Labor court dismisses union penalty claim where employer attempted to correct collective agreement breach before transfer occurred.

Matkatoimistossa työskennellyt liikematkavirkailija oli siirretty yhtiön toiseen toimipaikkaan, jossa hänen työtehtävänsä olivat muuttuneet siten, että liikematkojen myynnin osuus oli selkeästi vähentynyt. Kun työehtosopimuksen määräyksen mukaan määrätynlaiseen työhön otettu toimihenkilö oli velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin alaansa kuuluvaa työtä, työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus määrätä toimihenkilö tekemään muitakin alaansa liittyviä työtehtäviä.

Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla oli myös oikeus siirtää toimihenkilö toiseen toimipaikkaan. Mikäli toimihenkilö oli kuitenkin sitoutunut työskentelemään vain yhdessä toimipaikassa, siirto oli toteutettava työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen. Kun työnantaja oli määrännyt toimihenkilön siirtymään toiseen toimipaikkaan heti irtisanomisaikaa noudattamatta, se oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen sanottua määräystä ja menettelyllään samalla ylittänyt sille työehtosopimuksen mukaan kuuluvan työnjohto-oikeuden.

Kun työnantaja oli kuitenkin pyrkinyt korjaamaan työehtosopimuksen vastaisen menettelynsä, katsottu sen muodostavan sellaisen työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun erityisen syyn, jonka nojalla yhtiö jätetty hyvityssakkoon tuomitsematta. (Ään.)

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry Vastaaja Matka-Kaleva Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ry:n, nykyisen Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n, ja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n välisessä matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSUHDE

4 § Työsopimuksen tekeminen ja koeaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Jos toimihenkilö on otettu määrätynlaiseen työhön, on hän velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin alaansa kuuluvaa työtä.

5. Mikäli toimihenkilö on sitoutunut työskentelemään vain yhdessä työnantajan toimipisteessä, on siirto toiseen saman työnantajan toimipisteeseen toteutettava tämän työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen, ellei asiasta työnantajan ja toimihenkilön kesken muuta sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX SOPIMUSJÄRJESTELMÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 § Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä on erikseen sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Matka Kaleva Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen 2 §:n 1 ja 4 §:n 5 kohdan määräysten rikkomisesta.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lisäksi vaatinut Matka Kaleva Oy:n velvoittamista korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Liikematkavirkailija Ulla Hirsimäki oli työskennellyt matkatoimisto Matka Kaleva Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa vuodesta 1987 lähtien. Matka Kaleva Oy:n ja Hirsimäen välillä 1.7.1987 solmitussa työsopimuksessa oli sovittu, että Hirsimäki työskenteli yhtiön liikematkakeskuksessa liikematkavirkailijana.

Matka Kaleva Oy:n henkilöstöpäällikkö oli perjantaina 26.1.1996 iltapäivällä määrännyt Hirsimäen hänen työsopimuksessaan sovitusta poiketen pysyvästi siirtymään maanantaista 29.1.1996 alkaen yhtiön Länsi-Pasilassa sijaitsevasta pääkonttorista Mannerheimintien myyntitoimistoon olennaisesti toisiin työtehtäviin. Hirsimäen tiedusteltua silloiselta henkilöstöpäälliköltä syytä äkilliseen siirtoonsa, henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut, ettei hänen tarvinnut selittää siirron syitä. Hän oli kuitenkin huomauttanut, että toivottavasti Hirsimäki tulisi uudessa toimipisteessä toimeen työtovereidensa kanssa.

Hirsimäen siirto oli tapahtunut epäasiallisista syistä, sillä Hirsimäki oli tullut työtovereidensa kanssa hyvin toimeen. Myös asiakkaat olivat olleet tyytyväisiä hänen työhönsä. Hirsimäki oli muun muassa vuotta aiemmin saanut palkkiomatkan jaoksen parhaasta myyntituloksesta.

Hirsimäki oli järkyttynyt äkillisestä siirtoilmoituksesta siinä määrin, että hän oli joutunut hakeutumaan lääkärin hoitoon terveyskeskukseen, jossa hänelle oli annettu rauhoittavia lääkkeitä ja viikon sairausloma. Siirron jälkeen Hirsimäki oli ollut toisenkin kerran viikon sairauslomalla. Hän oli kärsinyt jatkuvasta migreenistä, hartiasäryistä ja painajaisunista.

