Labor court rules that advance notice for termination is a procedural rule, not a statutory requirement for contract termination.

Asiassa oli kysymys muun muassa näyttelijän työvelvoitteen ja työnantajan direktio-oikeuden sisällöstä näyttelijän teatterityöehtosopimuksen ja sen liitteenä olevan paikkausohjesäännön mukaan. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, mikä merkitys työehtosopimuksessa tarkoitetulla irtisanomistilanteessa annettavalla ennakkovaroituksella oli.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.

Kuultavat Suomen Teatteriliitto ry Suomen Näyttelijäliitto ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Teatteriliiton ja Suomen Näyttelijäliiton välillä 1.1.1995 29.2.1996 voimassa olleessa näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työsuhteen alkaminen ja kesto

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuhteen ja siihen liittyvien oikeuksien alkaminen

3. Työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien katsotaan alkavan siitä päivästä, jolloin näyttelijä tosiasiallisesti on työnantajan käytettävissä sopimuksen mukaiseen työhön.

4. Työsopimus tulee voimaan elokuun 1. päivänä ja on voimassa heinäkuun 31. päivään sinä parittomana vuotena, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen helmikuun 1. päivää sanonut irti. Irtisanomisesta on annettava kirjallinen ennakkovaroitus edellisen eli parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Huomautus

Tämän sopimuksen liitteenä on erillinen sopimus menettelytavoista näyttelijän määräaikaisen työsopimuksen työsuhdeturvaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Näyttelijän tehtävät

1. Näyttelijä osallistuu teatterin työohjelman mukaisesti harjoituksiin ja näytäntöihin. Teatterin viikkotyöohjelma ja seuraavan viikon alustava työsuunnitelma asetetaan tiedotustaululle viimeistään edellisen viikon keskiviikkona. Jos viikkotyöohjelmaan on välttämättä tehtävä muutos, siitä neuvotellaan luottamusmiehen kanssa ja ilmoitetaan asianomaisille.

2. Mikäli näyttelijä joutuu rooliaan varten hankkimaan jonkin erityisen taidon, on tästä ennen tehtävään ryhtymistä sovittava hänen kanssaan. Aiheutuneet kustannukset suorittaa teatteri.

3. Korvauksesta, joka suoritetaan näyttelijälle tämän joutuessa asettumaan toisen näyttelijän tilalle ja oppimaan uuden roolin poikkeuksellisen nopeasti, on määrätty paikkausohjesäännössä (liite 5).

4. Näyttelijä on velvollinen työaikana esiintymään tilaisuuksissa, joita teatteri omaksi hyväkseen järjestää.

5. Näyttelijä osallistuu teatterin ohjelmiston ja muun taiteellisen työn suunnitteluun ja valmisteluun tämän sopimuksen liitteen taiteellista toimikuntaa ja näyttelijän edustusta teatterin hallinnossa koskevan suosituksen mukaisesti.

6. Näyttelijänä 15 vuotta toiminut ei ole velvollinen suorittamaan avustajan tehtäviä.

Pöytäkirjamerkintä

3 §:n 6 kohtaa ei sovelleta sopimuskauden aikana.

4 § Esityksen valmistaminen

1. Väliaikoineen vähintään kaksi tuntia kestävälle näytelmälle on varattava sen vaikeusastetta vastaava harjoitusmäärä, kuitenkin vähintään 40 varsinaista harjoitusta, ennen ensi-iltaa tai sellaista ennakkonäytäntöä, jossa maksavaa yleisöä on läsnä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

23 § Säännöllinen työaika ja työajan sijoittelu

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖAIKAKORVAUKSET

26 § Ylityö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä 5 on paikkausohjesääntö, jossa on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Jos näyttelijä joutuu asettumaan toisen näyttelijän tilalle ja oppimaan hänen tehtävänsä kahdessa päivässä tai sitä lyhyemmällä valmistautumisajalla, hän saa vakinaisen palkkansa lisäksi 15 tunnin palkan jokaiselta alkavalta 30 riville kirjoitetulta A4-kokoiselta sivulta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Mikäli erittäin pakottavista syistä joudutaan tilanteeseen, jossa näyttelijä joutuu asettumaan toisen näyttelijän tilalle niin poikkeuksellisen nopeasti ja niin harvoina esiintymiskertoina, että hän esiintyy roolivihko kädessään, maksetaan hänelle 50 % täysimääräisestä paikkauskorvauksesta. Osapuolet sitoutuvat mahdollisuuksien mukaan välttämään tällaisia tilanteita.

7 § Kiistanalaisissa kysymyksissä arvion suorittavat teatterin taiteellinen johto ja luottamusmies.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä 10 on sopimus menettelytavoista näyttelijän määräaikaisen työsopimuksen työsuhdeturvaksi, jossa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työsopimuksen määräaikaisuus

Tällä sopimuksella ei muuteta näyttelijän määräaikaisen työsopimuksen luonnetta eikä irtisanomismenettelyä.

3 § Sopimuksen uusimatta jättäminen

Näyttelijän määräaikainen työsopimus voidaan jättää uusimatta vain työsopimuslain 37 ja 37 a §:ssä tarkoitetusta erityisen painavasta syystä tai jos syynä on näyttelijän ilmeinen ammattitaidon puute.

4 § Selvittely riitatapauksessa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

Teittinen on käräjäoikeudessa vaatinut Jyväskylän Teatteri Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen laittomasta purkamisesta ensisijaisesti työsopimuslain 47f §:n ja toissijaisesti työsopimuslain 51 §:n nojalla korkoineen. Lisäksi hän on vaatinut työsopimuslain 38 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana neljän kuukauden palkkaa vastaavan määrän korkoineen.

Teittinen on vaatinut myös korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Perustelut

Teittisen työsuhde näyttelijänä Jyväskylän Teatteri Oy:n palveluksessa oli alkanut 1.8.1985. Teatterinjohtaja oli 9.1.1995 tekemällään päätöksellä purkanut Teittisen työsopimuksen näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen 3 §:n 3. kohdan mukaisen työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi. Ilman purkamista Teittisen työsuhde olisi jatkunut ainakin 31.7.1997 asti, sillä sanotun työehtosopimuksen 2 §:n 4. kohdan mukaan työsopimuksen irtisanomisesta oli annettava kirjallinen ennakkovaroitus parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä. Teittiselle ei ollut annettu ennakkovaroitusta.

