Labor court dismisses union claim but fines employer for violating collective agreement redundancy rules.

Työnantaja ei ollut näyttänyt, että yhtiön palvelukseen kassitehtaalle jääneitä työntekijöitä olisi ollut pidettävä yrityksen toiminnan kannalta kahta irtisanottua työntekijää tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. Irtisanoessaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä heidän työsopimuksensa yhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti. Sen sijaan neljän muun työntekijän irtisanomisen yhteydessä työnantajan ei katsottu syyllistyneen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen rikkomiseen.

Vaatimus rationalisointisopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta hylätty.

Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantaja Kemianliitto ry Vastaajat Kemianteollisuus KT ry Amerplast Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisjärjestöjen välillä voimassa olevassa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991 ja siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rationalisointisopimus soveltamisohjeineen ja allekirjoituspöytäkirjoineen 15.3.1986

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa rationalisointisopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

RATIONALISOINNIN MÄÄRITELMÄ

Rationalisointi on jatkuvaa ja järjestelmällista yrityksen toimintojen kehittämistä, jonka tarkoituksena on tieteen, jatkuvasti kehittyvän tekniikan ja uuden teknologian tarjoamin keinoin sekä yhteistoiminnan avulla kohottaa tuotannon (organisatoristen järjestelyjen, koneiden ja teknisten välineiden sekä työsuorituksen) taloudellista hyötysuhdetta sekä työn inhimillistä miellyttävyyttä.

3 §

RATIONALISOINTI JA HENKILÖSTÖPOLITIIKKA

On välttämätöntä, että rationalisointitoimien suunnittelu ja käytännön toteuttaminen kytketään läheisesti yrityksen henkilöstöpolitiikkaan, erityisesti henkilöstön työhönottoon, irtisanomismenettelyyn, sisäisiin siirtoihin, koulutukseen, tiedotukseen sekä työsuojeluun ja työpaikkaterveydenhuoltoon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

YHTEISTYÖ RATIONALISOINTIPROJEKTEISSA

Rationalisointikohteen toteuttamista varten muodostetaan projektiryhmä (työryhmä), jossa ovat tasapuolisesti edustettuina yritys ja sen työntekijät. Työntekijät nimeävät omat edustajansa ensisijassa kehitettävän kohteen työntekijöistä. Tällöin kysymykseen voi tulla myös sellainen kohteen ulkopuolella työskentelevä luottamusmies, jolla on riittävä rationalisoinnin asiantuntemus.

Projektiryhmän tarkoituksena on edesauttaa ryhmän jäsenten henkilökohtaisen asiantuntemuksen välittymistä projektin onnistumiseksi sekä edistää osapuolten yhteistoimintaa ja työntekijöiden osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia käytännön tasolla. Tämä edellyttää, että projektiryhmään kuuluvat saavat riittävästi tietoja kehitettävään kohteeseen liittyvistä asioista. Projektiryhmä perustetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa silloin kun sen avulla voidaan auttaa edellä mainittujen tarkoitusperien saavuttamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Amerplast Oy on työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen osana olevan irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:ää vuonna 1995 toteutettujen Anita Anneli Helmisen, Ilkka Eero Hyötyniemen, Nina Milaja Karsan, Pirjo Helena Mäkelän, Tero Tapio Mäkisen ja Sinikka Marjatta Tuomisen irtisanomisten yhteydessä. Lisäksi Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Amerplast Oy työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut myös rationalisointisopimuksen 5 §:ää vuoden 1995 keväällä ja kesällä sekä vuonna 1996 toteutettujen rationalisointitoimenpiteiden yhteydessä ryhtyessään rationalisointitoimenpiteisiin ilman määräyksessä mainittua työryhmää.

Kemianliitto on vaatinut Amerplast Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kemianliitto on vaatinut vielä Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n velvoittamista korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Amerplast Oy:ssä suoritetut irtisanomiset