Hirsimäki oli lähettänyt 28.1.1996 yhtiön toimitusjohtajalle kirjeen, jossa hän oli tiedustellut selitystä siirrolle. Hirsimäki oli myös pyytänyt toimitusjohtajaa vielä harkitsemaan siirron peruuttamista. Hirsimäelle ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ilmoitettu siirron syytä, vaikka hän oli sitä pyytänyt henkilöstöpäälliköltä, jaospäälliköltä ja yhtiön toimitusjohtajalta.

Hirsimäki oli 56-vuotias ja hän oli työskennellyt noin 20 vuotta liikematkavirkailijana. Tämän työn hän oli osannut hyvin. Hirsimäki oli ollut Matka Kaleva Oy:n palveluksessa yli kahdeksan vuotta ja hänen työehtosopimuksensa mukainen irtisanomisaika oli kolme kuukautta.

Matka-Kaleva Oy oli ylittänyt työehtosopimuksessa tarkoitetun työnjohto-oikeuden, koska se oli yksipuolisesti määräämällä siirtänyt Hirsimäen toiseen työtehtävään ja eri toimipisteeseen. Koska Matka Kaleva Oy:llä ei ollut ollut asiallisesti hyväksyttävää syytä siirtää Hirsimäkeä Mannerheimintien toimistoon, yhtiön oli täytynyt tietää, ettei Hirsimäen siirtoon ollut työnjohtovaltaan perustuvaa oikeutta. Työnantajalla ei ollut ollut irtisanomisperusteeseen verrattavaa syytä työsopimuksen muuttamiseen.

Työnantaja oli myös jättänyt noudattamatta työehtosopimuksen 4 §:n 5 kohdan määräyksen, jonka mukaan toimihenkilön siirto toiseen toimipisteeseen edellytti irtisanomisajan noudattamista silloin, kun työntekijän toimipisteestä oli sovittu työsopimuksessa. Tämä työehtosopimuksen määräys ei ollut tulkinnanvarainen.

Matka Kaleva Oy oli menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevia työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan ja 4 §:n 5 kohdan määräyksiä.

Hyvityssakkoon korottavasti vaikuttavina seikkoina oli otettava huomioon, ettei Matka Kaleva Oy ollut Hirsimäen pyynnöistä huolimatta suostunut ilmoittamaan siirron syytä ja että työnantajan menettely oli vaikuttanut pitkän aikaa haitallisesti Hirsimäen terveydentilaan. Matka Kaleva Oy olisi lisäksi ollut yhteistoiminnasta yrityksistä annetun lain nojalla velvollinen neuvottelemaan työntekijän kanssa siirron perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista.

Asiasta oli käyty työpaikalla erimielisyysneuvottelut 20.5.1996. Työnantajaa oli pyydetty neuvotteluissa ilmoittamaan peruste Hirsimäen siirrolle. Samalla oli vaadittu siirron peruuttamista sekä Hirsimäen siirtämistä takaisin liikematkakeskukseen. Tämän jälkeen asiasta oli käyty myös liittojen väliset neuvottelut. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Hirsimäki oli nyttemmin tyytyväinen Mannerheimintien toimipaikkaan eikä hän enää halunnut siirtyä takaisin liikematkakeskukseen.

VASTAUS

Vaatimukset

Matka Kaleva Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Matka Kaleva Oy on vaatinut Teknisten ja Erikoisammattien Liiton velvoittamista korvaamaan Matka Kaleva Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Matka Kaleva Oy ei ollut rikkonut työehtosopimuksen 4 §:n 5 kohdan määräystä koskien toimihenkilön siirtoa toisiin työtehtäviin. Siirrolla oli ollut asialliset perusteet. Hirsimäki oli myös suostunut siirtoon. Maantieteellisesti siirto oli ollut vähäinen, eikä sen toteuttamiseen työehtosopimuksenkaan nojalla ollut tarvittu irtisanomisperusteita. Palkkaan tai muihin työsuhteen ehtoihin ei ollut myöskään puututtu.

Henkilöstöpäällikön ja Hirsimäen välillä oli käyty 26.1.1996 neuvottelut Hirsimäen siirtämisestä Matka Kaleva Oy:n liikematkakeskuksesta Mannerheimintien toimistoon myynti- ja liikematkavirkailijaksi uusien tehtäväjärjestelyjen vuoksi. Henkilöstöpäällikkö oli toiminut Hirsimäen esimiehenä, joten kyse oli ollut normaaleista esimiehen ja alaisen välisistä yhteistoimintaneuvotteluista. Mannerheimintien toimistossa oli tarvittu ammattitaitoinen henkilö nopeasti ja Hirsimäki oli toistuvasti ilmoittanut tyytymättömyytensä työskennellä pääkonttorin liikematkakeskuksessa. Mannerheimintien toimistossa yli puolet jokaisen virkailijan työtehtävistä oli liikematkamyyntiä.