Teittisen mukaan työnantajalla ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan tarkoittamaa perustetta purkaa hänen työsopimustaan työtehtävien laiminlyönnin perusteella. Työnantajalla ei myöskään ollut ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen. Työsopimuksen purkamisen todellinen syy oli Teittisen käsityksen mukaan ollut seurausta hänen ja teatterinjohtajan välisistä henkilöristiriidoista.

Työsuhteen päättäminen oli saanut alkunsa erään toisen näyttelijän työsuhteen purkamisesta. Tämän toisen näyttelijän työsuhteen purkamisen johdosta teatterinjohtaja oli 3.1.1995 ilmoittanut Teittiselle, että tämän tulisi ensimmäisen kerran 14.1.1995 paikata "Se on elämää, Misi!" -nimisessä näytelmässä sanotun toisen näyttelijän esittämä Janos Törökin rooli. Teittinen ei ollut hyväksynyt teatterinjohtajan määräystä, sillä hän oli tuolloin harjoitellut pääroolia kahden viikon kuluttua tulevaan ensiiltaan näytelmässä "Venetsian kauppias". Teittinen oli tarvinnut kaiken käytettävissään olevan työaikansa viimeksi mainitun roolin harjoittelemiseen. Vaikka Teittisellä oli ollut jo ennestään pieni rooli "Se on elämää, Misi!" -näytelmässä, Teittinen ei olisi tekemättä huomattavaa määrää ylitöitä selvinnyt Janos Törökin roolista.

Teittinen oli teatterinjohtajan kanssa käydyissä neuvotteluissa nimenomaan kysynyt, millä ajalla hän suorittaisi paikkaustyön. Teatterinjohtaja ei ollut kuitenkaan osoittanut Teittisella, miten Teittinen olisi suoriutunut vaaditusta paikkaustehtävästä ilman huomattavaa määrää ylityötä.

Näyttelijöiden työsuhteissa oli noudatettava työaikalakia. Työaikalain 11 §:n mukaan ylityön teettäminen edellytti aina työntekijän suostumusta. Toisaalta työaikalain 10 §:n mukaan työnantaja ei voinut pidentää työntekijän työaikaa antamalla hänelle työtä tehtäväksi kotona. Myöskään näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen liitteenä oleva paikkausohjesääntö ei voinut velvoittaa näyttelijää tekemään ylitöitä.

Ylityöstä kieltäytyminen ei voinut olla hyväksyttävä työsopimuksen purkamisen tai sen irtisanomisen peruste.

Teittinen oli lisäksi katsonut, ettei hän 41-vuotiaana voinut enää uskottavasti esittää 19-vuotiasta nuorukaista Janos Törökiä. Näin ollen teatterinjohtajan vaatimus oli ollut Teittistä kohtaan näyttelijänä kohtuuton ja lisäksi se olisi ollut myös väärin maksavaa yleisöä kohtaan. Teittisen mielestä näyttelijä kantoi vastuun roolihahmostaan. Teittinen ei ollut voinut suostua häpäisemään itseään sekä Janos Törökin roolissa että ylikireän aikataulun vuoksi myös "Venetsian kauppias" -näytelmän pääroolissa.

Työnantaja ei voinut vaatia näyttelijää uhraamaan itseään niin, että näyttelijä pakotettiin rooliin, joka ei sopinut hänelle lainkaan. Työnantaja ei voinut myöskään pakottaa näyttelijää harjoittelemaan toista roolia kesken näyttelijälle itselleen suurta ja merkityksellistä roolia, jonka ensi-ilta oli lähestymässä. Epäonnistuttuaan roolisuorituksessa näyttelijä sai kielteistä julkisuutta ja tällä seikalla saattoi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia hänen elämässään.

Teatterinjohtajan ilmoituksen mukaan paikkaukset hoidettiin ensisijassa talon omin voimin. Kuitenkin Teittisen työsuhteen päättymisestä johtuen hänen roolinsa "Venetsian kauppias" -näytelmässä oli paikannut eräs toinen näyttelijä Tampereelta. Janos Törökin roolin oli puolestaan paikannut noin 30-vuotias näyttelijä. Teatterinjohtaja oli jo ennen kuin Teittisen työsuhde oli purettu kysynyt kyseistä näyttelijää Törökin rooliin ja tämä oli siihen myös lupautunut. Myös eräs toinen näyttelijä Helsingistä olisi ollut valmis esittämään Törökin roolin.

Teatterinjohtaja oli tiennyt jo etukäteen, ettei Teittinen haluaisi esittää Janos Törökin roolia. Teatterinjohtaja olikin halunnut vain näin saada perusteen Teittisen työsuhteen päättämiselle. Tätä käsitystä tuki myös se, että oli hyvin epätavallista, että niin lähellä toisen näytelmän tulevaa ensi-iltaa pääroolin esittäjälle tarjottiin paikkaustehtävää toisessa näytelmässä.

Asian johdosta käydyissä neuvotteluissa Teittiselle ei ollut annettu muita vaihtoehtoja kuin, että hän joko teki paikkausroolin tai hänen työsuhteensa päätettäisiin.

VASTAUS

Vaatimukset

Jyväskylän Teatteri Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Lisäksi Jyväskylän Teatteri Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Perustelut

Työsopimuksensa 3 §:n mukaan Teittinen oli sitoutunut noudattamaan näyttelijöiden teatterityöehtosopimusta ja siihen liittyviä erillissopimuksia. Mainitun työehtosopimuksen 3 §:ssä oli lueteltu näyttelijän tehtävät, joihin 3. kohdan mukaan kuului asettuminen toisen näyttelijän tilalle ja uuden roolin oppiminen poikkeuksellisen nopeasti. Korvauksesta, joka näyttelijälle suoritettiin tämän joutuessa asettumaan toisen näyttelijän tilalle, oli määrätty työehtosopimuksen liitteenä olevassa paikkausohjesäännössä.