Kemianteollisuus KT:n jäsenyrityksessä Amerplast Oy:ssä Tampereella oli ryhdytty rationalisoimaan tuotantotoimintaa ja parantamaan liiketulosta keväällä 1995. Rationalisointitoimenpiteet olivat kohdistuneet tehtaan kassituotantoon, mistä syystä yhtiö oli kutsunut yt-neuvottelukunnan koolle. Neuvotteluesityksen mukaan yt-menettelyssä käsiteltäisiin kassitehtaan työtilannetta, alkuvuoden tulosta sekä tuotannollisia toimenpiteitä ja henkilöstön muutoksia. Yt-menettelyn puitteissa oli kokoonnuttu kaksi kertaa toukokuussa 1995. Kokouksissa työnantajapuoli oli esittänyt näkemyksenään, että töitä ei ollut riittävästi ja että tulevaisuudennäkymät olivat huonot. Yritysedustajat olivat myös arvioineet, että tilauskanta huononisi jatkossa ja että yrityksen varantoon nähden henkilöstöä oli liikaa. Henkilökuntaa oli haluttu vähentää nopeasti yhdeksällä, jolloin myös yt-neuvottelut olivat olleet lyhyemmät.

Tuotannollisiksi toimenpiteiksi työnantaja oli esittänyt muun muassa II-linjan ekstruuderin poistamisen, henkselikassikoneen poistamisen, Iisi-kassikoneen poistamisen sekä Sampo-linjan muuttamisen monikerroskoneeksi automaattisine prosessinohjauksineen ja HD-linjan Carraro-koneen korvaamisen II-linjan painokoneella.

Työnantajan suunnitelmissa oli siis ollut kyse useasta koneesta ja lukuisista työntekijöistä. Pääluottamusmies oli esittänyt, että tapauksessa tulisi edetä rationalisointisopimuksen mukaisesti niin, että perustettaisiin projektiryhmä. Työntekijäpuoli oli katsonut, että koneiden poistamisessa ei saisi tehdä hätäisiä päätöksiä ja että myös koneiden rikkoihin oli varauduttava. Luottamusmiehen mielestä kolmen kuukauden tuloksen perusteella ei olisi pitänyt ryhtyä esitetynkaltaisiin laajamittaisiin sopeutustoimenpiteisiin. Työntekijäpuoli oli myös esittänyt, että koulutus-, uudelleensiirto- ja lomautusmahdollisuudet sekä ylityömäärät olisi tullut selvittää.

Työvoiman vähentämisjärjestys Amerplast Oy:ssä

Amerplast Oy oli irtisanonut Helmisen, jonka työsuhde oli alkanut 1.6.1970, Hyötyniemen, jonka työsuhde oli alkanut 9.1.1989, Karsan, jonka työsuhde oli alkanut 6.3.1989, Mäkelän, jonka työsuhde oli alkanut 30.8.1972, Mäkisen, jonka työsuhde oli alkanut 1.6.1976, ja Tuomisen, jonka työsuhde oli alkanut 24.10.1988, taloudellisista ja tuotannollisista syistä kesäkuun alussa 1995. Irtisanomishetkellä mainitut työntekijät olivat työskennelleet kassituotannossa koneenhoitajina.

Mäkinen oli koulutukseltaan sähkömies. Hän oli tehnyt sähkömiehen töitä aina 1980-luvun lopulle asti, jolloin tehdaspalvelut oli annettu ulkopuoliselle yhtiölle. Karsa oli työskennellyt aikaisemmin siivouksessa ja ruokalassa. Tuominen ja Mäkelä olivat työskennelleet kassikoneella, mutta olivat välillä tuuranneet myös varastossa. Kassituotannossa oli työskennellyt irtisanomishetkellä noin 122 tuotannon työntekijää. Työt kassituotannossa olivat olleet siinä määrin samankaltaisia, että mainitut irtisanotut työntekijät olisivat voineet siirtyä lukuisiin muihin työpisteisiin tuotannossa. Työhön ei ollut olemassa yleistä ammattikoulutusta, vaan perehdyttäminen oli tapahtunut tehtaalla.

Amerplast Oy ei ollut irtisanomisten yhteydessä ottanut huomioon työntekijöiden työsuhteiden kestoaikaa. Irtisanomishetkellä ainakin 37 työntekijää oli ollut irtisanottuja työntekijöitä lyhyemmissä työsuhteissa. Esimerkiksi vuosina 1993 ja 1994 palkattuja työntekijöitä kassituotannossa oli 17. Yksikään heistä ollut kuulunut irtisanottujen joukkoon.

Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n tulkinnassa oli työsuhteen pituus saanut sopimusmääräyksen sanamuotoa suuremman painoarvon, koska se oli objektiivisesti todettavissa oleva seikka. Tämä tulkinta oli myös johdettavissa työsopimussuhteeseen kuuluvasta huolenpitovelvollisuudesta. Erityisen suuri merkitys työsuhteen kestolla oli sellaisilla aloilla, joilla ei ollut yleistä ammattikoulutusta, vaan kukin työ opittiin työpaikalla harjaantumisen kautta. Tämä periaate ilmeni työtuomioistuimen tuomiosta 1988-91.

Tehtaan kassituotannossa oli haluttu päästä eroon henkilöistä, jotka olivat irtisanomishetkeä edeltävänä aikana sattuneet sairastelemaan tavallista enemmän. Yhtiön tuotantomäärät olivat kasvaneet vuoden 1995 loppupuolella. Tuotantomäärät ja yrityksen taloudellinen tulos kuitenkin osoittivat, että tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita ei ollut etenkään syksyllä 1995 eli pitkien irtisanomisaikojen loppupuolella. Tätä ilmensi myös se tosiasia, että yt-menettelyssä ilmoitettuja pussikoneen poistamisia ei ollut toteutettu suunnitellusti. Kesälomien jälkeen tilauskanta ja työtilanne olivat olleet hyviä. Myös ylitöitä oli tehty tuolloin runsaasti. Virallisesti kirjattuja ylityötunteja kassitehtaalla oli vuoden 1995 aikana noin 75 työntekijällä ja noin 10 työntekijällä ylityötunnit olivat ylittäneet 100 tuntia. Kaikki ylityötunnit eivät kuitenkaan näkyneet työtuntilistoissa, sillä työntekijät olivat tehneet omia sopimuksia ylityötuntien vaihtamisesta vapaaseen.

Rationalisointisopimuksen rikkominen

Yt-neuvotteluissa työnantajan esittämät rationalisointitoimet olivat siinä määrin laajoja, että rationalisointisopimuksen 5 §:n mukainen projektiryhmän tarve oli ollut olemassa. Projektiryhmän tarvetta puolsi myös se tosiasia, että suunnitelluilla toimenpiteillä oli tavoiteltu myös henkilöstövähennyksiä. Projektiryhmä olisi tullut perustaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa silloin, kun sen avulla olisi voitu vielä turvata osapuolten yhteistoiminta ja työntekijöiden osallistuminen sekä todelliset vaikutusmahdollisuudet. Rationalisointitoimien suunnittelua ja käytännön toteuttamista ei ollut kytketty yrityksen henkilöstöpolitiikkaan eikä irtisanomismenettelyyn. Yritys ei myöskään ollut kiinnittänyt erityistä huomiota työsuhteiden pysyvyyteen koulutuksen, työnopastuksen ja sisäisten siirtojen avulla.

Hyvityssakon suuruuteen vaikuttavat seikat

Työnantajalle tuomittava hyvityssakko tulisi määrätä tavanomaista korkeammaksi, koska kyseessä oli suuri ja hyvää liiketulosta tekevä yritys. Yhtiön liikevoitto ja liikevaihto olivat vuonna 1995 olleet huomattavia ja sillä oli useita yksiköitä Suomessa ja ainakin yksi ulkomailla. Yrityksen menettely oli rationalisointihankkeen toteuttamisessa ja irtisanomismenettelyssä työntekijöiden ja työyhteisön eduista piittaamatonta. Työehtosopimusta oli rikottu useammalla tavalla. Työntekijöiden ja heidän luottamusmiestensä vaikutusmahdollisuudet olivat olleet olemattomat eikä heidän vaihtoehtoisia esityksiään ollut haluttu selvittää.

Irtisanomisperusteen olemassaolo oli ollut kaiken kaikkiaan hyvin tulkinnanvarainen, koska kyse oli ollut vain väliaikaisesta työn vähentymisestä ja vain muutama kuukausi työsuhteiden päättymisen jälkeen yritys oli palkannut lisähenkilökuntaa. Myöskään koulutus-, uudelleensijoitus- ja lomautusvaihtoehtoja ei ollut selvitetty tai käytetty. Irtisanottujen valintaperusteet olivat olleet yhteydessä työntekijöiden sairauslomiin, jota seikkaa oli pidettävä tasapuolisuusperiaatteen vastaisena. Tuomista lukuunottamatta kaikki irtisanotut olivat edelleen työttöminä, eivätkä heidän työllistymismahdollisuutensa näyttäneet jatkossakaan hyviltä. Pitkäaikaisesta työttömyydestä johtuen taloudellisen vahingon määrä oli suuri.

