eikä yritysasiakkaille. Myynnistä suurin osa on ollut yksityisasiakkaille tapahtunutta myyntiä.

Liikealan ammattiliiton mukaan työkalujen myynti ei kuitenkaan ole tapahtunut itsepalveluperiaatteella, vaan asiakkaat ovat ostotilanteessa tarvinneet myyjän opastusta oikean tuotteen saamiseksi kulloinkin kysymyksessä olevaan käyttötarkoitukseen. Lisäksi myyjä on joutunut näissä tilanteissa selvittämään asiakkaalle tuotteen toimintaperiaatteita ja antamaan myös muuta tuotteisiin liittyvää tietoutta.

Työkalumyynnistä vastaavana myyjänä Pirttiniemelle on kuulunut vastuu tavaroiden tilauksesta, varastoinnista, esillepanosta, hinnoittelusta ja varsinaisesta myyntityöstä. Tilaukset ovat tapahtuneet kulloisenkin tarpeen mukaan ja ne on suoritettu kysymyksessä olevan liikeketjun yhteisvaraston kautta tai osittain suoraan tavaran valmistajilta tai muilta toimittajilta.

Pirttiniemen esimiehenä toimineen osastopäällikön kertoman mukaan tavaratalon asumisen osaston kullekin 15 vakituisella myyjälle on määrätty oma tuoteryhmävastuualueensa, johon kuuluvien tuotteiden tilausvastuu on kuulunut asianomaiselle myyjälle. Työnantajapuolen mukaan Pirttiniemelle on maksettu erityistä lisää juuri tästä hänelle kuuluvasta tuotteiden tilausvastuusta. Tilausvastuun sinänsä ei ole näytetty olevan sellainen seikka, jonka perusteella työntekijä tulisi sijoittaa toiseen myyjäryhmään.

Pirttiniemi on tehnyt muun muassa kouluille kokonaistarjouksia tietyistä tuotteista. Tällaisten tarjousten tekeminen on ollut määrältään vähäistä. Pirttiniemen työhön ei ole kuulunut sellaisten myyntitarjousten tekemistä, mitä edellä mainituissa toisen myyjäryhmän työtä koskevissa soveltamisohjeissa tarkoitetaan.

Pirttiniemi on myös vastannut siitä, että hänen vastuualueeseensa kuuluvissa tuotteissa ovat hinnat näkyvissä. Myyntihinnat ovat määräytyneet ketjuvalikoimaan kuuluvien tavaroiden osalta tavaraluetteloon merkittyjen myyntihintojen mukaan, joskin näistä ketjuhinnoista on saatettu paikallisen kilpailutilanteen niin vaatiessa poiketa. Tällaisen hinnoitteluun liittyvän päätöksen Pirttiniemi on voinut tehdä yksin tai yhdessä esimiehensä kanssa. Muualta kuin liikeketjun yhteisvaraston kautta hankittujen tavaroiden osalta Pirttiniemellä on ollut ainakin jonkinasteinen mahdollisuus päättää myyntihinnasta. Tässä yhteydessä hän on joutunut ottamaan huomioon sen, että myyntikate on riittävä.

Liikealan ammattiliiton ilmoituksen mukaan Pirttiniemen työajasta noin kolme neljäsosaa on kulunut varsinaisessa myyntityössä, johon on liittynyt asiakkaiden neuvontaa. Todistajana kuultu osuusliikkeen palveluksessa oleva työntekijä, joka ennen Pirttiniemeä on vastannut työkaluosaston myynnistä, on kertonut, että noin yksi kolmasosa työajasta on kulunut varsinaiseen myyntityöhön, noin yksi kolmasosa on kulunut tilausten tekoon sekä yksi kolmasosa varaston hoitoon ja hyllyjen täyttöön. Pirttiniemen esimiehenä toimineen osastopäällikön mukaan Pirttiniemen kaltaisen vastaavan myyjän ajasta varsinaiseen myyntityöhön kuluu noin yksi neljäs-osaa myyjän kokonaistyöajasta. Näiden todistajien kertomusten valossa työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että pääosa Pirttiniemen työajasta olisi kulunut varsinaiseen myyntityöhön ja siihen liittyvään asiakasneuvontaan.

Myyntityössä Pirttiniemeltä on edellytetty myytävien tuotteiden tuntemusta ja kykyä antaa asiakkaille tarvittaessa tietoja tuotteista ja ohjeita niiden käytöstä. Tällainen tietojen ja ohjeiden antaminen liittyy myyntityöhön yleensäkin, kun kysymys on erikoistavaroiden myynnistä. Työehtosopimusmääräyksistä sovittaessa ei kuitenkaan esitetyn selvityksen mukaan tarkoituksena ole ollut, että erikoistavarakaupan myyjät, joilta yleensä edellytetään perehtyneisyyttä myytäviin tuotteisiin, tulisi sijoittaa toiseen myyjäryhmään. Pirttiniemen vastuualueeseen kuuluneiden myyntiartikkeleiden ei ole näytetty olleen laadultaan sellaisia, että Pirttiniemeltä tämän vuoksi olisi vaadittu tuotteiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta.

Pirttiniemi on ennen työsuhteensa alkua käymänsä rauta- ja kodintarvikekauppaa koskeneen kurssin yhteydessä saanut jossakin määrin tietoa myös työkaluista. Lisäksi hän on perehtynyt vastuualueensa työkaluihin maahantuojien ja valmistajien järjestämissä koulutustilaisuuksissa, jotka ovat koskeneet lähinnä uutuustuotteita. Työkalumyynnistä ennen Pirttiniemeä vastannut työntekijä ei kertomansa mukaan ole saanut erityistä koulutusta työkalujen myyntiin. Vastaavan työkalumyyjän työn ei kysymyksessä olevassa tavaratalossa ole näytetty olleen sellaista, että siinä olisi edellytetty työehtosopimuksessa tarkoitettua erityistä koulutusta.

Pirttiniemi on työssä hankkimansa kokemuksen ja edellä mainittujen koulutustilaisuuksien perusteella ollut siten perehtynyt vastuualueensa tuotteisiin, että hän on voinut antaa asiakkaille ohjausta ja neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Huomioon ottaen Pirttiniemen vastuualueeseen kuuluvien myyntiartikkeleiden laadun ja hänen työstään kokonaisuudessaan esitetyn selvityksen näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Pirttiniemen työ, joskin se on vaativuudeltaan on saattanut jossakin määrin poiketa työtuomioistuimen tuomiossa nro 1990-77 esillä olleen myyjän työstä, olisi kuitenkaan työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin erityisen vaativaa ja että hänet siten olisi tullut sijoittaa toiseen myyjäryhmään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Osuuskauppa Keskimaa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Uski, Niskanen, Sulkunen ja Orpana jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.