Työnantaja oli ilmoittanut 3.1.1995 Teittiselle tämän asettamisesta toisen näyttelijän tilalle näytelmään "Se on elämää, Misi!". Teittisellä oli ennestään roolitehtävä kyseisessä näytelmässä. Ensimmäinen esitys olisi ollut 14.1.1995. Käydyissä keskusteluissa Teittiselle oli tehty selväksi, että hänen tuli ottaa vastaan sanottu paikkaustehtävä työvelvoitteeseensa kuuluvana tehtävänä. Teittinen ei ollut kuitenkaan suostunut tekemään tehtävää. Paikkaustehtävästä oli ilmoitettu Teittiselle uudelleen 5.1.1995 ja kolmannen kerran 9.1.1995. Viimeksi mainittuina kertoina käydyissä keskusteluissa Teittiselle oli tehty selväksi, että hänen tuli ottaa vastaan hänelle annettu paikkaustehtävä työvelvoitteeseensa kuuluvana. Teittinen oli kuitenkin edelleen kieltäytynyt tehtävästä.

Teittisen kieltäydyttyä ottamasta vastaan hänelle tarjottua tehtävää hänen työsopimuksensa oli purettu 9.1.1995 päättymään heti. Teittiselle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi purkamisen perusteesta luottamusmiehen läsnä ollessa.

Teittisen käsitys siitä, että kysymys olisi ollut työntekijän harkintaan kuuluvasta asiasta, oli lähtökohtaisesti väärä. Teittisen työsopimuksen viittauksella sovellettavaan työehtosopimukseen ja sen erillisiin sopimuksiin näyttelijöiden teatterityöehtosopimus ja sen liitteiden määräykset olivat tulleet hänen työsuhteensa ehdoiksi. Työehtosopimuksen 3 §:n mukaisena näyttelijän tehtävänä oli mainittu asettuminen tarvittaessa esityksessä toisen näyttelijän tilalle. Janos Törökin roolin esittäminen olisi siten kuulunut Teittisen työvelvoitteeseen, mistä kieltäytymiseen Teittisellä ei ollut ollut hyväksyttävää perustetta.

Paikkauksesta suoritettiin erillinen korvaus mainitun työehtosopimuksen osana olevan paikkausohjesäännön mukaan. Kanteessa ei ollut edes väitetty, ettei ilmoitetusta paikkaustehtävästä olisi tarjottu maksettavaksi työehtosopimuksen mukaista korvausta.

Työnantajalla oli oikeus määrätä näyttelijöiden työtehtävistä direktio-oikeutensa nojalla. Vastaajayhtiössä, kuten muissakin ammattiteattereissa, päätös näyttelijöiden asettamisesta toisen näyttelijän tilalle ja paikkaustehtäviin sopivien näyttelijöiden ominaisuuksien ja ammattitaidon arviointi kuului teatterille työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden osana. Soveltuvuus paikkaustehtävään ei siten ollut työntekijän arvioitavissa. Työnantajana teatteri vastasi myös direktio-oikeuteensa kuuluvista tehtävävalinnoista. Teittinen oli arvioitu ammatillisesti, muun muassa laulutaitonsa vuoksi, parhaaksi vaihtoehdoksi paikkaustehtävään näytelmässä, joka oli ollut hänelle siinä olevan oman roolinsa vuoksi jo ennestään tuttu.

Näytelmän esitys oli teatterin toiminnan tärkein tavoite. Ensi-illan siirtäminen tai esityksen peruuttaminen oli teatterin toiminnan kannalta tuotannon keskeytys, joka uhkasi teatterin säännöllistä toimintaa. Esityksen turvaamiseksi tapaturmien, sairastumisten ja muiden ennaltaarvaamattomien syiden varalta oli asettuminen toisen näyttelijän tilalle katsottu erittäin tärkeäksi näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluvaksi tehtäväksi.

Vakinaisen palkan lisäksi maksettavaksi sovitun korvauksen suuruus riippui paikkaustehtävän suuruudesta ja siihen käytettävissä olevasta valmistautumisajasta. Paikkausohjesäännön mukaan paikkauskorvauksen suuruus laskettiin tehtävän tekstirivimäärän perusteella, mitä korvausta valmistautumisajan pituus ja mahdollisuuksien mukaan annettavat, työtuntilistaan merkittävät harjoituskerrat vähensivät. Näyttelijä oli paikkausohjesäännön 6 §:n mukaan velvollinen asettumaan toisen näyttelijän tilalle, vaikkapa vain roolivihko kädessään. Perustellusti paikkausvelvoitteen oli katsottu olevan hätätyön luonteista työtä.

Edellä mainitut näyttelijän paikkaustehtäviä koskevat periaatteet olivat olleet Teittisen tiedossa työsuhteen kestäessä ja erityisesti paikkaustehtävää hänelle annettaessa. Teittisen oli katsottava olleen tietoinen teatterissa noudatetusta paikkauskäytännöstä, näyttelijän työvelvoitteista ja niiden laiminlyöntien seuraamuksista jo silläkin perusteella, että hän oli toiminut näyttelijöiden luottamusmiehenä kolmena kautena, vuosina 1988 1991. Kantaja oli lisäksi työsuhteensa aikana aikaisemmin ainakin kahdesti joutunut asettumaan toisen näyttelijän tilalle ja oppimaan tämän roolin poikkeuksellisen nopeasti.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti lähdetty siitä, että työntekijän työstä kieltäytyminen käy purkuperusteesta, kun kieltäytyminen kohdistui työhön, jota työntekijä työsopimuksensa perusteella oli velvollinen tekemään.

Paikkauskorvauslaskelmien ja työtuntilistojen mukaan Teittiselle olisi ollut annettavissa ennen esitystä 14.1.1995 paikkaustehtävän harjoittelemiseksi kolme säännölliseen työaikaan kuuluvaa harjoitusta. Paikkaustehtävää koskevissa neuvotteluissa ei ylityöstä ollut edes keskusteltu. Työehtosopimuksen paikkausohjesääntöä oli tulkittava siten, ettei työntekijän erillistä suostumusta mahdollisesti muodostuvaan ylityöhön edellytetty. Tämä tulkinta vastasi työehtosopimuksen paikkausohjesäännön vakiintunutta soveltamiskäytäntöä teattereissa.