Neuvotteluiden jälkeen Hirsimäki oli jäänyt sairauslomalle. Hän oli tuolloin myös ilmoittanut tyytymättömyytensä siirtoon. Hirsimäen sairausloman aikana työnantajan ja luottamusmiesten välillä oli käyty neuvotteluja. Luottamusmiehet olivat pitäneet siirtoa sinänsä laillisena, tosin he olivat ilmoittaneet voivansa edellyttää, että siirto toteutettaisiin irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantaja oli ilmoittanut, että mikäli Hirsimäki edellyttäisi siirron toteutuvan irtisanomisaikaa noudattaen, työnantaja suostuisi siihen. Työnantaja oli samalla vapauttanut Hirsimäen työntekovelvoitteesta irtisanomisajalta.

Hirsimäki oli 5.2.1996 ilmoittanut luottamusmiehelle menevänsä samasta päivästä lukien Mannerheimintien toimistoon ja ettei hän enää halunnut takaisin liikematkakeskukseen. Hän oli useaan otteeseen ilmaissut tyytyväisyytensä nykyiseen työpaikkaansa ja haluttomuutensa siirtyä enää takaisin. Myöhemmin hän oli alkanut sitä jälleen vaatia, mutta työnantaja ei ollut siihen suostunut.

Luottamusmiehet olivat 20.5.1996 välittäneet työnantajalle vaatimuksen Hirsimäen siirtämisestä takaisin liikematkakeskukseen. Vastauksessaan 22.5.1996 työnantaja oli todennut, ettei siirtoa takaisin liikematkakeskukseen voida hyväksyä.

Työnantaja ei siten ollut rikkonut yhteistoimintavelvoitteitaan. Hirsimäki oli siirtynyt vapaaehtoisesti välittömästi sairauslomansa jälkeen uuteen työpisteeseensä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hirsimäen työsuhde ja erimielisyyskysymys

Hirsimäki on työskennellyt vuodesta 1987 alkaen Matka-Kaleva Oy:n palveluksessa liikematkavirkailijana. Hirsimäen ja Matka-Kaleva Oy:n välisessä 1.7.1987 allekirjoitetussa työsopimuksessa Hirsimäen työtehtäväksi on sovittu liikematkavirkailijan tehtävät ja hänen toimipaikakseen yhtiön liikematkakeskus. Hirsimäki on 26.1.1996 siirretty yhtiön Länsi-Pasilassa sijaitsevasta liikematkakeskuksesta yhtiön Mannerheimintien toimistoon. Hänen palkkansa ja tehtävänimikkeensä ovat pysyneet samoina.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on työtuomioistuimessa katsonut Matka-Kaleva Oy:n tietensä rikkoneen matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan ja 4 §:n 5 kohdan määräyksiä määräämällä Hirsimäen yksipuolisesti, ilman asiallisesti hyväksyttävää syytä ja irtisanomisaikaa noudattamatta siirtymään yhtiön toiseen toimipaikkaan olennaisesti toisenlaisiin työtehtäviin. Matka-Kaleva Oy on puolestaan ilmoittanut siirtäneensä Hirsimäen Mannerheimintien toimipaikkaan asiallisilla perusteilla ja Hirsimäen omalla suostumuksella.

Siirron perusteet ja Hirsimäen suostumus

Matka-Kaleva Oy:n mukaan Hirsimäki on yhtiön myyntijohtajan kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen siirretty eräiden tehtäväjärjestelyjen vuoksi Mannerheimintien toimistoon myynti- ja liikematkavirkailijaksi.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun myyntijohtajan mukaan Matka-Kaleva Oy:n Mannerheimintien toimistossa oli erään virkailijan pitkän poissaolon vuoksi tarvittu nopeasti ammattitaitoinen toimihenkilö. Hirsimäen valintaan oli päädytty sen vuoksi, että Hirsimäki oli ammattitaitoinen liikematkavirkailija, jolla oli myös erittäin vahva kokemus vapaa-ajan matkoista. Lisäksi Hirsimäki oli jo kahden vuoden ajan toistuvasti lähestynyt sekä myyntiettä toimitusjohtajaa ja jaospäällikköä henkilökohtaisin kirjein ja keskusteluin, joissa hän oli ilmaissut tyytymättömyytensä työskennellä liikematkakeskuksessa.