Valvontavelvollisuus

Kemianteollisuus KT oli tukenut Amerplast Oy:n menettelyä rationalisointihankkeessa. Työnantajaliiton tietoon erimielisyys oli tullut viimeistään 31.8.1995, kun asiasta oli ensimmäisen kerran neuvoteltu liittojen välillä. Kemianteollisuus KT:n olisi, ottaen huomioon irtisanottujen pitkät työsuhteen kestoajat, Karsan ja Mäkelän yksinhuoltajuus sekä rationalisointihankkeen laajuus, tarkemmin selvittää irtisanomisjärjestyksen sekä rationalisointitoimien sopimuksen mukaisuutta ja pyrkiä oikaisemaan tilanne pikaisesti. Tämän laiminlyödessään Kemianteollisuus KT oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kemianteollisuus KT ja Amerplast Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT ja Amerplast Oy ovat lisäksi vaatineet Kemianliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Rationalisointisopimuksen noudattaminen

Amerplast Oy:n Tampereen kassitehtaalla ei ollut ollut kyse rationalisointisopimuksen tarkoittamasta tilanteesta. Heikon taloudellisen tilanteen vaatimat välttämättömät toimenpiteet, tilanteesta aiheutuvat mahdolliset henkilöstövaikutukset sekä niiden johdosta aloitetut yt-neuvottelut eivät sisällöllisesti olleet sopimuksen tarkoittamaa rationalisointitoimintaa. Määritelmässä edellytettiin "jatkuvaa ja järjestelmällistä" kehitystyötä, jotta toiminta voitaisiin ymmärtää nimenomaisesti rationalisoinniksi. Taloudellisten vaikeuksien johdosta käynnistetyt yt-neuvottelut eivät vaatineet rinnalleen rationalisointisopimuksen tarkoittamaa projektiryhmää.

Rationalisointisopimuksen 5 §:n soveltamisohjeen nojalla niin rationalisointi- kuin yt-asioiden käsittely oli mahdollisuuksien mukaan toteutettava yhdellä kokoonpanolla, turhia päällekkäisyyksiä välttäen. Sanamuodon mukaan ytasiat voitiin toteuttaa projektiryhmässä sen työskentelyn aikana, mutta analogisesti tulkiten oli myös rationalisointikysymysten oltava mahdollista yt-neuvottelukunnan kokouksissa, varsinkin kun neuvottelukunnan ja projektiryhmän kokoonpano olisi molemmissa ryhmissä sama.

Yhtiössä 18.5.1995 käynnistetyt yt-neuvottelut eivät olleet olleet yrityksen jatkuvaa ja järjestelmällistä kehittämistä koskevaa sopimuksen tarkoittamaa rationalisointitoimintaa, vaan huonosta taloudellisesta tilanteesta ja mahdollisista henkilöstöön ja koneisiin aiheutuvista toimenpiteistä käytävää yt-lain tarkoittamaa yhteistoimintamenettelyä. Toisaalta, vaikka katsottaisiinkin kyseessä olleen rationalisoinnin määritelmän täyttävän toiminnan, ei sopimuksen 5 §:n soveltamisohjeen perusteella voitu edellyttää yt-neuvottelukunnan rinnalle perustettavan erillistä rationalisoinnin projektiryhmää käsittelemään samalla kokoonpanolla samoja asioita kuin ytneuvottelukunnassa.

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Taloudellinen tilanne ei ollut syksyllä 1995 korjautunut. Taloudellinen tilanne ja tilauskanta olivat olleet heikot edelleen koko syksyn 1995 ja siitä johtuen oli käynnistetty yt-neuvottelut henkilöstövähennyksistä 2.10.1995. Neuvottelut olivat päättyneet 13.12.1995 ja alkuvuonna 1996 oli irtisanottu kaksi työntekijää taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Irtisanomiset oli tosin peruttu myöhemmin keväällä 1996 tilanteen parannuttua riittävässä määrin.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Helminen oli työskennellyt yhtiössä kassituotannossa piensarjatuotteiden ja saumaustöiden parissa. Kyseisistä töistä oli ollut tarve vähentää henkilökuntaa kolmella saumaajalla siitä syystä, että yksi kone oli jätetty taloudellisten vaikeuksien johdosta miehittämättä ja yksi oli myyty. Lisäksi kaikki työt Helmisen ammattitaitoalueella olivat siirtyneet kolmivuorotyöksi. Helmiseltä oli lääkärin määräyksestä kielletty kolmivuorotyöt.