Teittinen olisi työsopimuksensa perusteella ollut velvollinen ottamaan vastaan hänelle tarjotun paikkausroolin "Se on elämää, Misi!" -näytelmässä. Kantajan kieltäytyessä saamistaan varoituksista huolimatta toistuvasti kyseisestä roolista työnantajalla oli ollut oikeus purkaa hänen työsopimuksensa työsopimuslain 43 §:n perusteella. Vastaajalla oli joka tapauksessa katsottava olleen työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy kantajan työsopimuksen irtisanomiseen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Jyväskylän käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mitä näyttelijän työvelvoitteeseen sisältyy näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen ja sen liitteenä olevan paikkausohjesäännön mukaan ja mitä työnantajan direktio-oikeuteen mainittujen asiakirjojen mukaan kuuluu. Lisäksi lausuntoa on pyydetty siitä, mikä merkitys työehtosopimuksessa tarkoitetulla ennakkoilmoituksella on näyttelijän työsopimusta irtisanottaessa verrattuna sitä työsopimuslakiin.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Teatteriliitolle ja Suomen Näyttelijäliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Teatteriliitto on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Näyttelijän työvelvoite ja työnantajan direktio-oikeus näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen ja sen liitteenä olevan paikkausohjesäännön mukaan

Lausuntopyynnön liitteenä olevassa työtuomioistuimen kertoelmassa on mainittu kysymyksessä olevat määräykset, jotka ovat Suomen Teatteriliitto ry:n ja Suomen Näyttelijäliitto ry:n välillä voimassa olevassa näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksessa. Määräysten sanamuodon mukaisen tulkinnan ja sen mukaisen teatterien vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti näyttelijän tehtäviin ja työvelvoitteeseen kuuluu asettuminen toisen näyttelijän tilalle ja uuden roolin oppiminen poikkeuksellisen nopeasti. Tästä ns. paikkauksesta teatterilla on oikeus määrätä työnantajan direktio-oikeuden nojalla. Näyttelijällä ei ole oikeutta kieltäytyä paikkaustehtävästä.

MÄÄRÄYKSEN HISTORIAA

Nykyisessä muodossaan näyttelijän tehtäviä koskeva 3 §:n 3. kohta ja paikkausohjesäännön 1 ja 6 §:t ovat olleet ainakin 1.3.1980 lukien, tuolloin voimaan tulleessa, 7.5.1980 Suomen Teatteriliitto ry:n ja Suomen Näyttelijäliitto ry:n välillä allekirjoitetussa työehtosopimuksessa. Vanhaan määräykseen verrattuna suurin muutos nykymuodossa on se, että paikkauksesta maksettavan korvauksen suuruus on nyt määritelty työehtosopimuksessa, eikä siten edes korvaus enää ole sopimuksenvarainen neuvottelukysymys näyttelijän ja teatterin välillä. Nykyinen teksti vastaa eroavaisuuksista huolimatta pitkälti sekä sisällöltään että muotoilultaan Teatteriliiton työryhmän työnantajan tulkintaetuoikeuden nojalla laatimaa luonnosta 5.9.1973 näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen 8 §:n (roolin oppiminen ja paikkaus) tulkintaohjeiksi. Ohje korostaa näyttelijän oppimisvelvollisuutta. Lisäksi teatterin tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä antamaan riittävästi paikkausharjoituksia.

PAIKKAUS ON NÄYTTELIJÄN TYÖVELVOITE

Näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen liitteenä olevan työsopimusmallin 3 §:n mukaan näyttelijä on sitoutunut noudattamaan näyttelijän teatterityöehtosopimusta ja siihen liittyviä erillissopimuksia. Kyseenä olevan 1.1.1995 voimaan tulleen työehtosopimuksen 3 §:ssä on lueteltu näyttelijän tehtävät, joihin 3. kohdan mukaan kuuluu asettuminen toisen näyttelijän tilalle ja uuden roolin oppiminen poikkeuksellisen nopeasti. Korvauksesta, joka näyttelijälle suoritetaan tämän joutuessa asettumaan toisen näyttelijän tilalle, on määrätty työehtosopimuksen liitteenä 5 olevassa paikkausohjesäännössä. Näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksella ja sen liitteinä olevilla erillisillä sopimuksilla on sovittu niistä ehdoista, joita näyttelijöiden työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava.

Paikkauksesta suoritetaan erillinen korvaus työehtosopimuksen osana olevan paikkausohjesäännön mukaan. Näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluvat tehtävät on määrätty työehtosopimuksen 3 §:ssä, ja paikkausohjesääntö määrää vain laskentamekanismin paikkauskorvauksen suuruuden laskemiseksi. Työehtosopimuksen mukainen erilliskorvaus paikkaustehtävästä on yleensä huomattavan suuri. Esimerkiksi kyseenä olevassa riita-asiassa kantajalle maksettava korvaus 179 riviä eli 6 sivua käsittäneestä paikkaustehtävästä olisi ollut teatterin tekemän laskelman mukaan 5.730,30 mk. Korvaus on laskettu paikkausohjesäännön mukaisesti seuraavasti: 6 sivua x 15 tuntia x kantajan tuntipalkka 63,67 mk (10.379 mk/kk : 163) = 5.730,30 mk.

Näytelmän esitys yleisölle on teatterin toiminnan tärkein tavoite. Ensi-illan siirtäminen tai esityksen peruuttaminen on teatterin toiminnan kannalta tuotannon keskeytys, joka uhkaa teatterin säännöllistä toimintaa. Esityksen turvaamiseksi tapaturmien, sairastumisten, itse aiheutetun huonon työkunnon ja muiden ennalta arvaamattomien syiden varalta on asettuminen toisen näyttelijän tilalle katsottu erittäin tärkeäksi näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluvaksi tehtäväksi, josta vastaavasti työehtosopimus velvoittaa maksettavaksi huomattavan korkean korvauksen suhteessa varsinaiseen kuukausipalkkaan. Ilman paikkausjärjestelmää arviolta keskimäärin kymmenkunta esitystä näytäntövuoden aikana kussakin teatterissa jouduttaisiin peruuttamaan. Tämä aiheuttaisi huomattavia taloudellisia menetyksiä teatterille sekä merkittävää haittaa yleisölle.