Myyntijohtaja oli kertomansa mukaan perjantaina 26.1.1996 pyytänyt Hirsimäen työhuoneeseensa ja ilmoittanut hänelle yhtiön aikeista siirtää hänet Mannerheimintien toimistoon heti seuraavasta maanantaista lukien. Myyntijohtajan mukaan Hirsimäelle oli tuolloin kerrottu siirron syy. Hänen kanssaan oli myös keskusteltu Mannerheimintien toimiston henkilökunnasta, tuotteista ja toimintamallista. Myyntijohtajan mukaan Hirsimäki oli tuolloin suostunut siirtoon ja ilmoittanut menevänsä uuteen toimipaikkaansa heti seuraavasta maanantaista alkaen. Hirsimäki ei ollut keskustelun missään vaiheessa vastustanut siirtoa, vaikkakin hän oli tuonut esille sen, ettei hän ollut aikaisemmissa keskusteluissaan tarkoittanut sitä, että hän viihtyisi huonosti liikematkakeskuksessa.

Selvityksen mukaan Matka-Kaleva Oy on tarvinnut nopeasti toimihenkilön Mannerheimintien toimipisteeseen. Hirsimäen valintaan siirrettäväksi toimihenkilöksi on vaikuttanut paitsi hänen ammattitaitonsa myös työnantajan käsitys hänen viihtymättömyydestään liikematkakeskuksessa. Vaikka Hirsimäki onkin heti myyntijohtajan kanssa käymänsä keskustelun jälkeen ryhtynyt valmistelemaan siirtymistään Mannerheimintien toimistoon, asiassa esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että Hirsimäki olisi myyntijohtajan kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä hyväksynyt siirtonsa tai että työnantaja olisi edes perustellusti voinut käsittää Hirsimäen hyväksyneen sen. Hirsimäen siirron ei esitetyn selvityksen valossa voida kuitenkaan katsoa tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä.

Hirsimäen työtehtävien muuttuminen

Kantaja on katsonut Matka-Kaleva Oy:n ylittäneen työehtosopimuksen mukaisen työnjohto-oikeutensa määräämällä Hirsimäen toisessa toimipisteessä tekemään muita kuin liikematkavirkailijan tehtäviä.

Hirsimäki on työtuomioistuimessa kertonut omasta toimenkuvastaan sekä liikematkakeskuksessa että Mannerheimintien toimistossa. Liikematkakeskuksessa hänen työnsä oli ollut puhtaasti liikematkavirkailijan työtä. Asiakkaat olivat harvoin henkilökohtaisesti käyneet liikematkakeskuksessa, sillä myyntityö oli tapahtunut yleensä puhelimitse. Seuramatkoja Hirsimäki oli liikematkakeskuksessa myynyt hyvin vähän. Sen sijaan Mannerheimintien toimistossa Hirsimäen arvion mukaan hänen työstään ainoastaan neljäsosa oli liikematkojen myyntiä ja loppu seuramatkojen myyntiä. Mannerheimintiellä asiakkaat asioivat toimistossa usein henkilökohtaisesti ja tämän vuoksi työhön liittyi myös kassatyötä ja siihen liittyvien erilaisten maksukorttien vastaanottamista, mitä ei työhön liikematkakeskuksessa ollut liittynyt.

Myyntijohtajan kertoman mukaan Mannerheimintien toimiston myynnistä noin 60 prosenttia on liikematkamyyntiä. Toimistossa kaikki virkailijat palvelevat sekä liikematkaasiakkaita että vapaa-ajan matkoja ostavia asiakkaita. Myyntijohtajan mukaan myös liikematkakeskuksessa on ollut paljon vapaa-ajan matkavarauksia. Myyntijohtajan mielestä suurin ero liikematkakeskuksen ja Mannerheimintien toimiston välillä on siinä, että Mannerheimintien toimistossa noin 40 prosenttia myynnistä tapahtuu suorassa asiakaskontaktissa.

Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa Hirsimäen työtehtävien hänen siirtyessään Mannerheimintien toimistoon muuttuneen siten, että liikematkojen myynnin osuus on selkeästi vähentynyt ja vapaa-ajan matkojen myynti on lisääntynyt. Myynti, joka liikematkakeskuksessa on pääsääntöisesti tapahtunut puhelimitse, tapahtuu Mannerheimintien toimistossa sekä puhelimitse että suoraan toimistossa asioiville asiakkaille.