Karsa oli palkattu yhtiöön siistijäksi vuonna 1989. Tämän työn loputtua hänet oli siirretty kassien saumaukseen, joka oli osoittautunut kuitenkin liian raskaaksi työksi hänelle. Sen vuoksi hänet oli siirretty kevyempään työhön rullapussien pariin. Karsa oli työskennellyt pussikonesaumaajana. Vähentämistarpeen kohdistuttua kolmeen saumaajaan koneiden alasajamisen ja myynnin johdosta oli valinta kohdistunut Karsaan. Valintakriteerinä oli ollut lähinnä se, että vähennetyllä henkilömäärällä samalla oli pyritty entistä enemmän niin sanottuun yhtenäiskäyttöön, jossa jokainen työntekijä voisi työskennellä tarvittaessa kaikissa eri työpisteissä ja tehtävissä. Karsalle olivat sopineet vain kevyimmät työt ja nekin huonosti, joten työnantajan valintaa oli pidettävä ammattitaitokriteerien valossa täysin ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä.

Hyötyniemi oli työskennellyt niin sanotussa rakeistuksessa. Rakeistusta oli alettu kehittää ja samassa yhteydessä yksi viisivuorolinja oli muutettu kolmivuorolinjaksi. Työnantajalle oli syntynyt tarve vähentää rakeistuksesta kaksi työntekijää. Työn kehittämiseen ja sen vaativuuteen liittyen oli merkitystä ammattitaidollisilla kriteereillä. Hyötyniemi oli ollut kyseiseen työhön tulleista viimeinen ja omasi työssä heikoimman ammattitaidon. Näin ollen valinta oli hyväksyttävin perustein kohdistunut Hyötyniemeen.

Kolmivuoropussikoneelta oli ollut tarve vähentää henkilökuntaa kahdella. Samalla asentajista oli tehty entistä monitaitoisempia ja yhtenäiskäyttöön soveltuvampia. Kaikki työt kassikoneella oli siirretty kolmivuoroon. Tuomiselle ei hänen oman ilmoituksensa mukaan sopinut kolmivuorotyö lainkaan eikä hänelle ollut ollut muutakaan työtä tarjolla. Mäkelä oli työskennellyt kolmivuoropussikoneella, jolta asentajia oli vähennetty. Mäkelälle eivät olleet soveltuneet kuin kevyimmät mahdolliset työt ja tästä syystä hänen käyttämisensä niin sanotussa yhtenäiskäytössä olisi ollut mahdotonta. Taloudellisen tilanteen vaatiessa vähentämistä, työnantajan oli ollut asetettava etusijalle yrityksen toiminnalle tärkeät, yhtenäiskäyttöön soveltuvat työntekijät.

Päiväasentajan työ oli muutettu kolmivuoroasentajasaumaajan työksi. Samassa yhteydessä oli syntynyt tilanne, jossa tehtävästä oli ollut tarve vähentää henkilökuntaa. Mäkinen oli ammattitaidollisesti ollut selvästi heikoin ja kehitys aikaisemmissa tehtävissä oli ollut varsin riittämätöntä. Tästä syystä yhtiö oli asettanut valintatilanteessa etusijalle yrityksen kannalta tärkeät ammattityöntekijät. Tilanteessa, jossa muuta työtä ei ollut ollut tarjolla, irtisanominen oli kohdistunut Mäkiseen.

Yhtiöllä ei ollut ollut tarjota muuta työtä irtisanotuille työntekijöille yhtiön tuotantolaitoksissa. Myöskään työnantajalla ei ollut ollut mahdollisuuksia eikä tarvetta kouluttaa irtisanottuja uusiin tehtäviin. Irtisanomiset eivät olleet perustuneet sairauslomiin tai muihinkaan sellaisiin seikkoihin, joilla irtisanottuja olisi kohdeltu työsopimuslain 17 §:n tasapuolisuusvaatimuksen vastaisesti, vaan edellytyksenä irtisanottavien valinnalle oli ollut irtisanomissuojasopimuksen hyväksymä periaate yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden asettamisesta etusijalle valintatilanteessa.