PAIKKAUSTEHTÄVÄ EI OLE YLITYÖTÄ

Tämä työaikalain (406/64) mahdollistamalla tavalla työehtosopimuksessa sovittu työaikajärjestelmä merkitsee näyttelijöiden ns. kollektiivista työaikaa. Järjestelmässä näytäntövuosittaiset vapaapäivät tasaavat näyttelijöiden työajan näytäntövuoden 1.8. - 31.7. aikana työaikalain (406/64) mukaiseen säännölliseen enimmäistyöaikaan. Näyttelijöiden ylityöllä tarkoitetaan työehtosopimuksen 26 §:n mukaan työtä, jota tehdään näytäntövuosittaisena ylityönä yli 225 työpäivän.

Teatteri määrää näyttelijän TES:n 23 §:n mukaisesta säännöllisestä työajasta ja työajan sijoittelusta työnjohto-oikeutensa nojalla. Paikkausohjesäännössä tarkoitetut paikkaustehtävää varten annettavat harjoituskerrat toteutetaan säännöllistä työaikaa koskevien määräysten mukaisesti viikkotyöohjelmassa, jonka mukaisiin harjoituksiin ja näytäntöihin näyttelijä on velvollinen TES 3 §:n 1. kohdan mukaisesti osallistumaan.

PAIKKAUSOHJESÄÄNNÖN VAKIINTUNUT TULKINTA- JA SOVELTAMISKÄYTÄNTÖ TEATTEREISSA

Suomen Teatteriliiton toimitusjohtajana 1.3.1965 31.10.1992 toimineen Simo Konsalan mukaan näyttelijöiden työehtosopimuksen mukainen paikkaustehtävä kuuluu näyttelijän työvelvoitteeseen, eikä tätä ole hänen kokemuksensa mukaan aikaisemmin riitautettu. Näyttelijällä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä teatterin työnjohto-oikeutensa nojalla antamasta paikkaustehtävästä. Paikkaustilanne ei tarkoita ylityötä, eikä paikkaustilanteen yhteydessä ole koskaan aikaisemmin hänen tietääkseen edes väitetty, että kysymyksessä olisi ylityö. Teatterijohdon antaman roolin valmistaminen ja opettelu kuuluu normaalistikin näyttelijän työtehtäviin. Paikkaustilanteessa näyttelijä joutuu oppimaan roolinsa normaalia lyhyemmällä valmistautumisajalla. Konsalan mukaan teatterit ja näyttelijät ovat ymmärtäneet paikkausmääräyksen sisällön ja merkityksen yhtenevästi, eikä näyttelijän paikkausvelvoitetta ole asetettu kyseenalaiseksi.

Suomen Teatteriliiton toimeksiannosta ja Jyväskylän teatterin toimesta toteutettiin kysely näyttelijän teatterityöehtosopimuksen paikkausta koskevien määräysten tulkinta- ja soveltamiskäytännöstä sopimuksen soveltamispiirissä olevissa teattereissa. Kyselyyn vastasi 16 teatteria 28:sta. Kyselystä laaditun yhteenvedon mukaan vakiintunut soveltamiskäytäntö teattereissa on, että paikkaus on näyttelijän työsopimukseen kuuluvaa normaalia työtä. Edelleen suurin osa vastanneista teattereista ilmoitti käyttävänsä työnantajan direktio-oikeutta paikkaustapauksessa. Näyttelijälle paikkaustilanteessa annetun roolin oppimisvelvoitteessa ei myöskään ole katsottu olevan kysymys työaikalain 10 §:ssä tarkoitetusta kotityön teettämisestä, mikä vastaa myös näyttelijän säännönmukaisiin tehtäviin kuuluvan normaalin roolin opettelun kohdalla taiteilijan työn erityisluonne huomioon ottaen työehtosopimuksessa omaksuttua ja vakiintunutta tulkintaa.

YHTEENVETO

Näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen 3 §:n kohdalla on näyttelijän yhtenä tehtävänä mainittu näyttelijän joutuminen asettumaan toisen näyttelijän tilalle ja oppimaan uuden roolin poikkeuksellisen nopeasti. Määräyksen sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan kysymyksessä on näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluva tehtävä. Paikkausohjesäännössä, joka määrää paikkauksesta maksettavan korvauksen laskentaperusteet, käytetään samaa sanamuotoa. Teatteri määrää näyttelijän tehtävistä ja säännöllisen työajan sijoittelusta työnjohto-oikeutensa nojalla. Näyttelijällä ei ole oikeutta valita töitään, vaan roolivalinnan tekee teatterinjohto yhteistyössä teatteriohjaajan kanssa. Näyttelijällä ei ole oikeutta kieltäytyä teatterinjohdon hänelle antamasta paikkaustehtävästä.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei sanamuodosta poikkeavaa tulkintaa ole tuotu esille. Paikkausta koskevat määräykset ovat sisältyneet näyttelijöiden työehtosopimukseen koko työehtosopimuksen historian ajan aina 1.8.1954 lukien. Kysymyksessä on vanha teatterien säännöllisen esitystoiminnan turvaksi omaksuttu käytäntö, joka ennen työehtosopimusta perustui teatterin laatimaan näyttelijöiden ohjesääntöön. Tehdyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevan paikkausmääräysten vakiintunut tulkinta- ja soveltamiskäytäntö teattereissa on, että paikkaus on näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluva tehtävä, josta teatteri voi työnjohto-oikeutensa nojalla määrätä.

Mielestämme paikkausmääräyksen sanamuoto, vakiintunut soveltamiskäytäntö ja näyttelijöiden työehtosopimuksen mukainen työaika-järjestelmä huomioon ottaen määräystä on tulkittava siten, että asettuminen toisen näyttelijän tilalle ja tämän roolin oppiminen poikkeuksellisen nopeasti kuuluu näyttelijän työtehtäviin ja työsopimuksensa mukaiseen työvelvoitteeseen, mistä teatteri voi työnantajan työnjohto- ja valvontavallan nojalla määrätä.

2. Näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksessa tarkoitetun ennakkovaroituksen merkitys näyttelijän työsopimusta irtisanottaessa

YLEISTÄ

Lausuntopyynnössä on mainittu näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen määräys ennakkovaroituksesta näyttelijän työsopimusta irtisanottaessa. Kyseinen määräys on ollut ko. työehtosopimuksessa ainakin 7.5.1980 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa. Määräys on osa aikaisemmin teattereissa vallinnutta näyttelijöiden kiinnitysjärjestelmää, jossa näyttelijät olivat kiinnitettyinä teattereissa kaksivuotisilla määräaikaisilla sopimuksilla. Sopimuskausien päättyessä yhtäaikaa joka toinen vuosi oli ns. näyttelijöiden kiinnityskierros teattereihin, jolloin näyttelijät vaihtoivat yleisesti teatteria ja päinvastoin.

Kaksivuotisen sopimuksen irtisanomisesta annettavalla ennakkovaroituksella teatterille tai näyttelijälle tiedotettiin tulevasta irtisanomisesta, jolloin teatterille tai näyttelijälle annettiin valmistautumisaikaa joko uuden näyttelijän kiinnittämiseksi irtisanoutuneen tilalle tai uuden näyttelijän kiinnityksen hankkimiseksi toisesta teatterista. Näyttelijän määräaikaisen työsopimuksen työsuhdeturvaa koskeva erillinen sopimus, joka on solmittu aikanaan valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksesta näyttelijälakon lopettamiseksi, edellyttää nykyisin irtisanomisperusteen olemassaoloa joka toinen vuosi irtisanomisaikoina kiinnityksen päättämiseksi.

ENNAKKOVAROITUS ON MENETTELYTAPAOHJE, JONKA LAIMINLYÖNNISTÄ EI SEURAA IRTISANOMISEN PÄTEMÄTTÖMYYS

Työehtosopimuksen 2 §:n ennakkovaroitusvelvollisuus koskee molempia osapuolia sopimuksen irtisanomistilanteessa. Työehtosopimus velvoittaa myös näyttelijän antamaan ennakkovaroituksen, mikäli tämä aikoo sanoa irti sopimuksensa. Kyse ei siten ole työsopimuslain tarkoittamasta työnantajan työntekijälle antamasta varoituksesta työntekijälle esimerkiksi työtehtävien laiminlyönnistä työsuhteen purkamisen varalta. Ennakkovaroitusta voidaan luonnehtia hyvissä ajoin annettavaksi ennakkoilmoitukseksi uhkaavasta irtisanomisesta. Ennakkovaroituksen luonteen vuoksi sen laiminlyöminen ei johda itse irtisanomisen pätemättömyyteen, mikäli irtisanomiselle on ollut laillinen peruste. Ennakkovaroituksen laiminlyömiseen liittyy luonnollisesti työehtosopimuksen määräyksen noudattamatta jättämiseen liittyvät seuraamukset. Työsuhteen purkamistilanteessa ei työehtosopimuksen 2 §:n 4. kohdassa tarkoitettua ennakkovaroitusvelvollisuutta edes ole.

Näyttelijäliiton taholta kyseiseen tekstiin yritettiin saada muutos ehdotuksella 19.12.1973, jonka mukaan irtisanominen, josta ei ole annettu ennakkovaroitusta ajoissa, ei ole pätevä. Tätä ehdotusta ei Teatteriliitto kuitenkaan silloin hyväksynyt. Tältä osin tekstiä ei ole myöhemminkään muutettu, eikä pätemättömyysseuraamusta siten ole sisällytetty työehtosopimukseen.

Ennakkovaroitusvelvollisuudessa on kysymyksessä menettelytapaohje. Ennakkovaroitusvelvollisuus koskee työsopimuksen molempia osapuolia. Ennakkovaroitus on katsottava ennakkoilmoitukseksi mahdollisesti tulevasta työsopimuksen irtisanomisesta, eikä sen luonteen vuoksi laiminlyönnistä seuraa irtisanomisen pätemättömyys, mikäli irtisanominen muuten on laillinen. Annettu ennakkovaroitus ei myöskään velvoita toimeenpanemaan irtisanomista. Teattereissa määräystä on vakiintuneesti tulkittu edellä esitetyllä tavalla, eikä soveltamiskäytännöstä ole tiedossa tapauksia, jossa ennakkovaroitus olisi laiminlyöty ja irtisanominen tästä syystä olisi katsottu pätemättömäksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Näyttelijäliitto on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todennut muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

NÄYTTELIJÄN TYÖVELVOITE TEATTERITYÖEHTOSOPIMUKSEN JA SEN LIITTEENÄ OLEVAN PAIKKAUSOHJESÄÄNNÖN MUKAAN

Näyttelijän työvelvoitteeseen kuuluu näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen 3 § 1. kohdan mukaisesti näyttelijän tehtävät.

Työnantajalla on direktio-oikeus näyttelijän tehtäviin. Työnantajan direktio-oikeutta rajoittaa työehtosopimuksen ja lain määräykset sekä alan yleinen käytäntö.

Näyttelijä ei ole velvollinen esiintymään näyttämöllä, ellei näytelmälle ole annettu sen vaikeusastetta vastaavaa harjoitusmäärää, vähintään 40 harjoitusta, teatterityöehtosopimus 4 § 1. kohta. Käytännössä harjoitusmäärät ovat yleensä huomattavasti suurempia kuin 40. Riittävän harjoitusmäärän turvaaminen on näyttelijän työn kannalta tärkeimpiä asioita, koska esitys on julkisesti arvosteltava taideteos.

Näyttelijä ei ole velvollinen tekemään työtä säännöllisen työaikansa ja työajan sijoittelua koskevien määräysten ulkopuolella, teatterityöehtosopimus 23 - 25 §. Työaikalaki koskee luonnollisesti myös näyttelijöitä. Ylityön teettäminen edellyttää aina näyttelijän suostumusta eikä näyttelijän työaikaa voida pidentää antamalla työtä kotona tehtäväksi. Sillä seikalla, että näyttelijät voivat vapaaehtoisesti työskennellä kotonaan yötä päivää paneutuessaan rooliinsa ja pyrkiessään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ei ole mitään tekemistä direktio-oikeuden kanssa.