Sovellettavana olevan matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä. Sopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräyksen mukaan määrätynlaiseen työhön otettu toimihenkilö on velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin alaansa kuuluvaa työtä. Kun kantaja ei ole edes väittänyt, etteivät Hirsimäen työtehtävät Mannerheimintien toimistossa olleet työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla alaan kuuluvaa työtä, työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on sinänsä työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus määrätä Hirsimäki tekemään puheena olevia työtehtäviä.

Toimipisteen muuttaminen

Työehtosopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaan työnantajalla on oikeus siirtää toimihenkilö toiseen saman työnantajan toimipisteeseen. Työnantajan on kuitenkin, mikäli toimihenkilö on sitoutunut työskentelemään vain yhdessä toimipisteessä, toteutettava siirto työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen. Hirsimäen ja Matka-Kaleva Oy:n välillä solmitussa työsopimuksessa Hirsimäen toimipisteeksi on sovittu yhtiön liikematkakeskus.

Työnantaja ei määrätessään siirrosta 26.1.1996 ollut antanut Hirsimäelle työehtosopimuksen mukaista mahdollisuutta siirtyä uuteen toimipaikkaan vasta irtisanomisajan kuluttua.Luottamusmiesten otettua Hirsimäen sairausloman aikana työnantajaan yhteyttä ja vaadittua irtisanomisajan noudattamista työnantaja oli tarjonnut Hirsimäelle mahdollisuutta työskennellä irtisanomisajan liikematkakeskuksessa. Hirsimäki oli kertomansa mukaan kuitenkin kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta, koska hän olisi joka tapauksessa irtisanomisajan kuluttua joutunut siirtymään Mannerheimintien toimipisteeseen.

Työnantajan menettelyn työehtosopimuksen vastaisuudesta

Matka-Kaleva Oy:llä ei ole työnjohto-oikeutensa perusteella ollut oikeutta työehtosopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaista irtisanomisaikaa noudattamatta määrätä Hirsimäkeä 29.1.1996 alkaen siirtymään työhön Mannerheimintien toimistoon. Niin menetellessään työnantaja on tietensä rikkonut työehtosopimuksen sanottua määräystä ja menettelyllään samalla ylittänyt sille työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan kuuluvan työnjohto-oikeuden.

Matka-Kaleva Oy on luottamusmiesten sitä vaatiessa ja ennen kuin Hirsimäki on tosiasiallisesti siirtynyt Mannerheimintien toimistoon tarjonnut Hirsimäelle mahdollisuutta noudattaa kyseistä irtisanomisaikaa. Hirsimäki ei kuitenkaan ole halunnut käyttää irtisanomisaikaa hyväkseen. Kun Matka-Kaleva Oy on siten pyrkinyt korjaamaan työehtosopimuksen vastaisen menettelynsä asiassa, työtuomioistuin katsoo, että se muodostaa sellaisen työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun erityisen syyn, jonka nojalla Matka-Kaleva Oy on jätettävä hyvityssakkoon tuomitsematta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Matka-Kaleva Oy on velvollinen korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton 12 500 markan määräiset oikeudenkäyntikulut, jotka Matka-Kaleva Oy on myöntänyt kohtuullisiksi.

Tuomiolauselma

Matka-Kaleva Oy jätetään matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan ja 4 §:n 5 kohdan määräysten tieten rikkomisesta työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin nojalla hyvityssakkoon tuomitsematta.

Matka-Kaleva Oy velvoitetaan korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut 12 500 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Juvonen, Vänttinen, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Jäsen Kolulan eriävä mielipide, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön mielipiteeseen muutoin, mutta esitetyn selvityksen nojalla katson, ettei tässä tapauksessa ole sellaisia työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden nojalla hyvityssakko tulisi jättää tuomitsematta.

Matka-Kaleva Oy:n maksettavaksi tulevan hyvityssakon määrää harkittaessa on sitä alentavana seikkana otettava huomioon, että työnantaja on ennen kuin Hirsimäki on tosiasiallisesti siirtynyt Mannerheimintien toimistoon tarjonnut hänelle mahdollisuutta noudattaa kyseistä irtisanomisaikaa.

Velvoitan siten Matka-Kaleva Oy:n työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla sekä ottaen huomioon keskusjärjestöjen välisen hyvityssakkojen enimmäismäärää koskevan pöytäkirjan määräyksen maksamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liitolle hyvityssakkoa matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan ja 4 §:n 5 kohdan määräysten tieten rikkomisesta 3 000 markkaa.