Valvontavelvollisuus

Kemianteollisuus KT ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska yhtiö ei ollut laiminlyönyt noudattaa irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ää eikä rationalisointisopimuksen 5 §:ää neuvotellessaan ja valitessaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottavia henkilöitä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Amerplast Oy:n Tampereen tehtaan irtisanomiset

Tampereen kassitehtaalta on taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kesäkuun 1995 alussa irtisanottu Helmisen, Hyötyniemen, Karsan, Mäkelän, Mäkisen ja Tuomisen työsuhteet. Tehtaan tuotannossa on vuonna 1995 työskennellyt 122 työntekijää, joista 37 työntekijän työsuhde on ollut lyhyempi kuin yhdenkään edellä mainituista irtisanotuista.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Osapuolten välillä noudatettavan irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen määräyksen mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvan irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan ja lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Lisäksi on huomiota kiinnitettävä samantapaista työtä tekevien kohdalla työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n mukaan kriteereinä irtisanottavien valinnalle on ollut irtisanomissuojasopimuksen hyväksymä periaate yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden asettamisesta etusijalle valintatilanteissa. Kaikki kantajan tarkoittamat lyhyemmissä työsuhteissa olleet työntekijät olivat olleet pätevämpiä, tehokkaampia ja parempia työntekijöitä kuin irtisanotut työntekijät.

Kassikoneilla ei selvityksen mukaan työntekijöille ole koulutusohjelmaa tai yleistä ammattikoulutusta, vaan työt kullakin koneella opitaan työpaikalla harjaantumisen kautta. Kassikoneet ovat toimintatavaltaan varsin samanlaisia ja ammattitaito saavutetaan suhteellisen lyhyessä ajassa.

Työtuomioistuin on arvioinut toteutettujen irtisanomisten irtisanomisjärjestystä seuraavasti:

Helminen ja Tuominen ovat työskennelleet koneenhoitajina kassikoneella pääasiassa yksivuorotyössä, joskin he ovat aika-ajoin osallistuneet myös kaksivuorotyöhön. Tuominen on lisäksi toiminut varastossa tuuraajana. Molemmat ovat esittäneet työnantajalle lääkärinlausunnot, joiden mukaan vuorotyö ei ollut heille suositeltavaa. Työskentely kassitehtaan tuotannossa on tuotannon sopeuttamisen vuoksi päätetty järjestää kolmivuorotyöksi. Todistajana kuullun tehdaspäällikön mukaan Helminen ja Tuominen eivät ammattitaitonsa puolesta olisi soveltuneet tehtaalla edelleen yhdessä vuorossa tehtäviin kunnossapito- ja varastotöihin. Helmisen ja Tuomisen vuorotyöhön liittyvän työskentelyrajoitteen vuoksi työnantajalla on työtuomioistuimen mielestä ollut hyväksyttävä syy irtisanoa heidät ennen kanteessa tarkoitettuja lyhyemmissä työsuhteissa työskennelleitä työntekijöitä.

Mäkinen on esitetyn selvityksen mukaan työskennellyt sähkömiehen tehtävissä 1980-luvun loppupuolella, jolloin hänet on siirretty kassitehtaalle koneenhoitajaksi. Todistajana kuullun tehdaspäällikön mukaan sanottu siirto on johtunut Mäkisen ammattitaidossa olleista vakavista puutteista. Kassitehtaalla Mäkinen on työskennellyt liimalappukoneella, jolla työtehtävät ovat olleet hyvin selkeitä. Tehdaspäällikkö on kuvannut Mäkisen ammattitaidon sellaiseksi, että työnjohdon on hänen kohdallaan täytynyt erityisesti varmistaa, että hän ymmärtää työmääräykset ja suorittaa annetut tehtävät oikein. Pääluottamusmies on arvioinut Mäkisen ammatilliset kyvyt samalla tavoin kuin edellä mainitun Hyötyniemen. Työtuomioistuin pitää tehdaspäällikön arvioita Mäkisen ammatillisista kyvyistä edellä Hyötyniemen kohdalla esitetyillä perusteilla uskottavina. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on voinut irtisanoa Mäkisen ennen kanteessa tarkoitettuja lyhyemmissä työsuhteissa olleita työntekijöitä.