Näyttelijä ei ole velvollinen tekemään hengelle tai terveydelle vaarallista työtä. Yleisen käytännön mukaan näyttelijä ei ole velvollinen tekemään arkaluonteista työtä esim. alastomuus näyttämöllä. Työnantajan direktio-oikeus ei ulotu tehtäviin, jotka ovat näyttelijälle fyysisesti, henkisesti tai taiteellisesti kohtuuttomia.

Teatterin näyttelijäkuntaan kuuluu eri ikäisiä miehiä ja naisia sekä taidoiltaan eri tavalla painottuvia näyttelijöitä. Kukaan näyttelijä ei osaa kaikkea ja/tai sovi taiteellisesti kaikkiin rooleihin. Mikäli omasta teatterista ei löydy sopivaa näyttelijää johonkin rooliin, sopiva näyttelijä palkataan vierailijaksi talon ulkopuolelta alan yleisen käytännön mukaisesti.

Roolimiehitystä harkittaessa tyyppi- ja ikäkysymykset sopivuuden osalta tulee ottaa huomioon. Näyttelijää ei voida direktio-oikeuden nojalla määrätä tekemään rooleja, jotka asettaisivat hänet taiteilijana julkisessa esityksessä hänen taiteellista arvoaan tai omalaatuisuuttaan loukkaavaan asemaan, tekijänoikeuslaki 3 ja 45 §. Julkisesti arvosteltavalla esityksellä ja roolisuorituksella voi olla kauaskantoiset vaikutukset näyttelijän uraan.

Edellä selvitetty on alan yleistä käytäntöä. Kysymyksessä on näyttelijän ja teatterin yhteinen etu ja ennen kaikkea maksavan katsojan etu, jotta katsoja saisi mahdollisimman korkeatasoisen esityksen pääsylippunsa vastikkeeksi. Direktio-oikeudesta ei ole ollut erimielisyyksiä liittotasolla.

Paikkausohjesääntö

Paikkausohjesäännöstä on sovittu työehtosopimuksessa vuonna 1975. Paikkausohjesäännön tulkinnasta ei ole ollut erimielisyyttä lausuntopyynnössä tarkoitetussa mielessä.

Paikkauksella tarkoitetaan sellaista tilannetta, että näyttelijä joutuu asettumaan toisen näyttelijän tilalle esimerkiksi sairaustapauksen johdosta saamatta riittävästi harjoituksia kuten työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohdassa edellytetään.

Paikkaaminen on näyttelijän kannalta raastavin mahdollinen työtehtävä ottaen huomioon sen, että harjoitusmäärä on puutteellinen ja esitys julkisesti arvosteltavissa. Yleinen käytäntö on, että paikkaamisesta on aina neuvoteltu ja sovittu kussakin tapauksessa erikseen näyttelijän ja teatterin välillä.

Paikkausohjesäännön 7 §:n mukaisesti, mikäli paikkausohjesäännön sisällöstä tulee erimielisyyttä, kiistanalaisissa kysymyksissä arvion suorittavat teatterin taiteellinen johtaja ja luottamusmies.

Käsityksemme mukaan Jyväskylän erimielisyystapauksessa ei ole riitaa paikkausohjesäännön tulkinnasta, vaan kysymys on ollut siitä, että näyttelijä Erkki Teittinen määrättiin ylityöhön ilman suostumustaan paikkaamaan toista näyttelijää. Näyttelijä kieltäytyi ylityöstä. Työnantaja purki työsopimuksen lain vastaisesti.

Mikäli kuitenkin väitetään, että paikkausohjesäännössä on sovittu siitä, että näyttelijän suostumusta ylityöhön ei tarvita paikkaustapauksessa, niin väite on tuulesta temmattu. Työaikalakia sovelletaan myös näyttelijöihin. Ylityön teettäminen edellyttää aina näyttelijän suostumusta, eikä näyttelijän työaikaa voida pidentää antamalla työtä kotona tehtäväksi.

ENNAKKOILMOITUS NÄYTTELIJÄN TYÖSOPIMUSTA IRTISANOTTAESSA

Työnantajalla tulee olla työsopimuslain 37 tai 37a §:n tarkoittama syy, jotta työnantaja voisi irtisanoa näyttelijän, teatterityöehtosopimus liite 10.

Mikäli työnantaja aikoo irtisanoa näyttelijän, työnantajan tulee antaa irtisanomisesta työehtosopimuksen 2 §:n 3. kohdan mukaisesti kirjallinen ennakkovaroitus edellisen eli parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Ennakkovaroituksen antaminen on työehtosopimuksen pakottava muotomääräys ja se sitoo työnantajaa. Ilman parillisen vuoden marraskuun ennakkovaroitusta työnantaja ei voi irtisanoa näyttelijää parittoman vuoden tammikuussa.

Työnantaja ei voi irtisanoa näyttelijää kesken 2-vuotiskauden (elokuun 1. päivä - 31.7. parittomana vuotena). Näyttelijän irtisanominen voi tapahtua vain, jos työnantajalla on lakisääteinen syy irtisanomiseen edellyttäen, että parillisen vuoden marraskuun ennakkovaroitus on annettu ja irtisanomisilmoitus parittoman vuoden tammikuussa on annettu. Tällöin työsopimus päättyy parittoman vuoden heinäkuun loppuun mennessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Näyttelijäliitto on vielä lausunut, että työehtosopimuksessa ei ollut erillistä määräystä työnantajan direktio-oikeudesta, vaan määräykset siitä olivat työsopimuslaissa. Työehtosopimuksessa ei ollut myöskään direktio-oikeutta rajoittavia tekijänoikeutta koskevia säännöksiä. Työnantajan oli kuitenkin otettava nämäkin seikat huomioon direktiovaltaa käyttäessään. Työnjohtovaltansa nojalla työnantajalla oli oikeus määrätä näyttelijä tekemään muun muassa paikkaustyötä, mikäli paikkaus pystyttiin tekemään säännöllisen työajan puitteissa ja mikäli yleiset edellytykset täyttyivät.