Rationalisointisopimuksen rikkominen

Osapuolten välillä noudatettavan rationalisointisopimuksen 2 §:n mukaan rationalisointi on jatkuvaa ja järjestelmällistä yrityksen toimintojen kehittämistä, jonka tarkoituksena on tieteen, jatkuvasti kehittyvän tekniikan ja uuden teknologian tarjoamin keinoin sekä yhteistoiminnan avulla kohottaa tuotannon taloudellista hyötysuhdetta sekä työn inhimillistä miellyttävyyttä. Edelleen sopimuksen 3 §:n mukaan on välttämätöntä, että rationalisointitoimen suunnittelu ja käytännössä toteuttaminen kytketään läheisesti yrityksen henkilöstöpolitiikkaan, erityisesti henkilöstön työhönottoon, irtisanomismenettelyyn, sisäisiin siirtoihin, koulutukseen, tiedotukseen, sekä työsuojeluun ja työpaikkaterveydenhuoltoon. Sopimuksen 5 §:ssä edellytetään lisäksi, että rationalisointikohteen toteuttamista varten perustetaan projektiryhmä(työryhmä), jossa yritys ja sen työntekijät ovat tasapuolisesti edustettuina.

Kemianliitto on kanteessaan lähtenyt siitä, että työnantajan yt-neuvotteluissa esittämät irtisanomisiin johtaneet rationalisointitoimet olivat olleet niin laajoja, että rationalisointisopimuksen tarkoittama työryhmä olisi tullut perustaa.

Johtopäätökset

Amerplast Oy ei ole näyttänyt, että yhtiön palvelukseen kassitehtaalle jääneitä työntekijöitä olisi pidettävä yrityksen toiminnan kannalta Mäkelää ja Karsaa tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. Irtisanoessaan heidän työsopimuksensa yhtiö on menetellyt irtisanomissuojaa koskevan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.

Selvityksen mukaan Amerplast Oy:ssä työryhmät ovat suorittaneet rationalisointisopimuksessa tarkoitettua yhteistyötä muun muassa kassinvalmistuskapasiteettiin liittyvien uudistusten osalta. Uudistukset on myös yt-neuvotteluissa esitetty tuotannollisina ajatuksina kassitehtaan toiminnan muuttamiseksi kysyntää vastaavaksi ja tulostavoitteiden saavuttamiseksi. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi projektiryhmän (työryhmän) perustamisen osalta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut rationalisointisopimukseen perustuvia velvollisuuksiaan.

Kemianteollisuus KT, joka on erimielisyysneuvotteluissa ryhtynyt tukemaan Amerplast Oy:tä Mäkelän ja Karsan irtisanomisasiassa, on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Kemianteollisuus KT ja Amerplast Oy ovat velvollisia korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi katsottavilla 4 000 markalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Amerplast Oy on tietensä rikkonut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:ää Mäkelän ja Karsan irtisanomisen yhteydessä.

Amerplast Oy ja Kemianteollisuus KT velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kemianliitolle, Amerplast Oy irtisanomissuojasopimuksen tieten rikkomisesta 15 000 markkaa ja Kemianteollisuus KT valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Kemianteollisuus KT ja Amerplast Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uoti, Juvonen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Esitetty selvitys osoittaa, että tehtaan eri osastoilla tehtäviin töihin harjaannutaan varsin lyhyen ajan kuluessa. Työt eivät edellytä erityistä koulutusta eikä erityistä ammattitaitoa. Sopimus asettaa vain yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät eri asemaan muihin työntekijöihin verrattuna. Tätä sopimusmääräystä ei mielestäni voida tulkita niin, että irtisanomisjärjestyksestä päätettäessä olisi ratkaisevaa merkitystä annettava työntekijöiden suoriutumiskyvylle eri tehtävissä, vaikka tämä saattaa objektiivisestikin arvostellen vaihdella työntekijäkohtaisesti.

Näillä perusteilla katson näyttämättä jääneen, ettei Ilkka Hyötyniemeä ja Tero Mäkistä heidän työsuhteidensa keston huomioon ottaen olisi voitu sijoittaa muihin tehtäviin tehtaalla niihin sijoitettujen työsuhteiltaan lyhytaikaisempien työntekijöiden asemasta.

Tämän vuoksi velvoitan, muilta osin työtuomioistuimen ratkaisuksi tulleeseen mielipiteeseen yhtyen, Amerplast Oy:n ja Kemianteollisuus Oy:n maksamaan Kemianliitolle hyvityssakkoa, ensin mainitun työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla 20 000 markkaa ja viimeksi mainitun valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä saman lain 8, 9 ja 10 §:n nojalla 20 000 markkaa.