Suomen Näyttelijäliiton mukaan, mikäli työnantaja irtisanoi näyttelijän työsopimuksen ilman ennakkovaroituksen antamista, työnantaja rikkoi työehtosopimuksen määräystä. Irtisanomisen seurauksena työsuhde kuitenkin päättyi. Työnantaja vastasi työehtosopimuksen rikkomisen seurauksista. Ennakkovaroitus ei sen sijaan sitonut työntekijää. Siten työntekijän ei tarvinnut antaa ennakkovaroitusta marraskuussa, vaan riitti, että hän todistettavasti irtisanoutui tammikuun loppuun mennessä.

Suomen Teatteriliitto on vielä lausunut, että perussäännökset työnantajan direktio-oikeudesta olivat työsopimuslaissa. Direktio-oikeutta koskevia säännöksiä oli tuettu ja täsmennetty työehtosopimuksen 2 ja 3 §:ssä. Paikkaustilanteessa sen enempää kuin normaalissa tehtävänannossakaan työnantaja ei vaatinut tai edellyttänyt, että näyttelijän täytyi tehdä kotona töitä. Teatteri määräsi direktio-oikeutensa nojalla näyttelijän niihin näytöksiin ja harjoituksiin, jotka työohjelman mukaisesti järjestettiin säännöllisenä työaikana. Teatterin velvollisuutena oli pyrkiä järjestämään työajat sillä tavalla, että annetut työtehtävät olivat tehtävissä säännöllisenä työaikana. Paikkaustilanteessa teatteri saattoi esimerkiksi peruuttaa näyttelijän muita näytöksiä ja harjoituksia. Mikäli paikkaustehtävää varten jouduttiin tekemään ylitöitä, esimerkiksi järjestämään ylimääräinen harjoitus, se edellytti näyttelijän suostumusta ja asianmukaisten ylityökorvausten suorittamista.

Suomen Teatteriliiton mukaan paikkausvelvollisuus oli näyttelijän työvelvoitteeseen nimenomaisesti kuuluva työtehtävä työehtosopimuksen 3 §:n 3. kohdan nojalla. Määräyksen sanamuodon mukaan näyttelijä "joutui" asettumaan toisen näyttelijän tilalle. Samaa sanamuotoa oli käytetty paikkausohjesäännön ensimmäisessä pykälässä. Lisäksi paikkausohjesäännön 2 §:n mukaan huomioon otettiin puolen päivän tarkkuudella ne päivät, jolloin näyttelijä ei tehnyt "muuta" teatterin hänelle "määräämää" työtä.

Suomen Teatteriliitto on vielä viitannut työtuomioistuimen lausuntoon numero TT 1982-191, jossa työtuomioistuin on todennut irtisanomismenettelystä huolimatta kyseessä olevan määräaikaisen työsopimuksen, joka sopimuskauden aikana ei ollut irtisanottavissa, vaan ainoastaan purettavissa. Vuonna 1983 työehtosopimukseen oli liitetty erillinen sopimus näyttelijän työsuhdeturvasta, jonka seurauksena työsopimus ei ollut enää vapaasti irtisanottavissa määräajan kuluttua, vaan työnantajalta edellytettiin joko individuaali- tai kollektiivi-irtisanomisperustetta, jotta sopimus voitiin jättää uusimatta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa kanteessa on kysymys siitä, onko työnantajalla ollut oikeus purkaa näyttelijän työsopimus tämän kieltäydyttyä ottamasta vastaan työnantajan hänelle määräämän paikkaustyönä tehtävän roolin. Näyttelijä ei ollut halunnut kyseistä roolia, koska hän piti sitä kanteesta tarkemmin ilmenevin perustein itselleen sopimattomana ja koska hän ei mielestään olisi selviytynyt roolista tekemättä huomattavaa määrää ylitöitä.

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, mitä näyttelijän työvelvoitteeseen sisältyy näyttelijöiden teatterityöehtosopimuksen ja sen liitteenä olevan paikkausohjesäännön mukaan ja mitä työnantajan direktio-oikeuteen mainittujen asiakirjojen mukaan kuuluu.

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa myös siitä, mikä merkitys edellä mainitussa työehtosopimuksessa tarkoitetulla ennakkoilmoituksella on näyttelijän työsopimusta irtisanottaessa verrattuna sitä työsopimuslakiin.

Työehtosopimuksen 2 §:n 4. kohdan mukaan työsopimus tulee voimaan elokuun 1. päivänä ja on voimassa heinäkuun 31. päivään sinä parittomana vuotena, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen helmikuun 1. päivää sanonut irti. Määräyksessä todetaan vielä, että irtisanomisesta on annettava kirjallinen ennakkovaroitus edellisen eli parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Liittojen käsityksen mukaan velvollisuus antaa ennakkovaroitus ei koske työsuhteen purkamistilanteita. Liitot ovat pitäneet määräystä ennakkovaroituksen antamisesta menettelytapasäännöksenä, jonka laiminlyönnistä on seurauksena työehtosopimuksen määräyksen rikkomisesta aiheutuva sanktio. Työtuomioistuimella ei ole perustetta tältäkään osin poiketa osallisliittojen yhtenevistä lausumista. Työehtosopimuksen ennakkovaroitusta koskeva määräys ei itsessään sisällä määräystä ennakkovaroituksen laiminlyönnin seuraamuksesta eivätkä osallisliitot ole lausumissaan esittäneet työehtosopimuksessa sellaisesta erikseen sovitun.

Kun osallisliittojen lausumista ei käy ilmi, että työehtosopimuksen ennakkovaroitusmenettelyyn olisi tarkoitettu jollakin tavoin sisällyttää työsopimuslain säännöksiä ja kun sanotun lain säännösten tulkitseminen muuten ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, työtuomioistuin ei katso työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti voivansa antaa muuta lausuntoa kuin mitä edellä on sanottu.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, H. Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Pysynen jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Lausunto on yksimielinen.